Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju

Piti tulla katsomaan mistä ne Voicen herättäjissä puhui. Tästä näköjään.

Minkälaisia törppöjä teillä on tuttavina/sukulaisina? Eikö noin hölmö käytös ylety myös muille elämän osa-alueille?

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän lasten rohmuaminen ja nirsoilu on jotain käsittämätöntä. Kutsunkin lapsiperheitä vain kahville, kunnon ruoan syömistä en uskalla edes ajatella. Ei kysytä lupaa ottaa, syödään viimeiseen asti, juodaan monta lasia ja pissataan housuun kun ei huvita mennä vessaan, otetaan liikaa lautaselle ja jätetään kaikki, ruikutetaan kun ei tykätä, hosutaan ja heilutaan niin että muki varmasti kaatuu, juostaan välillä pois pöydästä tai salakuljetetaan keksejä muihin huoneisiin, pudotellaan suusta limaisia mällättyjä karkkeja mihin sattuu, liimataan purkkaa pöytien ja tuolien alle, sotketaan ruokia mössöksi joka jätetään syömättä... Kaikki tämä vanhempien silmien alla! Puhumattakaan synttäreistä, joissa lapset ovat ilman vanhempia. Herkkuja ja juomaa on varattava monikymmenkertaisesti pienellekin lapsijoukolle, kun mikään ei riitä ja lopulta suurin osa menee sotkettuna roskiin. Jokainen näistä asioista on tapahtunut meillä vain viime vuoden aikana. Tuttavapiiriimme taitaa kuulua peräti kaksi normaalia lapsiperhettä, loput ovat tätä luokkaa.

Esimerkki 1: Ystäväni kahden lapsensa kanssa. Toinen menee suoraan olkkariin mököttämään käytyään katsastamassa tarjottavat: mikään ei kelpaa, josta suuttuu. Äiti ei reagoi. Viisivuotias jää äidin kanssa pöytään ja toheltaa niin etten tahdo ehtiä kattaa äidille kuppia, kun pitää siirrellä maitopurkkia hosujan tieltä pois ja nostella keksivatia sivummalle ettei se putoa, (muovi)pöytäliina on jo puoliksi lattialla. Saan äidille teekupin ja lapselle mehun, mehu kaatuu kahdesti jonka onneksi osasin ennakoida laittamalla hyvin pienen määrän. Lasta kiinnostaa enemmän äidin teepussi kuin oma syömisensä. Äiti antaakin lapsen ottaa teepussin likoamaan mehumukiin ja lapsi keksii pudotella sekaan piparin paloja sekoittaen sotkua lusikalla. Äiti ei sano mitään mutta maitoa hän ei anna lapsen kysyessä enää sekaan kaataa. Lapsi ottaa lautaselleen kahta eri kakkua ja kahta keksiä kaksi kumpaakin, syö toisesta kakusta puolet ja sotkee loppuja mössöksi. Lapsi kaapaisee sormillaan koristeet kakun päältä ja nauraa päälle. Äiti jatkaa iloisena juttuaan eikä näe lapsensa tekemisissä mitään erikoista.

Esimerkki 2: Sukulaispariskunta 3 lapsen kanssa. Lapset ovat erittäin nirsoja. Syntymäpäivillä on pöytään katettu sen seitsemää sorttia ja enemmänkin mutta nämä eivät tahdo löytää mitään syömistä. Juomaksi kelpaa maito kun mikään kolmesta mehusta ja limusta ei ole oikeaa, maitokin jää lopulta juomatta kun se onkin sinistä eikä punaista. Yksi lapsi istuu viisi sekuntia pöydässä irvistellen, jolloin sanon että voit kyllä mennä leikkimään jos et halua ottaa mitään. Toinen uskaltaa ottaa palan omenapiirakkaa lautaselleen. Nuorin tunkee suunsa täyteen karkkeja, jotka aikansa pureksittuaan ja kuola suupielistä valuen pudottaa mömmön isänsä tarjoamaan lautasliinaan. Omenapiirakan syöjä on saanut piirakan leviteltyä muruiksi lautaselleen ja laittaa pienen palan suuhunsa. Hän yökkii ja lopulta oksentaa päälleen, oksennusta on pöydän lisäksi tuolilla ja lattialla, ja sitä seuraa hirveä itku. Minä siivoan, lohdutan ja etsin lapselle lainavaatteet vanhempien jatkaessa seurustelua muiden vieraiden kanssa.

Esimerkki 3: Ystäväni kahden lapsen kanssa. Näitä vieraita varten pitää varata herkkuja moninkertaisesti, koska lapset syövät oksennukseen saakka ja jatkavat senkin jälkeen, ei mitään rajaa. Katoin 10:lle hengelle 40 keksiä, nämä lapset söivät ne yksin ennen kuin vieraat pääsivät pöytään. Samoin oli tyhjätty karkkikuppi, jossa oli 1,5 isohkoa pussia karkkia. Huomasin asian vasta siirtyessämme keittiöön. Olin lapsille hieman vihainen mutta äiti vain naureskeli, että tämmöisiä nämä nyt vaan ovat. Sitten lapset istuvat muiden joukkoon pöytään ja aloittavat "oikean" syömisen, vielä mahtui kakkua ja limpparia. Syömisen jälkeen pöytä, tuoli ja pöydän alusta ovat molempien lasten jäljiltä täynnä sotkua.

Eräissä häissä oli ihana karkkibuffet,sielläkin muutama lapsi tyhjensi jokaisen karkkipurkin ja -kupin ennen kuin kaikki lapset saivat edes yhtäkään karkkia,aikuisista nyt puhumattakaan. Kauhoivat karkkeja taskuihin ja pikkulaukkuihinsa ja mussuttivat posket pullollaan aikuisten seurustellessa keskenään.

Niitä karkkeja löytyi sitten liiskaantuneina juhlakenkien pohjasta ja lattioilta. Kohtalaisen sottaista ja sikamaisen näköistä touhua! :D Lisäksi sokerista seonneita lapsia juoksenteli pyörryksissään suuna päänä sen jälkeen. Se oli sitten semmoinen 5 min buffetti :D

Siinä sitä mättämisen juhlaa katsellessani totesin että tulen tekemään kaikkeni ettei mun jälkikasvusta tule moisia rohmuja,joku raja!

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän lasten rohmuaminen ja nirsoilu on jotain käsittämätöntä. Kutsunkin lapsiperheitä vain kahville, kunnon ruoan syömistä en uskalla edes ajatella. Ei kysytä lupaa ottaa, syödään viimeiseen asti, juodaan monta lasia ja pissataan housuun kun ei huvita mennä vessaan, otetaan liikaa lautaselle ja jätetään kaikki, ruikutetaan kun ei tykätä, hosutaan ja heilutaan niin että muki varmasti kaatuu, juostaan välillä pois pöydästä tai salakuljetetaan keksejä muihin huoneisiin, pudotellaan suusta limaisia mällättyjä karkkeja mihin sattuu, liimataan purkkaa pöytien ja tuolien alle, sotketaan ruokia mössöksi joka jätetään syömättä... Kaikki tämä vanhempien silmien alla!

Tästä syystä meille on ehdoton lapsikielto. Yksikään lapsi ei meille jalallaan astu, ja joka ei sitä hyväksy, ei tarvitse meille kylään tulla.

Minua aina säälittää ystävälläni käymässä, kun heillä on sääntö että aikuiset ja lapset eivät saa syödä samaan aikaan. Aikuiset syövät ensin rauhassa, ja lapset sitten vähän jo haalistunutta ruokaa. Joskus tätä ääneen ihmettelin, niin perusteluna oli ettei lapsilla ole pöytätapoja. Kyllä vaan meillä lapset on oppineet oikein nätisi pöytätavat kun sikailuun puuttuu tarpeeksi topakasti ja kerrotaan selkeät ohjeet. Ja ennen kaikkea antaa hyvää esimerkkiä.

Se onkin sitten oma tarinansa kun opetin koko raskausaikani miestä ettei puhuisi enää ruoka suussa. Oksettavaa, enkä todellakaan halunnut että tuo tapa periytyy. Nyt syövät nätisti, mies ja lapset :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös tapana kaveriporukassa järjestää illanistujaiset nyyttärimeiningillä. Viime aikoina on alkanut nyppimään, kun yksi pariskunta ei vaivaudu osallistumaan, ei vaikka heille hienovaraisesti (tai ihan suoraan) kertoisi, mitä voisi tuoda. Erityisesti tämä ärsyttää, koska kyse on työssäkäyvästä pariskunnasta, kun me muut (sinkut) olemme köyhiä opiskelijoita.

Viimeksi ehdotettiin, että pariskunta X voisi tuoda skumppapullon porukalle jaettavaksi. Vastauksena oli, että tuovat yhden mangon. Siis yhteisenä kahdelta henkilöltä. Muut tuomme esimerkiksi piirakoita, juustoja itsetehtyjen keksien kera tai leivonnaisia yms. No, lopulta se mangokin unohtui tuoda. Tarjoilut kyllä maistuvat. Hauskuutta tässä lisää se, että he illanvieton jo alettua laittoivat viestin, että myöhästyvät vähän. Juovat ensin yhteisen skumppapullonsa loppuun ja tulevat sitten.

Sano että tämä ei ole totta :'D. Ei tuollaisia ihmisiä voi olla olemassa, eihän?! Siis mangon - sellaisen hedelmän?!

No mun mielestäni tämän pariskunnan voi jättää kutsumatta, jos eivät tajua.

Ärsyttää veljeni ruokatavat. Periaatteessa tosi nirso ihminen, mutta tapaa aina sanoa: "ihan sama miltä ruoka maistuu, kunhan sillä saa mahan täyteen". Protestoi kuitenkin äänekkäästi, jos jossakin on tarjolla hänen inhokkiruokaansa. Syö aina vauhdilla, katse lautasessa, ihan kuin joku veisi lautasen edestä muuten, jos ei söisi pikapikavauhtia. Ei puhettakaan, että hänen kanssaan voisi esim. keskustella ruokailun lomassa. Samaa ahmintaa se on ravintolassakin. Kun kysyy hänen mielipidettään ruoasta tai leipomuksestani, vastaus on aina: "No, kyllähän tuota söi" tai "semmostahan tuo oli". Olen ihan hyvä kokki ja leipomuksiani ovat muut kehuneet. Olen yrittänyt kysyä lempiruokaa, että voisin laittaa sitä kun tulee minun luo kylään, mutta ei osannut sanoa. Itse hän laittaa tosi simppeleitä ruokia tai syö eineksiä.

Toivottavasti vain minulleesittää tylyä ja jos sattuu joskus löytämään kokkaustaitoisen naisen, muistaa kehua hänen ruokiaan ja syödä rauhassa hänen kanssaan. Ehkä hän ei tosissaan nauti mistään ruoasta ja syöminen on välttämätön paha, mutta joskus olisi kiva kuulla jotain positiivista kommenttia ruoasta. Sanoisi vaikka vain kohteliaisuudesta.

Isäni ja veljeni mielestään vitsikkäästi pyörittelevät silmiään, kun tarjoan heille jotakin vähänkään tavallisesta kotiruoasta poikkeavaa ruokaa. Pohtivat myös muka vitsikkäästi "miten ihmeessä me tällästä osataan syödä" jne. Ruoaksi olen laittanut mm. intialaisittain maustettua karitsan potkaa, couscousia, polentaa, ratatouillea. Heille perusruoka on kalakeitto, karjalanpaisti, broileria uunissa... Söisivät vaan ja olisivat tyytyväisiä, kun kyse ei ole siitä, etteikö maistuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??

Onkohan meillä sama anoppi :D Oltiin heillä syömässä joku aika sitten. Rouva oli laittanut kuudelle aikuiselle ja neljälle lapselle kattilallisen lihakeittoa. Kolmen litran kattilallisen.

Oman anoppini bravuuri oli 2 pientä valmismakaronilaatikkoa 5 aikuiselle lähes koko päivän kestäneissä mökkitalkoissa. Ai joo, lisukkeena oli ehkä 1 dl salaattia per nuppi, taisipa jokainen saada jopa ihan oman kirsikkatomaatin!

Vierailija kirjoitti:

Isäni ja veljeni mielestään vitsikkäästi pyörittelevät silmiään, kun tarjoan heille jotakin vähänkään tavallisesta kotiruoasta poikkeavaa ruokaa. Pohtivat myös muka vitsikkäästi "miten ihmeessä me tällästä osataan syödä" jne. Ruoaksi olen laittanut mm. intialaisittain maustettua karitsan potkaa, couscousia, polentaa, ratatouillea. Heille perusruoka on kalakeitto, karjalanpaisti, broileria uunissa... Söisivät vaan ja olisivat tyytyväisiä, kun kyse ei ole siitä, etteikö maistuisi.

Jos minä tarjoaisin isälleni couscousia, ratatouillea tai vastavaa, hän varmaan tuijottaisi lautasta ja kysyisi, eikö olisi keitettyjä perunoita. Monet yhtään vanhemmat ihmiset on sellaisia kotiruualla kasvaneita eivätkä kaipaa muuta. Veljesi on tullut isäänsä, sinä taas olet halunnut tietoisesti laajentaa makumieltymyksiäsi, kumpikin vaihtoehto on musta ihan ookoo. En sanoisi varsinaisesti törpöiksi ruokavieraiksi, korkeintaan hieman makumieltymyksiltään rajoittuneiksi.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni ja veljeni mielestään vitsikkäästi pyörittelevät silmiään, kun tarjoan heille jotakin vähänkään tavallisesta kotiruoasta poikkeavaa ruokaa. Pohtivat myös muka vitsikkäästi "miten ihmeessä me tällästä osataan syödä" jne. Ruoaksi olen laittanut mm. intialaisittain maustettua karitsan potkaa, couscousia, polentaa, ratatouillea. Heille perusruoka on kalakeitto, karjalanpaisti, broileria uunissa... Söisivät vaan ja olisivat tyytyväisiä, kun kyse ei ole siitä, etteikö maistuisi.

Jos minä tarjoaisin isälleni couscousia, ratatouillea tai vastavaa, hän varmaan tuijottaisi lautasta ja kysyisi, eikö olisi keitettyjä perunoita. Monet yhtään vanhemmat ihmiset on sellaisia kotiruualla kasvaneita eivätkä kaipaa muuta. Veljesi on tullut isäänsä, sinä taas olet halunnut tietoisesti laajentaa makumieltymyksiäsi, kumpikin vaihtoehto on musta ihan ookoo. En sanoisi varsinaisesti törpöiksi ruokavieraiksi, korkeintaan hieman makumieltymyksiltään rajoittuneiksi.

Kerran tein kesällä grillattavien lisukkeeksi couscous-salaattia. Se on oikeasti hyvää, täyttävää ja mielestäni kivaa vaihtelua perunoille.

Appeni totesi seuraavalla kerralla kun tarjolla oli taas perunoita että "hyvä ettei taas jouduta syömään sitä musmusia".

Tämä appi on pari sille "1 paketti kylmäsavulohta 13 ihmiselle" -anopille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??

Onkohan meillä sama anoppi :D Oltiin heillä syömässä joku aika sitten. Rouva oli laittanut kuudelle aikuiselle ja neljälle lapselle kattilallisen lihakeittoa. Kolmen litran kattilallisen.

Oman anoppini bravuuri oli 2 pientä valmismakaronilaatikkoa 5 aikuiselle lähes koko päivän kestäneissä mökkitalkoissa. Ai joo, lisukkeena oli ehkä 1 dl salaattia per nuppi, taisipa jokainen saada jopa ihan oman kirsikkatomaatin!

Eikö yhdessä laatikossa ole noin 3-4 annosta, joten pitäisihän tuon riittää reilusti :o?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??

Onkohan meillä sama anoppi :D Oltiin heillä syömässä joku aika sitten. Rouva oli laittanut kuudelle aikuiselle ja neljälle lapselle kattilallisen lihakeittoa. Kolmen litran kattilallisen.

Oman anoppini bravuuri oli 2 pientä valmismakaronilaatikkoa 5 aikuiselle lähes koko päivän kestäneissä mökkitalkoissa. Ai joo, lisukkeena oli ehkä 1 dl salaattia per nuppi, taisipa jokainen saada jopa ihan oman kirsikkatomaatin!

Eikö yhdessä laatikossa ole noin 3-4 annosta, joten pitäisihän tuon riittää reilusti :o?

Kyllä melkoisen pieniä annoksia syöt, jos 3-4 kertaa söisit yhdestä valmismakaronilaatikosta. Nuo ihmiset oli sentään tehneet fyysistä työtä, pitäis olla kunnon sapuskat ja riittävästi.

Meidän 6-vuotias poika voi syödä yksin kokonaisen Saarioisten makaronilaatikon jos on kova nälkä.

Vierailija kirjoitti:

 

Piti tulla katsomaan mistä ne Voicen herättäjissä puhui. Tästä näköjään.

Voiko tuota kuunnella jostakin näin jälkikäteen?

Menee hieman ohi ketjun aiheen, mutta kirjoitetaan kuitenkin. Olimme sopineet tapaamisesta ystävieni kanssa ja eräs heistä halusi esitellä poikaystävänsä samassa tilaisuudessa, joten hän kutsui meidät luokseen kylään. Ystäväni poikaystävänsä kanssa olivat tulossa samana päivänä matkoilta, joten he kysyivät, voitaisiinko tehdä niin, että tulisin hakemaan heitä kentältä autolla ja mentäisiin siitä sitten heidän kotiinsa odottamaan muita. Suostuin tietysti. 

Hain heidät kentältä (20 minuuttia suuntaansa + 30 myöhässä olleen koneen odotusta + matkalaukkujen odotukset...) ja lähdimme kohti heidän kotiaan. Matkalla ystäväni pyysi, että jos pysähtyisimme sen verran, että hän käy nopeasti kaupassa hakemassa hiukan kaapintäytettä, kun kotona ei ole mitään. Ajoimme cittariin ja ystäväni paineli ruokakauppaan. Takaisin tullessaan hänellä oli mukanaan tasan kaksi hesen ruokapussia. Matkaa oli jäljellä vielä vartin verran ja koska ruoka jäähtyisi, alkoivat he syömään hampurilaisaterioitaan uuden autoni penkeillä. Pyysin, että odottaisivat kotiinsa asti ja pienen väännön jälkeen se sitten lopulta sopi. Kun pääsimme heidän luokseen, ei minkäänlaista kiitosta kyydistä kuulunut, paineltiin vaan kiireesti rakkaat ruokapussit kourassa kotiovelle. Matkalaukut jäivät autooni. Siinä sitten istuskeltiin pöydän ympärillä, kaksi aikuista majoneesit suupielissä ja yksi ei. Pikkuhiljaa muut kutsutut alkoivat valua paikalle ja jossain vaiheessa isäntäväelle tuli mieleen, että josko sitä kahvit pitäisi tarjota. Isäntä laittoi kahvin tulemaan ja siirryimme pikkuhiljaa ruokapöytää kohden. Pöytään oli katettuna 8 muumimukia, ei mitään muuta. Kahvia riitti kaikille ehkä 1/4 mukillinen ja sekin oli laihaa kuin tiskivesi. Maitoa tai sokeria ei ehdotettukaan, maitoa tuskin edes oli. Lopulta olin ollut reissullani 6 tuntia alle puolikkaan kahvikupillisen voimalla. Aloin tehdä kotiinlähtöä ja muistutin, että teidän matkalaukut on vielä autossani. Vastaus oli "oi hyvä kun muistutit, voit nostaa ne ihan vaikka siihen eteiseen." Sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??

Onkohan meillä sama anoppi :D Oltiin heillä syömässä joku aika sitten. Rouva oli laittanut kuudelle aikuiselle ja neljälle lapselle kattilallisen lihakeittoa. Kolmen litran kattilallisen.

Oman anoppini bravuuri oli 2 pientä valmismakaronilaatikkoa 5 aikuiselle lähes koko päivän kestäneissä mökkitalkoissa. Ai joo, lisukkeena oli ehkä 1 dl salaattia per nuppi, taisipa jokainen saada jopa ihan oman kirsikkatomaatin!

Eikö yhdessä laatikossa ole noin 3-4 annosta, joten pitäisihän tuon riittää reilusti :o?

Yksi laatikko on 400 g. Syötkö oikeasti vain 100g annoksia (100 g  painaa saman verran kuin 1 dl vettä)?

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää veljeni ruokatavat. Periaatteessa tosi nirso ihminen, mutta tapaa aina sanoa: "ihan sama miltä ruoka maistuu, kunhan sillä saa mahan täyteen". Protestoi kuitenkin äänekkäästi, jos jossakin on tarjolla hänen inhokkiruokaansa. Syö aina vauhdilla, katse lautasessa, ihan kuin joku veisi lautasen edestä muuten, jos ei söisi pikapikavauhtia. Ei puhettakaan, että hänen kanssaan voisi esim. keskustella ruokailun lomassa. Samaa ahmintaa se on ravintolassakin. Kun kysyy hänen mielipidettään ruoasta tai leipomuksestani, vastaus on aina: "No, kyllähän tuota söi" tai "semmostahan tuo oli". Olen ihan hyvä kokki ja leipomuksiani ovat muut kehuneet. Olen yrittänyt kysyä lempiruokaa, että voisin laittaa sitä kun tulee minun luo kylään, mutta ei osannut sanoa. Itse hän laittaa tosi simppeleitä ruokia tai syö eineksiä.

Toivottavasti vain minulleesittää tylyä ja jos sattuu joskus löytämään kokkaustaitoisen naisen, muistaa kehua hänen ruokiaan ja syödä rauhassa hänen kanssaan. Ehkä hän ei tosissaan nauti mistään ruoasta ja syöminen on välttämätön paha, mutta joskus olisi kiva kuulla jotain positiivista kommenttia ruoasta. Sanoisi vaikka vain kohteliaisuudesta.

Miksi edes vaivaudut?

Vierailija kirjoitti:

Appiukkoni leikkaa AINA ensimmäisen palan täytekakusta, esim syntymäpäiväkakusta. Ei nyt niin kauhean iso juttunole, mutta hänellä on aina kauhea "kiire" eikä ehdi rauhassa odottaa että esim synttärisankari leikkaisi sen ekan palan. Meillä on lasten syntymäpäiväjuhlistä jokaikiseltä vuodelta kuva, jossa lapsi puhaltaa kynttilöitä kakusta, josta on jo silpaistu viipale appiukon napaan. Hän muuten aikoinaan häissämme leikkasi ekana myös hääkakkumme. Oletan että se oli hän, pala siitä puuttui.

Törkeää ja välinpitämätöntä. Jos seuraavalla kerralla yrittää vedota kiireeseen, sano et ole sitten ilman, mutta synttärikakkun korkkaus kuuluu synttärisankarille. Kyllä vika on aivan jossain muussa kuin kiireessä. En ole hääfriikki, hääni toteutettiin hyvin rennolla asenteella, mutta olisin kyllä nostanut esille vieraiden kanssa, että täällä taitaa aivan joku muu häitä juhlia kuin minä ja mieheni, kun kakkukin on aukaistu. Se oli kuitenkin yksi "tapahtuma" häissämme joka kuvattiinkin. Ehkäpä sanoisin virnistellen, mutta olisin kyllä vittuuntunut käytöstavan puutteesta.