Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se näköalattomuus ja minkään yrittämisen vastustaminen tuli mulle yllätyksenä asiakkaiden kanssa...
21.12.2015 |
Tuosta köyhyyskeskustelusta tuli mieleeni aika, kun työskentelin pitkäaikaistyöttömien kanssa. Niin kyllä siinä tuli minulle, omasta mielestäni ihan normaalin lapsuuden ja opiskeluajan eläneelle ja sitten työllistyneelle, yllätyksenä se lamaannus, muutosvastarinta, näköalattomuus ja minkään yrittäminen paremman tulevaisuuden eteen noilla asiakkailla.
Ensinnäkään mikään "ei kannata". Joku perusasia, että töihin meno ei kannata, koska monet ovat ulosotossa. Tämä ulostto on sitten heidän mielestään semmoinen pysyvä ja ikuinen tila, joka ei ikinä muuksi muutu. Monet ei tiedä että paljonko sitä velkaa siellä on, kuinka monelle tai että milloin ne menee vanhaksi tai mistä ne on ylipäätään tullut. Hoetaan vaan että vouti vie, ei kannata alkaa voutille töitä tekemään ja sitten ne "laskee" että tavan lapiohommista pitäisi työnantajan alkaa maksaa jotain 5000 tonnin palkkaa "että kannattasi kun vouti vie".
Mitään semmoista ajatustakaan ei ole, että tekis maksujärjestelyjä, hakis velkasaneerausta tai ottais selvää että mistä ne velat on tullut ei ole. Kaikki ulosmitattava vaan on jotenkin mystisesti langennut heille ihan voutin vittuiluna, eikä kukaan muista että siellä on semmoisia velkoja mitä ne on ihan itse itselleen hankkineet. Ei kaikilla esim. ole jotain älyttömiä takausvelkoja kaatuneena syliin.
Sitten kun esittelee, että entä jos menisit kurssille, jotain aloittamaan vaikka tästä- ja -tästä , ja sitten mahdollisesti vois päästä sinne-ja-sinne, niin sekään ei kannata. Ne tietää jo etukäteen ettei ikinä tule etenemään siinäkään. Jos sanoo että eihän sitä voi tietää, että aina kannattaa jostain aloittaa, niin sitä ne ei näe ollenkaan.
Kurssilla ei kuulemma kannata, koska sieltä ei heti opiskeluaikana ala tulla moninkertaisesti rahaa. Mikään pitkäjänteinen suunnitelma, että jos satsais nyt tähän, niin vuoden kuluttua olis mahdollisuudet tähän, ei onnistu. Jos jo kurssiaikana ei tule täyttä palkkaa ja sen jälkee suoraan vakipaikkaa kaikilla ikälisillä, niin ei se kannata.
Joku yrittäjä tarjosi työpaikkaa nuorelle miehelle. Kokopäivätyö ja alkupalkka sen alan tes:n mukainen mitä alussa saadaan. Mutta tämä ei käynyt. Hän vertasi palkkaansa jonkun kaverin palkkaan, joka kuulemma paljon parempi. No, varmaan siksi että kaverillasi on vuosia pidempi kokemus. Että jostain sunkin pitää aloittaa etkä sä voi heti saada samaa palkkaa kuin muut alalla pitempään olleet, Mutta tämä ei käynyt. Kaveri ei siis pystynyt ajattelemaan edes niin pitkään eteen taikka taaksepäin, että olisi nähnyt miten tuo palkkakehitys ja edistyminen menee. Joten ei sitten ottanut paikkaa tämmöisellä markan syyllä, ja oli vielä närkästynyt kun määrättiin 5kk rangaistustyössäoloehto.
5kk rangaistustyössäolo ehto on useimmille ns. ikuinen karenssi. Tämä tuli suomessa yllätyksenä, kun idea kopioitiin Tanskasta, jossa tanskalaiset otti sen niin että siitä päästiin eroonkin. Mutta ei suomalaiset, Ne jää sitten siihen jäkittään, että tämmöinen tuli eikä ikinä saa sitä enää poistettua.
Muutosvastarinta oli minulle ihan käsittämätöntä. Missään ei nähty mitään mahdollisuutta, mikään ei kannata yrittää, mitään ei voi suunnitella ja alkaa toteuttaa. Ainoa mahdollisuus saada elintaso paremmaksi on voittaa jostain veikkauksen pelistä. Sitä kyllä jaksetaan pelata ja odottaa.
Olen lukenut että näköalattomuus periytyy. Koko perhe vanhemmista lapsiin vaan passiivisena olla möllöttää ja odottaa että yhtäkkiä jotain tapahtuisi. Miksei voi itse tehdä jotain, siis niissä puitteissä mitä on ja mitä tarjotaan. Meidänkin kaupungissa sossu makselee bussikortteja vielä liäksi sellaisella joka lähtee jotain tekemään. Ja muutenkin yritetään tukea ja myöntää avustusta. Mutta kun ei vaan kelpaa.
Minusta se on sääli ja en sitä ymmärrä.
Kommentit (65)
Olisin yllättynyt, jos pitkäaikaistyöttömyys ei vaikuttaisi ainakin jollakin tasolla yritteliäisyyteen. Jos on kulunut pitkiä, pitkiä kausia täyttäen hakemuksia (joista suurimpaan osaan ei kuulu minkäänlaista vastausta), ja työtehtävät lyhyitä, pienipalkkaisia pätkiä + työkokeiluja/kursseja/jne, on ymmärrettävästi vaikea pitää yllä positiivista ja yritteliästä mielialaa, ja nähdä kaikessa huimat mahdollisuudet.
Sopii myös muistaa, että puhumme aika marginaalisesta ryhmästä työttömiä, jos puheenaiheena ovat alkoholisoituneet, ulosottojen parissa painivat moniongelmaiset. Toisaalta: miten ongelmasta toiseen sukeltanut ja kaikin puolin elämän murjoma, mielenterveysongelmien ja päihteiden maailmassa elävä ihminen voisi nähdä samat elämän tarjoamat mahdollisuudet kuin vaikkapa hetki sitten valmistunut ja ehkä kaksi kuukautta työttömänä ollut? Ihan siis riippumatta siitä, kuinka itse on syyllinen omiin ongelmiinsa.
Joku tuolla pohti työttömyyden kitkemistä alemmilla harjoittelijan palkoilla. Hetkinen: siis sellainenhan on jo kuin "harjoittelijan palkka"? Ja kuinka alhaisella palkalla pitäisi olla valmis vastaanottamaan töitä? Nuori ja vastavalmistunut maksaa ihan saman hinnan vuokrista, sähköstä, vedestä ja ruoasta kuin muutkin. Meillä on jo palkkaluokat, joten sille keltanokalle ei tälläkään hetkellä makseta samaa palkkaa kuin kaksikymmentä vuotta talossa olleelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan tämän yhteiskunnan pitäisi hyväksyä pitkäaikaistyöttömät. Heidän määrän kasvu on osa yhteiskunnallista kehitystä. Tuet on vähän sama, kun ihmisille olisi vuosia annettu ilmaiseksi kaviaaria, ja sitten yhtäkkiä joku tuleekin sanomaan, että tästä lähtien sun pitää syödä p*skaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se syy, miksi töihin, jotka käytännössä on sosiaalityötä, ei pitäisi ottaa pirtsakoita kympin tyttöjä ohjaajiksi ja neuvojiksi. Ne maailmat on niin erillään toisistaan, että ihmiset ei kohtaa. Kympin tyttö pettyy ja turhautuu ja alkaa vihaamaan asiakkaitaan. Ja asiakas taas ei saa mitään siitä, että tiskin toisella puolella oleva ihminen puhuu hänelle täysin vierasta kieltä.
Olen itse ollut molemmilla puolilla tätä maailmaa, eikä mulla ole halua tuomita. Idealistisuuden korvaaminen realismilla on kivuliasta, mutta se on ainoa keino ymmärtää. Hyväksyä ei tarvitse, mut ymmärrystään täytyy kehittää, jos aikoo olla näiden ihmisten kanssa tekemisissä. Muuten kannattaa vaihtaa työpaikkaa.
Tuo on ihan totta. Olen seurannut juuri yhtä nuorta tyttöä jolla on hirveä halu auttaa ja haluaa sossuksi. Sen verran kaukaa etten ole kehdannut suoraan sanoa ettei nyt ihmeessä. Itsekin kehnon itsetunnon omaava, epävarma nuori tyttö haluaa auttaa vähäosaisia. Sitä voi vaan ajatella millainen shokki on tavata eka päihdepäissään agressiivisesti omiaan vaativa asiakas, ei ihan varmaan sitä mitä tyttö kuvittelee. Kyllä sossun puolella tarvittaisiin paljon juuri noita molemman puolen tajuavia. Samoin sossu ja päihdehoito pitäisi saada enemmän seurustelemaan. A-klinikan linja auttaa ihmistä siihen tavoitteeseen mihin itse haluaa (esim. jos haluaa juoda, pikkuisenko vähennettäisiin) ei taida hirveän hyvin auttaa jos on kunnon päihderiippuvuus, huumeperheissä linja ja systeemi on paljon selkeämpi (lapset pois jos käyttävä äijä ei häviä kuvioista). Oikeasti minua surettaa hirveästi tuo huono-osaisuuden periytyminen. Näitä perheitä on paljon, ja niihin lapsia syntyy enemmän kuin muihin, aloitetaan teiniraskauksilla, jäädään tuilla hoitamaan yksinhuoltajana lasta, niitä sitten tippuu useampia, ei ammattia, ei tulevaisuudenhaaveita... Voi kun tietäiskin millä tuon saa katkaistua. Pelkkä raha ei riitä jos se suoraan annetaan, passivoi vaan lisää, mutta mikä on se avustuksen, eteenpäin pukkimisen, kannustuksen ja oman vastuun vaatimisen oikea suhde?
Jep, huono-osaisuuden periytyminen on koko yhteisön syöpä, koska se estää tervettä kiertoa yhteiskunnassa. Lahjakkaat syrjäytyneiden lapset eivät pääse esiin ja toisaalta eliitin lahjattomat lapset suorastaan työnnetään tai ostetaan hyville paikoille. Se on huono homma, sen tajuaa jokainen selväjärkinen. Ja isojen maiden ei tällaisesta tarvitse niin välittää, mut pienten väestömäärien kyllä, ehdottomasti.
Osuva repliikki Tuhlaajapoika-leffasta: Eläintarha? Se on eläinten vankila. Ne on siellä, koska niiden vanhemmat on ollut eläimiä.
Tämä menee ehkä jo vähän asian vierestä, mutta pakko sanoa, että hyvä analyysi. Kykyjä menee täysin hukkaan, ja toisaalta hyville paikoille pääsee sellaisia, joiden ei ehkä pitäisi päästä. Kun suojatyöpaikoista puhutaan, ne saattavatkin olla juuri näitä suhteilla järjestettyjä paikkoja, joissa helposti kaiken saaneet pääsevät tekemään isoja päätöksiä, oli lahjoja tai ei. Päätökset vastaavat usein omia tai oman ryhmän etuja. Tämä on nähty ja todettu, eikä siinä ole mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Näköalattomuus = ei halua käyttää elämäänsä porvarin orjana suurpääoman palveluksessa.
Mutta toisten rahoilla ollaan valmiita elelemään... Itsekästä ja lyhytnäköistä.
Jonkun ne jaettavat rahakin on tienattava - "raha ei kasva puissa. "
Alue: Aihe vapaa
Jaa-a, eli kaikki saamattomuus/katkeruus/osattomuus ja köyhyys on taas kerran jonkun muun kuin yksilön vika?
Erittäin mieltäylentävää oli eka sivun huomiot, joissa syytettiin "kympin tyttöjä" siitä, että eivät pysty ymmärtämään sossutädin hurjan haastavaa työtä. No, totta kai se on aina virkailijan vika, olipa sitten kympin hymypoika tai muuten vaan alalle kouluttautunut, jos "asiakas" ei heti saa sitä dirikan paikkaa.
Mainio päättelyketju, kuin suoraa jatkoa sille, että peräkammarin pojat marginalisoituu, koska eivät saa naisilta piparia.
Mitä muuta voitaisiin laittaa kunnollisten ja tunnollisten naisten syyksi?