Olen huolissani miehen juomisesta, onko tämä normaalia? (pidin kirjaa)

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä noin. Moni suomalainen nainen haluaa auttaa pahiksia ja kasvattaa narkomaanista kunnon miehen. Naisten muuttamisen halu on suuri. Tiedän tapauksen jossa hyväkuntoisesta pössyttelijästä muutettiin kovalla painostuksella lihava alkoholisti, jonka ainoa elämäntehtävä on juoda kaljaa ja toteuttaa naisensa taloudelliset haaveet. Kerran kun istuttiin valomerkkiin asti niin tämä mies purskahti itkuun ja rukoili että kannabis laillistetaan niin hän vapautuu lumouksesta. Arveli ettei maksa kauaa kestä.

 

Buahaha 😅. Tässä on kaikkien aikojen naurettavin henkisesti lapsen tasolle jääneen vellihousun tilitys siitä miksi juo 😃.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllähän mä voin olla juomatta jos haluan, ei vaan huvita/ 

Noooo, ei paria ees lasketa/

Ei mun pakko ole juoda (kaksi minuuttia kuluu ja avaa kaljan)/

Onko sun pakko olla noin nalkuttava ämmä, ton takia mä juon/

Mä ostin sullekin, jos vaikka haluatkin ottaa ja tämä tuli halvimmaksi (piti ostaa vaan kolme ja kotiin tuli 12-pack, joi tietenkin itse kun en halunnut) /

No mä meen mökille/poikien iltaan/peli-iltaan/baariin kahville/pelaamaan biljardia/kalaan, ehkä mä otan pari! (yleensä änkyräkännit)/

Kai mä nyt jumalauta saan ottaa ku on MM-kisat käynnissä?!?

No ei mun pitäny ottaa, muttaku Jartsa pakotti/sinä et vastannu puhelimeen/nyt vähän vituttaa/ me riideltiin/ pomo käskyttää/ pitää juhlia kun työviikko on ohi/ mulla on niin kauhee krapula" jne...

Alkkis on mitä mahtavin keksimään selityksiä ja oikeuttamaan juomistaan, parhaimmillaan hänen puoliso alkaa itse uskoa omaavansa ongelman. Viikonlopun jos on selvinpäin niin sitä korostetaan kun olisi suurikin saavutus. Jos onnistui olemaan kuukauden juomatta niin paasattiin kaikille muille miten he pilaavat elämänsä juomisellaan ja kuinka asiat on paljon paremmin kun ei juo. Mitä enemmän hänen juomisestaan puhuu niin sitä tärkeämmäksi se tulee hänelle. Mielestäni paras peruste minkä exä antoi juomiselleen oli kaverin nimipäivät, seuraavana päivänä olisi ollut työpäivä. Lastaan ei voinut nähdä kun ilta meni liian pitkäksi. Joka päivä jossain vaiheessa oli kyse juomisesta. Huomasin jossain vaiheessa että mulla itsellä on alkoholi-ongelma ja se ongelma on se ihminen.

Lähde AP pois tuosta ettet sairastuta itseäsi pahasti, huomaat pian kuinka vapauttavaa on jo se että ei tarvitse ajatella juomisten määriä tai koettaa pitää tilannetta hallinnassa. Sun mies joko alkaa pohtimaan elämäänsä ja ottaa ongelman hallintaan tai löytää pian uuden tossukan sun tilalle (yllättävän usein nää tapaukset tosiaan löytää heti jonkun joka mahdollistaa tuon juomisen. Me naiset ollaan tyhmiä kun yritetään auttaa liian pitkään vaikka toinen ei apua halua ottaa vastaan.)

 

 

Yllättävän paljon kulostaa samalta, kuin mieheni selitykset. Paitsi tuo että joisi seurassa, koska juo vain kotonaan. Ei koskaan baarissa tai kavereiden kanssa (oikeastaan ei sillä ole kuin yksi kaveri). Ja nyt kun mietin, niin tuo kuullostaa täsmälleen samalta kuin isäni. Ei koskaan juonut missään muualla, vain kotona. Ja aina oli juominen jonkun toisen syytä. Tästä nyt puuttuu ne piilopullot ja se että mies alkaa jäämään ties minne ommille teilleen ja hankkii avioliiton ulkopuolisen suhteen... Niitä odotellessa vai?

Ap

Ex-Alkoholisti kirjoitti:

Itselläni on ollut samantyyppinen ongelma enkä vuosikausiin myöntänyt olevani alkoholisti. Piilottelin ja vähättelin asiaa, kunnes tajusin vähitellen masentuvani pahasti sitä kuitenkaan muille ulkoisesti näyttämättä. Alkoholin käytön myötä tulin myös riippuvaiseksi pornografiasta.Vähitellen myönsin itselleni olevani alkoholisti sekä pornoaddikti. Myönsin asian myös puolisolleni ja annoin hänen tietää aina koska ja kuinka monta juon. Vähitellen lopetin juomasta muuta kuin kaksi lasia viiniä hänen kanssaan pari kertaa kuussa. Monelle se ei onnistu vaan on lopetettava kokonaan. Nykyään olen onnellisempi, luovampi ja elämäniloisempi kuin koskaan juodessani. Toivottavasti miehesi tajuaa pahenevan ongelman ja pystytte saamaan sen yhdessä kuriin. Pornoaddiktiosta en kertonut puolisolleni koska en tahtonut häntä loukata, mutta alkoholin väärinkäytön lopettamisen myötä sain myös sen poistettua elämästäni ja siten aivan uuden sisäisen tasapainon sekä rakkauselämän.

Hyvä että tajusit ongelmasi ja olet onnistunut parantumaan.

Pelkäsin hetken että mies onnistuu koukuttumaan rahapeleihin, mutta nyt näyttää että on lopettanut ne touhut. Siinä osasin olla jyrkkänä jo alusta asti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta yli puoleenväliin luin. Kerron sinulle ap omasta veljestäni.

Veljeni oli joka paikassa, minne hän ikinä menikin, hyvin pidetty persoona aina nelikymppiseksi asti. Alkoa kului ehkä vähemmänkin kuin miehelläsi, mutta kului kuitenkin. Pikku hiljaa alkoa alkoi kulua aina vain enemmän, ja tämänhetkisistä määristä minulla ei ole aavistustakaan. (Veli täytti juuri 50.)

Alkoholi on kuitenkin muuttanut veljeni persoonaa ja pahasti. Ennen niin leppoisa ja hyvän huumorintajun ja todella terävät hoksottimet omannut mies vastaa nykyään lähinnä perkelettä. Aivot eivät pelitä, mikään ei ole hyvin ja mikä pahinta, sovitut tapaamiset jne jäävät hoitamatta viinan takia. On vain ajan kysymys, milloin hän saa potkut töistä, varoituksia on jo muutama tullut. Veljeni suhde lapsiinsa on täysin pilalla. Mies on täysi örrimöykky, vihainen ja äksy koko ajan, ja lisäksi annetut lupaukset petetään joka aivan ainoa kerta.

Aina, kun kukaan ehdotti tai ehdottaa veljelleni hoitoon menemistä, tuloksena on katkenneet välit. "Minullahan ei mitään ongelmaa ole, se on sinussa". Niinpä.

Älä hyvä ihminen siis tee lapsia miehesi kanssa, ja nosta muutenkin kytkintä nyt vielä, kun se on mahdollista!

Eli en suinkaan ole kuvitellut sitä että mies on vuosi vuodelta vain vihaisemman oloinen. Tuntuu että hän osaa olla suuttuessaan aina vain vihaisempi ja jos homma näin jatkuu, niin alkaa käymään jo tosissaan pelottavaksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

LA: 6 kaljaa

SU: 7 kaljaa

TI: 4 kaljaa

KE: 12 kaljaa

 

Mua huolettaisi myös toi rahanmeno. Kuvailemasi viikon kaljasatsi maksaa esim. Pirkka-oluena n. 40 euroa. Se kerrotaan 52:lla, 2080 euroa vuodessa. Eli seuraavan viiden vuoden aikana miehesi vetää kurkusta alas (pelkkää olutta) reilun kymppitonnin edestä. Koitapa säästää kymppitonni viidessä vuodessa, onnistuuko?

Laita nyt hyvä nainen omat rahasi omalle tilille, äläkä anna miehen käyttää niitä juomiseen.

Sen rahan voisi käyttää johonkin niin paljon mukavampaan kuin juomiseen. Sillä saisimme nopsaan maksettua asuntolainan pois. :( Mies puhuu että on mahdotonta maksaa asuntolainaa pois enempää, mutta jos tuon juomisen jättäisi pois, niin meillä olisi kohta parissa vuodessa velaton asunto.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Alkoholiongelmainen. sukulaiseni joka juo mielestäni paljon vetää kuukaudessa jotain pari pulloa viiniä korkeintaan. On joskus varmaan kyllä ylittänytkin tuon muutamalla paukulla. Ei juo joka päivä. Itseäni ainakin vituttaisi jos mies olisi aina kalja kädessä, vaikka miehelläsi on jo sen verran varmaan toleranssia ja kokoa muutenkin ettei tuosta kuudestakaan kummoiseen känniin tule.

 

Alkoholiongelma on äijälläsi. Varmaan joissain wt-piireissä tuollainen ryystäminen voi olla normaalia.

Oikeastaan aika huvittavaa, kun mies haukkuu wt-ihmisiä ja ptää itseään täysin erilaisena. Juomisen perusteella sopisi porukkaan mainiosti. Haukkuu myös usein siskoani (ehta wt), eikä tajua että oma elämänhallinta on ihan samaaa luokkaa kuin siskollani jolla on rahaongelmia joita ei myönnä itselleen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea kaikkia kommentteja mutta mä olen meillä se joka on pitkään vetänyt sen 30 annosta viikossa. Mä en ole kieltänyt koskaan ongelmaa. Olen yrittänyt vähentää ja mikään ei ole onnistunut omin voimin joten hakeuduin A-klinikalle. Ei sieltäkään saanut sellaista tukea mikä olis auttanut. Puhuminen oli turhaa. Lopulta päädyin antabukseen.

Onneks puolisoni ei ole tuollainen että olis heti ajatellut juosta ja kovaa pois. Onneksi lapsilta ei ole rikottu perhettä. Olen aina tehnyt kaikkeni että lapset kärsisivät juomisestani niin vähän kuin mahdollista. Meillä ei ole ollut kännitappeluita eikä petettyjä lupauksia.

Me kaikki alkoholistit emme ole läpimätää pohjasakkaa. Melkein kaikki Suomessa aloittavat jossain vaiheessa alkoholin käytön. Joillekin meistä sitten käy näin. Eikä se tarkoita itsepetosta ja valehtelua, se voi tarkoittaa myös ongelman myöntämistä ja avun hakemista.

Selvää on että apn mies on pahasti riippuvainen ja todellakin kuluttaa vaarallisen paljon.

Hyvä että tajusit ongelman ja osasit ajatella rationaalisesti.

Harmikseni mieheni ei ole samanlainen. Kokee huolestumiseni ja auttamiseni uhkana. Ei myönnä ongelmaa, ei keskustele ei tule vastaan, ei mitään. Muistan että olen kerran tässä suhteessa saanut hänet mylntämään että on käyttäytynyt liian agressiiviesti minua kohtaan päissään. Ja siinä se. Ainut ongelmansa jonka on myöntänyt ääneen, ja se unohtui sitten heti seuraavana päivänä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea kaikkia kommentteja mutta mä olen meillä se joka on pitkään vetänyt sen 30 annosta viikossa. Mä en ole kieltänyt koskaan ongelmaa. Olen yrittänyt vähentää ja mikään ei ole onnistunut omin voimin joten hakeuduin A-klinikalle. Ei sieltäkään saanut sellaista tukea mikä olis auttanut. Puhuminen oli turhaa. Lopulta päädyin antabukseen.

Onneks puolisoni ei ole tuollainen että olis heti ajatellut juosta ja kovaa pois. Onneksi lapsilta ei ole rikottu perhettä. Olen aina tehnyt kaikkeni että lapset kärsisivät juomisestani niin vähän kuin mahdollista. Meillä ei ole ollut kännitappeluita eikä petettyjä lupauksia.

Me kaikki alkoholistit emme ole läpimätää pohjasakkaa. Melkein kaikki Suomessa aloittavat jossain vaiheessa alkoholin käytön. Joillekin meistä sitten käy näin. Eikä se tarkoita itsepetosta ja valehtelua, se voi tarkoittaa myös ongelman myöntämistä ja avun hakemista.

Selvää on että apn mies on pahasti riippuvainen ja todellakin kuluttaa vaarallisen paljon.

Jatkan vielä kun luin ketjua lisää. Minä olen aina harrastanut liikuntaa, juoksemista ja salia ja uimista. Ajan töihin ja olen aina ollut 100% varmasti ajokunnossa. Sosiaalinen elämä on normaalia, kyläilyä ystäväperheiden kanssa ym. Paljon ulkoilua lasten kanssa. Hassuja ennakkoluuloja että alkkis vain makaisi pöhnässä kotona. En tarkoita että kaikki olisi mulla hyvin mutta ei nyt ihan niin surkeasti kuin ennakkoluuloisimmat täällä luulevat.

Periaatteessa noin meilläkin toimii. Mies juo vain iltaisin, ei pitkin päivää (paitsi todella harvoin jos on vapaapäivä ja tietää ettei missään nimessä olla menossa minnekkään, silloinkin aloittaa juomisen "vasta" iltapäivästä). Harrastaa liikuntaa ja käymme tapaamassa sukulaisia, mies kokkailee ym. Mutta tosiaan juo. Ja kun juo niin en nyt ainakaan muista että kauheana muuta touhuilisi, istuu netissä tai katsoo telkkaria, ruokaa saattaa laittaa. Kotityöt jää usein tekemättä. Periaatteessa arki rullaa, mutta ei kuitenkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Käske mennä AA-kerhoon, siellä kyllä tuollaiset tuntevat omansa. Mieheni raitistui siellä ja minä kävin samalla Al-ano kerhossa, siellä huomasi miten samalaista on omaisten huoli. Piilottelua, lupauksia ja seuraavan putken suunnittelua.  On ollu jo kauan raittiina, elämä on nyt ihanaa, hyvä mies on aina ollut, tämä vain se vaikea asia, moni naapuri on mennyt aivan deekikselle ja kadonnut maisemista (kuollut).

Olisikin noin helppoa. Se oli jo vuosien taisto että minä uskalsin mennä terapiaan. Mies ajatteli että joku saa tietää ja kulissit särkyy ja ties mitä. Jos tuo oli jo kova kolaus, niin se että saisin miehen AA-kerhoon, se olisi suoranainen ihme. Kun ei voi edes omaa ongelmaansa myöntää. Tilanne saa olla melko paha, että tajuaa/uskaltaa mennä AA:han.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jukoliste.

Nyt vähän kuitenkin suhteellisuudentajua peliin.

Olen 42-vuotias mies ja juon viikottain olutta tai viiniä, kuten aloittajan mies.

Tuntuu että tämä palsta on täynnä jotain alkoholistiperheistä maailmalle ponnistaneita inisijöitä, joilla on tarve kytätä toisten juomisia ja kuvitella alkoholismia kaikkialle, missä vain korkki sihahtaa tai pullo kilahtaa.

Herätkää nyt vähän ja löysätkää pipoa.

Aloittajalle sanoisin, että miehesi juomisessa ei sinänsä määrä ratkaise. Ei sitä kannata kytätä, montako hän juo. Mieti ennemmin sitä, aiheutuuko juomisesta haittaa. Hoitaako työnsä ja asialliset asiat jne?

Mielestäni ongelmajuomisesta on kyse, jos tölkkejä pitää piilotella. Jos mies olisi itsekin sitä mieltä, että asia on kunnossa, ei hänellä olisi tarvetta salailla ja piilotella asiaa.

Ja addiktioon viittaa toki vähän tuokin, ettei pysty yhtään olemaan ilman. Itseäni rupesi oma juominen mietityttämään, kun se on toisinaan päivittäistä. Kokeilin huvikseni olla muutaman kuukauden ilman. Lopputuloksena voin todeta, että sekin onnistui. Mitään valaistumista tai muita huikaisevia tuloksia en saavuttanut, eikä olo ollut mitenkään parempi, mutta tylsempää oli.

 

 

On nää alkoholistien selittelyt kyllä hauskoja. :D

Alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus. MOT

Kuule nyt kukkahattutäti. Onko niin, että sun kotona juotiin ja rahat käytettiin viinaan eikä lasten vaatteisiin tai ruokaan? Kiusattiinko sua koulussa siitä, että isäs oli juoppo, kuset housussa kulki kylillä örveltämässä?

Jos joku juo kaljaa ja viiniä, se EI tarkoita sitä, että asiasta aiheutuu väistämättä jotain ongelmia.

Vittu jos teidän lapsuus on pilattu juomalla viinaa ja räyhäämällä, niin älkää sekoittako sitä omaa pahaa oloanne siihen, että joku voi nauttia alkoholista.

Mulla on perhe, vaimo ja lapset. Voin ihan hyvin ottaa vaikka joka ilta töiden jälkeen kotona. Mitä se haittaa? Tai voin olla ottamatta. En hakkaa ketään, en huuda kenellekään, en mökötä missään koneella pelaamassa tai ähki autotallissa tai muissa harrastuksissaan heiluvat isät. Pelaan lasten kanssa lautapelejä, luen heille kirjoja, katotaan yhdessä elokuvia, jutellaan vaimon tai lasten kanssa, puuhaillaan yhdessä asioita. Minä vain olen vitun rasittavan paskatyön jäljiltä paljon mukavampaa seuraa, kun otan muutaman bissen.

En juo viimeisiä ruokarahoja, en ole vaaraksi itselleni enkä perheelleni, voin osallistua niihin kulttuuriharrastuksiin, voin lähteä vaimon kanssa kävelylle tms. Mikä tässä mättää? Ai niin ja ne maksa-arvotkin olivat kunnossa. Itse asiassa kaikki arvot olivat kunnossa. Missä se ongelma on????

Onko ongelma se, että kun joku tiukkapipo on itse kokenut oman juoppovanhempansa taholta alistamista, kaltoinkohtelua, pahoinpitelyä, välinpitämättömyyttä, kylmyyttä tai mitä ikinä, niin sen kokemuksen turvin voidaan yleistää kaikki alkoholia käyttävät vaarallisiksi juopoiksi, joista ei koskaan ole kenellekkään mitään hyvää koitunut ja jotka eivät kykene muuhun kuin pilaamaan toisten elämän.

Vähän nyt niitä valoja päälle. Ei kaikki alkoholia käyttävät ole alkoholisteja.

 

Mä huomasin lapsena heti, jos isä oli ottanut yhdenkin kaljan. Se oli inhottavaa teeskentelyä, vähän sellasta ohuella jäällä kävelyä. Tiesin, että äiti ei tykännyt siitä ollenkaan että isä joi, me lapset sitten taiteiltiin siinä välissä molempien mieliksi. Isä oli ihan mukava, mutta kun se mukavuus ei ollut aitoa vaan kännikivaa. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän mua ällötti isän "sivistynyt" juominen. Ja tottahan se on, jo yksikin olut vaikuttaa ihmiseen, vaikkei sitä itse niin huomaakaan. Mietin aina, että mikä meissä on niin kamalaa, ettei selvin päin voi olla meidän kanssa.

:( Tätä juuri en halua. Alkoholi ei saa vaikuttaa lapsuuteen.

Olen myös huomannut että kun mieheni juo, hänestä tulee todella rasittava. Itse hän ei tietenkään huomaa, ja ottaa nokkiinsa kun yritän mainita. Kerrankin kävi niin että mies oli juonut ja rysähti päälleni "halamaan". Olin siis lutistuksissa hänen ja sohvan välissä erittäin ahdistavasti ja sain hankalasti happea. Pyysin muutamat kerrat nätisti että siirtyisi koska lutistun ja mies alkoi rasitttavasti vänkäämään vastaan että hän vain halaa (harrastaa tuollaista inhottavaa vastaan vänkäämistä kun on juonut). Lopulta jouduin väkisin puskemaan häntä pois ja sanomaan pahemmin (eli siis korottamaan ääntä ja parahtamaan että "siirry nyt pois, minä tukehdun tänne alle, älä ole tuollainen" tms). Siihen päälle kun vielä sanoin että nyt olet tainnut juoda kun käyttäydyt noin, niin eiköhän mies ottanut nokkiinsa. Hän "ei ole päissään", ja hän vain "halusi olla lähellä" - ja muuta länkytystä. Mies ei olleenkaan tajua että ei noin käyttäytyisi raittiina vaan uskoisi heti kun sanon että nyt ahdistaa. Ja kun mies suuttuu, niin on myös pitkään vihainen, varsinkin kun on juonut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä, miten alkoholistien lapset päätyvät yhteen alkoholistien kanssa, ja puolisoaan hakkaavien lapset päätyvät yhteen väkivaltaisten tyyppien kanssa ja saavat pataan omassa kodissaan. Kunpa olisi keinoja katkaista tuollaiset sukupolvien mittaiset ketjut!

Ei ainakaan meillä minä tai siskoni ole päätynyt sellaisen kanssa yhteen. Jos jotain lapsuudesta opittiin, niin viina on pahasta ja tekee miehestä perkeleen. Isä muuttui kännissä ilkeäksi, joskaan ei lyönyt naisia, mutta riitelyä oli ja vittumaista käytöstä ja lopulta se sitten kuitenkin muuttui kännissä aggressiiviseksi. Loppuvaiheessa hän kerran löi äitiämme, minä olin jo muuttanut kotoa, ja siskoni oli silloin sen ikäinen, että sai täysraivarin, heitti aikuisen ukon niskaperseotteella käytävään ja uhkasi vetää pesäpallomailalla, jos ukko kehtaa sisälle enää tulla. Äitimme ei juonut juuri ikinä. Isä heräsi sen jälkeen, täysraitistui, vanha kaveripiiri jäi, ja terveyskin sanoi, että ei enää viinaa. Myöhemmin hän myönsi, että tuli leikittyä liikaa viinan kanssa. Valitettavasti se lapsuuden paskaviikonloput pilasivat isän ja meidän lasten väliset suhteet, eikä ne koskaan olleet mitenkään läheiset, ja faija kun kuoli, niin on monesti sitä siskon kanssa surtu.

Se kierteen katkaisu lähtee siitä, kun alkoholistivanhemman lapsi itse tajuaa, mitä elämältä ei halua, ja etsii jotain ihan muuta, ja osaa myös tunnistaa mikä on normaalia ja mikä ei. Ja minä tein niin, samoin siskoni. Minä tajusin jo alakouluikäisenä, että tämä ei ole normaalia. Kun toiset lapset touhusivat isänsä kanssa harrastuksissa, meidän isä oli kännissä.

Oma puolisoni juo olutta kesällä mökillä sellaiset 6-10 tölkkiä saunaa lämmittäessään lauantaisin, eikä edes joka viikonloppukaan. (Itse olen juonut viime vuonna yhden pullollisen viiniä harjakaisissa ja yhden saunaoluen joka kesälauantai) Siskonmies ei juo juuri ikinä. Emmekä saa pataamme humalaisilta tai selvinpäin olevilta miehiltämme.

Ap, miehesi on selvä alkoholisti.  Viina vie häntä, ja selityksiä löytyy, ja tekosyitä. Hän ei raitistu kuin omasta halustaan. Sinun olisi viisainta miettiä, mitä oikein haluat omalta elämältäsi ja viisainta olisi lähteä kävelemään. Isäni ei ryypännyt noitakaan määriä, mitä olet kirjannut, vaan joka viikonloppu. Arkisin hän oli selvä. Mutta lapsuuteni olisi ollut paljon onnellisempi, jos olisin voinut esim. tuoda kavereita viikonloppuna kylään, pelkäämättä kännistä örvellystä. Monesti toivoimme siskon kanssa, että äiti olisi ymmärtänyt ja uskaltanut erota. Olisi me pärjätty, paljon paremmin. Miksi kärsiä, kun voi lähteä? Miehesi kieltää, eli ei myönnä ongelmaa. Silloin ei jää vaihtoehtoja kuin lähteä.

 

Lapsuutesi kuullostaa pelottavan paljon samalta kuin omani.

Meillä äiti piti isän aisoissa, koska jos sanoi vastaan, olisi saanut turpaan. Joten kukaan ei sitten uskaltanut heittää häntä niskaperseotteella pois, vaikka olisi ollut syytä. He erosivat vasta kun olin täysi-ikäinen, mutta mietin ihan samoja asioita kuin sinä. Mikseivät he voineet erota jo aiemmin, niin kaikilla olisi ollut parempi olla. Isäni on yhä samanlainen, emmekä ole olleet enää vuosiin tekemisissä.

Ja tällaista tulevaisuutta en halua. Mies tietää ihan tarkkaan lapsuuteni, ja kaikki ongelmat ja traumat mitä olen sieltä saanut. Kun yritän keskustella niistä hänen kanssaan, hän heti torppaa minut ja alkaa inttämään että tuommoisissa asioissa ei ryvetä yms. On siis opetettu siihen että mitään hankalia asioita ei käsitellä, ja sen kyllä huomaa. Kaikki ongelmat kuitataan että niitä ei ole olemassa. Ja kun niitä ei ole olemassa, eikä niitä käsitellä, niin arvata saattaa että meno menee vaan pahemmaksi.

Ap

Ei ole normaalia, senhän tiedätkin jo. Ei ole normaalia että perheen elämää vallitsee yhden riippuvuus. Sinun ei pitäisi joutua seuraamaan huolestuneena vierestä sitä onko miehesi alkoholinkäyttö normaalia vai ei.

Toivottavasti saat vielä elää vapaana riippuvuuksista ja taaksepäin katsoessasi ymmärrät, että sinun olisi pitänyt toimia jo paljon aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia, senhän tiedätkin jo. Ei ole normaalia että perheen elämää vallitsee yhden riippuvuus. Sinun ei pitäisi joutua seuraamaan huolestuneena vierestä sitä onko miehesi alkoholinkäyttö normaalia vai ei.

Toivottavasti saat vielä elää vapaana riippuvuuksista ja taaksepäin katsoessasi ymmärrät, että sinun olisi pitänyt toimia jo paljon aikaisemmin.

Sitä minäkin toivon. Mutta vielä en ole tarpeeksi vahva. Tällainen ei ole normaalia elämää. Enkä halua elää tällaista elämää jossa kyttäilen mitä mies juo ja milloin. Hän on aikuinen ihminen, jonka pitäisi itse osata pitää rajansa. En ole enkä halua olla mikään holhoaja joka vahtii että mies pysyy ruodussa ja elämä mallillaan.

Ap

Tämmöinenkin episodi oli vasta. Olimme ostaneet uuden vuoden kunniaksi molemmille pullon cokista. Minä join oman pulloni sellaisenaan, ja mies lantraili viskiä omaansa. Olin huomannut että hän oli tehnyt melko reippaasti viskisiä drinkkejä itselleen pitkin iltaa. Seuraavana päivänä kun mies meni jääkaapille hän huomasi oman cokis pullonsa, jossa oli enää pikku tilkka jäljellä. Tuli minulle huutamaan että miksi olen juonut hänen cokiksensa. Kysyin että menikö häneltä muisti, että olit itse juonut sitä viskin kanssa. Näin miten hän ihan hetkeksi hämmentyi ja sitten suuttui. Että minun ei tarvitse v*ttuilla hänelle jne, vaikka ihan nätisti sanoin asiani. Taisi itsekin säikähtää unohdustaan ja peitti sen sitten tuuttumukseen jä väänsi jotenkin minun syykseni. Eli ilmeisesti sitten oli mennyt muisti. Tuollaista ei ole aiemmin käynyt. Että nyt saa siten ihan tosissaan alakaa huolestumaan jos muistikin alkaa jo pätkiä juomisen jälkeen.

Ap

Jos mikään ei auta alkoholin vähentämiseen,eroa suosiolla. Ei tuollaiseen suhteeseen kannata jäädä rypemään.

"Ja jos ei jossia ois, niin lehmätkin lentäis!"

Huomaatko minkälaista jossittelua elämäsi alkoholistimiehen kanssa on? Sen sijaan että jossittelet, keskity mieluummin tähän hetkeen. Niinkuin dr. Phil sanoo, menneisyyden käytös ennustaa tulevaisuuden käyttäytymisen. Miehesi tulee jatkamaan juomistaan niin kauan kuin itse haluaa, lopettaminen on vaikeaa silloinkin vaikka itse haluaa, ja nyt ei siis yhtään haluakaan.

Ymmärrän että sinusta tuntuu että jos eroat, et selviä ilman miestä ja 10 vuotta heitetty hukkaan. Mutta olet vasta alle kolmekymppinen. Sinulla on vuosia aikaa löytää itsellesi mies, jonka kanssa voi perustaa terveen parisuhteen ja hankkia lapsia. Kukaan alkoholistin jättänyt ei ole tullut kertomaan, että katuisi jättämistä, vaan päinvastoin, harmittelevat etteivät lähteneet aikaisemmin. Mitä kauemmin roikut, sitä vaikeampi on lähteä.

Skenaariot AP:n perheessä, jos jää juopon kanssa:

1) Ap haudassa, mies vankilassa (ei tarvinne selittää mitä on tapahtunut)

2) Mies haudassa, AP leskenä (ehkä lasten kanssa), mies juonut itsensä kuoliaaksi

Skenaario jos AP tekee sen minkä itseään arvostava fiksu ihminen tekee:

- AP:lla uusi, hyvä mies, lapsia, onnellinen parisuhde. Mies ties missä, mutta AP ei välitä, mies valitsi rakkauden viinaan eikä AP:hen.

Tiedän, että sanani kuullostavat kovilta, mutta nätimmin ei voi sanoa. Annat AP sille ukolle ultimaattumin, joko hakee apua tai sinä häivyt. Todennäköisesti valitsee viinan, joten häivyt myös ihan oikeasti. Vinkkaat vain miehen sukulaisille että mies on juoppo, eikä hae apua, että sukulaiset päättävät yrittävätkö hakea apua miehelle, vai jääkö oman onnensa nojaan. Mitä tahansa tekevätkin, mies ei ole enää sinun huolenasi. Jos mies tekee kännissä itsarin tai kuolee muuten viinaan, se ei ole sinun, eikä miehen sukulaisten vika.

Ja ei, minulta ei juopot sympatiaa enää saa, jos eivät apua hae, kuolkoot viinaan. Se oli heidän päätöksensä.

Etsi itsellesi kunnon mies, ja potki pois heti ne, jotka ovat viinaan meneviä. Kohtuukäyttäjiä löytyy, ihan sinkkuina. Älä hae uutta miestä baarista, vaan vaikka harrastuksista, niistä ne parhaat löytyy (omani löysin kansalaisopiston astronomiakurssilta :))

Minullakin oli juoppo isä. Ei se aina sitä ollut, perheyritys meni lamavuosina konkurssiin ja siitä alkoi juominen. Selvinpäin oli ihan hyvä isä, mutta juovuksissa pääsi viettämään yön poliisin hoteisiin, äiti ei suostunut katsomaan känniriehumista yhtään sen jälkeen kun jouduttiin jouluaattona pakenemaan sukulaisiin jouluksi.

Ero paransi asioita sen verran, että kun me lapset (eron aikaan 12 ja 15) oltiin viikko kuukaudesta isällä, se ei juonut tippaakaan. Joi vain kun oltiin äidillä. Se sai jopa töitä, joka oli tavaran kuljetusta ympäri Suomea. Ajojen välillä joi, mutta jompi kumpi lapsista oli yleensä ajoilla mukana (jos opiskelut salli, nuoremmalla ikää 19 tuolloin). Ajojen aikana ei kumpikaan meistä lapsista havainnut juomista, ja työnsä hoiti hyvin. Pystyi olemaan juomatta, koska tiesi, että kohta saa taas. Ei juonut kaljaa vaan kirkasta viinaa lantrattuna mehulla, ja viinat se usein osti Virosta salakuljettaneilta rekkamiehiltä (poliisi on tietoinen, ostetut määrät oli niin pieniä että sanktiota tuli vain rekkamiehille).

Kuoli muutama vuosi sitten kotonaan, keho ei kestänyt enää. Ruumiinavauksessa löytyi paha maksakirroosi, joka olisi tappanut pian, ellei sydän olisi ehtinyt pettää ensin. Hautajaisissa en itkenyt. En pystynyt. Ei johtunut lääkityksestä (en halua käyttää rauhoittavia, isän sisko otti niitä) vaan siitä, että tuli mieleen ne kurjemmat tapaukset juopon lapsen elämästä.

Itse en juo ollenkaan, mutta hyväksyn kohtuudella juomisen. Kännääviä taas olen halveksunut lapsesta asti, enkä humalassa olevia siedä yhtään.

Up. Onko AP antanut miehelleen jo vaihtoehdot: AP tai viina?

Siis olenko ainoa jonka mielestä ap valittaa ihan turhasta?

Mies saattaa elää vähän liikaa tässä hetkessä. Muuta ongelmaa en tuossa näe kuin terveysongelman eli syöpä tulee liian aikaisin. Alkoholin ja huumeiden käyttö on jokaisen oma asia ja ap:n mies käy töissä joten hän rahoittaa alkoholin ihan itse. Eikä käyttö häiritse arkea kuten ap sanoi. Se häiritsee vain raittius intoista ap:ta. Ap;n käytös stressaa miestä ja hiillostaa häntä. Se on hyvin vastenmielinen tunne kun toinen yrittää painostaa jossain asiassa mikä kuuluu miehelle itselleen. Se ei ole ap:n asia.

Lähtisin itse purkamaan hommaa siten että käyttö vähentyisi terveyden takia. Tuskin mies haluaa saada syöpää juomalla syöpää aiheuttavaa ainetta? Tajuaako hän riskit miten helposti alkoholilla saa syövän itselleen? Ainakin kerta viikkoon pitäisi saada vähennettyä käyttöä.

Täällä "kohtalotoveri". Tilanteemme on erilainen, mutta itse koen sen kuitenkin ongelmaksi. Olemme olleet yhdessä jo todella kauan, yli kymmenen vuotta. Tunnemme toisemme siis hyvin, aivan kuten ap sinäkin puolisosi. 

Pari vuotta sitten mieheni tutustui uuteen kaveriin harrastuksen kautta. Tämä kaveri on kova mies ottamaan, siis TODELLA kova. Kirkkaita menee. Oma puolisoni on aiemmin ollut alkoholiin mielestäni normaalisti suhtautuva, ottanut kyllä olutta ja muutakin, mutta vain muutamia kertoja olin hänet yhdessäolomme aikana nähnyt "tolkuttomassa" kunnossa. Siitäkin huolimatta että nuorempana ravattiin yhdessä baareissa ja klubeilla. Eli mielestäni sellainen terve suhde alkoholiin.

No, tämän uuden kaverin myötä tilanne on muuttunut. Kaveri on mukava mies, ja puolisoni viettää hänen kanssaan aikaa yhteisen harrastuksen parissa ja muutenkin. Olemme myös pariskuntina istuneet paljon iltoja yhdessä. Hauskaa on ollut. Kuitenkin jo alusta asti tämä "suhde" muodostui sellaiseksi, että tämä kaveri suorastaan pakkojuottaa miestäni. Koska kaveri juo itse kovia viinoja, kaataa hän niitä tasaiseen tahtiin miehelleni myös. Mielestäni tällä kaverilla on selvä alkoholiongelma. Juo yleensä itsensä kirkkailla umpikänniin, ja loppuilta on aikamoista sönkkäämistä. Ei siis millään tavalla hauskaa tai iloista menoa. Tästä kaikesta on seurannut pahoja ongelmia myös meidän suhteeseemme: mieheni vetää säännöllisesti itsensä sammumispisteeseen, on oksennellut tuntikausia ja muisti menee säännöllisesti. Käyttäytyy kuin idiootti ja on nolannut itsensä silmissäni täysin. Käytös on ollut vastenmielistä ja en todellakaan olisi voinut  kuvitella että puolisoni on tällainen ihminen. Koska ennen hän ei sellainen ole ollut!!

Ikäviä ja jopa vaarallisia tilanteita on ollut tämän juomisen takia nyt jo todella monta. Myös omaisuutta on kadonnut kännin vuoksi (eikä tietenkään mitään mielikuvaa mihin, vahinkoa tuli useita satoja euroja). Olen todella surullinen asiasta, itkenyt useita tunteja ja uhkaillut ja kiristänyt erolla. Tunnen oloni todella masentuneeksi aina kun tätä tapahtuu. Muutama kuukausi sitten mieheni VANNOI että nyt on pitkän aikaa juomatta mitään. Pikkuhiljaa saunaoluet alkoivat taas maistua (ne eivät koskaan ole olleet ongelma, mielestäni on ok ottaa olut-kaksi kun saunoo esim. kerran pari vkossa). Siitä olikin sitten helppo jo palata tähän "kunnon känni kerran kuukaudessa" touhuun. En tiedä mitä teen???!! En usko että muuta vaihtoehtoa enää on kuin ero. Nyt mies on taas katuvana töppäilyistään. Mutta olen kuullut nämä samat "olen tosi pahoillani, lähti vaan jotenkin lapasesta, en tee tätä enää, kamala morkkis"-jutut jo niin monta kertaa että usko on lähtenyt :(

Olen todella surullinen. Rakastan miestäni ja meillä on hyvä elämä yhdessä. Mutta ei tämä näinkään voi jatkua. Mieheni ei siis juo välttämättä viikottain, muuten käyttö on maltillista ja ihan ok. En itsekään ole täysi absolutisti enkä sitä vaadi puolisoltakaan. Nämä "koomakännit" ovat kuitenkin jotain sellaista jota halveksun. Kun mies on jossain muualla tämän kaverin kanssa, tiedän mitä siitä seuraa. Pelkään ja ahdistun. Mies kuvittelee, että asia ei ole niin vakava jos ottaa kännit silloin kun minä en ole mukana menossa. Näin ei kuitenkaan ole. Mielestäni aikuisen ihmisen pitää ymmärtää noin reippaan alkoholinkäytön vaarat (onnettomuusriski ja myös terveyshaitat - muisti kun lähtee niin aina tapahtuu vaurioita myös aivoissa). Mieheni on siis jo lähes nelikymppinen, ei mikään typerä teinipoika. Mieheni on sosiaalinen ja mukava ihminen, hän on hauska tyyppi selvinpäin. Kännissä hänestä tulee idiootti. Hän ei ole aggressiivinen, mutta muuttuu tyhmäksi (kuten varmaan aika moni kun tarpeeksi juo). 

Mistä tähän voi saada apua?? Kaveria mies ei ole valmis jättämään (ja ainahan noita tulee uusia), mikään rapajuoppo mieheni ei VIELÄ ole, mutta omassa lähipiirissäni olen näitä varoittavia esimerkkejä nähnyt. Osa heistä on päätynyt ennenaikaiseen hautaan. En halua että sama tapahtuu meille. Voinko mitenkään auttaa miestäni, vai onko parasta vaan lähteä ja pelastaa oma elämäni alkoholiongelmaisen ikeestä???