Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se näköalattomuus ja minkään yrittämisen vastustaminen tuli mulle yllätyksenä asiakkaiden kanssa...
21.12.2015 |
Tuosta köyhyyskeskustelusta tuli mieleeni aika, kun työskentelin pitkäaikaistyöttömien kanssa. Niin kyllä siinä tuli minulle, omasta mielestäni ihan normaalin lapsuuden ja opiskeluajan eläneelle ja sitten työllistyneelle, yllätyksenä se lamaannus, muutosvastarinta, näköalattomuus ja minkään yrittäminen paremman tulevaisuuden eteen noilla asiakkailla.
Ensinnäkään mikään "ei kannata". Joku perusasia, että töihin meno ei kannata, koska monet ovat ulosotossa. Tämä ulostto on sitten heidän mielestään semmoinen pysyvä ja ikuinen tila, joka ei ikinä muuksi muutu. Monet ei tiedä että paljonko sitä velkaa siellä on, kuinka monelle tai että milloin ne menee vanhaksi tai mistä ne on ylipäätään tullut. Hoetaan vaan että vouti vie, ei kannata alkaa voutille töitä tekemään ja sitten ne "laskee" että tavan lapiohommista pitäisi työnantajan alkaa maksaa jotain 5000 tonnin palkkaa "että kannattasi kun vouti vie".
Mitään semmoista ajatustakaan ei ole, että tekis maksujärjestelyjä, hakis velkasaneerausta tai ottais selvää että mistä ne velat on tullut ei ole. Kaikki ulosmitattava vaan on jotenkin mystisesti langennut heille ihan voutin vittuiluna, eikä kukaan muista että siellä on semmoisia velkoja mitä ne on ihan itse itselleen hankkineet. Ei kaikilla esim. ole jotain älyttömiä takausvelkoja kaatuneena syliin.
Sitten kun esittelee, että entä jos menisit kurssille, jotain aloittamaan vaikka tästä- ja -tästä , ja sitten mahdollisesti vois päästä sinne-ja-sinne, niin sekään ei kannata. Ne tietää jo etukäteen ettei ikinä tule etenemään siinäkään. Jos sanoo että eihän sitä voi tietää, että aina kannattaa jostain aloittaa, niin sitä ne ei näe ollenkaan.
Kurssilla ei kuulemma kannata, koska sieltä ei heti opiskeluaikana ala tulla moninkertaisesti rahaa. Mikään pitkäjänteinen suunnitelma, että jos satsais nyt tähän, niin vuoden kuluttua olis mahdollisuudet tähän, ei onnistu. Jos jo kurssiaikana ei tule täyttä palkkaa ja sen jälkee suoraan vakipaikkaa kaikilla ikälisillä, niin ei se kannata.
Joku yrittäjä tarjosi työpaikkaa nuorelle miehelle. Kokopäivätyö ja alkupalkka sen alan tes:n mukainen mitä alussa saadaan. Mutta tämä ei käynyt. Hän vertasi palkkaansa jonkun kaverin palkkaan, joka kuulemma paljon parempi. No, varmaan siksi että kaverillasi on vuosia pidempi kokemus. Että jostain sunkin pitää aloittaa etkä sä voi heti saada samaa palkkaa kuin muut alalla pitempään olleet, Mutta tämä ei käynyt. Kaveri ei siis pystynyt ajattelemaan edes niin pitkään eteen taikka taaksepäin, että olisi nähnyt miten tuo palkkakehitys ja edistyminen menee. Joten ei sitten ottanut paikkaa tämmöisellä markan syyllä, ja oli vielä närkästynyt kun määrättiin 5kk rangaistustyössäoloehto.
5kk rangaistustyössäolo ehto on useimmille ns. ikuinen karenssi. Tämä tuli suomessa yllätyksenä, kun idea kopioitiin Tanskasta, jossa tanskalaiset otti sen niin että siitä päästiin eroonkin. Mutta ei suomalaiset, Ne jää sitten siihen jäkittään, että tämmöinen tuli eikä ikinä saa sitä enää poistettua.
Muutosvastarinta oli minulle ihan käsittämätöntä. Missään ei nähty mitään mahdollisuutta, mikään ei kannata yrittää, mitään ei voi suunnitella ja alkaa toteuttaa. Ainoa mahdollisuus saada elintaso paremmaksi on voittaa jostain veikkauksen pelistä. Sitä kyllä jaksetaan pelata ja odottaa.
Olen lukenut että näköalattomuus periytyy. Koko perhe vanhemmista lapsiin vaan passiivisena olla möllöttää ja odottaa että yhtäkkiä jotain tapahtuisi. Miksei voi itse tehdä jotain, siis niissä puitteissä mitä on ja mitä tarjotaan. Meidänkin kaupungissa sossu makselee bussikortteja vielä liäksi sellaisella joka lähtee jotain tekemään. Ja muutenkin yritetään tukea ja myöntää avustusta. Mutta kun ei vaan kelpaa.
Minusta se on sääli ja en sitä ymmärrä.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se syy, miksi töihin, jotka käytännössä on sosiaalityötä, ei pitäisi ottaa pirtsakoita kympin tyttöjä ohjaajiksi ja neuvojiksi. Ne maailmat on niin erillään toisistaan, että ihmiset ei kohtaa. Kympin tyttö pettyy ja turhautuu ja alkaa vihaamaan asiakkaitaan. Ja asiakas taas ei saa mitään siitä, että tiskin toisella puolella oleva ihminen puhuu hänelle täysin vierasta kieltä.
Olen itse ollut molemmilla puolilla tätä maailmaa, eikä mulla ole halua tuomita. Idealistisuuden korvaaminen realismilla on kivuliasta, mutta se on ainoa keino ymmärtää. Hyväksyä ei tarvitse, mut ymmärrystään täytyy kehittää, jos aikoo olla näiden ihmisten kanssa tekemisissä. Muuten kannattaa vaihtaa työpaikkaa.
Ihan tavallisennäköisen suomalaisen kympintytön elämä on kehdosta hautaan sellaista disney-satua että voi olla vaikea ymmärtää millaisia vastoinkäymisiä toisten elämään mahtuu.
Kaikki on tullut kuin itsestäänselvyytenä ja jos on pitkään ollut jossain virastotyössä niin todennäköisesti ei ole mitään käsitystä millaista työnhaku nykyään on.
Sitten noista työkkärin tai sossun toimenpiteistä, ei kukaan joka niissä kykenee käymään ole niin tyhmä etteikö tietäisi kuinka varmasti niistä mitään oikeaa työtä oikealla palkalla heltiää. Ei käytännössä koskaan.
Jostain syystä siitä kyllä kerrotaan valtamedioissakin, miten toimenpiteisiin osallistuneiden määrä on kehittynyt mutta ei siitä, minkälaisia tuloksia niillä saadaan. Sitä tietoa ei joko löydy mistään tai sitten sitä täytyy etsiä suurennuslasin kanssa.
Kun olet miljoona kertaa elävässä elämässä saanut todistaa ettei mikään tuota toivomaasi tulosta, miten vitussa se pitäisi uskoa kun joku todellisuudesta vieraantunut virastoakka jauhaa paskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole veloissa, ja olen aina tähän astisen elämäni aikana tehnyt ihan tavallist a duunarin työtä ja mikäs siinä, työ kuin työ on aina kunniallinen asia. Nyt olen kuitenkin väsynyt olemaan pätkäläinen ja "ei mitään", koska minulla ei ole koulutusta. Lapsuuteni elin alkoholisti, insesti-vanhemman varjossa. Täysi-ikäisenä (18v.) tuli velkojen maksujen aika. Ei suinkaan vanhemmalleni, vaan minulle vanhempai teoista, eli vajosin syvään masennukseen. Ei puhettakaan opiskelusta, kun en käynyt edes kaupassa. Mikään ei tuntunut millekään, viiltelin ja viruin kotona. Luojan kiitos alkoholi ja päihteet eivät kuuluneet elämääni silloinkaan. Töitä tein pitkien sairaslomieni välillä, minkä pystyin, varsinaisesti työttömänä en ole ollut ikinä pitkiä aikoja (pari- kolme päivää max. niin, että lomarahat ym edut katkeavat). Työtodistukseni ovat täysin CV-kelpoisia. Ehkä suurimpia ongelmiani onkin aina ollut suuri tunnollisuus ja lojaalius esimerkiksi työnantajaa kohtaan.
Sittemmin aloin parantua. Nyt hieman alle kolmekymppisenä koen ensimmäistä kertaa elänässäni olevani eheytynyt niin, että päätin mennä iltalukioon ja sen jälkeen pyrin johonkin korkeakouluun. Olen menestynyt tähän asti kiitettävästi.
Iltalukiosta en saa mitään korvauksia mistään. Teen sen nälkäpalkalla. Työkkäri yrittää alinomaa kaikkia kursseja ym. Yhdellekään en mene. En myöskään ota vastaan vuorotyötä, enkä iltatyötä. Kerrankin elämässäni olen nyt lojaali omalle unelmalleni saada hyvä koulutus ja sitä kautta hyvä työ. Siitä voi tietty työkkärille tulla olo, että olen laiska, näköalaton luuseripultsari, vaikka luen kotona 8-12 h. Ja lakihan on laki, sille työkkäri ei mitään voi, mutta eipä ole tullut yhtäkään kannustavaa sanaa, vaikka olen raitis (aina ollut), velaton, työssäoloehto täyttyy, minulla on selkeä ja strukturoitu tulevaisuudensuunnitelma jne.
Tämä on hankala ja monisyinen asia johon ei ole suoraa vastausta. Ymmärrän hyvin apn kommentin asiasta ja järkytyksestä. Nykyinen työelämä on haastava monelle jolloin väliinputoajia tulee väistämättä. Itseäkin kiinnostaisi tietää miten erilailla työelämä näyttäytyy eri ihmisille. Toiselle löytyy töitä vaikka ajat olisivat kuinka vaikeat kun taas toiselle eivät ovet aukea millään.
Varsinkin nuorille tilanne on haastava. Cvtä pitäisi pystyä rakentamaan jo heti 15 vuotiaasta asti.
En ymmärrä mitä usko näillä te-keskuksen ihmisillä on näihin niiden kursseihin, onhan sitä tutkittu usemamman kerran että työllistyminen on todella huono näiltä kursseilta ja estävät jopa oikeasti työllistymistä. koska sitovat liikaa ihmistä, en itse ainakaan 6-8 tunnin ilmaisen harjoittelun päälle jaksa hakea enää töitä, koska en jaksa nytenkään hakea, vaikka käyn palkkatöissä kunnon palkalla.
Kurssit eivät valvoita mitenkään työllistämään yhteistyöyrityksiä ja vastaavia, monet käyttävät vain ilmaista työvoimaa jos on mahdollista sitä saada. sitten uuden kaverit töihin taas ja ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Niin samaa mieltä kuin ap olen minä, yli 50-v ammattilainen, parikymmentä vuotta asiakastyötä tämän ryhmän kanssa takana. "Sossun ämmät" tuli ja vei lapset ilman syytä, jopa joo...vaikka sitä "viemistä" saattaa edeltää vuosien päihdeputki, kymmenien tuhansien eurojen vierotushoidot ja lapsilla monet sijaiskodit.
Aina voi ratsastaa huonolla lapsuudella ja uhriutua niin, ettei koskaan ole itse vastuussa mistään. Mikään ei kiinnosta, mikään ei kannata.
Olen alkanut ajatella että kunpa tulisi sota, seuloisi jyvät akanoista...
NO joo, tuo tulee juuri turhautumisesta. Yrittää auttaa eikä mikään auta, aina samassa suossa ja ihmiset näyttävän kaivavan itseään syvemmälle suohon. Näinhän se menee. Kun katselet asiaa molempien maailmoiden kannalta niin ymmärrät toisten laamaantuneisuuden mutta myös turhaantumisen ettei mikään kaadettu raha auta. Tiedättekö te näitä perheitä, joita tekohengitetään pysymään yhdessä, vanhemmat käy päihdekuntoutuksessa, lapset terapiassa ja perhe yhdessä sossun järjestämillä perheleireillä ja kylpylöissä. Ja sitten kuitenkin vanhemmat taas ratkeaa juomaan, naapurit valittaa ja lapset hätähuostaanotetaan... Viimeinen sossun lause on raju mutta ymmärrän turhautumisen. Jotenkin pitäisi saada aina se alamäki katkaistua ajoissa, että noita epätoivoisia keissejä olisi vähemmän ja sossutkin näkisi joskus sen avun auttavan. Ja ihmiset pääsisivät jaloilleen eikä koko sosiaaliturva olisi vaan tekohengitystä jolla masentunutta ja lamaantunutta sakkia pidetään hengissä, anttetaan mahdollisuus taas ryypätä seuraavaan kelakorvauspäivään... Tämä siis niissä ongelmatapauksissa, ei missään nimessä koske kaikkia työttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole veloissa, ja olen aina tähän astisen elämäni aikana tehnyt ihan tavallist a duunarin työtä ja mikäs siinä, työ kuin työ on aina kunniallinen asia. Nyt olen kuitenkin väsynyt olemaan pätkäläinen ja "ei mitään", koska minulla ei ole koulutusta. Lapsuuteni elin alkoholisti, insesti-vanhemman varjossa. Täysi-ikäisenä (18v.) tuli velkojen maksujen aika. Ei suinkaan vanhemmalleni, vaan minulle vanhempai teoista, eli vajosin syvään masennukseen. Ei puhettakaan opiskelusta, kun en käynyt edes kaupassa. Mikään ei tuntunut millekään, viiltelin ja viruin kotona. Luojan kiitos alkoholi ja päihteet eivät kuuluneet elämääni silloinkaan. Töitä tein pitkien sairaslomieni välillä, minkä pystyin, varsinaisesti työttömänä en ole ollut ikinä pitkiä aikoja (pari- kolme päivää max. niin, että lomarahat ym edut katkeavat). Työtodistukseni ovat täysin CV-kelpoisia. Ehkä suurimpia ongelmiani onkin aina ollut suuri tunnollisuus ja lojaalius esimerkiksi työnantajaa kohtaan.
Sittemmin aloin parantua. Nyt hieman alle kolmekymppisenä koen ensimmäistä kertaa elänässäni olevani eheytynyt niin, että päätin mennä iltalukioon ja sen jälkeen pyrin johonkin korkeakouluun. Olen menestynyt tähän asti kiitettävästi.Iltalukiosta en saa mitään korvauksia mistään. Teen sen nälkäpalkalla. Työkkäri yrittää alinomaa kaikkia kursseja ym. Yhdellekään en mene. En myöskään ota vastaan vuorotyötä, enkä iltatyötä. Kerrankin elämässäni olen nyt lojaali omalle unelmalleni saada hyvä koulutus ja sitä kautta hyvä työ. Siitä voi tietty työkkärille tulla olo, että olen laiska, näköalaton luuseripultsari, vaikka luen kotona 8-12 h. Ja lakihan on laki, sille työkkäri ei mitään voi, mutta eipä ole tullut yhtäkään kannustavaa sanaa, vaikka olen raitis (aina ollut), velaton, työssäoloehto täyttyy, minulla on selkeä ja strukturoitu tulevaisuudensuunnitelma jne.
Tässä kannustava sana: Hyvä!
Vierailija kirjoitti:
> Antaa vain sitä rahhoo, kun se sitä on tullut hakemaan?
Kun se nyt on tähän mennessä aina kielletty, niin eikö voisi koittaa antaa, jotta voisi syödä, asua yms. elää ihmisarvoista elämää? Minusta olisi oikein hyvä idea.
No kun sitä rahaa annetaan jo aika paljon. Ja aika monille. Ja niitä nettomaksajia on aika vähän. Et do your math!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannatakaan mennä "työhön", josta ei saa palkkaa. Mieheni.on ollut työpajalla ohjaajana ja sanoi sen olevan aikuisten päiväkoti. Ei sieltä mihinkään ylenemään päässyt, vaikka muuta siellä koko ajan lupailtiin. Miestäni säälitti eikä hän suostunut valehtelemaan niille.
Mieheni oli siellä vuoden, kun sai palkkatukea normaaliin palkkaan. Hän on yliopistokoulutettu.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole veloissa, ja olen aina tähän astisen elämäni aikana tehnyt ihan tavallist a duunarin työtä ja mikäs siinä, työ kuin työ on aina kunniallinen asia. Nyt olen kuitenkin väsynyt olemaan pätkäläinen ja "ei mitään", koska minulla ei ole koulutusta. Lapsuuteni elin alkoholisti, insesti-vanhemman varjossa. Täysi-ikäisenä (18v.) tuli velkojen maksujen aika. Ei suinkaan vanhemmalleni, vaan minulle vanhempai teoista, eli vajosin syvään masennukseen. Ei puhettakaan opiskelusta, kun en käynyt edes kaupassa. Mikään ei tuntunut millekään, viiltelin ja viruin kotona. Luojan kiitos alkoholi ja päihteet eivät kuuluneet elämääni silloinkaan. Töitä tein pitkien sairaslomieni välillä, minkä pystyin, varsinaisesti työttömänä en ole ollut ikinä pitkiä aikoja (pari- kolme päivää max. niin, että lomarahat ym edut katkeavat). Työtodistukseni ovat täysin CV-kelpoisia. Ehkä suurimpia ongelmiani onkin aina ollut suuri tunnollisuus ja lojaalius esimerkiksi työnantajaa kohtaan.
Sittemmin aloin parantua. Nyt hieman alle kolmekymppisenä koen ensimmäistä kertaa elänässäni olevani eheytynyt niin, että päätin mennä iltalukioon ja sen jälkeen pyrin johonkin korkeakouluun. Olen menestynyt tähän asti kiitettävästi.Iltalukiosta en saa mitään korvauksia mistään. Teen sen nälkäpalkalla. Työkkäri yrittää alinomaa kaikkia kursseja ym. Yhdellekään en mene. En myöskään ota vastaan vuorotyötä, enkä iltatyötä. Kerrankin elämässäni olen nyt lojaali omalle unelmalleni saada hyvä koulutus ja sitä kautta hyvä työ. Siitä voi tietty työkkärille tulla olo, että olen laiska, näköalaton luuseripultsari, vaikka luen kotona 8-12 h. Ja lakihan on laki, sille työkkäri ei mitään voi, mutta eipä ole tullut yhtäkään kannustavaa sanaa, vaikka olen raitis (aina ollut), velaton, työssäoloehto täyttyy, minulla on selkeä ja strukturoitu tulevaisuudensuunnitelma jne.
Sinä olet juuri sellainen millaisia pitäisi olla enemmänkin! Todella hienoa! On ihan eri asia pysyä työttömänä kun on tuollainen selkeä tavoite, sitä tuskin kukaan paheksuu. Ja sitä kuinka olet nousemassa hyvin hankalasta taustastasi huolimatta jaloillesi, toteuttamassa itseäsi kykyjesi ja älysi mukaisesti niin ei voi kun hattua nostaa! Ja sinunlaisesi ihmiset olisivat niitä parhaita myös sosiaalipuolelle töihin, tosin mieti nyt haluatko sitä jos koko lapsuutesi olet joutunut jo siinä suossa tarpomaan (plus palkka ei kovin häävi ole, monet muut akateemiset saa paljon parempaa). Onnea lukuihin ja elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä usko näillä te-keskuksen ihmisillä on näihin niiden kursseihin, onhan sitä tutkittu usemamman kerran että työllistyminen on todella huono näiltä kursseilta ja estävät jopa oikeasti työllistymistä. koska sitovat liikaa ihmistä, en itse ainakaan 6-8 tunnin ilmaisen harjoittelun päälle jaksa hakea enää töitä, koska en jaksa nytenkään hakea, vaikka käyn palkkatöissä kunnon palkalla.
Kurssit eivät valvoita mitenkään työllistämään yhteistyöyrityksiä ja vastaavia, monet käyttävät vain ilmaista työvoimaa jos on mahdollista sitä saada. sitten uuden kaverit töihin taas ja ilmaiseksi.
Tuohon tulisi saada kyllä sellainen muutos, että yrittäjä on velvollinen palkkaamaan tämän harjoittelijan, ellei ole näyttää jotain pätevää syytä olla palkkaamatta. Ja ilmaistyöntekijöiden lähettäminen yrityksen harjoitteluun tulisi lopettaa vaikkapa kun kolmas harjoittelija on jätetty palkkaamatta, niin saisi estettyä nuo yrityksien keplottelut saada ilmaistyöntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Suomen HUUTAVA työvoimapula pahenee vaan jatkuvasti.
Suomessa on työvoimapula.
Ei tietenkään mitään osaamattomia & laiskoja & epärealistiset palkkatoiveet omaavia elämäm koululaisia kaivata vaan koulutettuja hyödyllisiä ihmisiä.
Kirjoitan vielä uudestaan ja oikein hi-taaaas-ti jotta lähiöpirjotkin ymmärtävät: meillä on työttömyys ja työvoimapula yhtä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Olen samalla alalla, mutta itse en osaa mitenkään moittia asiakkaita. Ajattelen nimittäin niin, että jokainen ihminen haluaisi, jos kokisi että se on mahdollista, menestyä elämässään. Menestys tarkoittaa eri ihmisille tietysti eri asioita, eikä todellakaan kaikille sitä että haluaisi korkean koulutuksen ja hyväpalkkaisen työn korporaatiomaailmasta. Mutta minä ajattelen, että kukaan ei, jos täysissä mielen ja ruumiin voimissaan saisi valita, ei valitsisi pelkkää millään tapaa tuottamatonta olemista pienten tukien varassa.
Usein kuitenkin ihmisillä, ja varsinkin näillä toivottomilla, on elämässään paljon ongelmia jotka estävät normaalin tuottavan toiminnan. Minun käy usein näitä ihmisiä valtavasti sääli, ja joskus ahdistaakin kun näkee miten sitä asiakasta ahdistaa. Mielenterveysongelmia ja päihdeongelmia on valtavasti, ja näiden kanssa ihmiset on usein aika voimattomia. Päihderiippuvuuskin pahaksi päästyään on oikeasti kova juttu saada poikki, ja varsinkin jos ihmisellä ei ole oikein mitään syytä miksi pitäisi pyristellä siitä irti, juttu voi olla monelle mahdoton. Monet ovat pohjattoman yksinäisiä, ovat luopuneet toivosta että töitäkään saisi, ja käytännössä tekevät hidasta itsemurhaa päihteillä. Ei ole epätavallista että ihminen on sitä mieltä että on mielestään täällä kitunut jo riittävän kauan, että ei haittaisi jos lähtö tulisi, kun kukaan ei edes jää kaipaamaan. Päihteet pitävät yllä totaalista luovuttamista, ja totaalinen luovuttaminen taas tarvetta päihteen turruttavalle helpotukselle.
Sitten on myös paljon niitä jotka ei ole ihan terävimpiä kyniä penaalissa. Eikä tämä ole moite, sillä kukaanhan ei itse valitse sitä jos syntyy esim. melko heikkolahjaiseksi. Mutta tätä porukkaa on myös paljon, ja minkäpä hekään sille voivat, että eivät vain kerta kaikkiaan osaa ja pysty hoitamaan asioitaan? Näillä tapauksilla usein jopa on työhalujakin, mutta työkokeilut loppuvat lyhyeen kun ei siitä työstä vaan tule mitään.
Kuitenkin kaikki nämä ryhmät, niin työelämään kelpaamattoman älyllisesti lahjattomat, mt-ongelmaiset kuin päihdeongelmaisetkin, ovat sitä porukkaa josta hyvinvointiyhteiskunnan kuuluu pitää huoli, kun he eivät itse siihen pysty. Itse en pidä näitä tapauksia mitenkään halveksittavampina kuin fyysisen sairauden työkyvyttömäksi tekemiä. Loppujen lopuksi ajattelen että aika vähän ihminen on vastuussa tai ansiossa mistään, paljolti hän on tuurin tuote: tuurin, millaiset geenit on perinyt ja millaisessa ympäristössä kasvanut ja elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen HUUTAVA työvoimapula pahenee vaan jatkuvasti.
Suomessa on työvoimapula.
Ei tietenkään mitään osaamattomia & laiskoja & epärealistiset palkkatoiveet omaavia elämäm koululaisia kaivata vaan koulutettuja hyödyllisiä ihmisiä.Kirjoitan vielä uudestaan ja oikein hi-taaaas-ti jotta lähiöpirjotkin ymmärtävät: meillä on työttömyys ja työvoimapula yhtä aikaa.
Kerrohan tähän vielä oikein hitaasti, että milläs aloilla se työvoimapula oikein onkaan. Esimerkiksi hoitoalan työvoimapula on menneen talven lumia ensi vuodesta eteenpäin, sillä koulutuspaikkojen määrää on nostettu niin, että edes harjoittelupaikkoja ei riitä enää kaikille. Jokaista säällistä hoitoalan työpaikkaa on ainakin täälläpäin hakenut kymmeniä ammattilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen HUUTAVA työvoimapula pahenee vaan jatkuvasti.
Suomessa on työvoimapula.
Ei tietenkään mitään osaamattomia & laiskoja & epärealistiset palkkatoiveet omaavia elämäm koululaisia kaivata vaan koulutettuja hyödyllisiä ihmisiä.Kirjoitan vielä uudestaan ja oikein hi-taaaas-ti jotta lähiöpirjotkin ymmärtävät: meillä on työttömyys ja työvoimapula yhtä aikaa.
Kerrohan tähän vielä oikein hitaasti, että milläs aloilla se työvoimapula oikein onkaan. Esimerkiksi hoitoalan työvoimapula on menneen talven lumia ensi vuodesta eteenpäin, sillä koulutuspaikkojen määrää on nostettu niin, että edes harjoittelupaikkoja ei riitä enää kaikille. Jokaista säällistä hoitoalan työpaikkaa on ainakin täälläpäin hakenut kymmeniä ammattilaisia.
Kirjoitan oi-ke-in hitaasti että luepa lehtiä. Muutakin kuin niitä juorulehtiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Antaa vain sitä rahhoo, kun se sitä on tullut hakemaan?
Kun se nyt on tähän mennessä aina kielletty, niin eikö voisi koittaa antaa, jotta voisi syödä, asua yms. elää ihmisarvoista elämää? Minusta olisi oikein hyvä idea.
No kun sitä rahaa annetaan jo aika paljon. Ja aika monille. Ja niitä nettomaksajia on aika vähän. Et do your math!
Voisit esittää lukuja väitteitesi tueksi. Ja sitten jonkun viitekehyksen koko hommalle.
Tiedätkö muuten, mistä raha tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen HUUTAVA työvoimapula pahenee vaan jatkuvasti.
Suomessa on työvoimapula.
Ei tietenkään mitään osaamattomia & laiskoja & epärealistiset palkkatoiveet omaavia elämäm koululaisia kaivata vaan koulutettuja hyödyllisiä ihmisiä.Kirjoitan vielä uudestaan ja oikein hi-taaaas-ti jotta lähiöpirjotkin ymmärtävät: meillä on työttömyys ja työvoimapula yhtä aikaa.
Kerrohan tähän vielä oikein hitaasti, että milläs aloilla se työvoimapula oikein onkaan. Esimerkiksi hoitoalan työvoimapula on menneen talven lumia ensi vuodesta eteenpäin, sillä koulutuspaikkojen määrää on nostettu niin, että edes harjoittelupaikkoja ei riitä enää kaikille. Jokaista säällistä hoitoalan työpaikkaa on ainakin täälläpäin hakenut kymmeniä ammattilaisia.
Kirjoitan oi-ke-in hitaasti että luepa lehtiä. Muutakin kuin niitä juorulehtiä.
Ei ole minullekaan selvinnyt. Voisitko ihan vaan sanoa niitä aloja?
Mulle taas on alkanut vuoden aikana aueta työttömyyden ydin. Alan olla todella vereslihalla, puoliksi jo masentunutkin. Toisaalta olen alkanut nauttia joutilaisuudesta ja joskus "pelkää" joutuvansa töihin taas. Ikää 39 ja elämäni ensimmäistä kertaa työttömänä. Kun sitä saa kylmää vettä naamalle kerta toisensa jälkeen, niin sitä alkaa ihan itseään suojellakseen löytää tilanteesta hyviä puolia. Niin, en ole ihan kokonaan työtön tätä vuotta ollut, vaan päivän varoitusajalla tehnyt aina päivästä jopa kuukauteen sijaisuuksia.
Eikä ole ulosottovelkaa vaan velaton omakotitalo ja hiukan sijoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Antaa vain sitä rahhoo, kun se sitä on tullut hakemaan?
Kun se nyt on tähän mennessä aina kielletty, niin eikö voisi koittaa antaa, jotta voisi syödä, asua yms. elää ihmisarvoista elämää? Minusta olisi oikein hyvä idea.
Mitä se ihmisarvo sinulle on? Sitäkö, että saat mitä pyydät, koska se nyt kuuluu ihmisarvoon että sinulle annetaan se mikä niillekin, jotka vähän katsovat eteensä. Saisiko sille rahalle vastineeksi vaatia mitään, vaikkapa jonkunlaisen vastuun ottamista omasta elämästä? Edes vähän?
Jos ja kun olet tottunut menemään siitä mistä lyhytnäköisesti helpoimmalla pääset, tarvitseeko sille asenteellesi tehdä mitään, vai onko noin ihan hyvä?
Kunhan pelleilin. Meillä on muuten puolueen osaston kanssa tällainen vapaa-ajan kerho, jossa me käydään napsimassa noi rahaapyytävät pummit pois kaduilta. Viedään lähimetsään ja niskalaukaus. Nään, että oot karaistunut kaveri. Meillä jotkut vähän arkailee ton pyssyn kanssa. Mites olis? Jos tulisit messiin? Ei sulla varmaan mitään vastaan tuollaisia pummeja ampumasta, niin näyttäsit mallia, kato.
Näkökulmasi tuli selväksi. Siis mielestäsi on murhaan ja teloitukseen verrattava vääryys kysyä, voiko ihmiseltä odottaa jotain vastuuta elämästään sosiaaliturvan vastineeksi. Itse olen eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen HUUTAVA työvoimapula pahenee vaan jatkuvasti.
Suomessa on työvoimapula.
Ei tietenkään mitään osaamattomia & laiskoja & epärealistiset palkkatoiveet omaavia elämäm koululaisia kaivata vaan koulutettuja hyödyllisiä ihmisiä.Kirjoitan vielä uudestaan ja oikein hi-taaaas-ti jotta lähiöpirjotkin ymmärtävät: meillä on työttömyys ja työvoimapula yhtä aikaa.
Kerrohan tähän vielä oikein hitaasti, että milläs aloilla se työvoimapula oikein onkaan. Esimerkiksi hoitoalan työvoimapula on menneen talven lumia ensi vuodesta eteenpäin, sillä koulutuspaikkojen määrää on nostettu niin, että edes harjoittelupaikkoja ei riitä enää kaikille. Jokaista säällistä hoitoalan työpaikkaa on ainakin täälläpäin hakenut kymmeniä ammattilaisia.
Mäkin haluaisin tietää että missä se työvoimapula on. Ei ainakaan teollisuudessa ja ns. duunareilla. Koko ajan porukkaa irtisanotaan. Yliopistoillakin on yt:t päällä.
Työkkärin sivuilla on avoimia työpaikkoja 10 370. Niitä paljon puhuttuja piilotyöpaikkoja ei näy, tietenkään, mutta tuskin niitä on 200 000:tta.
Missä se työvoimapula on?
Alue: Aihe vapaa
Noh, pakko sanoa että näin sosionomiksi opiskellessa meidänkin ryhmässä on niitä tapauksia, joille tärkeintä on saada täydet pisteet tenteistä ja projekteista. Hyvähän se tietysti on pyrkiä hyvään numeroon, mutta toisinaan taas joistain tulee se suorittamisen maku. Kunhan saadaan se hyvä numero, ei niinkään pohdita mitä tästä kurssista jäi käteen ajatellen sitä työelämää.
Sitä ihmettelen, että miksi ap työskentelee pitkäaikaistyöttömien kanssa, mikäli omaa niin vahvat negatiiviset ennakkoajatukset tästä asiakasryhmästä? Oletko koskaan kysynyt tältä näköalattomalta asiakkaalta, että miksi hänestä tuntuu siltä, että kaikki on turhaa?