Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Edelliseen lisäys, että näillä sukulaisilla on siis sitä tarjottavaa omissa juhlissaan aina liian vähän. Kerran oli vain yksi pieni täytekakku, joka loppui kesken. Eikä tuo isä saanut siis muuta kuin kahvia, koska ei voi kakkua allergian vuoksi syödä.
No esim. se, että vieras alkaa kahvipöydässä arvoida leipomuksiani: "Kyllä minun tiikerikakkuni on parempaa". Tai ihmettelee isoon ääneen, kun joku hänen perheestään syö jotain tekemääni hänelle itselleen hiukan vierasta leivonnaista.
Meillä on myös tapana kaveriporukassa järjestää illanistujaiset nyyttärimeiningillä. Viime aikoina on alkanut nyppimään, kun yksi pariskunta ei vaivaudu osallistumaan, ei vaikka heille hienovaraisesti (tai ihan suoraan) kertoisi, mitä voisi tuoda. Erityisesti tämä ärsyttää, koska kyse on työssäkäyvästä pariskunnasta, kun me muut (sinkut) olemme köyhiä opiskelijoita.
Viimeksi ehdotettiin, että pariskunta X voisi tuoda skumppapullon porukalle jaettavaksi. Vastauksena oli, että tuovat yhden mangon. Siis yhteisenä kahdelta henkilöltä. Muut tuomme esimerkiksi piirakoita, juustoja itsetehtyjen keksien kera tai leivonnaisia yms. No, lopulta se mangokin unohtui tuoda. Tarjoilut kyllä maistuvat. Hauskuutta tässä lisää se, että he illanvieton jo alettua laittoivat viestin, että myöhästyvät vähän. Juovat ensin yhteisen skumppapullonsa loppuun ja tulevat sitten.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös tapana kaveriporukassa järjestää illanistujaiset nyyttärimeiningillä. Viime aikoina on alkanut nyppimään, kun yksi pariskunta ei vaivaudu osallistumaan, ei vaikka heille hienovaraisesti (tai ihan suoraan) kertoisi, mitä voisi tuoda. Erityisesti tämä ärsyttää, koska kyse on työssäkäyvästä pariskunnasta, kun me muut (sinkut) olemme köyhiä opiskelijoita.
Viimeksi ehdotettiin, että pariskunta X voisi tuoda skumppapullon porukalle jaettavaksi. Vastauksena oli, että tuovat yhden mangon. Siis yhteisenä kahdelta henkilöltä. Muut tuomme esimerkiksi piirakoita, juustoja itsetehtyjen keksien kera tai leivonnaisia yms. No, lopulta se mangokin unohtui tuoda. Tarjoilut kyllä maistuvat. Hauskuutta tässä lisää se, että he illanvieton jo alettua laittoivat viestin, että myöhästyvät vähän. Juovat ensin yhteisen skumppapullonsa loppuun ja tulevat sitten.
Sano että tämä ei ole totta :'D. Ei tuollaisia ihmisiä voi olla olemassa, eihän?! Siis mangon - sellaisen hedelmän?!
ketkähänonnäitä kirjoitti:
Työpaikalla on ollut tapana tuoda lomapullaa tms. jos jollakin on ollut jotain kemuja. Tämä on yhteishenkeä luova tapa, josta huomaa kuka on mistäkinpäin kotoisin ns. vieraanvaraisuuden. Tämä perinne on ollut hiipumassa, osa porukasta ei oikein hiffaa, että voisi itsekin joskus jotain tuoda...
Mikään ei ole inhottavampaa kuin työpaikan "pakkopullat"! Kyllä tämän vieraanvaraisuuden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
ps. minä vien työpaikalle tarjottavia, vaikka joku muu ei tahdo omista syistään niin tehdäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös tapana kaveriporukassa järjestää illanistujaiset nyyttärimeiningillä. Viime aikoina on alkanut nyppimään, kun yksi pariskunta ei vaivaudu osallistumaan, ei vaikka heille hienovaraisesti (tai ihan suoraan) kertoisi, mitä voisi tuoda. Erityisesti tämä ärsyttää, koska kyse on työssäkäyvästä pariskunnasta, kun me muut (sinkut) olemme köyhiä opiskelijoita.
Viimeksi ehdotettiin, että pariskunta X voisi tuoda skumppapullon porukalle jaettavaksi. Vastauksena oli, että tuovat yhden mangon. Siis yhteisenä kahdelta henkilöltä. Muut tuomme esimerkiksi piirakoita, juustoja itsetehtyjen keksien kera tai leivonnaisia yms. No, lopulta se mangokin unohtui tuoda. Tarjoilut kyllä maistuvat. Hauskuutta tässä lisää se, että he illanvieton jo alettua laittoivat viestin, että myöhästyvät vähän. Juovat ensin yhteisen skumppapullonsa loppuun ja tulevat sitten.
Sano että tämä ei ole totta :'D. Ei tuollaisia ihmisiä voi olla olemassa, eihän?! Siis mangon - sellaisen hedelmän?!
Kyllä, juuri näin. Valitettavasti vain yksi esimerkki pariskunnan tempauksista, joista tämä mango-episodi on tuorein ja surkuhupaisin.
Vierailija kirjoitti:
ketkähänonnäitä kirjoitti:
Työpaikalla on ollut tapana tuoda lomapullaa tms. jos jollakin on ollut jotain kemuja. Tämä on yhteishenkeä luova tapa, josta huomaa kuka on mistäkinpäin kotoisin ns. vieraanvaraisuuden. Tämä perinne on ollut hiipumassa, osa porukasta ei oikein hiffaa, että voisi itsekin joskus jotain tuoda...
Mikään ei ole inhottavampaa kuin työpaikan "pakkopullat"! Kyllä tämän vieraanvaraisuuden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
ps. minä vien työpaikalle tarjottavia, vaikka joku muu ei tahdo omista syistään niin tehdäkään.
Juuri näin!
Itsekin toki vien leipomisia tms. omana syntymäpäivänäni, kun jään lomalle ja kun palaan lomalta. Välillä voin karkkiboksin tuoda kahvipöytään ihan ilman syytä, vaikkapa työpäivän piristykseksi.
Ja kyllä, otan erikoisruokavaliot huomioon (viimeksi tein munattomia, maidottomia sekä gluteenittomia muffinseja, vaikken mikäön jauhopeukalo olekaan), jotta jokaiselle löytyisi jotain herkuteltavaa.
SILTI tuo "lomapullapakko" on törkeää. Ei työpaikalle ole mitään velvollisuutta tuoda herkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:ltä kysyn mielenkiinnosta, että miten ihmeessä saatte vaatehuoneessa lieden toimimaan, vai oliko kyseessä provokatiivinen liioittelu?
Olen varmaan jotenkin yksinkertainen, mutta en käsitä miksi liesi ei voisi toimia vaatehuoneessa. Isommissa vaatehuoneissa on sähköpistokkeet, ja jatkojohtoa voi tarvittaessa käyttää. Ainoa este voisi olla tilan ahtaus ja muun tavaran mahdollisesti aiheuttama tulipaloriski kuumetessa, mutta eihän tässä kerrottu minkä kokoinen tai miten täysi kyseinen vaatehuone oli. Ei se liesi kovin kummoinen kapistus kuitenkaan ole.
Kohta joku kertoo että vain keittiöstä saa elintarvikekäyttöön tarkoitettua sähköä. Vähän kuin elintarvikekäyttöön tehdyt vesijohdot :P
No hassua kyllä mutta näin se vaan on että liettä et voi tuupata ihan mihin tahansa pistorasiaan... vaan se tarttee ihan omanlaisensa kyteknnän.
Riippuu vähän. Meillä on erillisuuni ja liesitaso ja kumpikin on kytketty ihan tavalliseen pistorasiaan... tämä tosin oli yllätys meillekin, kun serkku kävi asentamassa sähköt keittiörempan yhteydessä ja sit todettiin, että se liesikin pitäis, ni se naurekeli, että avatkaahan se paketti, niin haastava asennus onnistuu keneltä tahansa..
Tuosta syöttämisjutusta tuli mieleen mieheni veljen vaimo. Miehen veli otti omenan, rva tuli vaatimaan siitä puolet. Veli sanoi, että haluaa syödä itse omenansa ja rva voi ottaa oman. Rva ei vaan antanu periks ennen ku sai puolikkaan omenasta, sama mm. pullan kanssa.. eikä puhettakaan, että puolikas olis kelvannu mistä tahansa.. oli pakko saada mieheltään puolikas. Samoin söivät ekologisista syistä samalta lautaselta, samoilla ruokailuvälineillä. Niillä tosin on myös vain yksi yhteinen pyyhe käytössä jnejne... ja anopin mielestä se on niiiiiiiiin romanttista
Ei helvetti tunnistan itseni aivan liian monesta viestistä. Nyt hävettää. 25 v mies, mut kai se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan saada tämäkin asia kolahtaan kaaliin
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti tunnistan itseni aivan liian monesta viestistä. Nyt hävettää. 25 v mies, mut kai se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan saada tämäkin asia kolahtaan kaaliin
Hyvä jos tunnistat ja muutat käytöstäsi. 👌🏼 Kaikkein törpöimpiä on ne jotka eivät edes huomaa omaa moukkamaisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös tapana kaveriporukassa järjestää illanistujaiset nyyttärimeiningillä. Viime aikoina on alkanut nyppimään, kun yksi pariskunta ei vaivaudu osallistumaan, ei vaikka heille hienovaraisesti (tai ihan suoraan) kertoisi, mitä voisi tuoda. Erityisesti tämä ärsyttää, koska kyse on työssäkäyvästä pariskunnasta, kun me muut (sinkut) olemme köyhiä opiskelijoita.
Viimeksi ehdotettiin, että pariskunta X voisi tuoda skumppapullon porukalle jaettavaksi. Vastauksena oli, että tuovat yhden mangon. Siis yhteisenä kahdelta henkilöltä. Muut tuomme esimerkiksi piirakoita, juustoja itsetehtyjen keksien kera tai leivonnaisia yms. No, lopulta se mangokin unohtui tuoda. Tarjoilut kyllä maistuvat. Hauskuutta tässä lisää se, että he illanvieton jo alettua laittoivat viestin, että myöhästyvät vähän. Juovat ensin yhteisen skumppapullonsa loppuun ja tulevat sitten.
Yhden M A N G O N? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ketkähänonnäitä kirjoitti:
Työpaikalla on ollut tapana tuoda lomapullaa tms. jos jollakin on ollut jotain kemuja. Tämä on yhteishenkeä luova tapa, josta huomaa kuka on mistäkinpäin kotoisin ns. vieraanvaraisuuden. Tämä perinne on ollut hiipumassa, osa porukasta ei oikein hiffaa, että voisi itsekin joskus jotain tuoda...
Mikään ei ole inhottavampaa kuin työpaikan "pakkopullat"! Kyllä tämän vieraanvaraisuuden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
ps. minä vien työpaikalle tarjottavia, vaikka joku muu ei tahdo omista syistään niin tehdäkään.
Juuri näin!
Itsekin toki vien leipomisia tms. omana syntymäpäivänäni, kun jään lomalle ja kun palaan lomalta. Välillä voin karkkiboksin tuoda kahvipöytään ihan ilman syytä, vaikkapa työpäivän piristykseksi.
Ja kyllä, otan erikoisruokavaliot huomioon (viimeksi tein munattomia, maidottomia sekä gluteenittomia muffinseja, vaikken mikäön jauhopeukalo olekaan), jotta jokaiselle löytyisi jotain herkuteltavaa.SILTI tuo "lomapullapakko" on törkeää. Ei työpaikalle ole mitään velvollisuutta tuoda herkkuja.
Ei se ole todellakaan pakko(tuoda)pullaa, vaan ihan vapaaehtoista meininkiä. Jotkut eivät halua kuin rusinat pullasta 😉
muualtatullert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ketkähänonnäitä kirjoitti:
Työpaikalla on ollut tapana tuoda lomapullaa tms. jos jollakin on ollut jotain kemuja. Tämä on yhteishenkeä luova tapa, josta huomaa kuka on mistäkinpäin kotoisin ns. vieraanvaraisuuden. Tämä perinne on ollut hiipumassa, osa porukasta ei oikein hiffaa, että voisi itsekin joskus jotain tuoda...
Mikään ei ole inhottavampaa kuin työpaikan "pakkopullat"! Kyllä tämän vieraanvaraisuuden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
ps. minä vien työpaikalle tarjottavia, vaikka joku muu ei tahdo omista syistään niin tehdäkään.
Juuri näin!
Itsekin toki vien leipomisia tms. omana syntymäpäivänäni, kun jään lomalle ja kun palaan lomalta. Välillä voin karkkiboksin tuoda kahvipöytään ihan ilman syytä, vaikkapa työpäivän piristykseksi.
Ja kyllä, otan erikoisruokavaliot huomioon (viimeksi tein munattomia, maidottomia sekä gluteenittomia muffinseja, vaikken mikäön jauhopeukalo olekaan), jotta jokaiselle löytyisi jotain herkuteltavaa.SILTI tuo "lomapullapakko" on törkeää. Ei työpaikalle ole mitään velvollisuutta tuoda herkkuja.
Ei se ole todellakaan pakko(tuoda)pullaa, vaan ihan vapaaehtoista meininkiä. Jotkut eivät halua kuin rusinat pullasta 😉
Toisenlainen näkökulma: itse välttelen työpaikan kahvipöydän antimia ihan terveyden ja painonhallinnan vuoksi. Parinkymmenen hengen työporukassa riittää merkkipäiviä ja "muuten vaan päiviä" niin usein, että tarjolla on kaloreita lähes päivittäin. Eräs työkaveri tiputti painoaan yli 5kg vaihtamalla iltapäiväviinerit hedelmään. En siis kanna kahvipöytään mitään, mutten myöskään syö sieltä mitään.
Vierailija kirjoitti:
muualtatullert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ketkähänonnäitä kirjoitti:
Työpaikalla on ollut tapana tuoda lomapullaa tms. jos jollakin on ollut jotain kemuja. Tämä on yhteishenkeä luova tapa, josta huomaa kuka on mistäkinpäin kotoisin ns. vieraanvaraisuuden. Tämä perinne on ollut hiipumassa, osa porukasta ei oikein hiffaa, että voisi itsekin joskus jotain tuoda...
Mikään ei ole inhottavampaa kuin työpaikan "pakkopullat"! Kyllä tämän vieraanvaraisuuden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
ps. minä vien työpaikalle tarjottavia, vaikka joku muu ei tahdo omista syistään niin tehdäkään.
Juuri näin!
Itsekin toki vien leipomisia tms. omana syntymäpäivänäni, kun jään lomalle ja kun palaan lomalta. Välillä voin karkkiboksin tuoda kahvipöytään ihan ilman syytä, vaikkapa työpäivän piristykseksi.
Ja kyllä, otan erikoisruokavaliot huomioon (viimeksi tein munattomia, maidottomia sekä gluteenittomia muffinseja, vaikken mikäön jauhopeukalo olekaan), jotta jokaiselle löytyisi jotain herkuteltavaa.SILTI tuo "lomapullapakko" on törkeää. Ei työpaikalle ole mitään velvollisuutta tuoda herkkuja.
Ei se ole todellakaan pakko(tuoda)pullaa, vaan ihan vapaaehtoista meininkiä. Jotkut eivät halua kuin rusinat pullasta 😉
Toisenlainen näkökulma: itse välttelen työpaikan kahvipöydän antimia ihan terveyden ja painonhallinnan vuoksi. Parinkymmenen hengen työporukassa riittää merkkipäiviä ja "muuten vaan päiviä" niin usein, että tarjolla on kaloreita lähes päivittäin. Eräs työkaveri tiputti painoaan yli 5kg vaihtamalla iltapäiväviinerit hedelmään. En siis kanna kahvipöytään mitään, mutten myöskään syö sieltä mitään.
Nyt ollaan samoilla ajatuksilla. En minäkään välitä makeasta, useinkaan en syö mitään. Mutta jos muiden pullat kelpaa...
Mulla on törppöjä ruokapöydässä joka toinen viikko, mutta ne on kyllä omaa perhettä. Miehen 11 ja 13 vuotiaille lapsille ei kukaan ole opettanut että kun nenän eteen tuodaan ruoka, on tapana sanoa kiitos. Tuntuu todella idiootilta ruveta tuon ikäisille asiaa opettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut useammin kuin kerran kaveripariskuntani juhlissa, joissa ruoka on loppunut kesken. Siis niin että sitä on alunperinkin mitoitettu alakanttiin vierasmäärään nähden. Esim. lapsensa nimiäisjuhlissa sain palan hirvipaistia, lusikallisen pernamuusia ja 2 viinirypälettä salaatinjämistä. Isäntäväki on tyytyväisenä jälkikäteen muistellut, että tarjottavansa olivat niin maukkaat, että ne hävisivät alta aikayksikön. Just. Olen itse Itä-Suomesta kotoisin, ja meillä päin on perinteenä, että juhlista lähdettäessä vieraille pistetään vielä juhlaherkkuja mukaan kotiinviemisiksikin.
En panisi pahakseni vaikka en pernamuussia saisi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Emäntä: ota nyt, tää kinkkupiirakka on tosi hyvää, ota nyt.
minä: ei kiitos
Emäntä: ota nyt, (laittaa jo palaa lautaselle), ota nyt
minä: kiitos ei, nyt en otan olen jo täynnä (maisteltu muita tarjottavia)
Emäntä: kyllä sä kuule vielä yhden palan jaksat, ota nyt!
minä: kiitos en ota en tykkää kinkusta
Emäntä vetää palkokasvin nenään ja minä olen inhottava vieras jota ei enää kutsuta.
Äitini tyrkyttää aina noin syötävää. Itse on ollut aina lihava ja häntä ärsyttää että minä en ole. Itse hän ei syö välillä esim karkkia tai juustoa tms ihan vain jostain syystä ja hän ei ota niitä eikä niitä saa hänelle tarjota. Niin ja olen 48v.
Vierailija kirjoitti:
Uuden vuoden nyyttäreissä puolet tulivat ilman tuomista ja toivat myös kavereita (ilman tuomisia) mukana. Paitsi että ruokaa oli alunperinkin liian vähän, nämä sankarit lastasivat lautasensa ensimmäisinä täyteen yhtään ajattelematta vieraiden lukumäärää suhteutettuna tarjoiluihin. Ruuan tuoneille jäi jaettavaksi suunnilleen vain parin sentin siivu pizzaa kun kukaan ei raaskinut sitä ottaa ja jättää muita täysin ilman.
Uudenvuoden nyyttärit on yhteen, sillä uusivuosi tarkoittaa sitä juhlaa, kun taas uusi vuosi tarkoittaa uutta vuotta. Tässä versio oikein kirjoitettuna. Ole hyvä :-) "Uudenvuoden nyyttäreissä puolet tulivat ilman tuomisia, ja toivat myös kavereita, joilla ei myöskään ollut tuomisia mukana. Ruokaa oli alun perinkin liian vähän. Nämä sankarit lastasivat lautasensa ensimmäisenä täyteen, yhtään ajattelematta muiden vieraiden lukumäärää suhteutettuna tarjoiluihin. Ruoan tuoneille jäi jaettavaksi suunilleen vain sentin siivu pitsaa, kun kukaan ei raaskinut sitä ottaa, ja jättää muita täysin ilman mitään."
Olipa kuitenkin ikävä tarina. Mutta ehkä ensi kerralla nämä tarinan sankarit tuovat enemmän ruokaa teidän juhliin.
Meillä on yhdet sukulaiset ihan käsittämättömiä. Ovat innolla aina järjestämässä ja sopimassa illanviettoja, kyläilyitä ym. Meistä muista on ihan selvää, että jos vietetään esim. yhteistä mökkijuhannusta, jokainen tuo jotakin ja tuomiset mielellään sovitaan etukäteen, ettei kaikki tuo sitä makkaraa. He eivät koskaan kysy, mitä voisivat tuoda. Ollaan jo opittu, että se pitää itse ottaa puheeksi, muuten tulevat tyhjin käsin! Vaikka sovitaan, mitä kukin tuo, he eivät silti tuo kaikkea mitä on sovittu...nyt viimeksi tässä pyhien aikaan toivat vain YHDEN lupaamistaan ruoista! Pöydästä sitten puuttui esim. levitteet, jälkiruoka jne. Heille ei tule mieleenkään pahoitella tai edes selittää asiaa mitenkään. Käyvät vain muiden laittamaan pöytään hymysuin "ai että, ihanaa syödä näin hyviä ruokia!" Sama pätee toki esim. viiniin tai saunaoluisiin....
Jos heillä on juhlat, vaikka lasten synttärit, johon vieraat eivät luonnollisestikaan tuo mitään syötävää mukanaan, tarjottavaa on aina liian vähän. Eikä erään lähisukulaisen (toisen isän) ruoka-aineallergiaa oteta huomioon ollenkaan. "Voi ei, ei me muistettu!" Niinpä hän ei sitten saa suuhunsa muuta kuin kahvia ja ehkä karkkia, vaikka ajaa juhliin matkan päästä.
Ovat kyllä niin noloja, eikä huvita heidän kanssa kyllä enää mitää illanviettoja järjestää, kun tulevat sinne lokkeilemaan. No, muutenkaan eivät ole meidän tyyppisiä ihmisiä, vietetään mielummin vähäistä vapaa-aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa oikeasti viihtyy...