Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiellettyä oli pitää päiväkirjaa, "äidltä ei saa olla salaisuuksia" joten äiti ratsasi päiväkirjani usein. Lopetin kirjoittamasta sitä.
Kas tässä esimerkki, miksi on hyvä antaa lapsensa pitää päiväkirjaa ja kehittää kirjoitustaitoaan. Lopetan kirjoittamisen tähän.
39 alapeukuttajaa on sitä mieltä, että "Lopetin kirjoittamasta sitä" on hyvää kieltä. Huokaus.
"Lopetin kirjoittamasta sitä [päiväkirjaa]" = lopetin päiväkirjan kirjoittamisen. Täysin korrekti ilmaisu (vertaa "kirjoitan päiväkirjaa").
"Lopetan kirjoittamisen tähän" = lakkaan kirjoittamasta parhaillani kirjoittamaa tekstiä. Täysin eri asia, mikä ei viesti samaa asiaa kuin alkuperäinen.
Pahoittelen OT:ia, mutta ärsytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa nauraa, mutta lasten kaverit, eikä edes omat lapset ole lakki päässä sisällä.
Meillä on aina niin lämmin, että pipoa ei tarvitse.
Rasittava lapsuus kirjoitti:
Oman lapsuudenkodin säännöt ja muut omituisuudet (jossa piheys ja varovaisuus ovat hyveitä):
-Meillä oli muovilautaset, sellaiset retkeilylautaset vakikäytössä, koska...öh, en oikeastaan tiedä, luultavasti siksi että posliiniset olisivat menneet rikki, koska meitä oli monta lasta. Mutta näitä käytettiin vielä kun lapset olivat paljon vanhempia, yläasteella ja edelleenkin.
-Jos ruokaa ei syönyt tietyssä ajassa loppuun vaan venkoili sen kanssa, ruokaa tuli saman verran lisää kuin lautasella oli jäljellä ja niin kauan istuttiin pöydässä, siis vaikka monta tuntia, et lautaset on tyhjät. Kaikkea ei pitänyt vain maistaa vaan myös syödä loppuun, omia mieltymyksiä/inhokkeja ei huomioitu. Jos isäni piti jostain ruoasta, lasten piti syödä erityisesti sellasta ruokaa. Itestä on kasvanut, ehkä tästä johtuen(?)tosi nirso, en vain pysty syömään tiettyjä ruoka-aineita vieläkään.
-Lasisista laseista ei saanut juoda, koska niistä irtoaa lasia elimistöön.
-Jos jokin esine meni rikki, meidän lasten piti maksaa uusi, koska aikuisethan eivät riko mitään.
-Ylipäätään virheistä piti kirjaimellisesti maksaa, jos oli tehnyt jotain väärin, piti maksaa esim. 20 markkaa.
-Kodin ulkopuolista työtä oli pakko tehdä jo ala-asteella, kuten lehtien jakelua, muistan kuinka vihasin sitä hommaa ja se vei suhteettoman kauan 12-16-vuotiaan elämästä, 5-6 tuntia viikossa! En todellakaan oppinut kunnioittamaan työntekoa siten, lähinnä opin, että paskatyötä en tee aikuisena. Lisäksi kotona piti tehdä kotitöitä ja pihatöitä tosi paljon ja kun käsky kävi, hommat piti aloittaa välittömästi (esim. Klo 8 vloppuna), ei voinut neuvotella ajasta.
-Pitkään ei saanut nukkua viikonloppuisinkaan, esim.joskus 9-10 piti nousta, koska päivä menee hukkaan muuten.
-Vanhemmat arvostelivat vaatetustani, koska tykkäsin mustasta ja tummista väreistä, olisi pitänyt olla värikkäämpiä vaatteita. Myös hiusteni jakausta arvosteltiin, wtf. Vanhemmat pakottivat kerran kaupassa minua valitsemaan myyjän edessä inhoamani kengät, koska vanhempani tykkäsivät niistä. Myyjä oli muistaakseni aika vaivaantunut kuten myös minä, olin ehkä jotain 11 vee. No, kengät ostettiin mutta en pitänyt niitä kertaakaan, ainakaan omasta tahdostani.
-Omien huoneiden ovia ei saanut sulkea, koska lapsista tulee sulkeutuneita siten.
-Autolla ei saa ajaa sateella, koska se kastuu ja menee pilalle.
-Voita tai mitään margariineja ei saanut ostaa, koska rasva tukkii suonet, myös kerma oli kiellettyä, kermajäätelöt yms. Edes kylään tulevalle mummolle ei voinut ostaa kahvin kanssa punaista maitoa. Kuitenkin kaikki sokerinen oli ihan fine.
-Seiniin ei saanut koskea, ettei tule jälkiä sormista.
-Suihkussa ei tietenkään saanut lotrata ja suihkupää vaihdettiin käsisuihkupääksi, itellä pitkä tukka ja tovi meni pestessä... Yhteiset pyyhkeet, joita pestiin harvoin, koska pyykkiä piti vältellä. Itse kyllä teininä pidin omaa pyyhettä.
-Lukiokirjoja ei saanut ostaa uutena, vaikka olisi itse maksanut.
-Sohville piti istua rauhallisesti, ettei sohvat mee jotenki rikki.
-Auton ovia ei saanut paiskoa. Ylipäätään auton edessä ei saanut leikkiä, ettei osu pallo tai muu autoon, tää ihan ymmärrettävää. Kaikenlainen varovaisuus esineitä kohtaan piti siis muistaa, kerran kaaduin ulkoportaissa ja ekana isäni sanoi, että varo ettei portaiden matto lähe irti tai jotain vastaavaa eikä että sattuiko.
- kädet piti pestä mäntysuovalla, koska se on halpaa, normi käsisaippuaa ei ikinä ollut.Mitähän vielä.. itestä kasvanut kai suht täyspäinen, en tod.noudata näin järjettomiä sääntöjä nyt omassa kodissani. Kyllä sitä jo lapsena tajusi, että meil on vähä erilaista kotona.
Näistä olisi sossu tykännyt, koska teillä oli selvätikin rajat.
Vierailija kirjoitti:
Rasittava lapsuus kirjoitti:
Oman lapsuudenkodin säännöt ja muut omituisuudet (jossa piheys ja varovaisuus ovat hyveitä):
-Meillä oli muovilautaset, sellaiset retkeilylautaset vakikäytössä, koska...öh, en oikeastaan tiedä, luultavasti siksi että posliiniset olisivat menneet rikki, koska meitä oli monta lasta. Mutta näitä käytettiin vielä kun lapset olivat paljon vanhempia, yläasteella ja edelleenkin.
-Jos ruokaa ei syönyt tietyssä ajassa loppuun vaan venkoili sen kanssa, ruokaa tuli saman verran lisää kuin lautasella oli jäljellä ja niin kauan istuttiin pöydässä, siis vaikka monta tuntia, et lautaset on tyhjät. Kaikkea ei pitänyt vain maistaa vaan myös syödä loppuun, omia mieltymyksiä/inhokkeja ei huomioitu. Jos isäni piti jostain ruoasta, lasten piti syödä erityisesti sellasta ruokaa. Itestä on kasvanut, ehkä tästä johtuen(?)tosi nirso, en vain pysty syömään tiettyjä ruoka-aineita vieläkään.
-Lasisista laseista ei saanut juoda, koska niistä irtoaa lasia elimistöön.
-Jos jokin esine meni rikki, meidän lasten piti maksaa uusi, koska aikuisethan eivät riko mitään.
-Ylipäätään virheistä piti kirjaimellisesti maksaa, jos oli tehnyt jotain väärin, piti maksaa esim. 20 markkaa.
-Kodin ulkopuolista työtä oli pakko tehdä jo ala-asteella, kuten lehtien jakelua, muistan kuinka vihasin sitä hommaa ja se vei suhteettoman kauan 12-16-vuotiaan elämästä, 5-6 tuntia viikossa! En todellakaan oppinut kunnioittamaan työntekoa siten, lähinnä opin, että paskatyötä en tee aikuisena. Lisäksi kotona piti tehdä kotitöitä ja pihatöitä tosi paljon ja kun käsky kävi, hommat piti aloittaa välittömästi (esim. Klo 8 vloppuna), ei voinut neuvotella ajasta.
-Pitkään ei saanut nukkua viikonloppuisinkaan, esim.joskus 9-10 piti nousta, koska päivä menee hukkaan muuten.
-Vanhemmat arvostelivat vaatetustani, koska tykkäsin mustasta ja tummista väreistä, olisi pitänyt olla värikkäämpiä vaatteita. Myös hiusteni jakausta arvosteltiin, wtf. Vanhemmat pakottivat kerran kaupassa minua valitsemaan myyjän edessä inhoamani kengät, koska vanhempani tykkäsivät niistä. Myyjä oli muistaakseni aika vaivaantunut kuten myös minä, olin ehkä jotain 11 vee. No, kengät ostettiin mutta en pitänyt niitä kertaakaan, ainakaan omasta tahdostani.
-Omien huoneiden ovia ei saanut sulkea, koska lapsista tulee sulkeutuneita siten.
-Autolla ei saa ajaa sateella, koska se kastuu ja menee pilalle.
-Voita tai mitään margariineja ei saanut ostaa, koska rasva tukkii suonet, myös kerma oli kiellettyä, kermajäätelöt yms. Edes kylään tulevalle mummolle ei voinut ostaa kahvin kanssa punaista maitoa. Kuitenkin kaikki sokerinen oli ihan fine.
-Seiniin ei saanut koskea, ettei tule jälkiä sormista.
-Suihkussa ei tietenkään saanut lotrata ja suihkupää vaihdettiin käsisuihkupääksi, itellä pitkä tukka ja tovi meni pestessä... Yhteiset pyyhkeet, joita pestiin harvoin, koska pyykkiä piti vältellä. Itse kyllä teininä pidin omaa pyyhettä.
-Lukiokirjoja ei saanut ostaa uutena, vaikka olisi itse maksanut.
-Sohville piti istua rauhallisesti, ettei sohvat mee jotenki rikki.
-Auton ovia ei saanut paiskoa. Ylipäätään auton edessä ei saanut leikkiä, ettei osu pallo tai muu autoon, tää ihan ymmärrettävää. Kaikenlainen varovaisuus esineitä kohtaan piti siis muistaa, kerran kaaduin ulkoportaissa ja ekana isäni sanoi, että varo ettei portaiden matto lähe irti tai jotain vastaavaa eikä että sattuiko.
- kädet piti pestä mäntysuovalla, koska se on halpaa, normi käsisaippuaa ei ikinä ollut.Mitähän vielä.. itestä kasvanut kai suht täyspäinen, en tod.noudata näin järjettomiä sääntöjä nyt omassa kodissani. Kyllä sitä jo lapsena tajusi, että meil on vähä erilaista kotona.
Näistä olisi sossu tykännyt, koska teillä oli selvätikin rajat.
Rakkaus on rajojen luontia lapselle. Kyseessä on ollut tosi rakastavat vanhemmat!
Meillä oli paljon näitä jo mainittuja, kuten kotitöiden tekoa aamusta iltaan ja kavereita ei saanut kutsua kotiin jne. Lisäksi:
- Kun äiti tuli kotiin ja soitti ovikelloa, piti ovi avata kahden sekunnin sisällä kellon soiton alusta. Muu oli merkki siitä, että oli ollut pahanteossa ja selkään tuli. Vieläkin muistan ne sadat ja taas sadat iltapäivät ja illat, kun en uskaltanut edes pissalla käydä, jos äiti soittaisi juuri sillä hetkellä ovikelloa..
- Ruokaa ostettiin aina niin paljon varalle, ettei sitä ehditty syödä tuoreena. Missään tapauksessa ei tietenkään syöty sitä viimeksi ostettua, vaan tietenkin niitä aiemmin ostettuja. Olen syönyt lapsuudessani niin paljon homeista leipää/juustoa/leikkelettä ettei tosikaan..
- Teini-ikäisenä äidin uuden miesystävän ollessa kylässä (la iltapäivästä/illasta su päivään) ei saanut käydä vessassa. Tämä olisi ollut teinihuoran itsensä tyrkyttämistä äijälle..
Kyllä lapsuus on ihmisen parasta aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh mitä settiä! Omasta lapsuudenkodista ei tule mieleen muuta kuin joka perjantai oli siiivouspäivä, jolloin minä ja isosiskoni siivottiin koko 200 neliön talo kahdestaan. Muuten ihan hyvä homma, yh-äiti kuitenkin kävi paljon töissä ja elätti meitä, mutta yhtä asiaa en voinut sietää: aina piti siivota äidinkin makuuhuone, vaikka pienestä pitäen äiti käskytti siivoamaan lastenhuoneet sanomalla "se on sun huone, en minä sitä sotke!" En minäkään äidin huoneessa koskaan edes käynyt mutta silti minun piti se siivota :D Menihän se siinä samalla mutta periaatteesta ärsytti.
Ystäväperheistä tulee mieleen yksi juttu. Yhden kaverin kotona piti lasten aina koulupäivän tai kylässäkäynnin jälkeen pistää kaikki vaatteet pesuun ja käydä itse pesulla, koska perheen isä oli kuulemma niin allerginen eläimille. Vieraita tähän ei kyllä pakotettu sentään :D Näin yli vuosikymmen myöhemmin mies elää uudessa parisuhteessa ja heillä on juuri niitä lemmikeitä joille kuulemma oli allerginen... Selvis että mies oli ennen vain niin neuroottinen pöpöjen suhteen, että lasten piti olla aina putipuhtaita. Näyttäisi päässeen onneksi asiasta yli.
Kun olin lapsi useassakin paikassa pakotettiin juomaan maitoa. Perhepäivähoidossa oli pakko juoda maitoa. Aamupalaksi ei koskaan saanut muutakuin puuroa, joka sekin oli monesti maitopohjaista. Ala-asteella oli pakko ottaa maitoa ruoan kanssa. Vettä ei saanut edes silloin, kun vanhempani laittoivat kyselyn, että voisinko saada vettä. Vettä ei saanut sillä perusteella, että "kaikki muutkin haluavat sitten vettä". Mikä h*lvetin pakkomielle se maito oli/on?
Siihen aikaan ei ollut mitenkään yleistä tutkia laktoosi-intoleranssia, enkä osannut pienenä kertoa tai yhdistää asioita siihen miksi en millään halunnut maitoa tai miksi minusta maito on oksettavan pahaa (samoin monet maitopohjaiset ruoat, kuten perunamuusi ja puuro). Myöhemmin oli selvää, että vatsani tuli niin kipeäksi siitä ja tutkimukset osoittivat erittäin vaikean laktoosi-intoleranssin joissa hyla-tuotteetkaan eivät olleet sallittuja. (Siihen aikaan ei ollut laktoosittomia maitotuotteita ollenkaan.)
Lapsia ei muutenkaan kuunneltu missään vaan aikuiset tiesivät aina kaiken parhaiten. Älykkyydelleni ja luovuudelleni naurettiin ja minua vähäteltiin toistuvasti. Jo lapsena näin suurempia kokonaisuuksia ja minulla oli ajatuksia siitä, miten maailmaa voisi muuttaa ja järjestelmää parantaa. Mitään järkevää keskustelua aikuisten kanssa ei voinut muodostaa, sillä he eivät siihen suostuneet. Olen ihmetellyt miksi lapset eivät ennen ole olleet mitään... Heitä ei ole nähty ihmisinä ollenkaan. Ja aikuiset olivat (vai ovat) niin pinnallisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava perheen luona lapset eivät saaneet syödä samassa pöydässä kuin vanhemmat ja muut, vaan heille oli eri huoneessa oma pöytä ruokailua varten. Eivät edes Jouluisin syöneet yhdessä. Mietin, että mitenköhän ravintolassa he olivat toimineet.
Vierailija kirjoitti:
Tuttava perheen luona lapset eivät saaneet syödä samassa pöydässä kuin vanhemmat ja muut, vaan heille oli eri huoneessa oma pöytä ruokailua varten. Eivät edes Jouluisin syöneet yhdessä. Mietin, että mitenköhän ravintolassa he olivat toimineet.
Tähän vielä lisään, että lapsena tultiin heille rapujuhliin ja lapset eivät saaneet syödä mitään, vaan meidät lukittiin lapsien huoneeseen moniksi tunneiksi ja tuli huutoa, jos kävi vessassa. Myöhemmin täysi-ikäisenä minut laitettiin lapsien pöytään eri huoneeseen syömään, vaikka nekin lapset olivat jo teinejä. Oli kyllä omituisin perhe ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäys, ei kerran juotua ja huuhdeltua lasia voi enää kaappiin puhtaiden joukkoon laittaa!
Vaikka huuhtoo lasin, ei se silti koneesta tai tiskialtaasta tulleen tasoinen ole.
Hyi.
Jouduin tämän opettaa poikaystävälleni. Sanoi että eihän se likainen ole... Aijaa okei.
Kaverin luokse kun meni lapsena kylään niin kaverin mummo tuli aina ovelle tarkastamaan, ovatko sukat likaset ja kun ne sen mielestä oli niin meidän kavereiden piti aina laittaa mummon antamat toiset sukat omien sukkien päälle ettei lattiat likaannu..
Barbeilla ei myöskään saanut leikkiä muut kuin tämä oma lapsenlapsi ja me saatiin vaa kattoa niitä barbeja kun toinen leikki niillä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Juomalasia ei saanut kaataa edes vahingossa, sillä isä suuttui siitä ihan järjettömästi. Kiva opetella taaperona syömään itsenäisesti, kun kaikesta vähänkään suuremmasta sotkusta tuli huutoa. Ei tarvi varmaan edes sanoa, että pelkään tosi paljon vihaisia miehiä, ihan sama kohdistuuko se suuttumus muhun vai johonkin toiseen.
- Omia tarpeita ja negatiivisia tunteita ei saanut ilmaista, vaan niistä seurasi aina jotain ikävää. En myöskään saanut puolustaa itseäni vanhempia vastaan. Heidän ajatus kai oli, että aikuisen kuuluu määrätä kaikesta ja lapsen pitää vain kaikissa tilanteissa mukautua kiltisti siihen, muuten lapsesta kasvaa hankala ja ongelmallinen. No, ei musta tullut hankalaa vaan nimen omaan ongelmallinen, sillä musta kasvoi aivan sairaalloisen kiltti, kaikkeen mukautuva ja tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva masentunut ihminen, jolla on edelleen 30-vuotiaana suuria vaikeuksia tunnistaa tunteitaan ja tarpeitaan, saati sitten ilmaista niitä.
- Periaatteessa oli sääntö, että kaikkea ruokaa pitää maistaa, mutta ei tarvi syödä enempää jos ei tykkää, ja muutenkin ruokaa saa jättää lautaselle jos ei jaksa kaikkea. Mutta sitten aina satunnaisesti se sääntö muuttuikin niin, että kaikki piti syödä vaikka siihen olis mennyt monta tuntia, ja vaikka oli pahaa ruokaa niin silti oli syötävä kaikki.
1283 jatkaa....
- Ekalla poikaystävällä oli sääntö itselleen ja mulle, että 9- on alin hyväksyttävä arvosana kokeista, ja jos saa sitä pienemmän niin on laiska ja tyhmä luuseri.
- Mun piti mennä vielä yläasteella nukkumaan sellaiseen aikaan, että ehdin nukkua 10 tunnin yöunet. Mulla meni koulumatkoihin aika kauan ja olin muutenkin vähän hidas aamutoimissa, joten heräsin 2 tuntia ennen kuin koulu alkoi. Eli jos koulu alkoi klo 8, niin mulla oli herätys klo 6, ja edellisenä iltana piti mennä nukkumaan klo 20. Eikä saanut edes lukea, ja jos äiti huomasi että mulla palaa lukuvalo, niin tuli saarnaamista siitä että en ehdi nukkua täysiä yöunia, kun lapsi tarvitsee 10 tunnin unet. Tätä jatkui ysiluokan loppuun saakka, ja mua hävetti hirveästi että mulla on pikkulasten nukkumaanmenoajat. Kotiintuloajat oli myös sen mukaiset, klo 19 kotiin jos oli nukkumaanmeno klo 20. Jos joskus en tullut ajoissa kotiin, niin rangaistuksena oli tulla sen myöhästymisen verran aiemmin kotiin parin viikon ajan. Lukiossa sentään tuo natseilu loppui, ei ollut sitovia kotiintuloaikoja, ja jos valvoin myöhään niin äiti vain muistutti että pitäiskö mennä jo nukkumaan.
- Elokuvien ikärajasuositukset oli niin kiveen hakattuja totuuksia, että niistä ei voinut neuvotella yhtään. Pidän kyllä hyvänä että lasten ei anneta katsoa ikäluokalleen oikeasti sopimattomia ohjelmia, mutta meillä se oli jopa yhdestä päivästä kiinni että en saanut katsoa jotain, jos oli esim. 14-vuotissynttärit vasta seuraavana päivänä. Kun Titanic (K-12) tuli elokuvateattereihin, niin mulla puuttui kaksi kuukautta ikärajasuosituksesta. Muistan edelleen kuinka ulkopuoliseksi tunsin itseni, kun joka ikinen luokkakaveri oli käynyt katsomassa Titanicin, ja juttelivat kaikki välitunnit vain siitä. Mua kiusattiin jo muutenkin, niin yritin olla niin ettei kukaan tajuaisi etten saa mennä katsomaan sitä. Äidin kanssa sitten käytiin katsomassa kun olin täyttänyt 12, mutta siinä vaiheessa suurin hypetys oli jo tasaantunut, enkä voinut nyt yhtäkkiä alkaa juttelemaan kenenkään luokkakaverin kanssa Titanicista, kun olis paljastunut että näin sen vasta nyt. En myöskään saanut katsoa tiettyjä pinnalla olevia tv-ohjelmia (esim. South Parkia) yläasteellakaan, koska jos mulla olis riittänyt ikä, niin sitten ne tuli niin myöhään että olin ollut siinä vaiheessa jo pari tuntia nukkumassa. En muista sainko ylipäätään ottaa mitään videolle, mutta ainakaan tuollaisia en saanut, koska silloin mä en tietenkään olisi jäänyt ulkopuoliseksi näistä ohjelmista.
- Kun aloin seurustelemaan, niin äiti vannotti että kerron hänelle sitten kun seksin harrastaminen alkaa olla ajankohtaista. En halunnut enkä uskaltanut kertoa, ja äiti raivostui ihan täysin kun kuuli (luki sen mun ja parhaan ystävän pitämästä kirjevihkosta) että seksiä on jo ollut. Ja suuttui myös siitä että käytimme ainoastaan kondomia, olis pitänyt olla tuplaehkäisy. En tiedä vieläkään, että mitä hän olis tehnyt sillä tiedolla että kohta saattaisi olla ensimmäinen yhdyntä..... Ehkäisyvalistusta olin jo saanut aika moneen otteeseen, niin tuskin sitäkään. Nyt aikuisena olen tajunnut, että hän purki omaa seksuaalisen hyväksikäytön traumaansa muhun.
Ynnä muita juttuja. Taitaa olla terapiassa vielä paljon käsiteltävää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena eräässä sukulaisperheessä ihmettelin aina, kun leivän päälle sai laittaa vain yhden siivun kibkkua tai juustoa, ja nimenomaan vain jompaakumpaa. Maitoa sai ruuan kanssa vain pienen lasillisen, jos pyysi lisää niin sanottiin että "janoon juodaan vettä". Vessapaperia sai käyttää vain kaksi siivua per vessareissu.
Lapsena olin näistä ihmeissäni, vasta myöhemmin tajusin että heillä taisi rahatilanne olla aika kehno...
Mun yhdellä kaverilla oli juuri nuo säännöt.
Tuntuisi sen verran pahalta että kai heittäisin leivänkin takaisin koriin. Mitä varten laittaa sekä kinkkua että juustoa jos ei saa ottaa. Vessapaperin säästön ymmärtäisin ottaisin oman rullan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheessä on sääntö, että jos toisen pitää lähteä aikaisemmin töihin niin sen toisen pitää nousta tekemään sille ensinlähtevällä aamiaista. Tosi kiva jos itsellä olisi vaikka vapaapäivä... ja kai nyt jokainen osaa voileipänsä hotkaista ilman että se pitää tulla eteenkattamaan! Mutta kukin perhe tyylillään...
Tiedän perheen jossa tämä oli nimenomaan vaimon tehtävä, nousta keittämällä kahvit töihin lähtevälle miehelle vaikka itsellä olisi ollut lomapäivä tai monta tuntia myöhäisempi töihinlähtö. Hän sitten saattoi ehkä hetken torkahtaa sohvalla ennen omaa, oikeaa herätysaikaa. Toisin päin ei tietenkään tarvinnut, koska raskas työ ja pitkät päivät. Tällä sai myös vapautuksen muista kotitöistä. Vaimo kävi töissä, teki kotityöt, hoiti lapsen. Mies töissä n. 10 h päivässä, 6 päivää viikossa, n. 49 viikkoa vuodessa. Juu raskasta kyllä, mutta tuossa kuviossa ehkä toinenkin olisi ansainnut kuitenkin edes kunnon yöunet. Eikä kyse ollut mistään ikäihmisisä, joilla tällainen roolijako oli ennen vanhaan opitun mukaisesti normaalia. ..No kukin tavallaan. ..
Tällainen sääntö oli meilläkin kun aluksi olin kotiäitinä, jatkui siltikin kun aloin käydä töissä. Joskus mies nukkui pommiin ja nalkutti makuuhuoneen tuolissa varmaan tunnin. Loppui vasta kun selitin työpaikan saatuani lakkaavani laskujen maksusta, otettiin nojatuolikin pois makkarista.
Kohteli hän enimmäkseen hyvin, suosittelen kuitenkin nuorille että ottakaa selvää oudoista säännöistä ennen yliotetta.
Vierailija kirjoitti:
- Elokuvien ikärajasuositukset oli niin kiveen hakattuja totuuksia, että niistä ei voinut neuvotella yhtään. Pidän kyllä hyvänä että lasten ei anneta katsoa ikäluokalleen oikeasti sopimattomia ohjelmia, mutta meillä se oli jopa yhdestä päivästä kiinni että en saanut katsoa jotain, jos oli esim. 14-vuotissynttärit vasta seuraavana päivänä. Kun Titanic (K-12) tuli elokuvateattereihin, niin mulla puuttui kaksi kuukautta ikärajasuosituksesta. Muistan edelleen kuinka ulkopuoliseksi tunsin itseni, kun joka ikinen luokkakaveri oli käynyt katsomassa Titanicin, ja juttelivat kaikki välitunnit vain siitä. Mua kiusattiin jo muutenkin, niin yritin olla niin ettei kukaan tajuaisi etten saa mennä katsomaan sitä. Äidin kanssa sitten käytiin katsomassa kun olin täyttänyt 12, mutta siinä vaiheessa suurin hypetys oli jo tasaantunut, enkä voinut nyt yhtäkkiä alkaa juttelemaan kenenkään luokkakaverin kanssa Titanicista, kun olis paljastunut että näin sen vasta nyt.
Minä olin 11-vuotias kun ensimmäinen Star Wars tuli teattereihin ja siinä oli K12. En päässyt katsomaan. Muistan yhä kuinka suuttunut olin ja kuinka ajattelin "sinnittele, sinnittele vielä ja muutaman vuoden kuluttua saat tehdä mitä haluat kun olet täysi-ikäinen". Telkkariakaan ei voinut katsoa yksin, koska se oli olkkarissa ja koska tahansa vanhemmat saattoivat tehdä tarkastuskäynnin, että mitä sieltä katsotaan. Sulkemiseen riittivät esim. kiroilu / erikoisen näköiset ihmiset / seksi / musiikkivideo / rajummat kuin neulepaita ja pliseerihame -vaatteet / toiminta, jännitys ja kauhu.
Olenkin sittemmin ottanut kaiken ilon irti täysi-ikäisyydestä ja katson todella paljon elokuvia ja tv-sarjoja. Hahaa, enää ei kukaan voi estää.
Aupair-perheessä (Lontoo) lapset 6v. ja 4v. saivat päättää mitä aupair heille kulloinkin lounaaksi teki. Tilaus annettiin aamulla ja kummatkin saivat toivoa omat ruokansa. Äidille oli ihan ok, että mieli saattoi muuttua lounasaikaan mennessä ja sitten vain kiireesti pasta kypsymään, vaikka aamulla tilatut kalapuikot ja muussi odottivat lautasella. Edelliset roskiin ja uudet tilalle, oli rouvan ohjeistus. Helvetillisiä pikkutyranneja!
Samassa perheessä lapsilla oli myös kulttuuriaikataulu, jonka mukaan viikko piti ohjelmoida. Eli joka viikolla esim. maanantaina eläinmuseoon, tiistaina maalausta, keskiviikkona modernin taiteen museoon, to kuoroharkat, pe muovailua/askartelua, la vanhempien kanssa jotain, su musiikkia, laulua, rytmittelyä jne.
Aivan helvetin sekopää perhe. Vaihdoin kahden viikon jälkeen paikkaa ja sain mukavan normaalin työpaikan.
Kertokaa lisää!
Tämä on hyvä ketju! :)
Eräässä perheessä oli minusta outoja tapoja. Lapset siis kaikki alle 18 vuotiaat eivät saaneet syödä samassa ruokapöydässä aikuisten kanssa. Kyllä näin outoa vanhemmat söivät keittiössä varsinaisen ruokapöydän ääressä ja 3 lasta söivät olohuoneessa olevan pöydän ääreessä! Kuulostaa tosi rakastavalta perheeltä... Sitten nukkumaan tai vuoteeseen piti arkisin mennä silloin kun puoli yhdeksän uutiset alkoivat. Ei saanut lukea tai mitään muutakaan piti vain pimeässä huoneessa olla JA jos tuli vessahätä niin yhden kerran yössä sai käydä vessassa. Viikonloppuisin ja lomalla sai valvoa peräti varttia vaille yhdeksään!