Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Anoppi on ehkä tavattomin tuntemani henkilö. Pystyisin kirjoittamaan kirjan hänestä. Siispä asiaan.
Anoppi ei sentään niin röyhkeä ole, että rohmuaisi kaiken. Voisi ottaa enemmänkin, jos se auttaisi lopussa. Hän nimittäin joka kerta sormellaan pyyhkii lautaset ja kupit. Nuolee sitten sormet puhtaaksi. Samoin jos täytekakusta on pudonnut kermaa tai jotain, niin ei aikaakaan niin anoppi on siellä nuolemassa. Sama juttu pätee kaikkeen tarjottavaan. Lasten ollessa pieniä tarjosi sormiaan nuoltavaksi myös heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei tapahtunut ruokapöydässä vaan muutama päivä juhlien jälkeen.Eräs vieras halusi kehua kakkuani. Olin tehnyt kahta kakkua, mansikkakakkua ja kinuskikakkua. "Olipa sulla hyvää kakkua, ei se kinuskikakku vaan se toinen.." No, tämän voisi ottaa kehunakin. Hyvä, että edes toinen onnistui.
Melkoisia vieraita ihmisillä!
Meillä törpöimpiä ovat olleet sukulaiset, jotka ovat aina myöhässä juhlien sovitusta alkamisajasta. Muut kutsutut ovat saapuneet jo, kun nämä yhdet vasta puolen tunnin matkan päästä soittavat ja kertovat olevansa lähdössä. Sitten odotellaan kohteliaina, kun lämmin ruoka on tarkoitus tarjoilla kaikille yhtäaikaa.
Eniten tämä on harmittanut, jos isäntäväellä on esim. juhlien jälkeen tarkoitus viettää iltaa ihan oman porukan kesken ja nämä myöhässä tulleet tietysti haluavat juhlia vielä paljon kauemmin kuin muut. Todella epäkohteliasta! Ikäänkuin he olisivat maailman napa ja kaikki muut joustavat. Ovat mieheni sisko perheineen, eikä mies esim. halua sanoa asiasta mitään, koska ovat niin läheisiä. Lapsemme ristiäisiin tulivat viimeisinä, kun olimme jo aikeissa aloittaa seremoniat. Juhlat olivat kotonamme. Tekisi mieli ilmoittaa tälle porukalle aina n. tuntia myöhäisempi kellonaika kuin muille, niin pääsisimme edes joskus aloittelemaan silloin, kun on tarkoitus, mutta sisarukset ovat tiiviisti yhteyksissä keskenään.
Lienee sanomattakin selvä, että lapsensa käytäytyvät ruokapöydässä kuten monet täällä ovat kertoneet: lastaavat herkkuvuoren lautaselleen ja vain haukkaavat palaset ja loput menee juhlan päätteeksi roskiin. Jos jotakin kaatuu / sova sotkeutuu tms. niin vanhemmat eivät koskaan vaivaudu siivoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävä oli joskus kylässä yötä. Keitteli kahvia itselleen koko ajan. Ja se ei haittaa, mukavaa että vieraat tuntevat olonsa kotoisaksi luonani. Mutta, saattoi siis keittää itselleen kupillisen minun ollessa suihkussa/vessassa ja ei kysynyt minulta olisinko myös halunnut. Tietää kyllä että tykkään kahvista ja juon sitä paljon. Eli hän joi yksin sitöä kahvia siinä kun mietin kehtaanko keittää itselleni uudestaan (suodatinopussien hukkausta).
Sama toistui myös vähän kaiken ruokailuun liittyvän suhteen. Saattoi tehdä itselleen ruokaa/lämmittää sitä, eikä kysynyt milloin syödään/syön nyt haluatko syödä samaan aikaan.
Pientähän tuo nyt oli, mutta kyllä silti vähän ärsytti.
Mua ärsyttää myös ehkä eniten tuollainen. Lapsuudenkodissani totuin, että äiti kattoi vieraille pöydän ym. Vieraat siinä samalla juttelevat vaikka ihan keittiön pöydän äärellä. Mä en muista IKINÄ, että äitini keittiössä joku muu olisi tehnyt mitään. Mun mielestä ei toisen kaapeille ja jääkaapeille edes ole kovin kohteliasta mennä.
Mun mielestä yksi miehen sukulainen on ärsyttävä kun tuppaa "mitä mä voisin tehdä" "voisinks mä auttaa" vaikka kyseessä vain heidän 3 hengen pieni piipahdus ja suurinpiirtein näkee, että otan arkikupit ja pullapitkon. Siinä äänensävyssä on jotain ylimiellyttävää.
Eri asia on, jos järkkään isoja juhlia, niin on kiva, jos joku auttaa. Esim. ristiäiset 30:lle ja pitää vielä imettää ja huolehtia että vauva tyytyväinen omissa juhlissaan. Silloin on ihanaa, jos kysytään, tarviiko apua.
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia vieraita ihmisillä!
Meillä törpöimpiä ovat olleet sukulaiset, jotka ovat aina myöhässä juhlien sovitusta alkamisajasta. Muut kutsutut ovat saapuneet jo, kun nämä yhdet vasta puolen tunnin matkan päästä soittavat ja kertovat olevansa lähdössä. Sitten odotellaan kohteliaina, kun lämmin ruoka on tarkoitus tarjoilla kaikille yhtäaikaa.
Eniten tämä on harmittanut, jos isäntäväellä on esim. juhlien jälkeen tarkoitus viettää iltaa ihan oman porukan kesken ja nämä myöhässä tulleet tietysti haluavat juhlia vielä paljon kauemmin kuin muut. Todella epäkohteliasta! Ikäänkuin he olisivat maailman napa ja kaikki muut joustavat. Ovat mieheni sisko perheineen, eikä mies esim. halua sanoa asiasta mitään, koska ovat niin läheisiä. Lapsemme ristiäisiin tulivat viimeisinä, kun olimme jo aikeissa aloittaa seremoniat. Juhlat olivat kotonamme. Tekisi mieli ilmoittaa tälle porukalle aina n. tuntia myöhäisempi kellonaika kuin muille, niin pääsisimme edes joskus aloittelemaan silloin, kun on tarkoitus, mutta sisarukset ovat tiiviisti yhteyksissä keskenään.
Lienee sanomattakin selvä, että lapsensa käytäytyvät ruokapöydässä kuten monet täällä ovat kertoneet: lastaavat herkkuvuoren lautaselleen ja vain haukkaavat palaset ja loput menee juhlan päätteeksi roskiin. Jos jotakin kaatuu / sova sotkeutuu tms. niin vanhemmat eivät koskaan vaivaudu siivoamaan.
No minä taidan olla törkeä. Aloitamme ajallamme (odottamatta tiettyä perhettä) ja korjaan ruuat ajallaan. Yhden perheen kanssa hirveää veivausta aina (muuten ovat kivoja, mutta sähläävät). En anna sen häiritä vaan toimin oman aikatauluni mukaan. Kerran söimme ja korjasin pöydän. Sitten tulivat myöhässä ja sanoivat epävarmasti, että heillä olisi nälkä, kun eivät ole syöneet. Että olisiko ruokaa vielä. Annoin lautaset ja kylmän ruuan ja kehotin lämmittämään mikrossa, koska ruoka oli valitettavasti jäähtynyt. En sinänsä ollut vihainen tai töykeä, mutta minusta se oli heidän kannaltaan noloa.
Sinun kertomasi vieraat tulevat aina myöhässä, jos siitä ei ole heille mitään haittaa! He ehtivät aina hyvin vain siitä syystä että sinä joustat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
TÄH? siis sulla on pojan syntärit, eli lasten kutsut, ja valitat suklaasta tuolilla? Mitä ihmetä kuvittelit? Ja vielä olet laittanut valkeat tuolin pääälliset? Hahhah. Saahan ne pestyä, tai jos ei niin olet tehnyt ison mokan ostaessasi ne. miksi edes tarjoat sitten suklaata? Sit tohon, närppimiseen. Monella voi olla sellainen ongelma että verensokeri saaattaa laskea hyvinkin ala, ja alkaa suorastaan päässä huipata jos ei saaa ruokaa parin tunnin välein. Ehkä tuo mies kärsi jostain sellaisesta? Onhan se ikävää jos moni ottaa ennen tarjoilua, mutta olet vähä nliian tiukkapipo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia vieraita ihmisillä!
Meillä törpöimpiä ovat olleet sukulaiset, jotka ovat aina myöhässä juhlien sovitusta alkamisajasta. Muut kutsutut ovat saapuneet jo, kun nämä yhdet vasta puolen tunnin matkan päästä soittavat ja kertovat olevansa lähdössä. Sitten odotellaan kohteliaina, kun lämmin ruoka on tarkoitus tarjoilla kaikille yhtäaikaa.
Eniten tämä on harmittanut, jos isäntäväellä on esim. juhlien jälkeen tarkoitus viettää iltaa ihan oman porukan kesken ja nämä myöhässä tulleet tietysti haluavat juhlia vielä paljon kauemmin kuin muut. Todella epäkohteliasta! Ikäänkuin he olisivat maailman napa ja kaikki muut joustavat. Ovat mieheni sisko perheineen, eikä mies esim. halua sanoa asiasta mitään, koska ovat niin läheisiä. Lapsemme ristiäisiin tulivat viimeisinä, kun olimme jo aikeissa aloittaa seremoniat. Juhlat olivat kotonamme. Tekisi mieli ilmoittaa tälle porukalle aina n. tuntia myöhäisempi kellonaika kuin muille, niin pääsisimme edes joskus aloittelemaan silloin, kun on tarkoitus, mutta sisarukset ovat tiiviisti yhteyksissä keskenään.
Lienee sanomattakin selvä, että lapsensa käytäytyvät ruokapöydässä kuten monet täällä ovat kertoneet: lastaavat herkkuvuoren lautaselleen ja vain haukkaavat palaset ja loput menee juhlan päätteeksi roskiin. Jos jotakin kaatuu / sova sotkeutuu tms. niin vanhemmat eivät koskaan vaivaudu siivoamaan.
No minä taidan olla törkeä. Aloitamme ajallamme (odottamatta tiettyä perhettä) ja korjaan ruuat ajallaan. Yhden perheen kanssa hirveää veivausta aina (muuten ovat kivoja, mutta sähläävät). En anna sen häiritä vaan toimin oman aikatauluni mukaan. Kerran söimme ja korjasin pöydän. Sitten tulivat myöhässä ja sanoivat epävarmasti, että heillä olisi nälkä, kun eivät ole syöneet. Että olisiko ruokaa vielä. Annoin lautaset ja kylmän ruuan ja kehotin lämmittämään mikrossa, koska ruoka oli valitettavasti jäähtynyt. En sinänsä ollut vihainen tai töykeä, mutta minusta se oli heidän kannaltaan noloa.
Sinun kertomasi vieraat tulevat aina myöhässä, jos siitä ei ole heille mitään haittaa! He ehtivät aina hyvin vain siitä syystä että sinä joustat..
Niin joustan. Ja niin joustaa muutkin sisarensa, milloin kenenkin luona juhlia vietämmekään. Ruokailua ei aloiteta ennenkuin tämä porukka tulee tunnin verran myöhässä. Muut sisarukset ovat äärettömän joustavia. Itse sukuun naituna en voi käsittää, mutta ei ole minun asiani tähän puuttua, kun kaikki muut jaksavat joustaa. Harmittaa vaan vietävästi ja todellakin haluaisin toimia kuten ehdotat, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että niin monelle on sattunut rohmuperheitä vieraaksi. Itsellä vähän päinvastaisia kokemuksia. Koen emäntänä tosi loukkaavaksi sen, jos vaivalla valmistamaani ruokaa ei suostuta edes maistamaan tai sitten otetaan näön vuoksi minimaalisen pieni määrä. Se on sama kuin sanoisi suoraan että hyi yäk, onpa pahaa, olet surkea kokki. Mielestäni kuitenkin teen ihan hyvää ruokaa ja oma perhe tykkää.
Samoin tuntuu että nykyään joka toisella on jokin erikoisruokavalio. Ymmärrän hyvin keliakian ja laktoosi-intoleranssin. Niihin aina varaudun, leivon ja kokkaan vieraan ruokavalion mukaisesti. Jotenkin kuitenkin nyppii karppaajat, vegetaristit, omatoimigluteenittomat, laihduttajat ja muut ties mitkä fruitaristit. Tunnen itseni jotenkin tyhmäksi, kun minä olen aina se, joka mukaudun tekemään esim. vähähiilarista ruokaa koko porukalle. Koen, että emäntänä ei oikein ole muuta vaihtoehtoa, jos vieras ilmoittaa ennen tuloaan, että en sitten syö sitä enkä sitä. En vain osaa olla muuta kuin vieraanvarainen, huoh. Itselleni ei tulisi mieleenkään esittää kylään mennessä jotain vaatimuksia tarjoilujen suhteen.
Mä olen ratkaissut tämän ongelman niin, että otan huomioon vain henkeä uhkaavat allergiat, en näitä itsediagnosoituja keliakioita enkä missään nimessä mitään dietteejä. Jos ei kelpaa, saa ajaa ABC:n kautta kotiin... Hyvin on kaikki kelvannut porukoille.
Sama periaate on täälläkin. Niin kauan kuin kasvissyöjät kieltäytyvät kokkaamasta minulle lihaa, en tee myöskään heille kasvisruokaa. Voivat halutessaan syödä alkusalaattia tai jotain muuta sen verran kuin haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä oli joskus kylässä yötä. Keitteli kahvia itselleen koko ajan. Ja se ei haittaa, mukavaa että vieraat tuntevat olonsa kotoisaksi luonani. Mutta, saattoi siis keittää itselleen kupillisen minun ollessa suihkussa/vessassa ja ei kysynyt minulta olisinko myös halunnut. Tietää kyllä että tykkään kahvista ja juon sitä paljon. Eli hän joi yksin sitöä kahvia siinä kun mietin kehtaanko keittää itselleni uudestaan (suodatinopussien hukkausta).
Sama toistui myös vähän kaiken ruokailuun liittyvän suhteen. Saattoi tehdä itselleen ruokaa/lämmittää sitä, eikä kysynyt milloin syödään/syön nyt haluatko syödä samaan aikaan.
Pientähän tuo nyt oli, mutta kyllä silti vähän ärsytti.
Mua ärsyttää myös ehkä eniten tuollainen. Lapsuudenkodissani totuin, että äiti kattoi vieraille pöydän ym. Vieraat siinä samalla juttelevat vaikka ihan keittiön pöydän äärellä. Mä en muista IKINÄ, että äitini keittiössä joku muu olisi tehnyt mitään. Mun mielestä ei toisen kaapeille ja jääkaapeille edes ole kovin kohteliasta mennä.
Mun mielestä yksi miehen sukulainen on ärsyttävä kun tuppaa "mitä mä voisin tehdä" "voisinks mä auttaa" vaikka kyseessä vain heidän 3 hengen pieni piipahdus ja suurinpiirtein näkee, että otan arkikupit ja pullapitkon. Siinä äänensävyssä on jotain ylimiellyttävää.
Eri asia on, jos järkkään isoja juhlia, niin on kiva, jos joku auttaa. Esim. ristiäiset 30:lle ja pitää vielä imettää ja huolehtia että vauva tyytyväinen omissa juhlissaan. Silloin on ihanaa, jos kysytään, tarviiko apua.
Auttamaan tarjoutuminen ei kylläkään ole törppöilyä, vaan kohtelias tapa. Kyse on kulttuurieroissa. Jos vieraasi on perheestä jossa on ollut tapana että suku ja ystävät häärivät keittiössä, hänestä voi olla vallan noloa vain istua kädettömänä kun emäntä touhuaa yksin. Sinä taas et halua että keittiöösi tullaan. Asiaa varmaan auttaisi, jos kerran asian selittäisit: kerro että sinä olet sellainen ihminen, että mieluiten pyörit keittiössäsi yksin, ja sinusta on miellyttävää että toinen vain istuu ja pitää seuraa.
Myöhästelevistä vieraista: lapsuudessani oli tapana, että joulupäivänä ja äitienpäivänä syötiin valtava joululounas isoäitini luona. Yleensä lounas oli katettu klo 12. Lounaan valmisteluun osallistuivat tyttäret sekä miniät, miesväki "vahti" meitä lapsia (jotka pidimme kylläkin itse itsestämme huolta kun miehet puhuivat autoista ja politiikasta ja mikä nyt mistäkin). Yksi kolmesta tädistäni oli aikainen kukkuja, joka tuli isoäidin luona jo aamusella ja alkoi hätiä että mitä minnekin. Äitini ja toinen tätini tulivat seuraavaksi ja peittelivät ruokia jotka kiireisin täti oli kiikuttanut pöydälle kuivumaan, viimeistelivät kattausta. Äitini oli siis miniä. Isoäidin toinen miniä (ja koko perhe tietysti) tulivat paikalle tasan klo 12 jos kutsu oli klo 12, ja ryhtyivät syömään, niin kuin siinä vaiheessa muutkin paikalla olijat. Kolmas tätini perheineen tuli aina paikalle myöhässä, vähintään tunnin, joskus kolmekin tuntia myöhässä. Koko naisväki kävi siinä sitten jokajouluista keskustelua siitä pidetäänkö ruoat pöydällä, nostetaanko ne pois, pitääkö osa laittaa uudestaan lämpenemään. Isoäidillä ei varhaisina vuosina ollut puhelintakaan, eikä kännyköitä oltu edes keksitty, joten puhelimella tarkistelu ei tullut kysymykseen.
Jossain vaiheessa joku lie sitten nostanut asian pöydälle, koska ruokailu muutettiin alkamaan klo 13, ja tälle yhdelle perheelle asiasta ei kerrottu, vaan annettiin heidän edelleen uskoa että ruokailu on klo 12. Niin he ainakin myöhästyivät vähemmän.
Luultavasti kaikenlaista mieltä koko suku, naiset varsinkin, olivat toisistaan. Mutta ihanaa lasten kannalta, että jaksoivat sietää toisiaan ja joka vuosi tämä spektaakkeli järjestettiin. Koska mulle jäi ainakin ihanat muistot noista lapsuuden joulupäivistä, serkkujen seurasta ja suvun erilaisten aikuisten ihmettelystä (ja juorujen kuuntelusta, missä olin etevä; siis näyttämään siltä etten kuuntele kun kuitenkin kuuntelen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua. Mutta ihmettelen noita vieraita jotka syövät tyyliin puolikkaan kakkua, puoli pellillistä piirakkaa jne. Ja jotkut vieraat näköjään parkkeeraavat itsensä siihen siesovan pöydän ääreen syömään. Mutta vielä enemmän ihmettelen että emäntä vain katselee vieressä ja kiristelee hampaitaan sanomatta mitään. Ihan helposti voi ystävällisesti ilmoittaa vieraille että karjalanpiirakoita on kolme per nuppi ja on kaksi pellillistä puolukkapiirakkaa kahdelletoista vieraalle. Tai siihen tyyliin.
Arvaa vain tekisikö mieli sanoa? Mieheni isä kuitenkin on niin ammattiloukkaantuja, että välit menisi jos sanoisin asiasta. Olen tämän ratkaissut niin, etten tee silloin kun hän tulee mitään herkkujaan. Vain se,moisia mistä pitää, mutta eivät ole lemppareita, jää muillekkin. Näitä muita teen sitten kun muita sukulaisia tulee kylään. Valehtelematta kerran hän yksin söi kaikken piirakan. Sain yhden palan, mieheni ja anoppi myös. Tyttäremme söi omastaan vain puolet, sanoin tytöllemme miehen isän kuullen, että saat syödä tämän sitten aamulla. Noh, lapsi poistui pöydästä, niin tää äijä veti piirakan naamaansa!
Samoin tein yksille synttäreille tätä piirakkaa. Äitini tuli myöhemmin ja arvaa saiko yhtään piirakkaa kun tämä veteli viimeisenkin palan poskeensa. Tällöin päätin, etten hänelle enää noita suurimpia herkkujaan tee!
Isännällä taitaa olla hoitamaton 2-tyypin diabetes, jos aina hiilaripitoisen ruuan jälkeen nukahtaa.
Mutta joo, törkeän huonoa käytöstä joka tapauksessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni tulee jälkikasvunsa kanssa kylään, aika harvoin mut silti. Ruokaa aletaan lappaamaan suuhun ennen kuin emäntä on pöytään kerinnyt. Siihen kun sitten pääsen, on ruokaa vain kissan annos jäljellä ja kysyvät eikö oo lisää? Sanoessani että kyllä siitä piti kaikille riittää, vastaavat että kun oli niin hyvää. Kohta valittavat ähkyä ja vinkuvat et saisko sitä kahvia kohta? Onko jotain hyvää kahvin kanssa kun alkoi tekemään mieli makeaa? Kakut ja pullat uppoo suihin kiireellä. Nauraen toteavat että eipä jäänyt kuivumaan kaappiin!
Tuliaisia en koskaan saa. Alkaa ottaa päähän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että niin monelle on sattunut rohmuperheitä vieraaksi. Itsellä vähän päinvastaisia kokemuksia. Koen emäntänä tosi loukkaavaksi sen, jos vaivalla valmistamaani ruokaa ei suostuta edes maistamaan tai sitten otetaan näön vuoksi minimaalisen pieni määrä. Se on sama kuin sanoisi suoraan että hyi yäk, onpa pahaa, olet surkea kokki. Mielestäni kuitenkin teen ihan hyvää ruokaa ja oma perhe tykkää.
Samoin tuntuu että nykyään joka toisella on jokin erikoisruokavalio. Ymmärrän hyvin keliakian ja laktoosi-intoleranssin. Niihin aina varaudun, leivon ja kokkaan vieraan ruokavalion mukaisesti. Jotenkin kuitenkin nyppii karppaajat, vegetaristit, omatoimigluteenittomat, laihduttajat ja muut ties mitkä fruitaristit. Tunnen itseni jotenkin tyhmäksi, kun minä olen aina se, joka mukaudun tekemään esim. vähähiilarista ruokaa koko porukalle. Koen, että emäntänä ei oikein ole muuta vaihtoehtoa, jos vieras ilmoittaa ennen tuloaan, että en sitten syö sitä enkä sitä. En vain osaa olla muuta kuin vieraanvarainen, huoh. Itselleni ei tulisi mieleenkään esittää kylään mennessä jotain vaatimuksia tarjoilujen suhteen.
Mä olen ratkaissut tämän ongelman niin, että otan huomioon vain henkeä uhkaavat allergiat, en näitä itsediagnosoituja keliakioita enkä missään nimessä mitään dietteejä. Jos ei kelpaa, saa ajaa ABC:n kautta kotiin... Hyvin on kaikki kelvannut porukoille.
Sama periaate on täälläkin. Niin kauan kuin kasvissyöjät kieltäytyvät kokkaamasta minulle lihaa, en tee myöskään heille kasvisruokaa. Voivat halutessaan syödä alkusalaattia tai jotain muuta sen verran kuin haluavat.
Tämä taas on moukkamaista käytöstä isänniltä. Meidän perhe ei ainakaan toista kertaa menisi tällaiseen junttilaan ruokavieraaksi, vaikka emme erikoisempaa ruokavaliota noudatakaan.
Eräs tuttava pariskunta ilmeisesti noudattaa vastaavanlaista ideologiaa. Ongelmana vaan on se, että mielellään järjestäisivät juhlia, mutta kukaan vaan ei halua mennä heidän juhliinsa. Se on kaikille vieraille epämukavaa kun tarjolla on vain isäntäväelle sopivia ruokia ja esim. Koko ikänsä kasvissyöjänä ollut ystävämme saa aina tyytyä pelkkään leipään kun salaattiinkin on lisätty milloin kanaa, milloin kinkkua. Nykyisin sitten ihmettelevät, että mikä on kun kukaan ei pääse heidän juhliinsa / illanistujaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??
Onkohan meillä sama anoppi :D Oltiin heillä syömässä joku aika sitten. Rouva oli laittanut kuudelle aikuiselle ja neljälle lapselle kattilallisen lihakeittoa. Kolmen litran kattilallisen.
Oman anoppini bravuuri oli 2 pientä valmismakaronilaatikkoa 5 aikuiselle lähes koko päivän kestäneissä mökkitalkoissa. Ai joo, lisukkeena oli ehkä 1 dl salaattia per nuppi, taisipa jokainen saada jopa ihan oman kirsikkatomaatin!
Olin talkoissa ns ystävän luona. Yksi voileipä ja laihaa kahvia kuppi.
Tein poikamme ristiäisiin täytekakun ja koska en ole mikään mestarileipuri sanoin etten tiedä millaista on, mutta toivottavasti maistuu. Anoppi katsoi nokkaansa nyrpistäen ja tokaisi että ehkä säkin sitten 1v synttäreille osaat tehdä paremman. Mieheni mummo (jonka näin toista kertaa) tokaisi tylysti että "helvettiäkö rupeat sitte leipomaan kun et kerta osaa?". Kumpikaan ei koskenut koko kakkuun, joka osoittautui lopulta ihan hyväksi. En edes osannut sanoa mitään, kun silmät ymmyrkäisinä tuijotin ja mietin miten kenellekään tulee mieleenkään laukoa moisia kommentteja juhlien järjestäjälle saatikka sitten vieraalle ihmiselle. 1v synttäreille ostinkin sitten pakaste täytekakun kun miehen puolen sukulaiset tulivat, omani kahvitin omatekoisen kakun kanssa. Ehkä lapsellista, mutta täytyy myöntää että hiukan otin nokkiini moisista kommenteista vaikkakin päälimmäisenä olikin myötähäpeä moisesta tilannetajuttomuudesta ja olemattomista käytöstavoista...
Vierailija kirjoitti:
Tein poikamme ristiäisiin täytekakun ja koska en ole mikään mestarileipuri sanoin etten tiedä millaista on, mutta toivottavasti maistuu. Anoppi katsoi nokkaansa nyrpistäen ja tokaisi että ehkä säkin sitten 1v synttäreille osaat tehdä paremman. Mieheni mummo (jonka näin toista kertaa) tokaisi tylysti että "helvettiäkö rupeat sitte leipomaan kun et kerta osaa?". Kumpikaan ei koskenut koko kakkuun, joka osoittautui lopulta ihan hyväksi. En edes osannut sanoa mitään, kun silmät ymmyrkäisinä tuijotin ja mietin miten kenellekään tulee mieleenkään laukoa moisia kommentteja juhlien järjestäjälle saatikka sitten vieraalle ihmiselle. 1v synttäreille ostinkin sitten pakaste täytekakun kun miehen puolen sukulaiset tulivat, omani kahvitin omatekoisen kakun kanssa. Ehkä lapsellista, mutta täytyy myöntää että hiukan otin nokkiini moisista kommenteista vaikkakin päälimmäisenä olikin myötähäpeä moisesta tilannetajuttomuudesta ja olemattomista käytöstavoista...
En kyllä mielelläni käytä ilmaisua, mutta ei voi kyllä muuta todeta kuin että onneksi olkoon, olet saanut miehesi kautta pesun kestäviä wt-sukulaisia. Huh huh. Kannattaa varmaan tulevaisuudessakin kahvittaa tämä porukka ihan omana ryhmänään, niin eivät pilaa juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??
Onkohan meillä sama anoppi :D Oltiin heillä syömässä joku aika sitten. Rouva oli laittanut kuudelle aikuiselle ja neljälle lapselle kattilallisen lihakeittoa. Kolmen litran kattilallisen.
Oman anoppini bravuuri oli 2 pientä valmismakaronilaatikkoa 5 aikuiselle lähes koko päivän kestäneissä mökkitalkoissa. Ai joo, lisukkeena oli ehkä 1 dl salaattia per nuppi, taisipa jokainen saada jopa ihan oman kirsikkatomaatin!
Eikö yhdessä laatikossa ole noin 3-4 annosta, joten pitäisihän tuon riittää reilusti :o?
Yksi laatikko on 400 g. Syötkö oikeasti vain 100g annoksia (100 g painaa saman verran kuin 1 dl vettä)?
Näin. 100 grammassa Saarioisen makaronilaatikkoa näkyy olevan 150 kcal eli aika niukasti.
Alue: Aihe vapaa
Näiltä kannattaa pyytää aina kuittia. "Ai, en tiennytkään että oot alalla, onko sulla toiminimi vai mikä? Laitatko siihen kuittiin sit alvin erikseen kanssa? Kiitos, ja onnea uudelle uralle!"