Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitenköhän sitä taas selviäisi joulusta
18.12.2015 |
Siis niin, ettei se tunnu hirveälle pettymykselle. Olemme ihan kotona vain perheen kesken, mutta tuntuu inhottavalle olla se aikuinen, joka on vastuussa lasten tunteista. Jos lapsilla on huono joulu, niin se on ikuisesti minun syyni. Mutta mulla ei ole joulumieltä lainkaan, eikä kiinnosta toisten joulua laittaa.
Kommentit (557)
Vierailija kirjoitti:
Ap jättää kyllä sanattomaksi. MINUN äitisuhde, MINUN tarpeet, MINÄ sitä ja MINÄ tätä. Suhtautuu lapsiinsakin passiivis-aggressiivisesti ja on vihamielinen kanssakirjoittelijoita kohtaan, jotka hyvää hyvyyttään antavat neuvoja. Selkeästi narsistinen persoonallisuuhäiriö. Yrittää tehdä itsestään uhrin ja vierittää vastuun omasta elämästään ja tunteistaan kokonaan toisten niskoille. Kuulostaa vielä pahemmalta tapaukselta kuin oma äitinsä. Miksi tällaiset ihmiset edes tekevät lapsia, kun eivät pysty heitä rakastamaan? Lapset kyllä tulevat ap:lle aikanaan kostamaan tavalla tai toisella tämän tunnekylmyyden. Paras ratkaisu olisi huostaanotto tai ero ja lapset miehelle...
Kyllä mä lapsia rakastan niin paljon kuin pystyn ja osaan. Kostakoot sitten sen verran mitä tarvii, mieskin on sanonut samaa. (Että jos olen heille vaikkapa tyly, niin saan sen aikanaan takaisin. Äiti oli minulle tyly. Siksi saa senkin nyt takaisin.)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäsi parhaat vuodet ovat ne,
jolloin päätät että sinun ongelmasi ovat sinun ongelmiasi.
Et syytä niistä äitiä tai ekologiaa tai presidenttiä.
Tajuat että hallitset omaa kohtaloasi.
Albert EllisOman kohtalon hallitsemiseen pitää olla eväitä. Minusta sinä sanot rumasti niille ihmisille, jotka ovat esimerkiksi koulukiusattuja, että on heidän oma vikansa, kun eivät pysty nousemaan niistä mitätöinnin tunteista, joita ei ole kotonakaan paikattu. Hyi sinua, missä on sinun tukesi ja empatiasi ongelmissa olevalle? Oletko muka itse täydellinen? Tai ratkonut kaikki ongelmasi ja pahanolon tunteesi?
Ei minun mielestäni se, että tiedostan äitini pilanneen mielenterveyteni ole sen este, että mä paranisin, vaan yksinkertaisesti se, etten mä tiedä, miten paranisin.
Minusta ei voi olla oikein, että elämää pitää suorittaa synkkänä ollen onneton. On aivan vammaista väittää, että mä pystyn olemaan tuosta noin vain onnellinen jos mä haluan. Kuinka muka? Miten se tehdään? Mitä?Pitäisikö minun unohtaa kaikki se loukkaus, joka on mieleni pahoittanut, mitä? Eikö minun tunteillani ole mitään arvoa? Voi vittu, että mua vituttaa kun te itse olette aivan yhtä huonoja kuin minä ja luulette omassa erinomaisuudessanne tietävänne mikä auttaa minua! Mutta kun ette te tiedä! Minua auttaa tasan vain se, mikä minua auttaa! Ei mikään saatanan paska yrittäminen olla jokin muu kuin mikä mä olen! Jos se on paskaa niin se on paskaa ja sitä ei kauniilla kakkukuorrutteella pois oteta!
Haluan olla OIKEASTI onnellinen, enkä mä tiedä miten oikeasti onnellisia ollaan!
Ihan saatanan sama jos sä tulet virnuilemaan, että "ei sulla ole siitä vaaraa" tms, kun et itsekään ole onnellinen paitsi itseäsi pettämällä!
ApSinun tunteillasi on sama arvo kuin lastesi tunteilla. Sinä vain panet omat tunteesi lastesi edelle jatkuvasti. Mitta ethän sinä niistä lapsista välitä, sehän on tullut hyvin selväksi.
No ei niillä tunnu olevan sama arvo. Siis mun tunteilla kuin lasten.
Miehelle ainakaan. Mutta ehkä se johtuu kommunikaatiovaikeuksista. Mies aina minusta olettaa, että olen terve. Tai sille se ainakin tuntuu. Ei osaa älytä, että mulla on sairaan huono itsetunto. Että minua on nujerrettu ja käsittelen minulle puhuttuja lauseita sen läpi. Eilen puhuin hänelle siitä eri ajatusten ajattelemisesta, kun ollaan eri ihmisiä. Että vasta pari päivää sitten sain kuulla, etteivät kaikki ajattelekaan asioista kuten minä, vaan ihmisillä on omia ajatuksia, joista minulla ei ole hajuakaan, ellen ota selvää. Ja että ne eivät ole minun ajatuksiani, vaikka niitä huudettaisiin kuinka lujaa tahansa.
Siis kyllä mä tajusin, että toisilla on eri ajatuksia, mutta olin käsittänyt, että jotkut niistä ovat oikeita, ja että jos joku kertoo ajatuksistaan niin se tarkoittaa sitä, että hän omistaa mielestään oikeat ajatukset ja koittaa pakottaa minutkin ajattelemaan laillaan.Miehen kanssa on tullut tämän takia varmaan riitoja, kun mä en kestä mitään sen erilaisia ajatuksia. Kun haluan pitää omani. Vasta äskettäin tajusin siis, että mies oikeasti ajattelee eri ajatuksia koska ei ole minä. Hassua miten tyhmä sitä voi ihminen olla.
Mutta jotenkin minusta tuntuu, ettei tämä ole vieläkään valjennut äidilleni, vaan riitamme johtuvat samasta seikasta. Koska en ole kokenut, että äitini on ikinä hyväksynyt minun ajatuksiani, toisin kuin mies, joka on kyllä hyväksynyt minun ajatukseni, riitaa on tullut siitä, että minä en ole hyväksynyt hänen ajatuksiaan.
Sitten kun meillä on riitaa niin mun kriisini menee omien tunteiden vaalintaan, kun en saa sitä arvon tunnetta mistään, tyhmää, tiedän. Jotenkin näin.
ApValtavan upeeta. R tajuat, että muut eivät ajattele kuten sinä. Eivät tosiaan
Joo ja se on ihan hyvä. Olis valtavan kamalaa, jos kukaan ei kykenisi rakastamaan minua enempää. Tartten vaan heitä, jotka ajattelee eri tavalla mutta en aikaisemmin kyennyt kuuntelemaan, koska kaikki omista näkemyksistäni poikkeava kuulosti minun ajatusteni halventamiselta. Äh, tätä on todella vaikea selittää. (Vaikka ehkä vaan kuittailit mulle?)
Ap
Ettekö te muut todella ole esim. tylyjä lapsillenne?
Ap
Vierailija kirjoitti:
ap, et sitten aja autoa kiivastuneessa mielentilassa lapset kyydissä!
No en en, rattiraivo ei ole koskaan kuulunut repertuaariini tai muukaan ratissa hermostuminen :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te muut todella ole esim. tylyjä lapsillenne?
Ap
Normaalisti en. Satunnaisesti väsyneenä kyllä. Siitä tulee huono omatunto. Ja kauhea olo. Ja pyydän lapsilta anteeksi. Ja jatkamme normaalia, rakastavaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saisin omanarvontuntoa kaivettua esiin, niin ehkä sitten jaksaisin (haluaisin) siivoilla. Sit ois vähän pakko. Ei ois enää syytä olla arvostamatta kotia. Kiitos sinulle, joka otit sen käsitteen esiin, siitä tulee seuraava asia minulle mitä ajatella ja työstää.
Ap
Mitä tätä ketjua nyt seurannut niin sun suurin ongelmasi tuntuu olevan vaan se että äitisi, lapsesi, miehesi eikä koko maailma pyöri sinun haluamallasi tavalla. Oot kun uhmaikäinen lapsi joka saa itkupotkuraivarit kun ei saa kaupassa lelua. Sä oot luonut päässäsi kuvan jostain täydellisestä idyllistä jota kuvittelet elämän olevan mutta kun se ei sitä ole niin lamaannut täysin ja elämä on paskaa ja syytät äitiäsi. Et edes halua päästää irti noista mielikuvistasi ja äitivihastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko mies lähti harrastukseensa? Keitteletkö kohta lapsille puuroa?
Vierailija kirjoitti:
Rajatilapersoonallisuushäiriö: jatkuva tyhjyyden ja lamaantumisen tunne. Riippuvaiset ihmissuhteet muista. Splittaus: jakaa ihmiset hyviin ja huonoihin, ei näe, että samassa ihmisessä on sekä hyviä että huonoja puolia.
Masennusjaksot. Kiihkeä suhtautuminen lähimpiin ihmisiin. Elämä on joko tai, mustaa tai valkoista. Identiteetin katoaminen: olenko minä se, joka koen olevani vai se, joka minun väitetään olevan.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko mies lähti harrastukseensa? Keitteletkö kohta lapsille puuroa?
No se on iltapäivällä. Mulla on aamupäivällä se nyk. terapia ja se vie koko aamupäivän, koska ajomatkaa 1,5h suunta. Muut nukkuu vielä. Pää on kipeä ja jotenkin ajatukset täyttä puuroa :'(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko mies lähti harrastukseensa? Keitteletkö kohta lapsille puuroa?
No se on iltapäivällä. Mulla on aamupäivällä se nyk. terapia ja se vie koko aamupäivän, koska ajomatkaa 1,5h suunta. Muut nukkuu vielä. Pää on kipeä ja jotenkin ajatukset täyttä puuroa :'(
Ap
Sähän sanoit, että mies on kolme päivää omissa menoissaan. Kuinka monta tuntia joudut kantamaan tätä kovaa vastuuta ihan yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te muut todella ole esim. tylyjä lapsillenne?
ApNormaalisti en. Satunnaisesti väsyneenä kyllä. Siitä tulee huono omatunto. Ja kauhea olo. Ja pyydän lapsilta anteeksi. Ja jatkamme normaalia, rakastavaa elämää.
Tää on siitä hankala mulle, että mun äiti ei saanut aidosti anteeksi minulta. Hän ei nähnyt, että oli oikeasti loukannut minua ja etten uskonut hänen anteeksipyytelyihinsä. Olin varmaan 4-vuotias kun meillä oli ollut jotain riitaa edellisenä päivänä ja olin mennyt pahoilla mielin nukkumaan uskoen, että olen äitini vihaama. Aamulla äiti toi minulle nukensängyn ja kukan, koska oli nimipäiväni. Mutta mulle se ei merkinnyt mitään, koska sillä kertaa äiti oli vain tyytyväinen itseensä edellisillan huudon jälkeen, eikä mielipahaani nähnyt. Jos olisin sen hänelle kertonut hän ei olisi edelleenkään ymmärtänyt. En muista mikä oli riidan (tai sen, että äiti huusi mulle) aihe, mutta muistan sen tunteen, kun minusta me olemee megalomaanisissa riidoissa ja olen myös hyvin loukkaantunut, ja toinen minusta vain koittaa olla ihan kuin ei olisi tehnyt minulle mitään (pahaa). En saanut äitiini yhteyttä, ei hänelle voinut kertoa, että mulla on edelleen mielipaha, hän ei tuolloin pahoitellut käytöstään mitenkään. Mä luulen että se alkoi vasta kun olin niin iso, ettei se enää mennyt muodostamani suojakuoren läpi.
Minun on vaikea ymmärtää, että toiset ovat aidosti pahoillaan, vaikka uskonkin, että sä varmaan oot sun suhteissa sun lapsiisi, mutta omissa läheissuhteissani en. Eikä kukaan oikein kovasti koitakaan pahoillaoloaan vakuuttaa, koska en saa vaatimalla toisia tällaista ongelmaani ymmärämään tietenkään. Ymmärrän, että mun pitäis siitä tajuta, mitä toinen on valmis antamaan, mutta en vain tunne mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko mies lähti harrastukseensa? Keitteletkö kohta lapsille puuroa?
No se on iltapäivällä. Mulla on aamupäivällä se nyk. terapia ja se vie koko aamupäivän, koska ajomatkaa 1,5h suunta. Muut nukkuu vielä. Pää on kipeä ja jotenkin ajatukset täyttä puuroa :'(
ApSähän sanoit, että mies on kolme päivää omissa menoissaan. Kuinka monta tuntia joudut kantamaan tätä kovaa vastuuta ihan yksin?
Ongelma tuli siitä, etten päässyt jouluostoksille kuten olin mielessäni suunnitellut. Mutta ei sillä nyt väliä ole, tai on, mutta koitan nyt elää nin, ettei sillä ole väliä. Lasten lahjat on vielä hankkimatta isolta osin, se stressaa. En edes tiedä mitä hankkisin, enkä jaksa ajatella mikä heitä ilahduttaisi oikeesti kun on itsellä niin paha olla. Pelkään että mulla menee tunteja kaupoissa enkä sittenkään löydä. Mut sehän on vaan mun ongelmani joo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ikäviä vastauksia väsyneelle ja masentuneelle äidille!
Muutenkin tällä palstalla tuntuu viihtyvän ilkeät akat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko mies lähti harrastukseensa? Keitteletkö kohta lapsille puuroa?
No se on iltapäivällä. Mulla on aamupäivällä se nyk. terapia ja se vie koko aamupäivän, koska ajomatkaa 1,5h suunta. Muut nukkuu vielä. Pää on kipeä ja jotenkin ajatukset täyttä puuroa :'(
ApSähän sanoit, että mies on kolme päivää omissa menoissaan. Kuinka monta tuntia joudut kantamaan tätä kovaa vastuuta ihan yksin?
Ongelma tuli siitä, etten päässyt jouluostoksille kuten olin mielessäni suunnitellut. Mutta ei sillä nyt väliä ole, tai on, mutta koitan nyt elää nin, ettei sillä ole väliä. Lasten lahjat on vielä hankkimatta isolta osin, se stressaa. En edes tiedä mitä hankkisin, enkä jaksa ajatella mikä heitä ilahduttaisi oikeesti kun on itsellä niin paha olla. Pelkään että mulla menee tunteja kaupoissa enkä sittenkään löydä. Mut sehän on vaan mun ongelmani joo.
Ap
Kaksi päivää on mennyt palstaillessa. Sinä aikana lahjat olisi jo ostettu ja paketoitu
Oikeasti sinua haittaa, että joudut hoitamaan lapsiasi. Muutaman tunnin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te muut todella ole esim. tylyjä lapsillenne?
ApNormaalisti en. Satunnaisesti väsyneenä kyllä. Siitä tulee huono omatunto. Ja kauhea olo. Ja pyydän lapsilta anteeksi. Ja jatkamme normaalia, rakastavaa elämää.
Että mun äiti luuli meidän jatkavan normaalia elämää, oikeasti se oli vain hän kun jatkoi, minä jäin surulliseksi ja siihen uskoon, ettei äiti rakasta minua. Ja tietenkin kun se alkaa ja jatkuu vuosia, niin sitä kovettuu. En mäkään varmaan 4-vuotiaasta eteenpäin ois kovettunut, jos vaikka viikon päästäkin ois asia selvitetty myös niin, että minä saan tunteen välittämisestä. Mutta se alkoi siitä ja jatkui sellaisena, että äiti oli ikäänkuin se mahtava ja hyvä ja minä sain olla ihan vapaasti pahoilla mielin, koska olin äidin huudon arvoinen. En vain nyt ole vapautunut tästä vieläkään, mielipaha seuraa minua minne menenkin ja varsinkin läheissuhteissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko mies lähti harrastukseensa? Keitteletkö kohta lapsille puuroa?
No se on iltapäivällä. Mulla on aamupäivällä se nyk. terapia ja se vie koko aamupäivän, koska ajomatkaa 1,5h suunta. Muut nukkuu vielä. Pää on kipeä ja jotenkin ajatukset täyttä puuroa :'(
ApSähän sanoit, että mies on kolme päivää omissa menoissaan. Kuinka monta tuntia joudut kantamaan tätä kovaa vastuuta ihan yksin?
Ongelma tuli siitä, etten päässyt jouluostoksille kuten olin mielessäni suunnitellut. Mutta ei sillä nyt väliä ole, tai on, mutta koitan nyt elää nin, ettei sillä ole väliä. Lasten lahjat on vielä hankkimatta isolta osin, se stressaa. En edes tiedä mitä hankkisin, enkä jaksa ajatella mikä heitä ilahduttaisi oikeesti kun on itsellä niin paha olla. Pelkään että mulla menee tunteja kaupoissa enkä sittenkään löydä. Mut sehän on vaan mun ongelmani joo.
ApKaksi päivää on mennyt palstaillessa. Sinä aikana lahjat olisi jo ostettu ja paketoitu
Oikeasti sinua haittaa, että joudut hoitamaan lapsiasi. Muutaman tunnin?
En mä lapsia voi ottaa mukaan jouluostoksille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko mies lähti harrastukseensa? Keitteletkö kohta lapsille puuroa?
No se on iltapäivällä. Mulla on aamupäivällä se nyk. terapia ja se vie koko aamupäivän, koska ajomatkaa 1,5h suunta. Muut nukkuu vielä. Pää on kipeä ja jotenkin ajatukset täyttä puuroa :'(
ApSähän sanoit, että mies on kolme päivää omissa menoissaan. Kuinka monta tuntia joudut kantamaan tätä kovaa vastuuta ihan yksin?
Ongelma tuli siitä, etten päässyt jouluostoksille kuten olin mielessäni suunnitellut. Mutta ei sillä nyt väliä ole, tai on, mutta koitan nyt elää nin, ettei sillä ole väliä. Lasten lahjat on vielä hankkimatta isolta osin, se stressaa. En edes tiedä mitä hankkisin, enkä jaksa ajatella mikä heitä ilahduttaisi oikeesti kun on itsellä niin paha olla. Pelkään että mulla menee tunteja kaupoissa enkä sittenkään löydä. Mut sehän on vaan mun ongelmani joo.
ApKaksi päivää on mennyt palstaillessa. Sinä aikana lahjat olisi jo ostettu ja paketoitu
Oikeasti sinua haittaa, että joudut hoitamaan lapsiasi. Muutaman tunnin?En mä lapsia voi ottaa mukaan jouluostoksille.
Ap
Niin kuin miksi et?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko mies lähti harrastukseensa? Keitteletkö kohta lapsille puuroa?
No se on iltapäivällä. Mulla on aamupäivällä se nyk. terapia ja se vie koko aamupäivän, koska ajomatkaa 1,5h suunta. Muut nukkuu vielä. Pää on kipeä ja jotenkin ajatukset täyttä puuroa :'(
ApSähän sanoit, että mies on kolme päivää omissa menoissaan. Kuinka monta tuntia joudut kantamaan tätä kovaa vastuuta ihan yksin?
Ongelma tuli siitä, etten päässyt jouluostoksille kuten olin mielessäni suunnitellut. Mutta ei sillä nyt väliä ole, tai on, mutta koitan nyt elää nin, ettei sillä ole väliä. Lasten lahjat on vielä hankkimatta isolta osin, se stressaa. En edes tiedä mitä hankkisin, enkä jaksa ajatella mikä heitä ilahduttaisi oikeesti kun on itsellä niin paha olla. Pelkään että mulla menee tunteja kaupoissa enkä sittenkään löydä. Mut sehän on vaan mun ongelmani joo.
ApKaksi päivää on mennyt palstaillessa. Sinä aikana lahjat olisi jo ostettu ja paketoitu
Oikeasti sinua haittaa, että joudut hoitamaan lapsiasi. Muutaman tunnin?En mä lapsia voi ottaa mukaan jouluostoksille.
Ap
La ja su?
Muutama tunti?
Alue: Aihe vapaa
Valtavan upeeta. R tajuat, että muut eivät ajattele kuten sinä. Eivät tosiaan