Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Meillä on yksi tapa, jonka toin lapsuudenkodista mukanani. Kun kakku oli uunissa, niin piti olla ihan hiljaa ettei se olisi lätsähtänyt. Siis oikeasti kuiskittiin ja hiivittiin varpaillaan.
Mun mielestä se on oikeastaan aika hauska juttu. Siihen synttärikakkuun tulee lisää vaikuttavuutta, kun sitä pitää paistaessa varjella. Ja saahan siinä myös vartin verran ihanaa hiljaisuutta taloon.
Äitini on täysi seko, tässä muutamia esimerkkejä:
-yöllä ei saa käydä vessassa koska se häiritsee muiden yöunia
- ruoan kanssa vain yksi leipä, siihen saa laittaa yhden teelusikallisen voita
- kavereiden luota piti tulla kotiin klo 17 mennessä, myös yläasteella.
- vielä ysiluokallakin äiti pakotti käyttämään toppahousuja, survoin ne salaa reppuun heti kun koti katosi näkyvistä...
- nukkumaan tasan klo 21, lukea sai hetken ihan hiljaa. Usein äiti kävi huutamassa klo 21.15 että meinaatko koko yön lukea ja meitä valvottaa?! Tuntui kivalle vielä 18-vuotiaana :D
- karkkipäivä tarkoitti pussillista popcornia jaettuna neljälle. Vaihtoehtoisesti sai sentin siivun vaniljajäätelöä. Karkkia ei tod. saatu.
- äiti kertoi keiden kanssa saan leikkiä ettei he ole huonoa seuraa
- kuukautissiteet pitää olla lukitussa kaapissa omassa huoneessa.
- ei meikkejä, hiusvärejä tai korvareikiä ennen kuin muuttaa pois kotoa. Ja niin edelleen....
Voisinpa sanoa että se oli kultaista 70-lukua mutta tämä tapahtui 90- ja 00-luvulla :D
Ainin ja vessassa ei saaut olla yli 5min ai äiti tuli huutamaan oven taakse! :D :D Olen 30v. ja hän tekee tätä yhä, myös meillä käydessään...
-edellinen
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi tapa, jonka toin lapsuudenkodista mukanani. Kun kakku oli uunissa, niin piti olla ihan hiljaa ettei se olisi lätsähtänyt. Siis oikeasti kuiskittiin ja hiivittiin varpaillaan.
Mun mielestä se on oikeastaan aika hauska juttu. Siihen synttärikakkuun tulee lisää vaikuttavuutta, kun sitä pitää paistaessa varjella. Ja saahan siinä myös vartin verran ihanaa hiljaisuutta taloon.
Suorastaan herttaista :D
Tähän sopii jatkoksi yksi lapsuusmuistoni mummolasta. Muistelen mummon sanoneen, ettei ukkosen ilmalla saa vatkata kermavaahtoa. Ei kuulemma vatkaannu. Mummo oli kyllä ihan täysjärkinen, joten liekö vitsillä heittänyt? :D
Anoppilassa pitää aina syödä leipää ruuan kanssa. Joka hiivatin kerta anoppi tekee lapsille siellä leivät kun syödään ja sitten surkuttelee kun lapset eivät niitä syö enkä minä tai poikansa pakota. Meillä kotona ei ole pakko ottaa leipää ruuan kanssa ja yleensä lapset eivät otakaan. Myös mieheni on sitä mieltä että omituinen sääntö.
Jotkut miehet ja pojat osaavat pissata seisten. Olen hyvin siisti ihminen ja vaikka meillä käy siivooja, siivoan wc-tiloja siinä välissä. Koskaan ei ole ollut mitään roiskeita vaikka poikanikin käynyt seisaaltaan jo 4-5v alkaen.
Kerran kaverini, 3 pojan äiti kirosi sitä kun vessa haisee roiskeiden takia kuselle. En oikein ymmärtänyt. Tämä ketju valottaa asiaa.
Mitä ketjun aiheeseen tulee niin oudointa oli yhden ala-asteen luokkatoverin kodissa, astioiden pesuun ei käytetty koska tiskiainetta. Vieläkin puistattaa! Ja tiedän myös yhden perheen jonka kotiin ei saanut koskaan kutsua kavereita. Tosi surullista. Ei olleet alkkiksia ym enkä tänä päivänäkään tiedä syytä miksi näin oli.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on varmaan monen mielestä (etenkin lasten kavereiden) todella outo sääntö: nuoret tuovat kännykät, tabletit ja kannettavat tietokoneet yöksi pois huoneestaan. Laitteiden luovutus tapahtuu aina viimeistään klo22, jolloin on teinien nukkumaanmenoaika. Ja näin toimitaan siis arkisin, vkonloppuina ja lomilla urpo äiti löysää vähän pipoa 😄
Tämä tulee meille ehdottomasti käyttöön jo varhaisteini-iässä. Järkyttävää miten myöhään jotkut nuoret saavat riekkua netissä. Erittäin järkevä sääntö ja varma tapa saada lapset nukkumaan. Eiväthän ne hereillä ilman laitteitaan selviä :D
Tiedän perheen jossa ei annettu lasten lukea Harry Pottereita, koska niissä on noituutta! Mielestäni hulluuden huippu.
Tosin tiedän myös perheitä, joissa Aku Ankka oli kielletty koska se on "amerikkalaista kapitalistipaskaa". Tämä tapahtui hamassa menneisyydessä 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Parhaan kaverin äidillä oli kumma sääntö, en tiedä onko enää: lemmikille ei saanut antaa ihmisen nimeä. En viittinyt sanoa, että meidän koiralla on ihmisen nimi, samoin sen aikaisilla kissoilla oli ihmisten nimet, toisella jopa sama nimi kuin parhaan kaverini isoveljellä :D
Kun olin lapsi, meidän naapurin mies antoi koiralleen saman nimen, kuin meidän äidillä on. Nyt jälkikäteen ajatellen tuo oli todella törkeää. Mitä muuta se voi olla, kuin tahallista loukkaamista, kun maailmassa kuitenkin riittäisi niitä ihmistenkin nimiä vaikka kuinka, jos semmoisen haluaa koiralleen antaa :O Äiti on maailman ystävällisin ihminen, joten oliko tuo mies sitten ärsyyntynyt meidän isään, tiedä häntä, mutta ei olisi silti tarvinnut antaa äidin nimeä sille koiralle.
Yhdessä perheessä (uusperhe, johon kuuluu mies, vaimo ja vaimon kaksi lasta) vaimon pitää kysyä lupa mieheltään, saako huoneiden sähköpatterit laittaa päälle pakkasella. Lämmitysmuoto varaava takka ja suora sähkö. Hurraa...
Jos mies on pihillä päällä niin palelkoot muksut.
Vierailija kirjoitti:
Ja tiedän myös yhden perheen jonka kotiin ei saanut koskaan kutsua kavereita. Tosi surullista. Ei olleet alkkiksia ym enkä tänä päivänäkään tiedä syytä miksi näin oli.
Syitä tuollaiselle voi olla esim. toisen puolison pakko-oireiset ongelmat eli siivoushulluus tai ylitarkka suhtautuminen siihen, että tavarat pysyvät järjestyksessä ja koskemattomina. Toinen vanhempi voi olla myös herkästi lasten äänistä ja liikehdinnästä hermostuvaa sorttia, jolloin voi olla parempi ettei kotona käy muita lapsia omien lisäksi. Surullista, kun tuollaisista ongelmista kärsivät myös ne perheen omat lapset.
Meillä letut syödään suoraan pannuilta tulleina, kun niiden idea on minun mielestäni se rapea reuna. Siitä ei ole jälkeäkään, jos letut ovat muhineet pinossa 25-30 min...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen, jossa lapset ovat 5-10 v. ja kaikkien pitää alkaa valmistautua nukkumaanmenoon klo 19, vaikka kenelläkään ei ole erityisen aikaista herätystä.
Mitäs outoa tässä on?
Meidän naapurissa 70-80 -luvuilla asui pikkupaikkakunnan silmäätekevä perhe, jossa leikki-ja kouluikäiset villit kolme poikaa laitettiin sänkyyn jo klo 19. Vanhemmat tarvitsivat vissiin kipeesti omaa aikaa.
Letut/lätyt paistan ja taatusti syön rapeana välistä. Niitä saavat myös muut syödä välistä. lopuksi kasaantu myös kasa, joka pysyy lämpimänä kyllä ihan itsestään. Ne eivät ole enä rapeita, mutta kelpaavat silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tiedän myös yhden perheen jonka kotiin ei saanut koskaan kutsua kavereita. Tosi surullista. Ei olleet alkkiksia ym enkä tänä päivänäkään tiedä syytä miksi näin oli.
Syitä tuollaiselle voi olla esim. toisen puolison pakko-oireiset ongelmat eli siivoushulluus tai ylitarkka suhtautuminen siihen, että tavarat pysyvät järjestyksessä ja koskemattomina. Toinen vanhempi voi olla myös herkästi lasten äänistä ja liikehdinnästä hermostuvaa sorttia, jolloin voi olla parempi ettei kotona käy muita lapsia omien lisäksi. Surullista, kun tuollaisista ongelmista kärsivät myös ne perheen omat lapset.
Itse en lapsena ja teininä kutsunut kavereita kylään ollenkaan koska äitini on vakavasti mielenterveysongelmainen eikä halua että sitä saa kukaan tietää. Jouduin valehtelemaan koko nuoruuteni että miksi meille ei voi muka milloinkin mennä. En uskaltanut kertoa äitini ongelmista kenellekään kuin vasta täysi-ikäisenä. Äiti siis ajoittain aggressiivinen skitsofreenikko.
Sukulaisperheessä ostetaan hedelmiä näin: pussiin laitetaan esim. Kuusi luumua, kun perheessä on äiti, isä ja lapsi, niin jokaiselle on yhtä monta! Kaikkien hedelmien kanssa sama juttu.
Tuntuu tosi oudolta. Itse laittelen pussiin minkä laitan, punnitsen ja maksan.
Itse en lapsena ja teininä kutsunut kavereita kylään ollenkaan koska äitini on vakavasti mielenterveysongelmainen eikä halua että sitä saa kukaan tietää. Jouduin valehtelemaan koko nuoruuteni että miksi meille ei voi muka milloinkin mennä. En uskaltanut kertoa äitini ongelmista kenellekään kuin vasta täysi-ikäisenä. Äiti siis ajoittain aggressiivinen skitsofreenikko.[/quote]
Sama. Kutsuin ekan kerran vieraita kotiin 22 -vuotiaana. Sitä ennen 10 -vuotiaana. "Kiva" tietää että on kohtalotovereita. Mä kerroin ekan kerran lapsuudesta 25 -vuotiaana. Puheesta ei meinannut tulla loppua, purin kerralla kaiken pahan. Sitten päätin etten jää vellomaan menneisyydessä vaan annoin luvan itselleni nauttia ja olla onnellinen.
Lapsuudessa äidin tarpeet menivät mm. ruuan edelle. Ruokaa ei ollut 3/4 kuukaudessa, tai jos oli, leipää / perunaa. Öisin ei nukuttu, vaan kuuneltiin äidin huutoa. huusi siis yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tiedän myös yhden perheen jonka kotiin ei saanut koskaan kutsua kavereita. Tosi surullista. Ei olleet alkkiksia ym enkä tänä päivänäkään tiedä syytä miksi näin oli.
Syitä tuollaiselle voi olla esim. toisen puolison pakko-oireiset ongelmat eli siivoushulluus tai ylitarkka suhtautuminen siihen, että tavarat pysyvät järjestyksessä ja koskemattomina. Toinen vanhempi voi olla myös herkästi lasten äänistä ja liikehdinnästä hermostuvaa sorttia, jolloin voi olla parempi ettei kotona käy muita lapsia omien lisäksi. Surullista, kun tuollaisista ongelmista kärsivät myös ne perheen omat lapset.
Meilläkin on sääntö että koulukavereita ei saa pyytää kotiin. Asumme huonolla alueella vuokralla ja lapsi on ollut pahasti koulukiusattu ja vaihtanut koulua. Uudessa koulussa on kaverit kaikki rikkaalta omakotialueelta ja ketään ei pyydetä jottei selviä ahtaus ja kiusaaminen ala taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi tapa, jonka toin lapsuudenkodista mukanani. Kun kakku oli uunissa, niin piti olla ihan hiljaa ettei se olisi lätsähtänyt. Siis oikeasti kuiskittiin ja hiivittiin varpaillaan.
Mun mielestä se on oikeastaan aika hauska juttu. Siihen synttärikakkuun tulee lisää vaikuttavuutta, kun sitä pitää paistaessa varjella. Ja saahan siinä myös vartin verran ihanaa hiljaisuutta taloon.
Suorastaan herttaista :D
Tähän sopii jatkoksi yksi lapsuusmuistoni mummolasta. Muistelen mummon sanoneen, ettei ukkosen ilmalla saa vatkata kermavaahtoa. Ei kuulemma vatkaannu. Mummo oli kyllä ihan täysjärkinen, joten liekö vitsillä heittänyt? :D
Minulle mummo opetti , ettei ukkosella kannata tehdä viiliä ,se ei onnistu.
Minulla tekee nyt kauheasti mieli lettuja ja se on teidän syy! Pakko mennä puotiin ostamaan tarpeet ja taas paino nousee. Teidän syy!