Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan "ennen vanhaan" asioita
Mulla tuli esim. mieleen vanhan systeemin netti, joka oli sidoksissa lankapuhelimeen. Eli jos halusi soittaa jonnekkin ja joku oli netissä, kuului aina sama rätisevä ja korkeä ääni. Tyypillisin huuto oli " kuka on netissä mun pitää soittaa"
Kertokaa hyvät ihmiset mitä teille tulee mieleen :)
Kommentit (544)
Mobilisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vielä 70-80-lukujen vaihteessa auto, jossa oli käynnistysveivi keulassa.
Oliko isäsi silloin jonkun 'hoppafordin' (Fordin A-malli ,1928) tms. antiikkiauton omistaja ?
Sen koommin niitä käynnistyskampia ei nimittäin autoissa ole varusteina ollut...
Ainakin Skodassa oli vielä 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan ihmisten piti pelätä dinosauruksia ennen kuin ne kuolivat sukupuuttoon, mutta siitä on hirveän pitkä aika, ainakin tuhat vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mobilisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vielä 70-80-lukujen vaihteessa auto, jossa oli käynnistysveivi keulassa.
Oliko isäsi silloin jonkun 'hoppafordin' (Fordin A-malli ,1928) tms. antiikkiauton omistaja ?
Sen koommin niitä käynnistyskampia ei nimittäin autoissa ole varusteina ollut...
Ainakin Skodassa oli vielä 80-luvulla.
Aionpa ihan kysyä Eila-tädiltä jolla oli Skoda Sport Coupé jo 70-luvun lopulla. Kuulostaa nimittäin aika uskomattoman vanhanaikaiselta tekniseltä ominaisuudelta (...sentään jo ) 1980-luvun henkilöautossa....
Vierailija kirjoitti:
Mobilisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vielä 70-80-lukujen yvaihteessa auto, jossa oli käynnistysveivi keulassa.
Oliko isäsi silloin jonkun 'hoppafordin' (Fordin A-malli ,1928) tms. antiikkiauton omistaja ?
Sen koommin niitä käynnistyskampia ei nimittäin autoissa ole varusteina ollut...
Ainakin Skodassa oli vielä 80-luvulla.
Uusimmat veivillä varustetut autot ovat suomessa vuodelta 1996. Kyseessä siis Lada, se perinteinen neliskanttilamppuinen.
Samassa taloudessa olevista lankapuhelimista pystyi salakuuntelemaan, jos joku toinen oli puhelimessa.
Joskus puhelinlinjoissa oli myös jotain häikkää ja silloin muiden, ilmeisesti naapureiden tai saman alueen asukkaiden puhetta kuului läpi, kun yritti itse soittaa puhelua. Oikeaa juorukellojen unelma aikaa tainnut olla. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiss fm chat. No ei nyt " ennen vanhaan" mutta -99 siellä tuli aikaa vietettyä. Oli ihan parasta!
Parasta hupia oli käydä Kiss fm chatissa ala-asteella kaverini kanssa ja esiintyä siellä jonain aikuisena naisena. Muistan elävästi yhden keskustelun, jossa ilmoitimme jotkut hyvin lihavan mitat tälle tekaistulle hahmolle, mutta sieltä tuli vaan vastausta, että: "Kyllähä naisessa pitää olla jotain mistä ottaa kiinni". Eli ihan positiivista porukkaahan tuolla näyttää pyörineen? Onneksi äiti ei saanut koskaan tietää tästä.
Lisäksi tulee mieleen, kun 2000-luvun alussa lainasin jonkun sukulaisen puhelinta Habbo hotellia varten, kun piti olla joku tietty liittymä, että sieltä sai ostettua sitä virtuaalista tavaraa. Hirveä laskuhan siitä tuli vaikken mielestäni muka edes paljoa ostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1994 kännykkä maksoi kuukauspalkan verran, n. 7000e. Mies meni ja osti minulta salaa :DD
Ei ole kyllä 7000 euroa maksanut. Tai jos on Vertun ostanut.... Epäilen.
Markkoja se maksoi tuon verran kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan espoolainen lähiö näytti katukuvaltaan siltä, että se sijaitsee Suomessa eikä Lähi-Idässä/Afrikassa.
90-luvun puolivälissä muistan, että naureskelimme miehen kanssa tyypille, joka oli lenkkeilemässä kännykkä takataskussa. Ajattelikohan se olevansa kovinkin tärkeä henkilö, kun piti lenkilläkin olla tavoitettavissa?
Ensimmäisen yhteisen kännykän hankimme 1997, kun olimme päälle 30-v. Kovasti korostimme kaikille, että se on meille vain lankapuhelimen korvike (tuli halvemmaksi kuin lankapuhelin), ja että emme nyt sentään sitä mukanamme kuljeta! Emme ottaneet kännykkää esim. kesälomareissulle mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mobilisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mobilisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vielä 70-80-lukujen vaihteessa auto, jossa oli käynnistysveivi keulassa.
Oliko isäsi silloin jonkun 'hoppafordin' (Fordin A-malli ,1928) tms. antiikkiauton omistaja ?
Sen koommin niitä käynnistyskampia ei nimittäin autoissa ole varusteina ollut...
Ainakin Skodassa oli vielä 80-luvulla.
Aionpa ihan kysyä Eila-tädiltä jolla oli Skoda Sport Coupé jo 70-luvun lopulla. Kuulostaa nimittäin aika uskomattoman vanhanaikaiselta tekniseltä ominaisuudelta (...sentään jo ) 1980-luvun henkilöautossa....
Ei sun sitä tarvi miltään eilatädeiltä kysellä, ihan googlettamallakin tietoa löytyy. Kuten jo täällä mainittiin, niin ihan perus kanttiladoistakin veivi löytyi vielä 90-luvun malleistakin.
oi niitä aikoja kirjoitti:
koulun hiihtokilpailuissa oltiin niin tosissaan, että veren maku tuntui suussa. Parhaat hiihtäjät saivat palkinnoksi lusikoita.
Sattui tuossa juuri varastoa penkoessani laatikko silmiini, jossa oli 70-luvun alun hiihtokilpailuitteni tuloksista kertovia lehtileikkeitä, joita isäni oli talteen leikellyt. Niitä plärätessäni ja kisoja muistellessani oikein hämmästyin, kuinka moni eri taho järjesti tuolloin hiihtokilpailuja. Tuloksia löytyi, niin koulun kisoista (oman koulun mestaruus, sekä koulujen väliset mestaruushiihdot), seurakunnan kisoista, tehtaan järjestämistä kisoista, karjalaisten evakkojen välisistä kisoista (sekä piirinmestaruus, että valtakunnanmestaruus), sekä tietysti varsinaisista urheiluseuran kisoista ja niiden kautta piirinmestaruuskisat, hopeasompakisat, maakuntaviestit jne.
Esimerkiksi tehtaan työntekijöidensä lapsille järjestämissä mestaruuskisoissa oli liki sata ipanaa hiihtämässä ja minun sarjassa (alle 12 vuotiaat pojat) oli pelkästään liki parikymmentä poikaa, joista noin puolet ei edes harrastaneet hiihtoa missään seurassa. Vielä 60-luvun lopulla ja 70 luvun alkupuolella joka jannulla oli sukset ja niillä myös hiihdettiin. Vasta kun 70-luvun puolivälisssä tuli lasikuitusukset, niin hiihtäminen alkoi vähentyä tavallisten lasten keskuudessa, kun välineiden hinnat nousivat puusuksiin verrattuna. Toki hiihdon hiipumiseen jokapojan harrastuksena vaikutti muutkin tekijät, ennen kaikkea tietysti erinäisten harrastemahdollisuuksien lisääntyminen, sekä 80-luvun puolella videoiden ja ensimmäisten tietokonepelien tulo.
70-luvun alussa oli pikkukaupungissani vielä neljä eri urheiluseuraa, joilla oli hiihtojaosto ja kilpailutoimintaa. 90-luvulla löytyi enää yksi urheiluseura jolla oli hiihtoajaosto ja sama on tilanne vielä nykyäänkin.
70-luvulla lasten urheiluharrastuksille oli ominaista, että ne eivät maksaneet juuri mitään. Välineet toki maksoivat, mutta niistäkin sai seura-alennuksia, eikä silloin mikään urheilu ollut sellaista välineurheilua kuin nykyään. Minullakin oli tasan yhdet sukset kerrallaan, vaikka pyörin ihan valtakunnallisissakin kisoissa. Mistään kausimaksuista, tai kuukausimaksuista ei ollut puhettakaan. Jäsenmaksu maksoi muutaman markan, mutta sekään ei ollut pakollinen.
Ja juu, niitä lusikoita todella riitti. Itselläni pelkästään hiihtokisojen saldo oli liki sata lusikkaa ja muista lajeista vileä jokunen lusikka siihen päälle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eräs vanha nainen kertoi kainuussa eläneensä aikaa, jolloin lattioilla oli olkia ja naiset pissasivat lattialle hametta nostamalla, alushousuja ei ollut. nurkissa oli miehille sylkykupit, joita naisväki tyhjensi. kertoi mulle tämän 90-luvun lopulla.
80-luvulla saattoi mennä
lähikauppaan, kerätä ostoksia ja sanoa "äiskän laskulle!" :D ei taitaisi enää onnistua... niin ja kaljaa sai ostaa kakaratkin sekä tupakkia, sille laskulle. muistan kun ollessani noin 9v, kävin samanikäisen kaverin sekä tämän rattaissa istuvan pikkuveljen kanssa hakemassa vaippoja ja perheen isälle saunakaljat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Ja kaikista kodeista löytyi Saloran tv.
Ei muuten löytynyt, vaan jokatoisesta kodista löytyi Finlux ;)
Muistan kuin eilisen päivän, kun vuonna 1974 pihaamme saapui paikallisen kodinkoneliikkeen auto ja autosta kannettiin olohuoneeseemme upea uutuuttaan hohtava mahtavan iso 26 tuumainen Finlux VÄRITELEVISIO.
Muistan tuon maagisen aamupäivän kristallin kirkkaasti. Olin kipeänä ja siksi poissa koulusta ja istuin pyjama päälllä tv-tuolissa, odottaen malttamattomana, kun kodinkoneliikkeen mies yritti virittää kuvaa uuteen suureen ja superhienoon televisioomme, kunnes se vihdoin tapahtui: televisioruutuun lävähti punainen tiiliseinä! Se on vieläkin elämänin suurin wow hetki. En ollut koskaan aiemmin nähnyt värikuvaa televisiossa ja se punainen tiiliseinä todella sykähdytti.
Tuo Finlux oli omakotialueemme ensimmäinen väritelevisio ja naapurin pennut kävivät yksi toisensa jälkeen sen värillistä kuvaa ihastelemassa. Tosin aika pian joka torpassa alkoi olemaan myös väritelevisio. Syy miksi tuohon aikaan amupäivästä ylipäätään näkyi televisiosta muuta kuin lumisadetta johtui tietysti koulu- teeveestä, joka lähetti arkiaamuisin pari tuntia ohjelmaa.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että ei nuokaan ainoat televisiomerkit tuolloin olleet, vaan myös ASA ja Luxor merkkiset televisiot löytyi melko monesta taloudesta ;). Noista neljästä merkistä ainoastaan Luxor oli ulkomainen (ruotsalainen) ja muut kotimaisia, eli aikoinaan oli kotimaisuus voimissaan monella alalla.
Meillä oli Luxor. Yhdistin sen jotenkin sanaan luxus ja Egyptiin. Muistan vieläkin isot, suorakulmion muotoiset nappulat joista kuului oikein ääni kun ne napsautti päälle. Säätönappulat olivat urallisia isoja nuppeja, joita pyöritettiin. Jonkun avattavan levyn alla oli hienosäätöä varten liukunäppäimiä? Telkkarissa oli hieno puukehys ja korkeat jalat. Päälle asetettiin yleensä aina joku pieni pöytäliina ja kukkaruukkuja, tai jotain koriste-esineitä.
kuka tietää, mihin tarvittiin c-kasetin kuuntelussa teippiä & lyijykynää? ;)
Vierailija kirjoitti:
Ennen maalaiset olivat juntteja ja juntin näköisiä. Vielä 2000-luvun jälkeenkin. Sitten kun internet tuli ja maallakin oli koneet kaikilla, maalaisetkin muuttuivat. Nykyään maalaiset voivat tilata melkein kaikki samat merkkikuteet kuin kaupunkilaiset...On Zalandoa ja "miljoona muuta" mistä tilataan. Kun itse olin lapsena maalainen ja Helsingin serkku tuli maalle...voi taivas sitä ihmettelyn määrää ! Oli sellaisia vaatteita mitä en tiennyt olevankaan...ei meidän pienestä kaupungista sellaisia muotiluomuksia saanut. Kun itse menin vuonna 2002 käymään maalla entisessä kotikaupungissani, kaikki tuijottivat minua suu auki. Asuin Helsingissä ja olin niiiiin hieno ja muodikas...(: nykyään maalaisilla muotivermeet...ei kaikilla, jotkut ei jaksa. Mutta ennen kaikilla oli verryttelypuvut tai tuulipuvut kaupungilla, siis maalla. Nyt siellä näkee tyylikkäästi pukeutuneita rouvia. Ja muodikkaasti pukeutuneita. ( tämä teksti on tuotos puhelimesta. )
No ei ihan. Itse tilasin jo 80-luvulla vaatteita pienistä postimyyntifirmoista ja mm. helsinkiläisistä ja tamperelaisista kaupoista (Dekadentz tms anyone? muistatteko). Lisäksi luin ulkomaisia lehtiä ja tuunasin vaatteita sekä tein niitä itse. Oli tyllihameet, pallohameet ja haaremihousut, kaikki :)
Vierailija kirjoitti:
kuka tietää, mihin tarvittiin c-kasetin kuuntelussa teippiä & lyijykynää? ;)
No tottahan noin perustavanlaatuiset asiat jokainen aikalainen muistaa :)
Kynää tarvittiin nauhan kelaamiseen takaisin kasetin sisään, kun mankka oli imaissut nauhan sisäänsä. Teippiä taas tarvittiin kahteenkin asiaan, eli tietysti sen katkenneen nauhan kiinni teippaamiseen ja sitten siihen vielä olennaisempaan, eli valmiiksi äänitettyjen kasettien muutamiseen sellaisiksi, että niiden valmiiksi äänitettyjen kappaleiden päälle voitiin äänittää. Eli teipillä peitettiin ne kaksi monttua kasetin alareunasta, tai yläreunasta, kumminpäin haluaa, mutta kuitenkin siltä puolelta kasettia, jossa ei nauha ollut näkyvillä ;)
Kromi-c-kasetti oli jotenkin hienompi ja high endiä verrattuna tavalliseen c-kasettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä ei ole niin "ennenvanhaan", mutta tänään joku keski-iän ylittänyt mies puhui bussissa älykortista. Piti hetki oikein kaivella muistia, että mikä se onkaan, kunnes muistin että sehän oli bussikortin nimitys joskus millenniumin aikoihin. Hymyilytti, kuinka sitä sanaa käyttivät yhteen aikaan kaikki joukkoliikennettä käyttävät, mutta nyt en ollut sanaa kuullut vuosikausiin.
Junaliput oli sellaisia pahvihärpäkkeitä, joihin konnari teki rei'ittimellä reiän tarkastuksen yhteydessä. Bussikortit olivat samoin pahvisia, ne työnnettiin sellaiseen koneeseen, joka leimasi seuraavalle vapaalle riville matkustuspäivämäärän ja kellonajan. Bussia vaihtaessa piti työntää sitten se pahvikortti kuskin nenän eteen ja lausua reippaasti "vaihto".
Ensimmäisessä vaikituisessa työpaikassani oli vielä pahviset kellokortit käytössä. Ulko-oven vieressä oli lokerikko, jotta oli jokaiselle oma lokero omaa pahvista postikortin kokoista kellokorttia varten. Kortti käytettiin koneessa aamulla tullessa ja illalla poistuessa ja kone leimasi siihen kellonajan. Kellokortti laitetiin tuntikortin mukana palkanlaskentaan.
Mun entisellään tyonantajalla oli pahviset kellokortit käytössä vielä 2000-luvulla, isossa maanlaajuisessa firmassa. Jonotettiin kuin köyhän talon porsaat koneen vieressä, että kello lyö tasan :-D
Sama täällä ja kellokorttikoneen kello oli se jonka mukaan työpaikassa elettiin vaikka se usein huiteli monta minuuttia väärässä ajassa.
Oliko isäsi silloin jonkun 'hoppafordin' (Fordin A-malli ,1928) tms. antiikkiauton omistaja ?
Sen koommin niitä käynnistyskampia ei nimittäin autoissa ole varusteina ollut...