Luetellaan "ennen vanhaan" asioita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vielä 70-80-lukujen vaihteessa auto, jossa oli käynnistysveivi keulassa.

Juu, tuli mieleen kun joku soitti poliisille ja sano että tuonne risteykseen on joku heittäny veivinsä. Poliisit meni ja kas siel oli auton käynnistysveivi.

😂😂😂😂

Meillä oli maalais koulussa 80 luvulla kerran vuodessa kinkerit, mihin piti kaikkien opetella ulkoa joku virsi, joka sitten yhdessä laulettiin.

Aamulla oli aina aamun avaus jossa laulettiin virsiä ja oli pieni puhe.

Vierailija kirjoitti:

M90 kirjoitti:

Muistan, kun oli jäätelöä, jota myytiin aarrearkun näkösessä paketissa. Siellä pohjassa oli salaluukkku. Salaluukusta paljastu tarra.

Digimon-limsa, spiderman-limsa. Lordi cola. Lordi colan jälkeen tuli batman cola.

Tuo Digimon-limsa oli superhyvää!! Ainakin se toffee - toinen taisi olla marjanmakuinen? Aarrearkkujätski oli myös mahtava, mutta parasta siinä taisi olla nimenomaan se arkku. Itse jäätelöhän oli perus trioa.

Voi vitsi muistan vieläki ku sai jätskiautosta tota arkkujäätelöä ja miltä se maistu! Muistan myös digimon-vohvelikeksit. Ja jätskiautosta sai myös semmosia jätskituutteja joissa oli purkka pohjalla.

Kaupasta sai pokemon-limsaa, spice girls- ja pokemon- tikkareita, niitä tuttipullon näkösiä tikkari-jauhejuttuja. Kaikkea mahollista pokemon-kamaa oli joka paikassa.

Muropaketeista kaivettiin väriä vaihtavia lusikoita, tietokonepelejä (tony the tiger 4ever) ja kynäkoristeita.

Kaupassa niistä purkka- ja lelu-automaatteista joissa väännetään vipua sai semmosia kännykkätarroja jotka vilkku puhelimen soidessa.

Kerättin kaikenlaista ihmeellistä oli mm. Hajuhemmoja/smell freaks jotka kaikki haisille jollekkin ällöttävälle, oli myös semmosia kovamuovisia ihime räkähirviöiden näkösiä pikku-ukkoja joita kerättiin

http://akphoto3.ask.fm/967/640/788/150003022-1s3t5or-knd99s74n2cjt95/or…

Meillä oli kotona melkein joka huoneessa seinään kiinnitetty valkoinen lankapuhelin, näkee joskus vanhemmissa amerikkalaisissa leffoissa :D eteissä perinteinen puhelinyhtiön lankapuhelin, istuttiin eteisen pöydällä ja pälätettiin puhelimessa kiertäen puhelimen johtoa sormen ympäri, kunnes joku huusi että pois puhelimesta haluan nettiin. Myöhemmin tuli langattomat kotipuhelimet jotka oli "telakassa" pöydällä, nämä sitten oli makuuhuoneissa ja eteisessä.. kaverille soitettiin että "voitko olla" ja joskus nolotti hirveenä kun kaverin vanhempi vastas ja piti kysyä kimeällä äänellä "onko jenna kotona?", kerran soitin väärän kaverin kotiin enkä tajunnut edes kun toisen kaverin isä vastasi, "onko marja kotona?" kyllä nolotti kun tämä isä sanoi " marja? Ei meillä asu ketään marjaa" ja tuo isä kun oli vielä tosi äkänen alkoholisti (nyt jo eronnut kaverin äidistä) niin jäi traumat, sanoin vain "ai" ja löin luurin korvaan :DD

Monilla oli vesisänky makuhuoneessa.

Moni nainen kävi "emäntäkoulun" myös mun äiti. Pääosin se oli ruoanlaittoa ja kodin hoitoa.

Äiti laitto aina mummun kanssa permanentteja toisilleen. Mummulle laitettiin ihan vanhukseksi asti permanenttia.

Meillä oli iso kuivauskaappi johon ritilälle laitettiin kuivumaan vaatteet.

Koulussa piti aina lausua ruokarukous ennen ruokailua ja ruoan jälkeen "kiitos Jeesus ruoasta", kirkossa käytiin koulusta pääsiäisenä ym. Juhlapyhinä. Jo esikoulussa. En tiä miten paljo nykyään tollasta.

Tytöt ja pojat laitettiin erikseen tekniseen ja käsitöihin, ei saannu vaihtaa. Mutta meillä oli sitten niin että muistaakseni syys-kevät lukukaudella vaihdettiin että tytöt tekniseen ja pojat käsitöihin, ja taas toisin päin. Jossain vaiheessa myöhemmin sai sitten valita jomman kumman.

Ennen vanhaan käveltiin pari kilometriä kaverille, koputettiin oveen ja kysyttiin voitko olla. Kotona syötiin kesällä aamupala, sitten lähdettiin rannalle mehupullo mukana, tultiin lounaalle, lähdettiin taas ja tultiin 8 jälkeen iltaruualle. Laskin, että olin kesäisenä päivänä noin 60 min hereilläoloajastani kotona sisällä. Ainoastaan sadepäivinä ei oltu koko ajan ulkona

Pyykinpesukone oli pulsaattori, johon vesi piti lämmittää saunan padassa. Kone vain pyöritti pyykin, ei muuta. Kun pesu oli loppu, pyykit piti huuhtoa erikseen saaveissa, joissa oli kylmää vettä. Käsiä palelsi siinä puuhassa.

Pikkukaupungin keskustassa oli maksullinen mankeli, johon mentiin lakanoiden kanssa. Mankeli oli valtavan kokoinen, huoneen mittainen (ainakin lapsen muistikuvassa). Pyykit kiedottiin isoille puisille rullille, jotka sitten pyörivät koneen läpi. Meteli oli kova ja vähän pelottikin.

Matot käytiin pesemässä meren rannassa olevassa rakennuksessa, jossa pesupaikkoina oli metallisia tynnyreitä, ei pöytiä, kuten nykyään. Rakennus oli tavallaan kuin lautta ja tynnyrit olivat puoliksi upotettuina mereen. Mattojen peseminen kävi kätevästi, koska vesi oli niin lähellä. Lapsi varsinkin sai olla varovainen, koska kastunut matto alkoi painaa paljon ja silloin se helposti saippuasta liukkaana luiskahti käsistä ja upposi pohjaan. Vesi oli vihreää ja varaamattomalla paikalla saattoi joskus nähdä uiskentelevan kalan.

Vuonna 1984 syntynyt muistelee:

Viiden markan karkkipussi oli niin iso että siitä riitti kaverillekin ja hyvin tuli täyteen. Lapset sai kiipeillä puissa ja soudella järvellä ilman aikuisten valvontaa. Osasin alle kymmenvuotiaana tehdä itse ongen, perata ja savustaa kalat. Musiikkia kuunneltiin vinyyleiltä ja oli tarkkaa hommaa pyyhkiä levyltä pölyt sellaisella samettiharjalla levyn pyöriessä. Vinyyleiltä sitten äänitettiin c-kaseteille, ja kopiosuojattujen kasettien suojan sai murrettua rikkomalla kasetin kulmissa olevat pienet muovineliöt. Joskus kasetin nauha jäi jumiin koneistoon ja oli oltava tosi varovainen selvitellessä sitä ettei nauha mennyt pilalle! Lyijykynä oli oiva väline nauhan takaisin kelaamiseen :)

...

Tietokonepelit olivat yksinkertaisia, jotkut mustavalkoisia tai sinivalkoisia. 16 värin peli oli jo kova juttu. Kun pelit kehittyivät, ne siirtyivät lerpuilta korpuille, joita tosin saattoi joutua vaihtelemaan pelin aikana. Esim. King's Quest 1 oli kolmella korpulla ja niitä sitten piti vaihdella sitä mukaa missä pelin hahmo liikkui. Pelimusiikki oli vanhoissa koneissa yksiäänistä piipatusta.

Kotonani oli kanssa pulsaattorikone! Automaattikone tuli joskus 70 luvun alussa! Itse tykkäsi kin ksäisin pääsin äidin avuksi kun pesi pyykit  pulsaattorikoneella! Tykkäsin kun sai kiertää pyykit koneesta saaviin ja virutella! Nykyisinkin pesen pyykit vanhalla pulsaattorikoneella mökillä! Pidän siitä  varma varmaan pesee pulsaattorikoneella pyykki nykyisin.

80- ja 90-luvuilla kun me lapset oltiin pieniä, äiti poltti tupakkaa liesituulettimen alla, keittiönjakkaralla istuen. Yök. Muuten koti oli siisti, mutta se sisällä tupakointi ja pienet lapset..

Hampaita ei hoidettu, vaan kun hammasta alkoi särkeä, se kiskottiin pois. Moni 40-50-luvulla syntynyt kertoo, että meni vapaaehtoisesti otattamaan hampaansa pois ettei tarvitsisi murehtia hampaiden kipuilusta. Tilalle tekarit. Muutenkin hampaiden harjaus ja lankaus oli ihan vieras asia.

Töitä sai kävelemällä firmaan sisälle ilmoittamatta ja kysymällä, että olisiko teillä töitä. Tai isä kysyi pomoltaan, että pääsiskö tyttö tänne kesäksi töihin, ja pääsin. En koskaan tavannut pomoa, käynyt haastattelussa saati lähettänyt hakemusta. Ei ollut ceeveitä, ryhmähaastatteluita, tai muuta byrokratiaa silloin 😁

Maito ostettiin omaan kannuun. Kaupassa oli seinällä "automaatti", jonka alle kannu laitettiin, myyjä valitsi napista halutun määrän (1-3 litraa) ja kone pumppasi maidon kannuun.

Koulussa oli joka kuukausi lupa-päivä, eli yksi maanantai / kk. Eli koulusta oli lupaa. Nämä 60-luvulla.

Kun tuli juorumummu kyllään ja pyöritti peukaloita pirttiin päin oli vailla kahvia, jos pyöritti

peukaloita itseensä päin ei tarvinnut enää antaa kahvia.

Kun oli säännöstelyä kahvista ja oli jopa täysin korviketta vielä vuoteen 1950 , saakka oli sodan

jälkeen kahvi kortilla ja jos ei ollu kahvin vastiketta, eli oli 15% kahvia ja loput rukiista.

Eli jos oli aitoa kahvia,siihen saatettiin lisätä höysteeksi suolaa.

Lapsille ei annettu kahvia vein maitoa,, mehua( nyt tässä ei ollu vielä kaakaota eikä limonaadia).

Tansseihin ei saanu mennä ennen kuin oli käynyt rippikoulun.

Punaista vaatetta ei saanu olla kirkossa päällä.

Viinakortti piti olla , 18- täyttäneillä jos halusi käydä

Alkossa ostamassa alkoholia eikä kaupoissa ollu alkoholia ei edes ykkösolutta vasta 1980- luvulla tuli ykkösolut kauppoihin.

Matkapuhelimet olivat vielä harvinaisia vielä 1990.

Veikkaukset piti jättää keskiviikkona veikkaus pisteeseen missä nyt myytiin Lotto, Veikkauksia, .

Kaupat eivät auki juhlapyhinä, eikä ne olleet arenskaan auki kun vain 17:00 saakka ei ainakaan pienissä paikkakunnissa.

Kaupat olivat auki lauantaisin 13:00

Ja sunnuntaina ei ollenkaan.

.

Suomessa taidettiin olla varsin takapajuisia ja jumalaapelkääviä vielä sata vuotta sitten. Kun vertaan vaikka mummoani ja Betty Whitea, jotka olivat samana vuonna syntyneitä, niin elivät ihan eri maailmassa. Betty oli nuoresta asti viihdemaailmassa, tanssi, näytteli jne. Mun mummolle taas kaikki oli ”maailmallista ja syntiä”, niin naisten tupakointi, tanssiminen, avioero, meikkaaminen ja muu laittautuminen, ylipäätään hauskanpitäminen ja eläminen. Mummo katsoi joka vuosi Itsenäisyyspäivän juhlat ja haukkui iltapuvuissa ja laitettuina olevia naisia h*oriksi ja syntisiksi. Oli siis todella yksinkertainen maalainen, uskovainen viimeisen päälle ja tuomitseva.

Miten erilainen olisi äitinikin, jos oma äitinsä olisi ollut joku Betty Whiten kaltainen ihminen!

Interreil-reissut. Porukka hyppäsi junaan ja kiersi Eurooppaa. Nykyään ostetaan halpalennot ja ollaan perillä muutamassa tunnissa vs. junassa päiväkausia jyskyttäminen.

Vielä 90-luvun lopussa laskut vietiin pankkiin tiskille, jossa pankkivirkailija naputteli viitenumerot ja summat koneelle. Hävetti jos eräpäivä oli jo ylittynyt. Vähän myöhemmin tuli maksuautomaatit pankkeihin, ja virkailija tuli kädestä pitäen opettamaan miten laskut maksetaan itse.

Junissa ja lentokoneissa sai tupakoida ihan omalla istuimellaan. Ei ihme että lentokoneita tippui useammin aikoinaan 🙄

Koulussa oli 90-luvun alussa uskonnolliset aamunavaukset, joissa kaikkien piti rukoilla ja veisata virsiä. Ekaluokan opettaja laittoi opettelemaan ulkoa raamatunpätkiä ja vuorollaan jokaisen piti nousta pulpetista ylös ja lausua pätkä. Onneksi nykyään uskonnon pakkosyöttö taitaa olla paljon harvinaisempaa.

Muistan vielä hämärästi sen ajan, kun kaupat meni lauantaisin kiinni klo 14 maissa? Sunnuntaisin tietenkin kaikki paikat kiinni. Se oli eri aikaa se, tavallaan hyvä mutta tavallaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Kirjahyllyä siivotessa tuli mieleen, että ei ennen vanhaan näin suruttomasti heitelty puhtaita valkoisia papereita pois, vaan ne säästettiin huolellisesti lasten piirustuspapereiksi.

Minun tekee edelleen pahaa heittää papereita pois, koska tyhjät taustat olisivat kelvot piirtämiseen. Piirsin lapsena lähes kaiken vapaa-aikani ja silloin piti hyödyntää tarkasti kaikki paperi, jotta köyhien vanhempien ei tarvinnut ostaa sitä niin usein.

Syyskuussa otettiin esille potkurit.Lunta noin 1.5 metriä ja kylmää monta kuukautta. Ei vihreitä jouluja silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Juu. Meillä oli broilerisuikaleista tehtyä ruokaa vasta 90-luvulla. Chick-valmistajan (?). Silloin alkoi se tv-mainoskampanja, jossa oli Riki Sorsan biisi. Olin myös jo kouluikäinen 90-luvulla, kun maistoin ensimmäistä kertaa tomaatti-pastakastiketta sukulaisten luona Helsingissä. Meillä "maalla" syötiin vain ruskeaa kastiketta ja pottua, vaikka äitini oli käynyt talouskoulun. Ei vaan ollut maalle vieraat ruokakulttuurit ehtineet.

Apua, mä niin muistan kun vielä 2000-luvun alussa olin menossa vanhempieni luo viikonlopuksi ja äidin kysyessä mitä hän laittaisi ruoaksi pyysin että ihan vaikka pastaa tomaattikastikkeessa. Kun pääsin ruokapöytään, niin äiti oli keittänyt makaronia ja laittoi pöytään purkin valmista tomaattikastiketta purkissa, suoraan jääkaapista. Kun sanoin että eihän sitä nyt kylmänä syödä, niin tokaisi että ei hän tuollaisia osaa valmistaa :D Oli myös talouskoulun käynyt, mutta ei osannut juuri muuta kuin keittää perunoita ja tehdä ruskeaa kastiketta.

Vm76