Lue keskustelun säännöt.
Mies kuoli joulun alla, en jaksa enää
27.12.2015 |
Ei riitä että mies on kuollut, vaan anoppi sekaantuu koko ajan kaikkeen. Tämä päivä ollaan riidelty hautajaisjärjestelyistä.
- Minä haluan pienet hautajaiset, vain lähimmät paikalle, anoppi haluaa kutsua koko kylän.
- Minä haluan tuhkauksen ja tuhkat kotipaikkakuntamme hautausmaalle, anoppi haluaa arkkuhautauksen "kotiin" eli heidän asuinpaikkakunnalleen.
- Minä haluan kuolinilmoituksen vasta hautajaisten jälkeen ja ilman mitään raamatunlauseita, anoppi haluaa ennen hautajaisia julkisen kutsun ja uskonnolliset tekstit. Haluan myös, että minun ja kahden lapsen lisäksi ilmoitukseen tulee syntymättömän lapsemme lempinimi (tyyliä Nökö), anopin mielestä siitä tulee mieleen koira ja se ei sovi missään tapauksessa.
Mistä muusta nyt onkaan tapeltu, ruuasta kai ainakin. Välillä tuntuu että pitäisi antaa periksi, etten jaksa yksin tätä kaikkea. Mutta sitten taas tuntuu, että jos annan anopin tehdä niin kuin hän haluaa, se on väärin minua ja lapsia ja miestä itseään kohtaan. Ja pelkkä ajatuskin, että mieheni haudattaisiin johonkin muualle kuin tähän lähelle, etten voisi viedä tätä pienintäkin aikanaan isän haudalle... Anoppi on tähän asti ollut niin fiksu ja mukava, etten osannut edes pelätä mitään tällaista kun hyväksyin hänen avuntarjouksensa. Nyt hänestä on kuoriutunut kaikkien aikojen kauhuanoppi, joka ei suostu ymmärtämään että minä olen se vainajan lähin omainen.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Voisitko "tyytyä" joiltain osin kompromissiratkaisuihin? Kuolinilmoitukseen voitte laittaa omat värssynne, sinä sinun ja lastesi puolesta ja anoppi sen uskonnollisen värssyn omasta puolestaan. Jos miehesi tuhkataan, tulee teillä joka tapauksessa olemaan uurnanlasku myöhemmin siunaustilaisuuden jälkeen, jonka voitte pitää lähipiirin kesken, jolloin siunaus- ja muistotilaisuuden voisi pitää isommalle porukalle?
Hautapaikan päätät sinä, siihen ei ole anopilla sanottavaa, mutta ehkä siunauksen voisi pitää miehen "koti"kirkossa, jos se on anopille tärkeää esim. siksi, että saisi tutun papin siunaamaan poikansa?
Suru on teillä kaikilla nyt suuri, mutta mitään valtataistelua ja kilpailua siitä, kuka on miehelle ollut kaikista läheisin ja rakkain, on turha alkaa lietsomaan ja välejä rikkomaan.
Kuolinolmoituksen värssyjen suhteen voisin varmaan taipua, että appivanhemmat saisivat omansa. Mutta nuo muut... En tosiaankaan jaksa mitään appivanhempien naapureita, miehen ala-asteen opettajaa tai muita täysin vieraita edes siunaustilaisuuteen. Enkä halua kuljettaa miestä enää paikkakunnalta toiselle siunattavaksi sinneja tuhkattavaksi tänne. Pappi nyt on sinäsä sama, olkoon kuka hyvänsä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni suruusi. Pyydä omat vanhempasi avuksi, jospa heidän avullaan saisit asiat järjestymään anopin kanssa. Sinä olit miehesi lähin omainen, ja sinä päätät. Ei anoppi. Ehdota anopille, että miehesi haudataan sinun kotisi lähelle, anoppi saa värssyn kuolinilmoitukseen, hautajaisista tulee pienet ja sellaiset kuin sinä haluat, mutta anoppi saa hoitaa tarjoilut hautajaisiin. Yritä tulla osassa asioita anoppia vastaan, jospa anoppikin tulisi sitten vastaan ja saisitte sovittua. Esitä asia niin, että sinulla on nyt kovin vaikeaa ja toivoisit kovasti, että anoppi auttaisi sinua tänä vaikeana aikana, jonka pitäisi yhdistää teitä, eikä erottaa.
Tämä on raskasta aikaa sinulle, mutta myös anopille. Ja lastesi takia sinun olisi hyvä tulla tulevaisuudessakin toimeen anoppisi kanssa.
On yksi syy, miksen usko tähän aloittajan tarinaan. Missä ovat aloittajan vanhemmat, kun tytär heitä eniten tarvitsisi? Oma äitini olisi tukenani, niinkuin minä olin hänen kanssaan, kun isäni kuoli.
Jos tämä olisi totta, niin ap puisi asiaa äitinsä/isänsä kanssa, ja saisi varmasti apua siltä suunnalta.
Otan osaa!
Anopin käytöstä voit ymmärtää vain ymmärtämällä kuinka kauheaa on haudata lapsensa. Tuska purkautuu usein riitelynä yms.
Sinun ei kuitenkaan tarvitse joustaa isoissa asioissa, kuten hautapaikan valinnassa. Tässä kannattaa olla myötäelävä, mutta jämäkkä "ymmärrän että olet surullinen ja haluaisit haudan teidän läheellenne, mutta olemme puhuneet jo X eläessä, että hautaamme hänet tavalla x tähön kotimme läheelle. Minusta meidän ei kannata jatkaa keskustelua tästä aiasta, koska olen sen vakaasti päättänyt näin."
Pienistä asioista (kuten värssyistä tai ruuasta, mikä sinulle sellainen asia onkaan) ei varmaan kannata välittää tuon taivaallista. Itse varmaan antaisin anopin mieluusti hoitaa koko ruokapuolen. Kuolinilmoituksen ei tarvitse olla yhteinen.
Kun enoni kuoli, hänestä oli kolme kuolinilmoitusta. Asuinpaikkakunnan lehdessä oli kaksi: toinen nyxän eli avovaimon laittama, toinen exän, jonka kanssa oli neljä lasta. Äitinsä laittoi vielä yhden syntymäpaikkakunnan lehteen. Sai jokainen mieleisensä.
Asian vierestä: me olimme olleet naimisissa jo monta vuotta, kun minulle selvisi, että mies merkkaa lomakkeissa lähiomainen-kohtaan isänsä. Huomautin ja mies oli luullut, että lähiomaisella tarkoitetaan lähisukulaista - en minä ole sukulainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisissa tapauksissa jos surijoina on vaimo ja kuolleen aikuinen lapsi, ei sukua vaimolle? Kuka päättää mistäkin?
11
Aviopuoliso on aina lähiomainen, jolla on viimekädessä täysi päätösvalta ihan kaikissa asioissa.
Siis vainajan aikuisten lastenkin yli? Oikeastiko?
Entä jos se nainen ei kerro minulle isäni kuolleen ja hautaa hänet kertomatta mulle? Isälläni on kyllä kaksi sisarusta elossa, mutta eivät hekään hirmu hyvissä väleissä vaimon kanssa. Pitääkö mun ottaa tavaksi soitella kerran kuussa jonnekin (mistä tieto löytyy heti?), että onko isäni hengissä enää? Ai kauhea.
Meinaan se nainen käyttäytyy minua kohtaan niin, etten pitäisi ihmeenä, ettei ilmoittaisi tuostakaan. Anteeksi ap, että kysyn ketjussasi. Pitää tehdä oma, jos aihe jatkaa kiinnostaa.
11Jankuta eri ketjussa, mutta kyllä aviopuoliso omistaa tilanteen. Hän päättää aina mitä vainajalle tapahtuu.
Oletpa epäkohtelias ja ikävä ihminen. Toivottavasti et itse joudu tilanteeseen, jossa isäsi uusi vaimo eristää tossukan isäsi ja loukkaa sinua.
11
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko "tyytyä" joiltain osin kompromissiratkaisuihin? Kuolinilmoitukseen voitte laittaa omat värssynne, sinä sinun ja lastesi puolesta ja anoppi sen uskonnollisen värssyn omasta puolestaan. Jos miehesi tuhkataan, tulee teillä joka tapauksessa olemaan uurnanlasku myöhemmin siunaustilaisuuden jälkeen, jonka voitte pitää lähipiirin kesken, jolloin siunaus- ja muistotilaisuuden voisi pitää isommalle porukalle?
Hautapaikan päätät sinä, siihen ei ole anopilla sanottavaa, mutta ehkä siunauksen voisi pitää miehen "koti"kirkossa, jos se on anopille tärkeää esim. siksi, että saisi tutun papin siunaamaan poikansa?
Suru on teillä kaikilla nyt suuri, mutta mitään valtataistelua ja kilpailua siitä, kuka on miehelle ollut kaikista läheisin ja rakkain, on turha alkaa lietsomaan ja välejä rikkomaan.
Kuolinolmoituksen värssyjen suhteen voisin varmaan taipua, että appivanhemmat saisivat omansa. Mutta nuo muut... En tosiaankaan jaksa mitään appivanhempien naapureita, miehen ala-asteen opettajaa tai muita täysin vieraita edes siunaustilaisuuteen. Enkä halua kuljettaa miestä enää paikkakunnalta toiselle siunattavaksi sinneja tuhkattavaksi tänne. Pappi nyt on sinäsä sama, olkoon kuka hyvänsä.
ap
Hauta on eläviä varten. Appivanhemmat ilmeisesti haluavat haudatuksi omalle paikkakunnalleen ja sinä ja lapset asutte toisaalla. Aiotko jäädä sinne asumaan? Mikäli niin, niin mies tietenkin sinne haudataan ja hauta on lähellä sinun ja lasten siellä käydä. Lapset tulevat käymään siellä vielä kun appivanhemmista on aika jättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On yksi syy, miksen usko tähän aloittajan tarinaan. Missä ovat aloittajan vanhemmat, kun tytär heitä eniten tarvitsisi? Oma äitini olisi tukenani, niinkuin minä olin hänen kanssaan, kun isäni kuoli.
Jos tämä olisi totta, niin ap puisi asiaa äitinsä/isänsä kanssa, ja saisi varmasti apua siltä suunnalta.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko "tyytyä" joiltain osin kompromissiratkaisuihin? Kuolinilmoitukseen voitte laittaa omat värssynne, sinä sinun ja lastesi puolesta ja anoppi sen uskonnollisen värssyn omasta puolestaan. Jos miehesi tuhkataan, tulee teillä joka tapauksessa olemaan uurnanlasku myöhemmin siunaustilaisuuden jälkeen, jonka voitte pitää lähipiirin kesken, jolloin siunaus- ja muistotilaisuuden voisi pitää isommalle porukalle?
Hautapaikan päätät sinä, siihen ei ole anopilla sanottavaa, mutta ehkä siunauksen voisi pitää miehen "koti"kirkossa, jos se on anopille tärkeää esim. siksi, että saisi tutun papin siunaamaan poikansa?
Suru on teillä kaikilla nyt suuri, mutta mitään valtataistelua ja kilpailua siitä, kuka on miehelle ollut kaikista läheisin ja rakkain, on turha alkaa lietsomaan ja välejä rikkomaan.
Kuolinolmoituksen värssyjen suhteen voisin varmaan taipua, että appivanhemmat saisivat omansa. Mutta nuo muut... En tosiaankaan jaksa mitään appivanhempien naapureita, miehen ala-asteen opettajaa tai muita täysin vieraita edes siunaustilaisuuteen. Enkä halua kuljettaa miestä enää paikkakunnalta toiselle siunattavaksi sinneja tuhkattavaksi tänne. Pappi nyt on sinäsä sama, olkoon kuka hyvänsä.
ap
Mistä tiedät, että joku miehesi ala-asteen opettaja tulisi paikalle? Kyllä suurin osa hyvänpäiväntutuista vaivautuu korkeintaan lähettämään adressin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä saisit seurakunnasta tukea? Eikö sieltä saa kuoleman hetkellä apua? Pappi voisi ehkä välittää viestin miehesi äidille että hautajaiset vietetään suunnitelmiesi mukaan. Moni ei ala papille vänkyröimään vastaan.
Se on aviopuolison asia mien haudtaan jne. Itse oon niin itsenäinen että en kysyisi ja en ottaisi huomioi mitä anoppi sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On yksi syy, miksen usko tähän aloittajan tarinaan. Missä ovat aloittajan vanhemmat, kun tytär heitä eniten tarvitsisi? Oma äitini olisi tukenani, niinkuin minä olin hänen kanssaan, kun isäni kuoli.
Jos tämä olisi totta, niin ap puisi asiaa äitinsä/isänsä kanssa, ja saisi varmasti apua siltä suunnalta.
Vanhempani olivat apuna ja tukena useamman päivän jo silloin kun mies kuoli, mutta heillä on myös oma elämä ja omat velvollisuutensa hoidettavanaan. Luulin, että selviäisin anopin avulla hautajaisjärjestelyistä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisissa tapauksissa jos surijoina on vaimo ja kuolleen aikuinen lapsi, ei sukua vaimolle? Kuka päättää mistäkin?
11
Aviopuoliso on aina lähiomainen, jolla on viimekädessä täysi päätösvalta ihan kaikissa asioissa.
Siis vainajan aikuisten lastenkin yli? Oikeastiko?
Entä jos se nainen ei kerro minulle isäni kuolleen ja hautaa hänet kertomatta mulle? Isälläni on kyllä kaksi sisarusta elossa, mutta eivät hekään hirmu hyvissä väleissä vaimon kanssa. Pitääkö mun ottaa tavaksi soitella kerran kuussa jonnekin (mistä tieto löytyy heti?), että onko isäni hengissä enää? Ai kauhea.
Meinaan se nainen käyttäytyy minua kohtaan niin, etten pitäisi ihmeenä, ettei ilmoittaisi tuostakaan. Anteeksi ap, että kysyn ketjussasi. Pitää tehdä oma, jos aihe jatkaa kiinnostaa.
11Jospa soittelisit vaikka sille isällesi?
Ei auta, isä menee niin kuin vaimo haluaa, ettei heille synny riitaa, eikä itse oikein ymmärrä, että hänellä on tytärkin, jolle aika isän kanssa ennen uutta vaimoa oli tärkeää. Ja aina kun vaimo ei ole kotona ja voi puhua vapaasti, niin on niin hyvää pataa. Jos vaimo kuuntelee takana, niin mikään ei sovi.
Eli jos vaimoa ei olisi niin tukeutuisi minuun, ja taas kannattaisi minuun luottaa, eli isä on opportunisti iso vauva sikäli. Mutta rakastan silti häntä isänäni. Mutta jos vaimo haluaa kantaa aikanaan harteillaan koko roskan niin siitä vaan, minä tulen paikalle sitten valmiiseen pöytään.
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko "tyytyä" joiltain osin kompromissiratkaisuihin? Kuolinilmoitukseen voitte laittaa omat värssynne, sinä sinun ja lastesi puolesta ja anoppi sen uskonnollisen värssyn omasta puolestaan. Jos miehesi tuhkataan, tulee teillä joka tapauksessa olemaan uurnanlasku myöhemmin siunaustilaisuuden jälkeen, jonka voitte pitää lähipiirin kesken, jolloin siunaus- ja muistotilaisuuden voisi pitää isommalle porukalle?
Hautapaikan päätät sinä, siihen ei ole anopilla sanottavaa, mutta ehkä siunauksen voisi pitää miehen "koti"kirkossa, jos se on anopille tärkeää esim. siksi, että saisi tutun papin siunaamaan poikansa?
Suru on teillä kaikilla nyt suuri, mutta mitään valtataistelua ja kilpailua siitä, kuka on miehelle ollut kaikista läheisin ja rakkain, on turha alkaa lietsomaan ja välejä rikkomaan.
Kuolinolmoituksen värssyjen suhteen voisin varmaan taipua, että appivanhemmat saisivat omansa. Mutta nuo muut... En tosiaankaan jaksa mitään appivanhempien naapureita, miehen ala-asteen opettajaa tai muita täysin vieraita edes siunaustilaisuuteen. Enkä halua kuljettaa miestä enää paikkakunnalta toiselle siunattavaksi sinneja tuhkattavaksi tänne. Pappi nyt on sinäsä sama, olkoon kuka hyvänsä.
ap
Mistä tiedät, että joku miehesi ala-asteen opettaja tulisi paikalle? Kyllä suurin osa hyvänpäiväntutuista vaivautuu korkeintaan lähettämään adressin.
En tiedä tulisiko, mutta siis anoppi haluaa kutsua suunnilleen koko kylän suureen surujuhlaan.
ap
Minä ja muut isän puolen sukulaiset siis menemme valmiiseen pöytään.
11
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yksi syy, miksen usko tähän aloittajan tarinaan. Missä ovat aloittajan vanhemmat, kun tytär heitä eniten tarvitsisi? Oma äitini olisi tukenani, niinkuin minä olin hänen kanssaan, kun isäni kuoli.
Jos tämä olisi totta, niin ap puisi asiaa äitinsä/isänsä kanssa, ja saisi varmasti apua siltä suunnalta.
Vanhempani olivat apuna ja tukena useamman päivän jo silloin kun mies kuoli, mutta heillä on myös oma elämä ja omat velvollisuutensa hoidettavanaan. Luulin, että selviäisin anopin avulla hautajaisjärjestelyistä.
ap
Tämä on kyllä ihan eri asia kuin isän hautaaminen. Tässä haudataan miestä ja poikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisissa tapauksissa jos surijoina on vaimo ja kuolleen aikuinen lapsi, ei sukua vaimolle? Kuka päättää mistäkin?
11
Aviopuoliso on aina lähiomainen, jolla on viimekädessä täysi päätösvalta ihan kaikissa asioissa.
Siis vainajan aikuisten lastenkin yli? Oikeastiko?
Entä jos se nainen ei kerro minulle isäni kuolleen ja hautaa hänet kertomatta mulle? Isälläni on kyllä kaksi sisarusta elossa, mutta eivät hekään hirmu hyvissä väleissä vaimon kanssa. Pitääkö mun ottaa tavaksi soitella kerran kuussa jonnekin (mistä tieto löytyy heti?), että onko isäni hengissä enää? Ai kauhea.
Meinaan se nainen käyttäytyy minua kohtaan niin, etten pitäisi ihmeenä, ettei ilmoittaisi tuostakaan. Anteeksi ap, että kysyn ketjussasi. Pitää tehdä oma, jos aihe jatkaa kiinnostaa.
11
Tottakai, miksi ihmeessä lapsilta erikseen kyseltäisiin, kun ihminen on itse kantanta ilmaissut avioliittovalassa..? On todella ikävää, jos aikuiset lapset ja puoliso eivät tule toimeen, mutta silti isälläsi on oikeus valita vaimonsa ja päättää itse, kenet tahtoo lähiomaisekseen. Myöskään sisarukset, vanhemmat jne. eivät ole erityisasemassa, vaan aviopuoliso menee kaiken edelle.
Miksi tahtoisit päättää isäsi hautauksesta jne. jos sinä et edes ole yhteydessä isääsi..? Kyllä ehdottomasti kannattaa ottaa tavaksi vähintään soitella kuukausittain, mieluummin käydä useammin kahvilla!
Kiitos aivan valtavan paljon kaikista osanotoista ja muista asiallisista kommenteista. Ehkä tämä tästä, kaikesta huolimatta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna periksi, äiti on hautaamassa poikaansa. Sovita tilanteesi anopin vaatimusten mukaan, niin saatte yhdessä tehdä nämä käytännön asiat jotka ovat iso osa surutyötä. Jatkossa voit ehkä tehdä uuden perinteen kun viet lapsia mummolaan yhdistämällä sen reissulle miehesi haudalle.
Ruoat, värssyt kuolinilmoituksessa jne ovat ihan pikku hitusia, sinun työsi on nyt pärjätä itse, tukea lapsianne ja pitää yllä hyvät perhesuhteet lastesi isovanhempiin.
Käytännön pikku jutuista ei kannata nyt kiistellä, katso isompaa mittakaavaa ja tulevaisuutta.
Äiti on hautaamassa poikaansa, mutta niin myös vaimo miestään. Miksi minä lähimpänä omaisena olisin vähäpätöisempi kuin äiti, joka tulee vasta meidän lasten jälkeen?
Tiedän kyllä että kaikki tämä on merkityksetöntä sen rinnalla että mies on nyt kuollut eikä tule enää takaisin, mutta eikö minulla silti ole oikeus saattaa rakkaani pois hänen arvoisellaan tavalla?
ap
Veri on vettä sakeampaa.
Olet läheinen mutta äiti on samaa verta - sananvalta hänelläkin.
Naisia tulee ja menee mutta yksi pysyy - äiti. Läheisempi hän on!
-äiti-
Jospa soittelisit vaikka sille isällesi?