Vatelma

25-vuotiaana,kun esikoisemme syntyi.

Rauhoittuminen tapahtui siinä mielessä ettei jokainen kerta viihteellä/illanistujaisissa muuttunut enää ärrinmurrikänniksi ja täydeksi p*rseilyksi :D

Samalla myös riitely väheni n.95%. Huomautettakoon vielä,että riitelimme ennen oikeastaan ainoastaan juomisesta ja nyt ei tarvitse enää vääntää siitä 👍

Molemmat saa edelleen käydä viihteellä yksin ja yhdessä mutta voi ottaa ne parit ja tulla ihan sopuisasti kotiin :D

Voisinpa itsekin hieman avautua kavereitteni vierailusta,jonka jälkeen olen yrittänyt vältellä yhteydenpitoa... :D Anteeksi jos aiheen vierestä...

Hepulointi alkoi suunnilleen heti,kun vauvan syntymä kiiri heidän korviinsa ja viestitykitys alkoi tyyliin "Laita sitten HETI viestiä kun voidaan tulla vauvaa katsomaan!!".

No,joidenkin viikkojen kuluttua he sitten kutsuivat itse itsensä meille tyyliin "Moneltako sulle kävisi ensi viikon tiistaina,ollaan tulossa??".

No,sanoin kellonajan ja tuli tämä ko.päivä. Yö oli ollut jälleen _todella_ huono tuskaisen vauvan kanssa (eräs perussairaus) ja varoittelin jo näitä tulijoita etukäteen että olen muuten tosi uupunut ja en ole ehtinyt kaupassakaan käymään ym.ym.

Sieltä he kuitenkin tulivat (ok,olisin voinut siirtääkin tapaamista,mutta ajattelin että seura voisi virkistää),ja istahtivat oitis kahvipöytään odottaen palvelua. Siinä sitten silmäpussit maata laahaten kirkuva vauva kainalossa tiedustelin kahvia vaiko teetä ja kaivelin hätäpäissäni pakastimesta edes jonkinlaista känttyä tarjottavaksi. Tulivat siis tyhjin käsin (en odota ylenpalttisia lahjoja,mutta odotin että vaikka kahvileipää...).

Söivät kokonaisen pitkon kahteen pekkaan(!) ja istuivat odotellen lisää kahvia. Ja istuivat ja istuivat... Kikattelivat ja käkättelivät kun yritin nukuttaa vauvaa (eivät ymmärtäneet vihjettä tyyliin "Meidän Matilla taitaakin olla päikkäriaika,pitääkin meidän tästä alkaa hipsiä petiin..." eivätkä myöskään hiljenneet vaikka kävin nukutysyrityksen välissä pyytämässä,josko keskustelisivat hieman hiljempaa).

Kului tunteja,piinaavan pitkiä sellaisia ja tulin siihen tulokseen,etteivät he todella ole lähdössä minnekään. Pakkasin vauvan haalariin ja vetosin koiran kusihätään,joka ei sekään meinannut tehota. Nämä kun olisivat mielellään jääneet vaikka sisälle odottelemaan että kotiudun lenkiltäni. Viimein sitten hekin alkoivat pukemaan ja pisteeksi iin päälle toinen tokaisi että "Hyvin sinusta meille iloa oli vaikka olitkin niin väsynyt!! :)".

Joo,olkaapa hyvät vaan ja ei muuten tarvitse tulla uudelleen :D

Nämä ko.tapaukset ovat myös olleet hanakasti meille yökyläilemään tulossa. Tuota,eh,ei kiitos :)