Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein kerran perunapiirakoita vieraille. Miespuolinen vieras naureskeli ja hihkui ruokapöydässä, että ihan v*ttuja olen heille tarjolle leiponut.

Puolisoani hävetti kaverinsa käytös ja hän joi hiljaisena kahvia kuppiaan tuijottaen. Naispuolinen vieras tirskahteli eikä saanut puhuttua. Minulla nousi varmaan savu korvista ja jouduin hillitsemään itseäni paljon, etten puhunut suutani puhtaaksi ja sanonut mitä mieltä olen ruokapöydässä käytettävästä kielestä (kiroilen välillä itsekin mutten ruokapöydässä) ja alapääjutuista muistuttipa piirakka kuinka paljon hyvänsä naisvieraan sheivattua alapäätä.

Puolisoni ei ole kutsunut kaveriaan sen kerran jälkeen meille kun olen ollut kotona. Nyt he eivät ole olleet muutenkaan viiteen vuoteen tekemisissä kun puolisolla työ vie oman aikansa ja perhe omansa. Sen verran kyseinen episodi minuun vaikutti, etten ole sen jälkeen perunapiirakoita leiponut. Perunapiirakoita ei erota riisipiirakoista muu kuin se, että toisissa on perunamuussitäyte ja toisissa riisipuuro täyte. Näin ainakin meillä ja äitini kotoisin pohjois-karjalasta.

Nyt kun mietin, niin hihkuuko kyseinen henkilö nähdessään grillimakkaroita grillillä että siellähän on vii ll eltyjä krpiä? Miksi aikuinen ihminen puhuu tuolla tavalla vieraiden ihmisten ruokapöydässä?

Perunapiirakat on yleensä isoja ja pyöreitä. Karjalanpiirakat (riisipiirakat) niitä värkin näkösiä on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä onnistuu gluteenittomasti tehdä herkkuja. Esim muffinsseja pelkällä perunajauholla niin, että laittaa vaikka nesteeksi veriappelsiinin mehua ja raastaa reilusti kuorta mukaan. Minä jopa teen näitä ilman sokeria ja sokerin tilalla steviaa. Jauhoina perunajauhoja esimerkiksi. Koikeilin muutama vuosi sitten gluteenittomalla olla ja leivonnaiset jopa pulla oli hyvää itse tehtynä. Nykyään sokeritonta normi jauhoilla ja herkkua nekin tekeleet.

Tuo kuulostaa tosi hyvältä! Olisikohan mahdollista saada tarkempaa reseptiä? Siskoni mies on keliaakikko ja joitain räpellyksiä olen koittanut leipoa hieman vaihtelevalla menestyksellä.

2 kananmunaa 1/2 dl steviaa tai 1,5 dl sokeria vatkataan lisätään 1 dl flora culinessea, 1 dl veriappelsiinin mehua ja reilusti myös kuorta raasteena, 3 dl perunajauhoja tai vehnäjauhoja,  1,5 tl leivinjauhetta. 200 C 20 minuuttia.  Muistakin hedelmämehuja voi käyttää ja voi myös nesteenä näyttää maitoa jonka sekaan on sekoittanut pikakahvia reilusti. Ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolison sisaruksilla on tapana rohmuta ruokaa huomioimatta yhtään riittääkö kaikille. Esim. jos tehdään ranskalaisia ja nakkeja, niin ensin kerätään lapsille isot annokset joista 1/2 menee roskiin. Omalle lautaselle lappavat kunnon keot, joiden viimeisiä syldessä oikein ähkitään ja voivotellaan ettei meinaa jaksaa syödä. Kiva mennä itse ottamaan viimeisenä kun saa tuurilla yhden nakkipalan ja kymmenen ranskalaista. 

Siinä voi pöydässä suunsa avata, että minulle olisi maistunut enemmän, jäi nälkä kun ruoka loppui kesken. 

Ruuan tekijä voi ihan hyvin etukäteen ilmottaa, että tästä pitää sitten riittää kaikille, nakkeja on x määrä per hlö. Ei jälkikäteen niitä jämiä toisten lautasilta varmaan haluta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjoilijan työtä teen. Juhlassa pitää syödä samaan tahtiin pöytäseuran kanssa.  Ikävää kun toiset on syöneet jo kauan sitten ja joku puhua pulputtaa koko ajan ja ruoka on kesken eikä voi hakea lautasia tiskiin.  Seuratkaa pöytäseuraanne.  Lautaset kerätään aina pöytä kerrallaan ja on ikävä muille vieraille istua likainen lautanen edessään kun joku innostuu kertomaan sukuhistoriaansa.  Kertokaa se kun pöytä on siivottu.

Minä olen hidas syöjä, ruoalla on tapana tupata takaisin ylöspäin jos ahmin, tai ainakin hyvin huonon olon saa aikaiseksi. Mitä pitäisi tehdä odotellessa? Istua vaivautuneena hiljaa? Kukaan ei kuole nälkään jos pöydässä syödään hitaimman tahtiin. Ikävämpää on jos yksi seurueesta oksentaa ja/tai joutuu lähtemään kotiin.

Eihän sitä ahmia tarvitse. Itsekin tuskastunut monesti, kun pöytäseurueesta yksi pureskelee ruokansa varmaan 20krt/suullinen, ja keskustelee vierustoverinsa kanssa sillä välillä. Tiedän syynkin tuohon: haluaa laihduttaa, ja siksi pureskelee pitkään, laskee aterimet lautaselle joka suullisen jälkeen. Ja tämä on mies, erittäin terveystietoinen, pitää itseään sivistyneenä.

Vanhemmillamme kahvitellessa veljeni kaataa itselleen aina kahvia isoon, 4 dl vetoiseen Taika-mukiin. Muita kahvittelijoita varten joudutaan keittämään uusi pannullinen, mitä veli ei tietenkään itse tee. Veli hörppää kahviaan pari kertaa ja lähtee käymään jossakin unohtaen koko kahvin. Noin tunnin päästä hän muistaa kahvinsa, toteaa sen olevan kylmää, kaataa sen lavuaariin ja pyytää lisää. Ja äitihän keittää.

Muutenkin ärsyttää aikuiset ihmiset, jotka lappaavat lautaselleen ruokaa mutteivät jaksa syödä. Voisiko ensin ottaa vähän ja sitten ottaa lisää, jos vielä maistuu? Tarjoiluastiaan jääneet ruoat voi sentään säilöä, mutta lautaselta ne on pakko laittaa roskikseen.

Vierailija kirjoitti:

Joskus on ollut illanistujaisia tai ravintolailtoja, joissa pöytään on katettu dippikastiketta ja jotain dipattavaa. Usein joukkoon on eksynyt joku pöytätapojen osalta sivistymätön juntti, joka ensin haukkaa dipattavasta ruuasta (perunalastu, porkkana, kurkku, kanansiipi or whatever) ja sen jälkeen pokkana kastaa haukkaamansa kohdan yhteiseen dippimaljaan. Todella kuvottavaa!

Ai niin, nyt kun eräs sukulainen kuoli, voi taas harkita dipattavien tarjoamista seuraavilla synttäreillä.

Ymmärrän, että vieraan käytös on voinut ärsyttää sinua. On ikävää, kun vieraat eivät arvosta tarjoiluja tai ilmaise kiitollisuuttaan niille. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää muistaa, että jokaisella ihmisellä on erilaisia mieltymyksiä ja makuelämyksiä, ja se ei tarkoita, että tarjoamasi ruoka olisi huonoa.

Vieraiden on hyvä käyttäytyä sopivasti ja kohteliaasti isäntäväen luona, ja jos he eivät pidä tarjoiluista, on heidän silti syytä kohdella niitä arvostavasti. En suosittele, että välität vieraiden käytöksestä liikaa, vaan keskity nauttimaan ajastasi perheesi kanssa ja antamaan heille parasta mahdollista palvelua.

Muistathan, että vieraiden käytös ei määrittele sinun arvoa tai menestystä isäntänä. Jatka tekemään parhaasi ja anna vieraiden käytöksen mennä ohi. Tärkeintä on, että sinulla ja perheelläsi on hyvä aika yhdessä.

Eräs äiti, vanha koulukaveri, oli lapsensa kanssa kyläilemässä. Valmistin ruokaa keittiön pöydän ääressä, niin tämä äiti tuli vaihtamaan lapsensa kakkavaippaa viereen, vaipan laittoi pöydälle ruokien viereen! Huomautin asiasta, niin nauroi vedet silmissä. Oli pakko mennä parvekkeelle haukkaamaan happea ja pidättämään yökkäystä.

Kun palasin keittiöön, oli tämä vaippataapero kantanut keittiöön suuren pussillisen pientä muovilelukrääsää ja romua, ja kaatanut pussin sisällön isoon ruokakulhoon, jossa oli vaivalla tekemääni viittä vaille valmista ruokaa. Taas äiti nauraa hohotti vedet silmissä.

Olivat majailleet lomallaan jo toista viikkoa luonani samalla kun itse kävin töissä. Vieras odotti, että passaan ja järjestän heille ohjelmaa ja huvitusta.  Tuli niin mitta täyteen ruokapöytäsikailuista, että lähdin ulos kävelylle rauhoittumaan ja ajattelemaan. Kävin syömässä samalla yksin ravintolassa.

Palatessani sanoin, että teidän täytyy nyt vaan poistua seuraavana päivänä tai hankkia yösija muualta. Ruokaa en enää laittanut, kehotin ottamaan kaapista tarvittavaa ja laittamaan itse itselleen jotain millä nälkänsä poistavat. Suuttui tämä äiti tietenkin, mutta onneksi lähtivät.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillamme kahvitellessa veljeni kaataa itselleen aina kahvia isoon, 4 dl vetoiseen Taika-mukiin. Muita kahvittelijoita varten joudutaan keittämään uusi pannullinen, mitä veli ei tietenkään itse tee. Veli hörppää kahviaan pari kertaa ja lähtee käymään jossakin unohtaen koko kahvin. Noin tunnin päästä hän muistaa kahvinsa, toteaa sen olevan kylmää, kaataa sen lavuaariin ja pyytää lisää. Ja äitihän keittää.

Muutenkin ärsyttää aikuiset ihmiset, jotka lappaavat lautaselleen ruokaa mutteivät jaksa syödä. Voisiko ensin ottaa vähän ja sitten ottaa lisää, jos vielä maistuu? Tarjoiluastiaan jääneet ruoat voi sentään säilöä, mutta lautaselta ne on pakko laittaa roskikseen.

Miksi et sano mitään? Oma veljesi kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Oli lapsenlapseni synttärijuhlat ja vieraita tuli aika paljon. Istumapaikkoja oli rajallinen määrä. Niinpä tämä mummi ei päässyt ollenkaan pöydän ääreen, ei saanut edes pientä palaa täytekakkua kun tietyt henkilöt istuivat siinä pöydässä koko illan. Kahviakaan en ottanut kun en halunnut seisaaltaan juoda, kärsin huimauksesta joten pelkäsin että pudotan kupit vahingossa. Kaikki juhlivat iloisesti joten siinä sitten katselin sivusta iloisia ihmisiä. Vieraiden lähdettyä totesin että oli kivat juhlat ja lähdin kotiin. 

 

Henkilökohtaista palveluako odotit? Ei juhlissa kenelläkään ole aikaa huolehtia että aikuiset ihmiset saa otettua tarjottavaa. Lastenjuhlissa on yleensä lapsia ja aikuisten huomio menee lasten paimentamiseen. Aikuisille riittää kutsu kahville ja ottamaan tarjottavia. Ei siinä vaiheessa voi jokaista vierasta huomioida rrikseen. Jos et terveydentilasi vuoksi saa itse otettua, niin sitten pitää osata aukaista sen verran suutansa että saa pyydettyä apua, eikä marttyyrinä nyyhkiä nurkassa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs äiti, vanha koulukaveri, oli lapsensa kanssa kyläilemässä. Valmistin ruokaa keittiön pöydän ääressä, niin tämä äiti tuli vaihtamaan lapsensa kakkavaippaa viereen, vaipan laittoi pöydälle ruokien viereen! Huomautin asiasta, niin nauroi vedet silmissä. Oli pakko mennä parvekkeelle haukkaamaan happea ja pidättämään yökkäystä.

Kun palasin keittiöön, oli tämä vaippataapero kantanut keittiöön suuren pussillisen pientä muovilelukrääsää ja romua, ja kaatanut pussin sisällön isoon ruokakulhoon, jossa oli vaivalla tekemääni viittä vaille valmista ruokaa. Taas äiti nauraa hohotti vedet silmissä.

Olivat majailleet lomallaan jo toista viikkoa luonani samalla kun itse kävin töissä. Vieras odotti, että passaan ja järjestän heille ohjelmaa ja huvitusta.  Tuli niin mitta täyteen ruokapöytäsikailuista, että lähdin ulos kävelylle rauhoittumaan ja ajattelemaan. Kävin syömässä samalla yksin ravintolassa.

Palatessani sanoin, että teidän täytyy nyt vaan poistua seuraavana päivänä tai hankkia yösija muualta. Ruokaa en enää laittanut, kehotin ottamaan kaapista tarvittavaa ja laittamaan itse itselleen jotain millä nälkänsä poistavat. Suuttui tämä äiti tietenkin, mutta onneksi lähtivät.

Siis mitäh? Miten kukaan voi käyttäytyä noin? Tää äippä varmaan tapauksen jälkeen keuhkoaa että "Suomi on lapsivihamielinen maa nyyh" eikä näe omaa vastuutaan tai älyttömyyyyään. Heikkolahjaisuutta? Äärimmäistä itsekkyyttä ainakin. Mitä lapsenkaan elämästä tulee, jos äiti ei yhtään ohjaa, pistä rajoja?

Sukuuni on liittynyt eräs mieshenkilö, joka on aika kärkäs  arvostelemaan asioita heidän perheensä

vieraillessa meillä. Osittain nämä esityksensä on leikkiä mutta kuitenkin. Arvosteli mökkisaunamme

rötisköksi mutta kyllä vain löylyt kelpasi.  Grillimakkarat oli huonoja mutta maistuivat mainiosti.

Toisella vierailulla moitti tarjolla olevat perunat kelvottomiksi, mutta soi hyvällä halulla jne.  Minä kyllä uskalsin sanoa, että sopii olla syömättä jos ovat huonoja, mutta hän vain nauroi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli lapsenlapseni synttärijuhlat ja vieraita tuli aika paljon. Istumapaikkoja oli rajallinen määrä. Niinpä tämä mummi ei päässyt ollenkaan pöydän ääreen, ei saanut edes pientä palaa täytekakkua kun tietyt henkilöt istuivat siinä pöydässä koko illan. Kahviakaan en ottanut kun en halunnut seisaaltaan juoda, kärsin huimauksesta joten pelkäsin että pudotan kupit vahingossa. Kaikki juhlivat iloisesti joten siinä sitten katselin sivusta iloisia ihmisiä. Vieraiden lähdettyä totesin että oli kivat juhlat ja lähdin kotiin. 

 

Henkilökohtaista palveluako odotit? Ei juhlissa kenelläkään ole aikaa huolehtia että aikuiset ihmiset saa otettua tarjottavaa. Lastenjuhlissa on yleensä lapsia ja aikuisten huomio menee lasten paimentamiseen. Aikuisille riittää kutsu kahville ja ottamaan tarjottavia. Ei siinä vaiheessa voi jokaista vierasta huomioida rrikseen. Jos et terveydentilasi vuoksi saa itse otettua, niin sitten pitää osata aukaista sen verran suutansa että saa pyydettyä apua, eikä marttyyrinä nyyhkiä nurkassa.

Höpöhöpö. Tottakai mummille tarjotaan istumapaikka ja muutenkaan ei varata niitä muutamia paikkoja koko illaksi itselle, jos porukkaa on paljon. Noloa, jos vanha ihminen joutuu pyytämään.

Vierailija kirjoitti:

Puolison sisaruksilla on tapana rohmuta ruokaa huomioimatta yhtään riittääkö kaikille. Esim. jos tehdään ranskalaisia ja nakkeja, niin ensin kerätään lapsille isot annokset joista 1/2 menee roskiin. Omalle lautaselle lappavat kunnon keot, joiden viimeisiä syldessä oikein ähkitään ja voivotellaan ettei meinaa jaksaa syödä. Kiva mennä itse ottamaan viimeisenä kun saa tuurilla yhden nakkipalan ja kymmenen ranskalaista. 

-

...mikähän estää sanomasta kuuluvalla äänellä, että "pidetään huolta että viimeisellikin riittää"   !!!

Isäni oli jäyhä vanhan "kansan mies", mutta hän opetti meille lapsille tapoja.  Äiti oli usein navetta-askareilla

illallisen syöntiaikaan.  Isä muisti muistuttaa, että älkää ahmiko, että äidillekin jää tarpeeksi ruokaa.

Lasteni opettaminen käytöstavoille ja tunnistamaan, minkä verran tarjottavia on kohtuullista ottaa, oli haastavaa muutaman sukulaisen takia, jotka ilmaantuivat joka kerran tarjoamaan heille lisää herkkuja, kun ohjeistin pitämään tauon tai kerroin, että se kakkupala ja muutama keksi oli tarpeeksi ja muille pitää jättää myös. Ärsytti ihan todella, kun sanomiseni pyrittiin jyräämään ja lykättiin tarjoilukippoa lähemmäs tenavia.

Laitan mielelläni ystävilleni ruokaa ja panostan hyviin tarjottaviin. Havahduin kuitenkin äskettäin siihen, että olen vain muutaman kerran saanut itse syödä ystävieni luona, ja niistäkin aterioista lähes kaikki yhden ja saman ystävän tarjoamana. Ei siis mitään vastavuoroisuutta muilta.

Joskus joku on jo ennakkoon pyytänyt minun tarjoavan jotain tiettyä ruokaa ja syönyt sitten kuin viimeistä päivää, mutta olin sentään varautunut, kun kerran tiesin, että ruoka tulee maistumaan kunnolla. Yksi perhe taas söi melkein lautasliinatkin pöydästä ja kysyi lähtiessään loppuja ruokia ja kahvitarjottavia kotiinsa evääksi. Eivät vaikuttaneet tyytyväisiltä, kun kauhoin ensin seuraavan päivän lounasevääni omaan rasiaani ja saivat sitten viedä loput. Ilmiselvästi oli "heiltä pois", että varasin itsellenikin tekemääni ruokaa. Tuntui todella hölmöltä, jotenkin kummallisen kiusallinen tilanne.

Oli jotkut miehen sukujuhlat ja siellä eräs pikkuprinsessa halusi ehdottomasti ottaa palan kakun keskeltä, kun siinä oli eniten koristeita. No prinsessan pölkkypäämummmi toki leikkasi palan tytölle siitä keskeltä. Tietystihän prinsessalle, mitä hän haluaa.

Törpöimpiä on ne, jotka tuovat hirveän määrän omia eväitään, koska aikovat viipyä puoli päivää. Minä taas kuvittelin tarjoavani kahvit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli lapsenlapseni synttärijuhlat ja vieraita tuli aika paljon. Istumapaikkoja oli rajallinen määrä. Niinpä tämä mummi ei päässyt ollenkaan pöydän ääreen, ei saanut edes pientä palaa täytekakkua kun tietyt henkilöt istuivat siinä pöydässä koko illan. Kahviakaan en ottanut kun en halunnut seisaaltaan juoda, kärsin huimauksesta joten pelkäsin että pudotan kupit vahingossa. Kaikki juhlivat iloisesti joten siinä sitten katselin sivusta iloisia ihmisiä. Vieraiden lähdettyä totesin että oli kivat juhlat ja lähdin kotiin. 

 

Henkilökohtaista palveluako odotit? Ei juhlissa kenelläkään ole aikaa huolehtia että aikuiset ihmiset saa otettua tarjottavaa. Lastenjuhlissa on yleensä lapsia ja aikuisten huomio menee lasten paimentamiseen. Aikuisille riittää kutsu kahville ja ottamaan tarjottavia. Ei siinä vaiheessa voi jokaista vierasta huomioida rrikseen. Jos et terveydentilasi vuoksi saa itse otettua, niin sitten pitää osata aukaista sen verran suutansa että saa pyydettyä apua, eikä marttyyrinä nyyhkiä nurkassa.

Höpöhöpö. Tottakai mummille tarjotaan istumapaikka ja muutenkaan ei varata niitä muutamia paikkoja koko illaksi itselle, jos porukkaa on paljon. Noloa, jos vanha ihminen joutuu pyytämään.

No näin minäkin ajattelen. Ja jos istun ensimmäisten kanssa siinä kahvipöydässä niin en siinä silti ole koko iltaa vaikka mummi olenkin. Kahviteltuani kyllä siirryn siitä muualle että toisetkin pääsee siihen. Enkä todellakaan koskaan rohmua mitään. Ja haluanhan minä lapsenlastenikin kanssa aikaa viettää. Mutta tämä on ihan kummallinen ajattelutapa näköjään ihmisten mielestä. Enkä ole mikään marttyyri, mielestäni sellainen on typerää. Avun pyytäminen olisi tuossa tilanteessa ollut ihan turhaa, koska ne ihmiset istuivat jo siinä ja kun ei ole istumapaikkoja kaikille. Nopeat syövät hitaat ja minä olen se hidas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli lapsenlapseni synttärijuhlat ja vieraita tuli aika paljon. Istumapaikkoja oli rajallinen määrä. Niinpä tämä mummi ei päässyt ollenkaan pöydän ääreen, ei saanut edes pientä palaa täytekakkua kun tietyt henkilöt istuivat siinä pöydässä koko illan. Kahviakaan en ottanut kun en halunnut seisaaltaan juoda, kärsin huimauksesta joten pelkäsin että pudotan kupit vahingossa. Kaikki juhlivat iloisesti joten siinä sitten katselin sivusta iloisia ihmisiä. Vieraiden lähdettyä totesin että oli kivat juhlat ja lähdin kotiin. 

 

Henkilökohtaista palveluako odotit? Ei juhlissa kenelläkään ole aikaa huolehtia että aikuiset ihmiset saa otettua tarjottavaa. Lastenjuhlissa on yleensä lapsia ja aikuisten huomio menee lasten paimentamiseen. Aikuisille riittää kutsu kahville ja ottamaan tarjottavia. Ei siinä vaiheessa voi jokaista vierasta huomioida rrikseen. Jos et terveydentilasi vuoksi saa itse otettua, niin sitten pitää osata aukaista sen verran suutansa että saa pyydettyä apua, eikä marttyyrinä nyyhkiä nurkassa.

Höpöhöpö. Tottakai mummille tarjotaan istumapaikka ja muutenkaan ei varata niitä muutamia paikkoja koko illaksi itselle, jos porukkaa on paljon. Noloa, jos vanha ihminen joutuu pyytämään.

No näin minäkin ajattelen. Ja jos istun ensimmäisten kanssa siinä kahvipöydässä niin en siinä silti ole koko iltaa vaikka mummi olenkin. Kahviteltuani kyllä siirryn siitä muualle että toisetkin pääsee siihen. Enkä todellakaan koskaan rohmua mitään. Ja haluanhan minä lapsenlastenikin kanssa aikaa viettää. Mutta tämä on ihan kummallinen ajattelutapa näköjään ihmisten mielestä. Enkä ole mikään marttyyri, mielestäni sellainen on typerää. Avun pyytäminen olisi tuossa tilanteessa ollut ihan turhaa, koska ne ihmiset istuivat jo siinä ja kun ei ole istumapaikkoja kaikille. Nopeat syövät hitaat ja minä olen se hidas.

Tämä yksi ilkeästi kommentoinut voi nyt sitten sanoa että mitäs olet vanha, oma vika.