Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Kaverin entinen naisystävä oli kyllä aika rohmu. Kaikesta tarjottavasta kauheat annokset ja santsikierrokset.
Itse tarjosivat tupareissaan vain salaattia jossa tyyliin kurkku ja tomaatti. Ja aina vietiin ylimääräiset tuomiset pois jos joskus harvoin toi jotain :D. Kerran tilattiin pitsaa meillä ollessa (jokainen maksoi omansa) ja häneltä jäi oikeasti yksi slassi yli. Soitteli sitten seuraavana päivänä ettei saa syödä, että mies tulee hakemaan sen. Kyllä nauratti :Dd Yhden palan tähden.
Oisit vastannut, että söin jo slaissin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin entinen naisystävä oli kyllä aika rohmu. Kaikesta tarjottavasta kauheat annokset ja santsikierrokset.
Itse tarjosivat tupareissaan vain salaattia jossa tyyliin kurkku ja tomaatti. Ja aina vietiin ylimääräiset tuomiset pois jos joskus harvoin toi jotain :D. Kerran tilattiin pitsaa meillä ollessa (jokainen maksoi omansa) ja häneltä jäi oikeasti yksi slassi yli. Soitteli sitten seuraavana päivänä ettei saa syödä, että mies tulee hakemaan sen. Kyllä nauratti :Dd Yhden palan tähden.Oisit vastannut, että söin jo slaissin.
"Slaissia ei ole enää mutta kelpaisko lerssi?"
Tai slaikkari tuli mieleen.
Meille tuli yksi tuttu perhe kahville ja teinipojalla oli lippis päässä koko kahvipöydässä istumisen ajan!
Mieleni teki sanoa asiasta, mutta en kehdannut nolata vanhempia. Olin hämmästynyt vanhempienkin käytöksestä, kun eivät itse huomauttaneet asiasta. En ole enää sen jälkeen kutsunut kylään. Moukkamaista sakkia.
Joskus käy niin, että vierailevan perheen isännälle täytyy sanoa kaksi kertaa, että takki jätetään eteiseen.
Tulisivat siis oikeasti takki päällä ruokapöytäänkin.
Ikävä kyllä mun veli on tuommoinen törppö, aina ensimmäisenä hyökkäämässä tarjoiluiden kimppuun, oli juhlat tai ihan vaan kahvitus. Kyllä meidät on lapsena kasvatettu ihan tavoille, mutta ilmeisesti ei sitten hänelle ole käytöstavat menneet perille. Hävettää, kun juhlissa on heti vaatimassa itselleen kahvia, ja tosiaan ensimmäisenä leikkaamassa palaa juhlan sankarin kakusta.
Toinen veli perheineen kun tulee kylään, niin heillä ei koskaan ole tuliaisia mukanaan, eikä rahasta todellakaan ole pula. Heille käydessämme meillä on aina viemiset isäntäväelle ja lapsille, mutta kun he tulevat esim. vanhempiemme luo kylään, ei edes kukkia tuoda?! En tiedä onko nämä kolmekymppiset niin itsekkäitä ja pihejä, mutta ihmetyttää moinen touhu.
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläni on ystävä joka silloin tällin syö meillä ja käy tietysti synttäreillä. Hänen tapansa on mm. ottaa lautanen niin kukkuroileen ruokaa/herkkuja kun se vaan on mahdollista, usein siitä tippuukin reunojen yli. Sitten hän maistaa sitä, yökkäilee ja sylkäisee lautaselle maistamansa ruoan/herkun ja poistuu pöydästä. Siis aina! Joka hemmetin kerta! Kerran annoin hänelle jäätelön pakkasesta (jokin kalliimpi yksittäispakattu, magnum tmv.) tyttö lipaisi kerran, yökkäili ja heitti kaaressa roskiin. Voi jee. Ei ole kyse 2-vuotiaasta vaan 12....
No kyllä minä jo tälle lapsen kaverille sanoisin,että ottaa vain vähän ensin, kun on aina ennen tahtonut jäädä ottamiset syömättä. Ettei ruokaa ole tuhlattavaksi asti. Ja sanoisin myös, että jos ei jostain tykkää, niin sitä ei syljetä takaisin lautaselle vaan servettiin tai vaikka talouspaperiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanha opiskelijakaveri tuli perheineen (vaimo ja kaksi lasta) kerran meille neljäksi päiväksi kylään. Ostettiin ruokaa jääkaappi täyteen ja tehtiin sitä yhdessä. Tarjottiin hampurilaiset, itse tehtyä pizzaa, karjalanpaistia, kanapastaa, pullaa, piirakkaa, kakkua, viiniä, olutta, siideriä, likööriä, kuohuvaa. Toivat tuliaisiksi sentään yhden viinipullon. Seurueen lähdettyä huomasin, että olivat vieneet senkin mennessään...
Ei pitäisi nauraaa, mutta todella hauska toi että veivät viinin mennessään :'D kuinka pihejä ihmisiä
Ainakin se oli ollut täysi pullo. Kaveri kertoi että hänen kaverinsa tuli kylään ja toi tuliaisiksi puoliksi juodun viinipullon jonka sitten joi itse loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Olimme illanvietossa työkaverin luona ja meille oli valmistettu erilaisia lihoja, oli kanaa, kalaa, nautaa ja lammasta. Lammas näytti erittäin herkulliselta joten minä ja eräs työkaveri otettiin sitä. Samalla meitä hieman vanhempi naispuolinen työkaveri alkoi huutaa että yök te syötte lampaita ja että miten te voitte ottaa lammasta kun meillä oli maalla karitsoja kun olin lapsi, ja että hän kuulee mielessään että ne meidän lihat huutaa että mää, bää!
Tuommoiset voisi pitää omana tietonaan eikä huutaa muiden syöjien, eikä emännän kuullen! Moukkaa junttia käytöstä!!
Mihinkähän hän luulee että nuo karitsat ovat päätyneet?
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on todella ruokakranttua porukkaa ja irvistelee melkein kaikelle, ihme että matkustavat lentäen etelään, Aasiaan tai muualle jossa näitä turvallisia suomimössöjä ei saa.
Ottavat omat eväät mukaan ja etsivät hullun vimmalla Mäkkäriä kohteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään monissa ravintoloissa on ruoka koko seurueelle jaettavassa vadissa. Olimme jokin aika sitten tällaisessa ravintolassa. Yhdessä ruokalajissa oli jokaiselle seurueen jäsenelle yksi lihaköntti. Yksi porukasta otti kaksi, jolloin kaikille ei tietenkään riittänyt.
Olimme kerran Gaijinissa syömässä porukalla, ja ruokalajit tarjioltiin juuri tällaisilta yhteislautasilta (ilmeisesti erillisannoksia ei olisi edes saanut). Omaan makuuni tarjoiltavat (joita oli montaa eri laatua) olivat turhan pienikokoisia ja otin aina ensimmäisen annoksen varovaisesti. Aina ennen santsikierrosta joku seurueestamme hulautti omalle lautaselleen loput yhteisvadilta. Minulle jäi nälkä, nämä hulauttajat kehuivat, kuinka ruokaa ei olisi tarvinnut olla yhtään enempää. Just joo, ei varmaan olisi riittänyt heillekään, jos annokset olisi jaettu tasan.
Eli itse ei ota ja sit kun jää yli niin ei saa suutaan auki ja sit valittaa. Kyllä mäkin olettaisin kierroksen jälkeen et jokainen on jo ottanut hyvin. Kiva kun ei ruokaa ns jää yli.
Vierailija kirjoitti:
Vieraat, jotka kursailevat ts kahville tai ruokapöytään pitää kutsua monta kertaa ja tulemista aikaillaan, ovat superärsyttäviä. Haluaisin korjata antimet samantien pois. Sama koskee perheenjäseniä.
Mun kärsivällisyys kursailuun on loppunut, ei jaksa enää näin vanhempana odotella. Jos pari, kolme kertaa on tarjottu, eikä kukaan ole vielä aloittanut, niin kysyn emännältä tai isännältä että haluavatko esim. leikata kakusta ekan pienen palasen mulle kun kai se jonkin täytyy aloitaa..
Opiskelijana mulla oli varmaan paha tapa ottaa liikaa ruokaa - santsauskierroksella tosin, Eka kerralla pieni annos että kaikille riittää ruokaa. (Muu ei olis tullut mieleenkään - kiitos vanhempieni..) Koskaan tietty en tyhjentäny annoksia vaan kyselin että haluaako joku muu vielä jos oli vain vähän jäljellä. Nyt kavereiden ja sukulaisten kanssa käydään ruokakaupassa yhdessä ja maksan tai yritän maksaa ruoat mitä ostetaan, varsinkin jos kaveri kokkaa tai olen yökunnissa heidän luona.
Vierailija kirjoitti:
No huh huh!!! Kaikenlaista sitä saa lukea... Olen nyt 30-vuotiaana saamassa ensimmäisen lapsen. Pelottaa näiden kaikkien juttujen jälkeen osaammeko kasvattaa häntä oikein!
Se että kysyit tuota tietää jo lapselle parempaa kasvatusta kuin mitä näiden juttujen kohteilla on ollut..hyvää odotusaikaa!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään järkeä, että pitää YHDELLE vieraalle tehdään esim. oma täytekakku, oma 3litran kulhollinen keittoa jne. Teetkö itse niin, että niille ahneille teet jokaiselle oman täytkakun, isot määrät ruokaa ym?
Sukulaistytön äiti vaatii että hänelle pitää tehdä oma kakku kun tulee tyttönsä syntymäpäiväkahveille. Ja jouluksi pitää leipoa pipareita ja torttuja jne. (Tyttönsä on leipuri). Kiltti ihminen kun tyttö on, leipoo kyllä.. Joskus tämä mamma on yrittänyt myös pyydellä koriste-esineitä mukaansa omalta tytöltään - "Kun sulla on niin paljon noita koriste-esineitä, niin enkö voi edes saada yhden?" Onneksi tähän sukulaiseni sanoo ei...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ristiäisissä sukulaisen lapsi söi pöydät tyhjäksi kaikesta makeasta. Jokainen vieras tosin oli jo kertaalleen pöydästä hakenut ja ns jämät jäljellä. Mutta jämiä oli tosi paljon ja tämä lapsi veti makeanhimoissaan kaiken. Joi myös kaiken mehun ja limsan, vesi ei kelvannut. Sitten kiipeili pitkin seiniä sokerihumalassaan. Vanhemmat vaan töllisteli. No eipä mennyt mitään hukkaan.
Kun ei mitään rajaa lapsen vanhempi osaa laittaa mukulalleen. Vetää makeaa niin paljon, kuin vatsa vetää. Hypitään huoneesta toiseen syötävä kädessä murustaen. Sitten tosiaan se sokerihumala. Keikutaan tuolilla seisoen, ja vanhempi ei sano siihenkään mitään. Vierailun jälkeen tarkistettava, mitä kaikkea on mennyt hajalle.
Ei ole olemassa mitään sokerihumalaa.
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Pikkiserkkuja ei todellakaan ole mikään pakko kutsua. Toivottavasti olet kuudessa vuodessa ottanut ryhtiliikkeen ja tehnyt vieraille selväksi että ruokaa otetaan sivistyneesti.
Mä itse en edes kutsuisi tuollaisia vieraita enää toista kertaa, mutta jos nyt häihin tai hautajaisiin olisi pakko, niin istuttaisin tämän perheen siihen pöytään joka saa ruokaa viimeisenä ja tekisin selväksi että sujuvuuden vuoksi jokainen istuu kiltisti pöydässä odottaen omaa vuoroaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin entinen naisystävä oli kyllä aika rohmu. Kaikesta tarjottavasta kauheat annokset ja santsikierrokset.
Itse tarjosivat tupareissaan vain salaattia jossa tyyliin kurkku ja tomaatti. Ja aina vietiin ylimääräiset tuomiset pois jos joskus harvoin toi jotain :D. Kerran tilattiin pitsaa meillä ollessa (jokainen maksoi omansa) ja häneltä jäi oikeasti yksi slassi yli. Soitteli sitten seuraavana päivänä ettei saa syödä, että mies tulee hakemaan sen. Kyllä nauratti :Dd Yhden palan tähden.
Yritätkö tosissasi väittää, että tuollaiselta rohmulta olisi jäänyt pizzanpala syömättä?
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä mun veli on tuommoinen törppö, aina ensimmäisenä hyökkäämässä tarjoiluiden kimppuun, oli juhlat tai ihan vaan kahvitus. Kyllä meidät on lapsena kasvatettu ihan tavoille, mutta ilmeisesti ei sitten hänelle ole käytöstavat menneet perille. Hävettää, kun juhlissa on heti vaatimassa itselleen kahvia, ja tosiaan ensimmäisenä leikkaamassa palaa juhlan sankarin kakusta.
Toinen veli perheineen kun tulee kylään, niin heillä ei koskaan ole tuliaisia mukanaan, eikä rahasta todellakaan ole pula. Heille käydessämme meillä on aina viemiset isäntäväelle ja lapsille, mutta kun he tulevat esim. vanhempiemme luo kylään, ei edes kukkia tuoda?! En tiedä onko nämä kolmekymppiset niin itsekkäitä ja pihejä, mutta ihmetyttää moinen touhu.
Korjaa omaa käytöstäsi sen verran, että viet tuliaisia vain sellaisille, jotka tuovat niitä itsekin.
Jos joku alkaa kitistä, niin toteat vain, että olet heiltä oppinut, ettei tuliaisia tarvitse viedä.
Anoppi sairastui aikoinaan vakavasti, eikä pystynyt enää pistämään pöytää koreaksi vieraita varten, niin lakkasi ne törpöt käymästä kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttava pariskunta kävi meillä syömässä. Heillä oli mukana 18v poikansa, joka otti lautaselleen muiden ruokien lisäksi kolme tarjolla olevasta viidestä wieninleikkeestä, joita siis oli 1 jokaiselle. Pariskunta kai huomasi ihmettelevät katseemme, kun isä vain naureskeli ja äiti sanoi hyväntuulisesti, että onhan se selvää, että kasvava poika tarvitsee ruokaa. Me mieheni kanssa emme sitten ottaneet wieninleikkeitä lainkaan, että ne vanhemmat saivat kumpikin kokonaisen, eikä siinäkään vanhemmat tuntuneet pitävän mitään ihmeellistä.
Sitten kahvilla poika otti tarjolla olevista pullista, marjapiirakan paloista ja kekseistä puolet ja kun sai kahvin juotua, niin meni ottamaan itse lisää. Kun olin kaatamassa vanhemmille lisää kahvia, niin poika oli ensimmäisenä ojentamassa mukiaan kohti kahvipannua.
Voi, kun olisitte isännän kanssa ottaneet omat leikkeenne ja kasvavan teinipojan vanhemmat jääneet ilman. Niitä oli yksi jokaiselle ja jos vanhemmat luopuvat omastaan lapsensa hyväksi, niin se on heidän asiansa. Olisitte edes puolittuneet ne jäljelle jääneet kaksi. Niin vieraanvarainen ei tarvitse olla, että nälkää kärsii.
Mulla on tapana sanoa vieraillekin, että esim. pihvejä on vain yksi kpl per ruokailija.
Tämä suorasukaisuuden viisaus kumpuaa useampilapsisesta perheestä, jossa nytkin lapsenlapsille sanotaan, montako kalapuikkoa/nakkia saa ottaa. :D
Lasketut jutut emäntä voi myös annostella valmiiksi lautasille.
Sukulaistyttö ja etenkin miehensä ovat aivan hirveitä täytekakkurohmuja. Iäkkään sukulaisen syntymäpäivillä söivät todella ison täytekakun melkein loppuun ja toinen vielä kehtasi kysyä "Pitääkö tätä jättää muillekin?" No olisi pitänyt, kun illalla oli tulossa vielä muitakin vieraita. Kaupasta haettiin sitten lisää pakastekakkua lopuille vieraille, kun nämä pölvästit olivat hotkineet alkuperäisen kakun kahdestaan.
Käsittämätöntä, että aikuiset, tuolloin jo yli kolmekymppiset ihmiset käyttäytyvät noin, ihan kuin eivät olisi täytekakkua ikinä ennen syöneet. Varsinkin ko. mies on kunnostautunut ahmattina ja myös näyttää siltä. Vaikka porukkaa olisi useampi, tämä saattoi yksinään hotkia mansikkakakun kylmän viileästi. Ilmeisesti aivotoiminta ei riitä tajuamaan, että muutkin haluaisivat kakkua ja että kakku ei ole tarkoitettu pelkästään isolle, vanhempiensa ikuiselle lellilapselle (ainoa lapsi) ja tämän yhtä röyhkeälle vaimolle. Muutenkin vastenmielistä ja röyhkeää minä-minä -porukkaa. Onneksi voi itse valita, kenen kanssa on tekemisissä.
Kaverin entinen naisystävä oli kyllä aika rohmu. Kaikesta tarjottavasta kauheat annokset ja santsikierrokset.
Itse tarjosivat tupareissaan vain salaattia jossa tyyliin kurkku ja tomaatti. Ja aina vietiin ylimääräiset tuomiset pois jos joskus harvoin toi jotain :D. Kerran tilattiin pitsaa meillä ollessa (jokainen maksoi omansa) ja häneltä jäi oikeasti yksi slassi yli. Soitteli sitten seuraavana päivänä ettei saa syödä, että mies tulee hakemaan sen. Kyllä nauratti :Dd Yhden palan tähden.