Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähemmäs neljäkymmentä Riedelin lasia meni rikki (lähemmäs tonnilla) ja avatut viinipullot kaatuivat ja osa meni rikki. Pahoittelujen ja anteeksipyyntöjen sijaan saatiin haukut turhaan rahan haaskaamisesta niin turhaan kuin laseihin ja kalliisiin viineihin.
Kai kuitenkin laitoitte hänet korvaamaan nuo vahingot? Ei hemmetti mikä tyyppi tuo anoppi.
Ihan kuin mun anoppi. Ei varmasti ole vierailua jolla ei aiheuttaisi rahallista vahinkoa. Aina särkyy jotain ja arvatkaa vaan tarjoutuuko korvaamaan??? No, ei . Katsokaas kun kaikkihan on jonkun muun vika. Huonosti asennettu tms. Tuhonnut mm. sisäkattoa ja seinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa tulee miettineeksi, että pidetäänköhän minua törkeänä vieraana, kun harvoin juhlissa syön. Syynä kasvisruokavalio ja herkkä vatsa, en kestä maitotuotteita juurikaan, joten jätän kermakakut väliin. Kaukaisemmilta sukulaisilta tulee juhlissa ihmetystä ja kommenttia, että ota ota nyt, oli niin hyvää, eikä tuossa pastasalaatissa ollut lihaa, tonnikalaa vain! Kakkukin niin hyvää, oikein kunnon kermaa, ota nyt ota!
Onneksi omani ja mieheni lähisuku tietävät kasvissyönnistäni, joten eivät ainakaan tuputa. Päinvastoin, ennen suuria sukulounaita anoppikin varmistelee, että onhan varmasti miniälle syötävää, tarjolla tätä ja tätä...Minulle tulee vähän paha mieli niiden vieraiden puolesta, joiden emäntä toteaa, että kasvissyöjät olkoot sitten ilman. Äitini syö vain kanaa ja kalaa, joten meidän suvussa on tullut ihan tavaksi se, että esim. pastasalaatista on lihatonkin versio/liha on erillisessä kulhossa tmv. Itse yritän aina huomioida vieraani tekemällä ruokia, joista he luultavasti pitävät, vaikken liharuokaa teekään (en yksinkertaisesti osaa). On tosi inhottavaa olla esim. pitkissä häissä, joissa saa lautaselleen vain vihersalaattia ja patonkia. Tiedän, että kaikki eivät tiedä ruokavaliostani enkä tietenkään serkunkaimansiskon häissä odota saavani erityiskohtelua, mutta ottaisin kyllä vittuiluna, jos vaikka anoppi vuosien jälkeen jättäisi minut kokonaan huomioimatta.
Tämä viesti näyttää sen, miksen itse koskaa huomioi kasvisruokailijoita. He eivät koskaan vastavuoroisesti huomioi minua eli tee liharuokaa. Aina väitetään ettei osata tms. Miten surkea kokki pitää olla, jos ei osaa ruskistaa jauhelihaa pannulla, joka on varmaan helpoin mahdollinen liharuoka?
Sekasyöjiä saattaisi vituttaa jos pöydät notkuisivat kasvisruokia ja sitten jossain kipossa olisi pelkkää ruskistettua jauhelihaa :D
Itse en koe olevani surkea kokki, mutta esimerkiksi mereneläviä en ole ikinä syönyt, joten en kyllä siitä ruokaakaan tee. Tottakai siitä nyt ohjeen kanssa jotakin tulisi, mutta kun en tiedä miltä esimerkiksi kala maistuu tai miltä sen kuuluu maistua enkä voi kokkaillessa maistella niin siitähän voisi tulla vaikka millaista hevonpaskaa ja raaka-aineet menisivät täysin hukkaan.
Ei kasvissyöjän tarvi laittaa lihaa omilla kutsuilla. Kyllä sekasyöjänä kelpais kasvisruokaki, ei oo pakko olla aina lihaa. Sekasyöjän pirskeissä saa taas olla lihaa ja sitä syödä halukkaat ja kasvissyöjille omat vaihtoehdot. Jotkut kasvissyöjät vaan ei välttämättä edes siedä lihan hajua ja alottaa eettisyys saarnan mut sekasyöjän kutsuilla ei tarvi väsätä VAAN kasvisruokaa vegejen mieliks :)
Huonosti kasvatetut lapset, jotka tulevat vieraaksi vanhempiensa kanssa. esim.5-6 vuotiaat, mutta pienestä pitäen ne tavat opetetaan lapsille, kuinka kylässä ollaan ainakin maistettaisiin, ja ollaan kohteliaita. "en tykkää tosta", "en syö tota", "haluan toista mehua kuin tätä", närppivät vähän, ottavat leivästä kinkut ja juustot, kun eivät syö leipää, ja eivät istu pöydässä , vaan kulkevat edestakaisin. Ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaukaisempi sukulainen joka ottaa samalle lautaselle salaatit, muusit, kastikkeet, lisukkeet, alkupalat, joskus jopa kakkua ja sotkee kaiken ihan kaameaksi mössöksi. Me muut katsellaan ihmeissään että kuka tuollaista moskaa syö. Hän itse sanoo että sama se miten ne lautasella on, kun mahassa kuitenkin menee sekaisin. Sama ihminen ei kuitenkaan voi syödä pullaa jos se on koskenut vaikka piirakkaan, kun se maistuu muka suolaiselta.. En vaan ymmärrä.
Hoidin joskus siskoksia jotka olivat 3- ja 5-vuotiaat, heille oli opetettu kotona että jos ottaa lisää ruokaa tai vaikka vain jogurttia niin pitää ottaa uusi lusikka, samoin uusi lautanen. Jos olit juonut lasista vettä, et voinut juoda siitä sen jälkeen mehua, koska se oli jo likainen. Voitte vain uskoa miten paljon tiskiä siinä perheessä tuli. Ja siis tuo oli vanhempien opettama tapa. Vanhemmat olivat oikein hienostuneita, mutta äiti etenkin erittäin bakteerikammoinen.
Uusi tuttavaperhe oli joskus kyllässä (toista kertaa en muuten kutsunut). Siinä perheessä lapset eläneet kuin pellossa ja vanhemmat todella boheemeja ja kummallisia. Lapset olivat 4. 8 ja 12-vuotiaat tuolloin. Kun istuimme sohvalla juomassa kahvia (okei, vieraat istui lattialla koska sohvan pehmeys ei ole hyvästä), äiti ilmoitti etteivät he syö mitään tarjottavia, koska he eivät syö monivärisiä ruokia, vain yhtä väriä kerrallaan. Olin siis tehnyt kasvispiirakan, suklaakeksejä ja korvapuusteja, eikä mikään ollut tarpeeksi yksivärinen heidän ruokavalioonsa. Noh, olisivat voineet ilmoittaa kun kysyin aiemmin erikoisruokavaliosta..
Kuitenkin, yksi muksuista otti keksin ja murusti sen mehumukiinsa ja kaatoi päälle sokeria äidin katsoessa ylpeänä tuota pientä kokkailijaa. Toinen lapsi kysyi että minkä ikäinen olen, vastasin rehellisesti 30 ja lapsi kauhistui. Kysyi että eikö minua harmita kun en koskaan hankkinut lapsia vaan olen erakko, että kun ei noin vanhat enää lapsia saa. Katsoin hieman hämentyneenä ja koitin hymyillä. Äiti sitten naurahti, että ei kaikki lapsia saa kun siihen tarvitaan myös rakkautta eikä kukaan "Marikaa" rakasta. Tässä vaiheessa en edes hymyillyt vaan olin hieman närkästynyt ja rupesin mutisemaan jotakin töihin lähtemisestä. Kuulin oven läpi kuinka yksi lapsi vielä rapussa kysyi äidiltään että olenko minä paha kun en saa lapsia ja olen niin yksin vai johtuuko se siitä kun olen niin kamalan lihava.
T. 31.v parisuhteessa oleva "vanhapiika" 170cm ja 65kg ja oikein rakastettu olo ainakin
Miiruli kirjoitti:
Uusi tuttavaperhe oli joskus kyllässä (toista kertaa en muuten kutsunut). Siinä perheessä lapset eläneet kuin pellossa ja vanhemmat todella boheemeja ja kummallisia. Lapset olivat 4. 8 ja 12-vuotiaat tuolloin. Kun istuimme sohvalla juomassa kahvia (okei, vieraat istui lattialla koska sohvan pehmeys ei ole hyvästä), äiti ilmoitti etteivät he syö mitään tarjottavia, koska he eivät syö monivärisiä ruokia, vain yhtä väriä kerrallaan. Olin siis tehnyt kasvispiirakan, suklaakeksejä ja korvapuusteja, eikä mikään ollut tarpeeksi yksivärinen heidän ruokavalioonsa. Noh, olisivat voineet ilmoittaa kun kysyin aiemmin erikoisruokavaliosta..
Kuitenkin, yksi muksuista otti keksin ja murusti sen mehumukiinsa ja kaatoi päälle sokeria äidin katsoessa ylpeänä tuota pientä kokkailijaa. Toinen lapsi kysyi että minkä ikäinen olen, vastasin rehellisesti 30 ja lapsi kauhistui. Kysyi että eikö minua harmita kun en koskaan hankkinut lapsia vaan olen erakko, että kun ei noin vanhat enää lapsia saa. Katsoin hieman hämentyneenä ja koitin hymyillä. Äiti sitten naurahti, että ei kaikki lapsia saa kun siihen tarvitaan myös rakkautta eikä kukaan "Marikaa" rakasta. Tässä vaiheessa en edes hymyillyt vaan olin hieman närkästynyt ja rupesin mutisemaan jotakin töihin lähtemisestä. Kuulin oven läpi kuinka yksi lapsi vielä rapussa kysyi äidiltään että olenko minä paha kun en saa lapsia ja olen niin yksin vai johtuuko se siitä kun olen niin kamalan lihava.T. 31.v parisuhteessa oleva "vanhapiika" 170cm ja 65kg ja oikein rakastettu olo ainakin
No huh huh!!! Kaikenlaista sitä saa lukea... Olen nyt 30-vuotiaana saamassa ensimmäisen lapsen. Pelottaa näiden kaikkien juttujen jälkeen osaammeko kasvattaa häntä oikein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä on hauska lukea, lisää! :)
Toisella paikkakunnalla asustava, hyvä ystäväni pelmahti kerran muutaman tunnin varoitusajalla yökylään miehensä kanssa, kun "alunperin yöpaikan luvannut kaveri joutui yllättäen perumaan". Otin tietenkin heidät vastaan, mutta varoitin jo puhelimessa, ettei minulla ollut oikein mitään tarjottavaa, koska olin silloin työtön, todella rahaton ja omakin ruoka vähissä. Kaveri sanoi, ettei se haittaa, ja tuovat kuulema mukanaan mitä tarvitsevat.
Tulivat lopulta paikalle siiderikassillisen ja parin pakastepitsan kanssa, ja siinähän se ilta kului rupatellessa, ja kuulumisia vaihdellessa. He joivat siidereitään, minä vettä, joten en ollut ihan samalla vireystasolla heidän kanssaan, ja jossain vaiheessa mainitsin, että alkaa olla vähän nälkä ja ajattelin keittää makaronia, ja että voin laittaa ne heidän pitsat uuniin samalla. Kaveri sanoo vaan ettei tarvitse, koska ottaisivat mieluummin sitä pastaa jota aion tehdä. Yritin siinä selittää nousuhumalaiselle pariskunnalle, että aion keittää ihan pelkkää sarvimakaroonia, mutta kuulemma heille kelpaa. No, keitin sitten makaroonit, ja laitoin lisukkeeksi sellaisen perus ruskeakastikkeen (jauhoja, vettä, suolaa ja pippuria), kun en pelkän ketsupin kanssa ilennyt makaroonia vierailleni tarjota.
Pöydässä alkoi sitten nyrpistely, kuinka minulla on "yleensä kyllä ollut paremmat ruoat tarjota", ja kaverin mies ehdotti kuinka kastike paranisi kummasti jos siihen laittaisi "esimerkiksi kermaa ja lihapullia". Totesin vaan, ettei minulla edelleenkään ollut varaa ostaa heille mitään lihapullia. Olen kasvissyöjä, ja kommentti oudoksutti, etenkin, kun tämä pariskunta kyllä tietää ruokavaliostani. Joskus vaan tuntuu, että heiltä vähän pääsee käytöstavat unohtumaan.
Sanoin, ettei ole pakko syödä makaroonia, ja että voin hyvin lämmittää ne heidän pitsat jos ne maistuisivat paremmin. Ei kuulemma tarvitse.
Aamulla sitten alkoi uusi marina, kuinka minulla ei ole kahvin kanssa aamiaiseksi mitään muuta kuin ruisleipää ja margariinia. Mies vielä kurkistaa jääkaappiini, olisiko siellä mitään "kelvollista" leivän päälle. No ei ollut, tietenkään, koska rahattomana ei paljoa mässäillä. Puolikkaan leipäpalasen molemmat nyrpistellen söivät, ja jättivät loput lautaselle. Kahvimaidon sentään olivat tuoneet mukanaan (kun en allergikkona itse käytä lainkaan maitotuotteita).
Lopulta he sitten ottavat edellisillalta jääneet siiderit ja pitsat jääkaapista, nappaavat mukaansa muovikassin, johon keräsivät edellisillan tyhjät pullonsa, ja lähtevät kotimatkalle.
Yritän aina olla edes kohtuu hyvä emäntä, mutta tuollainen nuriseminen on vaan niin rasittavaa, varsinkin, kun olen etukäteen sanonut, ettei ole varaa mihinkään hienoihin tarjottaviin heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen kaveri perheineen (mies ja vaimo + 14v ja 12v) tulivat meille kylään ja syömään. Kysyin etukäteen kuulostaisiko tortillat hyvältä. Tiesin siis miehen, sekä yhteisten ystäviemme kautta, että syövät pelkästään roskaruokaa. Kalapuikkoja, eines mössöjä, hampurilaisia, pizzaa yms.
Vastaukseksi sain, että kuulostaa hyvältä. Olen aina tehnyt tortillaletut itse, niiden helppouden takia, maistuvat paremmalta mielestäni kuin kaupan lätyt ja tietää mitä niihin tulee.
Vieraiden tullessa pöytään, perheen isäntä tuijotti hetken tortillalettuja ja töksäytti : mitä helvettaa noion?
Selitin tekeväni tortillat ihan itse, eivätkä siksi mäytä kaupan lätyiltä. Mieshän siinä sinkosi itsensä eteiseen ja huikkasi käyvänsä "kunnon tortilloit, tost huoltsikalt".Hieman oli loukkaantunut olo,kun ei edes suostunut maistamaan ja lähti hakemaan niitä kaupan tortilloita. Istutin sitten oman lapseni pöytään ja kehoitin muitakin siirtymään syömään. 10 minuutin päästä mies olikin sitten takaisin "kunnon tortilloidensa" kanssa. Ja kyseinen perhe pääsi aloittamaan ruokailunsa. Teininsä kyllä sitten uskaltautui maistamaan yhtä minun tekemään tortillaa ja kehumaan sitä. Isänsä tietenkin mulkoili tytärtään ja tuhisi vain kummallisesta ulkonäöstä.
Vierailunjälkeen totesinkin miehelle, että kyseinen perhe ei ole terve tullut uudestaan syömään, ellei mieheni välttämättä halua kokata.
höpö höpö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä oli joskus kylässä yötä. Keitteli kahvia itselleen koko ajan. Ja se ei haittaa, mukavaa että vieraat tuntevat olonsa kotoisaksi luonani. Mutta, saattoi siis keittää itselleen kupillisen minun ollessa suihkussa/vessassa ja ei kysynyt minulta olisinko myös halunnut. Tietää kyllä että tykkään kahvista ja juon sitä paljon. Eli hän joi yksin sitöä kahvia siinä kun mietin kehtaanko keittää itselleni uudestaan (suodatinopussien hukkausta).
Sama toistui myös vähän kaiken ruokailuun liittyvän suhteen. Saattoi tehdä itselleen ruokaa/lämmittää sitä, eikä kysynyt milloin syödään/syön nyt haluatko syödä samaan aikaan.
Pientähän tuo nyt oli, mutta kyllä silti vähän ärsytti.
tuo on niitä ainoan lapsen ongelmia. ei ole tarvinnut ottaa muita huomioon.
No hohhoijakkaa taas. Mä olen ainoa lapsi, enkä tasan rohmua mitään juhlissa. Jos sinä henkilökohtaisesti jouduit tekemään useamman lapsen osataksesi opettaa käytöstapoja, se on ihan sinun oma asiasi. Mun vanhempieni ei tarvinnut.
Mulla on itsellänikin vain yksi lapsi. Ja on muuten erittäin kohtelias sellainen. Revi siitä :)
Kommentti ainoan lapsen ongelmasta ei koskenut rohmuamista, vaan vierasta, joka keitteli omatoimisesti kahvit ja teki ruokaa vain itselleen, kysymättä haluaisiko toinenkin kahvia/ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä palsta varmaan säästää psykiatrirahoja monelta ja paljon, kun täällä saa haukkua tutut ja vieraat ihan holtittomasti! IHANAA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttava pariskunta kävi meillä syömässä. Heillä oli mukana 18v poikansa, joka otti lautaselleen muiden ruokien lisäksi kolme tarjolla olevasta viidestä wieninleikkeestä, joita siis oli 1 jokaiselle. Pariskunta kai huomasi ihmettelevät katseemme, kun isä vain naureskeli ja äiti sanoi hyväntuulisesti, että onhan se selvää, että kasvava poika tarvitsee ruokaa. Me mieheni kanssa emme sitten ottaneet wieninleikkeitä lainkaan, että ne vanhemmat saivat kumpikin kokonaisen, eikä siinäkään vanhemmat tuntuneet pitävän mitään ihmeellistä.
Sitten kahvilla poika otti tarjolla olevista pullista, marjapiirakan paloista ja kekseistä puolet ja kun sai kahvin juotua, niin meni ottamaan itse lisää. Kun olin kaatamassa vanhemmille lisää kahvia, niin poika oli ensimmäisenä ojentamassa mukiaan kohti kahvipannua.
Vierailija kirjoitti:
muualtatullert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ketkähänonnäitä kirjoitti:
Työpaikalla on ollut tapana tuoda lomapullaa tms. jos jollakin on ollut jotain kemuja. Tämä on yhteishenkeä luova tapa, josta huomaa kuka on mistäkinpäin kotoisin ns. vieraanvaraisuuden. Tämä perinne on ollut hiipumassa, osa porukasta ei oikein hiffaa, että voisi itsekin joskus jotain tuoda...
Mikään ei ole inhottavampaa kuin työpaikan "pakkopullat"! Kyllä tämän vieraanvaraisuuden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
ps. minä vien työpaikalle tarjottavia, vaikka joku muu ei tahdo omista syistään niin tehdäkään.
Juuri näin!
Itsekin toki vien leipomisia tms. omana syntymäpäivänäni, kun jään lomalle ja kun palaan lomalta. Välillä voin karkkiboksin tuoda kahvipöytään ihan ilman syytä, vaikkapa työpäivän piristykseksi.
Ja kyllä, otan erikoisruokavaliot huomioon (viimeksi tein munattomia, maidottomia sekä gluteenittomia muffinseja, vaikken mikäön jauhopeukalo olekaan), jotta jokaiselle löytyisi jotain herkuteltavaa.SILTI tuo "lomapullapakko" on törkeää. Ei työpaikalle ole mitään velvollisuutta tuoda herkkuja.
Ei se ole todellakaan pakko(tuoda)pullaa, vaan ihan vapaaehtoista meininkiä. Jotkut eivät halua kuin rusinat pullasta 😉
Toisenlainen näkökulma: itse välttelen työpaikan kahvipöydän antimia ihan terveyden ja painonhallinnan vuoksi. Parinkymmenen hengen työporukassa riittää merkkipäiviä ja "muuten vaan päiviä" niin usein, että tarjolla on kaloreita lähes päivittäin. Eräs työkaveri tiputti painoaan yli 5kg vaihtamalla iltapäiväviinerit hedelmään. En siis kanna kahvipöytään mitään, mutten myöskään syö sieltä mitään.
Sama juttu. Meillä on työpaikalla kans joka päivä pullaa. Valitettavasti myös pieni työporukka, jossa loukkaannutaan, jos ei ota. Ite pyrin syömään herkkuja vain viikonloppuna. Ja haluan myös itse päättää, mitä silloin syön. Siksi en haluaisi syödä hukkakaloreina jotain työkaverin perheen juhlajämiä. Olen sanonut, etten syö joka päivä pullaa, eikä se ole mielenosoitus työkaveria kohtaan, mutta ei auta. Mun syy, että työkaveri joutuu heittämään ylijäämäpullat roskiin, kun en syö :(
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttava pariskunta kävi meillä syömässä. Heillä oli mukana 18v poikansa, joka otti lautaselleen muiden ruokien lisäksi kolme tarjolla olevasta viidestä wieninleikkeestä, joita siis oli 1 jokaiselle. Pariskunta kai huomasi ihmettelevät katseemme, kun isä vain naureskeli ja äiti sanoi hyväntuulisesti, että onhan se selvää, että kasvava poika tarvitsee ruokaa. Me mieheni kanssa emme sitten ottaneet wieninleikkeitä lainkaan, että ne vanhemmat saivat kumpikin kokonaisen, eikä siinäkään vanhemmat tuntuneet pitävän mitään ihmeellistä.
Sitten kahvilla poika otti tarjolla olevista pullista, marjapiirakan paloista ja kekseistä puolet ja kun sai kahvin juotua, niin meni ottamaan itse lisää. Kun olin kaatamassa vanhemmille lisää kahvia, niin poika oli ensimmäisenä ojentamassa mukiaan kohti kahvipannua.
Voi, kun olisitte isännän kanssa ottaneet omat leikkeenne ja kasvavan teinipojan vanhemmat jääneet ilman. Niitä oli yksi jokaiselle ja jos vanhemmat luopuvat omastaan lapsensa hyväksi, niin se on heidän asiansa. Olisitte edes puolittuneet ne jäljelle jääneet kaksi. Niin vieraanvarainen ei tarvitse olla, että nälkää kärsii.
Mua ärsyttää sukulaispoika joka lappaa tarjoiluista kaikkea itselleen mitä löytyy mutta haukkaa vain palasen ja sanoo 'yäk, mä en tykkää tästä' ja jättää murusineen jonnekin pöydälle... Aina ihan hirveä siivo. Vanhemmat eivät sano mitään, tietenkään.
Täytyy ihmetellä näitä vanhempia, joilla on tässäkin ketjussa kuvatun kaltaisia kakaroita. Mikähän heidän meriselityksensä on?
Vieras penska roikkui koko vierailun emännän kimpussa. Söi pöydältä ennen syömään kutsua posket pullollaan, kuin ei olisi koskaan ruokaa saanut. Mutsinsa ei ollut moksiskaan penskansa käytöksestä. Veteli muittenkin kahvitarjoilut ennen kutsua pöytään.
Onko sitä? Onko tätä? Anna sitä, tee tätä. Käskyä emännälle kuin konekiväärin suusta.
Juu ei enää.
Miehen kaveri perheineen (mies ja vaimo + 14v ja 12v) tulivat meille kylään ja syömään. Kysyin etukäteen kuulostaisiko tortillat hyvältä. Tiesin siis miehen, sekä yhteisten ystäviemme kautta, että syövät pelkästään roskaruokaa. Kalapuikkoja, eines mössöjä, hampurilaisia, pizzaa yms.
Vastaukseksi sain, että kuulostaa hyvältä. Olen aina tehnyt tortillaletut itse, niiden helppouden takia, maistuvat paremmalta mielestäni kuin kaupan lätyt ja tietää mitä niihin tulee.
Vieraiden tullessa pöytään, perheen isäntä tuijotti hetken tortillalettuja ja töksäytti : mitä helvettaa noion?
Selitin tekeväni tortillat ihan itse, eivätkä siksi mäytä kaupan lätyiltä. Mieshän siinä sinkosi itsensä eteiseen ja huikkasi käyvänsä "kunnon tortilloit, tost huoltsikalt".
Hieman oli loukkaantunut olo,kun ei edes suostunut maistamaan ja lähti hakemaan niitä kaupan tortilloita. Istutin sitten oman lapseni pöytään ja kehoitin muitakin siirtymään syömään. 10 minuutin päästä mies olikin sitten takaisin "kunnon tortilloidensa" kanssa. Ja kyseinen perhe pääsi aloittamaan ruokailunsa. Teininsä kyllä sitten uskaltautui maistamaan yhtä minun tekemään tortillaa ja kehumaan sitä. Isänsä tietenkin mulkoili tytärtään ja tuhisi vain kummallisesta ulkonäöstä.
Vierailunjälkeen totesinkin miehelle, että kyseinen perhe ei ole terve tullut uudestaan syömään, ellei mieheni välttämättä halua kokata.