Olen huolissani miehen juomisesta, onko tämä normaalia? (pidin kirjaa)

hei ap, miehesi on alkoholisti ihan selvästi. Et voi suostutella häntä lopettamaan, kuningas alkoholi voittaa aina kaikki läheiset. tiedän, koska olen itse alkoholisti, nelisen vuotta kuivilla, takana juuri muutaman kuukauden repsahdus ja taas kokoilen itseäni jatka,aan raitista elämäntapaa.

sinulla on kaksi vaihtoehtoa: jatkaa elämää alkoholistin kanssa tai lähteä. jos alkoholisti ei ole saavuttanut omaa henkilökohtaista pohjakosketustaan ja sen kautta ymmärtänyt tarvitsevansa apua, ei raitistuminen voi onnistua. se on ihan tarpeeksi vaikeaa, vaikka itse haluaa raitistua. sanon tämän omasta kokemuksesta.

ehkä miehesi tajuaa ongelmansa vakavuuden jos sinä lähdet, ehkä ei. pitämällä kulisseja pystyssä tuet ongelman pahenemista tahtomattasi.

Kuulostaan aivan isältäni, juomisen vähättely ja salassajuominen tuli tutuksi.

Hänkin koitti tehdä elämäntaparemonttia 2. tyypin diabeteksen vuoksi (laihduttaa), muttei tuosta kuviosta kuitenkaan voinut alkoholia jättää pois. Jossain vaiheessa joi vedellä lantrattua punkkua ja välillä alkoholittomalla oluella korvasi. Kun asiasta puhuttiin alkoi huuto ja muiden perheenjäsenien syyllistäminen, varsinkin itseni kun uskalsin sanoa asiat 16-vuotiaana hyvinkin suoraan. Vanhempien eron jälkeen tuli kuvioihin hetkeksi antabukset, mutta nekin ovat jääneet syömättä.

Suosittelen lähtemään tuosta mahd. nopeasti, satutat vain itseäsi. Toivottavasti jättää sinut rauhaan, meillä kävi niin, että välit tuhottiin lopullisesti isä vs lapset oikeudenkäynnillä. Näin parikymppisenä ei mikään mukavin tilanne. Alkoholistinarsisti tai pelkkä alholisti - lähde vielä kun voit.

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä neuvoi pitämään kirjaa juomisesta ja niin tein. Oli huolestuttavaa huomata, että mies ei osaa olla pitkään juomatta. Mies ei ole koskaan silmiinnähden humalassa. Olen hänet kerran nähnyt oikein humalassa huojumassa, ja yritti haastaa riitaa ym oli hankalana. Samanlaisia piirteitä on havaittavissa kun on juonut paljon.

KE: 7 tölkkiä kaljaa

PE: 12 kaljaa

LA: 13 kaljaa, lasi viiniä

TI: 7 kaljaa

PE: 9 kaljaa

LA: 10 kaljaa

Tässävaiheessa yritti aloittaa elämäntaparemonttia, ja joi joka päivä viikon ajan vain lasin viiniä. Kun tajusin että lopetti kuurinsa, niin mies vain kommentoi että ei kalja ole pahaksi.

KE: kalja ja lasi viiniä

TO: lasi viiniä

PE: kalja ja lasi viiniä

LA: 5 kaljaa

SU: 6 kaljaa

MA-KE: lasi viiniä joka pvä

PE: 9 kaljaa

LA: 6 kaljaa

SU: 7 kaljaa

TI: 4 kaljaa

KE: 12 kaljaa

LA: 11 kaljaa

SU: 7 kaljaa, lasi viiniä

TI: 8 kaljaa

PE: 8 kaljaa

SU: 11 kaljaa

Havahduin itse tästä listasta. Mies oli aina väittänyt minulle, että minä pidän yllä huonoja tapojani ympäri viikkoa (eli syön karkkia) ja hän pitää kaljan juomiset viikonlopussa ja saunailloissa pari kaljaa. Lisäksi huomasin kuinka paljon hän piilotteli tölkkejä roskikseen! Mies ei itse tiedä tästä listasta ollenkaan. Kuinka muualla juodaan? Onko tämä ihan normaalia?[/

Kyllä se haimatulehdus kuittaa nuokin "otot"

Käske mennä AA-kerhoon, siellä kyllä tuollaiset tuntevat omansa. Mieheni raitistui siellä ja minä kävin samalla Al-ano kerhossa, siellä huomasi miten samalaista on omaisten huoli. Piilottelua, lupauksia ja seuraavan putken suunnittelua.  On ollu jo kauan raittiina, elämä on nyt ihanaa, hyvä mies on aina ollut, tämä vain se vaikea asia, moni naapuri on mennyt aivan deekikselle ja kadonnut maisemista (kuollut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille juoppomiesten ex:ille ja nykyisillekin kohtalotovereille; Pitkäänkö teidän retkut on pitäneet niitä ns. kuivia kausia välissä? Montako kuukautta on menty juomatta ja sitten taas sorruttu entistä pahemmin? :(

Tämä olisi ihan mielenkiintoista tietää. Ja onko tarinoita joissa mies on osannut lopettaa juomisen, tai osannut alkaa kohtuukäyttäjäksi?

Ap

 

Sellaiset tarinat on urbaanilegendoja. Alkoholistista ei koskaan tule kohtuukäyttäjää. Ei koskaan. Se on vuosienkin raittiuden jälkeen yhdestä oluesta tie taas auki taivasta ja helvettiä myöten. Ja se juominen ei todellakaan ala siinä vaiheessa enää hissukseen, vaan palataan suoraan vanhaan kaavaan.

Ei pidä paikkaansa. Oma mieheni lopetti juomisen kuudeksi vuodeksi, ja on nyt pitkän prosessin jälkeen kohtuukäyttäjä.

Lähtötilanne oli pitkälti sama kuin ap:n miehellä: juomaa kului reilusti, mutta työt hoidettiin loppuun asti. Ongelmia tuli tapaturma-alttiudesta, tavaroiden hukkaamisesta, epäluotettavuudesta. Juominen katkesi kerrasta, kun mies töppäsi tarpeeksi pahasti. Pakkasin lapset kyytiin ja ilmoitin ettei tulla takaisin, ellei homma muutu.

Totaalinen tipaton kesti siis kuusi vuotta, jonka aikana mies työsti itseään ja tarvettaan juoda. Tipattoman lopettamista mietittiin vuosi, ja kohtuukäyttöön palaaminen parisen vuotta sitten oli yhteinen päätös ja projekti. Yhteinen siis siinä mielessä, että annoin sille siunaukseni, mutta samalla minulla on myös oikeus puuttua juomiseen, mikäki se ei ole hallussa. 2-3 kertaa miehellä on mennyt omasta mielestäni "yli", mikä ei alkoholin käyttöä opettelevalle ole kovin yllättävää. 99% ajasta kaikki on täysin normaalia: muutama lasi viiniä + 2-3 olutta vain viikonloppuisin, arkisin ei mitään.

Avain tähän kaikkeen on ollut se, että mies ymmärsi olevansa alkoholisti. Hän tiedosti syitä sille, miksi joi enemmän kuin muut. Hän myös uskoi sen, ettei yhteiseen elämään ole paluuta, mikäli sama meno jatkuu. Nyt hän tunnistaa ne triggerit, jotka aiemmin saivat mopon karkaamaan, ja osaa siinä kohtaa jarruttaa.

Suurin jäänne entisestä ovat omat tunteeni ja epäluuloni. Taannun joskus vanhaan epäilyksen tilaan ja pelkään miehen vetävän överit jos en valvo häntä, vaikkei mieheni ole antanut sille mitään syytä. Työstän siis omia tunteitani vielä pitkään. En kuitenkaan koe, että se olisi miehen ongelma, vaan minun, sillä hän ihan aidosti hallitsee kohtuukäytön. Tämä onnistumistarina on mahdollinen varmaan 1/100 tapauksissa, mutta mahdotonta tällainen ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jukoliste.

Nyt vähän kuitenkin suhteellisuudentajua peliin.

Olen 42-vuotias mies ja juon viikottain olutta tai viiniä, kuten aloittajan mies.

Tuntuu että tämä palsta on täynnä jotain alkoholistiperheistä maailmalle ponnistaneita inisijöitä, joilla on tarve kytätä toisten juomisia ja kuvitella alkoholismia kaikkialle, missä vain korkki sihahtaa tai pullo kilahtaa.

Herätkää nyt vähän ja löysätkää pipoa.

Aloittajalle sanoisin, että miehesi juomisessa ei sinänsä määrä ratkaise. Ei sitä kannata kytätä, montako hän juo. Mieti ennemmin sitä, aiheutuuko juomisesta haittaa. Hoitaako työnsä ja asialliset asiat jne?

Mielestäni ongelmajuomisesta on kyse, jos tölkkejä pitää piilotella. Jos mies olisi itsekin sitä mieltä, että asia on kunnossa, ei hänellä olisi tarvetta salailla ja piilotella asiaa.

Ja addiktioon viittaa toki vähän tuokin, ettei pysty yhtään olemaan ilman. Itseäni rupesi oma juominen mietityttämään, kun se on toisinaan päivittäistä. Kokeilin huvikseni olla muutaman kuukauden ilman. Lopputuloksena voin todeta, että sekin onnistui. Mitään valaistumista tai muita huikaisevia tuloksia en saavuttanut, eikä olo ollut mitenkään parempi, mutta tylsempää oli.

 

 

On nää alkoholistien selittelyt kyllä hauskoja. :D

Alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus. MOT

Kuule nyt kukkahattutäti. Onko niin, että sun kotona juotiin ja rahat käytettiin viinaan eikä lasten vaatteisiin tai ruokaan? Kiusattiinko sua koulussa siitä, että isäs oli juoppo, kuset housussa kulki kylillä örveltämässä?

Jos joku juo kaljaa ja viiniä, se EI tarkoita sitä, että asiasta aiheutuu väistämättä jotain ongelmia.

Vittu jos teidän lapsuus on pilattu juomalla viinaa ja räyhäämällä, niin älkää sekoittako sitä omaa pahaa oloanne siihen, että joku voi nauttia alkoholista.

Mulla on perhe, vaimo ja lapset. Voin ihan hyvin ottaa vaikka joka ilta töiden jälkeen kotona. Mitä se haittaa? Tai voin olla ottamatta. En hakkaa ketään, en huuda kenellekään, en mökötä missään koneella pelaamassa tai ähki autotallissa tai muissa harrastuksissaan heiluvat isät. Pelaan lasten kanssa lautapelejä, luen heille kirjoja, katotaan yhdessä elokuvia, jutellaan vaimon tai lasten kanssa, puuhaillaan yhdessä asioita. Minä vain olen vitun rasittavan paskatyön jäljiltä paljon mukavampaa seuraa, kun otan muutaman bissen.

En juo viimeisiä ruokarahoja, en ole vaaraksi itselleni enkä perheelleni, voin osallistua niihin kulttuuriharrastuksiin, voin lähteä vaimon kanssa kävelylle tms. Mikä tässä mättää? Ai niin ja ne maksa-arvotkin olivat kunnossa. Itse asiassa kaikki arvot olivat kunnossa. Missä se ongelma on????

Onko ongelma se, että kun joku tiukkapipo on itse kokenut oman juoppovanhempansa taholta alistamista, kaltoinkohtelua, pahoinpitelyä, välinpitämättömyyttä, kylmyyttä tai mitä ikinä, niin sen kokemuksen turvin voidaan yleistää kaikki alkoholia käyttävät vaarallisiksi juopoiksi, joista ei koskaan ole kenellekkään mitään hyvää koitunut ja jotka eivät kykene muuhun kuin pilaamaan toisten elämän.

Vähän nyt niitä valoja päälle. Ei kaikki alkoholia käyttävät ole alkoholisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jukoliste.

Nyt vähän kuitenkin suhteellisuudentajua peliin.

Olen 42-vuotias mies ja juon viikottain olutta tai viiniä, kuten aloittajan mies.

Tuntuu että tämä palsta on täynnä jotain alkoholistiperheistä maailmalle ponnistaneita inisijöitä, joilla on tarve kytätä toisten juomisia ja kuvitella alkoholismia kaikkialle, missä vain korkki sihahtaa tai pullo kilahtaa.

Herätkää nyt vähän ja löysätkää pipoa.

Aloittajalle sanoisin, että miehesi juomisessa ei sinänsä määrä ratkaise. Ei sitä kannata kytätä, montako hän juo. Mieti ennemmin sitä, aiheutuuko juomisesta haittaa. Hoitaako työnsä ja asialliset asiat jne?

Mielestäni ongelmajuomisesta on kyse, jos tölkkejä pitää piilotella. Jos mies olisi itsekin sitä mieltä, että asia on kunnossa, ei hänellä olisi tarvetta salailla ja piilotella asiaa.

Ja addiktioon viittaa toki vähän tuokin, ettei pysty yhtään olemaan ilman. Itseäni rupesi oma juominen mietityttämään, kun se on toisinaan päivittäistä. Kokeilin huvikseni olla muutaman kuukauden ilman. Lopputuloksena voin todeta, että sekin onnistui. Mitään valaistumista tai muita huikaisevia tuloksia en saavuttanut, eikä olo ollut mitenkään parempi, mutta tylsempää oli.

 

 

On nää alkoholistien selittelyt kyllä hauskoja. :D

Alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus. MOT

Kuule nyt kukkahattutäti. Onko niin, että sun kotona juotiin ja rahat käytettiin viinaan eikä lasten vaatteisiin tai ruokaan? Kiusattiinko sua koulussa siitä, että isäs oli juoppo, kuset housussa kulki kylillä örveltämässä?

Jos joku juo kaljaa ja viiniä, se EI tarkoita sitä, että asiasta aiheutuu väistämättä jotain ongelmia.

Vittu jos teidän lapsuus on pilattu juomalla viinaa ja räyhäämällä, niin älkää sekoittako sitä omaa pahaa oloanne siihen, että joku voi nauttia alkoholista.

Mulla on perhe, vaimo ja lapset. Voin ihan hyvin ottaa vaikka joka ilta töiden jälkeen kotona. Mitä se haittaa? Tai voin olla ottamatta. En hakkaa ketään, en huuda kenellekään, en mökötä missään koneella pelaamassa tai ähki autotallissa tai muissa harrastuksissaan heiluvat isät. Pelaan lasten kanssa lautapelejä, luen heille kirjoja, katotaan yhdessä elokuvia, jutellaan vaimon tai lasten kanssa, puuhaillaan yhdessä asioita. Minä vain olen vitun rasittavan paskatyön jäljiltä paljon mukavampaa seuraa, kun otan muutaman bissen.

En juo viimeisiä ruokarahoja, en ole vaaraksi itselleni enkä perheelleni, voin osallistua niihin kulttuuriharrastuksiin, voin lähteä vaimon kanssa kävelylle tms. Mikä tässä mättää? Ai niin ja ne maksa-arvotkin olivat kunnossa. Itse asiassa kaikki arvot olivat kunnossa. Missä se ongelma on????

Onko ongelma se, että kun joku tiukkapipo on itse kokenut oman juoppovanhempansa taholta alistamista, kaltoinkohtelua, pahoinpitelyä, välinpitämättömyyttä, kylmyyttä tai mitä ikinä, niin sen kokemuksen turvin voidaan yleistää kaikki alkoholia käyttävät vaarallisiksi juopoiksi, joista ei koskaan ole kenellekkään mitään hyvää koitunut ja jotka eivät kykene muuhun kuin pilaamaan toisten elämän.

Vähän nyt niitä valoja päälle. Ei kaikki alkoholia käyttävät ole alkoholisteja.

 

Mä huomasin lapsena heti, jos isä oli ottanut yhdenkin kaljan. Se oli inhottavaa teeskentelyä, vähän sellasta ohuella jäällä kävelyä. Tiesin, että äiti ei tykännyt siitä ollenkaan että isä joi, me lapset sitten taiteiltiin siinä välissä molempien mieliksi. Isä oli ihan mukava, mutta kun se mukavuus ei ollut aitoa vaan kännikivaa. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän mua ällötti isän "sivistynyt" juominen. Ja tottahan se on, jo yksikin olut vaikuttaa ihmiseen, vaikkei sitä itse niin huomaakaan. Mietin aina, että mikä meissä on niin kamalaa, ettei selvin päin voi olla meidän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä, miten alkoholistien lapset päätyvät yhteen alkoholistien kanssa, ja puolisoaan hakkaavien lapset päätyvät yhteen väkivaltaisten tyyppien kanssa ja saavat pataan omassa kodissaan. Kunpa olisi keinoja katkaista tuollaiset sukupolvien mittaiset ketjut!

Ei ainakaan meillä minä tai siskoni ole päätynyt sellaisen kanssa yhteen. Jos jotain lapsuudesta opittiin, niin viina on pahasta ja tekee miehestä perkeleen. Isä muuttui kännissä ilkeäksi, joskaan ei lyönyt naisia, mutta riitelyä oli ja vittumaista käytöstä ja lopulta se sitten kuitenkin muuttui kännissä aggressiiviseksi. Loppuvaiheessa hän kerran löi äitiämme, minä olin jo muuttanut kotoa, ja siskoni oli silloin sen ikäinen, että sai täysraivarin, heitti aikuisen ukon niskaperseotteella käytävään ja uhkasi vetää pesäpallomailalla, jos ukko kehtaa sisälle enää tulla. Äitimme ei juonut juuri ikinä. Isä heräsi sen jälkeen, täysraitistui, vanha kaveripiiri jäi, ja terveyskin sanoi, että ei enää viinaa. Myöhemmin hän myönsi, että tuli leikittyä liikaa viinan kanssa. Valitettavasti se lapsuuden paskaviikonloput pilasivat isän ja meidän lasten väliset suhteet, eikä ne koskaan olleet mitenkään läheiset, ja faija kun kuoli, niin on monesti sitä siskon kanssa surtu.

Se kierteen katkaisu lähtee siitä, kun alkoholistivanhemman lapsi itse tajuaa, mitä elämältä ei halua, ja etsii jotain ihan muuta, ja osaa myös tunnistaa mikä on normaalia ja mikä ei. Ja minä tein niin, samoin siskoni. Minä tajusin jo alakouluikäisenä, että tämä ei ole normaalia. Kun toiset lapset touhusivat isänsä kanssa harrastuksissa, meidän isä oli kännissä.

Oma puolisoni juo olutta kesällä mökillä sellaiset 6-10 tölkkiä saunaa lämmittäessään lauantaisin, eikä edes joka viikonloppukaan. (Itse olen juonut viime vuonna yhden pullollisen viiniä harjakaisissa ja yhden saunaoluen joka kesälauantai) Siskonmies ei juo juuri ikinä. Emmekä saa pataamme humalaisilta tai selvinpäin olevilta miehiltämme.

Ap, miehesi on selvä alkoholisti.  Viina vie häntä, ja selityksiä löytyy, ja tekosyitä. Hän ei raitistu kuin omasta halustaan. Sinun olisi viisainta miettiä, mitä oikein haluat omalta elämältäsi ja viisainta olisi lähteä kävelemään. Isäni ei ryypännyt noitakaan määriä, mitä olet kirjannut, vaan joka viikonloppu. Arkisin hän oli selvä. Mutta lapsuuteni olisi ollut paljon onnellisempi, jos olisin voinut esim. tuoda kavereita viikonloppuna kylään, pelkäämättä kännistä örvellystä. Monesti toivoimme siskon kanssa, että äiti olisi ymmärtänyt ja uskaltanut erota. Olisi me pärjätty, paljon paremmin. Miksi kärsiä, kun voi lähteä? Miehesi kieltää, eli ei myönnä ongelmaa. Silloin ei jää vaihtoehtoja kuin lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Minä juon 1,2,3kaljaa joskus ja muutaman kerran vuodessa naamat, välillä menee viikkojakin ilman sauna kaljaa.

Viiniä en juo ollenkaan eikä väkevät oikein maistu.

Tämähän kiinnostaa kiviäkin.

Vierailija kirjoitti:

Jukoliste.

Nyt vähän kuitenkin suhteellisuudentajua peliin.

Olen 42-vuotias mies ja juon viikottain olutta tai viiniä, kuten aloittajan mies.

Tuntuu että tämä palsta on täynnä jotain alkoholistiperheistä maailmalle ponnistaneita inisijöitä, joilla on tarve kytätä toisten juomisia ja kuvitella alkoholismia kaikkialle, missä vain korkki sihahtaa tai pullo kilahtaa.

Herätkää nyt vähän ja löysätkää pipoa.

Aloittajalle sanoisin, että miehesi juomisessa ei sinänsä määrä ratkaise. Ei sitä kannata kytätä, montako hän juo. Mieti ennemmin sitä, aiheutuuko juomisesta haittaa. Hoitaako työnsä ja asialliset asiat jne?

Mielestäni ongelmajuomisesta on kyse, jos tölkkejä pitää piilotella. Jos mies olisi itsekin sitä mieltä, että asia on kunnossa, ei hänellä olisi tarvetta salailla ja piilotella asiaa.

Ja addiktioon viittaa toki vähän tuokin, ettei pysty yhtään olemaan ilman. Itseäni rupesi oma juominen mietityttämään, kun se on toisinaan päivittäistä. Kokeilin huvikseni olla muutaman kuukauden ilman. Lopputuloksena voin todeta, että sekin onnistui. Mitään valaistumista tai muita huikaisevia tuloksia en saavuttanut, eikä olo ollut mitenkään parempi, mutta tylsempää oli.

 

Sä et havaitse omaa onglmaasi tai siis kiellät sen olemassaolon myös itseltäsi hyökkäämällä aggressiivisesti alkoholismisita puhuvien kimppuun. APn kuvaama juominen ie ole normaalia. Määrät ovat vaarallisia. Ja miehen pöhnä aiheuttaa ongelmia parisuhteessa. 

Eräs kaverini on sitä mieltä, että on ollut päivän selvinpäin, jos töistä tullessa kumoaa vain neljä isoa tuoppia tai kotona tv:tä katellessa juo sixpackin 0,33 tölkkejä keppanaa. Kuukaudessa näitä raittiita iltoja hänellä on pari kolme.

Normiannos arki-iltoina on pullo viiniä ja sixpack olutta. Myöntää hiukan olevansa humalassa.

Vain viikonloppuina hän mielestään juopottelee, kun iltaa kohti menee pullo väkevää tai pari viinipulloa ja vähintään mäyräkoira olutta.

Kuulostaa NIIN tutulta. Itse olen nyt vuoden ajan tapaillut yhtä miestä, jolla alkoholin käytön kanssa ongelma. Silloin kun tutustuimme, oli hän hetkeä aiemmin eronnut vaimostaan. Ero oli siis ollut vireillä jo pidemmän aikaa, mutta tutustuessamme paperit oli lopullisesti allekirjoitettu yms. Huomasin jo silloin, että tosi usein meidän tapaamiset oli sellaista, että mentiin drinkille jonnekin. Tehtiin toki muutakin, mutta usein alkoholi oli tavalla tai toisella mukana vaikkei hän humalassa ollutkaan. Huomautin hänelle tuosta, että tuntuu siltä, ettei hän tykkää olla seurassani selvinpäin. Tähän hän väitti, että elämässä on nyt vaan tosi rankka vaihe ja tämä rentouttaa ja kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö kestäisi minua selvinpäin. Tämän jälkeen ei enää tapailtu drinkkien merkeissä vaan tehtiin kaikkea muuta. Mutta tiedän ja hän ihan avoimesti kertoo, että kotona esimerkiksi arki-iltoina saattaa hyvinkin juoda useammankin kaljan. Ei joka päivä, mutta suht usein. On kuitenkin hyvässä työssä, hoitaa työnsä kunnialla, koti on aina tosi siisti ja tekee mielellään kotityöt, käy kaikesta huolimatta lähes päivittäin urheilemassa... Hänellä on myös 11v tyttärensä aina joka toinen viikko hänen luonaan asumassa. Silloin ei juo muutamaa kaljaa enemmän. Eli periaatteessa on todella harmiton mutta silti, kyllä tiedostan että on ongelma alkoholin kanssa. Tarkkoja annoksia minun on tietenkin vaikea tietää, koska emme asu yhdessä. Olemme tästä puhuneet ja kyllä hän itsekin myöntää, että on viimeisen vuoden aikana juonut enemmän kuin yleensä. Kävi kuitenkin juuri ikätarkastuksessa ja kaikki arvot verikokeissa olivat täydellisiä. Salaa toivoin, että jotain häikkää olisi ollut. Olemme tästä useasti keskustelleet ja muuten on aivan ihana mies ja haluaisin hänen kanssaan olla yhdessä, mutta tiedän ettei se ole fiksua jos tuohon alkoholiasiaan ei tule mitään muutosta :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille juoppomiesten ex:ille ja nykyisillekin kohtalotovereille; Pitkäänkö teidän retkut on pitäneet niitä ns. kuivia kausia välissä? Montako kuukautta on menty juomatta ja sitten taas sorruttu entistä pahemmin? :(

Tämä olisi ihan mielenkiintoista tietää. Ja onko tarinoita joissa mies on osannut lopettaa juomisen, tai osannut alkaa kohtuukäyttäjäksi?

Ap

KOhtuukäyttäjiksi siirtyneitä en tiedä, lopettaneita kyllä. Niissä suurimmassa osassa parit ovat päätyneet eroon, joko ennen raitistumista tai raitistumisen jälkeen. JOs pitkään on eletty alkoholinhuuruista elämää on yllättävän vaikeaa jatkaa kun toinen raitistuu. Monesti puoliso on itsekin "sairastunut" juuri tuohon läheisriippuvuuteen eikä osaa siitä päästää irti, seuraa sitten kaikkea puolison tekemistä, yrittää huolehtia ja kontrolloida samaan tyyliin kuin juovana aikana. Raitistuneen puoliso voi olla hädissään, miten tämä nyt menee... Hassua kun sitä raitistumista kuitenkin on niin tosissaan toivottu. Joskus vaan huomataan ettei tunneta toisiaan ollenkaan selvinpäin, juova etsii itseään ja puoliso ihmettelee kuka tuo raitis on. Ja sitten toisinaan tajutaan ettei ne kaikki ongelmat pelkästään juomisesta johtuneet, ei tulla toimeen muutenkaan ja päädytään eroon. Sitten ihan harvoja tiedän joissa on jatkettu yhdessä ja ainakin ulospäin näyttäisi ihan hyvin menevän. KYllä alkoholi hirveä lisästressi parisuhteelle on ja mitä pitempään jatkuu sitä kehnommat ovat myös parisuhteen ennusteet vaikka juominen loppuisikin.

Onpas ahdasmielistä. Normaaleja määriä, moni ottaa enemmänkin. Ihme kukkahattutätejä...

Herranjestas mikä määrä :o kyllä tossa on jo alkoholin liikakäyttöä ja ilmeisesti alkoholismia kun jatkuvasti latkii ja kun kerta aiheuttaa ongelmia muille + salailee.

Itse juon ehkä 1 pullollisen viiniä /kk, monesti menee monta kk ilmankin. Mies ottaa 1-2 viskipaukkua per vko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jukoliste.

Nyt vähän kuitenkin suhteellisuudentajua peliin.

Olen 42-vuotias mies ja juon viikottain olutta tai viiniä, kuten aloittajan mies.

Tuntuu että tämä palsta on täynnä jotain alkoholistiperheistä maailmalle ponnistaneita inisijöitä, joilla on tarve kytätä toisten juomisia ja kuvitella alkoholismia kaikkialle, missä vain korkki sihahtaa tai pullo kilahtaa.

Herätkää nyt vähän ja löysätkää pipoa.

Aloittajalle sanoisin, että miehesi juomisessa ei sinänsä määrä ratkaise. Ei sitä kannata kytätä, montako hän juo. Mieti ennemmin sitä, aiheutuuko juomisesta haittaa. Hoitaako työnsä ja asialliset asiat jne?

Mielestäni ongelmajuomisesta on kyse, jos tölkkejä pitää piilotella. Jos mies olisi itsekin sitä mieltä, että asia on kunnossa, ei hänellä olisi tarvetta salailla ja piilotella asiaa.

Ja addiktioon viittaa toki vähän tuokin, ettei pysty yhtään olemaan ilman. Itseäni rupesi oma juominen mietityttämään, kun se on toisinaan päivittäistä. Kokeilin huvikseni olla muutaman kuukauden ilman. Lopputuloksena voin todeta, että sekin onnistui. Mitään valaistumista tai muita huikaisevia tuloksia en saavuttanut, eikä olo ollut mitenkään parempi, mutta tylsempää oli.

 

 

On nää alkoholistien selittelyt kyllä hauskoja. :D

Alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus. MOT

Kuule nyt kukkahattutäti. Onko niin, että sun kotona juotiin ja rahat käytettiin viinaan eikä lasten vaatteisiin tai ruokaan? Kiusattiinko sua koulussa siitä, että isäs oli juoppo, kuset housussa kulki kylillä örveltämässä?

Jos joku juo kaljaa ja viiniä, se EI tarkoita sitä, että asiasta aiheutuu väistämättä jotain ongelmia.

Vittu jos teidän lapsuus on pilattu juomalla viinaa ja räyhäämällä, niin älkää sekoittako sitä omaa pahaa oloanne siihen, että joku voi nauttia alkoholista.

Mulla on perhe, vaimo ja lapset. Voin ihan hyvin ottaa vaikka joka ilta töiden jälkeen kotona. Mitä se haittaa? Tai voin olla ottamatta. En hakkaa ketään, en huuda kenellekään, en mökötä missään koneella pelaamassa tai ähki autotallissa tai muissa harrastuksissaan heiluvat isät. Pelaan lasten kanssa lautapelejä, luen heille kirjoja, katotaan yhdessä elokuvia, jutellaan vaimon tai lasten kanssa, puuhaillaan yhdessä asioita. Minä vain olen vitun rasittavan paskatyön jäljiltä paljon mukavampaa seuraa, kun otan muutaman bissen.

En juo viimeisiä ruokarahoja, en ole vaaraksi itselleni enkä perheelleni, voin osallistua niihin kulttuuriharrastuksiin, voin lähteä vaimon kanssa kävelylle tms. Mikä tässä mättää? Ai niin ja ne maksa-arvotkin olivat kunnossa. Itse asiassa kaikki arvot olivat kunnossa. Missä se ongelma on????

Onko ongelma se, että kun joku tiukkapipo on itse kokenut oman juoppovanhempansa taholta alistamista, kaltoinkohtelua, pahoinpitelyä, välinpitämättömyyttä, kylmyyttä tai mitä ikinä, niin sen kokemuksen turvin voidaan yleistää kaikki alkoholia käyttävät vaarallisiksi juopoiksi, joista ei koskaan ole kenellekkään mitään hyvää koitunut ja jotka eivät kykene muuhun kuin pilaamaan toisten elämän.

Vähän nyt niitä valoja päälle. Ei kaikki alkoholia käyttävät ole alkoholisteja.

 

Sano mielummin sedäksi, kun mulla on kuitenkin munat jalkojen välissä. :) Sulla on selkeästi ongelma alkoholin kanssa, kun alat noin riehumaan, kun edes nimettömänä vihjaillaan. Onnea valitsemallasi tiellä.

Ei välttämättä noin. Moni suomalainen nainen haluaa auttaa pahiksia ja kasvattaa narkomaanista kunnon miehen. Naisten muuttamisen halu on suuri. Tiedän tapauksen jossa hyväkuntoisesta pössyttelijästä muutettiin kovalla painostuksella lihava alkoholisti, jonka ainoa elämäntehtävä on juoda kaljaa ja toteuttaa naisensa taloudelliset haaveet. Kerran kun istuttiin valomerkkiin asti niin tämä mies purskahti itkuun ja rukoili että kannabis laillistetaan niin hän vapautuu lumouksesta. Arveli ettei maksa kauaa kestä.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä noin. Moni suomalainen nainen haluaa auttaa pahiksia ja kasvattaa narkomaanista kunnon miehen. Naisten muuttamisen halu on suuri. Tiedän tapauksen jossa hyväkuntoisesta pössyttelijästä muutettiin kovalla painostuksella lihava alkoholisti, jonka ainoa elämäntehtävä on juoda kaljaa ja toteuttaa naisensa taloudelliset haaveet. Kerran kun istuttiin valomerkkiin asti niin tämä mies purskahti itkuun ja rukoili että kannabis laillistetaan niin hän vapautuu lumouksesta. Arveli ettei maksa kauaa kestä.

 

Hurjimpia on naiset jotka kostuvat alkoholistista ja haluavat parantaa tämän...

Pahinta on näille ihmisille on joko tai. Ei mitään siltä väliltä. 

Parempi on itsemurha. Älkää kontrolloiko miehiänne naiset. Antakaa hyvät ihmiset aikuisen itse päättää elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ensimmäinen askel toipumisessa on sen myöntäminen, että on riippuvainen. Miehesi ei siis ole valmis pääsemään eroon alkoholista.

Luulen että hän jollain tasolla tiedostaa ongelmansa. Nyt kun muistelen, niin hän paremmassa elämänvaiheessa korvasi itsenäisesti kaljaa jollain muulla juomalla. Mutta on nyt ilmeisesti on jotain ongelmia, ja juo enemän. Vaan kun ei hän ääneen voi sanoa. Ja jos minä sanon jotain, niin alkaa agressiivinen itsensä puollustelu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joskus ihmetyttää, mikä alkoholistissa houkuttaa ja koukuttaa. Raitis mies saatetaan jättää pienempienkin syiden takia, mutta alkoholistissa roikutaan kuin viimeisessä oljenkorressa. Mies saa tehdä ihan mitä tahansa; Juoda, lyödä, pettää, haaskata rahansa, pilata terveytensä, laiminlyödä lapsensa... Mutta ei, nainen roikkuu hänessä silti.

Onhan siihen selvä syy; Kaikki miehen kusipäisyys laitetaan viinan syyksi (osin tottakin) ja puoliso kuvittelee, että sitten jonain päivänä, kun mies on raitis (hahhahah!) kaikki ongelmat on kerralla pois pyyhkäisty ja mies on täydellinen kumppani.

 

Sitten kun vuosien kuluttua lopultakin huomataan, että ei se retku todellakaan sitä juomista aio lopettaa ja viimein ymmärretään ottaa se ero, onkin todella katkeroittavaa huomata, että elämä meni jo. Jäljelle jäi mielenterveysongelmat, katkeruus, kauna ja todellakin, menetetty elämä.

Omaa käytöstäni ihmettelen minäkin. Olen luonteeltani sellainen, että annan ihmisille miljoonia uusia mahdollisuuksia, jotka he tuntuvat kerta toisensa jälkeen pettävän. Kai se on sitä läheisriippuvuutta. En ymmärrä enkä osaa suojella omia rajojani. Tilanne tympii minua. En haluaisi erota, mutta en haluaisi jatkaa näin. Ei siinä silloin paljon vaihtoehtoja jää.

Ap