Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se näköalattomuus ja minkään yrittämisen vastustaminen tuli mulle yllätyksenä asiakkaiden kanssa...
21.12.2015 |
Tuosta köyhyyskeskustelusta tuli mieleeni aika, kun työskentelin pitkäaikaistyöttömien kanssa. Niin kyllä siinä tuli minulle, omasta mielestäni ihan normaalin lapsuuden ja opiskeluajan eläneelle ja sitten työllistyneelle, yllätyksenä se lamaannus, muutosvastarinta, näköalattomuus ja minkään yrittäminen paremman tulevaisuuden eteen noilla asiakkailla.
Ensinnäkään mikään "ei kannata". Joku perusasia, että töihin meno ei kannata, koska monet ovat ulosotossa. Tämä ulostto on sitten heidän mielestään semmoinen pysyvä ja ikuinen tila, joka ei ikinä muuksi muutu. Monet ei tiedä että paljonko sitä velkaa siellä on, kuinka monelle tai että milloin ne menee vanhaksi tai mistä ne on ylipäätään tullut. Hoetaan vaan että vouti vie, ei kannata alkaa voutille töitä tekemään ja sitten ne "laskee" että tavan lapiohommista pitäisi työnantajan alkaa maksaa jotain 5000 tonnin palkkaa "että kannattasi kun vouti vie".
Mitään semmoista ajatustakaan ei ole, että tekis maksujärjestelyjä, hakis velkasaneerausta tai ottais selvää että mistä ne velat on tullut ei ole. Kaikki ulosmitattava vaan on jotenkin mystisesti langennut heille ihan voutin vittuiluna, eikä kukaan muista että siellä on semmoisia velkoja mitä ne on ihan itse itselleen hankkineet. Ei kaikilla esim. ole jotain älyttömiä takausvelkoja kaatuneena syliin.
Sitten kun esittelee, että entä jos menisit kurssille, jotain aloittamaan vaikka tästä- ja -tästä , ja sitten mahdollisesti vois päästä sinne-ja-sinne, niin sekään ei kannata. Ne tietää jo etukäteen ettei ikinä tule etenemään siinäkään. Jos sanoo että eihän sitä voi tietää, että aina kannattaa jostain aloittaa, niin sitä ne ei näe ollenkaan.
Kurssilla ei kuulemma kannata, koska sieltä ei heti opiskeluaikana ala tulla moninkertaisesti rahaa. Mikään pitkäjänteinen suunnitelma, että jos satsais nyt tähän, niin vuoden kuluttua olis mahdollisuudet tähän, ei onnistu. Jos jo kurssiaikana ei tule täyttä palkkaa ja sen jälkee suoraan vakipaikkaa kaikilla ikälisillä, niin ei se kannata.
Joku yrittäjä tarjosi työpaikkaa nuorelle miehelle. Kokopäivätyö ja alkupalkka sen alan tes:n mukainen mitä alussa saadaan. Mutta tämä ei käynyt. Hän vertasi palkkaansa jonkun kaverin palkkaan, joka kuulemma paljon parempi. No, varmaan siksi että kaverillasi on vuosia pidempi kokemus. Että jostain sunkin pitää aloittaa etkä sä voi heti saada samaa palkkaa kuin muut alalla pitempään olleet, Mutta tämä ei käynyt. Kaveri ei siis pystynyt ajattelemaan edes niin pitkään eteen taikka taaksepäin, että olisi nähnyt miten tuo palkkakehitys ja edistyminen menee. Joten ei sitten ottanut paikkaa tämmöisellä markan syyllä, ja oli vielä närkästynyt kun määrättiin 5kk rangaistustyössäoloehto.
5kk rangaistustyössäolo ehto on useimmille ns. ikuinen karenssi. Tämä tuli suomessa yllätyksenä, kun idea kopioitiin Tanskasta, jossa tanskalaiset otti sen niin että siitä päästiin eroonkin. Mutta ei suomalaiset, Ne jää sitten siihen jäkittään, että tämmöinen tuli eikä ikinä saa sitä enää poistettua.
Muutosvastarinta oli minulle ihan käsittämätöntä. Missään ei nähty mitään mahdollisuutta, mikään ei kannata yrittää, mitään ei voi suunnitella ja alkaa toteuttaa. Ainoa mahdollisuus saada elintaso paremmaksi on voittaa jostain veikkauksen pelistä. Sitä kyllä jaksetaan pelata ja odottaa.
Olen lukenut että näköalattomuus periytyy. Koko perhe vanhemmista lapsiin vaan passiivisena olla möllöttää ja odottaa että yhtäkkiä jotain tapahtuisi. Miksei voi itse tehdä jotain, siis niissä puitteissä mitä on ja mitä tarjotaan. Meidänkin kaupungissa sossu makselee bussikortteja vielä liäksi sellaisella joka lähtee jotain tekemään. Ja muutenkin yritetään tukea ja myöntää avustusta. Mutta kun ei vaan kelpaa.
Minusta se on sääli ja en sitä ymmärrä.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas on alkanut vuoden aikana aueta työttömyyden ydin. Alan olla todella vereslihalla, puoliksi jo masentunutkin. Toisaalta olen alkanut nauttia joutilaisuudesta ja joskus "pelkää" joutuvansa töihin taas. Ikää 39 ja elämäni ensimmäistä kertaa työttömänä. Kun sitä saa kylmää vettä naamalle kerta toisensa jälkeen, niin sitä alkaa ihan itseään suojellakseen löytää tilanteesta hyviä puolia. Niin, en ole ihan kokonaan työtön tätä vuotta ollut, vaan päivän varoitusajalla tehnyt aina päivästä jopa kuukauteen sijaisuuksia.
Eikä ole ulosottovelkaa vaan velaton omakotitalo ja hiukan sijoituksia.
Talous lähtee nousuun ihan pian, älä vielä liikaa masennu. Sulla on paljon työvuosia edessä. Ja tuo pätkien tekeminenhän on erinomaista, ajan kysymys vaan koska taas natsahtaa pitkäaikainen pesti! Itsellesi pahinta on masentua ja alkaa kokemaan kehnoutta, aika nyt on tämmönen,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitten tekstien perusteella Suomen negatiivisimma ja näköalattomimmat ihmiset, jotka päälle vielä sairastavat kivitalon kokoista marttyyrikompleksia ovat huonosti menestyvät yrittäjät :D
Vierailija kirjoitti:
Niin samaa mieltä kuin ap olen minä, yli 50-v ammattilainen, parikymmentä vuotta asiakastyötä tämän ryhmän kanssa takana.
Ja säkö uskot ihan oikeasti, että kun hallituksen kärkihankkeet ensi vuonna tuovat yyteet sunkin työpaikalle ja sut tehostetaan pellolle, löydät helposti uuden työpaikan? Tilastojen mukaan yli viisikymppisiä ei enää juuri palkata. Työllistyminen on vaikeaa myös niille, joiden työkokemus on pitkästi samalta alalta ja samoista tehtävistä - siis juuri sun kaltaisille "parikymmentä vuotta samaa duunia tehneille". Oikeasti, sulle voi todellisuus iskeä ikävämpänä kuin kuvitteletkaan.
Mun äiti jäi työttömäksi 58-vuotiaana pari vuotta sitten. Hänellä on amk-koulutus ja paljon erilaista työkokemusta, mutta silti ei löydy työtä - tai ainakaan sellaista työtä, josta joku maksaisi palkkaa. Erilaisia palkattomia vapaaehtoisprojekteja löytyisi kyllä. Enää ei kannata uudelleen kouluttautuakaan, sillä aikaa eläköitymiseen olisi koulun jälkeen vain vuosi tai kaksi. Ja ihan mihin tahansa ei enää edes pysty: nivelissä on valmiiksi kulumaa, joten siivoojan ura kestäisi ehkä 2 viikkoa ja päätyisi ehkä pysyvään indvaliditeettiin. Siksi pitäisi kuitenkin löytää joku koulutusta suurin piirtein vastaava, aivoilla tehtävä työ.
Mä olen itse se kympin tyttö, ja lopulta erinäisten yritysten jälkeen onnistunut kaikessa, missä olen halunnut. Tajuan silti, että oma pikku kuplani ei ole ihan koko maailma.
Ja kuitenkin sitten näiden näköalattomien ties kuinka monennessa polvessa syrjäytyneiden lapsilta ollaan koko ajan ottamassa. Vingutaan jos sossu maksaa niille harrastukset, vingutaan kun ne on siellä päiväkodissa vaikka vanhemmat makaa himassa, vingutaan kaikesta mitä ne saa vaikka ne ei ole mitään ansainneet. Kun ne lapset pyörii yöt ostarilla koska ne ei uskalla mennä kotiin, av-mamma katsoo nenänvarttaan pitkin ja kirjoittaa närkästyneenä palstalle paheksuvan viestin.
Tämä yhteiskunta on valinnut olla tekemättä mitään sen eteen, että näillä lapsilla voisi olla toisenlainen tulevaisuus. Jos ihmistä on 20 vuotta kohdeltu kuin saastaa, on ihan turha ihmetellä miksi sen persoonallisuus ja asenne on jotenkin viturallaan eikä se nyt oikein innostu mistään. Yhteiskunta on monille vihollinen, ja ihan syystäkin.
Että tekopyhää joulua vaan teillekin.
Niin. Systeemin suorittama silmään kuseminen, valehtelu ja "toinen käsi antaa, toinen käsi ottaa"-meininki traumatisoi ja passivoi ihmiset koska mihinkään ei voi omalla panoksellaan vaikuttaa. Ihminen hukkuu byrokratian viidakkoon ja oikeata apua sen hymistelyn sijaan ei mistään saa kun kerran menee taloutensa ryssimään.
Voittajan kortit nykypäivänä onkin käydä töissä silloin kun se on mahdollista, elää vähällä omaisuudella että pääset muuttamaan helposti, ei perhettä, ei velkoja.
Tämä tietenkin sitten siittää erilaisia ongelmia yhteiskuntaan, mutta niiden kanssa joudutaan painimaan vasta sitten 20-30 vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Antaa vain sitä rahhoo, kun se sitä on tullut hakemaan?
Kun se nyt on tähän mennessä aina kielletty, niin eikö voisi koittaa antaa, jotta voisi syödä, asua yms. elää ihmisarvoista elämää? Minusta olisi oikein hyvä idea.
Mitä se ihmisarvo sinulle on? Sitäkö, että saat mitä pyydät, koska se nyt kuuluu ihmisarvoon että sinulle annetaan se mikä niillekin, jotka vähän katsovat eteensä. Saisiko sille rahalle vastineeksi vaatia mitään, vaikkapa jonkunlaisen vastuun ottamista omasta elämästä? Edes vähän?
Jos ja kun olet tottunut menemään siitä mistä lyhytnäköisesti helpoimmalla pääset, tarvitseeko sille asenteellesi tehdä mitään, vai onko noin ihan hyvä?
Kunhan pelleilin. Meillä on muuten puolueen osaston kanssa tällainen vapaa-ajan kerho, jossa me käydään napsimassa noi rahaapyytävät pummit pois kaduilta. Viedään lähimetsään ja niskalaukaus. Nään, että oot karaistunut kaveri. Meillä jotkut vähän arkailee ton pyssyn kanssa. Mites olis? Jos tulisit messiin? Ei sulla varmaan mitään vastaan tuollaisia pummeja ampumasta, niin näyttäsit mallia, kato.
Näkökulmasi tuli selväksi. Siis mielestäsi on murhaan ja teloitukseen verrattava vääryys kysyä, voiko ihmiseltä odottaa jotain vastuuta elämästään sosiaaliturvan vastineeksi. Itse olen eri mieltä.
He. Hyvä vitsi! Varmistat selustasi. Aina hyvä ajatus! Mut joo. Tuu messiin! Raitista ilmaa ja helpotetaan tätä Suomen taloustilannetta. Puoluees paikallistoimistosta kysyt "metsänpeikkoa", niin siitä tää homma alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Antaa vain sitä rahhoo, kun se sitä on tullut hakemaan?
Kun se nyt on tähän mennessä aina kielletty, niin eikö voisi koittaa antaa, jotta voisi syödä, asua yms. elää ihmisarvoista elämää? Minusta olisi oikein hyvä idea.
Mitä se ihmisarvo sinulle on? Sitäkö, että saat mitä pyydät, koska se nyt kuuluu ihmisarvoon että sinulle annetaan se mikä niillekin, jotka vähän katsovat eteensä. Saisiko sille rahalle vastineeksi vaatia mitään, vaikkapa jonkunlaisen vastuun ottamista omasta elämästä? Edes vähän?
Jos ja kun olet tottunut menemään siitä mistä lyhytnäköisesti helpoimmalla pääset, tarvitseeko sille asenteellesi tehdä mitään, vai onko noin ihan hyvä?
Kunhan pelleilin. Meillä on muuten puolueen osaston kanssa tällainen vapaa-ajan kerho, jossa me käydään napsimassa noi rahaapyytävät pummit pois kaduilta. Viedään lähimetsään ja niskalaukaus. Nään, että oot karaistunut kaveri. Meillä jotkut vähän arkailee ton pyssyn kanssa. Mites olis? Jos tulisit messiin? Ei sulla varmaan mitään vastaan tuollaisia pummeja ampumasta, niin näyttäsit mallia, kato.
Näkökulmasi tuli selväksi. Siis mielestäsi on murhaan ja teloitukseen verrattava vääryys kysyä, voiko ihmiseltä odottaa jotain vastuuta elämästään sosiaaliturvan vastineeksi. Itse olen eri mieltä.
He. Hyvä vitsi! Varmistat selustasi. Aina hyvä ajatus! Mut joo. Tuu messiin! Raitista ilmaa ja helpotetaan tätä Suomen taloustilannetta. Puoluees paikallistoimistosta kysyt "metsänpeikkoa", niin siitä tää homma alkaa.
Sinulla taitaa olla mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työvoimapula-puheet tietenkin perustuvat arviolaskelmiin, kuinka paljon meillä pitäisi olla väestön vanhetessa työpaikkoja, jotta nykyinen elintaso säilytettäisiin. Siksi se onkin todella murheellisista että tämä ei tietenkään todellisuudessa pidä paikkansa, vaan työttömyys on suhteellisen korkealla tasolla.
Ja mitä se sitten merkitsee? Se merkitsee sitä, että he, jotka ovat saamapuolella, pääsevät "nauttimaan" kunnollisesta elintason laskusta. ( koskee myös työssäkäyviä, mutta ei niin rajusti). Siksi kannattaisi alkaa pohtimaan, mitä sitä omaan elämäänsä voisi tulevaisuudessa parantaa, koska nykyinen tilanne ei tule olemaan pysyvä.
Kyllä se varmaan monella onkin aika epärealistista se talouden parantaminen töihin pyrkimällä vaikka tekisi mitä. Kurssit eivät johda työpaikkaan, tai keskittymiskyky ei riitä opiskeluun, cv on niin huono että kukaan ei palkkaisi jne, tai sitten on muita ongelmia. Myöskin huono kohtelu voi tehdä järjestelmän vastaiseksi. En kiellä sitä etteikö niitäkin tapauksia ole, joilla olisi mahdollisuuksia mutta eivät yritä. Kuitenkin, jos on pitkäaikaistyötön niin mahdollisuuksia on vähän.
Itse olen tosin esimerkki sellaisesta joka on lähiaikoina valmistumassa amk:sta ja päätymässä hyvin todennäköisesti töihin mahdottoman tuntuisesta tilanteesta. En kuitenkaan sano että muiden pitäisi tehdä samoin, koska onnistumistodennäköisyys tässä oli pieni ja vaati myös huijausta. Olin ollut vuosia työttömänä, riippuvainen unilääkkeistä ja käytin runsaasti alkoholia, koska en enää kestänyt lääkkeistä tulevaa oloa.
En ole kuitenkaan erityisen kiitollinen yhteiskunnalle, koska se on vaikuttanut paljon siihen miksi päädyin niin huonoon tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tosin esimerkki sellaisesta joka on lähiaikoina valmistumassa amk:sta ja päätymässä hyvin todennäköisesti töihin mahdottoman tuntuisesta tilanteesta.
Ajatus katosi tekstiä muokatessa, tarkoitin että tilanne ennen opiskelua oli sellainen että siitä ei pitänyt olla mahdollista päästä enää töihin.
Mua ottaa niin sielusta lukea, kuinka toisille tarjottaisiin töitä, muttei kiinnosta ja ollaan vaativia... Meiltä löytyy kotoa 48-vuotias (eli yli-ikäinen? mielummin nariseva nuori vai?) mies, jolla on yhtenäinen työhistoria ennen tätä työttömyyttä, ammattitaitoa sekä vanhaan että uuteen, lähtisi töihin pienelläkin palkalla. On hoikka, urheilullinen, nuorekas, täysin terve henkisesti ja fyysisesti (ei tule kipeäksi fyysisestä työstä), ei ole koskaan sairaslomalla, hoitaa vastuullisesti työnsä jne. Mutta eipä kelpaa mihinkään. Ilmaisharjoittelussa oli 5kk omalla alallaan tehden täyttä työpäivää itsenäisesti, ei yhtään saikkupäivää tai muuta rokulia ja sai parhaat mahdolliset arviot ja suosittelijat sieltä. Teki jopa ylitöitä ilmaistyöntekijänä saamatta mitään korvausta. On aina ollut pidetty kaveri ja osallistui työpaikan rientoihinkin, jotta ei vaikuttaisi nörtiltä. Sellainen perusjamma, joka tulee kaikkien kanssa toimeen.
Olen vaan niin suruissani miehen puolesta. Samaan aikaan lehdissä itketään, kun työttömiä ei kiinnosta työ ja ollaan vaativia ja vaaditaan etuja jne. Missä ne työpaikat meille olisi? Mun mies tulisi mielellään, aluksi riittäisi ihan 10 Euron tuntipalkkakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hallitus ainakin katsoo sieltäpikku kuplastaan tätä maailmaa. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistuminen pitkäaikaistyöttömien lapsilta on suora tuki kurjuuden ylisukupoleistumiseen. Ymmärrän, jos aikuisten kanssa ei jakseta, mutta sitä en käsitä, että miksi lapsilta viedään loppukin normaali elämä. Päivähoito-oikeus pitäisi olla keskusteltavissa muutoinkin kuin kuntoutuksen kannalta, jo ennen kuntoutustarvetta tulisi olla mahdollisuus leikkiin ja lauluun muiden ikätoverien kanssa.
Hyvä keskustelu. Itsekin alalla toimivana tunnistan edellä kirjatut tunteet ja ajatukset (niin sen turhautumisen kuin myötätunnon).
Itse toivoisin, että työmarkkinajärjestöt joustaisivat enemmän ja olisi tosiaan mahdollista pienemmälläkin palkalla aloittaa töissä. Esim. vastavalmistuneen, jolla ei ole vielä alan työkokemusta, voisi palkata pienemmällä palkalla ekaksi puoleksi vuodeksi, jotta nuori oppisi työnteon ja puolen vuoden päästä nouseva palkka toimisi myös kannustimena. Samalla työnantajalla ei olisi niin suurta riskiä ottaa osaamatonta (kukaan ei ammattiin pelkällä koulutuksella opi!) henkilöä töihin. Sama juttu pitkäaikaistyöttömien ja oppisopimuksen kohdalla - olisi nykyistä enemmän joustoa palkkataulukoissa, jotta tosiaan voisi aloittaa harjoittelijan palkalla (eli reilusti huonommalla) ja siitä työtaitojen kehittyessä palkka nousta eli sitä matalapalkkaa ei saisi loputtomiin maksaa, vaan tosiaan olisi vain alkuun matalampi. Suomessa vaan työmarkkinajärjestöt vaativat lisää etuja/palkkaa työelämään, mutta se mielestäni estää työttömien pääsyä työmarkkinoille.
Tämä siis olisi kaikkien työhaluisten, mutta jo jonkin aikaa työttöminä olleiden etu. Mutta sitten työssäni tapaan toki niitä, joille mikään muu kuin vakityö ei kelpaa ja ovat kieltäytyneet pätkätöistä ("ei kannata, kun sossusta saa enemmän"). Turhauttaa, kun näkee kuinka nämä tyypit valittavat rahapulaansa ja käyttävät ne tukirahansa päivittäin tupakkaan, energiajuomiin ja rahapeleihin, eivätkä tosiaan tajua, että niistä pätkätöistä moni olisi ilonen ja moni saa pätkätöistä itselleen vakityötäkin ajan saatossa. Sanottakoon tähän myös vielä se, että moni henkilö on aidosti työhaluinen, kunhan se oma paikka vain löytyisi ja ymmärrän kyllä, että työttömänä se "oman itsensä markkinointi" voi olla todella vaikeaa kun on jo lannistunut elämän vastoinkäymisissä. Toivoisin siis myös, että työnantajat ja rekrytoijat ottaisivat rohkeasti töihin niitä, joilla on CV:ssä pitkä aukko. Luultavasti ovat motivoituneempia työntekijöitä ja onnellisia mahdollisuudesta eivätkä kitise turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä keskustelu. Itsekin alalla toimivana tunnistan edellä kirjatut tunteet ja ajatukset (niin sen turhautumisen kuin myötätunnon).
Itse toivoisin, että työmarkkinajärjestöt joustaisivat enemmän ja olisi tosiaan mahdollista pienemmälläkin palkalla aloittaa töissä. Esim. vastavalmistuneen, jolla ei ole vielä alan työkokemusta, voisi palkata pienemmällä palkalla ekaksi puoleksi vuodeksi, jotta nuori oppisi työnteon ja puolen vuoden päästä nouseva palkka toimisi myös kannustimena. Samalla työnantajalla ei olisi niin suurta riskiä ottaa osaamatonta (kukaan ei ammattiin pelkällä koulutuksella opi!) henkilöä töihin. Sama juttu pitkäaikaistyöttömien ja oppisopimuksen kohdalla - olisi nykyistä enemmän joustoa palkkataulukoissa, jotta tosiaan voisi aloittaa harjoittelijan palkalla (eli reilusti huonommalla) ja siitä työtaitojen kehittyessä palkka nousta eli sitä matalapalkkaa ei saisi loputtomiin maksaa, vaan tosiaan olisi vain alkuun matalampi. Suomessa vaan työmarkkinajärjestöt vaativat lisää etuja/palkkaa työelämään, mutta se mielestäni estää työttömien pääsyä työmarkkinoille.
Tämä siis olisi kaikkien työhaluisten, mutta jo jonkin aikaa työttöminä olleiden etu. Mutta sitten työssäni tapaan toki niitä, joille mikään muu kuin vakityö ei kelpaa ja ovat kieltäytyneet pätkätöistä ("ei kannata, kun sossusta saa enemmän"). Turhauttaa, kun näkee kuinka nämä tyypit valittavat rahapulaansa ja käyttävät ne tukirahansa päivittäin tupakkaan, energiajuomiin ja rahapeleihin, eivätkä tosiaan tajua, että niistä pätkätöistä moni olisi ilonen ja moni saa pätkätöistä itselleen vakityötäkin ajan saatossa. Sanottakoon tähän myös vielä se, että moni henkilö on aidosti työhaluinen, kunhan se oma paikka vain löytyisi ja ymmärrän kyllä, että työttömänä se "oman itsensä markkinointi" voi olla todella vaikeaa kun on jo lannistunut elämän vastoinkäymisissä. Toivoisin siis myös, että työnantajat ja rekrytoijat ottaisivat rohkeasti töihin niitä, joilla on CV:ssä pitkä aukko. Luultavasti ovat motivoituneempia työntekijöitä ja onnellisia mahdollisuudesta eivätkä kitise turhia.
No onhan meillä esim. palkkatuki ja kaikenlaiset harjoittelut, jotka tosiaan kannustavat yrityksiä työllistämään. Ongelma on siinä, että kun pitäisi ruveta maksamaan oikeaa palkkaa niin otetaan mieluummin uusi halpa/ilmainen työntekijä tilalle. Tämä on ihan yleinen ongelma, eikä auta niitä työttömiä oikeastaan mitenkään kun sen työsuhteen ajankin joutuu sossun luukulla juoksemaan eikä mitään oikeaa työpaikkaa ole kuitenkaan tulossa.
Onhan se toki cv:ssä parempi että on ollut edes jossakin, mutta kuka oikeasti kuvittelee että oikeisiin palkkatöihin pääsee enää yhtään kukaan jos työt voi teettää puoli-ilmaiseksi kuitenkin??
Vierailija kirjoitti:
Näköalattomuus = ei halua käyttää elämäänsä porvarin orjana suurpääoman palveluksessa.
Noin 98% Suomen yrityksistä on pieniä ja keskisuuria ja yli puolet kaikkien yritysten henkilöstöstä työskentelee niissä. Aika vaikeaa pitää pk-yrityksiä suurpääoman edustajina. Kunhan keksit vain tekosyitä, miksi ei kannattaisi tehdä töitä ja elättää itse itsensä.
Useinkaan itse elämässä jossain määrin onnistunut (koulu->opiskelu->työ jne.) ei tajua sitä toivottomuutta ja katkeruutta, mihin epäonnistuminen ihmisen syöksee. Tämä on inhimillistä ja ymmärrettävääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä keskustelu. Itsekin alalla toimivana tunnistan edellä kirjatut tunteet ja ajatukset (niin sen turhautumisen kuin myötätunnon).
Itse toivoisin, että työmarkkinajärjestöt joustaisivat enemmän ja olisi tosiaan mahdollista pienemmälläkin palkalla aloittaa töissä. Esim. vastavalmistuneen, jolla ei ole vielä alan työkokemusta, voisi palkata pienemmällä palkalla ekaksi puoleksi vuodeksi, jotta nuori oppisi työnteon ja puolen vuoden päästä nouseva palkka toimisi myös kannustimena. Samalla työnantajalla ei olisi niin suurta riskiä ottaa osaamatonta (kukaan ei ammattiin pelkällä koulutuksella opi!) henkilöä töihin. Sama juttu pitkäaikaistyöttömien ja oppisopimuksen kohdalla - olisi nykyistä enemmän joustoa palkkataulukoissa, jotta tosiaan voisi aloittaa harjoittelijan palkalla (eli reilusti huonommalla) ja siitä työtaitojen kehittyessä palkka nousta eli sitä matalapalkkaa ei saisi loputtomiin maksaa, vaan tosiaan olisi vain alkuun matalampi. Suomessa vaan työmarkkinajärjestöt vaativat lisää etuja/palkkaa työelämään, mutta se mielestäni estää työttömien pääsyä työmarkkinoille.
Tämä siis olisi kaikkien työhaluisten, mutta jo jonkin aikaa työttöminä olleiden etu. Mutta sitten työssäni tapaan toki niitä, joille mikään muu kuin vakityö ei kelpaa ja ovat kieltäytyneet pätkätöistä ("ei kannata, kun sossusta saa enemmän"). Turhauttaa, kun näkee kuinka nämä tyypit valittavat rahapulaansa ja käyttävät ne tukirahansa päivittäin tupakkaan, energiajuomiin ja rahapeleihin, eivätkä tosiaan tajua, että niistä pätkätöistä moni olisi ilonen ja moni saa pätkätöistä itselleen vakityötäkin ajan saatossa. Sanottakoon tähän myös vielä se, että moni henkilö on aidosti työhaluinen, kunhan se oma paikka vain löytyisi ja ymmärrän kyllä, että työttömänä se "oman itsensä markkinointi" voi olla todella vaikeaa kun on jo lannistunut elämän vastoinkäymisissä. Toivoisin siis myös, että työnantajat ja rekrytoijat ottaisivat rohkeasti töihin niitä, joilla on CV:ssä pitkä aukko. Luultavasti ovat motivoituneempia työntekijöitä ja onnellisia mahdollisuudesta eivätkä kitise turhia.
No onhan meillä esim. palkkatuki ja kaikenlaiset harjoittelut, jotka tosiaan kannustavat yrityksiä työllistämään. Ongelma on siinä, että kun pitäisi ruveta maksamaan oikeaa palkkaa niin otetaan mieluummin uusi halpa/ilmainen työntekijä tilalle. Tämä on ihan yleinen ongelma, eikä auta niitä työttömiä oikeastaan mitenkään kun sen työsuhteen ajankin joutuu sossun luukulla juoksemaan eikä mitään oikeaa työpaikkaa ole kuitenkaan tulossa.
Onhan se toki cv:ssä parempi että on ollut edes jossakin, mutta kuka oikeasti kuvittelee että oikeisiin palkkatöihin pääsee enää yhtään kukaan jos työt voi teettää puoli-ilmaiseksi kuitenkin??
No sen takia juuri tarkoitinkin, että palkkatuen sijasta tällainen "oikea palkka" kannustaisi enemmän. Voihan siihen säätää lailla, että puolen vuoden jälkeen ei saa irtisanoa muuten kuin erittäin painavasta syystä eikä tilalle saa palkata halpatyövoimaa --> eli ei saa ketjuttaa halvempaa työvoimaa, vaan jos puolen vuoden jälkeen tyyppi on työkykyinen ja toimelias, niin palkannosto normitasolle. Tosin kunnat ja järjestöt usein palkkaavat palkkatuella, koska ei ole varaa muuhun eikä siten se palkkatuettu vie kenenkään "oikean" työntekijän paikkaa. Palkkatuen hakeminen on kuitenin vähän työlästä, joten harva yrittäjä jaksaa sitä ketjutusta loputtomiin, jos on kunnollisia työntekijöitä tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä keskustelu. Itsekin alalla toimivana tunnistan edellä kirjatut tunteet ja ajatukset (niin sen turhautumisen kuin myötätunnon).
Itse toivoisin, että työmarkkinajärjestöt joustaisivat enemmän ja olisi tosiaan mahdollista pienemmälläkin palkalla aloittaa töissä. Esim. vastavalmistuneen, jolla ei ole vielä alan työkokemusta, voisi palkata pienemmällä palkalla ekaksi puoleksi vuodeksi, jotta nuori oppisi työnteon ja puolen vuoden päästä nouseva palkka toimisi myös kannustimena. Samalla työnantajalla ei olisi niin suurta riskiä ottaa osaamatonta (kukaan ei ammattiin pelkällä koulutuksella opi!) henkilöä töihin. Sama juttu pitkäaikaistyöttömien ja oppisopimuksen kohdalla - olisi nykyistä enemmän joustoa palkkataulukoissa, jotta tosiaan voisi aloittaa harjoittelijan palkalla (eli reilusti huonommalla) ja siitä työtaitojen kehittyessä palkka nousta eli sitä matalapalkkaa ei saisi loputtomiin maksaa, vaan tosiaan olisi vain alkuun matalampi. Suomessa vaan työmarkkinajärjestöt vaativat lisää etuja/palkkaa työelämään, mutta se mielestäni estää työttömien pääsyä työmarkkinoille.
Tämä siis olisi kaikkien työhaluisten, mutta jo jonkin aikaa työttöminä olleiden etu. Mutta sitten työssäni tapaan toki niitä, joille mikään muu kuin vakityö ei kelpaa ja ovat kieltäytyneet pätkätöistä ("ei kannata, kun sossusta saa enemmän"). Turhauttaa, kun näkee kuinka nämä tyypit valittavat rahapulaansa ja käyttävät ne tukirahansa päivittäin tupakkaan, energiajuomiin ja rahapeleihin, eivätkä tosiaan tajua, että niistä pätkätöistä moni olisi ilonen ja moni saa pätkätöistä itselleen vakityötäkin ajan saatossa. Sanottakoon tähän myös vielä se, että moni henkilö on aidosti työhaluinen, kunhan se oma paikka vain löytyisi ja ymmärrän kyllä, että työttömänä se "oman itsensä markkinointi" voi olla todella vaikeaa kun on jo lannistunut elämän vastoinkäymisissä. Toivoisin siis myös, että työnantajat ja rekrytoijat ottaisivat rohkeasti töihin niitä, joilla on CV:ssä pitkä aukko. Luultavasti ovat motivoituneempia työntekijöitä ja onnellisia mahdollisuudesta eivätkä kitise turhia.
No onhan meillä esim. palkkatuki ja kaikenlaiset harjoittelut, jotka tosiaan kannustavat yrityksiä työllistämään. Ongelma on siinä, että kun pitäisi ruveta maksamaan oikeaa palkkaa niin otetaan mieluummin uusi halpa/ilmainen työntekijä tilalle. Tämä on ihan yleinen ongelma, eikä auta niitä työttömiä oikeastaan mitenkään kun sen työsuhteen ajankin joutuu sossun luukulla juoksemaan eikä mitään oikeaa työpaikkaa ole kuitenkaan tulossa.
Onhan se toki cv:ssä parempi että on ollut edes jossakin, mutta kuka oikeasti kuvittelee että oikeisiin palkkatöihin pääsee enää yhtään kukaan jos työt voi teettää puoli-ilmaiseksi kuitenkin??
No sen takia juuri tarkoitinkin, että palkkatuen sijasta tällainen "oikea palkka" kannustaisi enemmän. Voihan siihen säätää lailla, että puolen vuoden jälkeen ei saa irtisanoa muuten kuin erittäin painavasta syystä eikä tilalle saa palkata halpatyövoimaa --> eli ei saa ketjuttaa halvempaa työvoimaa, vaan jos puolen vuoden jälkeen tyyppi on työkykyinen ja toimelias, niin palkannosto normitasolle. Tosin kunnat ja järjestöt usein palkkaavat palkkatuella, koska ei ole varaa muuhun eikä siten se palkkatuettu vie kenenkään "oikean" työntekijän paikkaa. Palkkatuen hakeminen on kuitenin vähän työlästä, joten harva yrittäjä jaksaa sitä ketjutusta loputtomiin, jos on kunnollisia työntekijöitä tarjolla.
Valitettavasti nykyhallitus on tekemässä työntekijän kyykyttämisestä vielä entistäkin helpompaa, joten missään nimessä nykytilanteeseen ei voida tuoda yhtään uusia keinoja ilmaistyövoiman käyttöön. Esim. 12 kk koeaika + määräaikaisuuksien ketjuttaminen ilman syytä + alun reilusti halvempi palkka = katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se syy, miksi töihin, jotka käytännössä on sosiaalityötä, ei pitäisi ottaa pirtsakoita kympin tyttöjä ohjaajiksi ja neuvojiksi. Ne maailmat on niin erillään toisistaan, että ihmiset ei kohtaa. Kympin tyttö pettyy ja turhautuu ja alkaa vihaamaan asiakkaitaan. Ja asiakas taas ei saa mitään siitä, että tiskin toisella puolella oleva ihminen puhuu hänelle täysin vierasta kieltä.
Olen itse ollut molemmilla puolilla tätä maailmaa, eikä mulla ole halua tuomita. Idealistisuuden korvaaminen realismilla on kivuliasta, mutta se on ainoa keino ymmärtää. Hyväksyä ei tarvitse, mut ymmärrystään täytyy kehittää, jos aikoo olla näiden ihmisten kanssa tekemisissä. Muuten kannattaa vaihtaa työpaikkaa.
Tuo on ihan totta. Olen seurannut juuri yhtä nuorta tyttöä jolla on hirveä halu auttaa ja haluaa sossuksi. Sen verran kaukaa etten ole kehdannut suoraan sanoa ettei nyt ihmeessä. Itsekin kehnon itsetunnon omaava, epävarma nuori tyttö haluaa auttaa vähäosaisia. Sitä voi vaan ajatella millainen shokki on tavata eka päihdepäissään agressiivisesti omiaan vaativa asiakas, ei ihan varmaan sitä mitä tyttö kuvittelee. Kyllä sossun puolella tarvittaisiin paljon juuri noita molemman puolen tajuavia. Samoin sossu ja päihdehoito pitäisi saada enemmän seurustelemaan. A-klinikan linja auttaa ihmistä siihen tavoitteeseen mihin itse haluaa (esim. jos haluaa juoda, pikkuisenko vähennettäisiin) ei taida hirveän hyvin auttaa jos on kunnon päihderiippuvuus, huumeperheissä linja ja systeemi on paljon selkeämpi (lapset pois jos käyttävä äijä ei häviä kuvioista). Oikeasti minua surettaa hirveästi tuo huono-osaisuuden periytyminen. Näitä perheitä on paljon, ja niihin lapsia syntyy enemmän kuin muihin, aloitetaan teiniraskauksilla, jäädään tuilla hoitamaan yksinhuoltajana lasta, niitä sitten tippuu useampia, ei ammattia, ei tulevaisuudenhaaveita... Voi kun tietäiskin millä tuon saa katkaistua. Pelkkä raha ei riitä jos se suoraan annetaan, passivoi vaan lisää, mutta mikä on se avustuksen, eteenpäin pukkimisen, kannustuksen ja oman vastuun vaatimisen oikea suhde?
Jep, huono-osaisuuden periytyminen on koko yhteisön syöpä, koska se estää tervettä kiertoa yhteiskunnassa. Lahjakkaat syrjäytyneiden lapset eivät pääse esiin ja toisaalta eliitin lahjattomat lapset suorastaan työnnetään tai ostetaan hyville paikoille. Se on huono homma, sen tajuaa jokainen selväjärkinen. Ja isojen maiden ei tällaisesta tarvitse niin välittää, mut pienten väestömäärien kyllä, ehdottomasti.
Osuva repliikki Tuhlaajapoika-leffasta: Eläintarha? Se on eläinten vankila. Ne on siellä, koska niiden vanhemmat on ollut eläimiä.
Olet niin oikeassa! Olen itse usein miettinyt miksi tätä ei ymmärretä nykyisessä "minä minä" -maailmassa. Suomessa ei olisi varaa tuhlata ihmispotentiaalia tällä tavoin kuin nykyään tehdään.
Alue: Aihe vapaa
Työvoimapula koskettaa tällä hetkellä lääkäreitä, hoitajia, sosiaalityöntekijöitä, lastentarhanopettajia ja erityisopettajia. Missään näissä ammateissa ongelma ei ole se, etteikö kouluihin ole riittävästi hakijoita, vaan se, että yhteiskunta keinotekoisesti pitää esimerkiksi lääketieteellisen sisäänottokiintiön liian pienenä.
Ja toisaalta, työvoimapulasta kärsii myös esimerkiksi puhelinmyyntityö....jaa-a, miksiköhän on näin. ;D