Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Tulin kotiin pitkän päivän jälkeen alkuillasta. Olin syönyt viimeksi puolen päivän aikaan. Silloinen tuore seurustelukumppani oli tulossa kylään myöhemmin illalla. Nälkä oli kova ja aloin tekemään ruokaa. Sieniä, paprikaa, sipulia ym. kasviksia paistoin pannulla, keitin nuudelit ja kastikkeet mukaan. Kaveri tulikin sitten paljon etuajassa sovitusta paikalle. Olin juuri ottanut annoksen lautaselle ja kysyin että haluaako hän myös syödä. Sanoi syöneensä juuri, ettei ole nälkä, mutta jos nyt vähän maistaa. Ruokaa oli reilusti. Menin ottamaan lisää keittiöön. Tyyppi oli lappanut koko pannullisen lautaselle ja mätti naamaansa siinä seisaaltaan. En kehdannut sanoa mitään, oltiin tunnettu niin vähän aikaa.Itselleni jäi nälkä vielä. Kun aikaa vähän kului huomasin, että hän oli aika tavalla kyvytön ottamaan muita huomioon missään muussakaan asiassa. Juttu loppui lyhyeen.
Hyvä, että huomasit ajoissa. Mun tuore tapailumies veti kans estoitta pöydän tyhjäksi hiki otsalta valuen. Tyypillä oli pahoja ongelmia muutenkin. Ulosotossa, kova kerjäämään, kova poika naisia hakkaamaan yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt. Miten moukkia ihmisiä onkaan, ja moni isäntäväki vain hiljaa möllöttää. Jotenkin sitten vielä samoja röyhkeitä ihmisiä kutsutaan uudelleen ja uudelleen kotiinsa. En ikinä ole tuollaiseen törmännyt, että rohmutaan pöydät tyhjiksi tai mennään pöytään kutsumatta tai kaivetaan toisten jääkaappia tai ihmetellään ja arvostellaan ruokia.
En ole minäkään törmännyt! Ihan ihmeissäni ja kauhuissani luen näitä kuvauksia. :DDD Voiko tällaisia ihmisiä oikeasti olla olemassa?! Rohmuavat ja nuolevat astiat ja voirasiat ja leikkaavat hääkakun ennen hääparia ja arvostelevat kakut... siis missä tällaisiin törmää irl??
Olen työskennellyt pitopalvelussa, ja voin vakuuttaa, että ei ole harvinaistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt. Miten moukkia ihmisiä onkaan, ja moni isäntäväki vain hiljaa möllöttää. Jotenkin sitten vielä samoja röyhkeitä ihmisiä kutsutaan uudelleen ja uudelleen kotiinsa. En ikinä ole tuollaiseen törmännyt, että rohmutaan pöydät tyhjiksi tai mennään pöytään kutsumatta tai kaivetaan toisten jääkaappia tai ihmetellään ja arvostellaan ruokia.
En ole minäkään törmännyt! Ihan ihmeissäni ja kauhuissani luen näitä kuvauksia. :DDD Voiko tällaisia ihmisiä oikeasti olla olemassa?! Rohmuavat ja nuolevat astiat ja voirasiat ja leikkaavat hääkakun ennen hääparia ja arvostelevat kakut... siis missä tällaisiin törmää irl??
Äitini hautajaisissa hänen siskonsa perheineen kiilasi kahvipöytään ennen meitä lähiomaisia ja pappia eli kyllä moukkia on, mutta äitini eläessään ilmeisesti pohjusti tätä mielistelemällä sisaruksiaan kaikin tavoin. Kyllähän tämä yksi ainakin käytti sitä hyväkseen eri yhteyksissä, joissa saattoi hyötyä taloudellisesti.
Serkkuni lapsi on juurikin samanlainen kahvipöytärohmu kuin edellä on kuvattu. Lapsi hyökkää ensimmäisenä hakemaan pöydästä keksejä kaksin käsin ja vanhemmat eivät edes yritä rajoittaa. Ihan kaikki menee vaikka olisi pelkkiä mariekeksejä tarjolla. Muutaman kerran on pitänyt sanoa, että muillekin pitää jättää. Kerran sellaisessa tilanteessa lapsen isä heti kysyi muilta pöydässä istuvilta, että eiväthän he halua keksejä että lapsi saa heidänkin kiintiönsä.
Nykyään kutsun kahvittelijat ensin pöytään ja nostan vasta sitten tarjottavat esiin, että muutkin ehtisivät saada jotain.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttava pariskunta kävi meillä syömässä. Heillä oli mukana 18v poikansa, joka otti lautaselleen muiden ruokien lisäksi kolme tarjolla olevasta viidestä wieninleikkeestä, joita siis oli 1 jokaiselle. Pariskunta kai huomasi ihmettelevät katseemme, kun isä vain naureskeli ja äiti sanoi hyväntuulisesti, että onhan se selvää, että kasvava poika tarvitsee ruokaa. Me mieheni kanssa emme sitten ottaneet wieninleikkeitä lainkaan, että ne vanhemmat saivat kumpikin kokonaisen, eikä siinäkään vanhemmat tuntuneet pitävän mitään ihmeellistä.
Sitten kahvilla poika otti tarjolla olevista pullista, marjapiirakan paloista ja kekseistä puolet ja kun sai kahvin juotua, niin meni ottamaan itse lisää. Kun olin kaatamassa vanhemmille lisää kahvia, niin poika oli ensimmäisenä ojentamassa mukiaan kohti kahvipannua.
Tämä nyt on ihan provo tai ainakin vahvasti liioittelua. Olet niitä henkilöitä, joiden jutuista pitää ottaa aina puolet pois ja sen jälkeen loppuunkin suhtautua varauksella. Tunnen kyllä tyyppisi. Normaali ihminen olisi sanonut pojalle heti siitä kolmen wienerleikkeen ottamisesta. Ilmeisesti ap ei ole normaali vaan patologinen valehtelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Tää on mulle yllätys. Mua ei ole ikinä haitannut, jos joku syö paljon. Päinvastoin. Mikä sitten olisi sopiva määrä? Entä, jos ei syökään mitään?
Mua haittaa ne, jotka ottavat reippaasti mutta jättävät syömättä.
Kerran tuli yksi kaveri syömään. Söi ensin kaksi pihviä, jonka jälkeen otti vielä kaksi pihviä lautaselleen, mutta ei sitten mitenkään jaksanutkaan, vaikka kuulemma hyvää oli. Opiskelijana silloin kiva katella. Toisen kerran teki vähän vastaavan, niin lopetin syömään kutsumisen.
Kaikkien lasten kaverisynttäreiden jälkeen, niin kilo tolkulla heitetään ruokaa pois, kun lapset ottaa, muttei syökkään kuin osan.
Joo, paikassa, jossa olen pakollisesta päivätoiminnassa ja joskus töissä, niin täällä on muutama ihminen, joka ei osaa ollenkaan pöytätapoja !! Nostavat lautasen nenänsä eteen ja syövät ryystäen..sellainen on NOLOA !!!!! Ja hävytöntä. Kaikki me olemme aikuisia ihmisiä, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Huomaa, ettei joillekin ole opetettu oikeita pöytätapoja. Eivät ole koskaan kuulleetkaan niistä. Yks niistä ryystää ruokaansa ja mitä se juokaan. Syö sekunnissa kaiken ja on heti vaatimassa lisää ennen, kuin kaikki ovat saaneet edes yhtä annosta. Ja se myös on laittanut ruokailuvälineensä väärään paikkaan kerranvähänkö hävetti.ja se on aina liikkeellä, ei istu sekuntiakaan, vaikka muut istuvat. Sekin on noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen kaveri perheineen (mies ja vaimo + 14v ja 12v) tulivat meille kylään ja syömään. Kysyin etukäteen kuulostaisiko tortillat hyvältä. Tiesin siis miehen, sekä yhteisten ystäviemme kautta, että syövät pelkästään roskaruokaa. Kalapuikkoja, eines mössöjä, hampurilaisia, pizzaa yms.
Vastaukseksi sain, että kuulostaa hyvältä. Olen aina tehnyt tortillaletut itse, niiden helppouden takia, maistuvat paremmalta mielestäni kuin kaupan lätyt ja tietää mitä niihin tulee.
Vieraiden tullessa pöytään, perheen isäntä tuijotti hetken tortillalettuja ja töksäytti : mitä helvettaa noion?
Selitin tekeväni tortillat ihan itse, eivätkä siksi mäytä kaupan lätyiltä. Mieshän siinä sinkosi itsensä eteiseen ja huikkasi käyvänsä "kunnon tortilloit, tost huoltsikalt".Hieman oli loukkaantunut olo,kun ei edes suostunut maistamaan ja lähti hakemaan niitä kaupan tortilloita. Istutin sitten oman lapseni pöytään ja kehoitin muitakin siirtymään syömään. 10 minuutin päästä mies olikin sitten takaisin "kunnon tortilloidensa" kanssa. Ja kyseinen perhe pääsi aloittamaan ruokailunsa. Teininsä kyllä sitten uskaltautui maistamaan yhtä minun tekemään tortillaa ja kehumaan sitä. Isänsä tietenkin mulkoili tytärtään ja tuhisi vain kummallisesta ulkonäöstä.
Vierailunjälkeen totesinkin miehelle, että kyseinen perhe ei ole terve tullut uudestaan syömään, ellei mieheni välttämättä halua kokata.
Miten joku viitsii riipustaa näin läpinäkyvän tökeröitä ankdootteja? Keksittyjä, rankasti kärjistettyjä ja täysin teennäisiä tekeleitä on suurin osa ketjun "tosi"kertomuksista. Mytomaaniset sunnuntaisulkakynäilijätkin saisivat uskottavampia tuotoksia aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä oli joskus kylässä yötä. Keitteli kahvia itselleen koko ajan. Ja se ei haittaa, mukavaa että vieraat tuntevat olonsa kotoisaksi luonani. Mutta, saattoi siis keittää itselleen kupillisen minun ollessa suihkussa/vessassa ja ei kysynyt minulta olisinko myös halunnut. Tietää kyllä että tykkään kahvista ja juon sitä paljon. Eli hän joi yksin sitöä kahvia siinä kun mietin kehtaanko keittää itselleni uudestaan (suodatinopussien hukkausta).
Sama toistui myös vähän kaiken ruokailuun liittyvän suhteen. Saattoi tehdä itselleen ruokaa/lämmittää sitä, eikä kysynyt milloin syödään/syön nyt haluatko syödä samaan aikaan.
Pientähän tuo nyt oli, mutta kyllä silti vähän ärsytti.
tuo on niitä ainoan lapsen ongelmia. ei ole tarvinnut ottaa muita huomioon.
Lapsellista lässytystä ja typerä mantra. Sisaruksellisissa olen nähnyt ne riitaisammat, kateellisimmat ja ahneimmat ihmiset. Kaikki otetaan mitä irti saadaan, ennenkuin muut ehtii, ilmeisesti peruja elämisestä sisarusten kanssa. Aina joku on ilmiriidoissa aikuisiässä jonkun kanssa. Ja perunkirjoituksessa ja muissa raha-asioissa se jalous vasta tuleekin esiin.
Yleensä tämä mantra perustuukin kateuteen, kun ainoilla lapsilla jää kaikki em. väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein poikamme ristiäisiin täytekakun ja koska en ole mikään mestarileipuri sanoin etten tiedä millaista on, mutta toivottavasti maistuu. Anoppi katsoi nokkaansa nyrpistäen ja tokaisi että ehkä säkin sitten 1v synttäreille osaat tehdä paremman. Mieheni mummo (jonka näin toista kertaa) tokaisi tylysti että "helvettiäkö rupeat sitte leipomaan kun et kerta osaa?". Kumpikaan ei koskenut koko kakkuun, joka osoittautui lopulta ihan hyväksi. En edes osannut sanoa mitään, kun silmät ymmyrkäisinä tuijotin ja mietin miten kenellekään tulee mieleenkään laukoa moisia kommentteja juhlien järjestäjälle saatikka sitten vieraalle ihmiselle. 1v synttäreille ostinkin sitten pakaste täytekakun kun miehen puolen sukulaiset tulivat, omani kahvitin omatekoisen kakun kanssa. Ehkä lapsellista, mutta täytyy myöntää että hiukan otin nokkiini moisista kommenteista vaikkakin päälimmäisenä olikin myötähäpeä moisesta tilannetajuttomuudesta ja olemattomista käytöstavoista...
Ymmärrän että lopputulos jännittää, kun ei voi kamalasti valmista tuotosta maistella. Tää on vaan tämmöistä, voi voi -henkinen kommentointi on kuitenkin on vähän törppöä siinä kohtaa kun vieraat ovat astumassa pöytään. Siinä jätetään vieraiden tehtäväksi kehua ruoka hyväksi.
Kahden sukulaisperheen lapset vähän ihmetyttää, he eivät ikinä kiitä pöydästä poistuessaan. On ollut esim synttärit ja tarjolla kaikkea lapsille maistuvaa hyvää ja juoksi limsat/mehut ja lapset syön ja juo ja sotkee ja mitä he nyt lasten juhlissa tekeekään mutta ikinä eivät sano kiitos. Ei vaikka muut lapsi vieraat vieressä kiittävät. Ja kaiken huipou on yksi lapsi, joka sormella tökkii tarjolla olevia ruokia, siis ojentaa sormensa ja tökkää sen ruokaan tai leivonnaiseen ja kysyy, että mitä tää on. Ja monta kertaa olen sanonut, että älä tee noin. Kerran minun teinitytär ihan ärähti, että lopeta, ei noin voi tehdä. Omat vanhemmat ei kiellä. Ja tämä ei edes ole mikään pieni lapsi, pian 9 vuotias. Seuraavan kerran kun tämä lapsi on meillä syömässä niin nostan ruuan valmiiksi lautaselle, tökkiköön siinä sitä ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisten lapsilta usein kuultua (minulla ei ole omia);
- Otatko tätä vähäsen kun huomasin ettet laittanut lautaselle, maista nyt edes pikkasen?
- En mä tykkää.
- Oletko maistanut tätä aiemmin?
- Ei mutta isä/äiti sanoo ettei se ole hyvää.
Eli vanhemmat ei tykkää ruuista, sanoo sen ääneen lapsen kuullen jolloin lapsella kamalat ennakkoluulot.
Tähän olen siis törmännyt vain Suomessa ja olen asunut 7 muussa maassa elämäni aikana.
Itsellä sama kokemus voileipäkakusta. Lapsena en saanut maistaa kun en kuulemma kuitenkaan tykkäisi. Ensimmäisen kerran sitten söin sitä omissa 30v juhlissa kun vaimo semmoisen teki. Oli hyvää.
Miehen veli vierailee meillä vähintään kerran kuukaudessa useimmiten kaksi ja on usein öitäkim. Oli myös viikon putkeen meillä kesälomallaan. Hän ei oikeasti tuo ikinä mitään tullessaan. Hyvällä ruokahalulla syö meillä kyllä. Odottaisin kyllä jo osallistumista ruokakuluihin tai toisi tullessaan edes kahvipaketin. Mutta ei mitään...Tyhjin käsin joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille jotka tässäkin ketjussa valitatte; suu auki kun törppö törppöilee. Ja jos puhe ei auta, niska-pehva otteella siirto ulkotiloihin. Tuolla neuvolla olen pärjännyt, eikä kukaan rohmua, jos minä olen paikalla.
Sääliksi käy näiden lähiomaisia joilla tälläisiä rohmuja jotka söisivät ja varastaisivat vaikka toisten suusta ruoat! Ja varsinkin nytkun ruoan hinnat kalleimmillaan, tulee ihan hitsin kalliiksi!
Törkeimmät tai ainakin tökeröt vieraat tulevat juhliin tyhjin käsin. Miksei esimerkiksi kotona kerrota nuorille ettei kenenkään luokse (juhliin) mennä tyhjin käsin? On kohteliasta tuoda emännälle ja isännälle pullo viiniä tai kukkakimppu. Ei vaadi paljon.
Mua suoraan sanottuna suututti se, kun tapasin muutaman kerran erästä miestä, ja kerran kutsuin hänet luokseni päivälliselle. Hän otti pääruokaa kahdesti, mutta jälkimmäistä annosta hän ei syönyt loppuun vaan heitti osan biojätteisiin. Sitten hän otti jälkiruuaksi tekemääni lakkakiisseliä, jota ei myöskään syönyt loppuun vaan heitti osan biojätteisiin. Ilmeisesti hän ei pitänyt ruuasta. Kyllä minä vieraana ollessani söisin ottamani annoksen vaikka hampaat irvessä. Varsinkin kun ajattelee, miten kalliita lakat ovat.
Kutsuttiin sukulaisia lapsen ristiäisiin. Miehen sukulaisia nähdään harvemmin enkä minä ole heihin juuri missään yhteydessä. No kahvipöytään tullessaan eikö yksi jos toinenkin miehen sukulainen ilmoita, että minulla on sitten keliakia, minulla ibs, minulla maitoallergia. Oltiin kaksi gluteenitonta ja maidotonta leivosta hankittu, kun yksi oli viitsinyt erikoisruokavaliostaan kertoa.
Siinä sitten puolittelivat niitä leivoksia ja joivat vettä. Hymistelivät vielä, että ainahan meillä näitä allergioita on ollut. Minä olin vääntänyt pöydän täyteen tarjottavaa pienistä tuloistamme, ja suurin osa jäi syömättä. Seuraavaksi käskin miehen kutsuessa tivata ne allergiat, kun ei sukulaisille tullut mieleen itse kertoa. Varmaan salaa nauttivat kun saivat voivotella tarjoilun puutetta...
Ihmettelin aina ollessani lähisukulaisellani vierailemassani, esim lasten syntymäpäivät ym. Kaikista tarjolla olevista kakuista ym oli jo otettu pala, me olimme aina ensimmäiset vieraat, kun kummeja olimme. Kaunista ja hyvää oli tarjolla,mutta jokaisesta oli pala pois. Kakut avattu, piirakka avattu ym.
Itse olin tarkkana omien kuullemme kanssa, aina kielsin lasten ottamasta, ennen vieraita. On kohteliaampaa, mielestäni. Vasta omilla pyöreillä juhlillani huomasin, että se olikin perheen isä, joka närkki ja rohmusi kaikkea, hän otti heti tarjoiluvadilta pipparin suuhunsa, vaikka seisoi vielä pöydän äärellä.
Minkälaista käytöstä diplomi-insinööriltä. Ja rouvansa vaan katselee luomottuna vieressä. Käsittämätöntä.
Tulin kotiin pitkän päivän jälkeen alkuillasta. Olin syönyt viimeksi puolen päivän aikaan. Silloinen tuore seurustelukumppani oli tulossa kylään myöhemmin illalla. Nälkä oli kova ja aloin tekemään ruokaa. Sieniä, paprikaa, sipulia ym. kasviksia paistoin pannulla, keitin nuudelit ja kastikkeet mukaan. Kaveri tulikin sitten paljon etuajassa sovitusta paikalle. Olin juuri ottanut annoksen lautaselle ja kysyin että haluaako hän myös syödä. Sanoi syöneensä juuri, ettei ole nälkä, mutta jos nyt vähän maistaa. Ruokaa oli reilusti. Menin ottamaan lisää keittiöön. Tyyppi oli lappanut koko pannullisen lautaselle ja mätti naamaansa siinä seisaaltaan. En kehdannut sanoa mitään, oltiin tunnettu niin vähän aikaa.Itselleni jäi nälkä vielä. Kun aikaa vähän kului huomasin, että hän oli aika tavalla kyvytön ottamaan muita huomioon missään muussakaan asiassa. Juttu loppui lyhyeen.