Lue keskustelun säännöt.
Olen huolissani miehen juomisesta, onko tämä normaalia? (pidin kirjaa)
03.01.2016 |
Joku täällä neuvoi pitämään kirjaa juomisesta ja niin tein. Oli huolestuttavaa huomata, että mies ei osaa olla pitkään juomatta. Mies ei ole koskaan silmiinnähden humalassa. Olen hänet kerran nähnyt oikein humalassa huojumassa, ja yritti haastaa riitaa ym oli hankalana. Samanlaisia piirteitä on havaittavissa kun on juonut paljon.
KE: 7 tölkkiä kaljaa
PE: 12 kaljaa
LA: 13 kaljaa, lasi viiniä
TI: 7 kaljaa
PE: 9 kaljaa
LA: 10 kaljaa
Tässävaiheessa yritti aloittaa elämäntaparemonttia, ja joi joka päivä viikon ajan vain lasin viiniä. Kun tajusin että lopetti kuurinsa, niin mies vain kommentoi että ei kalja ole pahaksi.
KE: kalja ja lasi viiniä
TO: lasi viiniä
PE: kalja ja lasi viiniä
LA: 5 kaljaa
SU: 6 kaljaa
MA-KE: lasi viiniä joka pvä
PE: 9 kaljaa
LA: 6 kaljaa
SU: 7 kaljaa
TI: 4 kaljaa
KE: 12 kaljaa
LA: 11 kaljaa
SU: 7 kaljaa, lasi viiniä
TI: 8 kaljaa
PE: 8 kaljaa
SU: 11 kaljaa
Havahduin itse tästä listasta. Mies oli aina väittänyt minulle, että minä pidän yllä huonoja tapojani ympäri viikkoa (eli syön karkkia) ja hän pitää kaljan juomiset viikonlopussa ja saunailloissa pari kaljaa. Lisäksi huomasin kuinka paljon hän piilotteli tölkkejä roskikseen! Mies ei itse tiedä tästä listasta ollenkaan. Kuinka muualla juodaan? Onko tämä ihan normaalia?
Kommentit (324)
LA: 6 kaljaa
SU: 7 kaljaa
TI: 4 kaljaa
KE: 12 kaljaa
Mua huolettaisi myös toi rahanmeno. Kuvailemasi viikon kaljasatsi maksaa esim. Pirkka-oluena n. 40 euroa. Se kerrotaan 52:lla, 2080 euroa vuodessa. Eli seuraavan viiden vuoden aikana miehesi vetää kurkusta alas (pelkkää olutta) reilun kymppitonnin edestä. Koitapa säästää kymppitonni viidessä vuodessa, onnistuuko?
Laita nyt hyvä nainen omat rahasi omalle tilille, äläkä anna miehen käyttää niitä juomiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jukoliste.
Nyt vähän kuitenkin suhteellisuudentajua peliin.
Olen 42-vuotias mies ja juon viikottain olutta tai viiniä, kuten aloittajan mies.
Tuntuu että tämä palsta on täynnä jotain alkoholistiperheistä maailmalle ponnistaneita inisijöitä, joilla on tarve kytätä toisten juomisia ja kuvitella alkoholismia kaikkialle, missä vain korkki sihahtaa tai pullo kilahtaa.
Herätkää nyt vähän ja löysätkää pipoa.
Aloittajalle sanoisin, että miehesi juomisessa ei sinänsä määrä ratkaise. Ei sitä kannata kytätä, montako hän juo. Mieti ennemmin sitä, aiheutuuko juomisesta haittaa. Hoitaako työnsä ja asialliset asiat jne?
Mielestäni ongelmajuomisesta on kyse, jos tölkkejä pitää piilotella. Jos mies olisi itsekin sitä mieltä, että asia on kunnossa, ei hänellä olisi tarvetta salailla ja piilotella asiaa.
Ja addiktioon viittaa toki vähän tuokin, ettei pysty yhtään olemaan ilman. Itseäni rupesi oma juominen mietityttämään, kun se on toisinaan päivittäistä. Kokeilin huvikseni olla muutaman kuukauden ilman. Lopputuloksena voin todeta, että sekin onnistui. Mitään valaistumista tai muita huikaisevia tuloksia en saavuttanut, eikä olo ollut mitenkään parempi, mutta tylsempää oli.
Nämä luettamiset ei kanssa vaikuta juoppoon millään lailla. Saattaa mieliksi lukea tai teeskennellä lukevansa, mutta mitään vaikutusta näillä ei alkoholistin käytökseen ole. Menee samaa kategoriaan kuin keskusteleminen, uhkaileminen ja vaatiminen, jotka ei myöskään vaikuta.
===UNOHTI tämä ns. asiantuntija kertoa, että mikä vaikuttaa ???
Vierailija kirjoitti:
Jukoliste.
Nyt vähän kuitenkin suhteellisuudentajua peliin.
Olen 42-vuotias mies ja juon viikottain olutta tai viiniä, kuten aloittajan mies.
Tuntuu että tämä palsta on täynnä jotain alkoholistiperheistä maailmalle ponnistaneita inisijöitä, joilla on tarve kytätä toisten juomisia ja kuvitella alkoholismia kaikkialle, missä vain korkki sihahtaa tai pullo kilahtaa.
Herätkää nyt vähän ja löysätkää pipoa.
Aloittajalle sanoisin, että miehesi juomisessa ei sinänsä määrä ratkaise. Ei sitä kannata kytätä, montako hän juo. Mieti ennemmin sitä, aiheutuuko juomisesta haittaa. Hoitaako työnsä ja asialliset asiat jne?
Mielestäni ongelmajuomisesta on kyse, jos tölkkejä pitää piilotella. Jos mies olisi itsekin sitä mieltä, että asia on kunnossa, ei hänellä olisi tarvetta salailla ja piilotella asiaa.
Ja addiktioon viittaa toki vähän tuokin, ettei pysty yhtään olemaan ilman. Itseäni rupesi oma juominen mietityttämään, kun se on toisinaan päivittäistä. Kokeilin huvikseni olla muutaman kuukauden ilman. Lopputuloksena voin todeta, että sekin onnistui. Mitään valaistumista tai muita huikaisevia tuloksia en saavuttanut, eikä olo ollut mitenkään parempi, mutta tylsempää oli.
Kyllä se on kaukana normaalista perhe- ja parisuhde-elämästä, että toinen on jatkuvasti pöhnässä eikä koskaan ajokunnossa. Oksettava ajatuskin. Tuollaiseen elämään tuskin kuuluu ystävien tai sukulaisten tapaamista, liikuntaharrastuksia, kulttuuriharrastuksia tai mitään muutakaan normaalia ja mukavaa yhdessäoloa ilman alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Jukoliste.
Nyt vähän kuitenkin suhteellisuudentajua peliin.
Olen 42-vuotias mies ja juon viikottain olutta tai viiniä, kuten aloittajan mies.
Tuntuu että tämä palsta on täynnä jotain alkoholistiperheistä maailmalle ponnistaneita inisijöitä, joilla on tarve kytätä toisten juomisia ja kuvitella alkoholismia kaikkialle, missä vain korkki sihahtaa tai pullo kilahtaa.
Herätkää nyt vähän ja löysätkää pipoa.
Aloittajalle sanoisin, että miehesi juomisessa ei sinänsä määrä ratkaise. Ei sitä kannata kytätä, montako hän juo. Mieti ennemmin sitä, aiheutuuko juomisesta haittaa. Hoitaako työnsä ja asialliset asiat jne?
Mielestäni ongelmajuomisesta on kyse, jos tölkkejä pitää piilotella. Jos mies olisi itsekin sitä mieltä, että asia on kunnossa, ei hänellä olisi tarvetta salailla ja piilotella asiaa.
Ja addiktioon viittaa toki vähän tuokin, ettei pysty yhtään olemaan ilman. Itseäni rupesi oma juominen mietityttämään, kun se on toisinaan päivittäistä. Kokeilin huvikseni olla muutaman kuukauden ilman. Lopputuloksena voin todeta, että sekin onnistui. Mitään valaistumista tai muita huikaisevia tuloksia en saavuttanut, eikä olo ollut mitenkään parempi, mutta tylsempää oli.
Voitko kertoa, miten olut teki elämästäsi hauskempaa? Naurattiko jotkin asiat sua enemmän, vai muutuitko itse hauskemmaksi?
Kävitkö tsekkauttamassa maksa-arvosi? Ehkä maksallasi oli kuitenkin mukavampaa raittiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jukoliste.
Nyt vähän kuitenkin suhteellisuudentajua peliin.
Olen 42-vuotias mies ja juon viikottain olutta tai viiniä, kuten aloittajan mies.
Tuntuu että tämä palsta on täynnä jotain alkoholistiperheistä maailmalle ponnistaneita inisijöitä, joilla on tarve kytätä toisten juomisia ja kuvitella alkoholismia kaikkialle, missä vain korkki sihahtaa tai pullo kilahtaa.
Herätkää nyt vähän ja löysätkää pipoa.
Aloittajalle sanoisin, että miehesi juomisessa ei sinänsä määrä ratkaise. Ei sitä kannata kytätä, montako hän juo. Mieti ennemmin sitä, aiheutuuko juomisesta haittaa. Hoitaako työnsä ja asialliset asiat jne?
Mielestäni ongelmajuomisesta on kyse, jos tölkkejä pitää piilotella. Jos mies olisi itsekin sitä mieltä, että asia on kunnossa, ei hänellä olisi tarvetta salailla ja piilotella asiaa.
Ja addiktioon viittaa toki vähän tuokin, ettei pysty yhtään olemaan ilman. Itseäni rupesi oma juominen mietityttämään, kun se on toisinaan päivittäistä. Kokeilin huvikseni olla muutaman kuukauden ilman. Lopputuloksena voin todeta, että sekin onnistui. Mitään valaistumista tai muita huikaisevia tuloksia en saavuttanut, eikä olo ollut mitenkään parempi, mutta tylsempää oli.
Kyllä se on kaukana normaalista perhe- ja parisuhde-elämästä, että toinen on jatkuvasti pöhnässä eikä koskaan ajokunnossa. Oksettava ajatuskin. Tuollaiseen elämään tuskin kuuluu ystävien tai sukulaisten tapaamista, liikuntaharrastuksia, kulttuuriharrastuksia tai mitään muutakaan normaalia ja mukavaa yhdessäoloa ilman alkoholia.
Ihan yhtä kamalaa on olla urheiluhullun tai työnarkomaanin kanssa noin parisuhteen kannalta. Eikä minunkaan miehestäni irtoa järkevää keskustelua vaikka onkin raivoraitis. Parisuhteen tila on irrotettava juomisongelman ratkaisusta.
Vierailija kirjoitti:
Jukoliste.
Nyt vähän kuitenkin suhteellisuudentajua peliin.
Olen 42-vuotias mies ja juon viikottain olutta tai viiniä, kuten aloittajan mies.
Tuntuu että tämä palsta on täynnä jotain alkoholistiperheistä maailmalle ponnistaneita inisijöitä, joilla on tarve kytätä toisten juomisia ja kuvitella alkoholismia kaikkialle, missä vain korkki sihahtaa tai pullo kilahtaa.
Herätkää nyt vähän ja löysätkää pipoa.
Aloittajalle sanoisin, että miehesi juomisessa ei sinänsä määrä ratkaise. Ei sitä kannata kytätä, montako hän juo. Mieti ennemmin sitä, aiheutuuko juomisesta haittaa. Hoitaako työnsä ja asialliset asiat jne?
Mielestäni ongelmajuomisesta on kyse, jos tölkkejä pitää piilotella. Jos mies olisi itsekin sitä mieltä, että asia on kunnossa, ei hänellä olisi tarvetta salailla ja piilotella asiaa.
Ja addiktioon viittaa toki vähän tuokin, ettei pysty yhtään olemaan ilman. Itseäni rupesi oma juominen mietityttämään, kun se on toisinaan päivittäistä. Kokeilin huvikseni olla muutaman kuukauden ilman. Lopputuloksena voin todeta, että sekin onnistui. Mitään valaistumista tai muita huikaisevia tuloksia en saavuttanut, eikä olo ollut mitenkään parempi, mutta tylsempää oli.
On nää alkoholistien selittelyt kyllä hauskoja. :D
Alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus. MOT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jukoliste.
Nyt vähän kuitenkin suhteellisuudentajua peliin.
Olen 42-vuotias mies ja juon viikottain olutta tai viiniä, kuten aloittajan mies.
Tuntuu että tämä palsta on täynnä jotain alkoholistiperheistä maailmalle ponnistaneita inisijöitä, joilla on tarve kytätä toisten juomisia ja kuvitella alkoholismia kaikkialle, missä vain korkki sihahtaa tai pullo kilahtaa.
Herätkää nyt vähän ja löysätkää pipoa.
Aloittajalle sanoisin, että miehesi juomisessa ei sinänsä määrä ratkaise. Ei sitä kannata kytätä, montako hän juo. Mieti ennemmin sitä, aiheutuuko juomisesta haittaa. Hoitaako työnsä ja asialliset asiat jne?
Mielestäni ongelmajuomisesta on kyse, jos tölkkejä pitää piilotella. Jos mies olisi itsekin sitä mieltä, että asia on kunnossa, ei hänellä olisi tarvetta salailla ja piilotella asiaa.
Ja addiktioon viittaa toki vähän tuokin, ettei pysty yhtään olemaan ilman. Itseäni rupesi oma juominen mietityttämään, kun se on toisinaan päivittäistä. Kokeilin huvikseni olla muutaman kuukauden ilman. Lopputuloksena voin todeta, että sekin onnistui. Mitään valaistumista tai muita huikaisevia tuloksia en saavuttanut, eikä olo ollut mitenkään parempi, mutta tylsempää oli.
Voitko kertoa, miten olut teki elämästäsi hauskempaa? Naurattiko jotkin asiat sua enemmän, vai muutuitko itse hauskemmaksi?
Kävitkö tsekkauttamassa maksa-arvosi? Ehkä maksallasi oli kuitenkin mukavampaa raittiina.
Nimenomaan, jos alkoholi vie elämää, niin sitten se on ongelmaksi. Alkoholistille on se just ominaista, että jokapalikkaan pitää se alkoholi ottaa mukaan, muuten ei voi elämästä nauttia. Tai siis alkoholista, kun se on se elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jukoliste.
Nyt vähän kuitenkin suhteellisuudentajua peliin.
Olen 42-vuotias mies ja juon viikottain olutta tai viiniä, kuten aloittajan mies.
Tuntuu että tämä palsta on täynnä jotain alkoholistiperheistä maailmalle ponnistaneita inisijöitä, joilla on tarve kytätä toisten juomisia ja kuvitella alkoholismia kaikkialle, missä vain korkki sihahtaa tai pullo kilahtaa.
Herätkää nyt vähän ja löysätkää pipoa.
Aloittajalle sanoisin, että miehesi juomisessa ei sinänsä määrä ratkaise. Ei sitä kannata kytätä, montako hän juo. Mieti ennemmin sitä, aiheutuuko juomisesta haittaa. Hoitaako työnsä ja asialliset asiat jne?
Mielestäni ongelmajuomisesta on kyse, jos tölkkejä pitää piilotella. Jos mies olisi itsekin sitä mieltä, että asia on kunnossa, ei hänellä olisi tarvetta salailla ja piilotella asiaa.
Ja addiktioon viittaa toki vähän tuokin, ettei pysty yhtään olemaan ilman. Itseäni rupesi oma juominen mietityttämään, kun se on toisinaan päivittäistä. Kokeilin huvikseni olla muutaman kuukauden ilman. Lopputuloksena voin todeta, että sekin onnistui. Mitään valaistumista tai muita huikaisevia tuloksia en saavuttanut, eikä olo ollut mitenkään parempi, mutta tylsempää oli.
Voitko kertoa, miten olut teki elämästäsi hauskempaa? Naurattiko jotkin asiat sua enemmän, vai muutuitko itse hauskemmaksi?
Kävitkö tsekkauttamassa maksa-arvosi? Ehkä maksallasi oli kuitenkin mukavampaa raittiina.
Nimenomaan, jos alkoholi vie elämää, niin sitten se on ongelmaksi. Alkoholistille on se just ominaista, että jokapalikkaan pitää se alkoholi ottaa mukaan, muuten ei voi elämästä nauttia. Tai siis alkoholista, kun se on se elämä.
Paikaan, ei palikkaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jukoliste.
Nyt vähän kuitenkin suhteellisuudentajua peliin.
Olen 42-vuotias mies ja juon viikottain olutta tai viiniä, kuten aloittajan mies.
Tuntuu että tämä palsta on täynnä jotain alkoholistiperheistä maailmalle ponnistaneita inisijöitä, joilla on tarve kytätä toisten juomisia ja kuvitella alkoholismia kaikkialle, missä vain korkki sihahtaa tai pullo kilahtaa.
Herätkää nyt vähän ja löysätkää pipoa.
Aloittajalle sanoisin, että miehesi juomisessa ei sinänsä määrä ratkaise. Ei sitä kannata kytätä, montako hän juo. Mieti ennemmin sitä, aiheutuuko juomisesta haittaa. Hoitaako työnsä ja asialliset asiat jne?
Mielestäni ongelmajuomisesta on kyse, jos tölkkejä pitää piilotella. Jos mies olisi itsekin sitä mieltä, että asia on kunnossa, ei hänellä olisi tarvetta salailla ja piilotella asiaa.
Ja addiktioon viittaa toki vähän tuokin, ettei pysty yhtään olemaan ilman. Itseäni rupesi oma juominen mietityttämään, kun se on toisinaan päivittäistä. Kokeilin huvikseni olla muutaman kuukauden ilman. Lopputuloksena voin todeta, että sekin onnistui. Mitään valaistumista tai muita huikaisevia tuloksia en saavuttanut, eikä olo ollut mitenkään parempi, mutta tylsempää oli.
Voitko kertoa, miten olut teki elämästäsi hauskempaa? Naurattiko jotkin asiat sua enemmän, vai muutuitko itse hauskemmaksi?
Kävitkö tsekkauttamassa maksa-arvosi? Ehkä maksallasi oli kuitenkin mukavampaa raittiina.
Nimenomaan, jos alkoholi vie elämää, niin sitten se on ongelmaksi. Alkoholistille on se just ominaista, että jokapalikkaan pitää se alkoholi ottaa mukaan, muuten ei voi elämästä nauttia. Tai siis alkoholista, kun se on se elämä.
Paikaan, ei palikkaan :D
Paikkaan!!!
Alkoholin pois jättämisen jälkeen minun elämäni muuttui ainakin valoisammaksi. Ei enää monen päivän väsymyksiä juopotteluiltojen jälkeen. Elämässä on paljon uutta mielenkiintoa ja kroppa ja mieli on täynnä energiaa. En kyllä käsitä noiden juoppojen selityksiä elämän tylsyydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin alkoholistinmiehen kanssa, tahti oli samaa kuin aloittajalla.
Sinä et voi saada miestäsi muuttumaan. Yritin vuosia, ja mies "yritti" omien sanojensa mukaan, ja välillä oli viikot ilman alkoholia, viikonloppuna hän kuitenkin halusi usein juoda, tai "lipsahti juomisen puolelle". Hän myös keksi tekosyitä mistä tahansa asiasta, jotta hän sai juoda stressiin tai pahaan mieleen. (Esim. "naapurin mummo kuolee, minun täytyy nyt juoda, vaikka mummoa en koskaan tuntenutkaan". Tai "joku sanoi pahasti kauppajonossa, päiväni on pilalla, juon siksi".)
Karkkiongelmasi, tai miehen kontrollointi karkin suhteen: hän haluaa sinulla olevan samankaltainen ongelma, vaikka todellisuudessa sitä ei olisi. Näin hän voi oikeuttaa oman ongelmansa. Entinen mieheni alkoi väittämään minulla olevan masennus. Tämä ei pitänyt paikkaansa, olin vain todella väsynyt hänen elämäntyylinsä mukana elämisestä.
Mies on edelleen samassa kunnossa, jatkaa uuden tyttöystävänsä kanssa. Itse en juo, eikä minulla ole masennusta. Toivoisin kaikille samaa, sillä tämä on nyt sitä "normaalia" elämää, mitä kaikki muut tuntuivat viettävän sillä välin, kun minä katselin tissuttelevaa miestä. Myös minä välitän edelleen exästäni ja toivon hänelle hyvää. En kuitenkaan voinut pilata omaa elämääni. Kutsukaa vaikka sitten itsekkääksi, mutta nyt olen ainakin onnellinen.
Alkoholiongelmainen. sukulaiseni joka juo mielestäni paljon vetää kuukaudessa jotain pari pulloa viiniä korkeintaan. On joskus varmaan kyllä ylittänytkin tuon muutamalla paukulla. Ei juo joka päivä. Itseäni ainakin vituttaisi jos mies olisi aina kalja kädessä, vaikka miehelläsi on jo sen verran varmaan toleranssia ja kokoa muutenkin ettei tuosta kuudestakaan kummoiseen känniin tule.
Alkoholiongelma on äijälläsi. Varmaan joissain wt-piireissä tuollainen ryystäminen voi olla normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo siinävaiheessa kun pitää kysyä että kannattaako huolestua, niin pitää huolestua.
Isäni oli alkoholisti, enkä ole oppinut mikä on normaalia alkoholin kulutusta. Itse olin sen takia absolutisti kunnes aloin seurustelemaan mieheni kanssa. Olemme olleet jo 10-vuotta yhdessä. Nyt saatan juoda siiderin kerran kuussa, jos sitäkään.
Olen huomannut että mies on vähitellen aloittanut maanittelemaan minua juomaan kanssaan useammin. En muista joiko hän seurustelun aloittaessa näin paljoa. Ehkä ei?
Ap
Alkoholismi on itsensä kieltävä, koko ajan paheneva ja kuolemaan johtava sairaus joka sairastuttaa myös läheiset. Jätä miehesi, jos hän ei raitistu. Vain 4-5% alkoholisteista raitistuu pysyvästi, eli 95% todennäköisyydellä sinun on syytä erota mitä pikimmiten.
Höpö höpö. Alkoholiongelmia on monenlaisia, eivätkä kaikki liikaa juovat ole rappioalkoholisteja.
Tällä palstalla ratkaisu kaikkiin ongelmiin on "jätä se sika".
Itse join 4 vuotta sitten 5-6 kaljaa päivässä. Sitten sain vähennettyä 3-4:ään ja siinä se on pysynyt. Lopetan sitten kun jaksan.
Todellakin jättäisin miehen, joka juo päivittäin 3-4 kaljaa. Ei kiinnosta katsoa mitään kittaamista. Arkisin ei tartte juoda, arki-illat käytetään mieluiten liikuntaharrastuksiin. Sinä lienet ihan rapakuntoinen.
En jaksa lukea kaikkia kommentteja mutta mä olen meillä se joka on pitkään vetänyt sen 30 annosta viikossa. Mä en ole kieltänyt koskaan ongelmaa. Olen yrittänyt vähentää ja mikään ei ole onnistunut omin voimin joten hakeuduin A-klinikalle. Ei sieltäkään saanut sellaista tukea mikä olis auttanut. Puhuminen oli turhaa. Lopulta päädyin antabukseen.
Onneks puolisoni ei ole tuollainen että olis heti ajatellut juosta ja kovaa pois. Onneksi lapsilta ei ole rikottu perhettä. Olen aina tehnyt kaikkeni että lapset kärsisivät juomisestani niin vähän kuin mahdollista. Meillä ei ole ollut kännitappeluita eikä petettyjä lupauksia.
Me kaikki alkoholistit emme ole läpimätää pohjasakkaa. Melkein kaikki Suomessa aloittavat jossain vaiheessa alkoholin käytön. Joillekin meistä sitten käy näin. Eikä se tarkoita itsepetosta ja valehtelua, se voi tarkoittaa myös ongelman myöntämistä ja avun hakemista.
Selvää on että apn mies on pahasti riippuvainen ja todellakin kuluttaa vaarallisen paljon.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkia kommentteja mutta mä olen meillä se joka on pitkään vetänyt sen 30 annosta viikossa. Mä en ole kieltänyt koskaan ongelmaa. Olen yrittänyt vähentää ja mikään ei ole onnistunut omin voimin joten hakeuduin A-klinikalle. Ei sieltäkään saanut sellaista tukea mikä olis auttanut. Puhuminen oli turhaa. Lopulta päädyin antabukseen.
Onneks puolisoni ei ole tuollainen että olis heti ajatellut juosta ja kovaa pois. Onneksi lapsilta ei ole rikottu perhettä. Olen aina tehnyt kaikkeni että lapset kärsisivät juomisestani niin vähän kuin mahdollista. Meillä ei ole ollut kännitappeluita eikä petettyjä lupauksia.
Me kaikki alkoholistit emme ole läpimätää pohjasakkaa. Melkein kaikki Suomessa aloittavat jossain vaiheessa alkoholin käytön. Joillekin meistä sitten käy näin. Eikä se tarkoita itsepetosta ja valehtelua, se voi tarkoittaa myös ongelman myöntämistä ja avun hakemista.
Selvää on että apn mies on pahasti riippuvainen ja todellakin kuluttaa vaarallisen paljon.
Jatkan vielä kun luin ketjua lisää. Minä olen aina harrastanut liikuntaa, juoksemista ja salia ja uimista. Ajan töihin ja olen aina ollut 100% varmasti ajokunnossa. Sosiaalinen elämä on normaalia, kyläilyä ystäväperheiden kanssa ym. Paljon ulkoilua lasten kanssa. Hassuja ennakkoluuloja että alkkis vain makaisi pöhnässä kotona. En tarkoita että kaikki olisi mulla hyvin mutta ei nyt ihan niin surkeasti kuin ennakkoluuloisimmat täällä luulevat.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkia kommentteja mutta mä olen meillä se joka on pitkään vetänyt sen 30 annosta viikossa. Mä en ole kieltänyt koskaan ongelmaa. Olen yrittänyt vähentää ja mikään ei ole onnistunut omin voimin joten hakeuduin A-klinikalle. Ei sieltäkään saanut sellaista tukea mikä olis auttanut. Puhuminen oli turhaa. Lopulta päädyin antabukseen.
Onneks puolisoni ei ole tuollainen että olis heti ajatellut juosta ja kovaa pois. Onneksi lapsilta ei ole rikottu perhettä. Olen aina tehnyt kaikkeni että lapset kärsisivät juomisestani niin vähän kuin mahdollista. Meillä ei ole ollut kännitappeluita eikä petettyjä lupauksia.
Me kaikki alkoholistit emme ole läpimätää pohjasakkaa. Melkein kaikki Suomessa aloittavat jossain vaiheessa alkoholin käytön. Joillekin meistä sitten käy näin. Eikä se tarkoita itsepetosta ja valehtelua, se voi tarkoittaa myös ongelman myöntämistä ja avun hakemista.
Selvää on että apn mies on pahasti riippuvainen ja todellakin kuluttaa vaarallisen paljon.
Oletko koko ajan antabuskuurilla?
Kaverini teki samanlaisia listoja kymmenen vuotta sitten, kun alkoi olla huolissaan miehensä juomisesta. Heillä oli jo silloin muunkinlaista ongelmaa (mustasukkaisuus, vaimon menemisten rajoittaminen jne.). Meno oli sellaista, että me ystävät kehotimme vaimoa lähtemään. Vaimo halusi kuitenkin jatkaa, vaikka itsekin tunsi olevansa syy miehen juomiselle, kun ei osannut käyttäytyä "oikein", ei pystynyt tukemaan miestä työssään, ei osannut kasvattaa lapsia oikein, ei antanut tarpeeksi seksiä, ei osannut kasvattaa lapsia jne.
Määrät ovat vain kasvaneet näiden vuosien aikana. Mukaan on tullut väkivaltaa, poliisin käyntejä, lastensuojelua, lähestymiskieltoja sukulaisille. Vaimo on tällä hetkellä "menetetty sielu", joka ei käytännössä voi käydä missään muualla kuin töissä ja sinnekin mies mustasukkaisesti soittelee. Jos vaimo ei esim. asiakkaan takia ehdi vastata heti puhelimeen, kostaa mies tämän korkkaamalla juoman jo ennen kuin vaimo ehtii kotiin. Vaimon elämä ja sosiaalinen piiri on kaventunut, eikä hän saa enää tavata meitä ystäviäänkään kuin noin kerran vuodessa ja mieluiten silloinkin "turvallisesti" (suoraan töiden jälkeen syömään ja kuudeksi kotiin). Myös lapset ovat kärsineet kovasti. On ongelmia koulussa ja kavereiden kanssa, eivät halua kutsua kavereita kylään, kun isä dokaa. Voisin jatkaa listaa loputtomasti...
Lähde hyvä ihminen!!!
Normaalia, mutta todella huolestuttavaa meilläkin.
Pahinta on se, että kun tuota jatkuu vuosikymmeniä, siihen tottuu ja valitettavasti noinkin reipas jatkuva alkoholinkäyttö vaikuttaa järkeenkin. Vaikutukset vaan näkyvät vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.
Oikeastaan lasi viiniä tai annos olutta ei ole vielä paha, mutta kun eihän se jää siihen! Paha merkki on piilottelu, eli apn mies kyllä itsekin ongelman on havainnut, jos yrittää peitellä sitä. Toisaalta se on kuitenkin hyvä siksi, että ehkä hän haluaa tehdä asialle jotain. Huonompi homma on se, kun asianomainen itse näkee suurempana ongelmana alkoholin puutteen kuin sen juomisen.