Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju

Tuttavaperhe alkoi rakentaa taloa meidän lähelle, ja rakennusaikana heidän tyttärestään tuli meidän lapsemme kaveri, samanikäisiä kun olivat. Tää tyttö alkoi tulla heti eskarin jälkeen (ja sittemmin koulun jälkeen) meille. Ja kun iltaruoan aikaan hihkaisin "syömään!", tyttö oli ensimmäisenä paikalla. Ja söi paljon.

Tiesin että tyttö on vakavasti allerginen monelle ruoka-aineelle (joitakin muistin entuudestaan), joten kun hän alkoi käydä meillä, kysyin hänen äidiltään, mitä kaikkia allergioita hänellä on. "Noo sinapinsiemenet ja jotain", vastasi äiti välinpitämättömästi. Pyysin että hän laittaisi sähköpostiini listan kaikesta, mutta listaa ei ikinä tullut. Jälkeenpäin olen miettinyt, että oli se luojan lykky, että mitään vakavaa ei tapahtunut, vaikka kaikki allergiat eivät olleetkaan tiedossani, ja sitä, että minkä ihmeen takia edes tein tälle tytölle sopivaa ruokaa melkein jokainen arkipäivä, vaikka asiasta ei ollut sovittu hänen vanhempiensa kanssa. Kerrankin tein katkarapupastaa, ja kun laitoin lautasen tytön eteen, hän sanoi, että on allerginen katkaravuille. No minä idiootti äkkiä kokkasin hänelle jotakin muuta.

Yritin äitinsä kanssa myös keskustella paitsi allergioista myös yleisistä säännöistä: mihin aikaan pitää lähteä kotiin, saako tosiaan ruokaa joka kerta yms. Tää tyttö ei nimittäin meinannut lähteä iltaisin kotiin, ei sitten millään. Joutu sanomaan monta kertaa, että kello on paljon, on myöhä, nyt pitää lähteä. Ei se meinannut lähteä kulumallakaan, ja koska ruokailut ja patistelut oli melkein jokapäiväistä, tuntui rankalta. "Mitä sovittavaa tässä muka on", sanoi äiti.  

Tyttö kävi meillä varmaan pari vuotta. Mutta sitten kävi näin: Minun lapseni tarvitsi ekaluokkalaisena kerran, YHDEN KERRAN, illaksi "hoitopaikan", koska olisi joutunut olemaan liian pitkään yksin kotona. Sovin siis tämän tytön äidin kanssa, että lapsi voi mennä koulun jälkeen heille ja olla iltaan asti. No, olin just ite tullut kotiin kun lapsenikin saapui. Paiskasi oven perässään kiinni ja sanoi: "KAUHEE NÄLKÄ!!!" Aloin tietysti kysellä, että eikö hän ole saanut syömistä. Ei, ei ollut saanut. Tämä tyttö oli päättänyt, että lapseni saa heille varattua ruokaa vain jos suostuu juomaan maitoa. Ja koska lapseni inhoaa maitoa, hän ei ollut suostunut juomaan sitä, eikä näin ollen saanut suupalastakaan syötävää koko aikana. 

Mun sappeni kiehuu vieläkin, kun ajattelen tätä. 

Tämä ketjuhan on kuin alkusoittoa tämän vuoden kesäkuussa käydylle "rohmut syövät lohet ja fetan pöydästä" -keskustelulle!

Kun olin lapsi, niin omalla äidilläni oli tapana pitää palopuhe aina autossa matkalla juhliin. Aina korostettiin, että ensin mennään yleensä onnittelemaan juhlakalua, sitten kätellään ihmiset läpi ja reippaasti esittäydytään. Kahvipöytään kun kutsutaan, niin ei mennä ensin, vaan vanhukset ja aikuiset menevät ensin ja sitten kun omat vanhemmat menevät hakemaan, sopii itsekin mennä, ellei erikseen lapsia kehoteta jossain välissä. Santsata saa toisen kappaleen, mutta pitää kuulemma katsoa, että muut ovat jo saaneet ja että muillekin on ottovaraa, tai jos vaikka tuleekin joku myöhäisempi vieras (eli tarjoiluastiaa ei sovi tyhjentää). Lapsena oli jotenkin hassua, että aina se sama litania pitää kerrata autossa, mutta tätä ketjua lukiessani ymmärrän todella miksi :D

Itse syön vegaanisesti ja olen jo oppinut sanomaan siitä etukäteen niin, että samaan hengenvetoon totean mielelläni tuovani itse jotain kahvipöytään niin että voin itsekin syödä. Monille kavereille tämä on ollut tosi kiva lähestymistapa ja monille ei-vegaaneillekin kelpaa tekemäni kasvispiiras tai mausteiset tomaatti-tofupasteijat, browniet, hyydykekakut tai marjapiirakat. Sitten on niitä kavereita, jotka sanovat että ei kuule mitään ongelmaa ja kertovat mielellään ja helposti tekevänsä jonkun ohjeen vegaanisenakin. Ajattelenkin, että kun itse olen tämän ruokavalion valinnut, niin pyrin etten vaivaa sillä muita. Aina voin jättää syömättä tai jemmata laukkuun välipalakeksiä tms.

Yleensä varoitan myös omia vieraitani siitä, että tarjoan kyllä ruokaa, mutta se on vegaanista. Ja että jos vieras haluaa, voimme vaikka tilata ruokaa asunnolleni, jos hän haluaisi jotain lihapitoista :)

käytöstavat ja kohteliaisuus kun eivät maksa mitään!

Lisää juttuja: https://www.vauva.fi/keskustelu/4667759/miten-estaa-juhlissa-rohmuajien…

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperhe alkoi rakentaa taloa meidän lähelle, ja rakennusaikana heidän tyttärestään tuli meidän lapsemme kaveri, samanikäisiä kun olivat. Tää tyttö alkoi tulla heti eskarin jälkeen (ja sittemmin koulun jälkeen) meille. Ja kun iltaruoan aikaan hihkaisin "syömään!", tyttö oli ensimmäisenä paikalla. Ja söi paljon.

Tiesin että tyttö on vakavasti allerginen monelle ruoka-aineelle (joitakin muistin entuudestaan), joten kun hän alkoi käydä meillä, kysyin hänen äidiltään, mitä kaikkia allergioita hänellä on. "Noo sinapinsiemenet ja jotain", vastasi äiti välinpitämättömästi. Pyysin että hän laittaisi sähköpostiini listan kaikesta, mutta listaa ei ikinä tullut. Jälkeenpäin olen miettinyt, että oli se luojan lykky, että mitään vakavaa ei tapahtunut, vaikka kaikki allergiat eivät olleetkaan tiedossani, ja sitä, että minkä ihmeen takia edes tein tälle tytölle sopivaa ruokaa melkein jokainen arkipäivä, vaikka asiasta ei ollut sovittu hänen vanhempiensa kanssa. Kerrankin tein katkarapupastaa, ja kun laitoin lautasen tytön eteen, hän sanoi, että on allerginen katkaravuille. No minä idiootti äkkiä kokkasin hänelle jotakin muuta.

Yritin äitinsä kanssa myös keskustella paitsi allergioista myös yleisistä säännöistä: mihin aikaan pitää lähteä kotiin, saako tosiaan ruokaa joka kerta yms. Tää tyttö ei nimittäin meinannut lähteä iltaisin kotiin, ei sitten millään. Joutu sanomaan monta kertaa, että kello on paljon, on myöhä, nyt pitää lähteä. Ei se meinannut lähteä kulumallakaan, ja koska ruokailut ja patistelut oli melkein jokapäiväistä, tuntui rankalta. "Mitä sovittavaa tässä muka on", sanoi äiti.  

Tyttö kävi meillä varmaan pari vuotta. Mutta sitten kävi näin: Minun lapseni tarvitsi ekaluokkalaisena kerran, YHDEN KERRAN, illaksi "hoitopaikan", koska olisi joutunut olemaan liian pitkään yksin kotona. Sovin siis tämän tytön äidin kanssa, että lapsi voi mennä koulun jälkeen heille ja olla iltaan asti. No, olin just ite tullut kotiin kun lapsenikin saapui. Paiskasi oven perässään kiinni ja sanoi: "KAUHEE NÄLKÄ!!!" Aloin tietysti kysellä, että eikö hän ole saanut syömistä. Ei, ei ollut saanut. Tämä tyttö oli päättänyt, että lapseni saa heille varattua ruokaa vain jos suostuu juomaan maitoa. Ja koska lapseni inhoaa maitoa, hän ei ollut suostunut juomaan sitä, eikä näin ollen saanut suupalastakaan syötävää koko aikana. 

Mun sappeni kiehuu vieläkin, kun ajattelen tätä. 

Johan oli paskamainen kaveri. Eipä taida olla kovin mukava vanhempanakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt usein näin: Olen juhlissa ja ruoka on edessä. Sitten joku tulee pyytämään minut syrjään, on tärkeää asiaa. Kun tulen takaisin ruoka on hävinnyt pöydästä.

Eräällä sukulaisperheellä taas on tapana piilottaa osa ruuista juhlijoilta. Niitä sitten lastataan oman väen mukaan kun vieraat poistuvat.

Oletko hoitaja tai lääkäri, jolta pyydetään apua hengenhädässä? Jos et, niin seuraavalla kerralla syöt ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat ovat niin törppöjä, etteivät puutu rohmuavan ja huonosti käyttäytyvän lapsensa touhuihin, minä osaan kyllä emäntänä nätisti ojentaa. enkä yhtään häpeä tehdä sitä. Jos esim. alkaa ennen pöytään kutsua kahmia syötäviä, vedän syrjään ja sanon että nyt odotetaan, kunnes muutkin aloittavat ja esim. että aikuiset ottavat ensin.

Samoin jos kakunleikkauksessa alkaa pala leviämään, sanon että otetaan ensin vähän pienempi pala ja katsotaan jääkö lisää otettavaksi kun kaikki ovat ensin ottaneet. Ei ole kukaan lapsi vielä protestoinut, jos vanhemmat ovat mielessään jotain ajatelleet, ovat kai lopulta huomanneet, että sanomisessa ei ole ollut mitään pahaa.

Ensinnä ruokitaan lapset ja lapset kylässä saa rohmuta. Joa et halua lapsia kylään, älä kutsu lapsi perheitä kylään. Tee kuule kakkua tarpeeksi ja älä syyllistä lapsia omasta piheydestä. Oikein sellainen vanhan piian kommennti, lapsien pitää käyttäytyä koska en itse saanut koskaan munaa ja elämän järjestys on leivonnaiset.

Olet idiootti.

Minut ja sisaruseni kasvatettiin jo lapsena siihen, että vierailulla tulee käyttäytyä kohteliaasti. Esim. ei saa kahvia tarjotessa ottaa kuin yhden jokaista tarjottavaa, esim. 1 pullan, 1 keksin, 1 palan piirakkaa jne. Ruokaa saadessa ei saa sanoa, että ruoka on pahaa eikä syödä liikaa ja että täytyy syödä siististi. Niin me sitten käyttäydyimmekin kohteliaasti ja yhä muistan, kuinka ihmettelin, että jotkut lapset saattoivat rohmuta monta keksiä tai jättää jotain tarjottavaa syömättä koska se oli pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä oli joskus kylässä yötä. Keitteli kahvia itselleen koko ajan. Ja se ei haittaa, mukavaa että vieraat tuntevat olonsa kotoisaksi luonani. Mutta, saattoi siis keittää itselleen kupillisen minun ollessa suihkussa/vessassa ja ei kysynyt minulta olisinko myös halunnut. Tietää kyllä että tykkään kahvista ja juon sitä paljon. Eli hän joi yksin sitöä kahvia siinä kun mietin kehtaanko keittää itselleni uudestaan (suodatinopussien hukkausta).

Sama toistui myös vähän kaiken ruokailuun liittyvän suhteen. Saattoi tehdä itselleen ruokaa/lämmittää sitä, eikä kysynyt milloin syödään/syön nyt haluatko syödä samaan aikaan.

Pientähän tuo nyt oli, mutta kyllä silti vähän ärsytti.

 

tuo on niitä ainoan lapsen ongelmia. ei ole tarvinnut ottaa muita huomioon.

Lapsellista lässytystä ja typerä mantra. Sisaruksellisissa olen nähnyt ne riitaisammat, kateellisimmat ja ahneimmat ihmiset. Kaikki otetaan mitä irti saadaan, ennenkuin muut ehtii, ilmeisesti peruja elämisestä sisarusten kanssa. Aina joku on ilmiriidoissa aikuisiässä jonkun kanssa. Ja perunkirjoituksessa ja muissa raha-asioissa se jalous vasta tuleekin esiin.

Yleensä tämä mantra perustuukin kateuteen, kun ainoilla lapsilla jää kaikki em. väliin.

Joo, se on totta että ainoan lapsen mahdollinen kateus ja riitaisuus ei tule perunkirjoituksessa esiin.

Ellei ole testamenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä oli joskus kylässä yötä. Keitteli kahvia itselleen koko ajan. Ja se ei haittaa, mukavaa että vieraat tuntevat olonsa kotoisaksi luonani. Mutta, saattoi siis keittää itselleen kupillisen minun ollessa suihkussa/vessassa ja ei kysynyt minulta olisinko myös halunnut. Tietää kyllä että tykkään kahvista ja juon sitä paljon. Eli hän joi yksin sitöä kahvia siinä kun mietin kehtaanko keittää itselleni uudestaan (suodatinopussien hukkausta).

Sama toistui myös vähän kaiken ruokailuun liittyvän suhteen. Saattoi tehdä itselleen ruokaa/lämmittää sitä, eikä kysynyt milloin syödään/syön nyt haluatko syödä samaan aikaan.

Pientähän tuo nyt oli, mutta kyllä silti vähän ärsytti.

 

tuo on niitä ainoan lapsen ongelmia. ei ole tarvinnut ottaa muita huomioon.

Lapsellista lässytystä ja typerä mantra. Sisaruksellisissa olen nähnyt ne riitaisammat, kateellisimmat ja ahneimmat ihmiset. Kaikki otetaan mitä irti saadaan, ennenkuin muut ehtii, ilmeisesti peruja elämisestä sisarusten kanssa. Aina joku on ilmiriidoissa aikuisiässä jonkun kanssa. Ja perunkirjoituksessa ja muissa raha-asioissa se jalous vasta tuleekin esiin.

Yleensä tämä mantra perustuukin kateuteen, kun ainoilla lapsilla jää kaikki em. väliin.

Joo, se on totta että ainoan lapsen mahdollinen kateus ja riitaisuus ei tule perunkirjoituksessa esiin.

Ellei ole testamenttia.

Ainoa lapsi ei tosiaan aina peri kaikkea. Työkaveri sai isosiskon vanhoilla päivillään, kun perunkirjoituksissa selvisi, että isällään oli lapsi aiemmasta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin syömään menossa kolmikirjaimiselle huoltoasemalle syömään reissussa kun oltiin. Juuri ennen saapui lauma uussuomalaisia käpälöimään buffettia paljain sormin ja maistelemaan kaikkia. Eivät käyneet kun vessassa mutta ohimennen.

Ei huvittanut sitten enää mennä syömään.

 Tätä ne tekevät ruokakauppojen "salaattibaareissakin", eli syövät niitä salaattitarpeita paljain käsin ja ilmaiseksi. Olivat sylkeneet myyjän päälle, joka oli tullut kieltämään.

Oon nähnyt samaa myös Lidlin paistopisteellä. Heidän lapsensa kaivelivat sokerikuorrutetta donitsien päältä, sormiaan nuoleskellen ja lääppivät joka ikistä, vieressä äiti puhui puhelimessa tms. ei ollut huomaavinaan. D:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat ovat niin törppöjä, etteivät puutu rohmuavan ja huonosti käyttäytyvän lapsensa touhuihin, minä osaan kyllä emäntänä nätisti ojentaa. enkä yhtään häpeä tehdä sitä. Jos esim. alkaa ennen pöytään kutsua kahmia syötäviä, vedän syrjään ja sanon että nyt odotetaan, kunnes muutkin aloittavat ja esim. että aikuiset ottavat ensin.

Samoin jos kakunleikkauksessa alkaa pala leviämään, sanon että otetaan ensin vähän pienempi pala ja katsotaan jääkö lisää otettavaksi kun kaikki ovat ensin ottaneet. Ei ole kukaan lapsi vielä protestoinut, jos vanhemmat ovat mielessään jotain ajatelleet, ovat kai lopulta huomanneet, että sanomisessa ei ole ollut mitään pahaa.

Ensinnä ruokitaan lapset ja lapset kylässä saa rohmuta. Joa et halua lapsia kylään, älä kutsu lapsi perheitä kylään. Tee kuule kakkua tarpeeksi ja älä syyllistä lapsia omasta piheydestä. Oikein sellainen vanhan piian kommennti, lapsien pitää käyttäytyä koska en itse saanut koskaan munaa ja elämän järjestys on leivonnaiset.

T. Mielenterveysongelmista kärsivä

Kukkien vieminen on toki aina kohteliasta, varsinkin kun mennään jonkun luokse ensimmäistä kertaa, niin silloin kuuluu ehdottomasti asiaan. Mutta kahvipaketti - jos on kutsuttu kylään kahville, niin minusta tuntuisi kyllä oudolta viedä kahvipaketti, ihan kuin maksuksi tarjottavista. Sitten on tietysti eri asia, jos on itse kutsunut itsensä, tyyliin "olen käymässä teidän paikkakunnalla, sopiiko jos piipahdan kahville". Silloin on kohteliasta ja asiaankuuluvaa viedä vähintään jotain kahvipullaa, ja vaikka se kahvipakettikin. Mutta itsestäni ainakin tuntuisi oudolta, jos itse varta vasten kutsun jonkun kahville, ja hän tuo minulle kahvipaketin. Jos kutsun, niin kyllä minulla silloin on varaa tarjotakin, kutsutun vieraan ei tarvitse tuoda mitään maksuksi tulkittavaa. Tunnen muutamia vanhempia, vieraanvaraisia ihmisiä, joille olisi lähestulkoon loukkaus se, että kylään kutsuttu vieras toisi kahvipaketin. Mutta tästä ollaan varmasti montaa mieltä, tapoja on niin monenlaisia, ja varmaan kulttuurieroja myös tässäkin asiassa.

Miehen veljen vaimo on todella nirso ja kieltäytyy nykyään edes maistamasta tarjoamiani syömisiä tai juotavia, kahvia tai coca-colaa lukuunottamatta. On joskus maistanut tekemiäni vohveleita ja haukkui ne pystyyn, sillä niissä oli kardemummaa, mitä hän inhoaa. Se kuuluu kuulemma vain liharuokiin. On ulkomaalainen. Ei pidä pullistakaan. Voisi sanoa vain kohteliaasti, ettei ole omaan makuun. Ei mitään käytöstapoja. Tilasimme viimeksi ruokaa ravintolasta ja hän mietti 40 minuuttia, mitä hän ottaa, eikä syönyt annostaan edes loppuun. Antoi loput miehelleen, niin kuin aina tekee. Tein myös minttuteetä tuoreesta mintusta, eikä hän halunnut sitäkään, yllätys yllätys, maistaa ollenkaan. Kommentoi vain, miten se hänen mielestään tehdään oikein kuivatusta mintusta. Itse syön aina kaiken, mitä hän meille tarjoaa, yhtään mukisematta tai kommentoimatta ikävästi. Hirvein oli rommi-aromilla maustettu suklaakakku, josta sain päänsäryn. Tokaisi vielä syömisen jälkeen, että oli laittanut siihen loput pullosta, että pääsee siitä eroon. Kiitin silti tarjoiluista. Yleensä hän kyllä tekee hyvää ruokaa. En ole kovin mahtava kokki itse, mutta onko sillä väliä. Voi sitä silti maistaa toisen tuotoksia ja kiittää.

Lapseni ristiäisissä sukulaisen lapsi söi pöydät tyhjäksi kaikesta makeasta. Jokainen vieras tosin oli jo kertaalleen pöydästä hakenut ja ns jämät jäljellä. Mutta jämiä oli tosi paljon ja tämä lapsi veti makeanhimoissaan kaiken. Joi myös kaiken mehun ja limsan, vesi ei kelvannut. Sitten kiipeili pitkin seiniä sokerihumalassaan. Vanhemmat vaan töllisteli. No eipä mennyt mitään hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua hävetti aikanaan ex-appivanhempien puolesta, kun heidät oli kutsuttu ensimmäistä kertaa kylään isäni ja hänen avopuolisonsa luo. Myös minä ja ex oltiin paikalla.

Kahvipöytä oli laitettu koreaksi ja ex-appivanhemmat saapastelevat paikalle kahta kättä heiluttaen. Ei pitäisi olla ylivoimaista käydä hakemassa edes kahvipaketti tai kukkakimppu tuomisiksi, kun mennään vähän tuntemattomampaan paikkaan kylään.

Näin on. Minä hämmästelin, kun tuli miehen puolelta hänen sisko miehineen käymään. Tapasin heidät 1.kerran.

Ei kahvipakettia, ei kukkia, vaan puoli kiloa pottuja tuliaisiksi.

Vielä enemmän ihmettelin, kun jäivät kolmeksi päiväksi. Sitä eivät kysyneet minulta, että sopiiko jäädä asumaan meille. Mun mielestä kun sovitaan käymisestä, se tarkoittaa muutamia tunteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava pariskunta kävi meillä syömässä. Heillä oli mukana 18v poikansa, joka otti lautaselleen muiden ruokien lisäksi kolme tarjolla olevasta viidestä wieninleikkeestä, joita siis oli 1 jokaiselle. Pariskunta kai huomasi ihmettelevät katseemme, kun isä vain naureskeli ja äiti sanoi hyväntuulisesti, että onhan se selvää, että kasvava poika tarvitsee ruokaa. Me mieheni kanssa emme sitten ottaneet wieninleikkeitä lainkaan, että ne vanhemmat saivat kumpikin kokonaisen, eikä siinäkään vanhemmat tuntuneet pitävän mitään ihmeellistä.

Sitten kahvilla poika otti tarjolla olevista pullista, marjapiirakan paloista ja kekseistä puolet ja kun sai kahvin juotua, niin meni ottamaan itse lisää. Kun olin kaatamassa vanhemmille lisää kahvia, niin poika oli ensimmäisenä ojentamassa mukiaan kohti kahvipannua.

Pojat syö paljon. Ton perheen olis kannattanut tulla kylään pikaruokapaikan kautta. Olis syöttäneet täyteen ennen vierailua.

Kyllä niille pojillekin pitää käytöstavat opettaa. Kummallista, miten moukkamaisia vanhemmat voivat joskus olla. Kuka vanhempi ei huomauta pojilleen, jotka vievät isäntäväen pihvit! Onpas hävytön ja siviatymätön perhe. Minä olisin emäntänä sanonut, että pihvejä on jokaiselle yksi. Hampaaton on isäntäväkikin.

Totta! Itse mietin, että jos niitä vanhempia hävetti niin paljon, että eivät pystyneet muuhun kuin naamioimaan sen vitsiksi. Että kyllähän kasvava poika syö, hehheh. Sellainen kriisiviestinnän epäonnistuminen tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ristiäisissä sukulaisen lapsi söi pöydät tyhjäksi kaikesta makeasta. Jokainen vieras tosin oli jo kertaalleen pöydästä hakenut ja ns jämät jäljellä. Mutta jämiä oli tosi paljon ja tämä lapsi veti makeanhimoissaan kaiken. Joi myös kaiken mehun ja limsan, vesi ei kelvannut. Sitten kiipeili pitkin seiniä sokerihumalassaan. Vanhemmat vaan töllisteli. No eipä mennyt mitään hukkaan.

Kun ei mitään rajaa lapsen vanhempi osaa laittaa mukulalleen. Vetää makeaa niin paljon, kuin vatsa vetää. Hypitään huoneesta toiseen syötävä kädessä murustaen. Sitten tosiaan se sokerihumala. Keikutaan tuolilla seisoen, ja vanhempi ei sano siihenkään mitään. Vierailun jälkeen tarkistettava, mitä kaikkea on mennyt hajalle.

Vieraat eivät ehkä tässä minun jutussani olleet niitä törppöjä, vaan isäntä. Olimme mökin kattotalkoissa, mukana oli pari muutakin pariskuntaa. Koko päivä aherrettiin ja palahuopakatto tuli valmiiksi. Kahvit ja mehua oli päivän aikana saatu suuhun. Nälkä oli jo kova kaikilla. En tiedä, mitä isäntä oli arvellut tarjoavansa, sillä emäntä oli jäänyt kotiin jostakin syystä. No löysi sitten nakkipaketin ja pinaattilettuja paketin. Vähän siinä talkooporukka katseli toisiaan. Sitten reipas nuorimies nousi ja sanoi lähtevänsä käymään kylillä, sillä nyt tarvitaan lihaa! Niin kävi kyläkaupassa hakemassa runsaasti grillattavaa ja kopan olutta ja talkooväki sai syödäkseen. Isäntä ei luullakseni edes maksanut näitä tarjoomuksia pojalle. Meillä oli onneksi tilaisuus korvata hänelle ainakin oma osuutemme myöhemmin muulla tavoin. Kaiketi isäntää vähän hävetti.

Tuttujen poika oli lapsena just tällainen että piti närppiä herkut pöydästä ennen kuin vieraita edes ehdittiin kutsumaan pöytään. Vanhemmat eivät tietenkään ainokaistaan kieltäneet. Nyt heillä on sitten lihava peräkamarinpoika nurkissa pyörimässä isän ja äidin ilona.