Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistyttö ja etenkin miehensä ovat aivan hirveitä täytekakkurohmuja. Iäkkään sukulaisen syntymäpäivillä söivät todella ison täytekakun melkein loppuun ja toinen vielä kehtasi kysyä "Pitääkö tätä jättää muillekin?" No olisi pitänyt, kun illalla oli tulossa vielä muitakin vieraita. Kaupasta haettiin sitten lisää pakastekakkua lopuille vieraille, kun nämä pölvästit olivat hotkineet alkuperäisen kakun kahdestaan.

Käsittämätöntä, että aikuiset, tuolloin jo yli kolmekymppiset ihmiset käyttäytyvät noin, ihan kuin eivät olisi täytekakkua ikinä ennen syöneet. Varsinkin ko. mies on kunnostautunut ahmattina ja myös näyttää siltä. Vaikka porukkaa olisi useampi, tämä saattoi yksinään hotkia mansikkakakun kylmän viileästi. Ilmeisesti aivotoiminta ei riitä tajuamaan, että muutkin haluaisivat kakkua ja että kakku ei ole tarkoitettu pelkästään isolle, vanhempiensa ikuiselle lellilapselle (ainoa lapsi) ja tämän yhtä röyhkeälle vaimolle. Muutenkin vastenmielistä ja röyhkeää minä-minä -porukkaa. Onneksi voi itse valita, kenen kanssa on tekemisissä.

Nämä ihmiset ovat selvästikin sairaita. Onko silla tapana moittia muitakin sairaita ihmisiä? Esim paheksua keuhkotautista, koska tämä yskii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava pariskunta kävi meillä syömässä. Heillä oli mukana 18v poikansa, joka otti lautaselleen muiden ruokien lisäksi kolme tarjolla olevasta viidestä wieninleikkeestä, joita siis oli 1 jokaiselle. Pariskunta kai huomasi ihmettelevät katseemme, kun isä vain naureskeli ja äiti sanoi hyväntuulisesti, että onhan se selvää, että kasvava poika tarvitsee ruokaa. Me mieheni kanssa emme sitten ottaneet wieninleikkeitä lainkaan, että ne vanhemmat saivat kumpikin kokonaisen, eikä siinäkään vanhemmat tuntuneet pitävän mitään ihmeellistä.

Sitten kahvilla poika otti tarjolla olevista pullista, marjapiirakan paloista ja kekseistä puolet ja kun sai kahvin juotua, niin meni ottamaan itse lisää. Kun olin kaatamassa vanhemmille lisää kahvia, niin poika oli ensimmäisenä ojentamassa mukiaan kohti kahvipannua.

Pojat syö paljon. Ton perheen olis kannattanut tulla kylään pikaruokapaikan kautta. Olis syöttäneet täyteen ennen vierailua.

Täysi-ikäiselle olisi voinut myös ihmisten tapoja opettaa jo pienestä pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Sister kirjoitti:

Veljen vaimo (!) ilmoittaa joka kerta ruokapöytään tullessaan, ettei syö mitään. No, ei siinä mitään, mutta välittömästi alkaa lepertely veljelleni: "Syötä mulle kulta vähän" eli lopputulemana veljeni syöttää vaimoaan pöydässä ja vaimo kujertelee. Siis YÖK.

Kyse on siis yli nelikymppisestä, korkeasti koulutetusta ja kaikilla mittareilla menestyneestä pariskunnasta, joka on ollut useita vuosia yhdessä.

Toi käytös on vaan niin järkyttävää, että meidän lapsetkin on aina monttu auki, että mikä juttu tää on. Ja voitte vaan kuvitella miten kaikki keskustelu jäätyy tän esityksen edessä.

Olisiko bdsm, master/slave suhde? Joskushan slave ei saa syödä itse, vaan master/sir antaa pikkupaloja omalta lautaselta?

Tuossa vaihessa iskisin orjattaren eteen kukkuralautasellesin apetta eteen ja lusikan omaan kouraansa. - Ihan vain nähdäkseni reaktion. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttärelläni on ystävä joka silloin tällin syö meillä ja käy tietysti synttäreillä. Hänen tapansa on mm. ottaa lautanen niin kukkuroileen ruokaa/herkkuja kun se vaan on mahdollista, usein siitä tippuukin reunojen yli. Sitten hän maistaa sitä, yökkäilee ja sylkäisee lautaselle maistamansa ruoan/herkun ja poistuu pöydästä. Siis aina! Joka hemmetin kerta! Kerran annoin hänelle jäätelön pakkasesta (jokin kalliimpi yksittäispakattu, magnum tmv.) tyttö lipaisi kerran, yökkäili ja heitti kaaressa roskiin. Voi jee. Ei ole kyse 2-vuotiaasta vaan 12....

No kyllä minä jo tälle lapsen kaverille sanoisin,että ottaa vain vähän ensin, kun on aina ennen tahtonut jäädä ottamiset syömättä. Ettei ruokaa ole tuhlattavaksi asti. Ja sanoisin myös, että jos ei jostain tykkää, niin sitä ei syljetä takaisin lautaselle vaan servettiin tai vaikka talouspaperiin.

Saksassa on ihan tavallista, että emäntä annostelee ruoan pöydässä vieraille ja perheelle. Tässä tapauksessa ottaisin tämän tavan käyttöön, kun tyttö on kylässä ja kuten edellinen kirjoittaja sanoo, lisää saa sitten, kun on maistanut.

Vierailija kirjoitti:

Vanha ystäväni soitti myöhään yöllä, oli tullut vanhempien kanssa riitaa eikä junia tai busseja kotikaupunkiinsa enää kulkenut. Voisiko tulla yöksi? Lupasin mutta varoitin ettei minulla ole juuri mitään ruokaa kun silloin olin köyhä työtön, ystäväni vakuutteli syöneensä vanhempien luona. No ei ilmeisesti ollut syönyt kun kun kohta aukoi keittiön kaappeja naama nurinpäin "eikö täällä oo mitään".  Toistin olevani köyhä ja että voisin keittää makaroneja ja tarjota niitä ketsupin kanssa tai sitten kaurapuuroa. Vaati sitten kahvia ja joi puoli pannullista minkä jälkeen ei  nukkunut vaan katsoi telkkaa  koko yön äänet niin kovalla että piti pari kertaa huomauttaa (sänkyni oli verhon takana käytännössä olohuoneessa). 

Aamulla keitin  teetä ja puuroa, ei kalvannut ja valitti vielä miten sohvani oli rikkonut selän.

Joskus vanhoista ystävistä tulee liian vanhoja. Aika hyvästellä iäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ristiäisissä sukulaisen lapsi söi pöydät tyhjäksi kaikesta makeasta. Jokainen vieras tosin oli jo kertaalleen pöydästä hakenut ja ns jämät jäljellä. Mutta jämiä oli tosi paljon ja tämä lapsi veti makeanhimoissaan kaiken. Joi myös kaiken mehun ja limsan, vesi ei kelvannut. Sitten kiipeili pitkin seiniä sokerihumalassaan. Vanhemmat vaan töllisteli. No eipä mennyt mitään hukkaan.

Kun ei mitään rajaa lapsen vanhempi osaa laittaa mukulalleen. Vetää makeaa niin paljon, kuin vatsa vetää. Hypitään huoneesta toiseen syötävä kädessä murustaen. Sitten tosiaan se sokerihumala. Keikutaan tuolilla seisoen, ja vanhempi ei sano siihenkään mitään. Vierailun jälkeen tarkistettava, mitä kaikkea on mennyt hajalle.

Ei ole olemassa mitään sokerihumalaa.

Mulle kyllä tulee sokerihumala. Ei toki sellainen kuin alkoholista, mutta tekee levottomaksi ja haittaa keskittymistä. Enkä tod. ole mikään lapsi.

Aamiaispöydässä oli leikkelettä tarjolla, tarjoiluvadilla ottohaarukka. DI-vieras, mies, otti kuitenkin sormilla. Yököttää vieläkin vaik oli 25v sitten toi tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ristiäisissä sukulaisen lapsi söi pöydät tyhjäksi kaikesta makeasta. Jokainen vieras tosin oli jo kertaalleen pöydästä hakenut ja ns jämät jäljellä. Mutta jämiä oli tosi paljon ja tämä lapsi veti makeanhimoissaan kaiken. Joi myös kaiken mehun ja limsan, vesi ei kelvannut. Sitten kiipeili pitkin seiniä sokerihumalassaan. Vanhemmat vaan töllisteli. No eipä mennyt mitään hukkaan.

Kun ei mitään rajaa lapsen vanhempi osaa laittaa mukulalleen. Vetää makeaa niin paljon, kuin vatsa vetää. Hypitään huoneesta toiseen syötävä kädessä murustaen. Sitten tosiaan se sokerihumala. Keikutaan tuolilla seisoen, ja vanhempi ei sano siihenkään mitään. Vierailun jälkeen tarkistettava, mitä kaikkea on mennyt hajalle.

Ei ole olemassa mitään sokerihumalaa.

Mulle kyllä tulee sokerihumala. Ei toki sellainen kuin alkoholista, mutta tekee levottomaksi ja haittaa keskittymistä. Enkä tod. ole mikään lapsi.

Lue vaikka tuolta, jos et minua usko:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/23/tiesitko-etta-sokerihumala-myy…

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, niin omalla äidilläni oli tapana pitää palopuhe aina autossa matkalla juhliin. Aina korostettiin, että ensin mennään yleensä onnittelemaan juhlakalua, sitten kätellään ihmiset läpi ja reippaasti esittäydytään. Kahvipöytään kun kutsutaan, niin ei mennä ensin, vaan vanhukset ja aikuiset menevät ensin ja sitten kun omat vanhemmat menevät hakemaan, sopii itsekin mennä, ellei erikseen lapsia kehoteta jossain välissä. Santsata saa toisen kappaleen, mutta pitää kuulemma katsoa, että muut ovat jo saaneet ja että muillekin on ottovaraa, tai jos vaikka tuleekin joku myöhäisempi vieras (eli tarjoiluastiaa ei sovi tyhjentää). Lapsena oli jotenkin hassua, että aina se sama litania pitää kerrata autossa, mutta tätä ketjua lukiessani ymmärrän todella miksi :D

Itse syön vegaanisesti ja olen jo oppinut sanomaan siitä etukäteen niin, että samaan hengenvetoon totean mielelläni tuovani itse jotain kahvipöytään niin että voin itsekin syödä. Monille kavereille tämä on ollut tosi kiva lähestymistapa ja monille ei-vegaaneillekin kelpaa tekemäni kasvispiiras tai mausteiset tomaatti-tofupasteijat, browniet, hyydykekakut tai marjapiirakat. Sitten on niitä kavereita, jotka sanovat että ei kuule mitään ongelmaa ja kertovat mielellään ja helposti tekevänsä jonkun ohjeen vegaanisenakin. Ajattelenkin, että kun itse olen tämän ruokavalion valinnut, niin pyrin etten vaivaa sillä muita. Aina voin jättää syömättä tai jemmata laukkuun välipalakeksiä tms.

Yleensä varoitan myös omia vieraitani siitä, että tarjoan kyllä ruokaa, mutta se on vegaanista. Ja että jos vieras haluaa, voimme vaikka tilata ruokaa asunnolleni, jos hän haluaisi jotain lihapitoista :)

käytöstavat ja kohteliaisuus kun eivät maksa mitään!

Tämä kättelyrundi Suomessa on hauska. Kätellä pitää kaikki todella suurissa juhlissakin, vaikka sitten loppuaika pönötetään, eikä suurimman osan vieraista kanssa puhuta mitään. Monessa muussa maassa sanotaan ovelta tervehdys kaikille, jotka sattuu näkemään. Sen jälkeen ruokaillessa, jos on vaikka buffetti ja muutenkin seisoskellaan, esittäydytään tietysti niille vaihtuville juttukavereille. Tällä asialla on merkitystä ruokailun ja muunkin kanssakäymisen sujuvuudelle. Juuri tuo kontrasti pakkokättelyn ja muun juntteilun välillä on vähän outo, koska ne käytöstavat todella monella jäävät sitten siihen. Isäntäväki voi pienissä juhlissa myös aktiivisesti esitellä vieraat itse toisilleen. Se saa myös kielenkannat kohteliaasti auki.

Tätä ketjua lukiessani olen ihmetellyt, miksi ihmiset vain katsovat tätä sikailua vierestä, eivätkä puutu siihen mitenkään. 

Olikohan jo eka sivulla, jossa siskokset olivat ladanneet kasseihinsa tarjottavia siidereitä mukanaan vietäväksi. Kyllä minä keskeyttäisin tuollaisen toiminnan. Sehän on varkaus.

Jos joku on aikeissa tyhjentää koko vadin, sanoisin: jätäpä muillekin. 

Ettekö te kehtaa sanoa vai mikä on? 

Jos ette kehtaa, miettikää miten tämä sikailija on kehdannut touhuta pöydän ympärillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistyttö ja etenkin miehensä ovat aivan hirveitä täytekakkurohmuja. Iäkkään sukulaisen syntymäpäivillä söivät todella ison täytekakun melkein loppuun ja toinen vielä kehtasi kysyä "Pitääkö tätä jättää muillekin?" No olisi pitänyt, kun illalla oli tulossa vielä muitakin vieraita. Kaupasta haettiin sitten lisää pakastekakkua lopuille vieraille, kun nämä pölvästit olivat hotkineet alkuperäisen kakun kahdestaan.

Käsittämätöntä, että aikuiset, tuolloin jo yli kolmekymppiset ihmiset käyttäytyvät noin, ihan kuin eivät olisi täytekakkua ikinä ennen syöneet. Varsinkin ko. mies on kunnostautunut ahmattina ja myös näyttää siltä. Vaikka porukkaa olisi useampi, tämä saattoi yksinään hotkia mansikkakakun kylmän viileästi. Ilmeisesti aivotoiminta ei riitä tajuamaan, että muutkin haluaisivat kakkua ja että kakku ei ole tarkoitettu pelkästään isolle, vanhempiensa ikuiselle lellilapselle (ainoa lapsi) ja tämän yhtä röyhkeälle vaimolle. Muutenkin vastenmielistä ja röyhkeää minä-minä -porukkaa. Onneksi voi itse valita, kenen kanssa on tekemisissä.

Nämä ihmiset ovat selvästikin sairaita. Onko silla tapana moittia muitakin sairaita ihmisiä? Esim paheksua keuhkotautista, koska tämä yskii?

Tuolla lailla sairaita ei mielellään katsele ruokajuhlissa. Tekevät muutkin huonovointisiksi.

(Ja esimerkiksi valitsemasi keuhkotautisen on todellakin paras yskiä keskenään jossain. Limaa irtoaa melko tavalla.)

Nyyttärihenkiset juhlat puolison suvun kesken. Kysytään jo kutsun tullessa mitä me tuotaisiin ja vastaus on ympäripyöreää mutinaa ja ehdotetaan suoraan 1-3 esimerkkitarjottavaa ja vastaus on epämääräinen joojoo.

Juhlissa osa porukasta ei ole tuonut mitään ja meidän vieminä (minun kokkaamina) tarjottavat ovat aina jollain tavoin vääränlaisia. Tämä ilmaistaa muisteloina kuinka se Inkeri-Amalia osasikaan tehdä maailman parasta graavilohta ja meidän lohtamme tökitään vain epäluuloisesti. Jos viemme viiniä ja naposteltavia niin alkaa kautta rantain vihjailu miksi alkoholin pitää olla suomalaisten illanvietoissa aina mukana. Silti et itse viiniä enää näekään koska se on lipitetty ennen alkupaloja.

Ratkaistiin tämä ongelma kertomalla, että jos jotain pitää tuoda niin saavat sanoa tarkkaan mitä tuodaan tai ei tuoda mitään. Alkoi löytyä vastauksia. Ja lisäksi nykyään kaikki ruuat ovat puolisoni valmistamia jos joku kysyy (minä ne edelleen väsään) ja aa että kun on täydellistä eikä Inkeri-Amaliakaan tehnyt yhtä herkullisia sapuskoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ristiäisissä sukulaisen lapsi söi pöydät tyhjäksi kaikesta makeasta. Jokainen vieras tosin oli jo kertaalleen pöydästä hakenut ja ns jämät jäljellä. Mutta jämiä oli tosi paljon ja tämä lapsi veti makeanhimoissaan kaiken. Joi myös kaiken mehun ja limsan, vesi ei kelvannut. Sitten kiipeili pitkin seiniä sokerihumalassaan. Vanhemmat vaan töllisteli. No eipä mennyt mitään hukkaan.

Kun ei mitään rajaa lapsen vanhempi osaa laittaa mukulalleen. Vetää makeaa niin paljon, kuin vatsa vetää. Hypitään huoneesta toiseen syötävä kädessä murustaen. Sitten tosiaan se sokerihumala. Keikutaan tuolilla seisoen, ja vanhempi ei sano siihenkään mitään. Vierailun jälkeen tarkistettava, mitä kaikkea on mennyt hajalle.

Ei ole olemassa mitään sokerihumalaa.

Mulle kyllä tulee sokerihumala. Ei toki sellainen kuin alkoholista, mutta tekee levottomaksi ja haittaa keskittymistä. Enkä tod. ole mikään lapsi.

Lue vaikka tuolta, jos et minua usko:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/23/tiesitko-etta-sokerihumala-myy…

Olen kyllä uutisen lukenut, mutta siitä huolimatta elimistöni reagoi liikaan makeaan. Kun joskus hairahdun tempaisemaan pussillisen karkkeja tai lakuja nopeassa tahdissa, en pysty keskittymään esim. lukemiseen tai opiskeluun. Eikä kysymys ole pelkästä huonosta omastatunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhempani ja varsinkin anoppi ovat rasittavia juhlavieraita. Ruoka hotkitaan, määrällisesti paljon ja sitten ähkitään että tulipa syötyä liikaa. Mitään ei ns.maistella, vaan lapotaan iso annos ja sitten valitetaan liiasta ruoasta. Olen oppinut heille varaamaan tuplamäärän jotta muutkin vieraat saavat;).  Eräänkin kerran anoppi kysyi minulta meinaanko syödä täytekakun koristeruusun, sanoin etten, veteli myös sen napaansa ähkien vedettyään ensin kolme reilua palaa kakkua (ja muita suolaisia ja makeita tarjottavia).

 

Ns.hienossa ravintolassa sama meno jatkuu, ruoat mätetään rivakasti ja kysellään enkö syö jälkiruokaa kun jäin odottamaan että tarjoilija ehtii tuoda kahvit kaveriksi... ja minä en kestä sitä ruoka suussa puhumista! Ei ehkä maailman kauheimpia rikoksia, mutta osoittaa tiettyä käytöstapojen puutetta. Muutoin ihan ok sakkia.

 

 

 

Haha, tämä voisi olla minun kirjoittamani. Mikä siinä onkin, että ei voida syödä rauhassa, vaan ruoat pitää hotkia maks. kymmenessä minuutissa. Juuri jouluna sai taas todistaa tätä, kun appi oli kiskaissut sapuskansa naamariin jo ennen kuin anoppi ehti edes istua pöytään, kun hänellä on tapana kutsua ihmiset syömään ja vasta siinä vaiheessa sitten alkaa leikata leipää, huolehtia ottimista, nostella maitoa pöytään jne. Ja jälkkärit katosivat toki myös huiviin, kun minä ja mieheni vasta nautiskelimme pääruokia, eikä kukaan ollut vielä keittänyt kahvia. Rasittavaa, että ensin nähdään iso vaiva ruoanlaitossa ja sitten se hotkitaan kuin pahimmassa hädässä.

Minä kyllä aina olen auttanut anoppia kattamaan ja laittamaan ruoat esille, minusta olisi epäkohteliasta olla täysin vanhemman ihmisen passattavana ja mennä suoraan laitettiin pöytään, etenkin kun perhepiirissä vietetään aikaa. Nykyisin tosin teen ruuat kun olemme anoppilassa, pidän ruoanlaitosta ja tiedän hänen nauttivan ruoistani sekä vähän passattavana olemisestakin ja se on ihan ok.

Kaverini kieltäytyi syömästä tekemääni ruokaa, koska "sun kokkauksista ei ikinä tiedä onko ne hyvää vai pahaa". Rehellistä, mutta tuntui silti pahalta.

Saman henkilön mielestä minun pitäisi jakaa ruokaa hänen lapsensa kanssa. Olin tuonut heille omat eväät ja lapsen mielestä ruokani näytti hyvältä. Kaveri sanoi lapselleen, että lapsi saa syödä puolet eväistäni. Molemmat näyttivät nyrpeää naamaa kun annoin lapselle vain maistiaisen ja söin itse omat evääni.

Löysäsin vyötä ja housunkaulusta ruokaillessa. Tungin hiljalleen jälkiruokakahvien aikaan paitaa housuun ja vyötä kiinni. Olin sen verran juopeessa että pöytäliina tuli vyötetyksi mukaan ja pöydästä noustessa kaikki kipot, vadit ja kyntteliköt lattialla. Kovin hiljaista on ollut yhteydenpito sen kyläpaikan suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(

Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..

Anteeksi että en syö kaikkia pöperöitä kaikissa paikoissa.

Olen pieniruokainen ja tarkka kaloreistani, kun ne tuppaavat siunaantumaan läskiksi tosi nopeasti. Haluan että kalorini ovat täysipainoista tavaraa, vitamiineja, hivenaineita ja luomua. Kylässä minulle kelpaa yleensä vain kahvi.

Jos siitä sitten emäntä loukkaantuu niin sorry. Yleensä kuitenkin aina etukäteen mainitsen, että en halua syödä mitään, vain kahvia. Juhlissa tietysti en mainitse, kun oletan että tarjottavia tehdään muita vieraita varten. Mutta ahdistavia ovat ne emännät jotka tyrkyttävät ja tuijottavat mitä toinen milloinkin syö tai ei syö.

Liikaa voi kylässä syödä mutta liian vähän ei. Saahan sitä olla syömättä. Voi olla dieetillä.

En ymmärrä miksi olisi pakko syödä

Vierailija kirjoitti:

Löysäsin vyötä ja housunkaulusta ruokaillessa. Tungin hiljalleen jälkiruokakahvien aikaan paitaa housuun ja vyötä kiinni. Olin sen verran juopeessa että pöytäliina tuli vyötetyksi mukaan ja pöydästä noustessa kaikki kipot, vadit ja kyntteliköt lattialla. Kovin hiljaista on ollut yhteydenpito sen kyläpaikan suuntaan. 

🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Kaverini kieltäytyi syömästä tekemääni ruokaa, koska "sun kokkauksista ei ikinä tiedä onko ne hyvää vai pahaa". Rehellistä, mutta tuntui silti pahalta.

Saman henkilön mielestä minun pitäisi jakaa ruokaa hänen lapsensa kanssa. Olin tuonut heille omat eväät ja lapsen mielestä ruokani näytti hyvältä. Kaveri sanoi lapselleen, että lapsi saa syödä puolet eväistäni. Molemmat näyttivät nyrpeää naamaa kun annoin lapselle vain maistiaisen ja söin itse omat evääni.

Miksi viet kaverisi luo omat eväät?

Vierailija kirjoitti:

Uuden vuoden nyyttäreissä puolet tulivat ilman tuomista ja toivat myös kavereita (ilman tuomisia) mukana. Paitsi että ruokaa oli alunperinkin liian vähän, nämä sankarit lastasivat lautasensa ensimmäisinä täyteen yhtään ajattelematta vieraiden lukumäärää suhteutettuna tarjoiluihin. Ruuan tuoneille jäi jaettavaksi suunnilleen vain parin sentin siivu pizzaa kun kukaan ei raaskinut sitä ottaa ja jättää muita täysin ilman.

Eikö ole munaa käänyttää lokkeja pois ?