Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Alkoholisti-setä tulee yhteiselle kesämökille ja on törkeän juovuksissa koko ajan. Hän syö kaikkien muiden ruoat yöllä, kun muut nukkuvat. Kitaat katoavat muiden ostamat juustot, leikkeleet, oluet ja siiderit.
Ennätyksen kyseinen mies teki, kun sukulainen toi poikaystävänsä mukaan mökille. Isokokoinen ja lihava setä huojui heitä vastaan ulosteet housuissaan - ja sammui pihamaalle.
Useampi sukulainen ei mene mökille ollenkaan hänen takiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??
Onkohan meillä sama anoppi :D Oltiin heillä syömässä joku aika sitten. Rouva oli laittanut kuudelle aikuiselle ja neljälle lapselle kattilallisen lihakeittoa. Kolmen litran kattilallisen.
Onhan siinä sentään 3dl keittoa per nenä, periaatteessa juuri ja juuri riittäisi jos kattila on ihan täynnä. Toki kylläisyyteen vaikuttaa se, kuinka tukuisaa keitto oli, vai oliko pelkkää lientä.
Riittäis se alkukeitoksi, mutta ei ainoaksi syötäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Sisko tuo lapsensa meille aina kun mahdollista syömään. Eivät lähde ennenkuin olen laittanut ruuan.
Pyytävät lisää häikäilemättömästi.huutavat että NÄLKÄ! Ym.
Tarjoan mielelläni sillointällöin, mutta tällainen röyhkeä hyväksikäyttö vituttaa.
Syövät myös vanhemmillamme aina kun mahdollista. Eivät ole köyhiä.
Säälittävää.
Teet jotain inhokkiruokaa tai hyvin laihaa ruokaa tyyliin veripalttua ja makaronivelliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista ruokamääristä: jos ei ole täysin varma riittääkö ruokaa vieraille (jos tavallisesti tehdään ruoka vain kahdelle), niin katsokaa netistä!
En minä osaa päästäni heittää kuinka paljon valmistaisin kalasoppaa kahdeksalle syöjälle, kun normaalisti valmistan sitä vain meille kahdelle. Siksi koitankin etsiä netistä apua, vaikka täältä palstalta.Martoilla on hyvät laskurit, esim. monelleko riittää 10 munan kakusta.
Tässä taitaa näkyä mun pohjalaiset sukujuuret, minusta ne määrät on niin pieniä, että teen aina vähintään kaksinkertaisen määrän :) En sentään ole kuin mieheni, joka haluaisi aina varata tarjottavaa kuin jokainen söisi vain sitä yhtä sorttia, ja eri ruokia voi siis parhaimmillaan olla vaikka miten monta. Aina ruokaa jää yli, mutta ei se haittaa. Jaetaan juhlien viimeisille lähtijöille ja joskus jopa naapureille!
Järjestin 18-v synttärijuhlat joihin panostin kunnolla ja olin ilmoittanut vieraille jo kuukausi ennen juhlia. No, yksi kavereistani tuli sitten kuitenkin tyhjin käsin koska "ei hän keksinyt mitään lahjaa"... kiitti :DD boolia veti kuitenkin kaksin käsin ja ruoat myös näytti kelpaavan paremmin kuin hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidetään silloin tällöin illanistujaisia ja jokainen ymmärtää tuoda niihin myös juomista, viiniä, kuohuviiniä tms. Paitsi yksi kavereistani. Viiniä tms tuodaan sillä periaatteella että niistä voi kaataa kaikille, joten kyllähän tämä yksi on aina hanakasti lasi tarjolla kun pullo kiertää pöydässä. Ja jos jotain jää avaamatta niin ei niitä kukaan lähde kuskaamaan takaisin päin.
No sen ainoan kerran kun tämä yksi nyt sitten sattuikin tuomaan juomista mukanaan, oli että hän toi itselleen rommikola -ainekset, max. 0,5l pullon rommia ja kokiksen. Esitteli muille ylpeänä että hän kävi alkosta ostamassa ja teki itselleen drinkin. Ei tarjonnut muille. Pisti pullon laukkuunsa ja haki sieltä kun teki vielä seuraavan drinkin. Mikä pelle. Repesin nauramaan mutta en sanonut että hänelle nauran. Pidä vaan rommisi.
Viinit ja muut juomat kelpasi hänellekin.
En ole lukenut koko ketjua. Mutta ihmettelen noita vieraita jotka syövät tyyliin puolikkaan kakkua, puoli pellillistä piirakkaa jne. Ja jotkut vieraat näköjään parkkeeraavat itsensä siihen siesovan pöydän ääreen syömään. Mutta vielä enemmän ihmettelen että emäntä vain katselee vieressä ja kiristelee hampaitaan sanomatta mitään. Ihan helposti voi ystävällisesti ilmoittaa vieraille että karjalanpiirakoita on kolme per nuppi ja on kaksi pellillistä puolukkapiirakkaa kahdelletoista vieraalle. Tai siihen tyyliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua. Mutta ihmettelen noita vieraita jotka syövät tyyliin puolikkaan kakkua, puoli pellillistä piirakkaa jne. Ja jotkut vieraat näköjään parkkeeraavat itsensä siihen siesovan pöydän ääreen syömään. Mutta vielä enemmän ihmettelen että emäntä vain katselee vieressä ja kiristelee hampaitaan sanomatta mitään. Ihan helposti voi ystävällisesti ilmoittaa vieraille että karjalanpiirakoita on kolme per nuppi ja on kaksi pellillistä puolukkapiirakkaa kahdelletoista vieraalle. Tai siihen tyyliin.
No en kyllä ikinä kehtais alkaa ilmoittelee kuinka monta piirakkaa saa ottaa per nuppi :-D.
Kyllä se pitää jotenkin jokaisen itse pystyä arvioimaan määrästä joka on pöytään laitettu ja ottaa niin, että kaikille riittää. On aina moukkamaista ajatella vain itseään ja moukka on moukka. Kyllä muut vieraat huomaavat, ettei piirakoiden loppuminen ole emännän syy vaan sen joka rohmusi puolet piirakoista omalle lautaselleen.
En aikuisia ihmisiä kehtaisi kyllä ojentaa pöydässäni. Lapsille voin sanoa ystävällisesti, että malttakaas että kaikki pääsee pöytään tai että katsokaas että kaikille riittää (jos joku kahmii).
Eräs vegaani alkaa juhlissa aina kovaan ääneen arvostelemaan liharuokia, kuinka "ällöttäviä, haisevia, rumia" ne ovat. Ja tarjolla siis tosiaan on paljon myös vegaanisia ruokia, ei pelkkää lihaa, sillä monet kaverini ovat vegejä. Ehkä yksi tai kaksi juttua mikä sisältää lihaa ja loput ovat kasvisruokia. Tulee niin hyvä mieli kun on nähnyt vaivaa toisen ruokavalion huomioimiseen ja silti nyrpistelee nenäänsä pöydässä :( Sama ihminen myös vetää boolia kaksin käsin sellaista vauhtia, että muut ovat ehtineet vasta hiukan maistaa kun kulho on jo tyhjä... Enpä taida kutsua tätä ihmistä enää tulevaisuudessa.
(Ps. omissa bileissään tällä henkilöllä oli tarjolla muutama pala piirakkaa ja pari muffinia, loppuivat aivan kesken etteivät kaikki vieraat edes saaneet mitään)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikalla on ollut tapana tuoda lomapullaa tms. jos jollakin on ollut jotain kemuja. Tämä on yhteishenkeä luova tapa, josta huomaa kuka on mistäkinpäin kotoisin ns. vieraanvaraisuuden. Tämä perinne on ollut hiipumassa, osa porukasta ei oikein hiffaa, että voisi itsekin joskus jotain tuoda...
Mä oon ehkä itekkin välillä vähän vaikee vieras, jos oon herkkulakossa. Hyvin oon kuitenkin onnistunu oleen juhlissa niin että join pelkkää teetä. Onnekseni kukaan ei huomannut asiasta. Ite tarjoon aina kasviksia (porkkanaa, kurkkua, kukkakaalia) ja dippiä. Onpahan ainaki jotain mitä laihduttajat ja vegetkin voi syödä. Ei niistä täyteen tuu, mutta saa sentäs jotain lautaselle. Onneks yleensä tarjoilen sukulaisille ni tiiän mistä ne tykkää. Ittee ärsyttää vieraat jotka tulee monta tuntia myöhässä. Ois kiva et kaikki sais kaikkee enkä halua vahtia että mattimyöhäsillekkin jää. Oma vika kylläkin jos tulee myöhässä. Yleensä teen mitoitetun määrän, jos on vaivaa vaativampia kokkauksia ja sit lisäks jotain helpompaa et myöhässä tuleville on ees jotain. Kerran nauratti siskon kaveri, joka tuli poikkeen meillä bileissä. Tarjosin hälle syötävää, mutta ilmoitti ettei syö mitään kun on dietillä. Kuitenkin parkkeerasi samantien nahcokulhon viereen ja alotti mättämisen. Eipä siinä mitään, muut oli jo syönyt, nauratti vaan tää teennäisyys "oon dietillä" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy viel lisätä et appiukko on kyllä sulonen, ku ekalla kerralla oli laittanu pizzaan ihan kaikkee, ku ei tienny mistä pidän. Vähä salaa siirtelin mieheni lautaselle kasviksia ja appiukko huomas tän. Oli pakko tunnustaa etten syö mitään lämpimiä kasviksia (oon kyl nyt joitain opetellu syömään). Seuraavalla kerralla ei ollut yhtään kasviksia pizzassa :) En viitti syödä mitään mistä tiiän etten tykkää etten ala yökkimään. Yleensä en ota sellaista tai jos maistamisen jälkeen huomaan etten tykkää ni jätän lautaselle lautasliinan alle. Tai laitan salaa mieheni syömään omanikin.
Voisinpa itsekin hieman avautua kavereitteni vierailusta,jonka jälkeen olen yrittänyt vältellä yhteydenpitoa... :D Anteeksi jos aiheen vierestä...
Hepulointi alkoi suunnilleen heti,kun vauvan syntymä kiiri heidän korviinsa ja viestitykitys alkoi tyyliin "Laita sitten HETI viestiä kun voidaan tulla vauvaa katsomaan!!".
No,joidenkin viikkojen kuluttua he sitten kutsuivat itse itsensä meille tyyliin "Moneltako sulle kävisi ensi viikon tiistaina,ollaan tulossa??".
No,sanoin kellonajan ja tuli tämä ko.päivä. Yö oli ollut jälleen _todella_ huono tuskaisen vauvan kanssa (eräs perussairaus) ja varoittelin jo näitä tulijoita etukäteen että olen muuten tosi uupunut ja en ole ehtinyt kaupassakaan käymään ym.ym.
Sieltä he kuitenkin tulivat (ok,olisin voinut siirtääkin tapaamista,mutta ajattelin että seura voisi virkistää),ja istahtivat oitis kahvipöytään odottaen palvelua. Siinä sitten silmäpussit maata laahaten kirkuva vauva kainalossa tiedustelin kahvia vaiko teetä ja kaivelin hätäpäissäni pakastimesta edes jonkinlaista känttyä tarjottavaksi. Tulivat siis tyhjin käsin (en odota ylenpalttisia lahjoja,mutta odotin että vaikka kahvileipää...).
Söivät kokonaisen pitkon kahteen pekkaan(!) ja istuivat odotellen lisää kahvia. Ja istuivat ja istuivat... Kikattelivat ja käkättelivät kun yritin nukuttaa vauvaa (eivät ymmärtäneet vihjettä tyyliin "Meidän Matilla taitaakin olla päikkäriaika,pitääkin meidän tästä alkaa hipsiä petiin..." eivätkä myöskään hiljenneet vaikka kävin nukutysyrityksen välissä pyytämässä,josko keskustelisivat hieman hiljempaa).
Kului tunteja,piinaavan pitkiä sellaisia ja tulin siihen tulokseen,etteivät he todella ole lähdössä minnekään. Pakkasin vauvan haalariin ja vetosin koiran kusihätään,joka ei sekään meinannut tehota. Nämä kun olisivat mielellään jääneet vaikka sisälle odottelemaan että kotiudun lenkiltäni. Viimein sitten hekin alkoivat pukemaan ja pisteeksi iin päälle toinen tokaisi että "Hyvin sinusta meille iloa oli vaikka olitkin niin väsynyt!! :)".
Joo,olkaapa hyvät vaan ja ei muuten tarvitse tulla uudelleen :D
Nämä ko.tapaukset ovat myös olleet hanakasti meille yökyläilemään tulossa. Tuota,eh,ei kiitos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei nyt varsinaisesti ole ruokapöydässä tapahtunut juttu vaan entisellä työpaikallani kahvila/lounasravintolassa. Saimme viedä ylijääneet ruuat ja leivokset päivän päätteeksi kotiin. Yksi nelikymppinen nainen oli AINA ensimmäisenä rohmuamassa isojen rasioidensa kanssa ruokia ja jos esim. oli jäänyt kahdeksan palaa kakkua myymättä ja kymmenen munkkia, niin hänestä oli ok ottaa kuusi palaa kakkua ja kahdeksan munkkia itselleen. Ja meillä oli töissä yksi keliakiaa sairastava, jos jäi myymättä vaikka yksi gluteeniton leivos niin tämän akan oli pakko syöksyä heti ottamaan sekin itselleen vaikka oli jo rasiat täynnä leivoksia valmiiksi. Tästä kyllä pomokin jo huomautti useampaan otteeseen, onneksi sai pian uuden työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Appivanhempani ja varsinkin anoppi ovat rasittavia juhlavieraita. Ruoka hotkitaan, määrällisesti paljon ja sitten ähkitään että tulipa syötyä liikaa. Mitään ei ns.maistella, vaan lapotaan iso annos ja sitten valitetaan liiasta ruoasta. Olen oppinut heille varaamaan tuplamäärän jotta muutkin vieraat saavat;). Eräänkin kerran anoppi kysyi minulta meinaanko syödä täytekakun koristeruusun, sanoin etten, veteli myös sen napaansa ähkien vedettyään ensin kolme reilua palaa kakkua (ja muita suolaisia ja makeita tarjottavia).
Ns.hienossa ravintolassa sama meno jatkuu, ruoat mätetään rivakasti ja kysellään enkö syö jälkiruokaa kun jäin odottamaan että tarjoilija ehtii tuoda kahvit kaveriksi... ja minä en kestä sitä ruoka suussa puhumista! Ei ehkä maailman kauheimpia rikoksia, mutta osoittaa tiettyä käytöstapojen puutetta. Muutoin ihan ok sakkia.
Ai kamala, mehut purskahti näytölle kun kuvittelen tuon anopin avaavan kitansa ja nielaisevan sen koristeruusun :DDD
Kerran meillä oli illanistujaiset jonne oli kutsuttu aika paljon porukkaa, tarjolla oli grilliruokaa ja kaikenlaista juotavaa runsaasti. Eräs mieheni kaveri, joka on absolutisti, toi tuliaisena valkkaripullon, jonka laitoin saman tein jääkaappiin. Pullo oli kuitenkin loppuillasta juomatta vielä, koska muutakin juomaa oli niin paljon. No tämäpä hessu sitten lähteissään kurkkasi jääkaappiin oma-aloitteisesti, näki pullon siinä ovessa, tokaisi että "ai tää onkin vielä täällä" ja nappasi pullon mukaansa kun juhlista häippäsi :) Lievästi nauratti tämmöinen tapaus tällä kertaa.
Meillä on kuuden hengen kaveriporukka, joka tapaa muutaman kerran vuodessa. Vuosien varrella meille on vakiintunut nyyttikestiperiaate eli jokainen tuo jotakin pöytään. Yksi porukasta on sellainen, että tuo aina tyyliin yhden sipsi- tai karkkipussin, kun taas muut ovat jaksaneet nähdä hieman vaivaa oman tarjottavansa suhteen. Muiden leipomukset ja juomat kyllä maittavat hyvin tälle yhdelle. Tämänkin vielä voisi ehkä jotenkin ymmärtää, mutta tarinat paranee. Pari kertaa tämä kaveri on etukäteen pahoitellut olevansa dieetillä, joten ei voisi näinollen syödä illan tarjottavia. Saapuu sitten tyhjin käsin paikalle, ei edes kasviksia tai muuta dieettiinsä sopivaa voi tuoda. Mutta kun näkee muiden tuomat herkut, niin dieetti kuitenkin unohtuu, ja kaikkea voikin taas "maistella" ja dieetti jatkuu huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on tarina varsinaisesta joka-äidin-unelmavävystä. Sisareni oli tapaillut jo tovin erästä miestä ja ajatteli esitellä hänet vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Äitini kutsui koko katraan heille koolle ja oli valmistellut tapansa mukaan oikein kunnon neljän ruokalajin illallisen, varsinainen foodie kun on. Kun siirryimme pöytään, tämä mies pälyili ympärilleen etsivän näköisenä. Äitini sitten kysyi, että onko jokin hukassa, johon ukko vastasi, että onko kastikkeet missä. Hiljaisuus valtasi pöydän ja valehtelematta kaikki muut taisi tiiviisti tuijottaa edessään nököttävää ravintolatasoista kampasimpukka-annosta. Mies jatkoi sitten, kun kukaan ei häntä heti ymmärtänyt, että niin tabascot ja muut on tainnut unohtua pöydästä. Äiti sitten toi miehen eteen sen kymmentä sorttia maustekastiketta tabascosta savuaromiin ja tämä uusi tuttavuus lappoi niitä jokaisen annoksen päälle niin, että kaikki kirjaimellisesti hautautui kastikkeen alle. Ja ihmetteli vielä, miten muut pystyvät syömään niin mautonta ruokaa :D Siskoni ja tämän miehen parisuhde päättyi kuulemma automatkalla kotiin...
Reps, mä varmaan tunnen tän tyypin ihan kuin ex-mieheni yks kaveri :D
Olen ollut useammin kuin kerran kaveripariskuntani juhlissa, joissa ruoka on loppunut kesken. Siis niin että sitä on alunperinkin mitoitettu alakanttiin vierasmäärään nähden. Esim. lapsensa nimiäisjuhlissa sain palan hirvipaistia, lusikallisen pernamuusia ja 2 viinirypälettä salaatinjämistä. Isäntäväki on tyytyväisenä jälkikäteen muistellut, että tarjottavansa olivat niin maukkaat, että ne hävisivät alta aikayksikön. Just. Olen itse Itä-Suomesta kotoisin, ja meillä päin on perinteenä, että juhlista lähdettäessä vieraille pistetään vielä juhlaherkkuja mukaan kotiinviemisiksikin.
Jos on epävarma siitä, että miten paljon tarvitaan ruokaa vieraita varten, niin todellakin kannattaa katsoa netistä. Itse olen tottunut tekemään paljon ruokaa vieraita varten, koska miehen suku ja perhe ovat todella urheilullisia ja ruokapöydässä menee ruokaa todella paljon. Myös kaveripiiri on aika samanlaista: isoja miehiä, jotka kuluttavat paljon ja syövät paljon. Ovat kohteliaita ja ihania vieraita, joten ei haittaa yhtään. Sitä paitsi oma mieheni syö vähintään yhtä paljon :) Ikinä ei ole ruoka meiltä loppunut.
Kummitädilläni on aina tämä ongelma. Hänellä on yksi tuttavaperhe, joka vierailee hänen luonaan kerran kesässä käydessään maraton-tapahtumassa kummitädin asuinpaikkakunnalla. Perheessä on 5 jäsentä, joista 4 juoksee maratonin tai puolimaratonin. Kummitäti ei millään opi, vaikka joka vuosi käy sama juttu: täti laittaa 3 litran kattilallisen kalakeittoa ja vähän ruisleipää ruuaksi maratonin jälkeiseksi päivälliseksi. Perheen miehet syövät ja lähtevät pitseriaan. Kummitäti on ihan kauhuissaan, koska hänen mielestään 3 litran kalakeitosta pitäisi riittää hyvin ja viedä jäädäkin. Mun kummitäti vaan on n. 40 kiloinen, vähäliikkuvainen eläkeläinen ja tuossa perheessä on 3 teini-ikäistä ja lisäksi paljon liikkuvat vanhemmat. Mä olen sanonut monta kertaa että keittäisi nyt vaikka 10 litran kattilallisen ja varaisi useamman ruisleivän, niin ehkä kerrankin riittäisi, mutta ei, aina pitää kokea sama järkytys. Ja vieraat ovat kohteliaita ja mukavia, täti tykkää heistä kovasti ja loukkaantuisi verisesti jos menisivät jonnekin muualle yöpymään.