Varttuneemmat, mihin asiaan tuhlasit liikaa aikaa, jos katsot elämääsi taaksepäin?
Olen itse siis 33v., ja voin todeta jos tässä vaiheessa, että olen tuhlannut liikaa aikaa karvojen poistamiseen. Kenellekään ei minun karvat kuulu.
Olisi kiva kuulla joitain ns. kompastuskiviä, jotka voi lopettaa surutta ja keskittyä olennaisempaan.
Kommentit (57)
Laihduttaminen, telkkari, some, alkoholin juominen, kaunistautuminen. Olisin senkin ajan lukenut, liikkunut, ollut kavereiden kanssa.
Yliopisto-opiskeluun. En koskaan valmistunut ja opiskelu tuntui tervanjuonnilta. Tajusin vasta vanhempana että opiskelin täysin väärää alaa, joka ei sopinut mulle ollenkaan.
Roikuin yliopiston kirjoilla 35 vuotta. En tosin tiedä olsiko mikään muuttunut jos olisin valmistunut aiemmin.
Tämä kuulostaa kauhealta, mutta sairaasta äidistäni ja hänen mukavuudestaan huolehtimiseen. Äidin sairaus kesti monta vuotta. Sinä aikana lapseni kasvoi pienestä koululaisesta abiturientiksi. Lapsi olisi tarvinnut enemmän tukea ja läsnäoloani noina vuosina. Sen sijaan kävin suunnilleen joka viikko vähintään yhtenä päivänä äitini luona ja ne käynnit veivät voimiani. Lisäksi puhelinsoitot, tavalliset työpäivät ja muut asiat.
Typeriin ihmissuhteisiin typerien ihmisten kanssa. Tämä heittämällä.
No joo. Tarvitseeko sanoa että olen itsekin ollut typerä kun tuollaisiin suostuin. Olin siis paljon kiltimpi ja ymmärtäväisempi. On helpotus kun tästä miellyttämishalusta pääsee irti, yksi parhaita asioita ikääntymisessä.
turhan nuorena seurustelu ja avoliitto, siis leikittiin kotia omat suunnitelmat jäi toissijaiseksi
Luonnehäiriöiseen mieheeni. Aivan liikaa aivan liian kipeitä vuosia, joita olisi voinut parempaankin käyttää.
Tuhlasin liikaa aikaa parisuhteeseen. Olemiseen ja maksamiseen. En elänyt, en nauttinut.
Klassinen virhe: roikuin huonossa suhteessa turhan kauan. Olin 10 vuotta, kun 10 päivää olisi riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
VAUVAPALSTAILUUN
Ajat ennen näitä juttelualustoja oli yksinäisille karuja. Just sayin'
Paskapalkkaiseen umpikujatyöhön jossa ei edennyt palkka eikä urakaan yhtään mihinkään, sinne meni hukkaan parhaat työvuodet :/
Vierailija kirjoitti:
VAUVAPALSTAILUUN
En tiennyt, että alitajuntani voi kirjoittaa viestejä tänne; mutta nyt tuntuu sille, että se teki sen nopeammin kun itse ennätin kirjoittaa tänne enen kuin itse ennätin muutoin. Todellkin vauvapalstailuun. Pitäsikö osata hävetä vai olla tyytyväinen, että on löytänyt tällaisen paikan?
Tuhlasin aikaa miettien mita muut ihmiset mahtavat minusta ajatella ja katumalla tekoja ja sanoja joissa ei oikeasti ollut vikaa. Suurin osa ei ajatellut minua ollenkaan, heilla oli omat murheensa.