Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Meidän isän luona "äitipuoli" kielsi kävelemästä lattialla ilman sukkia ettei lattiaan jää jälkiä. Tietyllä tavalla ymmärrän mutta huvittaa silti hieman. Sama henkilö ei sietänyt silloin jos hänen poikiensa huoneet olivat hieman sotkuiset eli jos yksi paita oli lattialla, se piti siivota heti.
Isäpuoleni kielsi meitä piereskelemästä saunassa tai suihkussa :D
Saunassa EI saa pierrä, se nyt pitäisi jokaisen tietää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kaverini perheessä poikien oli pakko pissata istualtaan. Melko huvittava sääntö.
Tiedän myös perheen, jossa kaikki maitopurkit PESTIIN ennenkuin ne vietiin kartonkien kerätykseen. En vieläkään tänä päivänä tajua tuota ideaa siinä taustalla.
Meillä pestään (siis huuhdellaan) aina. Hapantuva maito ei haise hyvälle. Ja jos mehupurkin jättää lämpimänä vuodenaikana huuhtelematta, on se pian banaanikärpäsiä täynnä. Eri asia varmaan, jos kartonkikeräys on kerrostalon jätehuoneessa, sinnehän voi kiikuttaa erikseen vaikka jokaisen tölkin, mutta meillä kartongit viedään parin viikon välein muutaman kilometrin päähän kierrätyspisteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kaverini perheessä poikien oli pakko pissata istualtaan. Melko huvittava sääntö.
Tiedän myös perheen, jossa kaikki maitopurkit PESTIIN ennenkuin ne vietiin kartonkien kerätykseen. En vieläkään tänä päivänä tajua tuota ideaa siinä taustalla.
Meillä pestään (siis huuhdellaan) aina. Hapantuva maito ei haise hyvälle. Ja jos mehupurkin jättää lämpimänä vuodenaikana huuhtelematta, on se pian banaanikärpäsiä täynnä. Eri asia varmaan, jos kartonkikeräys on kerrostalon jätehuoneessa, sinnehän voi kiikuttaa erikseen vaikka jokaisen tölkin, mutta meillä kartongit viedään parin viikon välein muutaman kilometrin päähän kierrätyspisteelle.
Mitäs tossa pesussa on ihmeellistä? (Jos siis tarkoitettiin lähinnä vedellä huuhtelemista, ei mitään saippuapesua :D ) Mua ihmetyttää ne, ketkä jättää huuhtelematta. Maitopurkin ei kauaa tarvitse olla huoneenlämmössä ni alkaa haisemaan. Lisäksi purkit vetää puoleensa kaikennäköisiä öttiäisiä kesäisin. Mahtais haista pahalle se kartonkikeräysroskis taloyhtiön pihalla, jos kukaan ei huuhtelisi tölkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverin mies oli määrännyt, että vaimo sai imuroida vain silloin kun mies oli poissa kotoa.
Tämä nyt ei varsinaisesti ole sääntö, mutta tapa/rutiini. Miehelleni on välttämätöntä että joka ikinen kerta kun meillä on seksiä, ennen panemista hänen on annettava minulle suuseksiä. En valita, mukaavaahan se on, mutta kertaakaan ei voida tehdä tässä toisin. Muuten on avoin ja kiinnostunut kokeilemaan kaikkea eikä ole kaavoihin kangistunut. Mutta ilman kielikylpyä ei voi tehdä muutakaan. :D Koskaan ei käytä käsiään samalla, enkä saa koskea silloin häneen, vaikka haluaisin esim silittää hänen hauiksiaan tai niskaa tai upottaa sormet hiuksiin. En ymmärrä miksi tämä on niin pakollinen juttu, ainoat saamani selitykset ovat "se kuuluu asiaan", "niin vain pitää tehdä" ja "ei ole kivaa ilman".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa saatetaan ottaa vettä juomavedeksi tai ruuanlaittoon vessan hanasta mikä on minusta todella ällöttävää.
Samaa vetthän se on kuin keittiönhanasta tulevakin
Ehkä samaa vettä mutta hana täynnä kakka ja persebakteereita jotka tarttuvat siihen veteenkin.
Hinkkaatsä persettä siihen hanaan?
Lapsuudenkaverini oli jotain rukolevaislahkoa tms. Siellä ei ollut telkkaria eikä radiota saanut kuunnella kukaan muu kuin isä. Kun niille meni kylään, ei saanut puhua mistään TV-ohjelmista, koska ne olivat Saatanan juonia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo näin se on meilläkin. Tuo kohta, ääniherkkä aikuinen hermostuu helposti. Puolisona koitan keksiä tapoja meille kotiin kutsun sijasta; vien lapseni ystävänsä kanssa keilaamaan, elokuviin, syömään...
Surullista välillä.
Olen jopa miettinyt omaa asuntoa, jossa voisin lasteni kanssa olla normaalisti kavereiden kanssa.
Luin koko ketjun ja ihan hirveitä ja surullisia juttuja! Joten kerronpa oman, mukavan säännön lapsuudenkodista.
Joka aamu oli pakko syödä "kunnon aamupala" jonka äiti valmisteli. Laittoi tarjolle leivät, päälliset, jogurtit, myslit, juomat ja hedelmät. Siis sellainen hotelliaamiaisen tapainen, mysliä varten oli tarjolla myös pähkinöitä, marjoja, valmiiksi kuutioitu omena tai ananas jne mitä milloinkin. Sunnuntaisin oli usein myös jotain pullaa tai piirakkaa jälkiruokana (aamupalalla!) jos äiti oli lauantaina leiponut.
Muuten tämä oli ihana tapa, syötiin koko perhe yhdessä ja todella täyttävä aamiainen, mutta teininä ärsytti kun mieluummin olisi nukkunut vähän pidempään ja haukannut sitten vain jonkin banaanin ennen kouluun lähtöä. Se ei käynyt missään nimessä. Kun piti kuitenkin herätä melko aikaisin, että tuo aamupala ehdittiin syömään. Viikonloppuna ei tarvinnut osallistua yhteiselle aamupalalle jos halusi nukkua, mutta sitten ei jäänyt herkkujakaan ja äiti ei tietystikään laittanut mitään valmiiksi vaan myöhään nukkuneet tekivät itse aamupalan.
Muut ottivat itse "buffetista" haluamansa mutta äiti keräsi isän lautaselle ja kaatoi hänelle kahvin. Tämä on ainoa asia jonka muistan että oli tällainen "vanhanaikainen tapa", muutoin vanhemmat oli tasavertaisia eikä äiti passannut isää sen enempää kuin isä äitiä. Luulen että tuokin oli ehdottomasti äidin tahdosta, eikä isä vaatinut äitiä laittamaan hänelle aamupalaa. Lounaan ja päivällisen meillä huolehti yleensä isä, joka myös monesti siivosi aamupalatarvikkeet ja pöydän kun kaikki oli syönyt.
Itse näen tuon mukava tapana osoittaa välittämistä, mutta oma mieheni pitää outona jos kokoaisin hänelle nenän eteen mitään ateriaa, kahvia saan kaataa mutta yleensä ehtii ottaa itse. Lapsia meillä ei ole, mutta jos joskus on, haluaisin ottaa tavaksi tuon samankaltaisen aamupalarutiinin vaikka se vaatiikin aikaisemmin heräämistä arkiaamuisin.
Muita erikoisia tapoja ei ollut, ja tämänkin tajusin olevan erikoinen vasta kun aloin käydä yökylässä kavereilla ja ihmettelin kun aamupalaksi saattoi olla vain kulhollinen sokerimuroja ja sillä piti pärjätä lounaaseen saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullinen sivustaseuraaja kirjoitti:
Toinen ääripää näihin suurimpaan osaan muita tarinoita:
Eräässä perheessä lasten ei tarvitse yleensä tehdä oikeastaan mitään. Kauhean laiskoja narisijoita, mitään kotitöitä ei tehtäis, jos joku joskus erehtyykin pyytämään. Joskus kauhealla patistuksella tai anelulla jotain, sentään, mutta sittenkin se on aivan kauhean pöyristyttävää, jos joku kehtaakin vaatia tekemään edes pienintäkään hommaa..!
Näistä lapsista on tullut ja lopuistakin tulossa todellisia uusavuttomia.Yhdellekin lapsista äiti alkoi vasta ehkä ½ - 1 v. ennen täysi-ikäisyyttä puhumaan, että pitäISI oppia asioita, jotta osaa sitten kotoa lähdettyä. Joutui silloin tällöin sitten hoitamaan jonkun yksittäisen homman itsenäisesti: esim. tekemään (puolivalmistellun) ruoan valmiiksi muille tai imuroimaan, ennen kuin nämä tulivat töistä ja koulusta. Mutta siis... Aivan pientä pierrystä, verrattuna siihen, että yksin asuessa pitäisikin yhtäkkiä osata todellakin itsenäisesti ottaa kaikki huomioon ja tehdä ihan kaikki itse! :(
Tuskinpa joku puoli vuotta "pientä opettelua" vastaa samaa, kuin että olisi pikkuhiljaa jo pienestä pitäen opetellut hoitamaan kaikenlaisia kotitöitä! Niin, että niistä olisi tullut automaattista, helppoa rutiinia, jota ei tarvitse erikseen miettiä eikä tehdä sen suurempaa numeroa. Sen sijaan nyt tilanne on se, että kaiken voi unohtaa ja jättää kokonaan hoitamatta, koska *nari-nari vali-vali* - "ei nyt vaan oikeesti millään jaksa tehdä yhtään mitään"! Elämänhallinta on täysin olematonta, tulevaisuudensuunnitelmia ei ole, päihteet houkuttavat... Todella surullista seurattavaa, kun nuori toisensa jälkeen tästä perheestä ajautuu tuuliajolle.
Nuorimmainen puolestaan on täysin piloille hemmoteltu "pikkuvauva" ja toisaalta taas oppinut isommiltaan ikäistään rumemmat puheet, teinimäisen vastaansanomisen ja ikäisekseen älyttömän huonon käytöksen. Eikä kukaan oikeasti laita rajoja! :( Toruvinaan kyllä ollaan, mutta kun käytös jatkuu siitä huolimatta, niin sitten suljetaan silmät ja ohitetaan koko juttu. Sen kummempia seurauksia tai rangaistuksia ei mistään ylilyönneistä ja tempauksista yleensä tule.
Et taida tietää mitä perheessä tapahtuu. Kukaan ei joudu tuuliajoille ellei ole joutunut kotitöitä tekemään.
Ne kyllä osaa ilmankin, jos on nähnyt tehtävän tai itse joskus jotain pientä tehtävän.
Itsekään en tehnyt kotona mitään ja äkkiä ne on oppinut. Lapsenkaan eivät paljoa tee. Osaavat kyllä.
Ha toinen asia. Kasvatus ei vaadi rangaistuksia!
Sama täällä. Kotonani lapset eivät tehneet kotitöitä, ainoastaan oma huone piti siivota. Kun muutin pois kotoa, niin hyvin osasin silti tehdä kotitöitä. Kaikki osaa imuroida jos on edes joskus nähnyt jonkun imuroivan, kone pesee pyykit, ruuanlaitto onnistui kun oli köksässä opeteltu jne.
Mitä ihmeen retardeja ihmiset ovat, jos pitävät kotitöinä niin vaativana taitona, että pitää vuosikausia harjoitella :D? Onko kaikki muukin teille yhtä vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni möttösten (nimi muutettu) perheessä aikuisia piti puhutella "herra möttönen ja rouva möttönen". Koskaan ei saanut sinutella, vaan piti teititellä. Tämä sääntö koski myös ystävääni, joka putteli isäänsä: "herra isäksi" ja äitiään "rouva äidiksi."
Hänen Isänsä, joka oli myös armeijassa vakipalveluksessa, niin puhutellessa piti kumartaa ja kysyä aluksi: "voinko puhutella." Kuulin myös jälkeenpäin, että he puhuttelivat toisiaan "herra aviomieheksi" ja "rouva aviovaimoksi". Ei siis koskaan etunimillä tai hellittelynimillä.
Hänen isänsä piti myös poikansa kavereille välillä sulkeisia...
Omassa kasvatusperheessäni oli kovastikin kasvatusäidin keksimiä sääntöjä.
Kaikki vapaa-aika kulutettiin ensisijaisesti kotitöiden tekoon heti kun tuli kouluikäiseksi. Toissijaisesti tehtiin läksyjä. Kotitöiden teon kuului olla mahdollisimman tympeätä jotta tietäisi miltä tuntuu tehdä "paskahommia" ja opiskelisi ahkerammin. Läksyjä kuulusteltiin jo ekalta luokalta asti pari tuntia päivässä. Jos vastaus meni väärin, saattoi tulla potku tai tukkapöllyä. Pelkäsin joka päivä läksykuulustelua. Lisäksi olin aina väsynyt kotitöiden jälkeen joten keskittymiskyky oli kanan luokkaa. Sainkin usein kuulla olevani laiska.
Balettia, tanssia tai jumppaa en saanut harrastaa koska se oli vain sirojen ja sievien tyttöjen harrastus.
Kiusaaminen ei koskaan ollut kiusaajan vika vaan olin aina itse jotenkin syypää kaikkeen. Jos tulin itkien kotiin sain tukkapöllyä. "Lopeta tuo itkeminen tai saat oikeasti syytä itkuun!". En juurikaan kertonut kiusaamisestani ensimmäisten kertojen jälkeen.
Kaikkia käskyjä piti noudattaa heti vaikka kesken vessakäynnin. Jos ei noudattanut oli laiska lapsi ja seurasi tukkapöllyä. Aamukuudelta saattoi tulla käsky saunanpesuun ja lähteä piti heti yöpaitasillaan.
Kaikki piti tehdä tietyllä tavalla. Lattiat piti luututa käsin mutta kontata ei saanut koska nuoret ihmiset jaksavat kyllä kyykkiä. Jos erehtyi konttaamaan piti lattia luututa uudestaan oikealla tavalla. Pihatöissä oli kiellettyä pitää hanskoja koska se oli hienostelua. Näitä sääntöjä oli paljon ja niiden opetteluun meni vuosia!
Sairastunut oli vasta jos oli kuumeessa. Silloinkaan ei ollut yhtä sairas kuin kroonisesti sairas äiti, joten jonkin verran piti töitä tehdä. Yskä ja nuha ei ollut sairastamista.
Ruokapöydässä ei puhuttu. Minun tehtäväni oli tarkkailla loppuiko pöydästä jotain ja kiikuttaa äkkiä uusi purkki pöytään ilman pyyntöä.
Jos meillä kävi vieraita niin piti istua hiljaa pöydän ääressä koko ajan ja kaataa käskettäessä kahvia. Puhua sai vain jos kysyttiin. Sallittua oli kertoa miten oli tehnyt läksyjä ja auttanut äitiä. Ja piti olla mukana kertomassa miten laiska oikeasti olen ja miten kova työ äidillä on kun pitää huolehtia minun läksyistäni ja kotitöiden teosta. Lopuksi piti kiittää äitiä omasta koulumenestyksestään.
Ovia sai pitää kiinni mutta kenenkään ei tarvinnut koputtaa vaan toisen huoneeseen sai rynnätä milloin vain. Kirjeet avattiin ja luettiin, puhelinkeskustelujen aikana äiti istui vieressä ja kuunteli. Omia vaatteita ei saanut valita vaan äiti valitsi hyvin laskeutuvia = kaksi numeroa liian suuria vaatteita. Käytin usein isän vanhoja vaatteita. Meikata ei saanut, ei edes laittaa kynsilakkaa. Jos lähdettiin kaupungille ei saanut vaihtaa ylleen puhtaita vaatteita koska se oli koreilua.
Nauraminen oli kiellettyä sillä räkänokastakin mies kasvaa muttei tyhjän naurajasta.
Biologisista vanhemmista ei saanut puhua koskaan. Vieraille ei saanut kertoa ettei ollut biologinen lapsi. Kun suvussa sattui kuolemantapauksia ei saanyt näyttää suremista itkemällä. Jos itki, joutui huoneeseensa yksin.
Olihan niitä sääntöjä vaikka miten paljon vielä kotiintuloajoista sun muista lähtien. Rahasta ei koskaan pihistelty ja tavaraa oli paljon eli materiaalisesti ei koskaan ollut mistään pulaa. Henkisesti sitäkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Perheen isä kävi ruokatunnilla koton syömässä (jotain ilmaista yleensä) ja silloin hänellä oli joku sisätakki päällä mistä kaikki tiesi että on ruokkiksella ja silloin ei häntä saanut puhutellä ym että oli kuin ilmaa ja kun riisui takin ennen takaisn töihin lähtöä oli taas lupa puhutella...eikä ollut/ole kapiainen.
Lapsiraukat.
Outoa kieltämättä, mutta ehkäpä tuo oli ainoa keino, jolla ukko sai edes hetken omaa rauhaa päivässä - ilman, että on joku koko ajan hihassa roikkumassa tai kyselemässä.
Toinen juttu on toi kuseskelu. Itse istualtani ja ihan omalla päätöksellä - suoraan sanottuna nolottaa se lorina.
Femiiniä, väitti tuolla joku. Jaa-a, pari lasta tehty, kolme taloa rakennettu, voimia riittää kuin pienessä kylässä eikä toi peilistä tuijottavan raksahemmon fyysinen olemus oikein mihinkään balettiharrastukseen viittaa...
Ja ilmeisesti "tosimies" sontiikin seisaaltaan...? Vai kuseeko ensin seisaaltaan ja istuu sitten kakkoselle? Silloin se istuminen on ok? Tuleeko joku identiteettikriisi, jos siinä yhteydessä tulee myös lirauttaneeksi? Voi kettu näitä teidän kuvioita...
Ainii, vetäkää ne letut lättyynne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden kaverini perheessä poikien oli pakko pissata istualtaan. Melko huvittava sääntö.
Tiedän myös perheen, jossa kaikki maitopurkit PESTIIN ennenkuin ne vietiin kartonkien kerätykseen. En vieläkään tänä päivänä tajua tuota ideaa siinä taustalla.
Meillä pestään (siis huuhdellaan) aina. Hapantuva maito ei haise hyvälle. Ja jos mehupurkin jättää lämpimänä vuodenaikana huuhtelematta, on se pian banaanikärpäsiä täynnä. Eri asia varmaan, jos kartonkikeräys on kerrostalon jätehuoneessa, sinnehän voi kiikuttaa erikseen vaikka jokaisen tölkin, mutta meillä kartongit viedään parin viikon välein muutaman kilometrin päähän kierrätyspisteelle.
Minä olen pitänyt pesua/huuhtelua itsestäänselvyytenä.
Niinhän se jo vaikka HSY:n lajitteluohjeissa sanotaan; huuhtele, kuivata ja litistä.
Ja mainitaan että ei saa laittaa pahveja joista ei ole huuhdeltu elintarvikejämiä pois.
Pissatessa voi verensokeri laskea niin nopeasti, että taju menee. Entinen työkaveri oli joskus metsänreunassa pissannut seisaaltaan ja pyörtynyt kesken kaiken. Kaatui selälleen, mutta onneksi oli pehmeää peltoa takana. Itse olen kerran herännyt vessan lattialta pienestä verilammikosta. Muistikatkoskin siitä seuraa eli turha kysellä tarkemmin, että miltä se käytännössä tuntuu tms.
Tässä siis teille kaikille ihmettelijöille ja naurajille hyvä syy siihen, miksi miehen kannattaa pissata istualtaan.
Vierailija kirjoitti:
Pissatessa voi verensokeri laskea niin nopeasti, että taju menee. Entinen työkaveri oli joskus metsänreunassa pissannut seisaaltaan ja pyörtynyt kesken kaiken. Kaatui selälleen, mutta onneksi oli pehmeää peltoa takana. Itse olen kerran herännyt vessan lattialta pienestä verilammikosta. Muistikatkoskin siitä seuraa eli turha kysellä tarkemmin, että miltä se käytännössä tuntuu tms.
Tässä siis teille kaikille ihmettelijöille ja naurajille hyvä syy siihen, miksi miehen kannattaa pissata istualtaan.
Ei verensokerilla ole mikään asiaa. Sairauden nimi on ”hypotonia ortostatica” tai ” Shy-Dragerin oireyhtymä ” ja se on neurovegetatiivinen. [ICD-10 · I95.1]
Alue: Aihe vapaa
Eräässä perheessä ei lapset saa käydä usein suihkussa, etteivät seinäkaakelit likaannu roiskeista. Suihkun jälkeen kaakelit täytyy lastalla vetää siisteiksi.