Ihastus suhteen ulkopuoliseen on muodostunut pakopaikaksi omia ja suhteen ongelmia

En siis enää haluaisi sitä suhteen ulkopuolista henkilöä, mutta silti ajattelen häntä jonkinlaisena pakotienä ka saatan ajatella häntä koko ajan tai ainakin päivittäin. Kaipaankin ja kaipaan sitä, mitä "meillä joskus oli", eli ei oikein ollut edes mitään, kuin kahvittelua muutamia kertoja.
Nytkin mietin miehelle soittamista mutta se olisi aivan älytön idea, mutta minusta silti tuntuu ajatuskin ihanalle. Mies sanoi minulle "soitellaan jos on asiaa" ja mietin nyt hölmöyksissäni, että mikä voisi olla asiaa tälle miehelle, vaikka homma on kyllä niin ohi kuin olla ja voi, eli ei ole mitään järkeä soittaa, vaikka asiaa olisikin!! Siis miten tyhmä voi ihminen olla, mä en kestä. Onko kellään muulla tällaista?