Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan "ennen vanhaan" asioita
Mulla tuli esim. mieleen vanhan systeemin netti, joka oli sidoksissa lankapuhelimeen. Eli jos halusi soittaa jonnekkin ja joku oli netissä, kuului aina sama rätisevä ja korkeä ääni. Tyypillisin huuto oli " kuka on netissä mun pitää soittaa"
Kertokaa hyvät ihmiset mitä teille tulee mieleen :)
Kommentit (544)
Lähetimme telexejä ja myöhemmin fakseja
Printterissä oli reikänauhat sivuilla ja se Printtaus meni vinoon aika ajoin.
Revittiin nauhoja ja mapitettiin. Kaikki mapitettiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan hiihettiin mäyssuksilla ja vanttuut käjessä.
Oli vain kylmä juokseva vesi. Puuhellalla piti lämmittää vettä jos halusi keskellä viikkoa pestä tukkansa. Sauna lämmitettiin lauantaina. Siellä oli kuumavesipata ihan jäässä kun lämmittämään meni. Lumesta sulatettiin vesiä sinne.
Saunasta kun juostiin pihan yli kotiin, niin tukka jäätyi puikoille :)
Saunan jälkeen saatiin puolukkamehua ja äitin tekemää pullaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakointikulttuuri oli aivan erilainen, varsinkin vielä 80-luvulla. Isä pyysi joskus, että käypä reippaana tyttönä pyörällä kioskilla ja hae hänelle aski punaista Norttia (North State). Minähän kävin ja auliisti myytiin aina jopa ekaluokkalaiselle, kun sanoin, että tämä tulee isälle. Palkinnoksi sain yleensä ostaa jonkun tikkarin vaihtorahalla.
Muista väärin, jos siis 80 luvulla muistat isällesi ekaluokkalaisena tupakkaa hakeneesi. Tupakkalaki tuli 1977 ja silloin tuli 16 vuoden ikäraja tupakkatuotteille. Sen jälkeen ei todellakaan yksikään ekaluokkalainen saanut kioskilta kuin leikkitupakkaa. Sitä ennenhän sai tupakkaa ostaa vaikka alle kouluikäiset, koska minkäänlaista ikärajaa ei ollut, eli ei tarvinut perustella kenelle oli tupakka ostamassa. Itse olin mummolan naapurissa heinätöissä 70-luvun alussa ollessani joku 11 vuotias. Joka päivä ensimmäinen tehtävä oli käydä kyläkaupasta hakemassa isännälle pari toppaa Gold Dollaria. Omat ensimmäiset tupakkakokeilut tehtiin naapurin pojan kanssa joskus 10 vuotiaina. Ostettiin pikkuaski Bostonia kimppaan ja niitä sitten salaa metsässä pössyteltiin. Koskaan ei tupakointi edennyt kummallakaan kokeilua pidemmälle.
Minä olen syntynyt 1976 ja usein aika pienestä saakka hoidin kauppa-asioita sen, mitä jaksoin kantaa. Meillä oli tili läheisessä T-kaupassa ja kyllä minä jo 6-7 vuotiaana tupakkaa ostin, jos kauppalapussa niin luki ja alla oli vanhemman nimikirjoitus. Tätä jatkui ihan yläasteelle saakka 90-luvun alkuun. Sillon tupakoin jo itsekin ja yläasteella mm. sai 7-luokkalaisetkin polttaa koulun pihassa tupakkapaikalla, jos oli lupalappu kotoa ja kansliasta saatu punainen valokuvallinen "tupakkalupa". Ikärajoja ei valvottu kovin tarkasti.
Vanhoille piioille ei tuotu verovaroilla panomiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- junamatkalle otettiin eväät mukaan, termospulloon kahvia ja voipaperiin voileipiä. Matkalla mummolaan eväiden syönti oli kohokohta
Tämä on niitä asioita, jotka eivät ole muuttuneet meidän nuoruudesta. Jos olette junassa matkustaneet ja katsoneet ravintolavaunun hintoja, teilläkin on seuraavalla reissulla ollut mukana termospullo ja eväsleivät. Nykyään vaan taitaa olla enemmän sipsi ja muita naposteltavia kuin keitettyjä munia.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs sen kamman nimi oli, sen pitkävartisen, joka piti olla kaikilla farkkujen takataskussa?
Ei pitäisi kysyä hullulta tuommoisia. Nyt se pyörii mielessäni ties kuinka monetta päivää, on ihan kielen päällä mutta ei tule ulos. Jotenkin muistelisin nimestä tulleen mieleen undulaatin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotonani oli pulsaattoripyykkikone johon vesi piti itse laittaa, pesuaika katkaistiin kun tuntui sopivalle ajalle.Vesi poistui letkua myöten joko lattiakaivoon tai ämpäriin.Koneen yläosassa oli käsin veivattava mankeli joka puristi veden pois, toimi ikään kuin linkona.Saimme ensimäisen nykyaikaisen koneen 70 luvun aivan alussa.Pesukarhu 450.LInkosi huimaavat 450kierrosta ja pyykki oli vielä käsinkin väännettäessä märkäää.Jotkut käyttivät vanhan pulsaattorin mankelia se puristi veden hyvin.
Oli olemassa myös linkoja johon sai nostella märät nutut sieltä pulsaattorikoneesta. Meillä oli muistaakseni merkkiä Upo Siniviiri. Sinne vain pyykit rumpuun ja kone pörimään, poistotorvesta tulevan veden määrästä pystyi päättelemään miten kuivaa pyykki oli. Tämä masiina teki jo melkoisen kuivaa, sitten vain farkut pellin varteen öljykaminan päälle kuivumaan, tunnin päästä jalkaan ja kyliille.
Ennen kosketettiin hiirtä. Nykyään älypuhelinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perunat pystyi keittämään niiden hajoamatta. Samoin kananmunat. Tomaateissa oli maku mukana, niinkuin mansikoissakin. Nykyään molemmat on pelkkää vetistä höttöä. Paistettu lohi maistui hyvältä vielä seuraavanakin päivänä.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla:
-avaimet puhelimen johtoa muistuttavassa narussa
-rubikin kuutio ja käärmeet
-Dingo rannerenkaat, sifonkihuivit ja ketunhännät
-Hakki-kerho, kultapossukerho tai maapallokerho pankista riippuen
-anytime-meikit ja studio line (004 oli lilahtava sävy, anytimella oli ihana valkoinen huulipuna)
- sinä&minä lehti, regina oli liian tuhma
-suosikki ja o.k.
-moonbootsit, hiihtohousut ja ekat tarralenkkarit (talvikengät)
-muutama vuosi tästä muodista , pikeepaidat, kappahl, torstai, jenkkihuivit ja huskyn jättitupsuiset pipot ja kivipesu.
Suosikin kilpailja oli tosiaan OK -lehti. Siinä lehdessä oli sellanen palsta jonne sai lähettää kommentteja lehdestä ja ehdottaa parannuksia lehteen. Paras kirje palkittiin kivalla rahasummalla kunhan muisti lähettää tilinumeronsa mukaan.
No minä lähetin sinne tosi hyvän kirjeen mutta sitä ei koskaan julkastu ( ja odotin tottakai että saisin sen rahan! ). Se numero jossa olin laskenut että kirje julkastaan "voittokirje " oli mun mielestä jotenkin kummallinen. Tajusin sitten että se helvetin " toimitus " oli itse tehnyt sen kirjeen. Se rahasumma olikin liian iso että sellasia olisi annettu. Olihan se kova kolaus viattomuudelle.
Ihan oikein että se lehti meni melko nopeasti konkkaan !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kun oli tikkareita, joiden mukana tuli oman sormen päälle puettava muovinen monsterisormi. Paikallisella huoltoasemalla myytiin. Niitä tikkareita ei enää varmaan valmisteta, ja se huoltoasemakin purettu. Itsellä tais olla kolme niitä monsterisormia.
Ennen vanhaan tietokonepelit ladattiin C-kasetilta ja se saattoi kestää puolikin tuntia. Sillä välin käytiin pihalla pelaamassa jalkapalloa. Ja kun sitten sisälle tullessa ruudussa luki "systax error", mentiin takaisin pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan lapset eivät saaneet olla lapsia toisin kuin nykyään. Silloin piti lopettaa leikkiminen mahdollisimman pienenä ja aloittaa töiden teko varhain, siis vähintään kotitöitä piti tehdä jo reilusti alle 10-vuotiaana eikä enää saanut leikkiä. Nykyaikana lapset saavat olla lapsia ja leikkiä vaikka rippikouluikäisinä mutta ei minun lapsuudessani 1980-luvulla, sillä jo 8-vuotiaana hoidin kesällä vanhempien ollessa töissä nuorempia sisaruksiani (heitä oli neljä, vanhin 6v, nuorin alle vuoden) ja tein kaikenlaisia kotitöitä, kuten kävin kaupassa, laitoin ruokaa, tiskasin, pesin pyykkiä ja siivosin. Sitten kun joskus erehtyi leikkimään edes sisarusten kanssa vaikka heidän pyynnöstään, niin he kantelivat siitä vanhemmille ja sain piiskaa, koska isot lapset eivät saaneet leikkiä. En tosin tiedä, että kuinka yleistä tämä oli, mutta ainakin minun kotiseudullani kukaan ei leikkinyt enää kouluun mennessä vaan koulusta mentiin suoraan kotiin tekemään töitä tai jotkut menivät esim. sukulaisten tai naapurien luo töihin.
Ostin pleikkarin säästämilläni viikkorahoilla. Ensimäinen pelini oli Formula one 98. Citymarketissa oli alelaarissa pleikkariin pelejä 69 markalla. Näin kaupassa formula-pelin 2001 vuoden version. Isän mielestä ei ollut mitään järkeä ostaa samasta pelistä eri vuosien versioita, joten se jäi ostamatta.
80-luvun puolivälissä sairaanhoito-opistossa Tampereella opiskelijoita kiellettiin tulemasta ulos shortsit päällä opiston pääovesta. Jos oli shortseissa, oli käytettävä asuntolan ovea.
Samaisessa sairaanhoito-opistossa sairaalaharjoittelussa kiellettiin käyttämästä pilkullisia / kuviollisia alushousuja työpuvun alla. Potilaat olivat valittaneet.
Hih, hauskaa miten erilaiset asiat voivat olla ennenvanhaisia. :) Mun mielestä ennen vanhaan ei ollut itkuhälyttimiä. :)
Vauvat nukkuivat kaupan ulkopuolella (huom automarketteja ei ollut), vaunujen kuomussa roikkui sydän, jossa luki älä häiritse minua. Kaupasta tullut äiti ripusti ostoskassit vaunujen tangossa olleisiin koukkuihin. Seisomalautoja ei ollut, isompi sisarus istui erillisessä istuimessa, jonka sai kiinni makuukoppaan tai marisi ja käveli perässä.
n
Vierailija kirjoitti:
Itkuhälyttimestä saattoi yhtäkkiä kuulua naapurin ääntä, jos heidän hälyttimessään oli käytössä sama taajuus, tai rekkamiesten juttuja. En tiedä, onko nykyään vielä näin, mutta ainakin 90-luvun lopulla tästä vallan lehdissä kirjoiteltiin ja varoiteltiin puhumasta sivu suunsa.
Speden ohjelmissa oli myös todella ällöttävää seksismiä, esim. sketsisarja naisen logiikka - muistatteko? Hannele Loiri oli nuori ja kaunis näissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan siedettiin perheväkivaltaa, sillä ero oli häpeä. Oman aviopuolison raiskaaminen oli laillista.
Kaikissa suosituissa elokuvissa ja tv-sarjoissa oli kaameaa sovinismia, ihan Onnen päivistä lähtien. Joka sarjassa oli "seksikohtaus" missä nainen otettiin puoliväkisin eli raiskattiin, mm. Dallasissa.
Ennen piti käydä ostamassa runkku virikkeitä(plehtiä) kioskilta tai anttilan kuvastokin hätätapauksessa kävi. :-)
1960-luvulla vanhempani asuivat susiparina, siis avoliitossa nykyisen termistön mukaan. Kun tyttökaveri tuli kylään, äiti piilotti tarkasti kaikki isän vaatteet ja kengät.