Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)

Miehelläni oli tämä sääntö, kunnes ymmärsi että mikä järki niitä kylmiä lettuja on enää pastamisen lopuksi syödä.

Nyt syödään heti paiston jälkeen.

 

Pitäkää lettulautanen lämpimässä uunissa alumii ifolio päällä niin pysyvät lämpiminä paiston ajan.

Miksi, kun ne voi syödä heti.

 

Koska meillä on tapana istua koko perheen samaan aikaan syömään lettuja eikä niin, että ensin syö esikoinen ja menee sitten tekemään omiaan, sitten kuopus ja palaa jatkamaan leikkejään, sen jälkeen lettuja syö harrastukseensa kiirehtivä isä ja viimeisenä keskimmäinen lapsista, joka on saanut odotella aikansa, että hänellekin riittää. Tietty jos letuilla on tarkoitus vain täyttää joku tietty kaloritarve ja ne voi syödä pikaruokana, niin miksipä ei jokainen söisi yksinään.

 

Okei, no meillä ei oikeastaan lettuja edes aikuiset syö kuin erikoistilanteissa. Se ei ole meillä ikinä ollut sellainen tilanne, että kaikki istuvat lautasliinat sylissä odottamassa, että lettulautanen tulee pöytään. Letut on meillä olleet just sellainen herkutteluhetki, että paistetaan muurikassa saunaillan aikana lettuja ja aina valmistuttua joku syö sen letun heti pannutuoreena.

Tietenkin sellaisessa tilanteessa, etä letut olivat vaikka aterian jälkiruoka tai kahvipöytätarjoilu, olisi tilanne eri. Mutta itsestänikin letut ovat kyllä parhaimmillaan just pannusta kuin veltostuneina pinossa jonkin folion alla. Jos ne ovat meillä jälkiruoka, niin joku paistaa niitä lettuja syöjien mukaan, mikä tietty on tylsää sen paistajan kannalta. 

Sama, meillä vuorotellaan paistajaa, koska halutaan syödä letut tuoreina ja rapsakoina. Pinossa pehmenneet on ällöjä.

Veljeni on hemmoteltu ja nirso tiettyine inhokkeineen (maksa, sienet, kesäkurpitsa -- joita ei edes ikinä laiteta ruuaksi). Ei tee ikinä ruokaa, mutta kurkkii edelleen vanhemmilla syödessä patoihin ja pannuihin ja kysyy epäluuloisesti "mitä tuo on?". Meillä muilla on tapana vastata siihen yhteen ääneen: "MAKSAA!"

Tämä tapa on minulle hyvin mieluisa.

Hups, lipsahti edellinen kommentti väärään ketjuun

Täh? Mistä moinen valistus?

Täällä myös koko ketju luettuna! Aika järkyttävää on monessa perheessä ollut. Mielivaltaisuutta ja alistamista. Oma lapsuudenperhe vaikuttaa kyllä todella normaalilta näiden kertomusten valossa.

Lapsuuden kaverin perheessä sunnuntaisin ei saanut tehdä mitään "töitä", kuten leikata saksilla. Jos niin teki niin "Jumala heittää kuuman kiven päähän". Jumalalla peloteltiin ihan yleisesti. Samassa perheessä lapset joutuivat itse taittamaan pajunoksan, jolla vanhemmat sitten ruimivat jos jotain sääntöä oli rikottu tai muuten käyttäydytty huonosti. Perheen tyttö oli oikeasti tosi rauhallinen ja kiltti ja silti sai selkäänsä. Tämä oli uskovainen ev.lut perhe ja tapahtui 90- luvulla.

Lapsuuden parhaan kaverini kodissa oli aika karu meininki. Isä oli todella tiukka ja vaati lapsia tekemään ihan älyttömästi hommia! Joka päivä oli kaikkia hommia! Isä karjui lapsille tyyliin "Anneeee!!! Pesemään perunat!" "Anneeeee!!! Tules hommiin sieltä!" Aina oli jotakin ruoanlaittoa, kitkemistä, haravointia, pihan laittoa, siivoamista, pesemistä ym. ym. Ja siis perheen tyttö oli tällöin ala-asteella! Veljet joutuivat töihin myös, mutta eivät samalla tavalla kuin perheen tyttö. Minusta heidän koti oli työleiri ja hänen isänsä oli pelottava. Jos isä kaatoi itse vahingossa viiniä lattialle hän huusi tytön luuttuamaan sen, vaikka olimme eri puolella taloa ja meillä oli leikit kesken. Yleensäkään ei ollut mitään väliä mitä "omaa" tyttö oli tekemässä tai jos oli kavereita, vaan jos isä huusi tyttöä niin mentävä oli ja yleensä vieläpä juosten... Kerran muistan, että odotin ystävääni eteisessä ja perheen isä huusi ystävälleni ja kuului ääntä ja hän huusi/itki ja häneen sattui. Sai siis mitä ilmeisemmin isän kädestä... Juoksin lujaa kotiin enkä uskaltanut mennä heille hetkeen. Heillä oli myös ruoka-ajat jolloin piti olla kotona tai jäi ilman ruokaa. Kerran olimme talleilla ja kaveri myöhästyi ruokailusta. Isä ja muu perhe olivat jättäneet hänelle grillikyljysten LUUT kaluttaviksi. Ja kaverini kertoi minulle, että "onneksi oli ne luut, ne oli tosi hyviä". Samassa perheessä oli myös pakko syödä kaikki ruoka. Kaveri usein laittoi ruokaa serlaan ja piilotti taskuihin ja veti myöhemmin vessasta.

Yhden kaverin perhe oli myös järkky. Oltiin kavereita ylä-asteella ja toisen asteen opinnoiden aikana. Kaverin vanhemmat oli tosi mukavia ja normaaleja kaikille muille, mutta perheen tyttärelle olivat kamalia! He usein pahoinpitelivät tyttöä. Isä piti kiinni ja äiti potki ja löi, milloin milläkin "syyllä". Kotiintuloaika oli aina todella aikainen, tyyliin klo. 22-23 vielä aikuisenakin. Tyttö ei saanut hakea opintorahaa (aikuisena!), vaikka oli siihen oikeutettu. Vanhemmat pitivät hänen pankkikorttiaan. Tyttö ei juuri koskaan saanut rahaa mihinkään, ei edes omia rahojaan, vaikka sitä tilillä isovanhempien toimesta olikin. Tyttö ei uskaltanut uhmata vanhempiaan tai pitää puoliaan missään asiassa. Nykyään hän asuu miehensä kanssa ja heillä on kaksi lasta. Luulen, että puoliso on samalla tavalla kontrolloiva ja väkivaltainen... Tämä on niin surullista.

Kaverin perheessä äitipuoli määräsi kaikesta. Isä teki kai pitkää päivää kun häntä ei usein näkynyt.

- Jääkaapista ei saanut ottaa mitään itse ja vain ruoka-aikaan syötiin. Joskus napsittiin salaa leikkeleitä. Kavereille ei tarjottu ruokaa, 6v kaveruuden aikana söin heillä ehkä kerran. Rahasta tuskin oli kiinni, asuivat uudessa talossa ja kaksi autoakin oli sekä vene.

- Perunat oli pakko pestä hohtavan puhtaiksi, yhtään kuoria tai tummaa ei saanut jäädä.

- Kolme vuotta nuoremman pikkuvelipuolen kansa oli pakko leikkiä. Oli aika ankeaa kun me olimme yli 10v. Jos oltiin samaan aikaan veljen kanssa pihalla, ei saanut kuiskailla salaisuuksia tai joutui puhutteluun.

- Yökyläily sallittiin vain aniharvoin ja aina niin että kaveri tuli meille. En muista yöpyneeni heillä koskaan. Luvan kysymiseen piti aina odottaa, että äitipuoli on hyvällä tuulella ja silloinkin keksittiin hyvät perustelut yökyläilylle. Usein lupaa ei herunut.

- Kaveri oli arestissa milloin mistäkin olemattomasta syystä. Ja me oltiin siis ala-asteella ja ihan kilttejä lapsia.

- äitipuolta oli pakko kutsua äidiksi, kapinaa ei sallittu.

En ymmärrä niitä perheitä, jotka eivät tarjoa lasten vieraileville kavereille ruokaa. Muistan vieläkin kun tultiin kaverini kanssa koulusta, ja vain häntä huudeltiin syömään. Oli kauheeta odottaa toisen huoneessa yksin ja kauhee nälkä..

Jos saan lapsia niin pidän siitä huolen, ettei kukaan kaveri jää yksin huoneeseen odottelemaan.

mulle uusi juttu oli tänä kesänä opittu asia että mun lapsi ei saanut soittaa tai kirjoittaa kaverilleen kuin tiettynä kellonaikana tai silloin kun kaveri kirjoitti ensin että nyt voi kirjoittaa. ei esim klo 18 jälkeen saa soittaa enää. no lapseni ei sitten pidä enää yhteyttä ollenkaan koska on tottunut siihen että saa kavereilleen soitella ja kirjoitella silloin kun on jotain asiaa tai haluu muuten vaan jutella. toki en itse anna soittaa enää 21 jälkeen ettei häiritse mutta muuten saa soitella jos haluaa

Vierailija kirjoitti:

mulle uusi juttu oli tänä kesänä opittu asia että mun lapsi ei saanut soittaa tai kirjoittaa kaverilleen kuin tiettynä kellonaikana tai silloin kun kaveri kirjoitti ensin että nyt voi kirjoittaa. ei esim klo 18 jälkeen saa soittaa enää. no lapseni ei sitten pidä enää yhteyttä ollenkaan koska on tottunut siihen että saa kavereilleen soitella ja kirjoitella silloin kun on jotain asiaa tai haluu muuten vaan jutella. toki en itse anna soittaa enää 21 jälkeen ettei häiritse mutta muuten saa soitella jos haluaa

Just. Ja sinä siis opetat lapsellesi, että sellainen ihminen hylätään, joka ei vastaa heti tai ole koko ajan saatavilla. Aika kamalaa.

Juu meillä ei ole vastaavaa kännykänkäyttörajoitusta, mutta karua kuultavaa on tuo teidän perheen suhtautuminen toisten rajoitettuun someajankäyttöön.

Kavereiden kodeista:

- Suututtiin jos ruokapöydässä nauroi. Ymmärrän sen pointin ettei syödessä pelleillä mutta ruokahetket tossa talossa oli kyllä aika ankeita ja alko naurattamaan vaan enemmän kun tiesi ettei saa nauraa

- Kerrostalossa illalla kiellettiin vetämästä vessaa ainakaan jos oli pelkät pissat, ilmeisesti koska siitä kuuluu "liikaa ääntä". En ymmärtänyt ja vedin silti

- Telkkarin ja musiikin piti päiväsaikaankin olla niin pienellä volyymillä että ääntä hädintuskin kuuli (tämäkin sen takia ettei naapurit häiriinny)

- Leikkelettä ei saanut ottaa pelkiltään vaan pakko syödä leipää sen kanssa

Vähän kauhulla luin näitä juttuja kun odottelin kokoajan milloin meidän perheestä tulee juttua.

Meillä oli siis todella paljon pieniä sääntöjä, lähinnä isän määräämänä. Isä kasvoi todella köyhässä ja uskonnollisessa kodissa ja hänelle oli todellakin jäänyt sen ajan asenne päälle, vaikka äitini oli hyvin tienaava asianajaja.

Sääntöjä:

-kavereita ei saanut kutsua kylään, koska heidän ruokkimisensa olisi maksanut liikaa.

- vessaa ei vedetty kuin ison hädän jälkeen.

- käsiä ei saanut pestä kuin ison hädän jälkeen, tai jos käsissä oli selkeästi näkyvää likaa.

- leipää sai aamulla palan ei muuten koskaan. Ei siis edes kokonaista, vaan sämpylästä esim. puolikkaan. (Ei nähny nälkää, saatiin kyllä aamupalalla puuroa kanssa.)

- ruoka-aika oli aina tasan kello 6. Jos et ollut silloin kotona, et syönyt.

- iltarukouksen jälkeen oli aina hiljaisuus. Eli kun rukous oli yhdessä sanottu, ei sen jälkeen saanut enään sanoa mitään. 

- ei saanut olla poikapuolisia kavereita, kun ihmiset olisivat pitäneet kevytkenkäisenä.

Näitä olisi vaikka millä mitalla, mutta nämä tulevat nyt ekana mieleen. Meillä oli kyllä todella rakastava ja mukava lapsuus, vaikka sääntöjä olikin. Ikinä ei ruumiillisesti rankaistu, eikä ne säännöt silloin lapsena niin oudoilta tuntuneet kun niihin oli tottunut.

Nykyään isä on paljon rennompi. Lapsenlapset saisivat syödä vaikka kaikki maailman leivät jos niin halusivat, eikä ole enään 10 vuoteen iltarukoustakaan sanonut. 

 

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut kysyä mitä ruokaa on tai mitä ruoka sisältää. Jos kysyi, vastaukseksi tuli "myrkkyä". Tuo oli siis vitsi, heh heh.

Kysely tulkittiin nirsoudeksi ja närppimiseksi ja sen merkiksi, että ruoka on epäilyttävän näköistä eikä se kelpaa. Missään nimessä kyse ei voinut olla esim uteliaisuudesta.

Ruokakassiin ei saanut katsoa uteliaana, etsimmehän vain herkkuja.

Mummolassa syötiin kellon mukaan, mutta siellä sentään sai syödä ( vaikka äiti valitti saaneensa lapsena liian vähän makkaraa kastikkeessa ). Siellä ruoka oli hyvää. Kotona se oli siihen aikaan moskaa ( hyvä ruoka arkena oli vanhanajan hössötystä, 70-luvun sääntö) mutta välipalat olivat epäterveellisiä (50-luvun sääntö). Säännöllisiä ruoka-aikoja ei oikeastaan ollut vaan sitten keitettiin perunat kun lapset söi jo seiniä. Kävin koko ajan kaapilla hakemassa leipää, join pikkulapsena kahvia kuin sieni ja tunsin syyllisyyttä. Siitä motkotettin, muttei estetty.

Pienen maksamakkaran tai juustorasian piti riittää 5 hengelle viikoksi. Voi ei saanut kulua.

( Aika moni tämäntapainen jäykistely juontaa pula-ja katovuosiin, joita ei ole käsitelty. Samoin tapa halveksia raittiusvalistusta, säästämistä ja yleensä asioiden hoitamista. Kertoo myös sodanjälkeisten sukupolvien epäaikuisista piirteistä, köyhyydestä, juoppoudesta ja hierarkian ynnä häpeän kanssa kasvamisesta. Omansa olivat heidän vanhemmillaankin, mutta he tekivät lapsistaan toisella tavalla aivottomia ).

Omia siteitä ei saanut olla, piti olla yhteinen stash. Harmi vaan, että se oli aina tyhjä tai äiti vaani lähistöllä vaikka herkkäunisilla päivätirsoillaan.

Pyjamanhousujen alle ei saanut pukea alkkareita.

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla kiellettiin Piirrä ja arvaa-lautapeli koska perheen isä löysi korteista sanan "paholainen"

Joo, olivat lestadiolaisia.

Meillä pannassa oli pelikortit, kun äidin mielestä jokeri esitti pirua. Äiti on ihan perus ev.lut.uskovainen.

90-luvulla parhaan kaverini perheessä oli aina jotenkin ankea tunnelma ja tiukka kuri. Saatiin kyllä yökyläillä puolin ja toisin jne. mutta jokapäiväisessä elämässä oli ihan ihmeellisiä rajoituksia ja muita kummallisuuksia.

Esim. kun aamulla herättiin normaaliin aikaan, eli kahdeksan jälkeen, ei saanut puhua kuin kuiskaamalla ja aamupala piti syödä kaikessa hiljaisuudessa etteivät kaverin vanhemmat heräisi. Samat vanhemmat olivat kuitenkin olleet kotona edellisenä päivänä viimeistään iltapäivästä, eli kyse ei ollut esim. yötyötä tekevän unirauhasta. Kunhan vaan vanhemmat tahtoivat olla itsekseen nukkumassa johonkin kymmeneen saakka, joka ei mielestäni ollut ihan realistinen toive perheessä, jossa oli neljä lasta ja pienin alle kouluikäinen. Vaikka kuinka yritettiin olla hiljaa, joka kerta perheen äiti tuli pahantuulisena marmattamaan meille heidän herättämisestään "liian aikaisin".

Ruoka-aikaan piti olla aivan hiljaa ja puhumatta, käsitettä "pöytäkeskustelu" ei tunnettu. Ruoka oli aina puolivalmista tai peräti eineksiä, kasviksia ei ollut muistaakseni koskaan ja tyyliin yksi hedelmä per lapsi per viikko. Muistan olleeni jo yläasteella kaverin kanssa, mutta annokset olivat silti luokkaa "kaksi kalapuikkoa ja pieni kauhallinen muussia" per lapsi. Perheen isä söi valtavasti eikä siihen puututtu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla kiellettiin Piirrä ja arvaa-lautapeli koska perheen isä löysi korteista sanan "paholainen"

Joo, olivat lestadiolaisia.

Meillä pannassa oli pelikortit, kun äidin mielestä jokeri esitti pirua. Äiti on ihan perus ev.lut.uskovainen.

Sanoiko hän "piru" vai "paholainen?" Piruhan oli puolikirosana, vähän kuin hitto...huonoa käytöstä niin kuin kädet taskussa ja erityisesti kävekeminen niin. Tai kiusaajalle manailu/ fyysinen puolensapito-huonoa käytöstä kun ei saa jatkaa eikä vastata.

Sehän on vaan leikkiä ja kyllä se sen lopettaa. Isot lapsethan (7v) ei saa itkeä eikä leikistä saa suuttua.

Kauheaa tuo ruuan säännöstely. Ymmärrän jos rahasta on pula mutta siltikin pitäisi antaa lasten syödä edes tarpeeksi ja jättää itse vaikka vähemmälle.

Mietin myös tässä että mitä sääntöjä meillä on tällä hetkellä, ei kai mitään. Toki on kohteliasta sammuttaa valot, vetää vessa, siivota jälkensä jne. mutta saa kai noitakin opetettua ilman että nöyryttää, kiusaa ja huutaa? Mulla ainakin poika jo 1-vuotiaana tiesi minne roskat viedään, enkä kyllä raivon kanssa tätä kertaakaan opettanut.

Jos lapset ovat niin ärsyttäviä "kulueriä" kuten täällä saanut lukea monen kirjoituksesta, niin miksi niitä lapsia on sitten hankittu?

Mun letut kärähti kun unohduin lukemaan näitä :(!

Tunnistan monta näistä ruokailurajoituksista omasta lapsuudenkodista, syynä oli rahan vähyys.

Hedelmiä sai vaan yhden. Leivälle laitettiin leikkelettä tai juustoa tai vihannesta, ei montaa sorttia. Kalapuikkoja/jauhelihapihvejä tms sai vain lasketun määrän ja muutenkin sitä oli usein rajallinen määrä. Mehua sai puoli lasia tai lasillisen kerralla, joskus maitoakin juotiin säästellen. Muistan että monen kaverin perheessä oli sama juttu, eikä sitä mitenkään kummasteltu

Aika surullista, että nämä on joillekin vain hassuja sääntöjä, kun toisille ne voi olla pakon sanelemaa elämää :/

Silti muuten kaverit sai aina meillä ruokaa, jos olivat ruoka-aikaan paikalla. Samaten minä kavereiden luona. Omat lapset on niin pieniä etteivät vielä kyläile omin päin, mutta tuntuisi hassulta kutsua vain omat ipanat syömään, joten luultavasti tulen jatkossa kattamaan lautasia pöytään sen määrän mitä talossa on porukkaa paikalla. Mahtaakohan se nykypäivänä olla ok muille vanhemmille? :D

Ai niin, ja letut syödään meillä heti paistamisen jälkeen. Vuorotellaan paistajia niin että kaikki pääsevät maistamaan just pannulta tulleita, rapeita lettusia. Musta lettukestit on just sitä :)

I`m Speechless...

Eihän tämmöisiä sekopäitä voi edes olla :o

Ylipäänsä tässä ketjussa on ollut erittäin outoja ja epäkäytännöllisiä tapoja. Jotenkin tuli oma lapsuus ja kavereiden kodit mieleen, vaikkei mitään noin pahoja hullutuksia ollutkaan. Juuri nää vanhemmat mua kuitenkin ihmetyttää eniten, jotka saa hermokohtauksia omien lastensa kavereille tai on heille syyttä töykeitä. Jotain tapoja? Lapsikin on ihminen.

Ensinnäkin; Jos sinulla ei ole todella pitkiä hiuksia, et tiedä, kuinka kauan niiden pesemiseen voi jo pelkästään mennä. Ilmeisesti mun ois pitäny leikata hiukset?

Meillä tää että ''en ole älynnyt syödä aiemmin'' saattoi tarkoittaa ihan vaan sitä, että en saanut päivällä kunnon ruokaa. Ja siis aikuisethan toki saa syödä yöllä vaikka mitä, mutta teinit eivät? Ja aikuiset saavat kännipäissään huudattaa musiikkia puoleenyöhön asti, mutta kakaralta puhelin pois. Ja aikuiset saavat pitää telkkaria yöllä päällä, lapsi ei edes valoa.

Siinä sulle vähän hyviä sääntöjä muru.