Mies kuoli joulun alla, en jaksa enää

Lukematta muuta kuin etusivun, niin mun mielipide on tämä: Äiti on hautaamassa lastaan. Se on pahinta, että oma lapsi kuolee, olkoonkin aikuinen.

Hautajaisjärjestelyt ovat tosiaankin koko elämän ja kuoleman mittakaavassa pieniä hitusia. Laittakaa kaksi kuolinilmoitusta, jos se siitä on kiinni.

Toivottavasti ei osu koskaan omalle kohdallesi, että hautaisit oman lapsesi. :(

Anna periksi, älä sotke surua vihaan.

Minun mieheni oli 23 kun aloimme seurustelemaan, olemme olleet siis yksissä jo kohta 30 vuotta, siitä naimisissakin 27 v, ja meillä on lapsia. Jos hän kuolisi, järjestäisin hautajaiset ihan oman mieleni mukaan, joistain asioista olemme mieheni kanssa puhuneetkin. Koska enemmän aikaahan hän on minun kanssani ollut kuin äitinsä kanssa! Voimia ap, teet juuri kuin itse haluat, ei anopilla ole enää mitään valtaa poikaansa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on kuitenkin se että äiti ja poika ovat läheisimpiä ja takana kaukana tulevat kaikki muut,myös puoliso.

Kyllä.

Vanhemmasta on maailman hirveintä menettää lapsensa ja lapsesta vanhempansa.

Eli AP jää kyllä surussa 2. anoppinsa ja omien lapsiensa jälkeen.

Luulisi AP haluavan vaikuttaa jos oma lapsi kuolisi.

Anopilla on appi lohduttamassa. Ap:lla ei ketään. Ja kuka lasten asiaa ajaisi ellei ap. 

Ei ollut lohdusta puhe vaan surusta, ja kummalla se suurempi. Anopilla ja kuolleen lapsilla, ei ap:lla.

Jos nyt lähdetään siitä, että kuolleen äidillä ja lapsilla suru on suurempi kuin kuolleen vaimolla, niin eikö suru ilman muuta ole suurin kahdella pienellä (?) lapsella, jotka ovat juuri menettäneet isänsä ilmeisesti hyvin yllättäen? Eikö silloin ole vain oikeus ja kohtuus, että he voivat hyvästellä isänsä ilman suurta joukkoa vieraita ihmisiä, että heillä on konkreettinen paikka eli hauta jossa surra isäänsä, ja jonne he voivat viedä myös vielä syntymättömän sisaruksensa?

No eikä tuossa niin sanottiin??

"..Anopilla ja kuolleen lapsilla.."

Niin, ja eikö näistä kahdesta nimenomaan lapsilla muka ole suurin suru? Ja heidän puolta pitää ilman muuta heidän oma äitinsä, vaikka se tarkoittaisikin valtataistelua anopin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko "tyytyä" joiltain osin kompromissiratkaisuihin? Kuolinilmoitukseen voitte laittaa omat värssynne, sinä sinun ja lastesi puolesta ja anoppi sen uskonnollisen värssyn omasta puolestaan. Jos miehesi tuhkataan, tulee teillä joka tapauksessa olemaan uurnanlasku myöhemmin siunaustilaisuuden jälkeen, jonka voitte pitää lähipiirin kesken, jolloin siunaus- ja muistotilaisuuden voisi pitää isommalle porukalle?

Hautapaikan päätät sinä, siihen ei ole anopilla sanottavaa, mutta ehkä siunauksen voisi pitää miehen "koti"kirkossa, jos se on anopille tärkeää esim. siksi, että saisi tutun papin siunaamaan poikansa?

Suru on teillä kaikilla nyt suuri, mutta mitään valtataistelua ja kilpailua siitä, kuka on miehelle ollut kaikista läheisin ja rakkain, on turha alkaa lietsomaan ja välejä rikkomaan.

Kuolinolmoituksen värssyjen suhteen voisin varmaan taipua, että appivanhemmat saisivat omansa. Mutta nuo muut... En tosiaankaan jaksa mitään appivanhempien naapureita, miehen ala-asteen opettajaa tai muita täysin vieraita edes siunaustilaisuuteen. Enkä halua kuljettaa miestä enää paikkakunnalta toiselle siunattavaksi sinneja tuhkattavaksi tänne. Pappi nyt on sinäsä sama, olkoon kuka hyvänsä.

ap

pappi tulee vaikka sieltä anopin seurakunnasta jos pyydät, teidän kirkkoon siunaamaan. Ei tarvi miestä kuljettaa.

Tsemppiä ja voimia kovasti

Vierailija kirjoitti:

Jos ikinä joudun omaa poikaani hautaamaan ja hänen vaimolleen alennun tuohon sävyyn puhumaan kuin joku/jotkut edellä, toivon todella, että miniällä riittää rohkeutta ja voimia vastustaa minua. 

Jos ikinä käytän lapseni hautajaisia mahdollisuutena laittaa jollekin "luu kurkkuun", toivon, että minua ei päästetä hautajaisiin eikä lapsen hautapaikkaa paljasteta minulle ikinä.

Lapsi on naimisiinmennessään päättänyt, että puolisosta tulee hänen lähin omaisensa vanhempien sijaan. Tätä päätöstä tulee jokaisen kunnioittaa.

Yhtyy... Maija-marttyyri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on kuitenkin se että äiti ja poika ovat läheisimpiä ja takana kaukana tulevat kaikki muut,myös puoliso.

Kyllä.

Vanhemmasta on maailman hirveintä menettää lapsensa ja lapsesta vanhempansa.

Eli AP jää kyllä surussa 2. anoppinsa ja omien lapsiensa jälkeen.

Luulisi AP haluavan vaikuttaa jos oma lapsi kuolisi.

Anopilla on appi lohduttamassa. Ap:lla ei ketään. Ja kuka lasten asiaa ajaisi ellei ap. 

Ei ollut lohdusta puhe vaan surusta, ja kummalla se suurempi. Anopilla ja kuolleen lapsilla, ei ap:lla.

Hyvänen aika, eihän kuolemassa ja hautajaisisa kyseessä ole mikään kilpailu, kenen suru on suurin! Jokainen sureva osaa toivottavasti kunnioittaa myös toisten surua, sekä hyväksyy sen, että muillakin on oikeus surra. Suru on henkilökohtainen tunne, eikä kenenkään surua voi vähätellä.

Eikö - no Höh.

Otan osaa suruunne, paljon voimia sinulle ja lapsille <3 en oikein löydä sanoja, mutta suru on varmasti kaikeista kamalin ja sitä miettii monta asiaa. Anna itsellesi aikaa, muistelkaa lasten kanssa isää ja toivottakaa hänelle joka ilta hyvää yötä 💞 voimahaleja, muista turvautua ystäviisi ja vanhempiisi.

Kaikilla ei ole miestä koskaan ollutkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan paskaa väittää ettei oman lapsen menetys ole maailman pahin paikka. Ja tätä ap:n anoppi tällä hetkellä kokee. Kyllä ap jäät siinä kauaksi ja lapsetkin menettäneet isänsä. Kaikki muut ovat menettäneet nyt omaa verta ja lihaa (anoppi+lapset) - toisin kuin ap, joka haahkana ajamassa muita hautajaisjärjetelyistä.

Ap on menettänyt ihmisen, jonka piti olla hänelle rakkain ja läheisin silloinkin, kun lapset ovat lähteneet elämään omaa elämäänsä ja löytäneet omat rakkaat ihmisensä. Ap on vainajan aviopuoliso ja lähiomainen, siinä ei enää verellä ja lihalla ole väliä.

Eipä verellä ja lihalle väliä. Silloin ei olisi kuolluttakaan mitä ap surisi.

Kyllä minä antaisin anopin päättää, jos asiat ovat niin tärkeitä hänelle. Lapsen kuolema on pahinta mitä voi tapahtua, ja miehesi on aina lapsi anopillesi.

Mieti, jos oma poikasi/tyttäresi joskus kuolee, ja hänen puolisonsa haluaa tuhkata hänet jonnekin kauas, minne sinulla ei ole sidettä? Kyllä, veri on sakeampaa kuin mitkään avioliitot. Lapset tottuvat siihen, et hauta on muualla. Lapsille värssyillä tms ei ole mitään väliä, joten älä selitä asioita itsellesi lapsiin vedoten.

Eroja tulee koko ajan, mutta hyvin harvat äidit hylkäävät lapsensa. Anna anopin pitää poikansa loppuun asti, hänen mielessään miehesi on hänen pieni poikansa, ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan paskaa väittää ettei oman lapsen menetys ole maailman pahin paikka. Ja tätä ap:n anoppi tällä hetkellä kokee. Kyllä ap jäät siinä kauaksi ja lapsetkin menettäneet isänsä. Kaikki muut ovat menettäneet nyt omaa verta ja lihaa (anoppi+lapset) - toisin kuin ap, joka haahkana ajamassa muita hautajaisjärjetelyistä.

 

Ymmärrä nyt, että kyseessä ei ole kilpailu. On ihan sama kuka suree eniten ja näyttävämmin, tai kuka menetti omaa lihaa ja vertaan ja kuka mitäkin.

Ap on miehen itsensä valitsema puoliso. Mies itse tahtoi ap:n lähiomaisekseen äitinsä sijaan. Mies itse tahtoi elää elämänsä ap:n kanssa, ei äitinsä kanssa. Mies itse on myös keskustellut päivittäin ap:n kanssa ja kertonut tälle ajatuksiaan, huoliaan, unelmiaan ja murheitaan.

Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä kukaan muu ajattelee tai pitää tärkeänä. Viimeiselle matkalleen on lähdössä mies, ei kukaan muu. Miehen valinta läheisimmäksi ihmiseksi oli ap ja siksi ap on juuri se, joka päättää, miten tämä viimeinen matka toteutetaan parhaiten miehen muistoa kunnioittaen.

Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä antaisin anopin päättää, jos asiat ovat niin tärkeitä hänelle. Lapsen kuolema on pahinta mitä voi tapahtua, ja miehesi on aina lapsi anopillesi.

Mieti, jos oma poikasi/tyttäresi joskus kuolee, ja hänen puolisonsa haluaa tuhkata hänet jonnekin kauas, minne sinulla ei ole sidettä? Kyllä, veri on sakeampaa kuin mitkään avioliitot. Lapset tottuvat siihen, et hauta on muualla. Lapsille värssyillä tms ei ole mitään väliä, joten älä selitä asioita itsellesi lapsiin vedoten.

Eroja tulee koko ajan, mutta hyvin harvat äidit hylkäävät lapsensa. Anna anopin pitää poikansa loppuun asti, hänen mielessään miehesi on hänen pieni poikansa, ikuisesti.

Törkeää, ettet nyt ajattele isänsä menettäneitä lapsia tässä ollenkaan. He ovat vielä lapsia, anoppi on aikuinen ihminen, joka kyllä selviää. Leski ja lapset tulevat käymään haudalla vielä pitkään senkin jälkeen, kun anoppi ja appi jo kasvavat horsmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ikinä joudun omaa poikaani hautaamaan ja hänen vaimolleen alennun tuohon sävyyn puhumaan kuin joku/jotkut edellä, toivon todella, että miniällä riittää rohkeutta ja voimia vastustaa minua. 

Jos ikinä käytän lapseni hautajaisia mahdollisuutena laittaa jollekin "luu kurkkuun", toivon, että minua ei päästetä hautajaisiin eikä lapsen hautapaikkaa paljasteta minulle ikinä.

Lapsi on naimisiinmennessään päättänyt, että puolisosta tulee hänen lähin omaisensa vanhempien sijaan. Tätä päätöstä tulee jokaisen kunnioittaa.

Yhtyy... Maija-marttyyri

Yhyyt itelles, kun et muuhun pysty. Kommenttis alkaa olla jo liian rasittavia, ketjujen not-einstein yhyyttelijä.

Vierailija kirjoitti:

Anna periksi, äiti on hautaamassa poikaansa. Sovita tilanteesi anopin vaatimusten mukaan, niin saatte yhdessä tehdä nämä käytännön asiat jotka ovat iso osa surutyötä. Jatkossa voit ehkä tehdä uuden perinteen kun viet lapsia mummolaan yhdistämällä sen reissulle miehesi haudalle. 

 

Ruoat, värssyt kuolinilmoituksessa jne ovat ihan pikku hitusia, sinun työsi on nyt pärjätä itse, tukea lapsianne ja pitää yllä hyvät perhesuhteet lastesi isovanhempiin. 

 

Käytännön pikku jutuista ei kannata nyt kiistellä, katso isompaa mittakaavaa ja tulevaisuutta. 

tosi harvoin tänne mitään jaksan vastata vaikka olenkin lukenut jo vuosia... mutta...

eikös ole aika yksinkertaista että lapsensa hautaava vanhempi on jo kokenut kovimman asian elämässään mitä voi edes kokea. anna anopille valta hoitaa  OMA LAPSENSA hautaan haluamallaan tavalla.

Mies ei saanut koskaan valita äitiään, mutta vaimonsa valitsi.Valitsi lähimmäiseksi rakkaakseen, jonka kanssa teki myös lapsia. Eikö tällä ihmisellä siis ole oikeutta päättää, miten miehen hautajaiset järjestetään???

Vaan yhtäkkiä hypätään takaisin "äiti-poika" asetelmaan ja äiti onkin taas se tärkein ihminen päättämään lapsestaan?

Ehei, hyvät naiset. Kyllä se nyt vaan on vaimo, joka päättää, miten asiat menee. Mitä ihmettä tätä nyt jauhamaan. Johan lakikin on sitä mieltä.

Jos aapee haluaa armollisesti anopin jotain päättävän, se on aapeen tahto, mutta jos aapee haluaa päättää hautapaikan, kuolinilmoituksen, vieraitten määrän jne. niin sitten aapee päättää. Piste.

Tuskin anopilla on miehen vielä eläessä ollut esim. päätäntä valtaa, missä perhe asuu, montako lasta hankkii jne, eikä sitä päätäntä valtaa ole edelleenkään.

Olen itse miettinyt näitä asioita ihan vain sen takia, että tiedän oman anoppini olevan hyvin erilainen kuin itse olen ja olisi vastaavassa tilanteessa aika hankalaa löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Olen sen kuitenkin niin ajatellut, että kuuntelisin jonkin verran myös anopin toiveita, koska se  helpottaisi hänen suruprosessiaan ja on hänelle tärkeää. Hän on kantanut 10kk miestäni sisällään, kasvattanut hänet ja rakastanut häntä ehkä jopa enemmän kuin itse olen. 

Näin etukäteen olen ajatellut, että minä päätän minne ja miten mies haudataan jo ihan siitä syystä, että tunnen parhaiten mieheni toiveet. Päättäisin myös sen, tuleeko isot vai pienet hautajaiset. Toisaalta jos anoppi osaisi sen perustella järkevästi, miksi hän haluaisi isot hautajaiset, voisin siihenkin taipua. Kuolinilmoitukseen voi laittaa sekä raamatunkohdat että muunlaista tekstiä. Itse varmaan pukisin myös jotkut värikkäät helmet tai korut päälle, mistä vanhoillinen anoppini varmasti suuttuisi. Minulla, kuin myös hänellä, olisi oikeus surra haluamallaan tavalla. 

Kannattaa pitää joistakin omista toiveista kiinni, mutta antaa myös tilaa muille miehen rakkaille mahdollisuus hyvästellä mies haluamallaan tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ikinä joudun omaa poikaani hautaamaan ja hänen vaimolleen alennun tuohon sävyyn puhumaan kuin joku/jotkut edellä, toivon todella, että miniällä riittää rohkeutta ja voimia vastustaa minua. 

Jos ikinä käytän lapseni hautajaisia mahdollisuutena laittaa jollekin "luu kurkkuun", toivon, että minua ei päästetä hautajaisiin eikä lapsen hautapaikkaa paljasteta minulle ikinä.

Lapsi on naimisiinmennessään päättänyt, että puolisosta tulee hänen lähin omaisensa vanhempien sijaan. Tätä päätöstä tulee jokaisen kunnioittaa.

Yhtyy... Maija-marttyyri

Yhyyt itelles, kun et muuhun pysty. Kommenttis alkaa olla jo liian rasittavia, ketjujen not-einstein yhyyttelijä.

Yhyy 😛

Tässä tekstissä on monta hyvää, toivottavasti kumpaakin tyydyttävää kompromissia tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko "tyytyä" joiltain osin kompromissiratkaisuihin? Kuolinilmoitukseen voitte laittaa omat värssynne, sinä sinun ja lastesi puolesta ja anoppi sen uskonnollisen värssyn omasta puolestaan. Jos miehesi tuhkataan, tulee teillä joka tapauksessa olemaan uurnanlasku myöhemmin siunaustilaisuuden jälkeen, jonka voitte pitää lähipiirin kesken, jolloin siunaus- ja muistotilaisuuden voisi pitää isommalle porukalle?

Hautapaikan päätät sinä, siihen ei ole anopilla sanottavaa, mutta ehkä siunauksen voisi pitää miehen "koti"kirkossa, jos se on anopille tärkeää esim. siksi, että saisi tutun papin siunaamaan poikansa?

Suru on teillä kaikilla nyt suuri, mutta mitään valtataistelua ja kilpailua siitä, kuka on miehelle ollut kaikista läheisin ja rakkain, on turha alkaa lietsomaan ja välejä rikkomaan.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030457#L1P1

...Vainajan ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia.

23 §

Hautausjärjestelyt

Jollei vainaja ole eläessään nimenomaisesti toivonut tietyn henkilön huolehtivan hautaamiseen, tuhkaamiseen ja tuhkan käsittelyyn liittyvistä järjestelyistä, voivat järjestelyistä huolehtia vainajan eloonjäänyt puoliso tai kuolinhetkellä vainajan kanssa avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa jatkuvasti elänyt henkilö sekä lähimmät perilliset.

Jollei kukaan 1 momentissa tarkoitetuista henkilöistä huolehdi järjestelyistä, voi myös muu vainajan läheinen huolehtia niistä. Muussa tapauksessa järjestelyistä huolehtii se kunta, jossa vainajalla oli kuollessaan kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta, tai, jos vainajalla ei ollut kotikuntaa, se kunta, jossa vainaja kuollessaan asui.

Jos hautausjärjestelyistä on huolehtinut muu kuin pesän osakas, on hän oikeutettu saamaan kuolinpesän varoista korvauksen kohtuullisista hautauskuluista.

Jos 1 momentissa tarkoitetut henkilöt eivät pääse yksimielisyyteen hautaamisen tavasta, paikasta tai hautaustoimituksesta, käsitellään asia 1 momentissa tarkoitetun henkilön kanteesta siinä käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiiriin vainajan kotikunta hänen kuollessaan kuului.

Pidä pääsi. Teet just niin kuin kerroit. Mies tuhkattakoon ja hauta sinne missä teidän koti on ei lapsuuskodin paikkakunnalle. Näin sen pitää mennä.

Jousta jossain vähäpätöisemmässä asiassa anopin suuntaan, vaikka ruokatarjoiluissa tms.

Sanot anopille että todennäköisesti on niin että hänen aikansa on ennen sinua ja lapsianne joten hauta sinne missä mies viimeiseksi asui.