Mitenköhän sitä taas selviäisi joulusta

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te nyt vaan usko, että on pahoja äitejä?? Paha äiti mun äitini oli ja sillä sipuli. Täysi paska. Kohteli huonosti ja siitä on jäänyt ikuiset vauriot minäkuvaan ja itsetuntoon ja ihan kaikkeen!!!!!

Ap

Äitisi kuulostaa ihan tavalliselta oman aikansa äidiltä. Saattoi olla jopa parempi kuin keskimäärin.

Sinun empatiakyvyttömyys sensijaan on pahan äidin merkki.

Sinä olet paha äiti.

Mikä koulutus sinulla on?

Ei lapsia lapsille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä oikein edelleenkään ymmärrä, mikä on se suuri vääryys mitä äitisi on tehnyt. Kaikki tähän mennessä lueteltu on kuulostanut tavallisen, virheitä tekevän ihmisen toiminnalta jonka motiiviksi on jälkeenpäin syötetty omia ajatuksiasi ja tunteitasi.

Muutamia sivuja taaksepäin mm. syyllistit äitisi siitä, ettei hän ole opettanut sinulle että jokaisella ihmisellä on omat ajatuksensa. Tämä on kuitenkin ihan kehityspsykologinen asia, jonka jokainen normaalisti kehittyvä lapsi oppii itse kehittyessään eikä kenenkään vanhemmat ole sitä opettaneet. Googlaa hakusanalla "mielen teoria" jos aihe kiinnostaa enemmän.

Komppi tälle.

Enkä ymmärrä että mitä ap:n äidin pitäisi sitten pyytää anteeksi, koska käytös nyt tuntuu aika normaalilta. Ja vaikka pyytäisikin niin mitä sitten tapahtuisi? Riittääkö mikään?

Jos ei edes mitään diagnoosia ole, paitsi masennus kai joskus, niin mikä on se suurin ongelma?

Diagnoosi on. Vaikea persoonallisuushäiriö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko mies lähti harrastukseensa? Keitteletkö kohta lapsille puuroa?

No se on iltapäivällä. Mulla on aamupäivällä se nyk. terapia ja se vie koko aamupäivän, koska ajomatkaa 1,5h suunta. Muut nukkuu vielä. Pää on kipeä ja jotenkin ajatukset täyttä puuroa :'(

Ap

Sähän sanoit, että mies on kolme päivää omissa menoissaan. Kuinka monta tuntia joudut kantamaan tätä kovaa vastuuta ihan yksin?

Ongelma tuli siitä, etten päässyt jouluostoksille kuten olin mielessäni suunnitellut. Mutta ei sillä nyt väliä ole, tai on, mutta koitan nyt elää nin, ettei sillä ole väliä. Lasten lahjat on vielä hankkimatta isolta osin, se stressaa. En edes tiedä mitä hankkisin, enkä jaksa ajatella mikä heitä ilahduttaisi oikeesti kun on itsellä niin paha olla. Pelkään että mulla menee tunteja kaupoissa enkä sittenkään löydä. Mut sehän on vaan mun ongelmani joo.

Ap

Kaksi päivää on mennyt palstaillessa. Sinä aikana lahjat olisi jo ostettu ja paketoitu

Oikeasti sinua haittaa, että joudut hoitamaan lapsiasi. Muutaman tunnin?

En mä lapsia voi ottaa mukaan jouluostoksille.

Ap

Niin kuin miksi et?

Ai katsomaan, mitä joulupukki tuo? Ja mulla menee siellä tunteja. Ja pitää miettiä koko ajan. En mä siinä voi kuunnella lapsia, joilla on koko ajana asiaa ja jotka tylsistyvät täysin, jos pitää vain kulkea äidin vierellä. En koskaan ota lapsia minnekään shoppailureissuille. Et oo tosissas, että sun lapset käyttäytyy siellä ok? Onko sulla joku lapsietälaumatin? (Lamautat ne kotona kauppakeskusmoodiin? )

Ap

Mulla on neljä lasta, ja kun neljäs sytyi, kaikki oli alle kouluikäisiä. Koskaan ei ole ollut vaikea käydä niiden kanssa kaupoilla, olen opettanut heille käytöstavat.

Joululahjat voi tilata netistä jos ei ole aikaa kierrellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä oikein edelleenkään ymmärrä, mikä on se suuri vääryys mitä äitisi on tehnyt. Kaikki tähän mennessä lueteltu on kuulostanut tavallisen, virheitä tekevän ihmisen toiminnalta jonka motiiviksi on jälkeenpäin syötetty omia ajatuksiasi ja tunteitasi.

Muutamia sivuja taaksepäin mm. syyllistit äitisi siitä, ettei hän ole opettanut sinulle että jokaisella ihmisellä on omat ajatuksensa. Tämä on kuitenkin ihan kehityspsykologinen asia, jonka jokainen normaalisti kehittyvä lapsi oppii itse kehittyessään eikä kenenkään vanhemmat ole sitä opettaneet. Googlaa hakusanalla "mielen teoria" jos aihe kiinnostaa enemmän.

Komppi tälle.

Enkä ymmärrä että mitä ap:n äidin pitäisi sitten pyytää anteeksi, koska käytös nyt tuntuu aika normaalilta. Ja vaikka pyytäisikin niin mitä sitten tapahtuisi? Riittääkö mikään?

Jos ei edes mitään diagnoosia ole, paitsi masennus kai joskus, niin mikä on se suurin ongelma?

Miten niin sinusta on normaalia huutaa omalle lapselle? Eikö asioita voi tai suorastaan PIDÄ selvittää lapsen kanssa puhumalla?

Ja miten niin sinusta on normaalia jättää 4-vuotias täysin yksin tunteidensa kanssa ja jos siihen koitan reagoimalla vaikka raivoamalla äidille (sille se tuntui, ettei muuta voi, kun se ei tajua mitään ja tekee pahaa) niin ettei äiti ymmärrä, että ei todellakaan ole vika lapsessa, vaan hänessä? Mitä helvetin väliä sillä mun lasten tunteillakaan on, mitä te niistä vittu ootte huolissanne! JOS asia on kuten sä sanot?

Ap

Voi luoja, Luuletko sä nyt olevasi ainoa maailmassa jolle on lapsena huudettu? Mulle on ainakin huudettu ja mun mielestä se on ihan normaalia enkä sitä mieti enää 30 vuoden päästä. Ja kyllä, joskus olen huutanut itsekin omalle lapselle kun ei aina ja joka tilanteessa vaan keskustella.

Lapsettomana kuvittelin itsekin että lasten kanssa keskustellaan sovussa ja ihmettelin aina että miksi vanhemmat ei osaa kasvattaa lapsiaan, sehän on yksinkertaista. Sitten kun sain oman lapsen niin tajusin että maailma ei ole mustavalkoinen ja ymmärsin omien vanhempien ja äidin roolin kasvattajana ja vanhempana ihan uudella tavalla. Että se ei ole niin yksinkertaista ja että aina ei vaan osaa toimia niinkuin kirjoissa sanotaan. Tämä on asia, jonka kanssa jokainen äiti ja isä painii. Se vaan pitää hyväksyä että lapset kiukuttelee, raivoaa, ovat hankalia välillä, eikä siinä tilanteessa aina kukaan osaa toimia oikein.

Ihan taatusti niin sinun, kun minunkin äitini ja kaikki muutkin maailman äidit ja isät syyllistävät itseään tekemistään virheistä lasten kasvatuksessa.

Maailmankuvasi on hyvin mustavalkoinen.

Joulufiilis voi tulla ihan pienistä asioista ja pyytämättä. Jos tavoittelee täydellistä joulua niin tulee pettymys. Ei kenelläkään ole täydellistä ihannejoulua. On harhaa kuvitella että puitteet tekevät oikeanlaisen joulun. Sinulla on perhe, jonka kanssa voit viettää joulun. On tuhansia yksinäisiä joilla ei ole ketään. Nauti siitä, mitä sinulla on ja tee omanlainen joulu. Luo teidän perheen omat perinteet ja unohda äitisi. Jokainen luo oman elämänsä ja vastaa siitä. Kun hyväksyt itsesi ja rakastat itseäsi sellaisena kun olet, jaksat jakaa iloa lapsillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä oikein edelleenkään ymmärrä, mikä on se suuri vääryys mitä äitisi on tehnyt. Kaikki tähän mennessä lueteltu on kuulostanut tavallisen, virheitä tekevän ihmisen toiminnalta jonka motiiviksi on jälkeenpäin syötetty omia ajatuksiasi ja tunteitasi.

Muutamia sivuja taaksepäin mm. syyllistit äitisi siitä, ettei hän ole opettanut sinulle että jokaisella ihmisellä on omat ajatuksensa. Tämä on kuitenkin ihan kehityspsykologinen asia, jonka jokainen normaalisti kehittyvä lapsi oppii itse kehittyessään eikä kenenkään vanhemmat ole sitä opettaneet. Googlaa hakusanalla "mielen teoria" jos aihe kiinnostaa enemmän.

Komppi tälle.

Enkä ymmärrä että mitä ap:n äidin pitäisi sitten pyytää anteeksi, koska käytös nyt tuntuu aika normaalilta. Ja vaikka pyytäisikin niin mitä sitten tapahtuisi? Riittääkö mikään?

Jos ei edes mitään diagnoosia ole, paitsi masennus kai joskus, niin mikä on se suurin ongelma?

Diagnoosi on. Vaikea persoonallisuushäiriö

Niin tuntuu olevan.

Tämä ap on kirjoittanut useita ketjuja. Ilmeisesti on pienten lasten äiti, istuu koko ajan koneella ja mies tekee kaiken. Syyttää äitiä ja maailmaa ettei jaksa mitään eikä kukaan ole hänelle tarpeeksi kiltti ja kokee oikeudekseen kaataa pahan olonsa omien lastensa ja miehensä päälle. Tämä ap on käynyt terapioissa, ilmeisesti tuloksetta. Tuo äidin syyttäminen on hieman kummallista. MItään vakavamman trauman aiheuttavan kaltaista tapahtumaa/käyttäytymistä ei ole osannut kuvata, aivan normalin oloinen perhe. Ap ei ymmärrä, että kaikille ihmisille jää jotain hampaankoloon lapsuudestaan - eikä sitä, että näin myös hänen äidillään. JOs hänen äitinsä oli "kehno äiti" oliko äidinäitikin? Ja onko ihan pakko siirtää tuo huono äitiys ja traumat omille lapsilleen? Näinhän monesti esim. alkoholistiperheissä käy. Tuoinen asia, mitä ap ei ymmärrä on, että hän kehnontaa oloaan jatkuvalla jauhamisella. Aivot muokkautuvat niitä eniten käytettyjen hermoratojen mukaan. Jos ajattelee koko ajan negatiivisesti, muuttuu koko ajan negatiivisemmaksi. Jos taas vaikka väkisin alkaa huomaamaan myös ne positiiviset asiat ja lisää niiden ajattelemista, tuo ajattelumalli "jää päälle", elämä ei tunnukaan niin negatiiviselta. Onnistuu hyvin erityisesti tällaisella ihmisellä kuin ap, jolla kaikki asiat on periaatteessa OK, ei suuria onnettomuuksia tms. Suurimmalla osalla ihmisistä on jotain traumoja, monilla huomattavasti ankeampi turvattomampi ja rakkaudettomampi lapsuus kuin ap:lla. Hän ei päästä irt. Oma valintansa, pahentaa vain oloaan. Mutta häntä ei auta meidän apuyrityksemme ja neuvomme, hän saa vain niistä lisää polttoainetta pyörittää sairasta myllyä päässään. Jospa hän sen itsekin tajuaisi, ehkä ne terapeutit jossain vaiheessa saa sen hänen päähänsä taottua. Sääliksi vaan käy miestä ja lapsia.

Tilatkaa paikalle Joulu Turkka!

Vierailija kirjoitti:

Vaikea persoonallisuushäiriö

Niin tuntuu olevan.

Eikös tämä ole vain tapa sanoa ihminen joka ei saa mitään aikaiseksi ja joka on vittumainen muille?

Miksi sulla on lapsia?

Laita pari joulukoristetta, esim minikuusi.

Osta kaupasta kinkku ja muita jouluruokia.

sitten katsotte jouluohjelmia telkkarista tai kuuntelette radiosta.

Ei yhtään vaikeaa

Alkaa pelottaa se mahdollisuus, että aloittaja ei ehkä sittenkään ole provo. (Sori, en jaksanut lukea kaikkea mitä ketjuun on kirjoitettu sen jälkeen kun viimeksi vrk sitten kurkkasin.)

Mutta jos äiti kerran on pilannut aloittajan elämän, niin ihmettelen, miksei aloittaja edelleenkään kykene ikään kuin vihan voimalla repäisemään itseään irti. Eli tässä joulutapauksessa haistattaisi paskat äitinsä aikoinaan laittamalle unelmajoululle ja sanoisi, että siinä ainakin on perinne joka saa kuolla nyt, ja että hänen perheensäpä laittaa ihan omanlaisensa joulun.

Antakaa nyt olla tämän ketjun nostelu jo! Ei tätä skitsoa pysty yksikään av-mamma auttamaan. No ammattivalittaja ehkä; samanlaisia jankkaajia molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nyt olla tämän ketjun nostelu jo! Ei tätä skitsoa pysty yksikään av-mamma auttamaan. No ammattivalittaja ehkä; samanlaisia jankkaajia molemmat.

Jätä lukematta jos sinua haittaa! Anna meidän kiinnostuneiden jatkaa jauhamista. Kyllä maailmassa saa puhua niistäkin aiheista, joista sinä et välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko mies lähti harrastukseensa? Keitteletkö kohta lapsille puuroa?

No se on iltapäivällä. Mulla on aamupäivällä se nyk. terapia ja se vie koko aamupäivän, koska ajomatkaa 1,5h suunta. Muut nukkuu vielä. Pää on kipeä ja jotenkin ajatukset täyttä puuroa :'(

Ap

Sähän sanoit, että mies on kolme päivää omissa menoissaan. Kuinka monta tuntia joudut kantamaan tätä kovaa vastuuta ihan yksin?

Ongelma tuli siitä, etten päässyt jouluostoksille kuten olin mielessäni suunnitellut. Mutta ei sillä nyt väliä ole, tai on, mutta koitan nyt elää nin, ettei sillä ole väliä. Lasten lahjat on vielä hankkimatta isolta osin, se stressaa. En edes tiedä mitä hankkisin, enkä jaksa ajatella mikä heitä ilahduttaisi oikeesti kun on itsellä niin paha olla. Pelkään että mulla menee tunteja kaupoissa enkä sittenkään löydä. Mut sehän on vaan mun ongelmani joo.

Ap

Kaksi päivää on mennyt palstaillessa. Sinä aikana lahjat olisi jo ostettu ja paketoitu

Oikeasti sinua haittaa, että joudut hoitamaan lapsiasi. Muutaman tunnin?

En mä lapsia voi ottaa mukaan jouluostoksille.

Ap

Niin kuin miksi et?

Ai katsomaan, mitä joulupukki tuo? Ja mulla menee siellä tunteja. Ja pitää miettiä koko ajan. En mä siinä voi kuunnella lapsia, joilla on koko ajana asiaa ja jotka tylsistyvät täysin, jos pitää vain kulkea äidin vierellä. En koskaan ota lapsia minnekään shoppailureissuille. Et oo tosissas, että sun lapset käyttäytyy siellä ok? Onko sulla joku lapsietälaumatin? (Lamautat ne kotona kauppakeskusmoodiin? )

Ap

Mulla on neljä lasta, ja kun neljäs sytyi, kaikki oli alle kouluikäisiä. Koskaan ei ole ollut vaikea käydä niiden kanssa kaupoilla, olen opettanut heille käytöstavat.

Joululahjat voi tilata netistä jos ei ole aikaa kierrellä.

No mies ei ole opettanut lapsille käytöstapoja, koska he pitkästyvät kaupoissa ja minusta lapsilla on pitkästymiseen TÄYSI oikeus. He ovat vasta lapsia, eivät mitään pikkuaikuisia, joiden kuuluu jaksaa kiertää kauppakeskuksia. Säälin lapsiasi, kun ovat joutuneet. Ostat vieläpä siis lapsille lahjoja heidän nenänsä edessä ja laitat ne sitten odottamaan pukinkonttiin joulua. Oletpa "mukava".

En ole tilannut netistä, koska mies ei sanonut aikaisemmin, että aikoo käyttää kaikki joulunaluspäivät, jotka mulla on vapaata, harrastukseensa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä koulutus sinulla on?

En kerro. Yliopistossa oon opiskellut. Ihme kyllä, koska olin lähes (sosiaalisesti) syrjäytynyt kun menin ekaan terapiaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä oikein edelleenkään ymmärrä, mikä on se suuri vääryys mitä äitisi on tehnyt. Kaikki tähän mennessä lueteltu on kuulostanut tavallisen, virheitä tekevän ihmisen toiminnalta jonka motiiviksi on jälkeenpäin syötetty omia ajatuksiasi ja tunteitasi.

Muutamia sivuja taaksepäin mm. syyllistit äitisi siitä, ettei hän ole opettanut sinulle että jokaisella ihmisellä on omat ajatuksensa. Tämä on kuitenkin ihan kehityspsykologinen asia, jonka jokainen normaalisti kehittyvä lapsi oppii itse kehittyessään eikä kenenkään vanhemmat ole sitä opettaneet. Googlaa hakusanalla "mielen teoria" jos aihe kiinnostaa enemmän.

Komppi tälle.

Enkä ymmärrä että mitä ap:n äidin pitäisi sitten pyytää anteeksi, koska käytös nyt tuntuu aika normaalilta. Ja vaikka pyytäisikin niin mitä sitten tapahtuisi? Riittääkö mikään?

Jos ei edes mitään diagnoosia ole, paitsi masennus kai joskus, niin mikä on se suurin ongelma?

Miten niin sinusta on normaalia huutaa omalle lapselle? Eikö asioita voi tai suorastaan PIDÄ selvittää lapsen kanssa puhumalla?

Ja miten niin sinusta on normaalia jättää 4-vuotias täysin yksin tunteidensa kanssa ja jos siihen koitan reagoimalla vaikka raivoamalla äidille (sille se tuntui, ettei muuta voi, kun se ei tajua mitään ja tekee pahaa) niin ettei äiti ymmärrä, että ei todellakaan ole vika lapsessa, vaan hänessä? Mitä helvetin väliä sillä mun lasten tunteillakaan on, mitä te niistä vittu ootte huolissanne! JOS asia on kuten sä sanot?

Ap

Voi luoja, Luuletko sä nyt olevasi ainoa maailmassa jolle on lapsena huudettu? Mulle on ainakin huudettu ja mun mielestä se on ihan normaalia enkä sitä mieti enää 30 vuoden päästä. Ja kyllä, joskus olen huutanut itsekin omalle lapselle kun ei aina ja joka tilanteessa vaan keskustella.

Lapsettomana kuvittelin itsekin että lasten kanssa keskustellaan sovussa ja ihmettelin aina että miksi vanhemmat ei osaa kasvattaa lapsiaan, sehän on yksinkertaista. Sitten kun sain oman lapsen niin tajusin että maailma ei ole mustavalkoinen ja ymmärsin omien vanhempien ja äidin roolin kasvattajana ja vanhempana ihan uudella tavalla. Että se ei ole niin yksinkertaista ja että aina ei vaan osaa toimia niinkuin kirjoissa sanotaan. Tämä on asia, jonka kanssa jokainen äiti ja isä painii. Se vaan pitää hyväksyä että lapset kiukuttelee, raivoaa, ovat hankalia välillä, eikä siinä tilanteessa aina kukaan osaa toimia oikein.

Ihan taatusti niin sinun, kun minunkin äitini ja kaikki muutkin maailman äidit ja isät syyllistävät itseään tekemistään virheistä lasten kasvatuksessa.

Maailmankuvasi on hyvin mustavalkoinen.

Minun äitini ei hyväksynyt sitä, että minä raivoan, ymmärrätkö? Sanotko SINÄ lapsillesi, että "olet paha", jos sinun lapsesi huutaa sinulle? Jätätkkö lapsen siihen kokemukseen, yksin, että hän on paha? Varmaan jätät, kun noin puolustelet pahaa käytöstä. Olet kamala vanhempi.

Tässä ei ole nyt kysymys siitä, MITEN sanotaan, vaan MITÄ sanotaan. Minun äitini sanoi minulla, että minä olen paha, ymmärrätkö? Harva vanhempi vain lausuu sellaista hillittynä, naama peruslukemilla, vaan kyllä hän myös huusi sen.

Eikä oikaissut myöhemmin, koska väittää, ettei ole sanonut mitään sellaista. On siis täysin sokea omalle toiminnalleen.

Sinun on aivan turha sieltä ruudun takaa tuntematta äitiäni väittää mitään muuta, isäni, isoäitini ja miehenikin ovat sanoneet, että äitini on ollut sokea omalle käytökselleen. Mutta kukaan ei ole mennyt sanomaan äidille, että se oli VÄÄRIN.

Ap

Tai sen sanominen olisi ehkä turhaa, että se oli väärin, eihän äiti sitä tajua, mutta olisivat edes menneet sanomaan, mitä pahaa se on tehnyt minulle! Jos olisivat välittäneet minusta. Nyt minusta tuntuu, ettei minusta välitetä ja tuo on se peruskokemus elämästä, joka ei ole muuttunut, vaikka olen näin vanha. Eli läheisiltä on TURHA ODOTTAA TUKEA! Se on MINUN peruskokemukseni elämästä!!!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Alkaa pelottaa se mahdollisuus, että aloittaja ei ehkä sittenkään ole provo. (Sori, en jaksanut lukea kaikkea mitä ketjuun on kirjoitettu sen jälkeen kun viimeksi vrk sitten kurkkasin.)

Mutta jos äiti kerran on pilannut aloittajan elämän, niin ihmettelen, miksei aloittaja edelleenkään kykene ikään kuin vihan voimalla repäisemään itseään irti. Eli tässä joulutapauksessa haistattaisi paskat äitinsä aikoinaan laittamalle unelmajoululle ja sanoisi, että siinä ainakin on perinne joka saa kuolla nyt, ja että hänen perheensäpä laittaa ihan omanlaisensa joulun.

Tätä en tee siksi, kun mies on sellainen paska kuin on. Vihaan häntäkin. En haluaisi olla näiden idioottien kanssa missään tekemisissä. Tuo yksi kirjoittaja näki sen oikein: minun pitäisi hyväksyä itseni. Se on helvetin vaikeaa kun mies ei myönnä omia virheitään ja on minun silmissäni ihan täydellinen ja katsoo minua alaspäin. En tajua, miten löytäisin omanarvontuntoa kun lapset ja mies sikailee olemalla vittupäitä!!! Ne ei hyväksy minua!!!!! Tai pienempi lapsista, tytär, ehkä näkee minua sellaisena kuin olen ja sen hyväksyy. Mutta poika on kuin sokea hoomoilanen ja mies vain harrastaa sopimatta mitään. En mä sellaisessa hullunmyllyssä saa enkä halua näille tehdä unelmajoulua! Ei sellaista ihmistä varmaan ole olemassakaa, jolle haluaisin! Joka sen ansaitsis!

Ap