Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Appiukkoni leikkaa AINA ensimmäisen palan täytekakusta, esim syntymäpäiväkakusta. Ei nyt niin kauhean iso juttunole, mutta hänellä on aina kauhea "kiire" eikä ehdi rauhassa odottaa että esim synttärisankari leikkaisi sen ekan palan. Meillä on lasten syntymäpäiväjuhlistä jokaikiseltä vuodelta kuva, jossa lapsi puhaltaa kynttilöitä kakusta, josta on jo silpaistu viipale appiukon napaan. Hän muuten aikoinaan häissämme leikkasi ekana myös hääkakkumme. Oletan että se oli hän, pala siitä puuttui.
Tää on kyll paras :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi edesmennyt sukulaiseni oli helvetinmoinen tyrkyttäjä. Olen itse nopeasti reagoivaa sorttia, joten en vain syönyt mitään, paitsi että hellyin syömään yhden vartavasten minulle pakastimesta kaivetun jäätelön. Seuraavalla kerralla kahvipöydässä join vain kupin kahvia. Mulle ei vittuilla. No, tyrkyttäjän, joka muuten oli mies, poika tuli sitten meille kylään. Asuimme ulkomailla ja meillä oli pöydässä paikallista kahvileipää. Tämä tyrkyttäjän poika ei suostunut maistamaan. Kyllä silloin tiesin tehneeni oikein, kun aikanaan kieltäydyin. - Kun papparainen kuoli ja pojastakin tuli yli 5-kymppinen, hän lakkasi tyrkyttämästä.
En tajunnut tämän sepustuksen pointtia laisinkaan?
Totta. Sepustuksen kirjoittajalla taitaa olla joku henk.kohtanen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Lasten ollessa pieniä tarjosi sormiaan nuoltavaksi myös heille.
Hyi. Vit. Tu.
Monta esimerkkiä POHJANMAALTA joka ei ole Teksasia nähnytkään :D
- Anopin pöydässä sai kyllä hyvää ruokaa mutta annokset oli mitoitettu lapselle, aina sai hieman nälkäisenä lähteä pöydästä. Annoskoko = 1 peruna, desi kastiketta jossa lihapala etsi toistaan, ruokalusikallinen salaattia ja yksi leipä. Lisäksi lautanen napattiin heti edestä kun aloit näyttää siltä että olet lopettanut. Aikuisena olisin sen voinut ihan itse tiskikoneeseen viedä. Lisäksi aamupalalla oli tarjolla kahvia ja leetapullaa ja appiukko aina silmä kovana tiirasi jos oli jotain leikkelettä tai vastaavaa että sitä otetaan minimaalisen verran, sanonut ei mitään mutta se paheksuva katse jos erehtyi ottamaan sekä kinkkua että kurkkua tai hänen mielestään liian ison palan suolalohta
- Erään miniämme juhlissa kaikki kestää ja kestää. Mikäli juhlat on ilmoitettu alkavaksi klo 14, kahvia saadaan pöytään aikaisintaan klo 18. Vieraiden pitää siis kuivin suin istua ja seurustella neljä tuntia. Hitaus johtuu siitä että tarjottavat eivät ole valmiita vielä vieraiden saapuessa, kun emäntä useimmiten äiteineen vielä täyttää kakkua tms. Ja jotta vaivautuminen olisi täydellistä, vieraiden kanssa ei juurikaan seurustella tai heille suorastaan vittuillaan
- Erään toisen miniämme luona vieraita kohdellaan todella vieraanvaraisesti. Mikäli emäntä sattuu olemaan huonolla tuulella, hän ei välttämättä puhu mitään vuorokauteen ja pitkänmatkalaisille ei tarjota esim iltapalaa kun ollaan tultu heille talkoomuuttajiksi ja perillä kohteessa klo 20. Lisäksi totesi seuraavana päivänä ettei ole varautunut vieraiden tuloon (=ostanut ruokaa, itse pyytänyt meidät paikalle), joten me vieraat käymme heille kaupassa, perheessä jäseniä vanhemmat ja neljä lasta. Ruokaa laitetaan niin vähän että pitää olla omat eväät mukana tai käydä ABC:lla jossain välissä. Ja ei olla mitään suursyömäreitä vaan ihan tavallisella määrällä tullaan ravituiksi
- Kun tämä jälkimmäinen miniä menee anoppilaan, hän nostaa metakan siitä että isovanhemmat eivät ole huomanneet ostaa yksivuotiaalle sopivaa sosetta kaupasta, silloin tämä mulkoilija-appi saa jalat alleen ja käy lähikaupasta jogurttia lapsenlapselleen, sentään. Vaan kyllä se on niin että taaperoikäisen evästyksestä tulee vanhemman huolehtia, välipaloja ainakin mukaan vaikka taapero tavallista ruokaa söisikin jo
- Ällöttävää on myös ylenmääräinen passautus vaikka vieraana olisikin. Pitää aikuisen osata tarjota apua ruoanlaittoon ja siivoukseen mikäli yöpaikka tarjotaan ja pidetään kuin hotellivierasta eikä odottaa valmista. Ei ole mukavaa jos yksi ihminen (emäntä tai isäntä) joutuu muita miellyttääkseen olemaan tuntikaupalla keittiössä ja muut istuvat olohuoneessa tv:tä katsomassa eikä edes käydä jututtamassa. Tämän vuoksi olen näitä täysihoitolapalveluita viime aikoina vähentänyt roimasti. Ja hyvin harvoin saa itse mitään vastaavaa, melkein itku päässyt jos on yökyläpaikassa esim. valmiiksi pedattu sänky ja hyvää ruokaa. Olen kyllä kiittänyt sellaista emäntää/isäntää :)
Mulla käy joskus kaveri, joka on siis ihan aikuinen mies.. Emme ole missään suhteessa vaan kamuja. Jossain vaiheessa tajusin, et se ei pese käsiään kusella käynnin jälkeen. Sitten huomautin, että etkö sä oikeesti käsiäsi pese? Vastasi et mitä turhia. Sitten päätinkin seuraavaksi kun tulee, sanoin ennen kun aloin laittaa purtavaa kahvin kanssa, että kävit kusella etkä pessyt käsiä. Sit sanoikin et voi hitto, ja meni pesemään. Siinä istuttiin ja uudet kahvit keitin ja tää kuselle. No eipä muistanut taaskaan. Sanoin jälleen asiasta ja kävi pesulla. Myöhemmin oli puhunut että olen kuulemma saatanan tiukkapipo akka !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vituttaa, kun sukulaiset (2kpl) tulee kylään. Ensin ei meinata kutsusta tulla pöytään, kun älypuhelimet kädessä istutaan. Kun sitten tullaan, syödään rohmuamalla, maiskutetaan ja puhutaan suu täynnä ruokaa. Kun varmasti ja nopeasti on kaikki tyhjennetty, ei kysytä tarviitko apua vaan mennään maate sohvaan puhelin kourassa. Ootellaan jälkiruokaa ja taas varmasti tyhjenee kaikki ja sitten puhelin kourassa samaan pehmoiseen sohvaan. Mitään et pysty juttelemaan, kun koko ajan " oota, mä luen tän, oota, tää on nyt hyvä juttu...". Sitten kohta onkin jo iltapalan aika ja sama toistuu. Minä yksin keittiössä siivoan ja tiskaan, ihmettelevät että mites sä oot aina noin väsynyt? Ja tullessaan levittävät keittiön pöydille kaikki tavaransa. Suuttuu kun huomautan. Kääk!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ollessa pieniä tarjosi sormiaan nuoltavaksi myös heille.
Hyi. Vit. Tu.
Totta. Sellaista on tullut vastaan etten koskaan olisi osannut varautua. Tää oli ekalla kerralla niitä tilanteita. Mä en ole nipo, mutta anopin aikana vahdin tarjottavia kuin haukka. Viimeksi kävi putsaamassa sotkuisen kakkulapion likaisin sormin. Ei ole auttanut, vaikka olen sanonut. Hänen hygieniatasonsa on aivan toinen kuin mihin olen tottunut. Tv tuo aiempi miniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä oli joskus kylässä yötä. Keitteli kahvia itselleen koko ajan. Ja se ei haittaa, mukavaa että vieraat tuntevat olonsa kotoisaksi luonani. Mutta, saattoi siis keittää itselleen kupillisen minun ollessa suihkussa/vessassa ja ei kysynyt minulta olisinko myös halunnut. Tietää kyllä että tykkään kahvista ja juon sitä paljon. Eli hän joi yksin sitöä kahvia siinä kun mietin kehtaanko keittää itselleni uudestaan (suodatinopussien hukkausta).
Sama toistui myös vähän kaiken ruokailuun liittyvän suhteen. Saattoi tehdä itselleen ruokaa/lämmittää sitä, eikä kysynyt milloin syödään/syön nyt haluatko syödä samaan aikaan.
Pientähän tuo nyt oli, mutta kyllä silti vähän ärsytti.
Mua ärsyttää myös ehkä eniten tuollainen. Lapsuudenkodissani totuin, että äiti kattoi vieraille pöydän ym. Vieraat siinä samalla juttelevat vaikka ihan keittiön pöydän äärellä. Mä en muista IKINÄ, että äitini keittiössä joku muu olisi tehnyt mitään. Mun mielestä ei toisen kaapeille ja jääkaapeille edes ole kovin kohteliasta mennä.
Mun mielestä yksi miehen sukulainen on ärsyttävä kun tuppaa "mitä mä voisin tehdä" "voisinks mä auttaa" vaikka kyseessä vain heidän 3 hengen pieni piipahdus ja suurinpiirtein näkee, että otan arkikupit ja pullapitkon. Siinä äänensävyssä on jotain ylimiellyttävää.
Eri asia on, jos järkkään isoja juhlia, niin on kiva, jos joku auttaa. Esim. ristiäiset 30:lle ja pitää vielä imettää ja huolehtia että vauva tyytyväinen omissa juhlissaan. Silloin on ihanaa, jos kysytään, tarviiko apua.
Auttamaan tarjoutuminen ei kylläkään ole törppöilyä, vaan kohtelias tapa. Kyse on kulttuurieroissa. Jos vieraasi on perheestä jossa on ollut tapana että suku ja ystävät häärivät keittiössä, hänestä voi olla vallan noloa vain istua kädettömänä kun emäntä touhuaa yksin. Sinä taas et halua että keittiöösi tullaan. Asiaa varmaan auttaisi, jos kerran asian selittäisit: kerro että sinä olet sellainen ihminen, että mieluiten pyörit keittiössäsi yksin, ja sinusta on miellyttävää että toinen vain istuu ja pitää seuraa.
Myöhästelevistä vieraista: lapsuudessani oli tapana, että joulupäivänä ja äitienpäivänä syötiin valtava joululounas isoäitini luona. Yleensä lounas oli katettu klo 12. Lounaan valmisteluun osallistuivat tyttäret sekä miniät, miesväki "vahti" meitä lapsia (jotka pidimme kylläkin itse itsestämme huolta kun miehet puhuivat autoista ja politiikasta ja mikä nyt mistäkin). Yksi kolmesta tädistäni oli aikainen kukkuja, joka tuli isoäidin luona jo aamusella ja alkoi hätiä että mitä minnekin. Äitini ja toinen tätini tulivat seuraavaksi ja peittelivät ruokia jotka kiireisin täti oli kiikuttanut pöydälle kuivumaan, viimeistelivät kattausta. Äitini oli siis miniä. Isoäidin toinen miniä (ja koko perhe tietysti) tulivat paikalle tasan klo 12 jos kutsu oli klo 12, ja ryhtyivät syömään, niin kuin siinä vaiheessa muutkin paikalla olijat. Kolmas tätini perheineen tuli aina paikalle myöhässä, vähintään tunnin, joskus kolmekin tuntia myöhässä. Koko naisväki kävi siinä sitten jokajouluista keskustelua siitä pidetäänkö ruoat pöydällä, nostetaanko ne pois, pitääkö osa laittaa uudestaan lämpenemään. Isoäidillä ei varhaisina vuosina ollut puhelintakaan, eikä kännyköitä oltu edes keksitty, joten puhelimella tarkistelu ei tullut kysymykseen.
Jossain vaiheessa joku lie sitten nostanut asian pöydälle, koska ruokailu muutettiin alkamaan klo 13, ja tälle yhdelle perheelle asiasta ei kerrottu, vaan annettiin heidän edelleen uskoa että ruokailu on klo 12. Niin he ainakin myöhästyivät vähemmän.
Luultavasti kaikenlaista mieltä koko suku, naiset varsinkin, olivat toisistaan. Mutta ihanaa lasten kannalta, että jaksoivat sietää toisiaan ja joka vuosi tämä spektaakkeli järjestettiin. Koska mulle jäi ainakin ihanat muistot noista lapsuuden joulupäivistä, serkkujen seurasta ja suvun erilaisten aikuisten ihmettelystä (ja juorujen kuuntelusta, missä olin etevä; siis näyttämään siltä etten kuuntele kun kuitenkin kuuntelen).
Sitä jäin ihmettelemään, että miksi ihmeessä syötte äitienpäivänä joululounaan? En ole koskaan ennen kuullut kenenkään tekevän niin.
Minua ottaa päähän, kun tullaan työttömän luo viikonlopuksi , kaksi suursyömäriä, ja syödään ja sotketaan ja tuliaista ei tule. Lähtiessä ei edes kiitetä. Seuraavat kaksi viikkoa joudun miettimään, kuinka ruokin itseni. Syödään, hotkitaan, maataan, taas syödään. Toinen jopa vähän väliä hakee jääkaapista pikkupurtavaa. Koko ajan kahvia keittämässä, eikö nyt oo sitä ja tätä kahvin kanssa. Lautasia ei osata nostaa altaaseen, ruuan jämät pitkin pöytää, leivän murustellaan pitkin poikin, suu täynnä ruokaa kovaan ääneen huudetaan pöydässä ja kimitetään. Sitten lähtiessä seistään ja ootetaan, että tuleeko mitään mukaan. Itse olen ylipainoinen joten en haluaisi niitä pullia ja kakkuja säilyttää jos jotain sattuu jäämään. Mutta mukaan en anna. Jos edes joskus sen kahvipaketin tai pari toisivat. Juustoa viipaloidaan paljaaltaan kuin hullut, sekin ois joskus mukava tuliainen kun sitä sitten menee. He ovat molemmat hyvätuloisia ja minä työtön. Mä en kohta jaksa, mutta en voi kieltääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ottaa päähän, kun tullaan työttömän luo viikonlopuksi , kaksi suursyömäriä, ja syödään ja sotketaan ja tuliaista ei tule. Lähtiessä ei edes kiitetä. Seuraavat kaksi viikkoa joudun miettimään, kuinka ruokin itseni. Syödään, hotkitaan, maataan, taas syödään. Toinen jopa vähän väliä hakee jääkaapista pikkupurtavaa. Koko ajan kahvia keittämässä, eikö nyt oo sitä ja tätä kahvin kanssa. Lautasia ei osata nostaa altaaseen, ruuan jämät pitkin pöytää, leivän murustellaan pitkin poikin, suu täynnä ruokaa kovaan ääneen huudetaan pöydässä ja kimitetään. Sitten lähtiessä seistään ja ootetaan, että tuleeko mitään mukaan. Itse olen ylipainoinen joten en haluaisi niitä pullia ja kakkuja säilyttää jos jotain sattuu jäämään. Mutta mukaan en anna. Jos edes joskus sen kahvipaketin tai pari toisivat. Juustoa viipaloidaan paljaaltaan kuin hullut, sekin ois joskus mukava tuliainen kun sitä sitten menee. He ovat molemmat hyvätuloisia ja minä työtön. Mä en kohta jaksa, mutta en voi kieltääkään.
Ovatko kyseessä lapsesi ja hänen kumppaninsa? Jos näin, niin kasvatustyö on sinulta jäänyt kesken ja aika olisi sitä täydentää?
Vierailija kirjoitti:
Minua ottaa päähän, kun tullaan työttömän luo viikonlopuksi , kaksi suursyömäriä, ja syödään ja sotketaan ja tuliaista ei tule. Lähtiessä ei edes kiitetä. Seuraavat kaksi viikkoa joudun miettimään, kuinka ruokin itseni. Syödään, hotkitaan, maataan, taas syödään. Toinen jopa vähän väliä hakee jääkaapista pikkupurtavaa. Koko ajan kahvia keittämässä, eikö nyt oo sitä ja tätä kahvin kanssa. Lautasia ei osata nostaa altaaseen, ruuan jämät pitkin pöytää, leivän murustellaan pitkin poikin, suu täynnä ruokaa kovaan ääneen huudetaan pöydässä ja kimitetään. Sitten lähtiessä seistään ja ootetaan, että tuleeko mitään mukaan. Itse olen ylipainoinen joten en haluaisi niitä pullia ja kakkuja säilyttää jos jotain sattuu jäämään. Mutta mukaan en anna. Jos edes joskus sen kahvipaketin tai pari toisivat. Juustoa viipaloidaan paljaaltaan kuin hullut, sekin ois joskus mukava tuliainen kun sitä sitten menee. He ovat molemmat hyvätuloisia ja minä työtön. Mä en kohta jaksa, mutta en voi kieltääkään.
Kyllä voisit, et vaan halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-miesystäväni oli 30, kun alettiin seurustella. Hän oli juuri jäänyt työttömäksi kun tavattiin. Alkoi heti majailla luonani. Söi öisin jääkaapin tyhjäksi. Höyläsi n. 10 palaa juustoa per voileipä. Söi jugurtit, 300 g jauhelihaa aterialla, joi maidot ja mehut. Nukkui 16 tuntia putkeen, oli vielä nukkumassa kun pääsin töistä.
Juu, olin 2 vuotta sen kanssa. Tajusin, että olin äidin korvike. Omaa äitiään kohteli kuin pskaa. Veli samasta puusta. Patistin töihin, fiksasin CV:n ja hakemuksen, on edelleen samassa firmassa töissä. Itki, kun jätin hänet. Ihmetteli kun kaikkensa on tehnyt eteeni.
Never again.
Järjestin itse itselleni 40v synttärit. Kaikki olikin täydellistä. Vieraat lähti ja ystäväni jäi, kun oli pitkän matkan takaa ja tarvitsi yöpaikkaa. Kuinkas ollakaan, loppuilta menikin minulla keittiössä. Juhlapöydän poislaitto, julmettu tiski, hienot kupit kaappiin, lisää tiskiä kun ystävä kävi ottamassa välipalaa. Melkein tuuperruin keittiöön, kysyi vaan että et kai sä oo väsynyt sun pitäis vähän levätä. Ei puhettakaan, että olisi tarjonnut apuaan. Minulla on jaloissa kipuja sairauden takia, hän tiesi sen. Itkua väänsin ja koitin saada paikat kuntoon. Kunnolla en kyennyt liikkumaan illalla. Hän totesi että voi kuinka paljon olit kaikkea laittanut, varmaan oot poikki kun itse leivoit kaiken, ja sulla on noi kipeät jalatkin. Hihkaisi vielä, että seuraavat juhlat sitten kymmenen vuoden päästä sulla! Uskokoon huvikseen et niitä juhlia ei tule. Niin, ja sanoi lähtiessä että voisin ottaa kakkua mukaan, kun näyttää sitä jääkaapissa vielä olevan, tuskin sulle muita vieraita tulee. Ei saanut, eikä osannut kiittää joten se siitä ystävyydestä. Onneksi oli kipulääkkeitä kaapissa seuraavaa yötä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja 2 veljeä (20 - 25 -vuotiaita) käydään usein sunnuntaisin vanhemmillamme syömässä, sellainen perhelounas että nähdään kaikki toisiamme. Vanhemmilla on pienet eläkkeet ja kuitenkin äiti ostaa aina sunnuntaiksi jotain parempaa ruokaa kun haluaa että on jotain hyvää lapsille. Minä ja toinen veli tuodaan usein jotain tuliaisia, mutta toinen veljeni (suurituloisin meistä) ei koskaan tuo mitään ja kahmii kaikki ruoat itselleen. Lohikeitosta kauhoi melkein kaikki kalat itselleen ja muut söi sitten niitä kasviksia ja lientä. Eikä tuo itse tajua ollenkaan mitä tekee. Me muut pyöritellään silmiämme kun eräs kahmii laatikkoruoasta puolet itselleen. Me muut ollaan nykyään aloitettu syömään jo vähän aiemmin että saadaan lautaset täyteen ennen kuin ahmatti tulee paikalle. Minä ja toinen veli myös kutsutaan vanhempia ja sisaruksia luoksemme syömään mutta tää toinen veli ei koskaan. Tää veli myös ihmettelee myös miksi tyttöystävät jättää aina (taatusti syö kaikki niiden ruoat eikä itse tarjoa mitään)
Pohjanmaalla kirjoitti:
Monta esimerkkiä POHJANMAALTA joka ei ole Teksasia nähnytkään :D
- Anopin pöydässä sai kyllä hyvää ruokaa mutta annokset oli mitoitettu lapselle, aina sai hieman nälkäisenä lähteä pöydästä. Annoskoko = 1 peruna, desi kastiketta jossa lihapala etsi toistaan, ruokalusikallinen salaattia ja yksi leipä. Lisäksi lautanen napattiin heti edestä kun aloit näyttää siltä että olet lopettanut. Aikuisena olisin sen voinut ihan itse tiskikoneeseen viedä. Lisäksi aamupalalla oli tarjolla kahvia ja leetapullaa ja appiukko aina silmä kovana tiirasi jos oli jotain leikkelettä tai vastaavaa että sitä otetaan minimaalisen verran, sanonut ei mitään mutta se paheksuva katse jos erehtyi ottamaan sekä kinkkua että kurkkua tai hänen mielestään liian ison palan suolalohta
- Erään miniämme juhlissa kaikki kestää ja kestää. Mikäli juhlat on ilmoitettu alkavaksi klo 14, kahvia saadaan pöytään aikaisintaan klo 18. Vieraiden pitää siis kuivin suin istua ja seurustella neljä tuntia. Hitaus johtuu siitä että tarjottavat eivät ole valmiita vielä vieraiden saapuessa, kun emäntä useimmiten äiteineen vielä täyttää kakkua tms. Ja jotta vaivautuminen olisi täydellistä, vieraiden kanssa ei juurikaan seurustella tai heille suorastaan vittuillaan
- Erään toisen miniämme luona vieraita kohdellaan todella vieraanvaraisesti. Mikäli emäntä sattuu olemaan huonolla tuulella, hän ei välttämättä puhu mitään vuorokauteen ja pitkänmatkalaisille ei tarjota esim iltapalaa kun ollaan tultu heille talkoomuuttajiksi ja perillä kohteessa klo 20. Lisäksi totesi seuraavana päivänä ettei ole varautunut vieraiden tuloon (=ostanut ruokaa, itse pyytänyt meidät paikalle), joten me vieraat käymme heille kaupassa, perheessä jäseniä vanhemmat ja neljä lasta. Ruokaa laitetaan niin vähän että pitää olla omat eväät mukana tai käydä ABC:lla jossain välissä. Ja ei olla mitään suursyömäreitä vaan ihan tavallisella määrällä tullaan ravituiksi
- Kun tämä jälkimmäinen miniä menee anoppilaan, hän nostaa metakan siitä että isovanhemmat eivät ole huomanneet ostaa yksivuotiaalle sopivaa sosetta kaupasta, silloin tämä mulkoilija-appi saa jalat alleen ja käy lähikaupasta jogurttia lapsenlapselleen, sentään. Vaan kyllä se on niin että taaperoikäisen evästyksestä tulee vanhemman huolehtia, välipaloja ainakin mukaan vaikka taapero tavallista ruokaa söisikin jo
- Ällöttävää on myös ylenmääräinen passautus vaikka vieraana olisikin. Pitää aikuisen osata tarjota apua ruoanlaittoon ja siivoukseen mikäli yöpaikka tarjotaan ja pidetään kuin hotellivierasta eikä odottaa valmista. Ei ole mukavaa jos yksi ihminen (emäntä tai isäntä) joutuu muita miellyttääkseen olemaan tuntikaupalla keittiössä ja muut istuvat olohuoneessa tv:tä katsomassa eikä edes käydä jututtamassa. Tämän vuoksi olen näitä täysihoitolapalveluita viime aikoina vähentänyt roimasti. Ja hyvin harvoin saa itse mitään vastaavaa, melkein itku päässyt jos on yökyläpaikassa esim. valmiiksi pedattu sänky ja hyvää ruokaa. Olen kyllä kiittänyt sellaista emäntää/isäntää :)
Siis puhutko tässä nyt omista miniöistäsi, eli poikiesi puolisoista? Mites sun oman kasvatustyön laita, vissiin jäänyt hoitamatta, jos sun pojat eivät osaa laittaa vieraille riittäviä tarjoiluja yms...?
Ei ole lapseni. Ei myöskään mieheni.
Vierailija kirjoitti:
Järjestin itse itselleni 40v synttärit. Kaikki olikin täydellistä. Vieraat lähti ja ystäväni jäi, kun oli pitkän matkan takaa ja tarvitsi yöpaikkaa. Kuinkas ollakaan, loppuilta menikin minulla keittiössä. Juhlapöydän poislaitto, julmettu tiski, hienot kupit kaappiin, lisää tiskiä kun ystävä kävi ottamassa välipalaa. Melkein tuuperruin keittiöön, kysyi vaan että et kai sä oo väsynyt sun pitäis vähän levätä. Ei puhettakaan, että olisi tarjonnut apuaan. Minulla on jaloissa kipuja sairauden takia, hän tiesi sen. Itkua väänsin ja koitin saada paikat kuntoon. Kunnolla en kyennyt liikkumaan illalla. Hän totesi että voi kuinka paljon olit kaikkea laittanut, varmaan oot poikki kun itse leivoit kaiken, ja sulla on noi kipeät jalatkin. Hihkaisi vielä, että seuraavat juhlat sitten kymmenen vuoden päästä sulla! Uskokoon huvikseen et niitä juhlia ei tule. Niin, ja sanoi lähtiessä että voisin ottaa kakkua mukaan, kun näyttää sitä jääkaapissa vielä olevan, tuskin sulle muita vieraita tulee. Ei saanut, eikä osannut kiittää joten se siitä ystävyydestä. Onneksi oli kipulääkkeitä kaapissa seuraavaa yötä varten.
Nyt en ymmärtänyt. Eihän se ystäväsi vika ole, että sinä panostit paljon juhliin ja leivoit sen seitsemää sorttia, mistä seurauksena olit ihan puhki ja jalat kipeänä.
Vierailija kirjoitti:
Pohjanmaalla kirjoitti:
Monta esimerkkiä POHJANMAALTA joka ei ole Teksasia nähnytkään :D
- Anopin pöydässä sai kyllä hyvää ruokaa mutta annokset oli mitoitettu lapselle, aina sai hieman nälkäisenä lähteä pöydästä. Annoskoko = 1 peruna, desi kastiketta jossa lihapala etsi toistaan, ruokalusikallinen salaattia ja yksi leipä. Lisäksi lautanen napattiin heti edestä kun aloit näyttää siltä että olet lopettanut. Aikuisena olisin sen voinut ihan itse tiskikoneeseen viedä. Lisäksi aamupalalla oli tarjolla kahvia ja leetapullaa ja appiukko aina silmä kovana tiirasi jos oli jotain leikkelettä tai vastaavaa että sitä otetaan minimaalisen verran, sanonut ei mitään mutta se paheksuva katse jos erehtyi ottamaan sekä kinkkua että kurkkua tai hänen mielestään liian ison palan suolalohta
- Erään miniämme juhlissa kaikki kestää ja kestää. Mikäli juhlat on ilmoitettu alkavaksi klo 14, kahvia saadaan pöytään aikaisintaan klo 18. Vieraiden pitää siis kuivin suin istua ja seurustella neljä tuntia. Hitaus johtuu siitä että tarjottavat eivät ole valmiita vielä vieraiden saapuessa, kun emäntä useimmiten äiteineen vielä täyttää kakkua tms. Ja jotta vaivautuminen olisi täydellistä, vieraiden kanssa ei juurikaan seurustella tai heille suorastaan vittuillaan
- Erään toisen miniämme luona vieraita kohdellaan todella vieraanvaraisesti. Mikäli emäntä sattuu olemaan huonolla tuulella, hän ei välttämättä puhu mitään vuorokauteen ja pitkänmatkalaisille ei tarjota esim iltapalaa kun ollaan tultu heille talkoomuuttajiksi ja perillä kohteessa klo 20. Lisäksi totesi seuraavana päivänä ettei ole varautunut vieraiden tuloon (=ostanut ruokaa, itse pyytänyt meidät paikalle), joten me vieraat käymme heille kaupassa, perheessä jäseniä vanhemmat ja neljä lasta. Ruokaa laitetaan niin vähän että pitää olla omat eväät mukana tai käydä ABC:lla jossain välissä. Ja ei olla mitään suursyömäreitä vaan ihan tavallisella määrällä tullaan ravituiksi
- Kun tämä jälkimmäinen miniä menee anoppilaan, hän nostaa metakan siitä että isovanhemmat eivät ole huomanneet ostaa yksivuotiaalle sopivaa sosetta kaupasta, silloin tämä mulkoilija-appi saa jalat alleen ja käy lähikaupasta jogurttia lapsenlapselleen, sentään. Vaan kyllä se on niin että taaperoikäisen evästyksestä tulee vanhemman huolehtia, välipaloja ainakin mukaan vaikka taapero tavallista ruokaa söisikin jo
- Ällöttävää on myös ylenmääräinen passautus vaikka vieraana olisikin. Pitää aikuisen osata tarjota apua ruoanlaittoon ja siivoukseen mikäli yöpaikka tarjotaan ja pidetään kuin hotellivierasta eikä odottaa valmista. Ei ole mukavaa jos yksi ihminen (emäntä tai isäntä) joutuu muita miellyttääkseen olemaan tuntikaupalla keittiössä ja muut istuvat olohuoneessa tv:tä katsomassa eikä edes käydä jututtamassa. Tämän vuoksi olen näitä täysihoitolapalveluita viime aikoina vähentänyt roimasti. Ja hyvin harvoin saa itse mitään vastaavaa, melkein itku päässyt jos on yökyläpaikassa esim. valmiiksi pedattu sänky ja hyvää ruokaa. Olen kyllä kiittänyt sellaista emäntää/isäntää :)
Siis puhutko tässä nyt omista miniöistäsi, eli poikiesi puolisoista? Mites sun oman kasvatustyön laita, vissiin jäänyt hoitamatta, jos sun pojat eivät osaa laittaa vieraille riittäviä tarjoiluja yms...?
En puhu vaan sukumme miniöistä ja omista appivanhemmista. Käytin tuollaista termiä kuin meidän miniä koska ovat useammalta puolen sukua nämä miniät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari kesää sitten pidettiin ukille 90-vuotisjuhlat. Emme tilanneet ruokia pitopalvelusta, vaan jokainen sukulainen teki jotain, esimerkiksi itse leivoin piirakan ja veli teki salaatin. Eräs sukulainen (yhtä läheinen ukille kuin minä) toi juhliin pikkuleipiä ja ilmoitti, että raaka-aineista ja työstä hän voisi ottaa 20 euroa. Menin niin hämilleni, että maksoin hänelle nuo 20 euroa, mainiten kuitenkin muiden tuoneen tarjoilut ihan ilman vaatimuksia.
Juhlat menivät mukavasti, ja kun lähdön aika koitti, sukulainen kysyi löytyisikö pientä muovipussia. Annoin pussin, ja hän lähti painelemaan kotiinsa ylijääneet pikkuleivät muovipussissa. Sellaista sillä kertaa.
Näiltä kannattaa pyytää aina kuittia. "Ai, en tiennytkään että oot alalla, onko sulla toiminimi vai mikä? Laitatko siihen kuittiin sit alvin erikseen kanssa? Kiitos, ja onnea uudelle uralle!"
Eri asiayhteys mutta kun keräsimne koko luokan kesken talkoilla luokkaretkelle rahaa niin oli vuorossa jonkin vanhempainillan kahvitus. Oppilaat myivät ja koko tuotto tuli luokalle. Oli sovittu että jokainen oppilas leipoo ihan oman perheen laskuun vuorollaan jotain myyntiin tyyliin mokkapaloja, pannukakkua. Silloin kävi sitten niin että kaksi oppilasta kysyi seuraavana päivänä että milloin he saavat rahat takaisin. Ihmettelin mitkä rahat niin vastaus oli että ne rahat mitä meni leipomiseen. Yritin selittää että ei systeemi niin toimi mutta maksoin sitten kuittia vastaan mitä vaativat.
Mainitsin jo viimeisimmän moukkamaisuuden huipun (viesti nro 1 heti AP:n jälkeen), mutta tuli mieleen kun kaveri taas kävi, että en oikein tykkää siitä, kun vieraat kahvilla/syömässä käydessään vilkuilevat jatkuvasti puhelintaan pöydässä (tai sen puoleen vierailun aikana muutenkaan). Ymmärrän tärkeät jutut ja hätätapaukset, mutta ärsytti kun istuimme kahvilla, ja kaveri koko ajan tekstaili uuden Tinder-tuttavuudet ja välillä meille muille naureskeli ja kujerteli että "voi vittu miten likaiset jutut tällä, huhhuh", ja taas miehelle vastaamaan... Voi myötähäpeää. Hän ei kuitenkaan ole ainut tällainen tapaus, vaan monesti muutkin tekstailevat siinä samalla. Olen kai vanhanaikainen, mutta minusta puhelin ei kuulu pöytään eikä seuraan, ellei sitten ole aivan välttämätön asia toimitettavana.