Mitenköhän sitä taas selviäisi joulusta

Ja vielä: vaikka äiti ei olisi mielestään sanonut minua pahaksi, eikä tarkoittanut sitä niin, niin miksi vitussa se ei ole kauhuissaan, kun olen kokenut sen niin, halua oikaista asiaa aivan ehdottomasti, jotta voisin välittää hänestä? Häh? Nyt äiti ei voi myöntää, että olen kokenut hänen puheensa siten, JOS SE EI KERRAN OLE TOTTA, niin miten vaikeaa on olla kamalan pahoillaan että on ollut sellainen väärinkäsitys?????

ANTEEKSI NYT VAAN, mutta ei todellakaan tunnu _väärinkäsitykseltä_, kun haluaa edelleen pitää kiinni siitä, että hän on toiminut OIKEIN enkä minä OLE VOINUT kokea sitä, mitä minä kyllä todellakin koin. Tästä keskusteltiin jo 20 vuotta sitten, eikä äiti myönnä mitään. Aivan kuin ilkeyttään haluaisi minun olevan huono.

En AIO ikinä mitätöidä omien lasteni kokemuksia, kertoivatpa he minulle mitä tahansa.

Ap

Minulta on mennyt ihan elämänhalu tämän asian takia. Ettei äiti ole edes pahoillaan ja usko minun kokeneen asian noin kun sanoin, että olen paha. Se on vaikuttanut kaikkeen elämässäni.

Ap

Mutta siis tietenkin on mentävä eteenpäin johonkin suuntaan, mutta se suunnan haku meni kyllä aivan sekaisin kun rakastuin. Niinpä ei saisi käydä, mutta kävi nyt kuitenkin. Nuoruuden traumat sielläkin takana. Kun on lapsia niin ei noin vain lähdetä minnekään omien tunteiden perässä. Tai tunteiden puutteen takia.

Ap

Miten terapeuttisi suhtautui, kun kerroit näitä mietteitäsi?

Kun vertaa eilisiä kirjoituksiasi tämäniltaisiin, niin tuntuu kuin olisit mennyt vielä pahempaan käppyrään.

Vierailija kirjoitti:

Miten terapeuttisi suhtautui, kun kerroit näitä mietteitäsi?

 

Kun vertaa eilisiä kirjoituksiasi tämäniltaisiin, niin tuntuu kuin olisit mennyt vielä pahempaan käppyrään.

 

No sikäli oon, kun jouduin tänään uhrautumaan miehen takia :D Siis mua huvittaa itseänikin, miten koville se ottaa. Kyllä se uhrautuminen lopulta kannatti, tuli silleen ihan hyvä mieli onnistumisesta, mutta tää on tämmöistä tunteiden vuoristorataa.

Terapeutin sanomisia on vaikea irtottaa asiayhteydestä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis tietenkin on mentävä eteenpäin johonkin suuntaan, mutta se suunnan haku meni kyllä aivan sekaisin kun rakastuin. Niinpä ei saisi käydä, mutta kävi nyt kuitenkin. Nuoruuden traumat sielläkin takana. Kun on lapsia niin ei noin vain lähdetä minnekään omien tunteiden perässä. Tai tunteiden puutteen takia.

Ap

Saatko vastarakkautta tältä ihastukseltasi? Mitä luulet, onnistuisiko uusi suhde, jos siinäkin vatvoisit näitä samoja asioita? Tietääkö ihastuksesi ongelmistasi?

Oliko mies pari tuntia poissa? Sinä aikana jouduit hoitamaan alakoululaista ja edkarilaista. Jouduitko tekemään heille ruokaa?

Rankkaa!

Kammottavaa

Terapeutti ei tainnut oikein olla samoilla linjoilla, kun viha on nyt noin suuri

P A H A

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis tietenkin on mentävä eteenpäin johonkin suuntaan, mutta se suunnan haku meni kyllä aivan sekaisin kun rakastuin. Niinpä ei saisi käydä, mutta kävi nyt kuitenkin. Nuoruuden traumat sielläkin takana. Kun on lapsia niin ei noin vain lähdetä minnekään omien tunteiden perässä. Tai tunteiden puutteen takia.

Ap

Saatko vastarakkautta tältä ihastukseltasi? Mitä luulet, onnistuisiko uusi suhde, jos siinäkin vatvoisit näitä samoja asioita? Tietääkö ihastuksesi ongelmistasi?

Ei varmaan onnistuisi, mutta rakastuminen antoi aihetta miettiä, mitä minä haluan. Minulle olisi sopinut parhaiten suhde, jossa molemmilla on omat asunnot, ei ole lapsia ja silti ollaan hyvin sitouduttu toisiimme. Ja ihmisen kanssa, jota rakastan. Rakkauden tunteet katoavat loukkaantuessani ja mitä lähempänä toinen on, sen pahemmin loukkaantuu milloin mistäkin. Olisi ihanaa, jos ei tarttisi loukkaantua, mutta tunteeni päättävät vain niin.

Ihastus on samanoloinen kuin minä, joten sokea taluttaisi sokeaa.

Nyt vain on miehessäni ruvennut ärsyttämään se, ettei mies kerro omia tunteitaan eikä tunnu loukkaantuvan mistään. Eli ei NÄYTÄ, että älä tee noin, se tuntuu sille ja sille. En saa mitään palautetta käytöksestäni. Pitäis vain arvailla, mitä hän sietää ja mitä ei. Se on ikävää tällaiselle joka haluaisi mieluiten puhua suoraan, mutta ei loukata kuitenkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa

Terapeutti ei tainnut oikein olla samoilla linjoilla, kun viha on nyt noin suuri

No ei kun ennemminkin siksi on suuri, kun terapeutti aina saa mut tajuamaan, miten kyyryssä oon joutunut "kaikki" valintani elämässä tekemään. Vihaan sitä kyykytystä, mitä oon saanut äidiltä ja alkanut toimia sen mukaan uskoen, että mun pitää olla pieni ja näkymätön silloinkin kun ei pitäisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oliko mies pari tuntia poissa? Sinä aikana jouduit hoitamaan alakoululaista ja edkarilaista. Jouduitko tekemään heille ruokaa?

Rankkaa!

No ei mee päivä todellakaan siten. Kokoa itse palapeli, mies tulee kotiin vasta 23->

Ap

Palstailua se ei näytä haittaavan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa

Terapeutti ei tainnut oikein olla samoilla linjoilla, kun viha on nyt noin suuri

No ei kun ennemminkin siksi on suuri, kun terapeutti aina saa mut tajuamaan, miten kyyryssä oon joutunut "kaikki" valintani elämässä tekemään. Vihaan sitä kyykytystä, mitä oon saanut äidiltä ja alkanut toimia sen mukaan uskoen, että mun pitää olla pieni ja näkymätön silloinkin kun ei pitäisi.

Ap

Sulla on kyllä aivan vääränlainen terapeutti. Ruokkii vaan sun hulluuttasi.

Nytkään pienempi ei halua syödä. Perunasoselaatikkoa. Vituttaa. Saatanan "kakara". Onko tuollaisille pakko antaa sitäkään?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa

Terapeutti ei tainnut oikein olla samoilla linjoilla, kun viha on nyt noin suuri

No ei kun ennemminkin siksi on suuri, kun terapeutti aina saa mut tajuamaan, miten kyyryssä oon joutunut "kaikki" valintani elämässä tekemään. Vihaan sitä kyykytystä, mitä oon saanut äidiltä ja alkanut toimia sen mukaan uskoen, että mun pitää olla pieni ja näkymätön silloinkin kun ei pitäisi.

Ap

Sulla on kyllä aivan vääränlainen terapeutti. Ruokkii vaan sun hulluuttasi.

Eihän ole. Ei kukaan ole onnellinen kyykyssä. On erittäin tärkeää jos haluaa kelvata miehelle että ei ole kyykyssä oleva idiootti, vaan voimallinen nainen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Nytkään pienempi ei halua syödä. Perunasoselaatikkoa. Vituttaa. Saatanan "kakara". Onko tuollaisille pakko antaa sitäkään?

Ap

Aitten pitää saada leipää ja mieshän on opettanut, että ookoo, niin mua vituttaa olla se, joka ei anna leipää, mutta myös antaa sitä leipää.

Miehen kuuluisi vaatia asioita, koska ei menetä hermojaan, kuten mä, mutta se ei vaadi samalla tasolla kuin mä haluan ja mies siis pilaa lapset ja mä katson vierestä. Mutta jos valittavat aikuisina, sanon: mä tarjosin sulle ruokaa, mutta sä et syönyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Nytkään pienempi ei halua syödä. Perunasoselaatikkoa. Vituttaa. Saatanan "kakara". Onko tuollaisille pakko antaa sitäkään?

Ap

Huh

Ei sitä voi syödä noin vihamielisessä ympäristössä

Sääli lapsia. Elävät pelossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytkään pienempi ei halua syödä. Perunasoselaatikkoa. Vituttaa. Saatanan "kakara". Onko tuollaisille pakko antaa sitäkään?

Ap

Huh

Ei sitä voi syödä noin vihamielisessä ympäristössä

Sääli lapsia. Elävät pelossa

Apua mikä tekosyy :D Meetkö sä muutenkin elämäsi läpi selittäen jotain tuollaista? Ja en mä lapselle sanonut mitä ajattelen...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytkään pienempi ei halua syödä. Perunasoselaatikkoa. Vituttaa. Saatanan "kakara". Onko tuollaisille pakko antaa sitäkään?

Ap

Aitten pitää saada leipää ja mieshän on opettanut, että ookoo, niin mua vituttaa olla se, joka ei anna leipää, mutta myös antaa sitä leipää.

Miehen kuuluisi vaatia asioita, koska ei menetä hermojaan, kuten mä, mutta se ei vaadi samalla tasolla kuin mä haluan ja mies siis pilaa lapset ja mä katson vierestä. Mutta jos valittavat aikuisina, sanon: mä tarjosin sulle ruokaa, mutta sä et syönyt.

Ap

Anna lapselle leipää

Kutsu äitisi apuun. Hän ei menetä hermojaan. Lapset säästyy