Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Lapsena kaverin mökillä oli sääntö, että heillä on kaikkien uitava. En osannut 6-vuotiaana uida joten kahlasin vain polvisyvyydessä edestakaisin ja kun näin että kaverin isä lähestyi niin kastelin itseni kokonaan siinä matalassa vedessä. Hän näki tämän ja sanoi että häntä ei pennut kuseta, otti kädestä kiinni ja talutti laiturille ja heitti järveen. Uimataidottoman 6-vuotiaan. Onneksi kaveri huomasi ja toi minulle uimarenkaansa ja auttoi rantaan. Ihan sairas tyyppi tuo isä. Lisäksi hänellä oli pakkomielle että perunoita on syötävä jokaisella lämpimällä aterialla ja niitä oli aina syötävä viisi kappaletta. Onneksi perheen koira auttoi usein pöydän alta perunoiden syömisessä. :D
Tuo on selvä taponyritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena kaverin mökillä oli sääntö, että heillä on kaikkien uitava. En osannut 6-vuotiaana uida joten kahlasin vain polvisyvyydessä edestakaisin ja kun näin että kaverin isä lähestyi niin kastelin itseni kokonaan siinä matalassa vedessä. Hän näki tämän ja sanoi että häntä ei pennut kuseta, otti kädestä kiinni ja talutti laiturille ja heitti järveen. Uimataidottoman 6-vuotiaan. Onneksi kaveri huomasi ja toi minulle uimarenkaansa ja auttoi rantaan. Ihan sairas tyyppi tuo isä. Lisäksi hänellä oli pakkomielle että perunoita on syötävä jokaisella lämpimällä aterialla ja niitä oli aina syötävä viisi kappaletta. Onneksi perheen koira auttoi usein pöydän alta perunoiden syömisessä. :D
Tuo on selvä taponyritys.
Peter Franzenin omasta elämästä kertovassa kirjassa Tumman veden päällä on kohtaus, jossa mielipuoli isä heittää uimataidottoman pikku-Peten suoraan järveen. Järveen heittämisellä saadaan turvattomuuden lisäksi aiheutettua vesipelko, joka voi jatkua aikuisuuteen saakka. Tapahtuneen takia ei siis koskaan opi uimaan.
Meillä ei ollut muita kummallisuuksia kuin se että isäni aina herkkäunisena vuorotyöläisenä valitti jos kävelin "kantapäät edellä" eli muka tömisyttelin liikaa, ja ovet piti sulkea todella hiljaa.. No nykyisin osaan liikkua kuin ninja, ja ottaa särähtää korvaan jos joku ei vedä kunnolla ovenkavaa alas sulkiessa vaan siitä kuuluu kova ääni.. :D
Jäi tuossa yhdessä (muuten hauskasti kirjoitetussa kommentissa) kaihertamaan tuo kohtaus, jossa kertojan isoveli pyöräili pyykkien seassa ja naapurin lakana repeytyi.
Onko muiden mielestä sitten ihan ok leikkiä esim. hippaa pyykkinarujen alla naapurin pyykkien ollessa kuivumassa? En itse olis mennyt ja kieltäisin kyllä sekä omia että naapurinkin lapsia leikkimästä kuivuvien pyykkien keskellä.
Samoin mulle tuli yksi isä valittamaan kun olin kieltänyt hänen alle kouluikäisiä lapsiaan pyöräilemästä parkkipaikalla autojen välissä. Isä oli hurjana, vaikka selitin, että joku peruuttava autoilija ei välttämättä huomaa pieniä lapsia, ja jos lapset pyörillään naarmuttavat autojen maalipintoja, vanhemmat joutuvat maksamaan.
No seuraavana kesänä samat lapset kiipeilivät perheen auton konepellillä metalliset pikkuautot käsissään ja kiipeillessään potkivat myös sivupeilit irti. Tervehdin vain iloisesti koska tiesin heidän olevan oman autonsa kimpussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhessä perheessä ei saa sanoa ADHD!
En saa käydä mun isän luona suihkussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hiton hyvä, mitä outoo siinä on? Niitä sanotaan rutiineiks. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsilla on sääntö että ovea ei laiteta kiinni, ei mitään ovia paitsi ulko-ovi. Olemme perhe, toisten kanssa voi ottaa rennosti. Lapset asuvat kahdessa huoneessa.
Leipä se miehen vihaisena pitää kirjoitti:
Ex-anoppilassa oli sellainen sääntö, että leipäsiivua ei saanut MISSÄÄN TILANTEESSA laittaa edes leipäkoriin pohjapuoli ylöspäin. Leipää kuulemma piti sillä tavalla kunnioittaa :-D
Tietenkään en aluksi tästä säännöstä tiennyt ja olin äimänä, kun appiukko sai hirveä hepulin mokoman leipäpalan takia.
Ikinä en koko jupakkaa ymmärtänyt, koska siinä taloudessa elettiin kaikilta muilta osin kuin siat pellossa. Viina virtasi ja perheenjäseniä pahoinpideltiin sekä henkisesti että fyysisesti aivan surutta. Mutta leipää piti, s**tana sentään, kunnioittaa!!
Muhun on myös perheestä siirtynyt sama juttu. Perheestä kukaan ei ole ollut uskonnollinen mutta leipää ei koskaan väärin päin pöydälle. "Jumala ottaa leivän pois jos ei kunnioita". Itsekkin nykyään kääntelen leipäpusseja muiden jäljiltä - sitä en tiedä miksi tämä on päähäni niin iskostunut ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piti lukea koko ketju. Vähänkö surullista se, millaisia kokemuksia meillä lapsuudenkodeistamme on. Jotkut tarinat sellaisia, että suorastaan järkyttävät. Aika moni nostaa esiin järjettömiä sääntöjä, joita noudatettiin myös omassa perheessäni 70-luvulla.
Ruokaa sai vain ruoka-aikoina. Jääkaapille tai ruokakomerolle ei ollut asiaa ominpäin. Oltiin siskon kanssa sellaisia luikkuja, että ei olisi ollut pahitteeksi saada kunnon välipaloja. Liekö tapa siirtynyt vanhempien omista perheistä. Rahaa ruokaan kyllä oli. Tai sitten jatkuvasti "laihiksella" oleva mutsi siirsi jotain lihomiskammoja meihin lapsiin. Sellainen muistikuva on, että tietyn ikäisenä oli aina nälkä, kun kouluruokakin oli usein jotain makaronivelliä.
Vessapaperin määrän sääntely on jälkikäteen ajateltuna vinksahtanutta. Ilmeisesti nuoruudessaan sanomalehteen ulkohuusseissa takapuolensa pyyhkinyt sukupolvi piti kyseistä tuotetta jonakin ylellisyytenä. Ei kai nyt hemmetti kukaan ole köyhtynyt wc-paperia ostamalla?
Kuukautissiteet olivat oma lukunsa! Yhden siteen olisi pitänyt riittää päiväksi. Pakko oli ostaa omilla rahoilla ko. hygieniatuotetta, ettei tarvinnut haista. Tamponit olivat jostain syystä paheksuttavia. Niiden pakkauksia piti piilotella.
Kotiäitimme oli siivousneurootikko ja siivoussääntöjä oli mitä mutkikkaimpia alkaen siitä, mitä siivousämpäriä käytettiin mihinkin tarkoitukseen ja mitä toimenpiteitä tehdään missäkin järjestyksessä. Kerran viikossa tehtiin siivous, jota nykyään kutsuisin suursiivoukseksi. Jos vain sää ei asettanut esteitä, niin ulos kannettiin mm. koko sohvakalusto tampattavaksi ja tuulettumaan. Matonhapsut oiottiin monta kertaa päivässä, jos oli viikonloppu. Eikä puhettakaan, että muualla kuin keittiössä syötäisiin. Imuri huusi joulupäivän aamunakin klo 7.00, kun saattoi ulla vieraita. Olis ollut häpeällistä, jos havunneulasia olisi ollut lattialla. Niitä sitten piti vahdata imurointien välissäkin. Jne, jne.
Sääntönä oli myös se, että valveillaoloaikana ei laiskotella. Olin kova lukemaan ja aina sai kuulla, että tärvään aikaani joutavaan. Olisi esim. pitänyt kutoa sukkaa tai virkata, jollei parempaa tekemistä ollut. Ja äkkiäkös sitä tekemistä keksittiin: kitkemistä, perunoiden kuorimista, aterimien kiillotusta, mankelointia, pihamaan haravointia, ulkoliiterin järjestämistä, autotallin lakaisua, halkopinon pinoamista...
Nukkumaanmenoa koski se sääntö, että TV:tä ei kukaan katso eikä musiikkia kuuntele kukaan klo 21.00 jälkeen, jolloin taloon tuli hiljaisuus. Lukea sai, mutta vain puoli tuntia. Jos aika ylittyi, oven takana oli tuota pikaa huutava isäukko. Muut eivät muka saa nukuttua, kun oven alta pilkottaa valoa...
Parhaansa varmaan vanhempani tekivät, mutta se sääntöihin ja kontrollointiin liittyvä jatkuva rähjääminen ja huutaminen kyllä johti siihen, että aloin viihtyä muualla kuin kotonani aina kun vain mahdollista. Tämä ei ihme kyllä haitannut.
Agraarikulttuurin jäänteet ne siellä takana olivat. Tytöistä kasvatettiin emäntiä. Hauskinta on, että kun muutin pois ja läksi opiskelemaan vanhemmillani oli yhtäkkiä varaa ostaa astianpesukone. Tiskaaja lähti. Siivoamisen kanssakin ruvettiin lepsuilemaan. Kuulemma uusi pölynimuri oli niin hyvä ja tehokas, että mitä niitä mattoja kerran viikossa tamppaamaan:))
Monet säännöt olivat siis kurikoulutusta ja vahinkolapsena tarvitsin erityisen kovaa koulutusta.
Tää peukuttaminen on todella hassua välillä... Siis yläpeukun annoin hyvälle vastaukselle, mutta on nää jotkut sääntöperheet olleet niin surullista luettavaa, et mielummin sitä alapeukuttais tuollaisille vanhemmille...
Sori, tiedän; on ohis...
Ajattelen itse yläpeukut myötätunnoksi/rohkaisuksi, en suinkaan että nauttisin kenenkään kärsimyksistä. :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen itse yläpeukut myötätunnoksi/rohkaisuksi, en suinkaan että nauttisin kenenkään kärsimyksistä. :/
Ap
Ja alapeukku kummastukseksi. Eli ei ole outo sääntö, kirjoittaja liioittelee tms
Meillä isä oli pihi eikä antanut tyttöjen ostaa kaupasta kuukautissuojia, vaan piti käyttää kankaisia "lappuja" ja nämä laput piti sitten pestä käsin. Pyykkikonetta ei kulutettu niiden pesemiseen. Lisäksi tähän liittyi sääntö, että jokaisen piti ehdottomasti pestä omat lappunsa, toista ei saanut auttaa, vaikka olisi halunnut.
VOISIT NYT KÄYDÄ KYLÄSSÄ TÄMÄN KAVERISI ISÄN LUONA, JA ANTAA PALAUTETTA SEN KÄYTÖKSESTÄ,OIKEIN KUNNOLLA. AI ETTÄ MINÄKIN TÄÄLLÄ JO HYKERTELEN,SAISPA OLLA KUUNTELEMASSA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkiperhe on siis lestadiolaisia. Niillähän on juuri tuo deodoranttisääntö.
Aijaa :O Tämä tuli ihan yllätyksenä. Ei muistaakseni mainittu viestissä ks. perheen uskonnosta. Onko ihan totta yleistäkin tuollainen sääntö lestadiolaisilla vai vain niissä kaikkein tiukimmissa perheissä?
Ap
Tuttavaperheessä ei ainakaan ollut tuollaista sääntöä, mutta eivät ole VL.
VOISIT NYT KÄYDÄ KYLÄSSÄ TÄMÄN KAVERISI ISÄN LUONA, JA ANTAA PALAUTETTA SEN KÄYTÖKSESTÄ,OIKEIN KUNNOLLA. AI ETTÄ MINÄKIN TÄÄLLÄ JO HYKERTELEN,SAISPA OLLA KUUNTELEMASSA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)
Miehelläni oli tämä sääntö, kunnes ymmärsi että mikä järki niitä kylmiä lettuja on enää pastamisen lopuksi syödä.
Nyt syödään heti paiston jälkeen.
Pitäkää lettulautanen lämpimässä uunissa alumii ifolio päällä niin pysyvät lämpiminä paiston ajan.
Miksi, kun ne voi syödä heti.
Koska meillä on tapana istua koko perheen samaan aikaan syömään lettuja eikä niin, että ensin syö esikoinen ja menee sitten tekemään omiaan, sitten kuopus ja palaa jatkamaan leikkejään, sen jälkeen lettuja syö harrastukseensa kiirehtivä isä ja viimeisenä keskimmäinen lapsista, joka on saanut odotella aikansa, että hänellekin riittää. Tietty jos letuilla on tarkoitus vain täyttää joku tietty kaloritarve ja ne voi syödä pikaruokana, niin miksipä ei jokainen söisi yksinään.
Kummallisia hotkijaperheitä. Meillä syödään samaan aikaan vaikka ei odoteta, että kaikki on ensin paistettu. Lisäksi koko perhe tykkää rapeareunaisista letuista, joten miksi ne pitäisi pilata odottamalla?
Ex-anoppilassa oli sellainen sääntö, että leipäsiivua ei saanut MISSÄÄN TILANTEESSA laittaa edes leipäkoriin pohjapuoli ylöspäin. Leipää kuulemma piti sillä tavalla kunnioittaa :-D
Tietenkään en aluksi tästä säännöstä tiennyt ja olin äimänä, kun appiukko sai hirveä hepulin mokoman leipäpalan takia.
Ikinä en koko jupakkaa ymmärtänyt, koska siinä taloudessa elettiin kaikilta muilta osin kuin siat pellossa. Viina virtasi ja perheenjäseniä pahoinpideltiin sekä henkisesti että fyysisesti aivan surutta. Mutta leipää piti, s**tana sentään, kunnioittaa!!