Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa saatetaan ottaa vettä juomavedeksi tai ruuanlaittoon vessan hanasta mikä on minusta todella ällöttävää.
Höh. Samaa vettähän kaikista hanoista tulee.
Tän ketjun perusteella jotkut kuulemma hankaa kakkaista peräreikäänsä siihen hanaan, niin siksi se hanasta tuleva vesi on saastunutta jo valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätini luona olohuoneeseen ei saanut päästää koiria. Minua asia häiritsi lapsena, itse olin eläinrakas ja olohuoneessa vietettiin paljon aikaa. Harmitti kun piti joko lastenhuoneessa tai keittiössä leikkiä koiran kanssa.
Joskus sitä kysyin, vastaukseksi olen saanut vain että on aina ollut talon tapa. (talo siis periytynyt isovanhemmilta, jossa isäni ja tätini varttuivat).
Nykyisin tädilläni on kissoja, ne saavat kulkea vapaasti, mutta kyläillessäni pienen koirani kanssa, sitä ei saa sinne päästää. Kieltämättä koirani on aina hämillään tilanteesta siellä, kotona kun se on tottunut olemaan siellä missä me ihmisetkin.
Jotenkin ymmärtäisin jos olisi kyseessä isot ulkokoirat, kuten ennenvanhaan, mutta pieni sisäkoira? Allergiasta siis ei ole kyse...
Meillä on kissa, ja meille ei saa tulla veljeni perheen koira, mieheni kummankaan lapsen perheen koirat, naapurin koirat eikä kummityttäreni koira. Eikä mikään koira yleensäkään, eikä edes vieras kissa. Koska meidän kissan reviiri.
(Sekä koska inhoan koirien hajua ja olen lievästi koirille allerginen. Pärjään antihistamiinilla kun käyn toiseten luona kylässä mutta en halua koiran epiteeliä meille. Koska asun täällä, minun kotona.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa saatetaan ottaa vettä juomavedeksi tai ruuanlaittoon vessan hanasta mikä on minusta todella ällöttävää.
Samaa vetthän se on kuin keittiönhanasta tulevakin
Sama vesi, mutta putket eivät välttämättä ole vessaan menevälle vedelle samaa elintarvikekäyttöön tarkoitettuja kuin keittiöön tulevat.
No todellakin kaikki vesiputket ovat samaa materiaalia ihan riippumatta siitä mihin hanaan ne menevät. Käytännössä kuparia tai PEX-muovia. Mistä ihmeestä tuollainen käsityksesi on peräisin?
Eli vessan hanasta tuleva vesi on likaista koska kun sinun pitää pestä kätesi siinä, ovat kätesi likaiset? Mitä se käsien peseminenkään sitten hyödyttää jos koko hana on saastainen ja täynnä kakkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa saatetaan ottaa vettä juomavedeksi tai ruuanlaittoon vessan hanasta mikä on minusta todella ällöttävää.
Samaa vetthän se on kuin keittiönhanasta tulevakin
Sama vesi, mutta putket eivät välttämättä ole vessaan menevälle vedelle samaa elintarvikekäyttöön tarkoitettuja kuin keittiöön tulevat.
No todellakin kaikki vesiputket ovat samaa materiaalia ihan riippumatta siitä mihin hanaan ne menevät. Käytännössä kuparia tai PEX-muovia. Mistä ihmeestä tuollainen käsityksesi on peräisin?
Heh, tuo olikin hauska provo nuo "elintarvikekäyttöön tarkoitetu putket"... Ikään kuin koko matka vesilaitokselta talolle ja keittiön hanaan asti on sitä elintarvikelaatua, mutta sitten onkin säästetty siinä parin metrin pituisessa vessaan menevässä putkessa ja laitettu siihen vain jotain b-luokan putkea! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätini luona olohuoneeseen ei saanut päästää koiria. Minua asia häiritsi lapsena, itse olin eläinrakas ja olohuoneessa vietettiin paljon aikaa. Harmitti kun piti joko lastenhuoneessa tai keittiössä leikkiä koiran kanssa.
Joskus sitä kysyin, vastaukseksi olen saanut vain että on aina ollut talon tapa. (talo siis periytynyt isovanhemmilta, jossa isäni ja tätini varttuivat).
Nykyisin tädilläni on kissoja, ne saavat kulkea vapaasti, mutta kyläillessäni pienen koirani kanssa, sitä ei saa sinne päästää. Kieltämättä koirani on aina hämillään tilanteesta siellä, kotona kun se on tottunut olemaan siellä missä me ihmisetkin.
Jotenkin ymmärtäisin jos olisi kyseessä isot ulkokoirat, kuten ennenvanhaan, mutta pieni sisäkoira? Allergiasta siis ei ole kyse...Meillä on kissa, ja meille ei saa tulla veljeni perheen koira, mieheni kummankaan lapsen perheen koirat, naapurin koirat eikä kummityttäreni koira. Eikä mikään koira yleensäkään, eikä edes vieras kissa. Koska meidän kissan reviiri.
(Sekä koska inhoan koirien hajua ja olen lievästi koirille allerginen. Pärjään antihistamiinilla kun käyn toiseten luona kylässä mutta en halua koiran epiteeliä meille. Koska asun täällä, minun kotona.)
Ymmärrän pointtisi. Meillä vaan ei ole kyse siitä ettei pitäisi koirista/olisi allerginen. Tädillä itselläänkin on vuosikaudet ollut koiria, jo silloinkin kun olivat lapsia. Viimeisin koiransa kuoli viisi vuotta sitten ja tämäkin oli enemmän sisäkoira muistaakseni joku spanieli. Ja siis meidänkin koirasta pitää.
Ihmettelen vaan tosiaan sitä miksi juuri olohuoneeseen ei koirat ole koskaan saaneet mennä, mutta nyt pari vuotta sitten tullut kissa saa. Ja siis koirat ovat tosiaan makkarinkin saaneet mennä. Entiset ulkokoiratkin olivat yöt ja kovat pakkaset aina sisällä. Nukkuivat usein makkarissa isäntien luona.
En saanut pitää käsiä taskussa. Jos joskus seisoskelin kädet taskussa, niin isä komensi minua heti ottamaan ne pois; veljeäni tämä ei kuitenkaan koskenut.
En vieläkään tiedä, miksi näin oli. Muuten meillä ei ollut mitään älyttömiä sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ammago kirjoitti:
-jos joi juomalasista pelkkää vettä, se piti kaataa suuhun niin, ettei huulet kosketa lasia ja laittaa lasi takaisin kaappiin. Siis turhaa tiskiä piti välttää näin (itse teen tätä kyllä vieläkin..mutta muilta perheenjäseniltä en vaadi...)
Näin meillä lapsuuden kodissa 😀
Miksi et juo suoraan hanasta? Sormista tarttuu pöpöjä lasiin :D
Vierailija kirjoitti:
Minä ja siskoni olemme avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia ja kasvatti-isällemme olimme kamala häpeä. Näin ollen meillä oli säännöt, että jos "hienompaa väkeä" tuli kylään niin meidän piti mennä navettaan piiloon. Myös jos lähdimme jonnekin niin meidät laitettiin pakettiauton takaosaan, ettei kukaan nähnyt meidän olevan kyydissä.
Tietyille ihmisille jouduimme valehtelemaan että meidät on adoptoitu.
Ruokapöytään emme päässeet koskaan samaan aikaan kuin kasvatti-isä, äiti ja kolme sisarustamme. Vaikka aina valmistimme ruuan. Saimme sen jälkeen syödä mitä jäljelle jäi ja sitten siivota pöydän. Jälkiruokaa emme saaneet mutta jouduimme sen aina myös valmistamaan.
Liekö tarvetta mainita että sekä minä että siskoni olemme aikuisiällä hakeutuneet terapiaan, siskolla myös lääkitys.
Kamalaa. Muistan kun olin lapsi, ja kaverini kertoi erään hänen sukulaistätinsä joutuneen kokemaan samaa: aviottomana lapsena hän sai isäpuoleltaan kammottavaa kohtelua, eikä äiti uskaltanut puuttua asiaan. Isäpuoli arvosteli ja lyttäsi tuota tätiä jatkuvasti ja vannotti, ettei hänestä ole mihinkään. Hän ei saanut istua samassa ruokapöydässä muun perheen kanssa eikä aina päässyt yhteisille lomamatkoille tai muihin perhetapahtumiin mukaan. Sisarpuolet oppivat kohtelemaan häntä samoin kuin isänsäkin.
Noista traumoista johtuen tädillä oli aikuisenakin pahaa masennusta ja pakko-oireisia tapoja. On se kumma, kuinka julmia ihmiset osaavat olla tuollaisten vanhanaikaisten käsitysten varjolla. Kuulemma ihmiset ihan yleisestikin tiesivät, kuinka tuota tätiä kotonaan kohdeltiin, mutta sitä ei pidetty 60-luvulla mitenkään ihmeellisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut lapsena oikeutta sulkea oman huoneen ovea ilman vanhempien lupaa. Jos siis halusi halusi esimerkiksi vaatteidenvaihdon ajaksi sulkea oven piti kysyä tyyliin: "ajattelin vaihtaa vaatteeni. Voinko sulkea oveni 5 minuutiksi?" vanhempi joko antoi tai ei antanut lupaa ja kertoi meneksiko minuutiksi sen sai sulkea. Tämän ajan vahtimiseen käytettiin munakelloa. Jos aika ylittyi tai oven sulki ilman lupaa, menetti huoneensa oven määräajaksi eli silloin isä kävi ottamassa oven pois saranoilta ja vei sen lukittuun varastoon.
Mitä hittoa!? Ei mitään yksityisyyttä! Vanhempanne varmaan pelkäsivät teidän kasvavan aikuisiksi?
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla on eräs erittäin tarkka mies, jonka mukaan mikrossa oleva paistokupu on pestävä joka käytön jälkeen, vaikka siinä ei olisi mitään roiskeita. Ja siis pelkkä pyyhkiminen ei riitä vaan täytyy käyttää vesihanan alla. Sanoi, eikö äiti ole opettanut ja piti omituisena, että en ole kuullutkaan tuosta tavasta.
Mikrouunikuvun pesu tai pyyhkiminen on mielestäni hyvä juttu. Vaikkei ruokaroiskeita olisikaan, höyryn mukana kuvun pinnalle tulee ruoan hajua ja höyryn kuivuessa haju tarttuu kupuun & myös leviää lisää ympäristöön. Ei ole kivaa lämmittää kalakeiton hajuisessa mikrossa seuraavaksi vaikkapa pullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuttavaperhe jotka ovat lähes puolisukua noudattavat viimeisen polttajan sääntöä. Eli viimeinen siivoaa pesän ja valmistaa uuden seuraavalle, mutta ei saa itse aloittaa polttamista.
Erityinen sääntö on että vesipiipun vedet vaihdetaan joka täytön jälkeen kädenlämpöiseksi.
Heille tämä on rituaalinomainen tapa ja tulee riitoja jos ei noudata etikettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa siis suht normaali teini, mutta vapaa-ajalla näin hänet joskus leikkimässä hiekkalaatikolla (yläasteella siis) ja isä tai äiti vahti ikkunasta :( Kuravaatteita, muumicollegeita ym. piti myös käyttää kauan sen jälkeen, kun muut jo päättivät itse vaatteistaan.
Siis oli kuitenkin ihan ikäisensä tasoinen kehitykseltään? Oliko se pienempien sisarusten leikkejä vahtimassa vai oikeasti itse leikkimässä yläasteiässä jossain hiekkalaatikolla? Kuulostaa kyllä kummalliselta.
Leikki siis naapurissa asuvien lasten kanssa (noin 5-10-v). Vanhemmat eivät halunneet, että viettää aikaa ikätovereidensa kanssa, kun varsinkin 8. luokalla monella voi olla jo päihde- tai seksikokemuksia. Tähän liittyi sellainen outo juttu, että teinityttö oli kotipihassa ihan lapseksi taantunut (esim. paha mieli, jos hiekkakakut on rikottu), mutta muualla oli ihan normaali. Jossain vaiheessa oppi tietääkseni valehtelemaan vanhemmilleen, alkoi pyöriä kaupungilla, vaihtamaan salaa vaatteita ennen kouluun menoa jne. On nykyään ihan normaali perheellinen aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saanut pitää käsiä taskussa. Jos joskus seisoskelin kädet taskussa, niin isä komensi minua heti ottamaan ne pois; veljeäni tämä ei kuitenkaan koskenut.
En vieläkään tiedä, miksi näin oli. Muuten meillä ei ollut mitään älyttömiä sääntöjä.
No minä en saanut istua jalat yhtään harallaan, tai nostaa toista jalkaa tuolille. Koska tytöt eivät istu sillä tavalla. Tämä oli joku sukupolvijuttu. Äitiä kauhistutti myös muotikuvissa "jalat harallaan rumasti" poseeraavat mallit.
Vierailija kirjoitti:
Toi lumihanki sääntö on hulluuden huippu. Miten sitä hankee vahditaan?
Mun lapsuudenkaverin kotona oli myös tämä sääntö. Valtava tontti jonka pihalla ei saanut lapsena leikkiä, jottei perheen äidin esteettistä silmää hivelevä täydellinen maisema rikkoontuisi.
Meidän koira ei vuosiin saanut tulla veljen vaimon perheen kotiin, sääntö muuttui vasta kun heille tuli oma koira jota roudattiin meillä kylässä, nyt taas koira on nounou, koska ei ole varmuutta tulevatko toimeen.
Veljen vaimon perhe on kaikki kaikessa, lomat, kesä, joulu, talvi ja muut vietetään aina hänen sukunsa hoivissa, miehen puolen sukua käydään tapaamassa n, 4krt vuosi. Mökille ei ikinä kutsuttu miehen sukulaisia, vaimon puolelta pikkuserkkuja myöten. Jouluna ei voitu olla kun kahvilla, muuten piti oman suvun kanssa viettää kaikki aika.
Sisällä ei leikitä piilosta, muutenkin eteisen raja oli tarkkaa, ja siisteys neuroottista. Ja se ruokarajoitteinisuus..huh
Täältä pari kummallista sääntöä: tytöt eivät saaneet käyttää taskullisia vaatteita, vaan tavarat piti kuljettaa esim. käsi- tai olkalaukussa. Jos vaatteessa ostettaessa oli taskut, ne ommeltiin tai liimattiin kiinni.
Jos vanhempien ostamat hygieniatuotteet/vaatteet eivät kelvanneet (olivat aina kaikki halvinta mahdollista laatua, vaikkei rahasta pulaa ollut), joutui itse tienaamaan kodin ulkopuolella tehtävillä töillä rahat sellaisiin kuin itse halusi. Tämä sääntö koski sekä tyttöjä että poikia.
Mitkään talousasiat eivät kuuluneet lapsille. Vain itsetienatut rahat kuuluivat. Emme siis lapsina saaneet koskaan tietää, paljonko vanhemmilla oli rahaa, miten paljon esim. sähkölasku on jne.
Viikkorahoja ei saanut käyttää niin kuin halusi, vaan vain vanhempien mielestä järkevästi ja viikkorahoilla tehtäviin hankintoihin piti pyytää lupa. Lisäksi hankinnan tuli olla aina halvin mahdollinen tuote eli esim. jos halusi ostaa suklaapatukan ja jos sai luvan, piti valita halvin suklaapatukka, mitä löytyi.
Vierailija kirjoitti:
Täältä pari kummallista sääntöä: tytöt eivät saaneet käyttää taskullisia vaatteita, vaan tavarat piti kuljettaa esim. käsi- tai olkalaukussa. Jos vaatteessa ostettaessa oli taskut, ne ommeltiin tai liimattiin kiinni.
Jos vanhempien ostamat hygieniatuotteet/vaatteet eivät kelvanneet (olivat aina kaikki halvinta mahdollista laatua, vaikkei rahasta pulaa ollut), joutui itse tienaamaan kodin ulkopuolella tehtävillä töillä rahat sellaisiin kuin itse halusi. Tämä sääntö koski sekä tyttöjä että poikia.
Mitkään talousasiat eivät kuuluneet lapsille. Vain itsetienatut rahat kuuluivat. Emme siis lapsina saaneet koskaan tietää, paljonko vanhemmilla oli rahaa, miten paljon esim. sähkölasku on jne.
Viikkorahoja ei saanut käyttää niin kuin halusi, vaan vain vanhempien mielestä järkevästi ja viikkorahoilla tehtäviin hankintoihin piti pyytää lupa. Lisäksi hankinnan tuli olla aina halvin mahdollinen tuote eli esim. jos halusi ostaa suklaapatukan ja jos sai luvan, piti valita halvin suklaapatukka, mitä löytyi.
No eihän ne raha-asiat kyllä todellakaan kuulu lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Täältä pari kummallista sääntöä: tytöt eivät saaneet käyttää taskullisia vaatteita, vaan tavarat piti kuljettaa esim. käsi- tai olkalaukussa. Jos vaatteessa ostettaessa oli taskut, ne ommeltiin tai liimattiin kiinni.
Jos vanhempien ostamat hygieniatuotteet/vaatteet eivät kelvanneet (olivat aina kaikki halvinta mahdollista laatua, vaikkei rahasta pulaa ollut), joutui itse tienaamaan kodin ulkopuolella tehtävillä töillä rahat sellaisiin kuin itse halusi. Tämä sääntö koski sekä tyttöjä että poikia.
Mitkään talousasiat eivät kuuluneet lapsille. Vain itsetienatut rahat kuuluivat. Emme siis lapsina saaneet koskaan tietää, paljonko vanhemmilla oli rahaa, miten paljon esim. sähkölasku on jne.
Viikkorahoja ei saanut käyttää niin kuin halusi, vaan vain vanhempien mielestä järkevästi ja viikkorahoilla tehtäviin hankintoihin piti pyytää lupa. Lisäksi hankinnan tuli olla aina halvin mahdollinen tuote eli esim. jos halusi ostaa suklaapatukan ja jos sai luvan, piti valita halvin suklaapatukka, mitä löytyi.
Nyt ootte varmaan tosi hakoja rahankäytössä? Ostatte kalleimmat suklaat ja sähkölasku maksamatta, vai miten kävi?
Alue: Aihe vapaa
Aika erikoista, että koira ei saa mennä olkkariin, mutta makkariinko sitten saa? Eläimet pois makkarista on musta ihan järkevä sääntö, vaikkei olis allergiaakaan. Ois ees joku paikka, johon ei kulkeudu karvaa. Toiveen karvattomista petivaatteista ymmärrän myös.
Älyttömän hyvä ketju. Joitain fiksujakin sääntöjä oon kyllä bongannut. Esim. kotihousut vrs. kouluhousut on järkevä, samoin se, että rönttävaatteet on erikseen ja koulussa ja kaupungilla käytettävät pidetään siistimpinä. Ei tartte sitten olla joka päivä pesemässä jotain toppatakkeja tai farkkuja. Iltasoittelujen rajoittaminen on myös jees. Ei arki-iltaisin pitäisi olla mitään pakottavaa tarvetta soittaa kaverille vaikkapa klo 21. Jos on jotain tärkeitä läksyjuttuja tms., nekin ehtii hoitaa aiemmin illalla tai laittaa vaikka tekstarina.