Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Tämän takia mää melkein syön aina etukäteen kotona lihamättöä ja menen vaan lähinnä seuraksi maistelemaan mikä heillä sattuu olemaan justiinsa trendinä sillä hetkellä.
Esim häissä on uysein kalaruokia, mulla tulee niistä oksennus vaikka en olekkaa allerginen niin minulla ei saisi olla nirsoilua sitten mukamas. Ja kaikesta pitää tykätä kun muutkin tykkää ?
Porukoille mentäessä vien usein omat annokset mukana, kuten esimerkiksi jouluruokailu, mulle ei vaan maistu jotenka taas otan omat mukaan ja kokkaan jopa itsekkin, jos ovat jättäneet mulle pannun ja kattilan käytettäväksi.
Riisiä ja jauhelihaa, tällä pärjään oikein hyvin.
Eikä minua kiinnosta teidän näkemykset vattuakaa että on teinien ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran perunapiirakoita vieraille. Miespuolinen vieras naureskeli ja hihkui ruokapöydässä, että ihan v*ttuja olen heille tarjolle leiponut.
Puolisoani hävetti kaverinsa käytös ja hän joi hiljaisena kahvia kuppiaan tuijottaen. Naispuolinen vieras tirskahteli eikä saanut puhuttua. Minulla nousi varmaan savu korvista ja jouduin hillitsemään itseäni paljon, etten puhunut suutani puhtaaksi ja sanonut mitä mieltä olen ruokapöydässä käytettävästä kielestä (kiroilen välillä itsekin mutten ruokapöydässä) ja alapääjutuista muistuttipa piirakka kuinka paljon hyvänsä naisvieraan sheivattua alapäätä.
Puolisoni ei ole kutsunut kaveriaan sen kerran jälkeen meille kun olen ollut kotona. Nyt he eivät ole olleet muutenkaan viiteen vuoteen tekemisissä kun puolisolla työ vie oman aikansa ja perhe omansa. Sen verran kyseinen episodi minuun vaikutti, etten ole sen jälkeen perunapiirakoita leiponut.
Nyt kun mietin, niin hihkuuko kyseinen henkilö nähdessään grillimakkaroita grillillä että siellähän on vii ll eltyjä krpiä? Miksi aikuinen ihminen puhuu tuolla tavalla vieraiden ihmisten ruokapöydässä?
Olihan tuo nyt tyhmästi sanottu toisen leipomuksista, mutta on tässä on liioittelua nyt ilmassa. Varsinkin jos nyt itsekin kiroilette niin mistä kaveri voi tietää, että ruokapöytä ja leipomuksesi ovat kiroilun ulkopuolella oleva pyhä asia. Viiteen vuoteen en ole piirakoita leiponut kun niin mieleni pahoitin.
Mutta silti taaskaan ei saatu itse sitä omaa suuta auki, että meillä ei ruokapöydässä puhuta rumilla sanoilla ruuasta vaan loukkaannutaan ikiaikaiseksi murjottamaan tyypille, joka ei varmaan edes tiedä mikä meni väärin.
Kait tässä on jonkinlainen tapakasvatus- tai kulttuuriero. Itselläni ei kävisi mielessäkään alkaa kommentoimaan kaverin puolison tuotoksia sukupuolielimen näköiseksi, oli sitten kyse leipomuksista, puutöitä tai mistä vaan. Tällaista läppää heitetään hyvien kavereiden kesken kun tiedetään että se on kaikille ok, ei jossain kahvipöydässä kun tutustutaan kavereiden kumppaneihin.
Jää kyllä sellainen kuva, että kavereidensa kanssa tuo kirjoittajan mieskin puhuu juuri tuolla tavalla. Naisensa seurassa vain ei, ja siksi hävettää, kun vierailulla nämä kaksi maailmaa yhtäkkiä törmäävät.
Vierailija kirjoitti:
Mä tein tosi hyvää mausteista possupataa. Nam. Siskoni irvisteli että mitä tässä on. Itse syövät vain makaronia ja jauhelihaa.
Kun he lähtivät, tunnin päästä hän laittoi kuvan hamppari-ateriasta. Olipa tosi kohteliasta olla viikonloppu kylässä, valittaa ja laittaa kuva jostain paskasta.
Mielestäni näissä molemmissa on sama asenne. Kutsutaan toisen ruokaa pa#kaksi.
No olihan toi nyt aika outoa. Ennen lähtöään siis syötiin lämmin ruoka, possupata joka oli oikein hyvää. Tunnin päästä tulee kuva hamppariateriasta.
No tää nyt kertoo isäntäväestä, eli ovat tosi nuukia ja juhlissa keittävät vieraille vain yhden kupin kahvia. Oli sitten syntymäpäivät tai kastejuhlat. Saattaa mennä kahvia hukkaan jos joku ei juokaan kuin yhden kupin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhempani. Apella on tapana syöksyä tarjoilujen kimppuun jo ennen kutsua, ja ladata lautanen täyteen kaikkea, joskus jopa kokonainen piirakka. Onneksi on sentään hiljaa tätä annosta mussuttaessaan. Anoppi tulee kyllä vasta kutsusta, mutta koira kainalossa. Syöttää fifiään pöydässä ja antaa koiran juoda tassilta. Kerran erehdyin kutsumaan pöytään vain ihmiset ja anoppi loukkaantui siitä lopullisesti, seuraavan kerran heillä käydessä pöytään kutsuttiin vain aikuiset 😂 nauratti lähinnä, mutta eipä ole minun tarvinnut siellä lasten kanssa vierailla muutamaan vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran perunapiirakoita vieraille. Miespuolinen vieras naureskeli ja hihkui ruokapöydässä, että ihan v*ttuja olen heille tarjolle leiponut.
Puolisoani hävetti kaverinsa käytös ja hän joi hiljaisena kahvia kuppiaan tuijottaen. Naispuolinen vieras tirskahteli eikä saanut puhuttua. Minulla nousi varmaan savu korvista ja jouduin hillitsemään itseäni paljon, etten puhunut suutani puhtaaksi ja sanonut mitä mieltä olen ruokapöydässä käytettävästä kielestä (kiroilen välillä itsekin mutten ruokapöydässä) ja alapääjutuista muistuttipa piirakka kuinka paljon hyvänsä naisvieraan sheivattua alapäätä.
Puolisoni ei ole kutsunut kaveriaan sen kerran jälkeen meille kun olen ollut kotona. Nyt he eivät ole olleet muutenkaan viiteen vuoteen tekemisissä kun puolisolla työ vie oman aikansa ja perhe omansa. Sen verran kyseinen episodi minuun vaikutti, etten ole sen jälkeen perunapiirakoita leiponut.
Nyt kun mietin, niin hihkuuko kyseinen henkilö nähdessään grillimakkaroita grillillä että siellähän on vii ll eltyjä krpiä? Miksi aikuinen ihminen puhuu tuolla tavalla vieraiden ihmisten ruokapöydässä?
Olihan tuo nyt tyhmästi sanottu toisen leipomuksista, mutta on tässä on liioittelua nyt ilmassa. Varsinkin jos nyt itsekin kiroilette niin mistä kaveri voi tietää, että ruokapöytä ja leipomuksesi ovat kiroilun ulkopuolella oleva pyhä asia. Viiteen vuoteen en ole piirakoita leiponut kun niin mieleni pahoitin.
Mutta silti taaskaan ei saatu itse sitä omaa suuta auki, että meillä ei ruokapöydässä puhuta rumilla sanoilla ruuasta vaan loukkaannutaan ikiaikaiseksi murjottamaan tyypille, joka ei varmaan edes tiedä mikä meni väärin.
Kait tässä on jonkinlainen tapakasvatus- tai kulttuuriero. Itselläni ei kävisi mielessäkään alkaa kommentoimaan kaverin puolison tuotoksia sukupuolielimen näköiseksi, oli sitten kyse leipomuksista, puutöitä tai mistä vaan. Tällaista läppää heitetään hyvien kavereiden kesken kun tiedetään että se on kaikille ok, ei jossain kahvipöydässä kun tutustutaan kavereiden kumppaneihin.
Jää kyllä sellainen kuva, että kavereidensa kanssa tuo kirjoittajan mieskin puhuu juuri tuolla tavalla. Naisensa seurassa vain ei, ja siksi hävettää, kun vierailulla nämä kaksi maailmaa yhtäkkiä törmäävät.
Voihan se olla. Normaali ihminen kuitenkin ymmärtää että nämä jutut jätetään sinne ukkojen saunailtaan ja muiden ollessa paikalla käyttäydytään eri tavalla, vaikka kaveri siinä olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Appiukkoni leikkaa AINA ensimmäisen palan täytekakusta, esim syntymäpäiväkakusta. Ei nyt niin kauhean iso juttunole, mutta hänellä on aina kauhea "kiire" eikä ehdi rauhassa odottaa että esim synttärisankari leikkaisi sen ekan palan. Meillä on lasten syntymäpäiväjuhlistä jokaikiseltä vuodelta kuva, jossa lapsi puhaltaa kynttilöitä kakusta, josta on jo silpaistu viipale appiukon napaan. Hän muuten aikoinaan häissämme leikkasi ekana myös hääkakkumme. Oletan että se oli hän, pala siitä puuttui.
Meillä miniä teki tätä, oli isäin/äitienpäivä, syntymäpäivät yms juhlat, oli hän ensimmäisenä kakun kimpussa. Lopulta piti alkaa sanomaan kenen juhlasta on kyse ja kuka kakun kulloinkin aloittaa. Ruokatarjoilussa jatkaa edelleen minä ensin tyylillä. Sukulaisen lapsen synttäreillä yritti määrätä milloin kakku otetaan esille. Kaikki ei ollut ehtinyt ottamaan vielä suolaistakaan tarjottavaa, kun hoputti. Lopulta lähti ilman kakunsyöntiä kotiinsa. Ei tapoja opetettu lapsena.
Työpaikalla oli viimeinen työpäivä ennen vuosilomia, ja siksi järkkäsimme itse iltapäivän kahvipaussille hienot mansikkaviinerit. Yksi työkavereista, n. 40v mies, lähti jo puolen päivän aikaan lomanviettoon eikä häntä varten viineriä hankittu. Sitten tämä kaveri tulikin hakemaan kännykän laturia työpaikaltaan, ja kun näki meidän kahvitarjoilut, alkoi siitä kyynelsilmin huutamaan että kyllä hänellekin pitää viineri olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhannus vanhempieni luona maalla. Neljä aikuista ja yksi tarhaikäinen. Olin varannut juhannusaaton aterian meille: mm. tilliperunoita iso kattilallinen, yksi iso loimutettu lohi, sillejä, salaatteja, jne.
Sisko ilmoitti noin kolmen aikaan, että on perheineen - sisko, mies ja teinipoika - tunnin päästä perillä. Olin hämmentynyt, koska ei ollut tästä etukäteen mitään puhetta. Pyysin tuomaan toisen kalan tullessaan sekä muuta, mitä nyt aikovat syödä.
Saapuivat sitten yksi halpislohifile mukanaan, kypsentämätön ja ruotoinen. Kun kala oli uunissa siskon mies ja poika söivät loimulohen kahdestaan. Illan aikana poika joi jääkaapista lapselleni varaamani maidot. Iltapuurolla valitti nälkäänsä, joten samalla kun ruokin omani, tein pojalle jättilautasen kaurapuuroa. Tämä ei riittänyt, vaan alkoi valitus, että lisää ruokaa. Vanhempansa olivat jääneet kokolle tissuttelemaan ja viettämään laatuaikaa. Vanhukset olivat jo yöpuulla. Hermo! Keitin sitten kananmunia, että syöpä noita.
Oli aika hiljainen aamu. Olin niin vitt***tunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Tää on mulle yllätys. Mua ei ole ikinä haitannut, jos joku syö paljon. Päinvastoin. Mikä sitten olisi sopiva määrä? Entä, jos ei syökään mitään?
Pitäisihän se nyt olla kenelle tahansa edes puolijärkiselle ihan itsestään selvää, että kun on useampi kuin yksi syöjä paikalla oma annos mistä tahansa ruokalajista mitoitetaan niin, että kaikille muillekin riittää varmasti ainakin yksi samankokoinen annos. Lisää ei saa mennä ottamaan ennen kuin kaikilla on varmasti ollut tilaisuus ensimmäiseen kierrokseen. Toisella ja sitä seuraavilla kierroksilla se oma santsiannos mitoitetaan edelleen niin, että muille halukkaille riittää myös.
Olen melkein sanaton tämän ketjun tarinoista, en oikeasti uskonut, että noin huonokäytöksisiä ihmisiä edes on.
Täysin samaa mieltä. Luulisi, että jokainen olisi ala-asteen tai viimeistään yläasteen matematiikan tunneilla oppinut, että jos ympyrä jaetaan esimerkiksi kuuteen osaan, kuinka suuri yhdestä palasta suunnilleen tulee. Ei synttärikakkua tarvitse minkään kulmaviivaimen avulla tarvitse alkaa leikkailla ja jakaa tasan, mutta luulisi ihan perusjärjen sanovan, että jos syöjiä on kahdeksan, niin ei ole sopivaa ottaa kakusta kolmasosaa. Itse ainakin käytän ruokaa ottaessani logiikkaa, että jos jokainen ottaisi yhtä paljon kuin minä, riittäisikö ruokaa silti kaikille. Sillä pärjää jo aika pitkälle. Lisää voi sitten aina ottaa, jos ruokaa jää jäljelle.
En tiedä että onko kyse jostain kulttuurieroista eri maakuntien välillä tai jostain, mutta minua tuollainen säännöstely kyllä ihmetyttää, sillä omien sukulaisteni, niin isän kuin äidin puolistenkin kanssa jossain juhlissa ollessani, en muista koskaan tuollaista ongelmaa että olisi tarvinnut miettiä sitä että loppuuko joku kesken, kun kaikkea on tarjolla ns. yllin kyllin. Kukaan ei myöskään kursaile, vaan jos joku piirakka on hyvää, niin joku saattaa ihan pokkana ottaa kolmannenkin siivun, eikä kukaan katso asiaa kieroon vaan pikemminkin kaikki ovat sitä mieltä, että jos on juhlista kerran kysymys, niin kaikkien pitää saada mahansa täyteen, eikä kukaan lähde nälkäisenä. Ja jos ruoka tekee kauppansa, niin sen tarjoaja on yleensä vaan tyytyväinen että maistuu.
Itsekin jos järjestän juhlat, sanotaan vaikka 10 hengelle, niin ruokaa minulla on tarjolla ainakin 20:lle. Aina voi tietysti käydä niin, että joku tarjottava tekee niin hyvin kauppansa, että loppuu, mutta teen aina jääkaappiin siltä varalta jotain vastaavantasoista lisäsapuskaa, jonka voi tuoda pöytään sitten jos alkaa näyttää tyhjältä. Ja monesti vieraatkin tuovat jotain ihan pyytämättäkin. Ketään en kiellä ottamasta vaikka seitsemättä kakkupalaa, jos siltä tuntuu. Minä en tykkää että vieraat lähtevät minun kekkereistäni pizzerian kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä että onko kyse jostain kulttuurieroista eri maakuntien välillä tai jostain, mutta minua tuollainen säännöstely kyllä ihmetyttää, sillä omien sukulaisteni, niin isän kuin äidin puolistenkin kanssa jossain juhlissa ollessani, en muista koskaan tuollaista ongelmaa että olisi tarvinnut miettiä sitä että loppuuko joku kesken, kun kaikkea on tarjolla ns. yllin kyllin
Taudat sinäkin olla karjalanen! Ihanaa
Vierailija kirjoitti:
En tiedä että onko kyse jostain kulttuurieroista eri maakuntien välillä tai jostain, mutta minua tuollainen säännöstely kyllä ihmetyttää, sillä omien sukulaisteni, niin isän kuin äidin puolistenkin kanssa jossain juhlissa ollessani, en muista koskaan tuollaista ongelmaa että olisi tarvinnut miettiä sitä että loppuuko joku kesken, kun kaikkea on tarjolla ns. yllin kyllin
Taudat sinäkin olla karjalanen! Ihanaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan lapseni 5-v synttäreillä oli yksi hemmoteltu, prinsessaksi kasvatettu lapsi. Hän siis sai aina kaiken, mitä pyysi ja vähän enemmänkin. Äitinsä oli hieman yksinkertainen, kouluja käymätön mutta kohtuullisesti ilmeisesti tienaava. Synttäreiltä lähtiessä annoimme kaikille lapsille kiitospussit, joissa oli karkkeja ja jokin pikkulelu. Katsoimme järkyttyneinä, kun tämä pikkuprinsessa polki jalkaa, avasi kiitospussinsa ja marssi ruokapöydän ääreen ja lastasi jäljelle jääneistä karkeista ja kekseistä pussinsa täyteen.
Äitinsä sanoi minulle anteeksi pyytämättä, että prinsessan mielestä ei ollut tarpeeksi herkkuja siinä pussissa.
Sanoin, että tarkoitus oli, että kaikki saivat saman verran..
Ikinä ennen enkä jälkeen en ole tällaiseen röyhkeyteen lasten kutsuilla törmännyt.
Tuollaisen kasvatuksen tarkoitus, ehkä tiedostamaton, voi olla tehdä lapsesta riippuvainen vanhemmastaan. Sellaiset käytöstavat, ettei niillä itsenäistytä vaan jäädään aina äidin pikku apuriksi ja säätelemään äidin vaikeita tunnetiloja.
Vierailija kirjoitti:
Siskon mies!
-ei syö mitään kasviksia, saattaa esim. kastikkeenkin seasta erotella paprikat tms
-ei suostu maistamaan mitään uutta, koska "en mä tykkää kuitenkaan"
Ikää 30+
Laps pien
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran perunapiirakoita vieraille. Miespuolinen vieras naureskeli ja hihkui ruokapöydässä, että ihan v*ttuja olen heille tarjolle leiponut.
Puolisoani hävetti kaverinsa käytös ja hän joi hiljaisena kahvia kuppiaan tuijottaen. Naispuolinen vieras tirskahteli eikä saanut puhuttua. Minulla nousi varmaan savu korvista ja jouduin hillitsemään itseäni paljon, etten puhunut suutani puhtaaksi ja sanonut mitä mieltä olen ruokapöydässä käytettävästä kielestä (kiroilen välillä itsekin mutten ruokapöydässä) ja alapääjutuista muistuttipa piirakka kuinka paljon hyvänsä naisvieraan sheivattua alapäätä.
Puolisoni ei ole kutsunut kaveriaan sen kerran jälkeen meille kun olen ollut kotona. Nyt he eivät ole olleet muutenkaan viiteen vuoteen tekemisissä kun puolisolla työ vie oman aikansa ja perhe omansa. Sen verran kyseinen episodi minuun vaikutti, etten ole sen jälkeen perunapiirakoita leiponut.
Nyt kun mietin, niin hihkuuko kyseinen henkilö nähdessään grillimakkaroita grillillä että siellähän on vii ll eltyjä krpiä? Miksi aikuinen ihminen puhuu tuolla tavalla vieraiden ihmisten ruokapöydässä?
No huh. Ei siinä kai muu auta kuin napsaista piiraat pois pöydästä, myös ne puoliksi syödyt vieraitten edestä. Kauhea pahoittelu perään "kuinkas mä nyt tollai, en ajatellu yhtään miltä ne piiraat näytti, tsori siitä, toivottavasti ei tullu traumoja". Ehkä silpaset tilalle pari kuivaa kanelikorppua pöytään. Oppivat olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Appivanhempani. Apella on tapana syöksyä tarjoilujen kimppuun jo ennen kutsua, ja ladata lautanen täyteen kaikkea, joskus jopa kokonainen piirakka. Onneksi on sentään hiljaa tätä annosta mussuttaessaan. Anoppi tulee kyllä vasta kutsusta, mutta koira kainalossa. Syöttää fifiään pöydässä ja antaa koiran juoda tassilta. Kerran erehdyin kutsumaan pöytään vain ihmiset ja anoppi loukkaantui siitä lopullisesti, seuraavan kerran heillä käydessä pöytään kutsuttiin vain aikuiset 😂 nauratti lähinnä, mutta eipä ole minun tarvinnut siellä lasten kanssa vierailla muutamaan vuoteen.
Ei ole todellista! :D On sua anopilla paiskattu! :D Ei sen puoleen, entinen anoppini oli samanmoinen!
Tsemppiä!
Et ole ongelmasi kanssa yksin. Uutisten mukaan Oodissakin käy ruokailijoita, jotka eivät osaa pöytätapoja vaan sotkevat paikat. Metelöivätkin joskus.
Perunapiirakan on parempia,kuin riisipiirakat mielestäni.rupea vaan tekemään niitä hyvillä mielin.piirakat on muutenkin työläitä tehdä,että kunnioitukseni teille,kun olet niitä jaksanut tehdä.itse ostan valmiina,kun en viitsi ruveta tekemään.
Miten liesiuuneineen voi olla edes väliaikaisesti vaatehuoneessa. Miten saa yhdistettyä kaapeliin? Ja tuskin siinä kaapelissa voi olla sähköä remontin keskellä. Eikös se ole vähän jykevämpää kamaa kuin pistorasiasta tuleva.?