Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?

Pentti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eräässää perheessä ei saanut juoda mitään ruoan kanssa. kun oli lautasen syönyt tyhjäksi, sai juoda lasin vettä/mehua/tms.

Mä tiedän myös tällaisen perheen. Perheessä on muitakin erikoisia sääntöjä, esim. käsiä ei pestä juoksevan veden alla vaan altaaseen lasketaan vettä ja siinä samassa seisovassa vedessä jokainen käy vuorollaan pesemässä kädet.. Puhdasta tulee!

Saman voi tehdä pytyllä käydessä. Ja Suomessa hygienia on ollut huippuluokkaa, ei ole enää.

Näitä ruokajuomajuttuja on varmaan paljon, kun pelätään lasten lihovan. Kaverien luona sitten ahmitaan jos vain on herkkuja tarjolla.

Hiivataikinan leivonnassa käytetyt pyörittelyjauhot kerättiin talteen seuraavaa kertaa varten, näin ei mene mikään hukkaan.

Lautasen tyhjäksi syöminen on myös ollut tuttavaperheen vanhempien raivareiden aiheuttaja. Muuten ruokaa saattoi mennä roskiin kuukausittain kassitolkulla.

Lapset eivät saaneet lupaa leikkiä sotkevia leikkejä. Piti seistä kun muut möyri maassa.  Samasessa perheessä liian varhaisessa vaiheessa väkisin opetettu lukemaan. Ja pidetty sitä viisautena. Ankeaa seuratattavaa, kun lapsi yritti miellyttää "lukutaidolla".

Mä oikeasti haluaisin tietää mikä toi häpykarvojen leikkausjuttu oli!

Tai jos hän olisi vaikka koputtanut huoneeni ovelle ja kysynyt, onko minulla hetki aikaa. Mutta kun ei, yleensä jouduin vain huomaamaan, että joku on huoneessani, tai että tavarani on kadonnut, tai että siskoni omistaa nyt jotakin, mikä vielä edellisenä päivänä oli minun. Ja joka kerta kun kehtasin loukkaantua tällaisista, niin äitini sai käännettyä asian niin, että minä olen paha. Minä olen liian materialistinen, että kehtaankin välittää jostain tavaroista, vaikka minulla on "rakastava" perhe. Koin olevani entistä haisevampi roska.

Minä opin tarrautumaan asioihini kaksin käsin, nukkuessani piilotin tärkeimpiä tavaroitani peiton sisään ja patjan alle. Kun löysin pihalta hienon lasinsirpaleen, pullonkorkin tai napin tms, niin piilotin ne huoneeni lattialistan takana olevaan salakoloon, koska siten minulla oli ainakin jotain, mitä kukaan ei voisi minulta ottaa. Jos tein jotain talon yleisessä tilassa ja halusin vaikka käydä vessassa, niin minun oli joko juostava vessareissu mahdollisimman nopeasti tai piilotettava keskeneräinen hommani huoneeseeni, sillä kun jätin tavarani vahtimatta, niin ne saattoivat hyvinkin olla palatessani rikki, tai kadonneet jäljettömiin. Minulla oli koko ajan tietyllä tavalla turvaton olo, sillä tiesin, että saatoin menettää minkä tahansa omaisuuteni hetkenä minä hyvänsä, enkä itse mahda sille mitään. Sen vuoksi minä saan nyt aikuisena aivan suunnatonta turvallisuuden tunnetta siitä, kun voin ympäröidä itseni omilla, haluamillani esineillä, tietäen että kenelläkään muulla ei ole lainmukaista oikeutta ottaa niitä. Se saa minut tuntemaan, että minulla on vaikutusvaltaa omassa elämässäni. Sen vuoksi en kestä sitä, jos joku toinen koskee tavaroihini, oli kyse sitten tietokoneesta tai banaanista. Heitän kyllä omat roskani pois aivan asianmukaisesti, mutta en siedä sitä, jos joku toinen heittää yhdenkään roskani pois, ellen sitten erikseen pyydä henkilöä tekemään niin. Voin tarjota vieraalle kahvia kahvikupistani, mutta en siedä sitä, jos joku vain menee kaapilleni ja ottaa kupin jos en kehottanut tekemään niin.

Olisi siis todella hankala aloittaa parisuhde ja viedä se niin pitkälle, että eteen tulisi yhteenmuutto. Olisi myös todella vaikea elää lasten kanssa. Minulle se on sietämätön ajatus, että ostan aamulla kuusi omenaa, ja illalla huomaankin, että jäljellä on enää neljä. En kestä, jos saavun huoneeseen, ja jokin siellä on eri tavalla kuin huoneesta viimeksi lähtiessäni. Joko minä kieltäisin perheenjäseniäni koskemasta mihinkään ja perheeni olisi sen vuoksi onneton, tai sitten antaisin perheeni elää normaalisti ja olisin itse onneton sekä jatkuvasti stressaantunut. Onneksi minua nyt ei muutenkaan kiinnosta perheen tai parisuhteen hankkiminen.

Mun sydän vaan rusahti kun mä luin tän. Lapsuuteni oli itsellä sellaista kuraa että olen naureskellen lukenut ketjua. Uskon kirjoituksesi sillä tiedän suomen lasten nurjan puolen. Henkilökohtaisesti olen kokenut, vanhemman itsemurhan, toisen narkomaani ja vankila kierteen. Olen nähnyt sijais perheet ja lastenkodit, lomaperheet, kaikilla sukulaisilla kiertelyn, insesmin, raiskauksia, perheväkivaltaa, henkistä väkivaltaa, kohtuuttomia rangaistuksia: esim. Istut raakojen riisin jyvien päällä polvillasi paljain jaloin tunteja. Lapsityövpimana toimiminen, huoneessa pitäminen, eristys, huumattuna ettei voi poistua, alastomana olohuoneessa seisottaminen kun on tullut vieraita kylään, jätettu ulos, ilman ruokaa, pakko syöttöä, syönyt oksennusta, alle 9 arvosana rangaistus, lista on loputon

Nuorempana jos halusin ostaa jonkun musiikkikasetin jossa laulettiin englantia, mun piti ensin suomentaa sanat äidille, että tiesi mistä lauletaan. Sitten vasta harkitsi saanko ostaa.Ettei ollut mitään " saatanallista" sanoitusta. Ja kyse oli ihan backstreet boyssista, n'synkistä ja take thatista.

Asuimme samanikäisten tyttöjen kanssa isossa omakotitalossa, käytävällä oli muistaakseni pienintä wattia olevat lamput, jäi painajaisena mieleen.  Nyt tuntuisi ihan järkevältä silloin kammotti puolipimeä käytävä.  Muut lähtivät aina viikonlopuiksi kotiin kuin korostaakseen heillä on kaikki hyvin.  

Eräässä perheessä tullaan kyläillessä luettelmaan isäntäperheesseen, että "nyt on meidän lapsen iltapala-aika, nyt on meidän lapsen ruoka-aika jne..." Ja automaattisesti oletetaan, että isäntäperhe alkaa toimimaan heidän pentujensa aikataulujen mukaan. Eipä sitä heilläkään käydessä luetella, mitä kukakin vieras syö ja milloin.

Terveisiä vaan O-kirjaimella alkavaan kaupunkiin...

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana jos halusin ostaa jonkun musiikkikasetin jossa laulettiin englantia, mun piti ensin suomentaa sanat äidille, että tiesi mistä lauletaan. Sitten vasta harkitsi saanko ostaa.Ettei ollut mitään " saatanallista" sanoitusta. Ja kyse oli ihan backstreet boyssista, n'synkistä ja take thatista.

Olisit keksinyt omat sanat 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Täpötäydeksi annosteltu lautanen piti syödä tyhjäksi. Jos ei syönyt, joutui nurkkaan häpeämään tuntikausiksi. Loputa piti anoa henkensä hädässä anteeksintoa. Monesti isämme teki oikein tarkoituksella meitä oksettavia ruokia ja vaikka puurossa olisi ollut mato, kaikki oli syötävä.

- Kaupasta ostettiin vain isämme lempimuroja, joita hän ei kuitenkaan koskaan syönyt. Jos joku muu taas halusi niitä joskus ottaa, seurasi suoraa huutoa ettei saa syödä.

- Perunat piti kuoria lavuaarin yllä samalla kun hana on täysillä auki, vaikka vettä valui turhaan ja lavuaari meni aina kuorista tukkoon. Isä kuitenkin raivosi,

jos edes ehdotettiin jotakin toista tapaa

- Verkkarit jalassa ei saanut poistua kotoa. Edes lähikauppareissulla (jossa olisi mennyt yhteensä alle 10 min) ei saanut käydä, jollei ollut farkkuja jalassa.

- Mistään ei saanut olla isän kanssa eri mieltä (edes siitä onko jokin elokuva hyvä) ja omissa asioissa (esim. jatko-opinoissa) ei ollut mitään päätäntävaltaa. Isä päätti jopa puketumiseni ja hiusteni pituuden vielä

ollessani 17v. Hän kyttäsi myös varpaankynsieni pituuksia (kyllä vain :D)

ja käski leikkamaan ne niin lyhyiksi, ettei

sitä valkoista osaa enää näkynyt. Mikäli

näkyi, isä raivosi melkein suu vaahdossa

- Valehdella ei tietenkään saanut, mutta aina kun kerroin totuuden, isä väitti minua kurkku suorana huutaen valehtelijaksi. Minun piti siis oikeasti

valehdella, koska vain silloin hän uskoi.

T: Tyttö -97

Millaiset hiukset piti olla?

Hiukset sai olla max. olkapäille asti, ja niiden piti olla suorat ja mahdollisimmat latteat. Vähänkään pidempi ja tai jopa nätisti kiharrettu oli "kammottava peikkotukka".

Vierailija kirjoitti:

1995 syntynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lamalapsi kirjoitti:

Omassa lapsuudessani 90-luvulla oli laman vuoksi muutamia sääntöjä jotka nyt kyllä ymmärrän, tosin silloin vaan ärsyttivät;

-Maitoa sai max. Kaksi mukia per ruokailu

- leipää max. 3 viipaletta per ruokailu

- Vaatteita kierrätettiin ja siksi kuljin poikien vaatteissa aina kakkosluokalle saakka (olen nainen )

- Polkupyörät kierrätettiin, ei väliä oliko poikien vai tyttöjen pyörä

Säännöistä erikoisin mieleen jäänyt on se, että suihkun jälkeen piti kuivata

seinälaatat. Isän mielestä vesi jää

muuten seisomaan ja tulee

kosteusvaurio

Meillä sai kaksi leipäpalaa, jos oli nälkä, piti ottaa lisää ruokaa eikä täyttää mahaa leivällä.

Suihkua meillä ei edes ollut, vain ulkosauna ja padassa lämmitettävä

sauna. Tuota mä vihasin ja häpesin,

muut kohdat oli mulle ihan ok.

Olen syntynyt 1980 eli lapsuus tuli vietettyä samoihin aikoihin kuin tämän

kirjoittajalla.

Suihkuton ulkosaunahan on kaikkein paras

Mä kyllä häpesin. En muista lapsuudestani enkä nuoruudestani ketään muuta jonka kotona ei olisi ollut suihkua vaan pelkkä ulkosauna ilman suihkua.

Ja kyllä mä arvostan suihkua edelleen, en muuttaisi taloon, jossa ainoa pesumahdollisuus olosi pesuvati.

Tulin jotenkin iloiseksi, kun sain näistä kommenteista tietää, että joku muukin on joutunut 90-luvulla elämään ulkosaunan varassa.  Olen luullut olleeni ainoa. Ainakaan en ole kehdannut kysyä aikuisena kavereilta, että montako kertaa pääsivät viikossa pesulle pesulle.

Traumat kirjoitti:

Nyt vasta vanhemmalla iällä tajuan, miten hirvee iskän ex- vaimo oli meikäläiselle kun olin muksu. Äitipuolella oli kaks poikaa jotka molemmat oli mua vanhempia, ja mä olin reilusti pienempi iskän ainoo lapsi.

Sain käydä iskän luona vaan joka toinen viikonloppu, 10 vuotta säännöllisesti eikä yhtäkään poikkeusta. Viikolla ei saanut tulla moikkaamaan iskää vaikka asuttiin ihan vierekkäin.

Suursiivouspäivä oli AINA joka toinen perjantai ja tottakai just se perjantai, kun mä olin siellä. Ison kämpän imurointi heti ensitöiks, kun saapuu viettämään viikonloppua iskän luokse.

Aina sunnuntaina piti siivota huone jonka jaoin poikien kanssa, ne ei auttanu yhtään vaan mä sain aina siivota, vaikka niiden sukulaislapset ois sotkenu huoneen.

Mua pari vuotta nuorempi äitipuolen sukulaislapsi oli useesti iskällä kylässä sillon ku mä olin siellä ja mun piti tehä sille aamupalat vielä teini-iässä ja pestä sen tukka.

Niihin sääntöihin: sohvalla ei maattu, eikä jalkoja MISSÄÄN nimessä saanut pitää sohvalla. (muut sai, en minä)

Vessassa ei saanut istua kauaa, äitipuoli koputteli oveen jos kesti liian kauan (ei ollut ainut vessa)

Kavereita ei missään nimessä saanut tulla kylään (paitsi äitipuolen lapsien kaverit sai)

Iskän kanssa ei saanut kahdestaan lähteä kauppaan jos äitipuoli ei tullut mukaan.

Haarukkaa piti pitää oikeassa kädessä jos ei käyttänyt veistä (oon vasenkätinen)

Jääkaapilla ei saanut käydä ilman lupaa

Hiulset piti harjata ulkona.

Olet onnellisemmassa asemassa kuin muut koska opit tekemään töitä.  Olihan tuo orjapiiskuri-tyyliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän 70- ja 80-luvuilla oli aika normaalia, että leivän päälle laitettiin vain yhtä päällistä kerrallaan. Eihän huoltamoiden baareissakaan ollut kuin kinkku-, makkara- tai juustosämpylöitä. Ja nekin tosiaan olivat tyyliin sipaisu voita ja yksi tai kaksi juustosiivua välissä. Ei mitään kurkkuja, salaatteja tms.

Ja jos syötiin ruoan kanssa leipää, se oli aina tummaa ja päälle vain rasvaa.

Jos esim. iltapalaksi söi leipää, se saattoi olla myös vaaleaa ja päälle sai laittaa rasvan lisäksi juustoa TAI kinkkua/makkaraa.

Mielessä  ravintola Tre 70-luvulla jossa ei tunnettu tuota "asiakas aina oikeassa", hernekeittolounas ja kysyttiin otatteko kahvia vai ohukaisia jälkiruoaksi.  Kahvi kuului siis aina lounaan jälkiruoaksi.  Kurssin väki oli (piip) väkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana jos halusin ostaa jonkun musiikkikasetin jossa laulettiin englantia, mun piti ensin suomentaa sanat äidille, että tiesi mistä lauletaan. Sitten vasta harkitsi saanko ostaa.Ettei ollut mitään " saatanallista" sanoitusta. Ja kyse oli ihan backstreet boyssista, n'synkistä ja take thatista.

Olisit keksinyt omat sanat 😊

Ostin teininä brittiläisiä ja amerikkalaisia lehtiä, kuten Cosmoa. Äitini ei osannut englantia, enkä edes tajunnut miten hyvä asia se oli kunnes meille tuli ulkomailta sukulaisia kylään ja äitini esitteli huonettani ja pöydällä olevia lehtiä "noita tämä meidän tyttö lukee sujuvasti" ja kannessa oli joku räväkänpuoleinen seksiin liittyvä otsikko. Sukulainen kuitenkin ignoorasi sen vaikka näin katseesta että ei hänkään sellaista oikein hyväksynyt. Huh

Uppis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1995 syntynyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lamalapsi kirjoitti:

Omassa lapsuudessani 90-luvulla oli laman vuoksi muutamia sääntöjä jotka nyt kyllä ymmärrän, tosin silloin vaan ärsyttivät;

-Maitoa sai max. Kaksi mukia per ruokailu

- leipää max. 3 viipaletta per ruokailu

- Vaatteita kierrätettiin ja siksi kuljin poikien vaatteissa aina kakkosluokalle saakka (olen nainen )

- Polkupyörät kierrätettiin, ei väliä oliko poikien vai tyttöjen pyörä

Säännöistä erikoisin mieleen jäänyt on se, että suihkun jälkeen piti kuivata

seinälaatat. Isän mielestä vesi jää

muuten seisomaan ja tulee

kosteusvaurio

Meillä sai kaksi leipäpalaa, jos oli nälkä, piti ottaa lisää ruokaa eikä täyttää mahaa leivällä.

Suihkua meillä ei edes ollut, vain ulkosauna ja padassa lämmitettävä

sauna. Tuota mä vihasin ja häpesin,

muut kohdat oli mulle ihan ok.

Olen syntynyt 1980 eli lapsuus tuli vietettyä samoihin aikoihin kuin tämän

kirjoittajalla.

Suihkuton ulkosaunahan on kaikkein paras

Mä kyllä häpesin. En muista lapsuudestani enkä nuoruudestani ketään muuta jonka kotona ei olisi ollut suihkua vaan pelkkä ulkosauna ilman suihkua.

Ja kyllä mä arvostan suihkua edelleen, en muuttaisi taloon, jossa ainoa pesumahdollisuus olosi pesuvati.

Tulin jotenkin iloiseksi, kun sain näistä kommenteista tietää, että joku muukin on joutunut 90-luvulla elämään ulkosaunan varassa.  Olen luullut olleeni ainoa. Ainakaan en ole kehdannut kysyä aikuisena kavereilta, että montako kertaa pääsivät viikossa pesulle pesulle.

Meillä oli myös pelkkä puusauna, mutta lämmitettiin se joka päivä.

Minä taidan olla sellainen tyhjästä nalkuttaja, jonka koti on täynnä outoja sääntöjä. Lapsia minulla ei ole. Kuljen korjaamassa poikaystävän jälkiä, vaikka hän onkin oppinut hyvin siihen miten asunnossani ollaan.

- astiat on laitettava tietyille paikoille kuivauskaapissa (en käytä muuta astiakaappia). Erityisen tärkeää on laittaa isot syvät lautaset reunimmaiseksi, koska ne eivät pysy kunnolla pystyssä kuin astiakaapin seinää vasten

- astiat on huuhdeltava käytön jälkeen

- verhot on suljettava iltaisin niin, ettei mistään raosta pääse aamulla auringonvaloa

- kattiloita ja paistinpannua säilytetään puhtaina liedellä, kahvat käännettynä niin ettei niihin voi törmätä

- jääkaappia ja pakastinta ei saa tuulettaa, siis pohtia ovi auki mitä haluaisi

- myöhään illalla pidetään vain himmeitä valoja tai lukuvaloa päällä

- vessan ovi suljetaan sen jälkeen kun siitä on kuljettu, muuten se tukkii ulko-oven

- jokaista vesilasillista varten ei oteta uutta lasia, tulee kamalasti tiskiä muuten

- vessaharjalla pestään vain pöntön sisäosa, ei reunoja. Reunat pestään sienellä tai rätillä

- pyykätessä pestään tummat, värilliset ja valkoiset erikseen

- pyyhkeet ja lakanat rullataan eikä viikata, ettei niihin tule rumia painaumia

Kesäaikaan täytyi kävellä etupihan sorakivikon poikki aina kun halusi tulla sisälle taloon, vaikka olisi ollut paljain varpain. Tämä ilmeisesti siksi, ettei sisälle tulisi hiekkaa. Lapset saivat tulla sisälle vain kodinhoitohuoneen ovesta. Lapset saivat käyttää vain kodinhoitohuoneen wc:tä. Oman huoneen tuuletusikkunaa ei saanut pitää auki vaikka olisi kuinka kuuma, isä piti kyllä takaovea auki miten halusi. Takkahuoneen ovea ei saanut sulkea (miksi siinä sitten oli ovi eikä vain aukkoa?!). Yläkerrassa piti kävellä ihan hissun kissun, ei saanut "tömistellä."

Kun olin nuori ja asuin vielä kotona, sai iltapalaksi syödä maksimissaan 1/4 leipäpalan. Perustelu oli, että iltasyömiset lihottaa, ja uni ei tule jos maha on täynnä? :D (söin muutenkin kyllä vain 2 krt päivässä, että ei se koskaan täynnä ollut)

En muista oonko mä tän kertonut jo, en pikasilmäilyllä löytänyt. Sorry jos tuplat.

Mulla on kaveri, joka maksattaa lapsillaan "veroa". Aina kun esim mummo antaa kympin lapselle, niin isä ottaa kaksi euroa itselleen. Näin opettaa lapsilleen, että aina joku muukin on rahapussilla. Tili ei ole koskaan oma.

Tämä tekee myös sitä, että lapsi on saanut säästettyä jotain tiettyä Lego juttua varten rahaa. Se sitten sattumalta onkin tarjouksessa jossain marketissa. Lapsi onnellisena Lego paketin ostajana maksaa vielä isälleen uuden veron. Eli sen alennuksesta saadun säästön. Lapsi joutuu maksamaan lelustaan joka tapauksessa täyden hinnan.

Tuota silmät ymmyrkäisenä kerran ihmettelin ääneen, että kai sä laitat lapselle itselleen sen rahan sitten säästöön. Esim tilille yms. Ei todellakaan. Tuleehan hänellekin kuluja, kun pitää kaupoilla käydä. Ei se bensakaan ilmaista ole!

Onneksi en ole niiden lapsille rahaa antanut.

Toinen kaveri taas tekee niin, että vaatii lapset laittaa aina saaduista rahoista 10% säästöön. Nämä ovat siis täysin lapsen omia rahoja vieläkin, mutta säästää myöhempää tarvetta varten. Pitänyt ottaa itsekin käyttöön, muttamutta...

pinkkiyksisarvinen kirjoitti:

Kun olin nuori ja asuin vielä kotona, sai iltapalaksi syödä maksimissaan 1/4 leipäpalan. Perustelu oli, että iltasyömiset lihottaa, ja uni ei tule jos maha on täynnä? :D (söin muutenkin kyllä vain 2 krt päivässä, että ei se koskaan täynnä ollut)

Sitkeä myytti josta monet, varsinkin lapset ovat kärsineet. Minä en saa ollenkaan unta nälkäisenä. Meillä oli sama sääntö ja joskus hiivin yöllä salaa syömään tai jemmasin ruokaa huoneeseeni. Nyt aikuisena syön juuri niin paljon iltapalalla kuin huvittaa. Lopputulos? Minä normaalipainoinen, edelleen, vanhemmat ylipainoisia, edelleen.