Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitenköhän sitä taas selviäisi joulusta
18.12.2015 |
Siis niin, ettei se tunnu hirveälle pettymykselle. Olemme ihan kotona vain perheen kesken, mutta tuntuu inhottavalle olla se aikuinen, joka on vastuussa lasten tunteista. Jos lapsilla on huono joulu, niin se on ikuisesti minun syyni. Mutta mulla ei ole joulumieltä lainkaan, eikä kiinnosta toisten joulua laittaa.
Kommentit (557)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nytkään pienempi ei halua syödä. Perunasoselaatikkoa. Vituttaa. Saatanan "kakara". Onko tuollaisille pakko antaa sitäkään?
ApAitten pitää saada leipää ja mieshän on opettanut, että ookoo, niin mua vituttaa olla se, joka ei anna leipää, mutta myös antaa sitä leipää.
Miehen kuuluisi vaatia asioita, koska ei menetä hermojaan, kuten mä, mutta se ei vaadi samalla tasolla kuin mä haluan ja mies siis pilaa lapset ja mä katson vierestä. Mutta jos valittavat aikuisina, sanon: mä tarjosin sulle ruokaa, mutta sä et syönyt.
ApAnna lapselle leipää
Kutsu äitisi apuun. Hän ei menetä hermojaan. Lapset säästyy
Sinusta on ok antaa lapsen elää leivällä? Skippaa ruoan, ei syö sitä, mutta leipää kyllä syö. Onko tämä sinusta hyvää kasvatusta?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nytkään pienempi ei halua syödä. Perunasoselaatikkoa. Vituttaa. Saatanan "kakara". Onko tuollaisille pakko antaa sitäkään?
ApKuule. Välillä teksteistäsi heijastuu, että olet hyvä äiti ja todella haluat olla. En halua lytätä sinua, uskon että olet oikeassa äitisi suhteen. Hän on varmasti henkisesti sairas.
Mutta. Nyt, kun et enää ole lapsi niin SINÄ olet vastuussa ITSESTÄSI, SINÄ OLET VASTUUSSA OMASTA ONNESTASI ja harmillisesti, olet osittain vastuussa myös lastesi onnesta.Voit rutista ja rutkuttaa vaikka maailman tappiin, voit lässyttää paskaa av:lla ja sääliä itseäsi. Mutta et kostu siitä mitään. Lapsilla on lasten murheet, aikuisilla aikuisten. Lapsesi todennäköisesti aistivat asioita. Älä sysää omia murheitasi lastesi harteille.
Todennäköisesti sinulla on taas joku "mutku äiti", "haavat ja arvet", "kun olen niin rikki", "äiti teki minut tällaiseksi"- paskavastaus. Mutta totuus on, että onnellisuutesi ei riipu KENESTÄKÄÄN MUUSTA KUIN SINUSTA.
En voi olla onnellinen, jos lapseni syö pelkkää leipää. Mutta selitin jo, miksi syö. Etten saa aikaan pahempaa menettämällä hermot. Mutta en voi olla siitä(kään) syystä onnellinen. En ole hyvä äiti.
Ap
Minusta äitiys on siksi juuri niin kamalaa, että lapset eivät tee kuten olisi parasta heille itselleen ja mies on ihan okei sen asian kanssa.
Ap
Ja kun lapsi ei syö, ei minua huvita leikkiä hänen kanssaan. Hänhän ei totellut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja kun lapsi ei syö, ei minua huvita leikkiä hänen kanssaan. Hänhän ei totellut.
Ap
Tai vaikkapa leipoa. Leikkivä äiti nyt en ole muutenkaan, mutta puuhailut kyllä menisivät, jos osaisin olla väleissä omien lasteni kanssa. Mies kun on jotenkin tässä asiassa "lasten puolella" niin menee samaa pesuvettä pitkin sitten mappi ö:hön mielessäni, että ptäkää tunkkinne, leivänsyöjät. Ja sitten oon surullinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kun lapsi ei syö, ei minua huvita leikkiä hänen kanssaan. Hänhän ei totellut.
Ap
Alat olla jo pelottava tuossa raivossasi. Oikeasti.
Jätätkö lapsen ilman ruokaakin seuraavan kerran kun sua ei huvita sitä antaa, koska lapsi ei totellut?
Minusta sinä voisit tehdä suuren palveluksen lapsillesi lähtemällä vähäksi ajaksi hoitoon ja sitten miettisit, olisiko lasten parempi kasvaa isänsä kanssa. Ehkä voisit olla lastesi etä-äiti, luulen, että se sopisi sinulle ja lapsille paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun lapsi ei syö, ei minua huvita leikkiä hänen kanssaan. Hänhän ei totellut.
ApAlat olla jo pelottava tuossa raivossasi. Oikeasti.
Jätätkö lapsen ilman ruokaakin seuraavan kerran kun sua ei huvita sitä antaa, koska lapsi ei totellut?
Missä raivossa? Ruoka on tuossa lautasella, lapsi ei syö sitä.
Ei ole vielä pyytänyt leipää, kun pyysin, että syö ruokansa, vaikka ei tykkääkään (se on kuulemma syy. Hän on aika sihtikurkku toisin kuin esikoinen, mutta on joskus tykännyt perunasoselaatikosta kuitenkin.) En pidä lasta nälässä, mietin vain, milloin keripukki saapuu. Tosin tämän lapsen ansioksi täytyy sanoa, että syö oma-aloitteisesti marjoja ja hedelmiä ym terveellistäkin, mutta eihän tää homma nyt oo pöytätapoja nähnytkään. Leikkii elukan kanssa tuolla, siis lemmikin.
Ap
Siis henk koht tää lasten vastustelu syö mua aivan saatanasti ja vihaan vanhemmuutta sen takia. Oon niin huolissani heistä, mutta en osaa paremminkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi riidellä, mutta en osaa muutakaan (jos haluan saada tahtoni läpi). Tuntuu, että kun kotoa pääsin yhdestä riitelypesästä, niin nyt on sitten taas sitä samaa. Se ahdistaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhelin pois.
Katso niitä lapsia
No mitä katsomista lapsissa nyt on?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosikausien terapiat takana ja näköjään ihan turhaan.
No ei ole, mulla kkuitenkin on perhe. Enkä tee aloituksia tyyyliin "ihana mies on kiinnostunut minusta, ja pyysi treffeille. Mitä teen kun en uskalla ajatellakaan seurustelua" kuten olisin miettimässä ilman terapioita. Ja sit vasta jäiskin elämä elämättä.
Ap
Millä diagnooseilla olet terapiat saanut 20 v sitten. Mitkä ne on nyt?
Vierailija kirjoitti:
Millä diagnooseilla olet terapiat saanut 20 v sitten. Mitkä ne on nyt?
Masennus, nyt maksan itse, ei siihen mitään diagnooseja tarvita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä diagnooseilla olet terapiat saanut 20 v sitten. Mitkä ne on nyt?
Masennus, nyt maksan itse, ei siihen mitään diagnooseja tarvita.
Ap
Osastohoitoja?
Mikä persoonallisuushäiriö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä diagnooseilla olet terapiat saanut 20 v sitten. Mitkä ne on nyt?
Masennus, nyt maksan itse, ei siihen mitään diagnooseja tarvita.
ApOsastohoitoja?
Mikä persoonallisuushäiriö?
Ei ole osastohoitoja. Voi apua sun kuvittelus kanssa, jos kaikki vihaiset naiset pantaisiin jollekin osastolle, niin siihen ei riittäis mikään laitosmäärä! :D
Ajattele asiaa positiivisesti , vielä pari kolme päivää kun jaksat tänne naputella niin joulu on ohi ja voit alkaa valittamaan jostain muusta ei-palkitsevasta-mutta-muka-pakollisesta esim. juhannuksesta , joka sekin lienee äitisi pahantahdon ilmentymä.
vrt. Ensimmäinen viestisi (n. 3 vrk sitten ) " mulla ei ole joulumieltä lainkaan, eikä kiinnosta toisten joulua laittaa."
Alue: Aihe vapaa
Kuule. Välillä teksteistäsi heijastuu, että olet hyvä äiti ja todella haluat olla. En halua lytätä sinua, uskon että olet oikeassa äitisi suhteen. Hän on varmasti henkisesti sairas.
Mutta. Nyt, kun et enää ole lapsi niin SINÄ olet vastuussa ITSESTÄSI, SINÄ OLET VASTUUSSA OMASTA ONNESTASI ja harmillisesti, olet osittain vastuussa myös lastesi onnesta.
Voit rutista ja rutkuttaa vaikka maailman tappiin, voit lässyttää paskaa av:lla ja sääliä itseäsi. Mutta et kostu siitä mitään. Lapsilla on lasten murheet, aikuisilla aikuisten. Lapsesi todennäköisesti aistivat asioita. Älä sysää omia murheitasi lastesi harteille.
Todennäköisesti sinulla on taas joku "mutku äiti", "haavat ja arvet", "kun olen niin rikki", "äiti teki minut tällaiseksi"- paskavastaus. Mutta totuus on, että onnellisuutesi ei riipu KENESTÄKÄÄN MUUSTA KUIN SINUSTA.