Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies kuoli joulun alla, en jaksa enää
27.12.2015 |
Ei riitä että mies on kuollut, vaan anoppi sekaantuu koko ajan kaikkeen. Tämä päivä ollaan riidelty hautajaisjärjestelyistä.
- Minä haluan pienet hautajaiset, vain lähimmät paikalle, anoppi haluaa kutsua koko kylän.
- Minä haluan tuhkauksen ja tuhkat kotipaikkakuntamme hautausmaalle, anoppi haluaa arkkuhautauksen "kotiin" eli heidän asuinpaikkakunnalleen.
- Minä haluan kuolinilmoituksen vasta hautajaisten jälkeen ja ilman mitään raamatunlauseita, anoppi haluaa ennen hautajaisia julkisen kutsun ja uskonnolliset tekstit. Haluan myös, että minun ja kahden lapsen lisäksi ilmoitukseen tulee syntymättömän lapsemme lempinimi (tyyliä Nökö), anopin mielestä siitä tulee mieleen koira ja se ei sovi missään tapauksessa.
Mistä muusta nyt onkaan tapeltu, ruuasta kai ainakin. Välillä tuntuu että pitäisi antaa periksi, etten jaksa yksin tätä kaikkea. Mutta sitten taas tuntuu, että jos annan anopin tehdä niin kuin hän haluaa, se on väärin minua ja lapsia ja miestä itseään kohtaan. Ja pelkkä ajatuskin, että mieheni haudattaisiin johonkin muualle kuin tähän lähelle, etten voisi viedä tätä pienintäkin aikanaan isän haudalle... Anoppi on tähän asti ollut niin fiksu ja mukava, etten osannut edes pelätä mitään tällaista kun hyväksyin hänen avuntarjouksensa. Nyt hänestä on kuoriutunut kaikkien aikojen kauhuanoppi, joka ei suostu ymmärtämään että minä olen se vainajan lähin omainen.
Kommentit (198)
Mikä tämä katkera anoppi täällä juputtaa. : D Harmittaako häntä, kun ei voi enempää tehdä vahinkoa miniälleen poikansa kautta ja siten myös satuttaa poikaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme porukkaa.
Miettikää nyt kaikki VANHEMMAT omalle kohdalle jos lapsenne kuolisi...
Niin aika harva haluaisi olla puuttumatta viimeiseen matkaan!
Ap:lle luu kurkkuun.
No niin, sitten kysymys sinulle: jos miehesi/vaimosi kuolisi, antaisitko kaiken vastuun appivanhemmillesi, eli kaikki tehtäisiin sinun ja miehesi/vaimosi toiveita vastaan? Anna tulla nyt, hyväksyisitkö itse omalla kohdallasi saman, mitä muilta vaadit? Vai eikö sinulla olekaan puolisoa????? Etkö rakasta ketään, eikö kukaan rakasta sinua? Lapsia ei sitten lasketa, tässä on kysymyksessä nyt rakkaus, ei riippuvuussuhde.
Miettiikö anoppi mainettaan, miten perinteisesti pitäisi hautajaiset toimittaa? Ja mitä muut sanovat, kun ei vieraita ole paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna periksi, äiti on hautaamassa poikaansa. Sovita tilanteesi anopin vaatimusten mukaan, niin saatte yhdessä tehdä nämä käytännön asiat jotka ovat iso osa surutyötä. Jatkossa voit ehkä tehdä uuden perinteen kun viet lapsia mummolaan yhdistämällä sen reissulle miehesi haudalle.
Ruoat, värssyt kuolinilmoituksessa jne ovat ihan pikku hitusia, sinun työsi on nyt pärjätä itse, tukea lapsianne ja pitää yllä hyvät perhesuhteet lastesi isovanhempiin.
Käytännön pikku jutuista ei kannata nyt kiistellä, katso isompaa mittakaavaa ja tulevaisuutta.
Äiti on hautaamassa poikaansa, mutta niin myös vaimo miestään. Miksi minä lähimpänä omaisena olisin vähäpätöisempi kuin äiti, joka tulee vasta meidän lasten jälkeen?
Tiedän kyllä että kaikki tämä on merkityksetöntä sen rinnalla että mies on nyt kuollut eikä tule enää takaisin, mutta eikö minulla silti ole oikeus saattaa rakkaani pois hänen arvoisellaan tavalla?
ap
Veri on vettä sakeampaa.
Olet läheinen mutta äiti on samaa verta - sananvalta hänelläkin.
Naisia tulee ja menee mutta yksi pysyy - äiti. Läheisempi hän on!
-äiti-
Jos sinä oletkin oman miehesi elämässä vain jokin tuleva ja menenvä muiden tulevien ja menevien välissä, meillä kaikilla ei ole niin.
Olet yksi ja ainut tai yksi monista - olet vain läheinen - et samaa verta, koskaan!
Hyväksy asia - tai mätäne.
-Äiti-
Ei ehkä samaa verta, mutta silti se kaikkein rakkain ja läheisin. Kun mies ja nainen todella rakastavat toisiaan, siihen ei tule väliin kukaan, ei kukaan, ei edes äiti.
Pyhä yksinkertaisuus. Eikö tässä menetyksestä ja viimeisen matkan päätöksistä puhuttu.
Kyllä se oman lapsen menetys pesee miniän surun mennen tullen. Ja oman isän menetys pesee ap:n surun tullen mennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on kuitenkin se että äiti ja poika ovat läheisimpiä ja takana kaukana tulevat kaikki muut,myös puoliso.
Kyllä.
Vanhemmasta on maailman hirveintä menettää lapsensa ja lapsesta vanhempansa.
Eli AP jää kyllä surussa 2. anoppinsa ja omien lapsiensa jälkeen.
Luulisi AP haluavan vaikuttaa jos oma lapsi kuolisi.
Anopilla on appi lohduttamassa. Ap:lla ei ketään. Ja kuka lasten asiaa ajaisi ellei ap.
Ei ollut lohdusta puhe vaan surusta, ja kummalla se suurempi. Anopilla ja kuolleen lapsilla, ei ap:lla.
Jos nyt lähdetään siitä, että kuolleen äidillä ja lapsilla suru on suurempi kuin kuolleen vaimolla, niin eikö suru ilman muuta ole suurin kahdella pienellä (?) lapsella, jotka ovat juuri menettäneet isänsä ilmeisesti hyvin yllättäen? Eikö silloin ole vain oikeus ja kohtuus, että he voivat hyvästellä isänsä ilman suurta joukkoa vieraita ihmisiä, että heillä on konkreettinen paikka eli hauta jossa surra isäänsä, ja jonne he voivat viedä myös vielä syntymättömän sisaruksensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lukea raamattua. Siellä(kin) sanotaan tämä viisaus, että kun mies ja nainen menee naimisiin, he silloin eroavat vanhemmistaan eli katkaisevat sen kuuluisan napanuoran.
Eli aapee on vaimo ja lähinomainen ja näin ollen sanoo sen ekan ja vipan sanan miehensä hautajaisista. Aamen.
Silläkin uhalla että toistan itseäni, leski ja lapset ovat kuolinpesän osakkaita ja niistä varoista kaikki maksetaan. Mikään ei ole ilmaista ja surunkin keskellä myös raha-asioita pitää miettiä. Arkku, kukat, hautapaikka, kuljetus kappeliin, muistotilaisuuden tarjoilut, kuolinilmoitus, hautakivi... Kertyy niin iso summa että kyllä kannattaa miettiä haluaako maksaa sellaisesta mitä ei itse halua. Ehdottomasti kehotan pitämään kiinni ainakin hautapaikasta ja sellaisesta muistotilaisuudesta kuin ap haluat. Varmasti haluat käydä haudalla usein ja hoitaa sitä, olla haudan haltijakin. On luonnollista että hauta on siellä missä asutte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme porukkaa.
Miettikää nyt kaikki VANHEMMAT omalle kohdalle jos lapsenne kuolisi...
Niin aika harva haluaisi olla puuttumatta viimeiseen matkaan!
Ap:lle luu kurkkuun.
En minä silti haluaisi lähteä jyräämään niitä muita ihmisiä joille lapseni on ollut merkittävä.
Eikö AP juuri näin tee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna periksi, äiti on hautaamassa poikaansa. Sovita tilanteesi anopin vaatimusten mukaan, niin saatte yhdessä tehdä nämä käytännön asiat jotka ovat iso osa surutyötä. Jatkossa voit ehkä tehdä uuden perinteen kun viet lapsia mummolaan yhdistämällä sen reissulle miehesi haudalle.
Ruoat, värssyt kuolinilmoituksessa jne ovat ihan pikku hitusia, sinun työsi on nyt pärjätä itse, tukea lapsianne ja pitää yllä hyvät perhesuhteet lastesi isovanhempiin.
Käytännön pikku jutuista ei kannata nyt kiistellä, katso isompaa mittakaavaa ja tulevaisuutta.
Äiti on hautaamassa poikaansa, mutta niin myös vaimo miestään. Miksi minä lähimpänä omaisena olisin vähäpätöisempi kuin äiti, joka tulee vasta meidän lasten jälkeen?
Tiedän kyllä että kaikki tämä on merkityksetöntä sen rinnalla että mies on nyt kuollut eikä tule enää takaisin, mutta eikö minulla silti ole oikeus saattaa rakkaani pois hänen arvoisellaan tavalla?
ap
Veri on vettä sakeampaa.
Olet läheinen mutta äiti on samaa verta - sananvalta hänelläkin.
Naisia tulee ja menee mutta yksi pysyy - äiti. Läheisempi hän on!
-äiti-
Tiedätkö äiti, miten tuo sananlasku tuosta jatkuu? Se menee näin: "Mutta rakkaus on kaikkein väkevin."
- äiti itsekin-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna periksi, äiti on hautaamassa poikaansa. Sovita tilanteesi anopin vaatimusten mukaan, niin saatte yhdessä tehdä nämä käytännön asiat jotka ovat iso osa surutyötä. Jatkossa voit ehkä tehdä uuden perinteen kun viet lapsia mummolaan yhdistämällä sen reissulle miehesi haudalle.
Ruoat, värssyt kuolinilmoituksessa jne ovat ihan pikku hitusia, sinun työsi on nyt pärjätä itse, tukea lapsianne ja pitää yllä hyvät perhesuhteet lastesi isovanhempiin.
Käytännön pikku jutuista ei kannata nyt kiistellä, katso isompaa mittakaavaa ja tulevaisuutta.
Äiti on hautaamassa poikaansa, mutta niin myös vaimo miestään. Miksi minä lähimpänä omaisena olisin vähäpätöisempi kuin äiti, joka tulee vasta meidän lasten jälkeen?
Tiedän kyllä että kaikki tämä on merkityksetöntä sen rinnalla että mies on nyt kuollut eikä tule enää takaisin, mutta eikö minulla silti ole oikeus saattaa rakkaani pois hänen arvoisellaan tavalla?
ap
Veri on vettä sakeampaa.
Olet läheinen mutta äiti on samaa verta - sananvalta hänelläkin.
Naisia tulee ja menee mutta yksi pysyy - äiti. Läheisempi hän on!
-äiti-
Jos sinä oletkin oman miehesi elämässä vain jokin tuleva ja menenvä muiden tulevien ja menevien välissä, meillä kaikilla ei ole niin.
Olet yksi ja ainut tai yksi monista - olet vain läheinen - et samaa verta, koskaan!
Hyväksy asia - tai mätäne.
-Äiti-
Ei ehkä samaa verta, mutta silti se kaikkein rakkain ja läheisin. Kun mies ja nainen todella rakastavat toisiaan, siihen ei tule väliin kukaan, ei kukaan, ei edes äiti.
Pyhä yksinkertaisuus. Eikö tässä menetyksestä ja viimeisen matkan päätöksistä puhuttu.
Kyllä se oman lapsen menetys pesee miniän surun mennen tullen. Ja oman isän menetys pesee ap:n surun tullen mennen.
Taidat olla työtön selvännäkijä.
Jos ikinä joudun omaa poikaani hautaamaan ja hänen vaimolleen alennun tuohon sävyyn puhumaan kuin joku/jotkut edellä, toivon todella, että miniällä riittää rohkeutta ja voimia vastustaa minua.
Jos ikinä käytän lapseni hautajaisia mahdollisuutena laittaa jollekin "luu kurkkuun", toivon, että minua ei päästetä hautajaisiin eikä lapsen hautapaikkaa paljasteta minulle ikinä.
Lapsi on naimisiinmennessään päättänyt, että puolisosta tulee hänen lähin omaisensa vanhempien sijaan. Tätä päätöstä tulee jokaisen kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on kuitenkin se että äiti ja poika ovat läheisimpiä ja takana kaukana tulevat kaikki muut,myös puoliso.
Kyllä.
Vanhemmasta on maailman hirveintä menettää lapsensa ja lapsesta vanhempansa.
Eli AP jää kyllä surussa 2. anoppinsa ja omien lapsiensa jälkeen.
Luulisi AP haluavan vaikuttaa jos oma lapsi kuolisi.
Anopilla on appi lohduttamassa. Ap:lla ei ketään. Ja kuka lasten asiaa ajaisi ellei ap.
Ei ollut lohdusta puhe vaan surusta, ja kummalla se suurempi. Anopilla ja kuolleen lapsilla, ei ap:lla.
Hyvänen aika, eihän kuolemassa ja hautajaisisa kyseessä ole mikään kilpailu, kenen suru on suurin! Jokainen sureva osaa toivottavasti kunnioittaa myös toisten surua, sekä hyväksyy sen, että muillakin on oikeus surra. Suru on henkilökohtainen tunne, eikä kenenkään surua voi vähätellä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä katkera anoppi täällä juputtaa. : D Harmittaako häntä, kun ei voi enempää tehdä vahinkoa miniälleen poikansa kautta ja siten myös satuttaa poikaansa.
Ööö.... Katkera? Hmm... Enpä ole anoppi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan paskaa väittää ettei oman lapsen menetys ole maailman pahin paikka. Ja tätä ap:n anoppi tällä hetkellä kokee. Kyllä ap jäät siinä kauaksi ja lapsetkin menettäneet isänsä. Kaikki muut ovat menettäneet nyt omaa verta ja lihaa (anoppi+lapset) - toisin kuin ap, joka haahkana ajamassa muita hautajaisjärjetelyistä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan paskaa väittää ettei oman lapsen menetys ole maailman pahin paikka. Ja tätä ap:n anoppi tällä hetkellä kokee. Kyllä ap jäät siinä kauaksi ja lapsetkin menettäneet isänsä. Kaikki muut ovat menettäneet nyt omaa verta ja lihaa (anoppi+lapset) - toisin kuin ap, joka haahkana ajamassa muita hautajaisjärjetelyistä.
Ap:n on nimenomaan ajettava tässä lastensa etua, joka menee kauaksi anopin edun edelle. Pidä ap vaan pääsi! Lapset on lapsia, anoppi on aikuinen. Aikuiset selviää aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on kuitenkin se että äiti ja poika ovat läheisimpiä ja takana kaukana tulevat kaikki muut,myös puoliso.
Kyllä.
Vanhemmasta on maailman hirveintä menettää lapsensa ja lapsesta vanhempansa.
Eli AP jää kyllä surussa 2. anoppinsa ja omien lapsiensa jälkeen.
Luulisi AP haluavan vaikuttaa jos oma lapsi kuolisi.
Anopilla on appi lohduttamassa. Ap:lla ei ketään. Ja kuka lasten asiaa ajaisi ellei ap.
Ei ollut lohdusta puhe vaan surusta, ja kummalla se suurempi. Anopilla ja kuolleen lapsilla, ei ap:lla.
Jos nyt lähdetään siitä, että kuolleen äidillä ja lapsilla suru on suurempi kuin kuolleen vaimolla, niin eikö suru ilman muuta ole suurin kahdella pienellä (?) lapsella, jotka ovat juuri menettäneet isänsä ilmeisesti hyvin yllättäen? Eikö silloin ole vain oikeus ja kohtuus, että he voivat hyvästellä isänsä ilman suurta joukkoa vieraita ihmisiä, että heillä on konkreettinen paikka eli hauta jossa surra isäänsä, ja jonne he voivat viedä myös vielä syntymättömän sisaruksensa?
No eikä tuossa niin sanottiin??
"..Anopilla ja kuolleen lapsilla.."
Vierailija kirjoitti:
Ihan paskaa väittää ettei oman lapsen menetys ole maailman pahin paikka. Ja tätä ap:n anoppi tällä hetkellä kokee. Kyllä ap jäät siinä kauaksi ja lapsetkin menettäneet isänsä. Kaikki muut ovat menettäneet nyt omaa verta ja lihaa (anoppi+lapset) - toisin kuin ap, joka haahkana ajamassa muita hautajaisjärjetelyistä.
Ap on menettänyt ihmisen, jonka piti olla hänelle rakkain ja läheisin silloinkin, kun lapset ovat lähteneet elämään omaa elämäänsä ja löytäneet omat rakkaat ihmisensä. Ap on vainajan aviopuoliso ja lähiomainen, siinä ei enää verellä ja lihalla ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna periksi, äiti on hautaamassa poikaansa. Sovita tilanteesi anopin vaatimusten mukaan, niin saatte yhdessä tehdä nämä käytännön asiat jotka ovat iso osa surutyötä. Jatkossa voit ehkä tehdä uuden perinteen kun viet lapsia mummolaan yhdistämällä sen reissulle miehesi haudalle.
Ruoat, värssyt kuolinilmoituksessa jne ovat ihan pikku hitusia, sinun työsi on nyt pärjätä itse, tukea lapsianne ja pitää yllä hyvät perhesuhteet lastesi isovanhempiin.
Käytännön pikku jutuista ei kannata nyt kiistellä, katso isompaa mittakaavaa ja tulevaisuutta.
Äiti on hautaamassa poikaansa, mutta niin myös vaimo miestään. Miksi minä lähimpänä omaisena olisin vähäpätöisempi kuin äiti, joka tulee vasta meidän lasten jälkeen?
Tiedän kyllä että kaikki tämä on merkityksetöntä sen rinnalla että mies on nyt kuollut eikä tule enää takaisin, mutta eikö minulla silti ole oikeus saattaa rakkaani pois hänen arvoisellaan tavalla?
ap
Veri on vettä sakeampaa.
Olet läheinen mutta äiti on samaa verta - sananvalta hänelläkin.
Naisia tulee ja menee mutta yksi pysyy - äiti. Läheisempi hän on!
-äiti-
Tiedätkö äiti, miten tuo sananlasku tuosta jatkuu? Se menee näin: "Mutta rakkaus on kaikkein väkevin."
- äiti itsekin-
Plaa... No nythän lähti - ihan Raamattu kehiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan paskaa väittää ettei oman lapsen menetys ole maailman pahin paikka. Ja tätä ap:n anoppi tällä hetkellä kokee. Kyllä ap jäät siinä kauaksi ja lapsetkin menettäneet isänsä. Kaikki muut ovat menettäneet nyt omaa verta ja lihaa (anoppi+lapset) - toisin kuin ap, joka haahkana ajamassa muita hautajaisjärjetelyistä.
Ymmärrä nyt, että kyseessä ei ole kilpailu. On ihan sama kuka suree eniten ja näyttävämmin, tai kuka menetti omaa lihaa ja vertaan ja kuka mitäkin.
Ap on miehen itsensä valitsema puoliso. Mies itse tahtoi ap:n lähiomaisekseen äitinsä sijaan. Mies itse tahtoi elää elämänsä ap:n kanssa, ei äitinsä kanssa. Mies itse on myös keskustellut päivittäin ap:n kanssa ja kertonut tälle ajatuksiaan, huoliaan, unelmiaan ja murheitaan.
Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä kukaan muu ajattelee tai pitää tärkeänä. Viimeiselle matkalleen on lähdössä mies, ei kukaan muu. Miehen valinta läheisimmäksi ihmiseksi oli ap ja siksi ap on juuri se, joka päättää, miten tämä viimeinen matka toteutetaan parhaiten miehen muistoa kunnioittaen.
Alue: Aihe vapaa
Ei ollut lohdusta puhe vaan surusta, ja kummalla se suurempi. Anopilla ja kuolleen lapsilla, ei ap:lla.