Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on ongelmana? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta perheestä: lapset eivät saaneet käyttää normaaleja ruokailuvälineitä (=lautaset, juoma-astiat, lusikat, haarukat, veitset jne.), vaan piti käyttää muovisia. Oikeat välineet sai käyttöön rippikoulun suorittamisen jälkeen. Samoin pankkikorttia ei saanut kuin vasta lukioon mennessään. Ennen sitä piti tyytyä käteiseen.
Lukuaineiden kokeet määräsivät sen ajan, milloin ilalla on oltava kotona. Jos sai vitosen oli oltava illalla kello 5 (eli klo: 17), jos sai kutosen oli oltava illalla kello 6 eli 18.00 ja niin edelleen. Maksimiaika, jonka pystyi siis saamaan oli klo: 22.00, jonka lunasti kympillä. Kyseinen kotiintuloaika oli voimassa seuraavaan kokeeseen asti. Kesäloman ja joululoman kotiintuloajat taas määräytyivät samalla kaavalla todistuksen lukuaineiden keskiarvosta.
No tämähän kuulostaa loistavalta systeemiltä!
Taidanpa lainata itsekin sitten kun on tenavat teini-ikäisiä.
Ihan oikeasti mikä on ongelma, jos sitoo vapauksia koulumenestykseen?Tuommoinen seiskan oppilas ei voisi sitten harrastaa mitään, koska monet harrastukset kestävät jo yli kymmenvuotiailla klo 19 tai 20 asti. Mun olisi pitänyt tuolla systeemillä vetää 11-vuotiaasta alkaen pelkkiä kymppejä kokeesta, koska jo tuolloin yksi harrastus päättyi vasta iltayhdeksältä.
Mulla loppui iltakymmeneltä just saman ikäisenä! Onneksi vanhemmat antoivat harrastaa, vaikka sainkin "vain" kasia ja ysiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisollani olisi varmaan liuta outoja sääntöjä tänne jos pitäisi niitä outoina... Hänelle ihan normaaleja ja 'järkeviä'.
Mieleen muistuu nyt taas viimeisin:
Lapsien pitää juoda aina lämmintä maitoa. Yrittää aina lämmittää viisivuotiaan poikanikin maidon mikrossa, mutta lapsi oppinut kieltämään sen aika ponnekkaasti. Jaksaa vieläkin siitä jankata viiden vuoden jälkeenkin, tulee kuulemma maha kipeäksi jos kylmää juo...
Lapsena kaverilla oli mielestäni kummallinen sääntö. Jos puhui vessa-asioista (pissa, kakka yms.) niin täytyi mennä vessaan 15 minuutiksi vaikkei olisi mitään hätää. Joskus lausuin (erittäin älykkään) lorun heillä kaverilleni "Höntön töntön tönttö, olet vessanpönttö" ja isä käski minut vartiksi sinne vessaan miettimään puheitani. :D Voin kuvitella millaisia rangaistukset olivat kun lapset tulivat teini-ikään ja alkoivat kiroilla.
Mun lapsuudenkodissa äiti päätti mitä puetaan ja osti meidän vaatteet, ei saatu itse ostaa. Aina ostettiin vaatteet alennusmyynneistä, ei koskaan ikinä normaalihintaista. Lukiossa aloin ostaa vaatteita salaa. Yleensä yhden käyttökerran jälkeen annoin itse ostamani vaatteen, laukun ym jollekin kaverilleni etten jäisi kiinni ostamisesta. Hän myös itse tutki vaatekaapit mitä vaatteita pestään ja niitä ei pesty kovin usein.
Äiti penkoi meidän kaappeja että löytäisi jotain vaatteita jota hän ei ole ostanut ja nosti ne sitten sängylle merkiksi että on löytänyt ne ja jossain keskustelussa sitten toi esille että miksi ostit jne.
Äiti päätti aina mitä syödään. Ei saatu itse tehdä välipalaa vaan hän teki meille vaikka ei olisi ollut nälkä.
Meillä ei myöskään ollut vessassa ja kylppärissä lukkoa ja isä usein tuli kesken suihkun hakemaan sieltä jotain mikä oli tosi ärsyttävää! Eikä suihkussa saanut käydä joka päivä eikä olla pitkään. Äiti ei vedä vessaa kun on käynyt pissalla.
Ei saatu mennä kaupungille kavereiden kanssa kuin vasta ylä-asteella ja aina piti ilmoittaa missä on ja mitä tekee.
Olen nyt 23v ja asun mieheni kanssa. Äiti tekstailee jatkuvasti ja tekee vieläkin eväät töihin ja vieläkin pitäisi esitellä aina mitä on ostanut ja katsoo nenänvartta pitkin itse ostamiani vaatteita ja että oli kallis vaikka ostan kaiken alesta. Ja joka päivä pitää käydä kylässä tai he loukkaantuu ja he odottaa milloin muutan takas kotiin.
Vierailija kirjoitti:
ammago kirjoitti:
-kun tultiin sisälle, kengän nauhat piti avata ja ottaa kengät pois. Tämän jälkeen nauhat piti sitoa uudelleen sievälle rusetille ja laittaa kengät hyllyyn. Nauhoja ei koskaan saanut jättää auki, kun oli ruman näköistä.
-jos joi juomalasista pelkkää vettä, se piti kaataa suuhun niin, ettei huulet kosketa lasia ja laittaa lasi takaisin kaappiin. Siis turhaa tiskiä piti välttää näin (itse teen tätä kyllä vieläkin..mutta muilta perheenjäseniltä en vaadi...)
Näin meillä lapsuuden kodissa 😀
Mun teini kertoi tekevänsä tota juomahommaa kanssa noin opiskelukämpällään, ettei tarvi tiskata :)
Puoliso toi kotoaan opitun tavan meille, että juomalasi huuhdotaan ja jätetään pöydälle ja käytetään muutama päivä samaa. Aluksi ällötti, mutta nykyään tottunut.
Ja kengännauhoista, otan kengät pois ja laitan avonaiset nauhat kengän sisälle. Onhan se rumaa jos nauhat hujan hajan, sekä myös iso asia se että valkoiset tai muut vaaleat nauhat menee nopeasti likaisiksi jos nauhat on lattiaa pitkin ja toisia kenkiä laitetaan viereen ja valkoiset nauhat jää toisten kenkien pohjien alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäys, ei kerran juotua ja huuhdeltua lasia voi enää kaappiin puhtaiden joukkoon laittaa!
Vaikka huuhtoo lasin, ei se silti koneesta tai tiskialtaasta tulleen tasoinen ole.
Hyi.
Mieheni lapsuudenkodissa oli kirjoittamaton sääntö siitä, että lasten harrastuksiin ei laitettu euroakaan. Mieheni sattuu olemaan lahjakas useammassakin asiassa, ja olen monta kertaa itsekseni harmitellut sitä miten hänestä olisi voinut tulla vaikka mitä (muusikko, taiteilija, ammattipelaaja) jos vaan olisi saanut edes muutaman euron viikottain harrastukseensa. Toinen outous oli se, ettei kaverisynttäreille viety koskaan lahjaa, ja parhaalle kaverillekin korkeintaan pieni karkkipussi. Kyse ei ollut rahasta, vaan jostain helvetin hienosta "periaatteesta", jonka ansiosta mies häpesi itseään nuorena vuosikaudet. Nykypäivänä on sitten sellainen, että raha polttelee taskussa ja sitä käytetään ihan älyttömiin juttuihin vaikkei olisi varaa- kiitokset vaan äidille, jonka ansiosta poikansa ei koskaan oppinut käyttämään rahaa! Nyt opettelee kantapään kautta.
Omassa kodissani oli lukuisia pieniä juttuja, jotka olivat mielestäni tosi outoja, mutta mieleen tulee teini-iältä lähinnä se, että kaikenlainen "heikkous" oli kielletty juttu. Kun sain kännykän ja puhelut silloisen poikakaverin kanssa menivät överiksi (tein älyttömän laskun pariinkin otteeseen), pyysin saldorajaa puhelimeeni (mielestäni ihan järkevä pyyntö teiniltä). Isälleni se ei kuitenkaan sopinut, koska "pitää osata olla ilman". Mitään sen kummempaa perustelua en saanut, joten isä maksoi pariin otteeseen vielä vajaan satasen puhelinlaskujani ja sen jälkeen sadistisesti muutti liittymäni sellaiseksi etten pystynyt soittamaan siitä mihinkään, vaan vastaanottamaan puheluita. Eikä ollut mikään kuukauden rangaistus kyseessä, vaan liittymä pysyi lähemmäs vuoden(!) tällaisena...voin kertoa, että välimme tulehtuivat tämän ansiosta aika tehokkaasti ja lopulta karkasin kotoa koko kesäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilla oli sellainen sääntö että aina syntymäpäivänä perheen isä otti syliin ja heitti ilmassa niin monta kertaa kuinka paljon täytti. Eli esim. 5-vuotiaana viisi kertaa. Pikkulapsena tämä oli hauskaa mutta ei enää teininä. Ja tämä tehtiin väkisin. 14-vuotis synttäreilläni päätin että olen ihan hiljaa synttäreistäni, ei se isä niitä ulkoa muistaisi ja sanoin kaverille saman.
Eiköhän hänen pikkusiskonsa möläyttänyt minulle kovaan ääneen synttärionnittelut. Isänsä nousi sohvalta, otti väkisin syliin ja heitti minua ilmassa 14 kertaa niin että toppini hilautui ylös ja vatsamakkarat tursusivat ja rintaliivit valuivat paikoiltaan. Olin teininä ylipainoinen ja äärimmäisen epävarma kehostani muutenkin eikä tuskaa helpottanut se että kaverin vanhemmat isoveljet näkivät tilanteen. Tämä isä oli siis yli kaksimetrinen ja voimakas niin jaksoi nostaa minut vaikka painoin yli 80kg.
Meillä kotona ollessani teini, jos lukittautui omaan huoneeseensa ovi otettiin pois saranoiltaan ja palautettiin vasta, kun osasin käyttäytyä. Äitini oli oppinut tämän Perjantai on pahin elokuvasta ja taisipa vielä kehuskella oivalluksellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolet kesätyöpalkasta piti antaa isälle. Menin kesätöihin jo 13-vuotiaana. En saanut käydä lukiota, koska olin tyttö. Menin töihin 16-vuotiaana, ja silloinkin palkasta meni puolet vanhemmille. Jos lipsuin minuutinkin kotiintuloajoista, niin isä oli odottamassa oven takana ja löi sekä paiskoi pitkin seiniä. Kaikkiin mielivaltaisiin sääntöihin syynä oli vain "koska minä määrään niin".
Vain naiset ja pikkupojat pissaa istuen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa äiti päätti mitä puetaan ja osti meidän vaatteet, ei saatu itse ostaa. Aina ostettiin vaatteet alennusmyynneistä, ei koskaan ikinä normaalihintaista. Lukiossa aloin ostaa vaatteita salaa. Yleensä yhden käyttökerran jälkeen annoin itse ostamani vaatteen, laukun ym jollekin kaverilleni etten jäisi kiinni ostamisesta. Hän myös itse tutki vaatekaapit mitä vaatteita pestään ja niitä ei pesty kovin usein.
Äiti penkoi meidän kaappeja että löytäisi jotain vaatteita jota hän ei ole ostanut ja nosti ne sitten sängylle merkiksi että on löytänyt ne ja jossain keskustelussa sitten toi esille että miksi ostit jne.
Äiti päätti aina mitä syödään. Ei saatu itse tehdä välipalaa vaan hän teki meille vaikka ei olisi ollut nälkä.
Meillä ei myöskään ollut vessassa ja kylppärissä lukkoa ja isä usein tuli kesken suihkun hakemaan sieltä jotain mikä oli tosi ärsyttävää! Eikä suihkussa saanut käydä joka päivä eikä olla pitkään. Äiti ei vedä vessaa kun on käynyt pissalla.
Ei saatu mennä kaupungille kavereiden kanssa kuin vasta ylä-asteella ja aina piti ilmoittaa missä on ja mitä tekee.
Olen nyt 23v ja asun mieheni kanssa. Äiti tekstailee jatkuvasti ja tekee vieläkin eväät töihin ja vieläkin pitäisi esitellä aina mitä on ostanut ja katsoo nenänvartta pitkin itse ostamiani vaatteita ja että oli kallis vaikka ostan kaiken alesta. Ja joka päivä pitää käydä kylässä tai he loukkaantuu ja he odottaa milloin muutan takas kotiin.
Nyt äkkiä etäisyyttä äitiin!
Mitä sitten jos loukkaantuu. Älä mene käymään. Älä anna puuttua asioihisi
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa äiti päätti mitä puetaan ja osti meidän vaatteet, ei saatu itse ostaa. Aina ostettiin vaatteet alennusmyynneistä, ei koskaan ikinä normaalihintaista. Lukiossa aloin ostaa vaatteita salaa. Yleensä yhden käyttökerran jälkeen annoin itse ostamani vaatteen, laukun ym jollekin kaverilleni etten jäisi kiinni ostamisesta. Hän myös itse tutki vaatekaapit mitä vaatteita pestään ja niitä ei pesty kovin usein.
Äiti penkoi meidän kaappeja että löytäisi jotain vaatteita jota hän ei ole ostanut ja nosti ne sitten sängylle merkiksi että on löytänyt ne ja jossain keskustelussa sitten toi esille että miksi ostit jne.
Äiti päätti aina mitä syödään. Ei saatu itse tehdä välipalaa vaan hän teki meille vaikka ei olisi ollut nälkä.
Meillä ei myöskään ollut vessassa ja kylppärissä lukkoa ja isä usein tuli kesken suihkun hakemaan sieltä jotain mikä oli tosi ärsyttävää! Eikä suihkussa saanut käydä joka päivä eikä olla pitkään. Äiti ei vedä vessaa kun on käynyt pissalla.
Ei saatu mennä kaupungille kavereiden kanssa kuin vasta ylä-asteella ja aina piti ilmoittaa missä on ja mitä tekee.
Olen nyt 23v ja asun mieheni kanssa. Äiti tekstailee jatkuvasti ja tekee vieläkin eväät töihin ja vieläkin pitäisi esitellä aina mitä on ostanut ja katsoo nenänvartta pitkin itse ostamiani vaatteita ja että oli kallis vaikka ostan kaiken alesta. Ja joka päivä pitää käydä kylässä tai he loukkaantuu ja he odottaa milloin muutan takas kotiin.
Nyt iso rako vanhempiin ja heti. Kerran viikkoon yhteys riittää ja mielummin pidempikin väli. Vanhempasi pitävät otteessa ja syyllistävät. Ootko ainut lapsi? Ei ole tervettä käytöstä vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäpuoli oli äärettömän pihi ja aina tinkaamassa. Jouduin tekemään kaikkea nöyryyttävää tuon takia.
Mm. valehtelemaan naapurin mummulle tekoitkien että olisiko meidän mahdollista saada hänen aamulehtensä luettavaksi kun mummu on sen lukenut kun meillä ei ole varaa. Tarkoituksella isäpuoli pakotti minut pukeutumaan rikkinäisiin vaatteisiin ja puristeli poskeni punaiseksi että näyttäisin itkeneeltä. Suostuihan se mummeli sitten siihen.
Aina jotain ns. isompaa ostosta tehdessä jouduin harjoittelemaan kunnon draama-shown että olisimme saaneet alennusta. Esim. olohuoneen mattoa ostaessa isäpuoli kailotti kovaan ääneen "No niin Niina, mitä mieltä nyt olet tästä matosta" ja jouduin vastaamaan
"Hieno, mutta jos ostamme sen, jääkö ruokaan varmasti rahaa"
"Oho, no eipäs muuten jääkään"
"No voi ei, kyllä äiti ja siskot nyt pettyvät"
"Niin, mutta kyllä sinä tiedät että meillä ei ole varaa kunnon ruokaankaan, täytyy varmaan ostaa se matto siitä toisesta liikkeestä"
Ja tässä vaiheessa myyjä tuli antamaan jonkun 20 markan säälialennuksen.
Ihmettelin että tuo meni ylipäätään läpi kun hänen näyttelijänlahjat olivat huonommat kuin keskiverto salkkari-näyttelijällä.
Pääsin kaksi kertaa vuodessa kavereiden kanssa hampurilaisravintolaan syömään ja sain aina määräyksen että kerään laukun täyteen ketsuppia, maustepusseja ja servettejä. Ei hävettänyt teini-iässä yhtään, ei. Mutta ehto oli tämä tai en olisi päässyt. Omaa rahaa ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheessä on sääntö, että jos toisen pitää lähteä aikaisemmin töihin niin sen toisen pitää nousta tekemään sille ensinlähtevällä aamiaista. Tosi kiva jos itsellä olisi vaikka vapaapäivä... ja kai nyt jokainen osaa voileipänsä hotkaista ilman että se pitää tulla eteenkattamaan! Mutta kukin perhe tyylillään...
Tiedän perheen jossa tämä oli nimenomaan vaimon tehtävä, nousta keittämällä kahvit töihin lähtevälle miehelle vaikka itsellä olisi ollut lomapäivä tai monta tuntia myöhäisempi töihinlähtö. Hän sitten saattoi ehkä hetken torkahtaa sohvalla ennen omaa, oikeaa herätysaikaa. Toisin päin ei tietenkään tarvinnut, koska raskas työ ja pitkät päivät. Tällä sai myös vapautuksen muista kotitöistä. Vaimo kävi töissä, teki kotityöt, hoiti lapsen. Mies töissä n. 10 h päivässä, 6 päivää viikossa, n. 49 viikkoa vuodessa. Juu raskasta kyllä, mutta tuossa kuviossa ehkä toinenkin olisi ansainnut kuitenkin edes kunnon yöunet. Eikä kyse ollut mistään ikäihmisisä, joilla tällainen roolijako oli ennen vanhaan opitun mukaisesti normaalia. ..No kukin tavallaan. ..
Meillä kotona ei saanut syödä kuin ruoka-aikana, edes yhtä kuivaa cream crackeria ei saanut ottaa kaapista ilman lupaa. Isä vahtasi montako leipä- ja makkarasiivua otti, jokaisesta suupalasta keksi jotain ilkeää sanottavaa. Me syödään hänet konkurssiin, pitää riittää seuraavaksi päiväksi tai muille, ym. ym. eikä oltu edes mikään köyhä perhe.
Kun muutin omilleni, ostin ekana iltana paketin kinkkusiivuja, italiansalaattia ja leipää, eikä kukaan ollut kyttäämässä millaisen keon laitoin yhdelle viipaleelle - mikä tunne!
Suihkussa käytiin pikaisesti
Seiniin ei saa koskea
Kynnykselle ei saa astua
Paljainjaloin ei saa kävellä sisällä, edes pois suihkusta, sukat mukaan
Kesätyörahoista puolet perheelle, ei ollut tarpeen, mutta opetukseksi että kaikki maksaa
Sohvien päällä peittoja ettei tyynyt kulu
Kavereita ei saa tuoda, pikkuveli sai myöhemmin mutta eivät saaneet nauraa tyhjännaurua
Autolla ei ajeta ettei likaannu, jos ei ihan pakko, käveltiin 7-10km matkoja jo pienenä
Näkkileipää ei syödä tulee muruja
Ruokailu muutenkin taidelaji, kaula pitkällä pöydän päällä ja lautasen yläpuolella
Kaikki syödään tykkää tai ei, itse ei oteta
Tässä nyt alkuun... Lista jatkuisi pitkään, samat säännöt edelleen olen yli 30v harvoin käyn välimatkaa 400km, säälittää omat lapset kun mennään mummo ja ukko pitävät armeijakuria lapsilleni, lapsia en koskaan jätä sinne yksin
Ei saanut kysyä mitä ruokaa on tai mitä ruoka sisältää. Jos kysyi, vastaukseksi tuli "myrkkyä". Tuo oli siis vitsi, heh heh.
Kysely tulkittiin nirsoudeksi ja närppimiseksi ja sen merkiksi, että ruoka on epäilyttävän näköistä eikä se kelpaa. Missään nimessä kyse ei voinut olla esim uteliaisuudesta.
Menipä aikaa lukiessa koko ketju. Ihan selkään sattuu, kun vähän kyyryssä lueskellut. Erikoisia perheitä/tapoja osalla ja joillakin valitettavan traagisia. Täytyy varmaan kiittää vanhempia seuraavan kerran tavattaessa siitä, että itsellä on ollut epätraumatisoiva lapsuus.
Siskoni ja minun piti 11-vuotiaasta asti pestä itse omat pyykkimme ja osallistua ruuanlaittoon. Sinällään ihan ok, mutta tuntui epäreilulta, kun äiti silti pesi isän ja veljien pyykit, eikä veljien tarvinnut pestä perunoita tai tehdä ruokaa. Tiskivuorot oli kaikille, koska äiti kieltäytyi tiskikoneen hankkimisesta, sillä isä oli joskus nuorena ostanut omalle äidillleen tiskikoneen kesätyörahoistaan, koska tällä oli pesuaineallergia. Äiti oli siis anopille takautuvasti kateellinen.
Isoveljeni vaimolla on ollut kova työ opettaa miehensä osallistumaan ruuanlaittoon ja pyykinpesuun. Pikkuveljen vaimolla on ollut helpompaa, koska siskon kanssa tietysti pakotettiin pikkuveli kotitöihin, kun olimme loputtomasti lapsenvahteina.