Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies kuoli joulun alla, en jaksa enää
27.12.2015 |
Ei riitä että mies on kuollut, vaan anoppi sekaantuu koko ajan kaikkeen. Tämä päivä ollaan riidelty hautajaisjärjestelyistä.
- Minä haluan pienet hautajaiset, vain lähimmät paikalle, anoppi haluaa kutsua koko kylän.
- Minä haluan tuhkauksen ja tuhkat kotipaikkakuntamme hautausmaalle, anoppi haluaa arkkuhautauksen "kotiin" eli heidän asuinpaikkakunnalleen.
- Minä haluan kuolinilmoituksen vasta hautajaisten jälkeen ja ilman mitään raamatunlauseita, anoppi haluaa ennen hautajaisia julkisen kutsun ja uskonnolliset tekstit. Haluan myös, että minun ja kahden lapsen lisäksi ilmoitukseen tulee syntymättömän lapsemme lempinimi (tyyliä Nökö), anopin mielestä siitä tulee mieleen koira ja se ei sovi missään tapauksessa.
Mistä muusta nyt onkaan tapeltu, ruuasta kai ainakin. Välillä tuntuu että pitäisi antaa periksi, etten jaksa yksin tätä kaikkea. Mutta sitten taas tuntuu, että jos annan anopin tehdä niin kuin hän haluaa, se on väärin minua ja lapsia ja miestä itseään kohtaan. Ja pelkkä ajatuskin, että mieheni haudattaisiin johonkin muualle kuin tähän lähelle, etten voisi viedä tätä pienintäkin aikanaan isän haudalle... Anoppi on tähän asti ollut niin fiksu ja mukava, etten osannut edes pelätä mitään tällaista kun hyväksyin hänen avuntarjouksensa. Nyt hänestä on kuoriutunut kaikkien aikojen kauhuanoppi, joka ei suostu ymmärtämään että minä olen se vainajan lähin omainen.
Kommentit (198)
Ap, miehesi haudataan tietenkin teitä lähelle, etenkin jos yksi lapsista on vielä kohdussa. Aikanaan anoppisi tajuaa että te tulette ajallisesti käymään haudalla paljon pidempään kuin hän itse.
Siunaustilaisuus myös sinun toiveesi mukaisesti, lähipiirille ja pienet. Sinun surusi ei nyt kestä enempää kuin sen pakollisen verran sosiaalisuutta eikä anoppisi voi pakottaa sinua kohtaamaan sinulle tuntemattomia ihmisiä hautajaisissa. Etäisemmät ihmiset miehesi menneisyydestä saavat luvan surra ilman hautajaisia.
Jos anoppisi haluaa uskonnollisen kuolinilmoituksen vaikka miehesi ei harras ollut, voitte tehdä yhteisen kuolinilmoituksen jossa sinulta ja lapsilta on oma muistolause ja vainajan vanhemmilta oma. Jos anoppisi ei tähän suostu, hän saa luvan maksaa omansa ja te julkaisette omanne. Anoppisi on kuitenkin ymmärrettävä että ilmoitus julkaistaan vasta hautajaisten jälkeen.
Mitä tulee tarjoiluihin, anna anoppisi päättää jos asialla ei ole sinulle niin suurta merkitystä. Hyvä myös jos papilla ei ole niin väliä, jos on ammattitaitoinen pappi niin osaa varmasti tasapainotella teidän kahden toiveiden välillä. Komppaan aiempia kirjoittajia jotka ehdottivat että keskustelisitte seurakunnan työntekijän kanssa kolmistaan jos anoppisi vain pääse paikkakunnallesi. Ja niin, appi suree varmasti myös kovin poikansa menetystä. Hän ei ehkä halua olla osallisena tässä mylläkässä mutta ehkä voisit pyytää vanhempiasi puhumaan sekä anopin että apen kanssa ja saada heidät sitä kautta tajuamaan että tämä riitely on sinulle liikaa.
Uskon vakaasti että anoppisi reagointi on vain väärään suuntaan rimpoilevaa surua eikä sitä pidä ottaa liian henkilökohtaisesti. Hautajaisten jälkeen surussanne tulee uusi vaihe ja silloin voitte olla toistenne parhaat tuet.
Osaanottoni ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisissa tapauksissa jos surijoina on vaimo ja kuolleen aikuinen lapsi, ei sukua vaimolle? Kuka päättää mistäkin?
11
Aviopuoliso on aina lähiomainen, jolla on viimekädessä täysi päätösvalta ihan kaikissa asioissa.
Siis vainajan aikuisten lastenkin yli? Oikeastiko?
Entä jos se nainen ei kerro minulle isäni kuolleen ja hautaa hänet kertomatta mulle? Isälläni on kyllä kaksi sisarusta elossa, mutta eivät hekään hirmu hyvissä väleissä vaimon kanssa. Pitääkö mun ottaa tavaksi soitella kerran kuussa jonnekin (mistä tieto löytyy heti?), että onko isäni hengissä enää? Ai kauhea.
Meinaan se nainen käyttäytyy minua kohtaan niin, etten pitäisi ihmeenä, ettei ilmoittaisi tuostakaan. Anteeksi ap, että kysyn ketjussasi. Pitää tehdä oma, jos aihe jatkaa kiinnostaa.
11
Tottakai, miksi ihmeessä lapsilta erikseen kyseltäisiin, kun ihminen on itse kantanta ilmaissut avioliittovalassa..? On todella ikävää, jos aikuiset lapset ja puoliso eivät tule toimeen, mutta silti isälläsi on oikeus valita vaimonsa ja päättää itse, kenet tahtoo lähiomaisekseen. Myöskään sisarukset, vanhemmat jne. eivät ole erityisasemassa, vaan aviopuoliso menee kaiken edelle.
Miksi tahtoisit päättää isäsi hautauksesta jne. jos sinä et edes ole yhteydessä isääsi..? Kyllä ehdottomasti kannattaa ottaa tavaksi vähintään soitella kuukausittain, mieluummin käydä useammin kahvilla!
Siksi tietysti, että lapset ovat vanhempien elämässä paljon tärkeämpiä kuin taloudenhoitajiksi otetut uudet vaimot. Mutta ehkä sen vaimon on saatava kompensaatioksi järjestää hautajaiset.
11
Sinulla on oikeus järjestää miehellesi ja lastenne isälle sellaiset hautajaiset kuin toivot. Toki kannattaa ottaa huomioon anopin mielipide ja yrittää neuvotella yhteisiä kompromisseja.
Ehdottaisin itse esim. tällaisia kompromisseja:
- molemmat voivat laittaa omat kuolinilmoitukset, tätä voi perustella sillä että te olette eri ihmisiä ja eri tavalla merkittäviä
- hautajaiset voivat olla pienemmät ja erikseen voi järjestää muistokahvituksen isommalle porukalle (tähän kahvitukseen voi kutsua sillä uskonnollisemmalla ilmoituksella ja anoppi saa järjestää rauhassa, pyytää vaikka papin puhumaan paikalle)
- tuhkauksen ja uurnahautauksen lisäksi synnyinkaupunkiin voi laittaa muistolaatan muistolehtoon tms.
Ja niin edelleen. Koittakaa kuitenkin löytää jonkinlainen yhteisymmärrys, mutta muistakaa että ko. mies on edustanut teille eri asioita. Sen ääneen sanominen voi helpottaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko "tyytyä" joiltain osin kompromissiratkaisuihin? Kuolinilmoitukseen voitte laittaa omat värssynne, sinä sinun ja lastesi puolesta ja anoppi sen uskonnollisen värssyn omasta puolestaan. Jos miehesi tuhkataan, tulee teillä joka tapauksessa olemaan uurnanlasku myöhemmin siunaustilaisuuden jälkeen, jonka voitte pitää lähipiirin kesken, jolloin siunaus- ja muistotilaisuuden voisi pitää isommalle porukalle?
Hautapaikan päätät sinä, siihen ei ole anopilla sanottavaa, mutta ehkä siunauksen voisi pitää miehen "koti"kirkossa, jos se on anopille tärkeää esim. siksi, että saisi tutun papin siunaamaan poikansa?
Suru on teillä kaikilla nyt suuri, mutta mitään valtataistelua ja kilpailua siitä, kuka on miehelle ollut kaikista läheisin ja rakkain, on turha alkaa lietsomaan ja välejä rikkomaan.
Kuolinolmoituksen värssyjen suhteen voisin varmaan taipua, että appivanhemmat saisivat omansa. Mutta nuo muut... En tosiaankaan jaksa mitään appivanhempien naapureita, miehen ala-asteen opettajaa tai muita täysin vieraita edes siunaustilaisuuteen. Enkä halua kuljettaa miestä enää paikkakunnalta toiselle siunattavaksi sinneja tuhkattavaksi tänne. Pappi nyt on sinäsä sama, olkoon kuka hyvänsä.
ap
Mistä tiedät, että joku miehesi ala-asteen opettaja tulisi paikalle? Kyllä suurin osa hyvänpäiväntutuista vaivautuu korkeintaan lähettämään adressin.
En tiedä tulisiko, mutta siis anoppi haluaa kutsua suunnilleen koko kylän suureen surujuhlaan.
ap
Onko siitä kutsumisesta sitten jotain haittaa? Meillä päin on myös tapana laittaa kuolinilmoitukseen avoin kutsu hautajaisiin, mutta hyvin harvoin paikalle kehtaa kutsusta huolimatta tulla kuin sukulaisia ja ystäviä, muut lähettävät suruvalittelunsa muilla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on kuitenkin se että äiti ja poika ovat läheisimpiä ja takana kaukana tulevat kaikki muut,myös puoliso.
Kyllä.
Vanhemmasta on maailman hirveintä menettää lapsensa ja lapsesta vanhempansa.
Eli AP jää kyllä surussa 2. anoppinsa ja omien lapsiensa jälkeen.
Luulisi AP haluavan vaikuttaa jos oma lapsi kuolisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna periksi, äiti on hautaamassa poikaansa. Sovita tilanteesi anopin vaatimusten mukaan, niin saatte yhdessä tehdä nämä käytännön asiat jotka ovat iso osa surutyötä. Jatkossa voit ehkä tehdä uuden perinteen kun viet lapsia mummolaan yhdistämällä sen reissulle miehesi haudalle.
Ruoat, värssyt kuolinilmoituksessa jne ovat ihan pikku hitusia, sinun työsi on nyt pärjätä itse, tukea lapsianne ja pitää yllä hyvät perhesuhteet lastesi isovanhempiin.
Käytännön pikku jutuista ei kannata nyt kiistellä, katso isompaa mittakaavaa ja tulevaisuutta.
Äiti on hautaamassa poikaansa, mutta niin myös vaimo miestään. Miksi minä lähimpänä omaisena olisin vähäpätöisempi kuin äiti, joka tulee vasta meidän lasten jälkeen?
Tiedän kyllä että kaikki tämä on merkityksetöntä sen rinnalla että mies on nyt kuollut eikä tule enää takaisin, mutta eikö minulla silti ole oikeus saattaa rakkaani pois hänen arvoisellaan tavalla?
ap
Veri on vettä sakeampaa.
Olet läheinen mutta äiti on samaa verta - sananvalta hänelläkin.
Naisia tulee ja menee mutta yksi pysyy - äiti. Läheisempi hän on!
-äiti-
Jos sinä oletkin oman miehesi elämässä vain jokin tuleva ja menenvä muiden tulevien ja menevien välissä, meillä kaikilla ei ole niin.
Vierailija kirjoitti:
Av: n mukaan pitää kaikkien etsiä onnea koko ajan ja vaihtaa tarvittaessa heti. Elibpuoliso on kertakäyttötavaraa. Äiti-lapsi -suhde kestää sen sijaan koko eliniän.
Anna anopin päättää.
Ei ole anopin hautajaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisissa tapauksissa jos surijoina on vaimo ja kuolleen aikuinen lapsi, ei sukua vaimolle? Kuka päättää mistäkin?
11
Aviopuoliso on aina lähiomainen, jolla on viimekädessä täysi päätösvalta ihan kaikissa asioissa.
Siis vainajan aikuisten lastenkin yli? Oikeastiko?
Entä jos se nainen ei kerro minulle isäni kuolleen ja hautaa hänet kertomatta mulle? Isälläni on kyllä kaksi sisarusta elossa, mutta eivät hekään hirmu hyvissä väleissä vaimon kanssa. Pitääkö mun ottaa tavaksi soitella kerran kuussa jonnekin (mistä tieto löytyy heti?), että onko isäni hengissä enää? Ai kauhea.
Meinaan se nainen käyttäytyy minua kohtaan niin, etten pitäisi ihmeenä, ettei ilmoittaisi tuostakaan. Anteeksi ap, että kysyn ketjussasi. Pitää tehdä oma, jos aihe jatkaa kiinnostaa.
11Jospa soittelisit vaikka sille isällesi?
Ei auta, isä menee niin kuin vaimo haluaa, ettei heille synny riitaa, eikä itse oikein ymmärrä, että hänellä on tytärkin, jolle aika isän kanssa ennen uutta vaimoa oli tärkeää. Ja aina kun vaimo ei ole kotona ja voi puhua vapaasti, niin on niin hyvää pataa. Jos vaimo kuuntelee takana, niin mikään ei sovi.
Eli jos vaimoa ei olisi niin tukeutuisi minuun, ja taas kannattaisi minuun luottaa, eli isä on opportunisti iso vauva sikäli. Mutta rakastan silti häntä isänäni. Mutta jos vaimo haluaa kantaa aikanaan harteillaan koko roskan niin siitä vaan, minä tulen paikalle sitten valmiiseen pöytään.
11
Soitat siis mieluummin kerran kuussa maistraattiin tarkistaaksesi, onko isäsi kuollut kuin soittaisit suoraan isällesi?
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tuhkaamisen kannalla, joten mietin, että onko mitenkään mahdollista, että tuhkaa jaettaisiin kahteen eri paikkaan?
Suomen lain mukaan vainajan tuhkat sijoitetaan kaikki vain yhteen paikkaan, niitä ei saa jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisissa tapauksissa jos surijoina on vaimo ja kuolleen aikuinen lapsi, ei sukua vaimolle? Kuka päättää mistäkin?
11
Aviopuoliso on aina lähiomainen, jolla on viimekädessä täysi päätösvalta ihan kaikissa asioissa.
Siis vainajan aikuisten lastenkin yli? Oikeastiko?
Entä jos se nainen ei kerro minulle isäni kuolleen ja hautaa hänet kertomatta mulle? Isälläni on kyllä kaksi sisarusta elossa, mutta eivät hekään hirmu hyvissä väleissä vaimon kanssa. Pitääkö mun ottaa tavaksi soitella kerran kuussa jonnekin (mistä tieto löytyy heti?), että onko isäni hengissä enää? Ai kauhea.
Meinaan se nainen käyttäytyy minua kohtaan niin, etten pitäisi ihmeenä, ettei ilmoittaisi tuostakaan. Anteeksi ap, että kysyn ketjussasi. Pitää tehdä oma, jos aihe jatkaa kiinnostaa.
11Jospa soittelisit vaikka sille isällesi?
Ei auta, isä menee niin kuin vaimo haluaa, ettei heille synny riitaa, eikä itse oikein ymmärrä, että hänellä on tytärkin, jolle aika isän kanssa ennen uutta vaimoa oli tärkeää. Ja aina kun vaimo ei ole kotona ja voi puhua vapaasti, niin on niin hyvää pataa. Jos vaimo kuuntelee takana, niin mikään ei sovi.
Eli jos vaimoa ei olisi niin tukeutuisi minuun, ja taas kannattaisi minuun luottaa, eli isä on opportunisti iso vauva sikäli. Mutta rakastan silti häntä isänäni. Mutta jos vaimo haluaa kantaa aikanaan harteillaan koko roskan niin siitä vaan, minä tulen paikalle sitten valmiiseen pöytään.
11Soitat siis mieluummin kerran kuussa maistraattiin tarkistaaksesi, onko isäsi kuollut kuin soittaisit suoraan isällesi?
Isällä ei ole kännykkä ollut päällä sen jälkeen kun sairastui vakavasti. On jo hiukan muistisairaskin, joten ei ole enää kovin omatoiminen. Kännykkä on ollut jopa 3 viikkoa pois päältä. Vaimo luulee, ettei isä osaa enää soittaa. Todellisuudessa osaa, mutta soittaa vain jos vaimo on asioilla ja isällä jotain asiaa, mitä tapahtuu harvakseltaan. Sanoo poistavansa soitetun puhelun, ettei vaimo huomaa, että isä on soittanut minulle ja poistaakin siis. Ettei tarvitse kuunnella riitelyä. Ehta tossukka siis. Kiroan nämä henkilökohtaisten kännyköiden ajat. Jos parisuhteessa on valtataistelua ja toinen on niskan päällä jopa toisen puhelinliikennettä kontrolloidaan.
11
Osanottoni todella vaikeaan ja surulliseen tilanteeseen! Toivottavasti kaikki kuitenkin järjestyy.
Hautajaisista mietin sellaista, että entä jos siunaustilaisuuteen (= kirkkoon) olisi laajempi kutsu, muistotilaisuus (= tilaisuus, jossa syödään/kahvitellaan, luetaan adressit jne.) olisi sitten vain läheisemmille tarkoitettu? Voisiko se olla kompromissi?
Hyvä olisi kuitenkin varmaan koettaa sovitella anopin kanssa, että välitä säilyisivät jatkossakin. Mummo on kuitenkin varmaan tärkeä lapsille - ja ehkä itsekin jossain vaiheessa kaipaat vaikka lapsenhoitoapua.
Voimia! Toivottavasti kaikki menee hyvin, mihin ratkaisuun päädytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on kuitenkin se että äiti ja poika ovat läheisimpiä ja takana kaukana tulevat kaikki muut,myös puoliso.
Kyllä.
Vanhemmasta on maailman hirveintä menettää lapsensa ja lapsesta vanhempansa.
Eli AP jää kyllä surussa 2. anoppinsa ja omien lapsiensa jälkeen.
Luulisi AP haluavan vaikuttaa jos oma lapsi kuolisi.
Anopilla on appi lohduttamassa. Ap:lla ei ketään. Ja kuka lasten asiaa ajaisi ellei ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna periksi, äiti on hautaamassa poikaansa. Sovita tilanteesi anopin vaatimusten mukaan, niin saatte yhdessä tehdä nämä käytännön asiat jotka ovat iso osa surutyötä. Jatkossa voit ehkä tehdä uuden perinteen kun viet lapsia mummolaan yhdistämällä sen reissulle miehesi haudalle.
Ruoat, värssyt kuolinilmoituksessa jne ovat ihan pikku hitusia, sinun työsi on nyt pärjätä itse, tukea lapsianne ja pitää yllä hyvät perhesuhteet lastesi isovanhempiin.
Käytännön pikku jutuista ei kannata nyt kiistellä, katso isompaa mittakaavaa ja tulevaisuutta.
Äiti on hautaamassa poikaansa, mutta niin myös vaimo miestään. Miksi minä lähimpänä omaisena olisin vähäpätöisempi kuin äiti, joka tulee vasta meidän lasten jälkeen?
Tiedän kyllä että kaikki tämä on merkityksetöntä sen rinnalla että mies on nyt kuollut eikä tule enää takaisin, mutta eikö minulla silti ole oikeus saattaa rakkaani pois hänen arvoisellaan tavalla?
ap
Veri on vettä sakeampaa.
Olet läheinen mutta äiti on samaa verta - sananvalta hänelläkin.
Naisia tulee ja menee mutta yksi pysyy - äiti. Läheisempi hän on!
-äiti-
Jos sinä oletkin oman miehesi elämässä vain jokin tuleva ja menenvä muiden tulevien ja menevien välissä, meillä kaikilla ei ole niin.
Olet yksi ja ainut tai yksi monista - olet vain läheinen - et samaa verta, koskaan!
Hyväksy asia - tai mätäne.
-Äiti-
Ei ehkä samaa verta, mutta silti se kaikkein rakkain ja läheisin. Kun mies ja nainen todella rakastavat toisiaan, siihen ei tule väliin kukaan, ei kukaan, ei edes äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on hienoa, että niin häät kuin hautajaisetkin ovat päähenkilöiden näköiset. Kunnioitus ja arvostus heille, muut ovat vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on kuitenkin se että äiti ja poika ovat läheisimpiä ja takana kaukana tulevat kaikki muut,myös puoliso.
Kyllä.
Vanhemmasta on maailman hirveintä menettää lapsensa ja lapsesta vanhempansa.
Eli AP jää kyllä surussa 2. anoppinsa ja omien lapsiensa jälkeen.
Luulisi AP haluavan vaikuttaa jos oma lapsi kuolisi.
Silloin kaikki juoruaisivat, miten tungetteleva anoppi ap onkaan, kun haluaa väenväkisin änkeä miehen ja vaimon väliin.
Ap, älä välitä näistä tällaisista kommenteista. Ne ovat katkerien anoppien tekstejä.
Ihme porukkaa.
Miettikää nyt kaikki VANHEMMAT omalle kohdalle jos lapsenne kuolisi...
Niin aika harva haluaisi olla puuttumatta viimeiseen matkaan!
Ap:lle luu kurkkuun.
Vierailija kirjoitti:
Anna periksi, äiti on hautaamassa poikaansa. Sovita tilanteesi anopin vaatimusten mukaan, niin saatte yhdessä tehdä nämä käytännön asiat jotka ovat iso osa surutyötä. Jatkossa voit ehkä tehdä uuden perinteen kun viet lapsia mummolaan yhdistämällä sen reissulle miehesi haudalle.
Ruoat, värssyt kuolinilmoituksessa jne ovat ihan pikku hitusia, sinun työsi on nyt pärjätä itse, tukea lapsianne ja pitää yllä hyvät perhesuhteet lastesi isovanhempiin.
Käytännön pikku jutuista ei kannata nyt kiistellä, katso isompaa mittakaavaa ja tulevaisuutta.
Tässä on viisaudensanoja, ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tuhkaamisen kannalla, joten mietin, että onko mitenkään mahdollista, että tuhkaa jaettaisiin kahteen eri paikkaan?
Suomen lain mukaan vainajan tuhkat sijoitetaan kaikki vain yhteen paikkaan, niitä ei saa jakaa.
Niin vaikka....jalka etelään - käsi länteen.
Vierailija kirjoitti:
Ihme porukkaa.
Miettikää nyt kaikki VANHEMMAT omalle kohdalle jos lapsenne kuolisi...
Niin aika harva haluaisi olla puuttumatta viimeiseen matkaan!
Ap:lle luu kurkkuun.
En minä silti haluaisi lähteä jyräämään niitä muita ihmisiä joille lapseni on ollut merkittävä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä kuuluu! Anoppi kun on tämän kuolleen miehen äiti.
Ja on hävytöntä ap:n touhu.
Tottakai raamatunlause laitetaan.
Ja hävetköön nöpöjään!