Lue keskustelun säännöt.
Mitenköhän sitä taas selviäisi joulusta
18.12.2015 |
Siis niin, ettei se tunnu hirveälle pettymykselle. Olemme ihan kotona vain perheen kesken, mutta tuntuu inhottavalle olla se aikuinen, joka on vastuussa lasten tunteista. Jos lapsilla on huono joulu, niin se on ikuisesti minun syyni. Mutta mulla ei ole joulumieltä lainkaan, eikä kiinnosta toisten joulua laittaa.
Kommentit (557)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis 3-4 -vuotiaana haavoittuminen alkoi, mutta se, mikä oli huonoa oli, että se myös jatkui. Jos minut olisikin temmattu ymmärtäviin olosuhteisiin vaikkapa 6-vuotiaana, niin tuskin tietäisin mitään mistään näistä katkeruuksista.
ApSut on paapottu pilalle. Jos sun olis ollut pakko ottaa itseäsi niskasta kiinni ja järjestää pääsi ja elämäsi itse sen sijaan että aina saat syyttää jotain muuta oloistasi niin ehkä olis sinustakin tullu kelpo ihminen.
Narsisti p-a.
Jos on paapottu pilalle se ei ole minun vikani. Äiti ei mitään muuta ole sanonutkaan, että mun pitää ottaa itseäni niskasta kiinni, mutta kun ei osaa antaa eväitä siihen, niin tässä sitä ollaan. Miksi se vaatii mitään, kun ei osaa antaa eväitä siihen?
Ja mitä tarkoitat "jos sun ois ollu pakko ottaa itseäs niskasta kiinni?" Siis missä asiassa? Ai siivoamisessa? Kotonako? Äidin ois pitänyt vaatia siinä kohtaa eikö? Mutta kun ei vaatinut, vaan haukkui, niin mulle jäi inhimillisesti katsoen liian vähän mahdollisuuksia kasvaa ja kasvattaa itse itseäni. Sanoinhan jo, tai jos en sanonut, niin nyt sanon, että äiti ei hyväksy, että teen asiat eri lailla kuin hän, vaan ne pitää tehdä, kuten hän sanoo ja hän haukkui ja moitti jos ei saanut juuri sellaista suoritusta joka oli kuin hän halusi. Tulee mieleen se yksi ketju täällä äidistä, joka ihmetteli, että sallitaanko muilla teineille siivotessa musiikkia. Kun se ap ei halunnut sitä suoda. Teinien piti siivota "tosissaan". Meillä ei ollut musiikki kiellettyä, mutta kasvatuksen henki oli juuri tuollainen. Normaalia toimintaa kritisoitiin ja pidettiin pahana. En sitten tehnyt mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunne-elämältään epävakaa, psykoosipiirteinen, narsistinen,?
Sinullahan on jo nuoruudesta ollut hoitojaksoja. Mihin sairauteen?
Missä tapasit elämäsi rakkauden? Mikä sairaus teitä yhdistää?
Oletko ollut osastojoidossa?
Olisiko nyt tarvetta?Ei ole ollut hoitojaksoja, vaan hakeuduin kelan korvaamaan psykoterapiaan. Kävin sitä myös ei -kelan korvauksella, yhteensä noin 6 vuotta. Se on pääasiallinen terapiani. Sen lisäksi on ollut ryhmäterapiaa, kaksi yksilöterapiaa ja pariterapia. Ja sitten nykyinen terapia.
Rakkauden tapasin ryhmäterapiassa. Ei ole hänelläkään diagnooseja. Ollaan jnkv samiksia elämänhistorian kannalta.
Ap
Kelaterapiaa ei saa ilman diagnoosia ja psykiatian puolen vuoden hoitokontakta. Millä diagnoosilla sen sait?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä niille pitäisi valmistella? Minkä ikäisiä ne on?
Kysyy mitä ne haluaa syödä, se voi olla ihan muutakin kuin perinteisiä joulusafkoja, ja hyvinkin helppo valmistaa. Sitten vaikka pelaatte koko joulun.
No en tiedä, ei toi kuulosta yhtään joululle. Ei kai niille mitään tartte valmistella, jos sen noin ajattelee? Että onko se erikseen joulu, vaiko ihan tavallinen viikonloppu? Ehkä sitä ajattelee loppujenlopuksi itseään, mikä itselle tuntuu joululta. En kykene saamaan siitäkään fiiliksestä kiinni. Lapset eivät oikeastaan kuulu siihen, koska omaan jouluuni ei liity mitään, mistä,lapset tykkäävät ja vice versa.
Ap
Lapset odottaa joululta lahjoja ja tunnelmaa. Sen saa kuusel, kynttilöillä, kransseil, hajusintil, jouluntähdel tms. Ja niil paketeil. Pipareita.
Jos mun täytyis järkätä mini joulu niin se olis kuusi, kynttilät, lahjat ja herkut. Ei niin väliä mitä hyvää mut jotain mistä kaikki nauttii, tortillat ja suklaa, pitsa ja piparit (kaupan). Oha sama. Mut noista se tulee.
Aattona syödään riidipuroa ja käydään kaupungil kuuntelemas joulurauha (näit on todella mones kaupungis). Kotiin. Ruokaa ja paketteja. Kuusen ja kynttilöiden tuijottelua. Ei se paljon vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä niille pitäisi valmistella? Minkä ikäisiä ne on?
Kysyy mitä ne haluaa syödä, se voi olla ihan muutakin kuin perinteisiä joulusafkoja, ja hyvinkin helppo valmistaa. Sitten vaikka pelaatte koko joulun.
No en tiedä, ei toi kuulosta yhtään joululle. Ei kai niille mitään tartte valmistella, jos sen noin ajattelee? Että onko se erikseen joulu, vaiko ihan tavallinen viikonloppu? Ehkä sitä ajattelee loppujenlopuksi itseään, mikä itselle tuntuu joululta. En kykene saamaan siitäkään fiiliksestä kiinni. Lapset eivät oikeastaan kuulu siihen, koska omaan jouluuni ei liity mitään, mistä,lapset tykkäävät ja vice versa.
ApLapset odottaa joululta lahjoja ja tunnelmaa. Sen saa kuusel, kynttilöillä, kransseil, hajusintil, jouluntähdel tms. Ja niil paketeil. Pipareita.
Jos mun täytyis järkätä mini joulu niin se olis kuusi, kynttilät, lahjat ja herkut. Ei niin väliä mitä hyvää mut jotain mistä kaikki nauttii, tortillat ja suklaa, pitsa ja piparit (kaupan). Oha sama. Mut noista se tulee.
Aattona syödään riidipuroa ja käydään kaupungil kuuntelemas joulurauha (näit on todella mones kaupungis). Kotiin. Ruokaa ja paketteja. Kuusen ja kynttilöiden tuijottelua. Ei se paljon vaadi.
Ihana :) Kiitos. Tähdätään tuohon. Onneksi aattoiltana on hämärää, niin samapa se, mitä rojuja nurkissa on. Mutta en halua kutsua edes joulupukkia kun se on kylätuttu ja hävettää ettei oo kaunista :((( Mies ei saa kutsuttua myöskään. Mut ehkä me eletään ilmankin, tai siis lapset.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ainoa, mitä heoisivat tehdä, on mennä sanomaan mun äidille, että pidä se suus kiinni äläkä traumatisoi tytärtäsi enää yhtään enempää, mutta ei heidän tarvitse, koska en enää itse pidä välejä äitiini tai yhteyttä, äidin mielestä me käsittääkseni olemme jonkinlaisissa väleissä. Sikäli hyvä, jos joskus haluaisin ne välit takaisin, mutta tällä hetkellä ei tunnu siltä. Ei tunnu todellakaan.
Ap
Onko äidilläsi telepaattinen yhteys sinuun?
Puhut preesenssissä joten olet siis kuitenkin tekemisissä niiiiiiin syvästi vihaamasi äidin kanssa . Miksi ihmeessä , heivaa akka elämästäsi ! Kun on , sinun mielestäsi, syyllinen kaikkeen maan ja taivaan välillä.
Jos oikeasti olet olemassa niin onneksi olkoon , eihän sulla ole edes mitään velvollivuuksia tai tehtäviä -- täydellinen vapaaherratar - muuten et voisi raapustaa täällä 24h/vrk. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä osaa jättää menneisyyttä taaksesi? Tapahtunu mikä tapahtunu. Pakkoko sen on määrittää sua loppuelämäsi?! Tuntuu siltä, että sieltä otat tekosyyn olla tuollainen mikä olet. Mieti kuinka paljon on paskoja elämänkohtaloita ja kyllä, ihan sieltä lapsuudesta. Ihmiset menee eteenpäin, mene säkin. Move on!
Koko ajan nyt jättämässä. Mutta tietäisitpä miten kipeitä tunteita sisältäni kumpuaa.
Ap
Rajatilapersoonallisuushäiriö: jatkuva tyhjyyden ja lamaantumisen tunne. Riippuvaiset ihmissuhteet muista. Splittaus: jakaa ihmiset hyviin ja huonoihin, ei näe, että samassa ihmisessä on sekä hyviä että huonoja puolia.
Masennusjaksot. Kiihkeä suhtautuminen lähimpiin ihmisiin. Elämä on joko tai, mustaa tai valkoista. Identiteetin katoaminen: olenko minä se, joka koen olevani vai se, joka minun väitetään olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä mieltä olet ap siitä, että monet ihmiset, joita on lapsena esimerkiksi pahoinpidelty, pystyvät katkaisemaan kierteen ja olemaan hyviä vanhempia omilleen?
No en osaa sanoa, mutta luulisi, että jos jo ympäristökin paheksuu sellaista käytöstä, niin lapsille syntyy jo kasvaessaan kuva siitä, kuka tässä oikein tekee väärin. Mun äiti sai minut uskomaan, että mä teen väärin ja olen vääränlainen ja paha. Siitä nouseminen ei ole ollut ihan helppoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Rajatilapersoonallisuushäiriö: jatkuva tyhjyyden ja lamaantumisen tunne. Riippuvaiset ihmissuhteet muista. Splittaus: jakaa ihmiset hyviin ja huonoihin, ei näe, että samassa ihmisessä on sekä hyviä että huonoja puolia.
Masennusjaksot. Kiihkeä suhtautuminen lähimpiin ihmisiin. Elämä on joko tai, mustaa tai valkoista. Identiteetin katoaminen: olenko minä se, joka koen olevani vai se, joka minun väitetään olevan.
Ei sovi minuun, sillä oireiluni on poissa töissä ja monissa, monissa muissa tilanteissa, samoin se on pahentunut vasta iän myötä (kun omat asiani eivät vain suju haluamallani tavalla ja alan turhautua elämään), minulla on sairaudentunto, en pidä näitä peroonani pohjimmaisina osina jne.
Aivan naurettavaa pistää ihmiselle diagnoosi otsaan ja kuvitella sitten mitä? Että hei hei loppuelämä tuollaisena, toi on joku diagnoosi?
Ap
"Persoonallisuushäiriöt ovat selkeästi kulttuuriympäristöstä poikkeavia, syvälle juurtuneita, joustamattomia ja pitkäaikaisia käyttäytymismalleja, jotka tulevat esiin useissa erilaisissa elämäntilanteissa. Ne ovat lapsuuden kehityksessä syntyneitä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa tai nuoruudessa ja jatkuvat läpi aikuisiän. Ne eivät ole yhtäkkisiä persoonallisuuden muutoksia eivätkä muun mielenterveyshäiriön, aivosairauden tai kemiallisen aineen seurausta, vaan joustamattomia, moniin tilanteisiin ulottuvia käyttäytymismalleja, jotka usein tuntuvat kuuluvan henkilön persoonallisuuteen. Persoonallisuushäiriöinen pitää itse oireitaan minänsä mukaisena (egosyntonisena), mikä johtaa sairaudentunnottomuuteen. Hän ei itse koe kärsivänsä mielenterveyden häiriöstä eikä hakeudu lääkäriin. Persoonallisuushäiriöissä on kulttuurisia ja alueellisia eroja."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa, mitä heoisivat tehdä, on mennä sanomaan mun äidille, että pidä se suus kiinni äläkä traumatisoi tytärtäsi enää yhtään enempää, mutta ei heidän tarvitse, koska en enää itse pidä välejä äitiini tai yhteyttä, äidin mielestä me käsittääkseni olemme jonkinlaisissa väleissä. Sikäli hyvä, jos joskus haluaisin ne välit takaisin, mutta tällä hetkellä ei tunnu siltä. Ei tunnu todellakaan.
Ap
Onko äidilläsi telepaattinen yhteys sinuun?
Puhut preesenssissä joten olet siis kuitenkin tekemisissä niiiiiiin syvästi vihaamasi äidin kanssa . Miksi ihmeessä , heivaa akka elämästäsi ! Kun on , sinun mielestäsi, syyllinen kaikkeen maan ja taivaan välillä.
Jos oikeasti olet olemassa niin onneksi olkoon , eihän sulla ole edes mitään velvollivuuksia tai tehtäviä -- täydellinen vapaaherratar - muuten et voisi raapustaa täällä 24h/vrk. .
No on itseasiassa telepatiaa, vaikken niin välittäisi. Mutta tiedän siitä, kun pitää miehen kanssa yhteyksiä lasten takia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäsi parhaat vuodet ovat ne,
jolloin päätät että sinun ongelmasi ovat sinun ongelmiasi.
Et syytä niistä äitiä tai ekologiaa tai presidenttiä.
Tajuat että hallitset omaa kohtaloasi.
Albert EllisOman kohtalon hallitsemiseen pitää olla eväitä. Minusta sinä sanot rumasti niille ihmisille, jotka ovat esimerkiksi koulukiusattuja, että on heidän oma vikansa, kun eivät pysty nousemaan niistä mitätöinnin tunteista, joita ei ole kotonakaan paikattu. Hyi sinua, missä on sinun tukesi ja empatiasi ongelmissa olevalle? Oletko muka itse täydellinen? Tai ratkonut kaikki ongelmasi ja pahanolon tunteesi?
Ei minun mielestäni se, että tiedostan äitini pilanneen mielenterveyteni ole sen este, että mä paranisin, vaan yksinkertaisesti se, etten mä tiedä, miten paranisin.
Minusta ei voi olla oikein, että elämää pitää suorittaa synkkänä ollen onneton. On aivan vammaista väittää, että mä pystyn olemaan tuosta noin vain onnellinen jos mä haluan. Kuinka muka? Miten se tehdään? Mitä?Pitäisikö minun unohtaa kaikki se loukkaus, joka on mieleni pahoittanut, mitä? Eikö minun tunteillani ole mitään arvoa? Voi vittu, että mua vituttaa kun te itse olette aivan yhtä huonoja kuin minä ja luulette omassa erinomaisuudessanne tietävänne mikä auttaa minua! Mutta kun ette te tiedä! Minua auttaa tasan vain se, mikä minua auttaa! Ei mikään saatanan paska yrittäminen olla jokin muu kuin mikä mä olen! Jos se on paskaa niin se on paskaa ja sitä ei kauniilla kakkukuorrutteella pois oteta!
Haluan olla OIKEASTI onnellinen, enkä mä tiedä miten oikeasti onnellisia ollaan!
Ihan saatanan sama jos sä tulet virnuilemaan, että "ei sulla ole siitä vaaraa" tms, kun et itsekään ole onnellinen paitsi itseäsi pettämällä!
ApVoi sua. Se vaan on niin, että jokainen voi olla vähän onnellisempi, kun lakkaa syyttämästä muita. Tekee sivun menneisyytensä kanssa. Kauheidenkin (joita sinulla ei ole) asioiden kanssa voi oppia elämään. Tekemällä parempia valintoja. Opettelemalla ajattelemaan muitakin kuin itseään.
Hyväksyminen. Itsensä hyväksyminen. Positiiviset ajatukset. Muiden auttaminen. Rakastaminen auttaa. Ei niinkään se, että vain odottaa muilta rakkautta.
Ottamalla itse vastuun elämästään.Ja onnellisuus. Se on myös velvollisuuksia. Olemalla hyvä muille pääsee lhemmäs onnea. Ei onnellisuus ole mitään kokoaikaista huumaa tai vain palkitsevien asioiden tekemistä. Se on sitä, ettei ole kaunainen. Ei pidä vihaa yllä
Miten se, että lakkaa syyttämästä muita saa itselle hyvän olon aikaan? Niinhän sä väität. Olisi kiva tietää, miten SE saa hyvän olon aikaan. Kerropa mulle. Noihin muihin voin sanoa jotain myöhemmin tai olla sanomatta.
ApEn ole tuo, joka kirjoitti sulle tuon "voi sua" -alkavan tekstin, mutta kommentoinpa silti. Sillä hän on täysin oikeassa. Onnellisuus tulee itsestä. Kukaan ei voi sitä sinulle antaa, tai sinua siihen ohjata. Ei mies, ei se äitisi.
Väitän että vaikka saisit äidiltäsi anteeksipyynnön, sinä romahtaisit tyhjän päälle kokonaan. Mistä sitten olisit katkera ja kaunainen? Et sinä niistä halua luopua, koska olet rakentanut aikuisminäsi niiden päälle. Sullahan menee kaikki jos niitä ei enää ole.Minulla on ok lapsuus, mutta sen jälkeen meni huonommin. Tuli erittäin huono puolison valinta: väkivaltaa, sarjapettämista saman sukupuolen kanssa, alhoholismia, katoamisia, katkoja, mielentilatutkimusta, putkaa, poliisia, kuulusteluja, itsemurhayrityksiä, puheita kylillä, raivon puuskia, valheita, varastamista. Tuhosipa vielä kaikki työ- ja koulutodistukseni tämä lasteni isä. Mulle tuli velkoja, luottotiedot meni, asunto alta, kaikki meni. Helvetin katkeraltahan se tuntui, ja olin hyvin vihainen. Tuli masennus, ja vielä toisenkin kerran. Mutta minä selvisin. Päätinlopettaa vihaamisen, unohtaa katkeruuden, unohtaa sen ihmisen kokonaan. Sitä oliota ei ole minulle enää olemassa. Maksoin velat, kävin terapiat, ja päätin elää vain eteenpäin. Tässä ja nyt, itseni kantaen ja lapsia tukien.
Meillä menee nyt hyvin. Elämässäni on 12v pätkä jota ei ole enää olemassa. En tarvitse sitä.Minä olen onnellinen ja samoin nyt jo aikuiset lapseni.
Mun tää kriisi alkoi noin kaksi vuotta sitten ja välit äitiin panin katkolle vasta vajaa 8 kk sitten. Että mitenköhän voimissas sä oisit ollut 8kk siitä, kun nostit itsesi irti miehestäsi? Tätä ennen olen koittanut saada äitiäni ymmärtämään minua, nyt olen todennut, että ei ole mahdollista. Hän on hylännyt minut. Minulla ei ole ollut kuin biologinen äiti, ei emotionaalsta. Tiedän, ettei kaikilla muillakaan ole ollut sitä emotionaalista äitiä, mutta jos sulla on ollut, niin painot eri sarjassa kuin mä. Tämä näkemys on nykyisen terapeuttini.
ApEnpä paini. Me olemme aikuisia. Kyseessä molemmissa tapauksissa ongelmat ihmissuhteessa. SIIS tällä hetkellä. Aikuinen voi HALUTESSAAN määrittää minäkuvansa uudestaan nykytilanteen mukaan, jos haluaa päästää irti menneestä.
Mulla meni aikaa kaksi vuotta. Ja eikös se sullakin ole kaksi vuotta nyt täynnä? Minä halusin muutosta, ja sisäistin sen, ettei mennyttä voi muuttaa, enkä muita ihmisiä. Niinpä muutin omaa ajattelutapaani ja asennetta. Siitä se lähtee ja lähtee sinullakin. Sitten kun päästät äidistä irti.Miten sä voit olla noin tyhmä?
Paraneminen tapahtuu niillä voimavaroilla, joita ihminen joko on saanut tai ei ole saanut lapsuudessa. Myös se auttaa, jos sait prosessiisi tukea ihmisiltä, joiden sinusta pitäminen NOSTAA sinun itsetuntoasi.
Minä en ole saanut äidiltäni eväitä mihinkään tuollaiseen. Minun äitini ei halua tukea minua, eli se, ettei oma äitini pidä minusta LASKEE minun itsetuntoani. Minulla ei ole muita läheisiä, jotka NOSTAISIVAT minun itsetuntoani, kun minulla on vaikkapa kriisi jossa mieheni joutuu tulilinjalle.
En jaksa avautua sinulle enempää, sinä loukkaat minua.
Ap
Eipä me tässä nyt tyhmiä taideta olla kumpikaan. Mistä sinä sait ajatuksen että minulla olisi ollut ympärillä ihmisiä jotka olisivat nostaneet itsetuntoani? Kyllä minä sen tein ihan itse.
Valitettava tosiasia on se, että niin se pitää sinunkin tehdä. Kukaan ei pysty sitä sinulle tekemään, se on yksin sinun hommasi. Ei auta äiti, eikä mies siinä. Tosin sitä et ilmeisesti nyt ymmärrä,tai halua hyväksyä. Ulkopuolelta tuleva itsetunto on vain pinnallista.
Ja itsetunto on oikeastaan väärä sana. Pitää puhua omanarvontunnosta. Oma arvo. Mikä minä olen ja mikä arvo minulla on tässä maailmassa. Se tulee sisältä ja vain sinusta. Sulla on voima siihen jossain syvällä. On se siellä vaikka et halua uskoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ei siihen miehen ja äidinkään välistä yhteyttä tarvita, olemme puhuneet muutaman kerran 8kk aikana ja äiti on kuin ei olisi moksiskaan, vaikka olen haukkunut hänet alimpaan helvettiin kun ei ymmärrä eikä halua ymmärtää loukanneensa mua.
En ole enää pitänyt yhteyttä, se koskee sitten myös joulunpyhiä; mitään hyvän tavan vuoksi esiteltäviä joulutervehdyksiä ei laiteta, enkä hanki lahjaa enkä soita.
Äidille sopisi sellaiset välit loukattuaan minua verisesti.
Ap
Ne pärjää jotka tajuaa, että vastuu on kannettava itse. Vastuun karttajat ei menesty.on kasvettava aikuiseksi pikkulapsen roolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa, mitä heoisivat tehdä, on mennä sanomaan mun äidille, että pidä se suus kiinni äläkä traumatisoi tytärtäsi enää yhtään enempää, mutta ei heidän tarvitse, koska en enää itse pidä välejä äitiini tai yhteyttä, äidin mielestä me käsittääkseni olemme jonkinlaisissa väleissä. Sikäli hyvä, jos joskus haluaisin ne välit takaisin, mutta tällä hetkellä ei tunnu siltä. Ei tunnu todellakaan.
Ap
Onko äidilläsi telepaattinen yhteys sinuun?
Puhut preesenssissä joten olet siis kuitenkin tekemisissä niiiiiiin syvästi vihaamasi äidin kanssa . Miksi ihmeessä , heivaa akka elämästäsi ! Kun on , sinun mielestäsi, syyllinen kaikkeen maan ja taivaan välillä.
Jos oikeasti olet olemassa niin onneksi olkoon , eihän sulla ole edes mitään velvollivuuksia tai tehtäviä -- täydellinen vapaaherratar - muuten et voisi raapustaa täällä 24h/vrk. .
No on itseasiassa telepatiaa, vaikken niin välittäisi. Mutta tiedän siitä, kun pitää miehen kanssa yhteyksiä lasten takia.
Ap
No nyt jotain rajaa! Jos ajattelet, että äiti syöttää päähäsi ajatuksia, vaikka ei ole paikalla, niin soitapa itsellesi ambulanssi. Sulla tilttaa päässä ihan just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäsi parhaat vuodet ovat ne,
jolloin päätät että sinun ongelmasi ovat sinun ongelmiasi.
Et syytä niistä äitiä tai ekologiaa tai presidenttiä.
Tajuat että hallitset omaa kohtaloasi.
Albert EllisOman kohtalon hallitsemiseen pitää olla eväitä. Minusta sinä sanot rumasti niille ihmisille, jotka ovat esimerkiksi koulukiusattuja, että on heidän oma vikansa, kun eivät pysty nousemaan niistä mitätöinnin tunteista, joita ei ole kotonakaan paikattu. Hyi sinua, missä on sinun tukesi ja empatiasi ongelmissa olevalle? Oletko muka itse täydellinen? Tai ratkonut kaikki ongelmasi ja pahanolon tunteesi?
Ei minun mielestäni se, että tiedostan äitini pilanneen mielenterveyteni ole sen este, että mä paranisin, vaan yksinkertaisesti se, etten mä tiedä, miten paranisin.
Minusta ei voi olla oikein, että elämää pitää suorittaa synkkänä ollen onneton. On aivan vammaista väittää, että mä pystyn olemaan tuosta noin vain onnellinen jos mä haluan. Kuinka muka? Miten se tehdään? Mitä?Pitäisikö minun unohtaa kaikki se loukkaus, joka on mieleni pahoittanut, mitä? Eikö minun tunteillani ole mitään arvoa? Voi vittu, että mua vituttaa kun te itse olette aivan yhtä huonoja kuin minä ja luulette omassa erinomaisuudessanne tietävänne mikä auttaa minua! Mutta kun ette te tiedä! Minua auttaa tasan vain se, mikä minua auttaa! Ei mikään saatanan paska yrittäminen olla jokin muu kuin mikä mä olen! Jos se on paskaa niin se on paskaa ja sitä ei kauniilla kakkukuorrutteella pois oteta!
Haluan olla OIKEASTI onnellinen, enkä mä tiedä miten oikeasti onnellisia ollaan!
Ihan saatanan sama jos sä tulet virnuilemaan, että "ei sulla ole siitä vaaraa" tms, kun et itsekään ole onnellinen paitsi itseäsi pettämällä!
ApVoi sua. Se vaan on niin, että jokainen voi olla vähän onnellisempi, kun lakkaa syyttämästä muita. Tekee sivun menneisyytensä kanssa. Kauheidenkin (joita sinulla ei ole) asioiden kanssa voi oppia elämään. Tekemällä parempia valintoja. Opettelemalla ajattelemaan muitakin kuin itseään.
Hyväksyminen. Itsensä hyväksyminen. Positiiviset ajatukset. Muiden auttaminen. Rakastaminen auttaa. Ei niinkään se, että vain odottaa muilta rakkautta.
Ottamalla itse vastuun elämästään.Ja onnellisuus. Se on myös velvollisuuksia. Olemalla hyvä muille pääsee lhemmäs onnea. Ei onnellisuus ole mitään kokoaikaista huumaa tai vain palkitsevien asioiden tekemistä. Se on sitä, ettei ole kaunainen. Ei pidä vihaa yllä
Miten se, että lakkaa syyttämästä muita saa itselle hyvän olon aikaan? Niinhän sä väität. Olisi kiva tietää, miten SE saa hyvän olon aikaan. Kerropa mulle. Noihin muihin voin sanoa jotain myöhemmin tai olla sanomatta.
ApEn ole tuo, joka kirjoitti sulle tuon "voi sua" -alkavan tekstin, mutta kommentoinpa silti. Sillä hän on täysin oikeassa. Onnellisuus tulee itsestä. Kukaan ei voi sitä sinulle antaa, tai sinua siihen ohjata. Ei mies, ei se äitisi.
Väitän että vaikka saisit äidiltäsi anteeksipyynnön, sinä romahtaisit tyhjän päälle kokonaan. Mistä sitten olisit katkera ja kaunainen? Et sinä niistä halua luopua, koska olet rakentanut aikuisminäsi niiden päälle. Sullahan menee kaikki jos niitä ei enää ole.Minulla on ok lapsuus, mutta sen jälkeen meni huonommin. Tuli erittäin huono puolison valinta: väkivaltaa, sarjapettämista saman sukupuolen kanssa, alhoholismia, katoamisia, katkoja, mielentilatutkimusta, putkaa, poliisia, kuulusteluja, itsemurhayrityksiä, puheita kylillä, raivon puuskia, valheita, varastamista. Tuhosipa vielä kaikki työ- ja koulutodistukseni tämä lasteni isä. Mulle tuli velkoja, luottotiedot meni, asunto alta, kaikki meni. Helvetin katkeraltahan se tuntui, ja olin hyvin vihainen. Tuli masennus, ja vielä toisenkin kerran. Mutta minä selvisin. Päätinlopettaa vihaamisen, unohtaa katkeruuden, unohtaa sen ihmisen kokonaan. Sitä oliota ei ole minulle enää olemassa. Maksoin velat, kävin terapiat, ja päätin elää vain eteenpäin. Tässä ja nyt, itseni kantaen ja lapsia tukien.
Meillä menee nyt hyvin. Elämässäni on 12v pätkä jota ei ole enää olemassa. En tarvitse sitä.Minä olen onnellinen ja samoin nyt jo aikuiset lapseni.
Mun tää kriisi alkoi noin kaksi vuotta sitten ja välit äitiin panin katkolle vasta vajaa 8 kk sitten. Että mitenköhän voimissas sä oisit ollut 8kk siitä, kun nostit itsesi irti miehestäsi? Tätä ennen olen koittanut saada äitiäni ymmärtämään minua, nyt olen todennut, että ei ole mahdollista. Hän on hylännyt minut. Minulla ei ole ollut kuin biologinen äiti, ei emotionaalsta. Tiedän, ettei kaikilla muillakaan ole ollut sitä emotionaalista äitiä, mutta jos sulla on ollut, niin painot eri sarjassa kuin mä. Tämä näkemys on nykyisen terapeuttini.
ApEnpä paini. Me olemme aikuisia. Kyseessä molemmissa tapauksissa ongelmat ihmissuhteessa. SIIS tällä hetkellä. Aikuinen voi HALUTESSAAN määrittää minäkuvansa uudestaan nykytilanteen mukaan, jos haluaa päästää irti menneestä.
Mulla meni aikaa kaksi vuotta. Ja eikös se sullakin ole kaksi vuotta nyt täynnä? Minä halusin muutosta, ja sisäistin sen, ettei mennyttä voi muuttaa, enkä muita ihmisiä. Niinpä muutin omaa ajattelutapaani ja asennetta. Siitä se lähtee ja lähtee sinullakin. Sitten kun päästät äidistä irti.Miten sä voit olla noin tyhmä?
Paraneminen tapahtuu niillä voimavaroilla, joita ihminen joko on saanut tai ei ole saanut lapsuudessa. Myös se auttaa, jos sait prosessiisi tukea ihmisiltä, joiden sinusta pitäminen NOSTAA sinun itsetuntoasi.
Minä en ole saanut äidiltäni eväitä mihinkään tuollaiseen. Minun äitini ei halua tukea minua, eli se, ettei oma äitini pidä minusta LASKEE minun itsetuntoani. Minulla ei ole muita läheisiä, jotka NOSTAISIVAT minun itsetuntoani, kun minulla on vaikkapa kriisi jossa mieheni joutuu tulilinjalle.
En jaksa avautua sinulle enempää, sinä loukkaat minua.
ApEipä me tässä nyt tyhmiä taideta olla kumpikaan. Mistä sinä sait ajatuksen että minulla olisi ollut ympärillä ihmisiä jotka olisivat nostaneet itsetuntoani? Kyllä minä sen tein ihan itse.
Valitettava tosiasia on se, että niin se pitää sinunkin tehdä. Kukaan ei pysty sitä sinulle tekemään, se on yksin sinun hommasi. Ei auta äiti, eikä mies siinä. Tosin sitä et ilmeisesti nyt ymmärrä,tai halua hyväksyä. Ulkopuolelta tuleva itsetunto on vain pinnallista.Ja itsetunto on oikeastaan väärä sana. Pitää puhua omanarvontunnosta. Oma arvo. Mikä minä olen ja mikä arvo minulla on tässä maailmassa. Se tulee sisältä ja vain sinusta. Sulla on voima siihen jossain syvällä. On se siellä vaikka et halua uskoakaan.
No sinä olet varmaan saanut sen äidiltäsi tai äitisi on kannatellut sitä läpi lapsuutesi, josta se oli väitän helposti löydettävissä ja nostettavissa esille ja käyttöösi. Jopa uskot siihen? Omaan arvoosi?
Vmp. Mulle. Multa se vietiin jo lapsena. Tajuan kyllä mistä puhut ja juuri se minulta puuttuu ja mies ja lapset pyyhkivät minulla lattiaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa, mitä heoisivat tehdä, on mennä sanomaan mun äidille, että pidä se suus kiinni äläkä traumatisoi tytärtäsi enää yhtään enempää, mutta ei heidän tarvitse, koska en enää itse pidä välejä äitiini tai yhteyttä, äidin mielestä me käsittääkseni olemme jonkinlaisissa väleissä. Sikäli hyvä, jos joskus haluaisin ne välit takaisin, mutta tällä hetkellä ei tunnu siltä. Ei tunnu todellakaan.
Ap
Onko äidilläsi telepaattinen yhteys sinuun?
Puhut preesenssissä joten olet siis kuitenkin tekemisissä niiiiiiin syvästi vihaamasi äidin kanssa . Miksi ihmeessä , heivaa akka elämästäsi ! Kun on , sinun mielestäsi, syyllinen kaikkeen maan ja taivaan välillä.
Jos oikeasti olet olemassa niin onneksi olkoon , eihän sulla ole edes mitään velvollivuuksia tai tehtäviä -- täydellinen vapaaherratar - muuten et voisi raapustaa täällä 24h/vrk. .
No on itseasiassa telepatiaa, vaikken niin välittäisi. Mutta tiedän siitä, kun pitää miehen kanssa yhteyksiä lasten takia.
ApNo nyt jotain rajaa! Jos ajattelet, että äiti syöttää päähäsi ajatuksia, vaikka ei ole paikalla, niin soitapa itsellesi ambulanssi. Sulla tilttaa päässä ihan just.
No ei telepatia sitä ole torvi :)
Ap
Miks tuommosen ihmisen pitää olla olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa, mitä heoisivat tehdä, on mennä sanomaan mun äidille, että pidä se suus kiinni äläkä traumatisoi tytärtäsi enää yhtään enempää, mutta ei heidän tarvitse, koska en enää itse pidä välejä äitiini tai yhteyttä, äidin mielestä me käsittääkseni olemme jonkinlaisissa väleissä. Sikäli hyvä, jos joskus haluaisin ne välit takaisin, mutta tällä hetkellä ei tunnu siltä. Ei tunnu todellakaan.
Ap
Onko äidilläsi telepaattinen yhteys sinuun?
Puhut preesenssissä joten olet siis kuitenkin tekemisissä niiiiiiin syvästi vihaamasi äidin kanssa . Miksi ihmeessä , heivaa akka elämästäsi ! Kun on , sinun mielestäsi, syyllinen kaikkeen maan ja taivaan välillä.
Jos oikeasti olet olemassa niin onneksi olkoon , eihän sulla ole edes mitään velvollivuuksia tai tehtäviä -- täydellinen vapaaherratar - muuten et voisi raapustaa täällä 24h/vrk. .
No on itseasiassa telepatiaa, vaikken niin välittäisi. Mutta tiedän siitä, kun pitää miehen kanssa yhteyksiä lasten takia.
ApNo nyt jotain rajaa! Jos ajattelet, että äiti syöttää päähäsi ajatuksia, vaikka ei ole paikalla, niin soitapa itsellesi ambulanssi. Sulla tilttaa päässä ihan just.
No ei telepatia sitä ole torvi :)
Ap
No kerro toki mitä se sitten on?
Telepatia eli ajatuksensiirto on oletettu parapsykologinen ilmiö, jolla tarkoitetaan kykyä kommunikoida toisten kanssa ajatuksen välityksellä. Nimitystä käytti ensimmäisen kerran Frederic W. H. Myers vuonna 1882
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäsi parhaat vuodet ovat ne,
jolloin päätät että sinun ongelmasi ovat sinun ongelmiasi.
Et syytä niistä äitiä tai ekologiaa tai presidenttiä.
Tajuat että hallitset omaa kohtaloasi.
Albert EllisOman kohtalon hallitsemiseen pitää olla eväitä. Minusta sinä sanot rumasti niille ihmisille, jotka ovat esimerkiksi koulukiusattuja, että on heidän oma vikansa, kun eivät pysty nousemaan niistä mitätöinnin tunteista, joita ei ole kotonakaan paikattu. Hyi sinua, missä on sinun tukesi ja empatiasi ongelmissa olevalle? Oletko muka itse täydellinen? Tai ratkonut kaikki ongelmasi ja pahanolon tunteesi?
Ei minun mielestäni se, että tiedostan äitini pilanneen mielenterveyteni ole sen este, että mä paranisin, vaan yksinkertaisesti se, etten mä tiedä, miten paranisin.
Minusta ei voi olla oikein, että elämää pitää suorittaa synkkänä ollen onneton. On aivan vammaista väittää, että mä pystyn olemaan tuosta noin vain onnellinen jos mä haluan. Kuinka muka? Miten se tehdään? Mitä?Pitäisikö minun unohtaa kaikki se loukkaus, joka on mieleni pahoittanut, mitä? Eikö minun tunteillani ole mitään arvoa? Voi vittu, että mua vituttaa kun te itse olette aivan yhtä huonoja kuin minä ja luulette omassa erinomaisuudessanne tietävänne mikä auttaa minua! Mutta kun ette te tiedä! Minua auttaa tasan vain se, mikä minua auttaa! Ei mikään saatanan paska yrittäminen olla jokin muu kuin mikä mä olen! Jos se on paskaa niin se on paskaa ja sitä ei kauniilla kakkukuorrutteella pois oteta!
Haluan olla OIKEASTI onnellinen, enkä mä tiedä miten oikeasti onnellisia ollaan!
Ihan saatanan sama jos sä tulet virnuilemaan, että "ei sulla ole siitä vaaraa" tms, kun et itsekään ole onnellinen paitsi itseäsi pettämällä!
ApVoi sua. Se vaan on niin, että jokainen voi olla vähän onnellisempi, kun lakkaa syyttämästä muita. Tekee sivun menneisyytensä kanssa. Kauheidenkin (joita sinulla ei ole) asioiden kanssa voi oppia elämään. Tekemällä parempia valintoja. Opettelemalla ajattelemaan muitakin kuin itseään.
Hyväksyminen. Itsensä hyväksyminen. Positiiviset ajatukset. Muiden auttaminen. Rakastaminen auttaa. Ei niinkään se, että vain odottaa muilta rakkautta.
Ottamalla itse vastuun elämästään.Ja onnellisuus. Se on myös velvollisuuksia. Olemalla hyvä muille pääsee lhemmäs onnea. Ei onnellisuus ole mitään kokoaikaista huumaa tai vain palkitsevien asioiden tekemistä. Se on sitä, ettei ole kaunainen. Ei pidä vihaa yllä
Miten se, että lakkaa syyttämästä muita saa itselle hyvän olon aikaan? Niinhän sä väität. Olisi kiva tietää, miten SE saa hyvän olon aikaan. Kerropa mulle. Noihin muihin voin sanoa jotain myöhemmin tai olla sanomatta.
ApEn ole tuo, joka kirjoitti sulle tuon "voi sua" -alkavan tekstin, mutta kommentoinpa silti. Sillä hän on täysin oikeassa. Onnellisuus tulee itsestä. Kukaan ei voi sitä sinulle antaa, tai sinua siihen ohjata. Ei mies, ei se äitisi.
Väitän että vaikka saisit äidiltäsi anteeksipyynnön, sinä romahtaisit tyhjän päälle kokonaan. Mistä sitten olisit katkera ja kaunainen? Et sinä niistä halua luopua, koska olet rakentanut aikuisminäsi niiden päälle. Sullahan menee kaikki jos niitä ei enää ole.Minulla on ok lapsuus, mutta sen jälkeen meni huonommin. Tuli erittäin huono puolison valinta: väkivaltaa, sarjapettämista saman sukupuolen kanssa, alhoholismia, katoamisia, katkoja, mielentilatutkimusta, putkaa, poliisia, kuulusteluja, itsemurhayrityksiä, puheita kylillä, raivon puuskia, valheita, varastamista. Tuhosipa vielä kaikki työ- ja koulutodistukseni tämä lasteni isä. Mulle tuli velkoja, luottotiedot meni, asunto alta, kaikki meni. Helvetin katkeraltahan se tuntui, ja olin hyvin vihainen. Tuli masennus, ja vielä toisenkin kerran. Mutta minä selvisin. Päätinlopettaa vihaamisen, unohtaa katkeruuden, unohtaa sen ihmisen kokonaan. Sitä oliota ei ole minulle enää olemassa. Maksoin velat, kävin terapiat, ja päätin elää vain eteenpäin. Tässä ja nyt, itseni kantaen ja lapsia tukien.
Meillä menee nyt hyvin. Elämässäni on 12v pätkä jota ei ole enää olemassa. En tarvitse sitä.Minä olen onnellinen ja samoin nyt jo aikuiset lapseni.
Mun tää kriisi alkoi noin kaksi vuotta sitten ja välit äitiin panin katkolle vasta vajaa 8 kk sitten. Että mitenköhän voimissas sä oisit ollut 8kk siitä, kun nostit itsesi irti miehestäsi? Tätä ennen olen koittanut saada äitiäni ymmärtämään minua, nyt olen todennut, että ei ole mahdollista. Hän on hylännyt minut. Minulla ei ole ollut kuin biologinen äiti, ei emotionaalsta. Tiedän, ettei kaikilla muillakaan ole ollut sitä emotionaalista äitiä, mutta jos sulla on ollut, niin painot eri sarjassa kuin mä. Tämä näkemys on nykyisen terapeuttini.
ApEnpä paini. Me olemme aikuisia. Kyseessä molemmissa tapauksissa ongelmat ihmissuhteessa. SIIS tällä hetkellä. Aikuinen voi HALUTESSAAN määrittää minäkuvansa uudestaan nykytilanteen mukaan, jos haluaa päästää irti menneestä.
Mulla meni aikaa kaksi vuotta. Ja eikös se sullakin ole kaksi vuotta nyt täynnä? Minä halusin muutosta, ja sisäistin sen, ettei mennyttä voi muuttaa, enkä muita ihmisiä. Niinpä muutin omaa ajattelutapaani ja asennetta. Siitä se lähtee ja lähtee sinullakin. Sitten kun päästät äidistä irti.Miten sä voit olla noin tyhmä?
Paraneminen tapahtuu niillä voimavaroilla, joita ihminen joko on saanut tai ei ole saanut lapsuudessa. Myös se auttaa, jos sait prosessiisi tukea ihmisiltä, joiden sinusta pitäminen NOSTAA sinun itsetuntoasi.
Minä en ole saanut äidiltäni eväitä mihinkään tuollaiseen. Minun äitini ei halua tukea minua, eli se, ettei oma äitini pidä minusta LASKEE minun itsetuntoani. Minulla ei ole muita läheisiä, jotka NOSTAISIVAT minun itsetuntoani, kun minulla on vaikkapa kriisi jossa mieheni joutuu tulilinjalle.
En jaksa avautua sinulle enempää, sinä loukkaat minua.
ApEipä me tässä nyt tyhmiä taideta olla kumpikaan. Mistä sinä sait ajatuksen että minulla olisi ollut ympärillä ihmisiä jotka olisivat nostaneet itsetuntoani? Kyllä minä sen tein ihan itse.
Valitettava tosiasia on se, että niin se pitää sinunkin tehdä. Kukaan ei pysty sitä sinulle tekemään, se on yksin sinun hommasi. Ei auta äiti, eikä mies siinä. Tosin sitä et ilmeisesti nyt ymmärrä,tai halua hyväksyä. Ulkopuolelta tuleva itsetunto on vain pinnallista.Ja itsetunto on oikeastaan väärä sana. Pitää puhua omanarvontunnosta. Oma arvo. Mikä minä olen ja mikä arvo minulla on tässä maailmassa. Se tulee sisältä ja vain sinusta. Sulla on voima siihen jossain syvällä. On se siellä vaikka et halua uskoakaan.
No sinä olet varmaan saanut sen äidiltäsi tai äitisi on kannatellut sitä läpi lapsuutesi, josta se oli väitän helposti löydettävissä ja nostettavissa esille ja käyttöösi. Jopa uskot siihen? Omaan arvoosi?
Vmp. Mulle. Multa se vietiin jo lapsena. Tajuan kyllä mistä puhut ja juuri se minulta puuttuu ja mies ja lapset pyyhkivät minulla lattiaa.
Ap
Kuka on antanut miehelle ja lapsille pyyhkiä sinulla lattiaa?
Olet totisesti löytänyt ovelia terapeutteja, he varmistavat toimeentulonsa ikuisesti. Kunhan vaan riittävästi iniset ja syyttelet muita (äitiä, ketäs muutakaan), varmasti et ikinä tule päästämään irti tosta surkeudestasi koska tarvitset sitä, ja tarvitset terapeuttia. Joka tarvitsee sinua ja sinusta maksettuja rahoja.