Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se näköalattomuus ja minkään yrittämisen vastustaminen tuli mulle yllätyksenä asiakkaiden kanssa...
21.12.2015 |
Tuosta köyhyyskeskustelusta tuli mieleeni aika, kun työskentelin pitkäaikaistyöttömien kanssa. Niin kyllä siinä tuli minulle, omasta mielestäni ihan normaalin lapsuuden ja opiskeluajan eläneelle ja sitten työllistyneelle, yllätyksenä se lamaannus, muutosvastarinta, näköalattomuus ja minkään yrittäminen paremman tulevaisuuden eteen noilla asiakkailla.
Ensinnäkään mikään "ei kannata". Joku perusasia, että töihin meno ei kannata, koska monet ovat ulosotossa. Tämä ulostto on sitten heidän mielestään semmoinen pysyvä ja ikuinen tila, joka ei ikinä muuksi muutu. Monet ei tiedä että paljonko sitä velkaa siellä on, kuinka monelle tai että milloin ne menee vanhaksi tai mistä ne on ylipäätään tullut. Hoetaan vaan että vouti vie, ei kannata alkaa voutille töitä tekemään ja sitten ne "laskee" että tavan lapiohommista pitäisi työnantajan alkaa maksaa jotain 5000 tonnin palkkaa "että kannattasi kun vouti vie".
Mitään semmoista ajatustakaan ei ole, että tekis maksujärjestelyjä, hakis velkasaneerausta tai ottais selvää että mistä ne velat on tullut ei ole. Kaikki ulosmitattava vaan on jotenkin mystisesti langennut heille ihan voutin vittuiluna, eikä kukaan muista että siellä on semmoisia velkoja mitä ne on ihan itse itselleen hankkineet. Ei kaikilla esim. ole jotain älyttömiä takausvelkoja kaatuneena syliin.
Sitten kun esittelee, että entä jos menisit kurssille, jotain aloittamaan vaikka tästä- ja -tästä , ja sitten mahdollisesti vois päästä sinne-ja-sinne, niin sekään ei kannata. Ne tietää jo etukäteen ettei ikinä tule etenemään siinäkään. Jos sanoo että eihän sitä voi tietää, että aina kannattaa jostain aloittaa, niin sitä ne ei näe ollenkaan.
Kurssilla ei kuulemma kannata, koska sieltä ei heti opiskeluaikana ala tulla moninkertaisesti rahaa. Mikään pitkäjänteinen suunnitelma, että jos satsais nyt tähän, niin vuoden kuluttua olis mahdollisuudet tähän, ei onnistu. Jos jo kurssiaikana ei tule täyttä palkkaa ja sen jälkee suoraan vakipaikkaa kaikilla ikälisillä, niin ei se kannata.
Joku yrittäjä tarjosi työpaikkaa nuorelle miehelle. Kokopäivätyö ja alkupalkka sen alan tes:n mukainen mitä alussa saadaan. Mutta tämä ei käynyt. Hän vertasi palkkaansa jonkun kaverin palkkaan, joka kuulemma paljon parempi. No, varmaan siksi että kaverillasi on vuosia pidempi kokemus. Että jostain sunkin pitää aloittaa etkä sä voi heti saada samaa palkkaa kuin muut alalla pitempään olleet, Mutta tämä ei käynyt. Kaveri ei siis pystynyt ajattelemaan edes niin pitkään eteen taikka taaksepäin, että olisi nähnyt miten tuo palkkakehitys ja edistyminen menee. Joten ei sitten ottanut paikkaa tämmöisellä markan syyllä, ja oli vielä närkästynyt kun määrättiin 5kk rangaistustyössäoloehto.
5kk rangaistustyössäolo ehto on useimmille ns. ikuinen karenssi. Tämä tuli suomessa yllätyksenä, kun idea kopioitiin Tanskasta, jossa tanskalaiset otti sen niin että siitä päästiin eroonkin. Mutta ei suomalaiset, Ne jää sitten siihen jäkittään, että tämmöinen tuli eikä ikinä saa sitä enää poistettua.
Muutosvastarinta oli minulle ihan käsittämätöntä. Missään ei nähty mitään mahdollisuutta, mikään ei kannata yrittää, mitään ei voi suunnitella ja alkaa toteuttaa. Ainoa mahdollisuus saada elintaso paremmaksi on voittaa jostain veikkauksen pelistä. Sitä kyllä jaksetaan pelata ja odottaa.
Olen lukenut että näköalattomuus periytyy. Koko perhe vanhemmista lapsiin vaan passiivisena olla möllöttää ja odottaa että yhtäkkiä jotain tapahtuisi. Miksei voi itse tehdä jotain, siis niissä puitteissä mitä on ja mitä tarjotaan. Meidänkin kaupungissa sossu makselee bussikortteja vielä liäksi sellaisella joka lähtee jotain tekemään. Ja muutenkin yritetään tukea ja myöntää avustusta. Mutta kun ei vaan kelpaa.
Minusta se on sääli ja en sitä ymmärrä.
Kommentit (65)
Tämä on juuri se syy, miksi töihin, jotka käytännössä on sosiaalityötä, ei pitäisi ottaa pirtsakoita kympin tyttöjä ohjaajiksi ja neuvojiksi. Ne maailmat on niin erillään toisistaan, että ihmiset ei kohtaa. Kympin tyttö pettyy ja turhautuu ja alkaa vihaamaan asiakkaitaan. Ja asiakas taas ei saa mitään siitä, että tiskin toisella puolella oleva ihminen puhuu hänelle täysin vierasta kieltä.
Olen itse ollut molemmilla puolilla tätä maailmaa, eikä mulla ole halua tuomita. Idealistisuuden korvaaminen realismilla on kivuliasta, mutta se on ainoa keino ymmärtää. Hyväksyä ei tarvitse, mut ymmärrystään täytyy kehittää, jos aikoo olla näiden ihmisten kanssa tekemisissä. Muuten kannattaa vaihtaa työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulle on koko sun elämäsi hoettu, että ei susta mitään tule eikä sun kannata mitään edes yrittää, sekä oman perheen että koulun toimesta, niin en yhtään ihmettele, että parikymppisenä sen on jo sisäistänyt ainoaksi totuudeksi jonka mukana edes pystyy elämään. Eli uskon kyllä, että näköalattomuus periytyy ja koulu vielä sitä vahvistaa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se syy, miksi töihin, jotka käytännössä on sosiaalityötä, ei pitäisi ottaa pirtsakoita kympin tyttöjä ohjaajiksi ja neuvojiksi. Ne maailmat on niin erillään toisistaan, että ihmiset ei kohtaa. Kympin tyttö pettyy ja turhautuu ja alkaa vihaamaan asiakkaitaan. Ja asiakas taas ei saa mitään siitä, että tiskin toisella puolella oleva ihminen puhuu hänelle täysin vierasta kieltä.
Olen itse ollut molemmilla puolilla tätä maailmaa, eikä mulla ole halua tuomita. Idealistisuuden korvaaminen realismilla on kivuliasta, mutta se on ainoa keino ymmärtää. Hyväksyä ei tarvitse, mut ymmärrystään täytyy kehittää, jos aikoo olla näiden ihmisten kanssa tekemisissä. Muuten kannattaa vaihtaa työpaikkaa.
Tuo on ihan totta. Olen seurannut juuri yhtä nuorta tyttöä jolla on hirveä halu auttaa ja haluaa sossuksi. Sen verran kaukaa etten ole kehdannut suoraan sanoa ettei nyt ihmeessä. Itsekin kehnon itsetunnon omaava, epävarma nuori tyttö haluaa auttaa vähäosaisia. Sitä voi vaan ajatella millainen shokki on tavata eka päihdepäissään agressiivisesti omiaan vaativa asiakas, ei ihan varmaan sitä mitä tyttö kuvittelee. Kyllä sossun puolella tarvittaisiin paljon juuri noita molemman puolen tajuavia. Samoin sossu ja päihdehoito pitäisi saada enemmän seurustelemaan. A-klinikan linja auttaa ihmistä siihen tavoitteeseen mihin itse haluaa (esim. jos haluaa juoda, pikkuisenko vähennettäisiin) ei taida hirveän hyvin auttaa jos on kunnon päihderiippuvuus, huumeperheissä linja ja systeemi on paljon selkeämpi (lapset pois jos käyttävä äijä ei häviä kuvioista). Oikeasti minua surettaa hirveästi tuo huono-osaisuuden periytyminen. Näitä perheitä on paljon, ja niihin lapsia syntyy enemmän kuin muihin, aloitetaan teiniraskauksilla, jäädään tuilla hoitamaan yksinhuoltajana lasta, niitä sitten tippuu useampia, ei ammattia, ei tulevaisuudenhaaveita... Voi kun tietäiskin millä tuon saa katkaistua. Pelkkä raha ei riitä jos se suoraan annetaan, passivoi vaan lisää, mutta mikä on se avustuksen, eteenpäin pukkimisen, kannustuksen ja oman vastuun vaatimisen oikea suhde?
Ap. Käsi sydämelle. Kuinka paljon arvioisit sitten tällaisia olevan työttömien massasta? Ja mitä heidän olemassaolostaan pitäisi seurata niille muille työttömille? Olen vuosi sitten lopettanut 4 vuoden koulutuksen (kyllä, valmistuin). Laitetaanko minut nyt samalle viivalle näiden työttömien kanssa, jos epäilen jonkun työvoimapoliittisen toimenpiteen toimivuutta omalla kohdallani?
> Pelkkä raha ei riitä jos se suoraan annetaan
Jos nyt joskus sitä rahaakin koitettais?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se syy, miksi töihin, jotka käytännössä on sosiaalityötä, ei pitäisi ottaa pirtsakoita kympin tyttöjä ohjaajiksi ja neuvojiksi. Ne maailmat on niin erillään toisistaan, että ihmiset ei kohtaa. Kympin tyttö pettyy ja turhautuu ja alkaa vihaamaan asiakkaitaan. Ja asiakas taas ei saa mitään siitä, että tiskin toisella puolella oleva ihminen puhuu hänelle täysin vierasta kieltä.
Olen itse ollut molemmilla puolilla tätä maailmaa, eikä mulla ole halua tuomita. Idealistisuuden korvaaminen realismilla on kivuliasta, mutta se on ainoa keino ymmärtää. Hyväksyä ei tarvitse, mut ymmärrystään täytyy kehittää, jos aikoo olla näiden ihmisten kanssa tekemisissä. Muuten kannattaa vaihtaa työpaikkaa.
Tuo on ihan totta. Olen seurannut juuri yhtä nuorta tyttöä jolla on hirveä halu auttaa ja haluaa sossuksi. Sen verran kaukaa etten ole kehdannut suoraan sanoa ettei nyt ihmeessä. Itsekin kehnon itsetunnon omaava, epävarma nuori tyttö haluaa auttaa vähäosaisia. Sitä voi vaan ajatella millainen shokki on tavata eka päihdepäissään agressiivisesti omiaan vaativa asiakas, ei ihan varmaan sitä mitä tyttö kuvittelee. Kyllä sossun puolella tarvittaisiin paljon juuri noita molemman puolen tajuavia. Samoin sossu ja päihdehoito pitäisi saada enemmän seurustelemaan. A-klinikan linja auttaa ihmistä siihen tavoitteeseen mihin itse haluaa (esim. jos haluaa juoda, pikkuisenko vähennettäisiin) ei taida hirveän hyvin auttaa jos on kunnon päihderiippuvuus, huumeperheissä linja ja systeemi on paljon selkeämpi (lapset pois jos käyttävä äijä ei häviä kuvioista). Oikeasti minua surettaa hirveästi tuo huono-osaisuuden periytyminen. Näitä perheitä on paljon, ja niihin lapsia syntyy enemmän kuin muihin, aloitetaan teiniraskauksilla, jäädään tuilla hoitamaan yksinhuoltajana lasta, niitä sitten tippuu useampia, ei ammattia, ei tulevaisuudenhaaveita... Voi kun tietäiskin millä tuon saa katkaistua. Pelkkä raha ei riitä jos se suoraan annetaan, passivoi vaan lisää, mutta mikä on se avustuksen, eteenpäin pukkimisen, kannustuksen ja oman vastuun vaatimisen oikea suhde?
Jep, huono-osaisuuden periytyminen on koko yhteisön syöpä, koska se estää tervettä kiertoa yhteiskunnassa. Lahjakkaat syrjäytyneiden lapset eivät pääse esiin ja toisaalta eliitin lahjattomat lapset suorastaan työnnetään tai ostetaan hyville paikoille. Se on huono homma, sen tajuaa jokainen selväjärkinen. Ja isojen maiden ei tällaisesta tarvitse niin välittää, mut pienten väestömäärien kyllä, ehdottomasti.
Osuva repliikki Tuhlaajapoika-leffasta: Eläintarha? Se on eläinten vankila. Ne on siellä, koska niiden vanhemmat on ollut eläimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sulle on koko sun elämäsi hoettu, että ei susta mitään tule eikä sun kannata mitään edes yrittää, sekä oman perheen että koulun toimesta, niin en yhtään ihmettele, että parikymppisenä sen on jo sisäistänyt ainoaksi totuudeksi jonka mukana edes pystyy elämään. Eli uskon kyllä, että näköalattomuus periytyy ja koulu vielä sitä vahvistaa mukana.
No eikös ap just ollut kertomassa näköalattomille niistä muista vaihtoehdoista? En nyt kyllä oikein jaksa uskoa, että parikymppiseksi mennessä ihminen on menetetty tapaus. Ja sitten, mitä tuollaiselle näköalattomalle pitäisi sitten tehdä? Antaa vain sitä rahhoo, kun se sitä on tullut hakemaan?
> Antaa vain sitä rahhoo, kun se sitä on tullut hakemaan?
Kun se nyt on tähän mennessä aina kielletty, niin eikö voisi koittaa antaa, jotta voisi syödä, asua yms. elää ihmisarvoista elämää? Minusta olisi oikein hyvä idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota. Suomessa on tällä hetkellä, laskutavasta riippuen, 300 000-500 000 työtöntä. Minä olen myös yksi heistä. Miksi minä näkisin sen vaivan että kehittäisin itseäni kun en töitä kuitenkaan tule saamaan? Olen kolmen vuotta jo hakenut ja hakenut ja hakenut. Työhaastatteluja läpikäyneenä ja pettymyksiin turtuneena olen valmis sanomaan ettei kannata.
Ei se vouti vie kun tietyn osan enkä sitä pelkääkään. Maksoin jopa vähistä työttömyyskorvauksista ulosottoon että saan edes jotenkin vähennettyä ulosmitattavaa osaa.
Haluaisin esim. työvoimakoulutukseen mutta sinnekään en pääse jostain syystä. Kyllä tässä alkaa tulla vähän epäonnistunut olo kaikin puolin. Eikä huvita mihinkään hakea tai tehdä kun se ei onnistu. Lapsia jaksan kannustaa enkä heille kerro huolistani. Kohta on varmaan pakko kun mieskin on lomausuhan alla.
Ja sitten valtamediassa hehkutetaan kuinka turvapaikanhakijoille on ehdottomasti saatava töitä. Näinhän sen kuuluukin mennä.
Olen niin samaa mieltä nro 2 kans, että noi kympin tytöt on iso rasite sosiaali-ja opetuspuolella. Harvalla heistä riittää ymmärrys ja käsityskyky, kuinka lamaannuttavaa pitkäaikainen, ehkä koko elämän kestänyt huono-osaisuus voi lamaannuttaa ihmisen täysin. Toki on tapauksia näistä taistelijoista, jotka surkeasta lapsuudestaan huolimatta menestyvät lopulta elämässä hyvin, koska ovat niin päättäneet, mutta aika harvassa he kuitenkin ovat.
Musta on oikeesti huolestuttavaa jos sosiaalihuollossa työskentelee ihminen, joka kirjoittaa "olen lukenut, että näköalattomuus voi periytyä", mutta joka ei ymmärrä niitä syitä miksi se periytyy ja niin vahvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköalattomuus = ei halua käyttää elämäänsä porvarin orjana suurpääoman palveluksessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulle on koko sun elämäsi hoettu, että ei susta mitään tule eikä sun kannata mitään edes yrittää, sekä oman perheen että koulun toimesta, niin en yhtään ihmettele, että parikymppisenä sen on jo sisäistänyt ainoaksi totuudeksi jonka mukana edes pystyy elämään. Eli uskon kyllä, että näköalattomuus periytyy ja koulu vielä sitä vahvistaa mukana.
Lisäksi mietin, että kuinkahan monen kohdalla on masennustakin mukana.
Jos sitä pitkäjänteisyyttä olisi jo valmiiksi, niin eipä nuo silloin ap;n asiakkaiksi olisi koskaan päätyneetkään. Mutta jotain on käynyt elämän aikana, ettei ole mitään uskoa itseensä eikä huomiseen, jolloin ainoaksi ulospääsyksi nykytilanteesta nähdään vain se lottovoitto. Valitettavasti olen tosin nähnyt tapauksen, jossa iso veikkausvoitto vei tilanteen vielä pahemmaksi, kun sitä rahaa alettiin käyttää niin kovalla tohinalla, että lopputuloksena voittorahat menneet ja velat vielä isommat mitä olivat ennen voittoa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se syy, miksi töihin, jotka käytännössä on sosiaalityötä, ei pitäisi ottaa pirtsakoita kympin tyttöjä ohjaajiksi ja neuvojiksi. Ne maailmat on niin erillään toisistaan, että ihmiset ei kohtaa. Kympin tyttö pettyy ja turhautuu ja alkaa vihaamaan asiakkaitaan. Ja asiakas taas ei saa mitään siitä, että tiskin toisella puolella oleva ihminen puhuu hänelle täysin vierasta kieltä.
Olen itse ollut molemmilla puolilla tätä maailmaa, eikä mulla ole halua tuomita. Idealistisuuden korvaaminen realismilla on kivuliasta, mutta se on ainoa keino ymmärtää. Hyväksyä ei tarvitse, mut ymmärrystään täytyy kehittää, jos aikoo olla näiden ihmisten kanssa tekemisissä. Muuten kannattaa vaihtaa työpaikkaa.
Tuo on ihan totta. Olen seurannut juuri yhtä nuorta tyttöä jolla on hirveä halu auttaa ja haluaa sossuksi. Sen verran kaukaa etten ole kehdannut suoraan sanoa ettei nyt ihmeessä. Itsekin kehnon itsetunnon omaava, epävarma nuori tyttö haluaa auttaa vähäosaisia. Sitä voi vaan ajatella millainen shokki on tavata eka päihdepäissään agressiivisesti omiaan vaativa asiakas, ei ihan varmaan sitä mitä tyttö kuvittelee. Kyllä sossun puolella tarvittaisiin paljon juuri noita molemman puolen tajuavia. Samoin sossu ja päihdehoito pitäisi saada enemmän seurustelemaan. A-klinikan linja auttaa ihmistä siihen tavoitteeseen mihin itse haluaa (esim. jos haluaa juoda, pikkuisenko vähennettäisiin) ei taida hirveän hyvin auttaa jos on kunnon päihderiippuvuus, huumeperheissä linja ja systeemi on paljon selkeämpi (lapset pois jos käyttävä äijä ei häviä kuvioista). Oikeasti minua surettaa hirveästi tuo huono-osaisuuden periytyminen. Näitä perheitä on paljon, ja niihin lapsia syntyy enemmän kuin muihin, aloitetaan teiniraskauksilla, jäädään tuilla hoitamaan yksinhuoltajana lasta, niitä sitten tippuu useampia, ei ammattia, ei tulevaisuudenhaaveita... Voi kun tietäiskin millä tuon saa katkaistua. Pelkkä raha ei riitä jos se suoraan annetaan, passivoi vaan lisää, mutta mikä on se avustuksen, eteenpäin pukkimisen, kannustuksen ja oman vastuun vaatimisen oikea suhde?
Jep, huono-osaisuuden periytyminen on koko yhteisön syöpä, koska se estää tervettä kiertoa yhteiskunnassa. Lahjakkaat syrjäytyneiden lapset eivät pääse esiin ja toisaalta eliitin lahjattomat lapset suorastaan työnnetään tai ostetaan hyville paikoille. Se on huono homma, sen tajuaa jokainen selväjärkinen. Ja isojen maiden ei tällaisesta tarvitse niin välittää, mut pienten väestömäärien kyllä, ehdottomasti.
Osuva repliikki Tuhlaajapoika-leffasta: Eläintarha? Se on eläinten vankila. Ne on siellä, koska niiden vanhemmat on ollut eläimiä.
Erinomainen repliikki! Oikeasti surettaa vanhaa punavihertävää akateemista tätiä. Aikoinaan kun itse opiskelin oli varmaan yhteiskuntamme tasa-arvoisin aika. Maalaisyliopistossa oltiin vieretysten maatalon pojat ja keittäjien kakarat, kaikki opiskeltiin lainoilla. Nuo maalaistalon pojat lukivat uutta ja hienoa IT:tä menivät ja nostivat NOKIAn nousuun ja nyt elelevät irtisanottuina optioillaan, keittäjien tytöt meni lääkikseen, auttoivat maailmaan uutta sukupolvea ja paransivat korvatulehduksia. Silloin tuntui oikeasti, että jokainen saa itse valita, etsiä oman polkunsa. Sitten tuli eka lama, nyt tämä toinen. Ja nyt maailma näyttää paljon jakautuneemmalta, minusta surullista.
Aika usein nuo tuollaiset tapaukset on masentuneita, ja sehän on ihan sairaus. Ei siitä ihan niin vaan nousta että joku tulee sanomaan että ota itseäsi niskasta kiinni ja ala toimia. Masennus kun vääristää ajattelun niin että kaikki näyttää toivottomalta ja turhalta.
Toisaalta täytyy muistaa, että työttömistä läheskään kaikki tai edes suurin osa ei ole tuollaisia. Pitkäaikaistyöttömyys ja se, jos esim. koulujen käymisenkään jälkeen ei pääse töihin, toki alkaa vähitellen jokaiselta sitä toivoa syödä ja lannistaa, mutta kyllä useimmat jaksavat aina vaan toivoa että jos johonkin vielä pääsisi kiinni, jos tulisi paremmat taloudelliset ajat tms.
Vierailija kirjoitti:
> Antaa vain sitä rahhoo, kun se sitä on tullut hakemaan?
Kun se nyt on tähän mennessä aina kielletty, niin eikö voisi koittaa antaa, jotta voisi syödä, asua yms. elää ihmisarvoista elämää? Minusta olisi oikein hyvä idea.
Mitä se ihmisarvo sinulle on? Sitäkö, että saat mitä pyydät, koska se nyt kuuluu ihmisarvoon että sinulle annetaan se mikä niillekin, jotka vähän katsovat eteensä. Saisiko sille rahalle vastineeksi vaatia mitään, vaikkapa jonkunlaisen vastuun ottamista omasta elämästä? Edes vähän?
Jos ja kun olet tottunut menemään siitä mistä lyhytnäköisesti helpoimmalla pääset, tarvitseeko sille asenteellesi tehdä mitään, vai onko noin ihan hyvä?
Niin samaa mieltä kuin ap olen minä, yli 50-v ammattilainen, parikymmentä vuotta asiakastyötä tämän ryhmän kanssa takana. "Sossun ämmät" tuli ja vei lapset ilman syytä, jopa joo...vaikka sitä "viemistä" saattaa edeltää vuosien päihdeputki, kymmenien tuhansien eurojen vierotushoidot ja lapsilla monet sijaiskodit.
Aina voi ratsastaa huonolla lapsuudella ja uhriutua niin, ettei koskaan ole itse vastuussa mistään. Mikään ei kiinnosta, mikään ei kannata.
Olen alkanut ajatella että kunpa tulisi sota, seuloisi jyvät akanoista...
Harva tänä päivänä kukaan kokopäivätyötä tarjoaa kenellekkään, jos ei ole tuttu tai muuten suhteet kunnossa yritykseen. Voi toki olla joskus hyvä miettiä kannattaako kaikkea ottaa mitä tarjotaan, jos on mahdollisuus johonkin muuhunkin työhön. Itsellä on omaa kokemusta että minun määräaikaiset pätkät estävät parempiin töihin työllistymisen, koska yrittäjät luulevat että en voi lopettaa näitä työsuhteita kesken, ei lain takia voikkaan lopettaa. Mutta olen sopinut oman yritykseni kanssa, että minä voin lopettaa jos saan niin sanottuja parempia töitä. Esimies on hyväksynyt tämän, mutta nämä yrittäjät eivät sitä tajua. voin teoriassa aloittaa työt vaikka seuraavana päivänä jos vain uusi yrittäjä jotain tarjoaa. Nykyiselä työnantajalla kun ei ole välttämättä tarjota enempää ja pitää minua hyvänä työntekijänä, siksi antaa mahdollisuuden vaihtaa heti jos jotain saan.
Vierailija kirjoitti:
Niin samaa mieltä kuin ap olen minä, yli 50-v ammattilainen, parikymmentä vuotta asiakastyötä tämän ryhmän kanssa takana. "Sossun ämmät" tuli ja vei lapset ilman syytä, jopa joo...vaikka sitä "viemistä" saattaa edeltää vuosien päihdeputki, kymmenien tuhansien eurojen vierotushoidot ja lapsilla monet sijaiskodit.
Aina voi ratsastaa huonolla lapsuudella ja uhriutua niin, ettei koskaan ole itse vastuussa mistään. Mikään ei kiinnosta, mikään ei kannata.
Olen alkanut ajatella että kunpa tulisi sota, seuloisi jyvät akanoista...
No ei sullakaan ole kaikki kunnossa. Haluat siis, että koko kansakunta traumatisoituu ja hoitaa itseään päihteillä kuten viime sodan jälkeen. Alan ammattilaisena varmasti ymmärrät, millaista laskua yhteiskunta yhä vieläkin maksaa viime sodasta, joka lisäsi päihteiden käyttöä, toi markkinoille kokaiini - ja amfetamiinipohjaiset huumeet ja aiheutti valtavaa inhimillistä kärsimystä sekä sotaan osallistuneille, että heidän lapsilleen, jotka jäivät monella lailla heitteille, joko orvoiksi tai vaurioituneiden, epävakaiden ja päihderiippuvaisten vanhempiensa ja sijaisvanhempiensa armoille.
Että miten tarkalleen ottaen sota seuloo jyvät akanoista. Voisit ehkä vähän selittää.
Alue: Aihe vapaa
Laiskoja luusereita?