Lue keskustelun säännöt.
Mitenköhän sitä taas selviäisi joulusta
18.12.2015 |
Siis niin, ettei se tunnu hirveälle pettymykselle. Olemme ihan kotona vain perheen kesken, mutta tuntuu inhottavalle olla se aikuinen, joka on vastuussa lasten tunteista. Jos lapsilla on huono joulu, niin se on ikuisesti minun syyni. Mutta mulla ei ole joulumieltä lainkaan, eikä kiinnosta toisten joulua laittaa.
Kommentit (557)
Mun miehellä on kans varmaan hyvä omanarvontunto. Kun se on niin niin se ei tajua edes, ettei mulla ole sitä. Se loukkaa. Mä oonki sit varmaan ihan paska, kun en pysty kilpailemaan hänen kanssaan omanarvontunnossa. Tehköön sen joulun ihan itse...
Meillä on niin kuin arvokkaat moes ja lapset ja sitten minä, joka kieriskelen tuskassa ykin ja paskassa enkä tajua (osaa) arvostaa itseäni yhtään.
Mutta sikäli olen jyvällä, että toisin kuin 99% palstan mammoista olen tajunnut, ettei omanarvontunto tule siivoamisesta, toisille aamupalan laittamisesta eikä mistään suorittamisesta. Se tosiaan tulee (ensin) sisältä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä niille pitäisi valmistella? Minkä ikäisiä ne on?
Kysyy mitä ne haluaa syödä, se voi olla ihan muutakin kuin perinteisiä joulusafkoja, ja hyvinkin helppo valmistaa. Sitten vaikka pelaatte koko joulun.
No en tiedä, ei toi kuulosta yhtään joululle. Ei kai niille mitään tartte valmistella, jos sen noin ajattelee? Että onko se erikseen joulu, vaiko ihan tavallinen viikonloppu? Ehkä sitä ajattelee loppujenlopuksi itseään, mikä itselle tuntuu joululta. En kykene saamaan siitäkään fiiliksestä kiinni. Lapset eivät oikeastaan kuulu siihen, koska omaan jouluuni ei liity mitään, mistä,lapset tykkäävät ja vice versa.
ApLapset odottaa joululta lahjoja ja tunnelmaa. Sen saa kuusel, kynttilöillä, kransseil, hajusintil, jouluntähdel tms. Ja niil paketeil. Pipareita.
Jos mun täytyis järkätä mini joulu niin se olis kuusi, kynttilät, lahjat ja herkut. Ei niin väliä mitä hyvää mut jotain mistä kaikki nauttii, tortillat ja suklaa, pitsa ja piparit (kaupan). Oha sama. Mut noista se tulee.
Aattona syödään riidipuroa ja käydään kaupungil kuuntelemas joulurauha (näit on todella mones kaupungis). Kotiin. Ruokaa ja paketteja. Kuusen ja kynttilöiden tuijottelua. Ei se paljon vaadi.
Ihana :) Kiitos. Tähdätään tuohon. Onneksi aattoiltana on hämärää, niin samapa se, mitä rojuja nurkissa on. Mutta en halua kutsua edes joulupukkia kun se on kylätuttu ja hävettää ettei oo kaunista :((( Mies ei saa kutsuttua myöskään. Mut ehkä me eletään ilmankin, tai siis lapset.
Ap
Mä jotenkin liikutuin siit et otit kommentin vastaan niin positiivisesti.
Me ollaan joulu perheen kesken. Ja lapselle (yhdelle) mä tätä kaikkea teen. Ja elän. Kui onnellinen äiti on kuusesta. Paketeista. Uskon et lapsi sen näkee myös. Parempi vähän ja hyvä mieli ku paljon ja kamaka stressi.
Kyl se siit. Ja ens vuos tulee taas! Aurinko nousee. Joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa, mitä heoisivat tehdä, on mennä sanomaan mun äidille, että pidä se suus kiinni äläkä traumatisoi tytärtäsi enää yhtään enempää, mutta ei heidän tarvitse, koska en enää itse pidä välejä äitiini tai yhteyttä, äidin mielestä me käsittääkseni olemme jonkinlaisissa väleissä. Sikäli hyvä, jos joskus haluaisin ne välit takaisin, mutta tällä hetkellä ei tunnu siltä. Ei tunnu todellakaan.
Ap
Onko äidilläsi telepaattinen yhteys sinuun?
Puhut preesenssissä joten olet siis kuitenkin tekemisissä niiiiiiin syvästi vihaamasi äidin kanssa . Miksi ihmeessä , heivaa akka elämästäsi ! Kun on , sinun mielestäsi, syyllinen kaikkeen maan ja taivaan välillä.
Jos oikeasti olet olemassa niin onneksi olkoon , eihän sulla ole edes mitään velvollivuuksia tai tehtäviä -- täydellinen vapaaherratar - muuten et voisi raapustaa täällä 24h/vrk. .
No on itseasiassa telepatiaa, vaikken niin välittäisi. Mutta tiedän siitä, kun pitää miehen kanssa yhteyksiä lasten takia.
ApNo nyt jotain rajaa! Jos ajattelet, että äiti syöttää päähäsi ajatuksia, vaikka ei ole paikalla, niin soitapa itsellesi ambulanssi. Sulla tilttaa päässä ihan just.
No ei telepatia sitä ole torvi :)
Ap
No kerro toki mitä se sitten on?
Telepatia eli ajatuksensiirto on oletettu parapsykologinen ilmiö, jolla tarkoitetaan kykyä kommunikoida toisten kanssa ajatuksen välityksellä. Nimitystä käytti ensimmäisen kerran Frederic W. H. Myers vuonna 1882
Ööö...kommunikoida ei ole sama kuin syöttää ajatuksia.
Telepatiaa on se, että toinen soittaa juuri kun ajattelit häntä tms. Kävi nimittäin niin, että päätin, etten puhu äidille enää ikinä. 3 kuukauden päästä siitä eli kesän lopulla olin aivan helvetinmoisissa selkäkivuissa yksin kotona enkä saanut ensin lapsiakaan mihinkään. En pystynyt edes seisomaan, siksi olin aika pulassa a) kivun ja b)lastenhoidon kanssa. Niin eikös äiti soita. Ei ollut soittanut 3 kuukauteen. En vastaa. Soittaa iltapäivällä uudestaan. Olin saanut lapset "turvaan" ja piikin perseeseen ja makaan kivuliaana yksin kotona helvetintuskassa ja todellakin haluan valittaa ees jollekulle. Maailmankaikeudella on kieroa huumorintajua, kun se panee äidin soittamaan. No mä vastasin vaikka kiroilin itselleni, että pitikö. Mutta no, iskiaskivut on äidille tuttuja niin sain vertaistukea. Niin kauan kun se ei hauku mua niin oishan se ihminen.
Ap
^
Enkä siis kyllä ajatellut äitiä tuossa (vannon!) mutta aivan kuin äiti ois "tajunnu", että nyt jos koskaan kannattaa soittaa jos haluaa mun vastaavan kun oon tosi helvetissä täällä...
Ap
Telepatiaa ei ole olemassakaan. Sattumaa tuo oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai ei siihen miehen ja äidinkään välistä yhteyttä tarvita, olemme puhuneet muutaman kerran 8kk aikana ja äiti on kuin ei olisi moksiskaan, vaikka olen haukkunut hänet alimpaan helvettiin kun ei ymmärrä eikä halua ymmärtää loukanneensa mua.
En ole enää pitänyt yhteyttä, se koskee sitten myös joulunpyhiä; mitään hyvän tavan vuoksi esiteltäviä joulutervehdyksiä ei laiteta, enkä hanki lahjaa enkä soita.Äidille sopisi sellaiset välit loukattuaan minua verisesti.
Ap
Voi kun voisin antaa sulle tän kaiken. Mulla oli vitulliset välit perheeseeni, aikoinaan. Nyt,35 vuotiaana, tai jo ennemmin. Kun löysin mun elämän. Mi helpotti. Tajusin et vain minä voin päättää et kui onnellinen olen. Sivuutan kaikki menneisyyden haamut. Ei nihin saa vastaudtavaikka kuinka jauhaa. Turhaa!!!
Mene eteenpäin. Anna olla. Vedä hiljaisuus päällesi kolmeksi vuokdekdi. Äläkä ota asioita esiin enää jälkikäteen. Paras parantaja llet sinä itse.
Aaaaah. Kunpa voidin kertoa sulle tän kaiken!
Vierailija kirjoitti:
Telepatiaa ei ole olemassakaan. Sattumaa tuo oli.
No, usko sä vaan sun sattumiis. Aivan kuin mä nyt ihan ton perusteella niin uskoisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää keskustelu hermostuttaa mua
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu hermostuttaa mua
No älä lue. Ei sulle kuitenkaan mitään pahaa tapahdu. Ehkä jotain nousee pintaan :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko omanarvontunto melkein sama, kuin kyky rakastaa itseään? Kun oon aina miettinyt, että miten "voi " rakastaa itseään, kun teen mä vaikka mitä hyvää ja arvostavaa itselle, niin eihän se miltään tunnu. Täähän alkaakin mennä mielenkiintoiseksi... Omanarvontunnon kautta se ehkä tuntuisi sille, rakkaudelle? Vai ovatko ne ihan sama asia? Rakastaa itseään = omanarvontunto?
Ap
Huoh. Äiti sitä ja äiti tätä. Et edes halua päästää irti vihastasi ja katkeruudestasi, vaan ruokit niitä koko ajan lisää ja lisää. Et välitä pätkän vertaa lapsistasi etkä kenestäkään muustakaan, märehdit vain omaa huonoa äitisuhdettasi. Olet sairas, todella pahasti sairas. Niin vinksahtanut, että olet itse täysin kykenemätön sitä näkemään. Säälin syvästi lapsiasi, pilaat heidän lapsuutensa tuolla välinpitämättömyydellä. Minun äitini oli juuri sellainen kuin sinä ja tämän johdosta katkaisin häneen välit pysyvästi. Toivottavasti sinun lapsesi hylkäävät sinut aikanaan ja jäät ihan yksin. Mitään parempaa sinä, itsekäs marttyyriäiti, et ole ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Äiti sitä ja äiti tätä. Et edes halua päästää irti vihastasi ja katkeruudestasi, vaan ruokit niitä koko ajan lisää ja lisää. Et välitä pätkän vertaa lapsistasi etkä kenestäkään muustakaan, märehdit vain omaa huonoa äitisuhdettasi. Olet sairas, todella pahasti sairas. Niin vinksahtanut, että olet itse täysin kykenemätön sitä näkemään. Säälin syvästi lapsiasi, pilaat heidän lapsuutensa tuolla välinpitämättömyydellä. Minun äitini oli juuri sellainen kuin sinä ja tämän johdosta katkaisin häneen välit pysyvästi. Toivottavasti sinun lapsesi hylkäävät sinut aikanaan ja jäät ihan yksin. Mitään parempaa sinä, itsekäs marttyyriäiti, et ole ansainnut.
Olet lukenut ketjun loppuun ja olet tätä mieltä?
No, mikäs siinä sitten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitini sai käyttäytyä huonosti, mutta minä en saa? Kyllä minä tunnistan sadistia itsestäni, saan mielihyvää siitä, että muiden joulu on vähän huonompi. En vain tiedä, mikä auttaisi, että haluaisin muiden saavan sellaista, mitä minulta puuttui ja puuttuu edelleen. Jokin hyväksyntä tms. Vaikka pitäisi tietysti ymmärtää, että on kohtuutonta odottaa, että lapset antaisivat minulle sen, mitä minulla ei lapsena ollut. Tai edes mies. Mutta tuskinpa saan sitä yksinkään jäämällä.
Ap
Tämä on pelottavaa tekstiä. Ei tähän ihmiseen saa yhteyttä, hän on niin syvällä mielensä suossa. Jos kukaan yhtään vähääkään epäilee tunnistavansa henkilön, tehkää jotain ja herättäkää isä että tämä lähtisi ja pelastaisi itsensä ja lapset.
Tai voisiko ylläpito puuttua asiaan tunnisteiden kautta tms? Äiti myöntää olevansa sadisti ja tekstien perusteella hän voi äärimmäisen pahoin, on narsisti ja hänellä on paha masennus. Täällä herää suuri huoli lapsista, oikeasti.
Ap, lapset on tärkeimmät! Miten et tätä ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Ap ei halua olla aikuinen.
Kyllä mä haluan, mutta en tiedä miten se ollaan. Isänikään ei ole ollut koskaan aivan aikuinen. Äiti ehkä oli, ellei sitten ajatella, että miehelle huutaminen on lapsellista. Tai lapselleen. Vai onko se vain huonoa käytöstä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitini sai käyttäytyä huonosti, mutta minä en saa? Kyllä minä tunnistan sadistia itsestäni, saan mielihyvää siitä, että muiden joulu on vähän huonompi. En vain tiedä, mikä auttaisi, että haluaisin muiden saavan sellaista, mitä minulta puuttui ja puuttuu edelleen. Jokin hyväksyntä tms. Vaikka pitäisi tietysti ymmärtää, että on kohtuutonta odottaa, että lapset antaisivat minulle sen, mitä minulla ei lapsena ollut. Tai edes mies. Mutta tuskinpa saan sitä yksinkään jäämällä.
Ap
Tämä on pelottavaa tekstiä. Ei tähän ihmiseen saa yhteyttä, hän on niin syvällä mielensä suossa. Jos kukaan yhtään vähääkään epäilee tunnistavansa henkilön, tehkää jotain ja herättäkää isä että tämä lähtisi ja pelastaisi itsensä ja lapset.
Tai voisiko ylläpito puuttua asiaan tunnisteiden kautta tms? Äiti myöntää olevansa sadisti ja tekstien perusteella hän voi äärimmäisen pahoin, on narsisti ja hänellä on paha masennus. Täällä herää suuri huoli lapsista, oikeasti.
Ap, lapset on tärkeimmät! Miten et tätä ymmärrä?
Toi oli ennen kuin tuli puhetta puuttuvasta omanarvontunnosta. ("En vain tiedä, mikä auttaisi, että haluaisin muiden saavan sellaista, mitä minulta puuttui ja puuttuu edelleen. Jokin hyväksyntä tms.")
eikä nyt muka saa tunnustaa äitinä ikäviä tunteita? Vittu tuolla ei muutkaan äidit tee parasta joulua lapsilleen lapsuudentraumojensa takia, mutta niin kauan kuin he valehtelevat vain itselleen jotain muuta (lapset olleet tuhmia, ei tekis mieli antaa lahjoja, täälläkin ollut sellaisia aloituksia, vaikkapa) niin kaikkiko hyvin?!
Ap
Suuttuminen on ihan normaalia. Se, että et saa tahtoasi läpi, se on normaalia. Jokapäiväistä elämää. Haluat olla prinsessa linnassaan. Et halua elää oikeaa elämää.
Ap jättää kyllä sanattomaksi. MINUN äitisuhde, MINUN tarpeet, MINÄ sitä ja MINÄ tätä. Suhtautuu lapsiinsakin passiivis-aggressiivisesti ja on vihamielinen kanssakirjoittelijoita kohtaan, jotka hyvää hyvyyttään antavat neuvoja. Selkeästi narsistinen persoonallisuuhäiriö. Yrittää tehdä itsestään uhrin ja vierittää vastuun omasta elämästään ja tunteistaan kokonaan toisten niskoille. Kuulostaa vielä pahemmalta tapaukselta kuin oma äitinsä. Miksi tällaiset ihmiset edes tekevät lapsia, kun eivät pysty heitä rakastamaan? Lapset kyllä tulevat ap:lle aikanaan kostamaan tavalla tai toisella tämän tunnekylmyyden. Paras ratkaisu olisi huostaanotto tai ero ja lapset miehelle...
ap, et sitten aja autoa kiivastuneessa mielentilassa lapset kyydissä!
Siis antanut luvan?