Mitenköhän sitä taas selviäisi joulusta

Vierailija kirjoitti:

Tietty itse oon suhteellisen yksimielisesti päättänyt romahtaa, eli antaa todellisten tunteitteni ja ajatusteni tulla näkyviin, niin mieskin on ollut helisemässä. Kommunikaatio ei ole riittävää meillä, vaikka mies kovin välittävä onkin. Itse koitan kertoa ajatukseni hänelle mutta en saa siinä vastakaikua. Vaikka mies on syvällinen ja fiksu. Tämä yhdessä todellisten paskamaisten tunteitteni kanssa halvaannuttaa minut kauas pois idyllistä. Ei voi olla idyllistä jos olemme eri linjoilla miehen kanssa elämän suurista linjoista. Mutta näistä puhun terapiassa. Eikö teitä harmita pikkuasiat joskus ihan valtavasti? Tai ei joulunvietto nyt ihan pikkuasia ole, mutta ei maailman suurinkaan, mutta vituttaa, kun todelliset tunteeni ovat täynnä pelkkää paskaa!

Ap

Mitkä suuret linjat elämässä? Miehellä toiminta ja sinulla kitinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt meillä ei ole puheyhteyttä, kun en minä voi olla yhteydessä ihmiseen, joka ei arvosta minua. Ei kai pitäisi sitä harmitella. Luulin äidin haluavan antaa tukea mulle aina, tuli mitä tuli. Mutta paskanmarjat. Ihan paskan! Mutta en anna minäkään sitten äidille.

Ap

Entä lapsillesi? Miten näet teidät, kun he ovat aikuisia

Annatko tukesi, vaikka et anna edes nyt

Lasten maailma on minulle vieras ja käsittämätön. Asettua lapsen asemaan on vaikeaa ja kohdata lapsi ikäkautensa tasoisesti, koska se oli yksi, jota äiti ei suonut minulle, ikätason mukaista hyväksyntää ja olemista. Puhuva lapsi on silleen helpompi, että hän ei ole minun armoillani täysin, vaan jos teen pahaa (tahtomattani) niin voi kävellä pois. Autan varmaankin taloudellisesti ja neuvoja antamalla, mutta en sitten tiedä vastaanottavatko neuvojani. Kai oma esimerkki on paras neuvo. Elämänhallinnan heikkous on huono esimerkki, mutta elämänhallintanikin ehtii vielä palautua, se näyttää aikanaan paljon, onko sitä, vai ei.

Ap

Etkö usko, että sinä olet se syyllinen javihattu. Välit poikki

Uskon anteeksiantoon.

Ap

Mitä aiot pyytää anteeksi

Kuuntelen ensin, mistä ollaan vihaisia.

Ap

Ethän sä nytkään kuuntele. Et kestä pienintäkään kiukkua tai edes eri mieltä olemista. Lasten ja vanhempien välit on sina vaikeita. Et kestä tämän enempää kun he on aikuisia. Et pyydä anteeksi. Luultavasti vaan selittelet äitiäsi ja odotat itsekkäänä heidän ymmärrystään... Kun sulla on sentään ollu kaikkein vaikeinta. Muilla ei ole väliä

Kyllä minä voin nytkin pyytää lapselta anteeksi, että on pakko pukea saappaat nopeasti, että ehtii koulubussiin ja sitä, että ärjähdin, jos lapsi ei ole ripeä.

Mutta lapsi on se, ketä yhteydenrakentaminen ei minun näkövinkkelistäni kiinnosta. He kun katsovat oikeudekseen viivytellä ja olla pukematta saappaita.

Ap

Tuolla näkövinkkelilläsi ansaitset kevyesti Vuoden Paskin Äiti -tittelin. Jo ainakin toista vuotta putkeen.

Ja mitkä ovat perustelut? Tai vielä mieluummin apuvinkkisi tunteitteni käsittelyyn ko. tilanteeseen?

Ap

Meinaatko, että viime vuonna olit oikein kiva mutsi etkä angstannut tuon äitiongelmasi kanssa jo silloin? No sitähän minäkin.

Perustelut: Sinä et välitä kenestäkään muusta kuin itsestäsi ja äidistäsi. Lapsista et piittaa pätkääkään, joten olet paska mutsi.

Apuvinkki: kasva aikuiseksi, kanna vastuusi, lopeta itsesäälissä kieriskely ja ala huomoioda myös muita ihmisiä kuin itsesi.

Ei kai angstaaminen tee minusta huonoa äitiä? Haluaisin perusteluita, että mikä siinä tekee minusta huonon äidin? Angstaamista ei voi lopettaa, sehän on tunne. Angstaaminen ei vielä sanele huolenpidon määrää tai laatua sinänsä. Vaikka tekisin aamupalat tietäisin, etten tee niitä niin hyvin aamukiireessä kuin haluaisin tai sitten ahdistaisi se, etteivät lapset syö ollenkaan tai eivät syö tarpeeksi ja taas ahdistaisi, että miten sanoa siitä huutamatta rumasti. Ja vaikka siivoaisin niin ahdistaisi se, ettei ole sen siistimpää tai kauniimpaa ja sekin ahdistaisi, miten ei ehdi tehdä mitä itse haluaa ja että miten väsynyt olisin silloin aina.

Ap

Kovasti se vaan siltä vaikuttaa. Sua ei kiinnosta ne lapset yhtään, muuta kuin mallin vuoksi olet ne tehnyt. Sua ei kiinnosta niiden tunteet, ei kehittyminen, ei rakkaus, ei mikään. Sä et edes halua niihin mitään yhteyttä tai tunnesidettä. Koska äiti.

Kyllä sä olet paska mutsi. Oikeasti.

Luon niin hyvän tunnesiteen kuin osaan, tietysti. Miten voisi olla muuten? Ja ei moniakaan vanhempia kiinnosta leikkiä lasten kanssa. Mulle sopii ihan hyvin sellainen äitiys, jossa lasten perustarpeista huolehtii joku minua osaavampi. Jos olen sinusta paska äiti, niin olen itse hieman eri mieltä kuitenkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet eilisestä jankannut täällä äidistäsi. Koko sen ajan kun olisit sitä täydellistä, omien vaatimustesi mukaista joulua voinut laittaa. Mutta mitä sitä, koska äiti! On paljon helpompaa istua perse homeessa kieriskelemässä itsesäälissä av:lle kirjoittaen, kuin oikeasti tehdä perheensä eteen jotain. Koska äiti.

Oon nyt luovuttanut toistaiseksi yrittämästä, kun se, siis yrittäminen, ei ainakaan tehnyt minua onnelliseksi. Lisäksi edelleen on miehen kanssa asia auki, että hän päätti yksimielisesti mennä harrastukseensa, joka vie kolme joulunaluspäivää häneltä. Tällaista juuri kun tämä "yhteiselo" on niin en osaa toimia.

Ap

Kaikkina muina päivinä sinä ksivaudut poteroon. Mies hoitaa yksin kaiken. Nyt joudut hoitamaan omia lapsiasi muutaman tunnin.

Mies laittaa joulun jokatspauksessa. Tänään sinäkin olisit ehtinyt. Ja huomenna

Harmittaa tietysti, että todelliset tunteeni eivät ole että "aah aah ihaninta maailmassa omat lapset, haluan olla heidän kanssaan monta tuntia päivässä, aah", vaan jopa niin, että ahdistun jos pitää jotain tehdä, mutta näin tää nyt on. En tykkää itsekään siitä yhtään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En sulkeudu, oon keittiössä ja olohuoneessa. Ei meillä ole koskaan ovet kiinni, paitsi jos esikoinen haluaa tehdä läksyjä rauhassa. Ja joo, mies on vastannut lasten tarpeista, tykkää siitä. Ja lapset ovat leikkineet yhdessä varmaan 2-3 tuntia.

Ap

Kukaan ei sano, äiti tuu katsomaan, äiti anna mehua....

Läsnä mutta poissa

Minua kiinnostaa enemmän, kuin sättiä itseäni, niin se, että miten voi olla mahdollista, että jopa ahdistun kun pitää hoitaa omia lapsia ja olla yhtenä osana perheessä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt meillä ei ole puheyhteyttä, kun en minä voi olla yhteydessä ihmiseen, joka ei arvosta minua. Ei kai pitäisi sitä harmitella. Luulin äidin haluavan antaa tukea mulle aina, tuli mitä tuli. Mutta paskanmarjat. Ihan paskan! Mutta en anna minäkään sitten äidille.

Ap

Entä lapsillesi? Miten näet teidät, kun he ovat aikuisia

Annatko tukesi, vaikka et anna edes nyt

Lasten maailma on minulle vieras ja käsittämätön. Asettua lapsen asemaan on vaikeaa ja kohdata lapsi ikäkautensa tasoisesti, koska se oli yksi, jota äiti ei suonut minulle, ikätason mukaista hyväksyntää ja olemista. Puhuva lapsi on silleen helpompi, että hän ei ole minun armoillani täysin, vaan jos teen pahaa (tahtomattani) niin voi kävellä pois. Autan varmaankin taloudellisesti ja neuvoja antamalla, mutta en sitten tiedä vastaanottavatko neuvojani. Kai oma esimerkki on paras neuvo. Elämänhallinnan heikkous on huono esimerkki, mutta elämänhallintanikin ehtii vielä palautua, se näyttää aikanaan paljon, onko sitä, vai ei.

Ap

Etkö usko, että sinä olet se syyllinen javihattu. Välit poikki

Uskon anteeksiantoon.

Ap

Mitä aiot pyytää anteeksi

Kuuntelen ensin, mistä ollaan vihaisia.

Ap

Ethän sä nytkään kuuntele. Et kestä pienintäkään kiukkua tai edes eri mieltä olemista. Lasten ja vanhempien välit on sina vaikeita. Et kestä tämän enempää kun he on aikuisia. Et pyydä anteeksi. Luultavasti vaan selittelet äitiäsi ja odotat itsekkäänä heidän ymmärrystään... Kun sulla on sentään ollu kaikkein vaikeinta. Muilla ei ole väliä

Kyllä minä voin nytkin pyytää lapselta anteeksi, että on pakko pukea saappaat nopeasti, että ehtii koulubussiin ja sitä, että ärjähdin, jos lapsi ei ole ripeä.

Mutta lapsi on se, ketä yhteydenrakentaminen ei minun näkövinkkelistäni kiinnosta. He kun katsovat oikeudekseen viivytellä ja olla pukematta saappaita.

Ap

Tuolla näkövinkkelilläsi ansaitset kevyesti Vuoden Paskin Äiti -tittelin. Jo ainakin toista vuotta putkeen.

Ja mitkä ovat perustelut? Tai vielä mieluummin apuvinkkisi tunteitteni käsittelyyn ko. tilanteeseen?

Ap

Meinaatko, että viime vuonna olit oikein kiva mutsi etkä angstannut tuon äitiongelmasi kanssa jo silloin? No sitähän minäkin.

Perustelut: Sinä et välitä kenestäkään muusta kuin itsestäsi ja äidistäsi. Lapsista et piittaa pätkääkään, joten olet paska mutsi.

Apuvinkki: kasva aikuiseksi, kanna vastuusi, lopeta itsesäälissä kieriskely ja ala huomoioda myös muita ihmisiä kuin itsesi.

Ei kai angstaaminen tee minusta huonoa äitiä? Haluaisin perusteluita, että mikä siinä tekee minusta huonon äidin? Angstaamista ei voi lopettaa, sehän on tunne. Angstaaminen ei vielä sanele huolenpidon määrää tai laatua sinänsä. Vaikka tekisin aamupalat tietäisin, etten tee niitä niin hyvin aamukiireessä kuin haluaisin tai sitten ahdistaisi se, etteivät lapset syö ollenkaan tai eivät syö tarpeeksi ja taas ahdistaisi, että miten sanoa siitä huutamatta rumasti. Ja vaikka siivoaisin niin ahdistaisi se, ettei ole sen siistimpää tai kauniimpaa ja sekin ahdistaisi, miten ei ehdi tehdä mitä itse haluaa ja että miten väsynyt olisin silloin aina.

Ap

Kovasti se vaan siltä vaikuttaa. Sua ei kiinnosta ne lapset yhtään, muuta kuin mallin vuoksi olet ne tehnyt. Sua ei kiinnosta niiden tunteet, ei kehittyminen, ei rakkaus, ei mikään. Sä et edes halua niihin mitään yhteyttä tai tunnesidettä. Koska äiti.

Kyllä sä olet paska mutsi. Oikeasti.

Luon niin hyvän tunnesiteen kuin osaan, tietysti. Miten voisi olla muuten? Ja ei moniakaan vanhempia kiinnosta leikkiä lasten kanssa. Mulle sopii ihan hyvin sellainen äitiys, jossa lasten perustarpeista huolehtii joku minua osaavampi. Jos olen sinusta paska äiti, niin olen itse hieman eri mieltä kuitenkin.

Ap

Tunneside? Et vietä aikaa, et puhu, kuuntele, rakasta.

Miten sellainen side luodaan?

Sovitaanko , että äitisi on poistunut keskuudestamme vaikka 1.7.1985 , voit toki valita itse sinulle sopivamman päivämäärän .Siitä on jo 30 vuotta. Tästä on sekin hyöty ettei sun tartte miettiä soitatko, annatko lahjoja . Hädin tuskin muistat miltä näytti , (varmuudeksi hävitä valokuvat, jos  sellaisia on ) saati mitä kaikkea teki väärin sinua kohtaan .

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa enemmän, kuin sättiä itseäni, niin se, että miten voi olla mahdollista, että jopa ahdistun kun pitää hoitaa omia lapsia ja olla yhtenä osana perheessä?

Ap

Miltä mahtaa lapsistasi tuntua? He aistivat tuon. Tuntevat olevansa sinulle vastenmielisiä

Miten tämäkin asia kiinnostaa sinua vain sinun näkökulmastasi.

Olet kylmä ja paha. Empatiakyvytön. Siitä johtuu padka toimintasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sulkeudu, oon keittiössä ja olohuoneessa. Ei meillä ole koskaan ovet kiinni, paitsi jos esikoinen haluaa tehdä läksyjä rauhassa. Ja joo, mies on vastannut lasten tarpeista, tykkää siitä. Ja lapset ovat leikkineet yhdessä varmaan 2-3 tuntia.

Ap

Kukaan ei sano, äiti tuu katsomaan, äiti anna mehua....

Läsnä mutta poissa

Siis mitä sä tällä tarkoitat? Nautitko sä siitä?

Apuua :D Kyllä lapset minulta pyytää vettä ja katsomaan piirustuksia ja auttamaan vessassa. Onko se siis jotain mitä sä oikein kaipaat? Ei mun äiti ainakaan kaivannut, piti olla omatoiminen tietysti ja ärsyyntyi jos häiritsin. Mutta ymmärsin mä sen ihan hyvin, mitä yhteistä hänellä ja minulla olisi ollut? Osasin todellakin olla yksin. Sitten isän kanssa tehtiin paljon yhdessä sellaista, mikä oli isän mielestä yhtä kivaa kuin minusta, ei mitään uhrautumista siinä, mutta äiti ei ollut päsmäröimässä. Isältä asioita sai pyytää, ei näyttänyt "vaivaavan" häntä. Vaikka osasi rajat vetää siihen mitä teki. Tietty kun olin siellä vain kerran viikossa. Kyllä mäkin sen verran lasten kanssa hyvin jaksaisin. Saisin pitää kulissini mielessäni, että jaksan ja kestän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt meillä ei ole puheyhteyttä, kun en minä voi olla yhteydessä ihmiseen, joka ei arvosta minua. Ei kai pitäisi sitä harmitella. Luulin äidin haluavan antaa tukea mulle aina, tuli mitä tuli. Mutta paskanmarjat. Ihan paskan! Mutta en anna minäkään sitten äidille.

Ap

Entä lapsillesi? Miten näet teidät, kun he ovat aikuisia

Annatko tukesi, vaikka et anna edes nyt

Lasten maailma on minulle vieras ja käsittämätön. Asettua lapsen asemaan on vaikeaa ja kohdata lapsi ikäkautensa tasoisesti, koska se oli yksi, jota äiti ei suonut minulle, ikätason mukaista hyväksyntää ja olemista. Puhuva lapsi on silleen helpompi, että hän ei ole minun armoillani täysin, vaan jos teen pahaa (tahtomattani) niin voi kävellä pois. Autan varmaankin taloudellisesti ja neuvoja antamalla, mutta en sitten tiedä vastaanottavatko neuvojani. Kai oma esimerkki on paras neuvo. Elämänhallinnan heikkous on huono esimerkki, mutta elämänhallintanikin ehtii vielä palautua, se näyttää aikanaan paljon, onko sitä, vai ei.

Ap

Etkö usko, että sinä olet se syyllinen javihattu. Välit poikki

Uskon anteeksiantoon.

Ap

Mitä aiot pyytää anteeksi

Kuuntelen ensin, mistä ollaan vihaisia.

Ap

Ethän sä nytkään kuuntele. Et kestä pienintäkään kiukkua tai edes eri mieltä olemista. Lasten ja vanhempien välit on sina vaikeita. Et kestä tämän enempää kun he on aikuisia. Et pyydä anteeksi. Luultavasti vaan selittelet äitiäsi ja odotat itsekkäänä heidän ymmärrystään... Kun sulla on sentään ollu kaikkein vaikeinta. Muilla ei ole väliä

Kyllä minä voin nytkin pyytää lapselta anteeksi, että on pakko pukea saappaat nopeasti, että ehtii koulubussiin ja sitä, että ärjähdin, jos lapsi ei ole ripeä.

Mutta lapsi on se, ketä yhteydenrakentaminen ei minun näkövinkkelistäni kiinnosta. He kun katsovat oikeudekseen viivytellä ja olla pukematta saappaita.

Ap

Tuolla näkövinkkelilläsi ansaitset kevyesti Vuoden Paskin Äiti -tittelin. Jo ainakin toista vuotta putkeen.

Ja mitkä ovat perustelut? Tai vielä mieluummin apuvinkkisi tunteitteni käsittelyyn ko. tilanteeseen?

Ap

Meinaatko, että viime vuonna olit oikein kiva mutsi etkä angstannut tuon äitiongelmasi kanssa jo silloin? No sitähän minäkin.

Perustelut: Sinä et välitä kenestäkään muusta kuin itsestäsi ja äidistäsi. Lapsista et piittaa pätkääkään, joten olet paska mutsi.

Apuvinkki: kasva aikuiseksi, kanna vastuusi, lopeta itsesäälissä kieriskely ja ala huomoioda myös muita ihmisiä kuin itsesi.

Ei kai angstaaminen tee minusta huonoa äitiä? Haluaisin perusteluita, että mikä siinä tekee minusta huonon äidin? Angstaamista ei voi lopettaa, sehän on tunne. Angstaaminen ei vielä sanele huolenpidon määrää tai laatua sinänsä. Vaikka tekisin aamupalat tietäisin, etten tee niitä niin hyvin aamukiireessä kuin haluaisin tai sitten ahdistaisi se, etteivät lapset syö ollenkaan tai eivät syö tarpeeksi ja taas ahdistaisi, että miten sanoa siitä huutamatta rumasti. Ja vaikka siivoaisin niin ahdistaisi se, ettei ole sen siistimpää tai kauniimpaa ja sekin ahdistaisi, miten ei ehdi tehdä mitä itse haluaa ja että miten väsynyt olisin silloin aina.

Ap

Kovasti se vaan siltä vaikuttaa. Sua ei kiinnosta ne lapset yhtään, muuta kuin mallin vuoksi olet ne tehnyt. Sua ei kiinnosta niiden tunteet, ei kehittyminen, ei rakkaus, ei mikään. Sä et edes halua niihin mitään yhteyttä tai tunnesidettä. Koska äiti.

Kyllä sä olet paska mutsi. Oikeasti.

Luon niin hyvän tunnesiteen kuin osaan, tietysti. Miten voisi olla muuten? Ja ei moniakaan vanhempia kiinnosta leikkiä lasten kanssa. Mulle sopii ihan hyvin sellainen äitiys, jossa lasten perustarpeista huolehtii joku minua osaavampi. Jos olen sinusta paska äiti, niin olen itse hieman eri mieltä kuitenkin.

Ap

Tunneside? Et vietä aikaa, et puhu, kuuntele, rakasta.

Miten sellainen side luodaan?

No kyllä mä vähän puhun, kuuntelen, rakastan ja vietän aikaakin. Ollaanhan me koko perhe kotona yhdessä aika paljonkin. En mä tiedä, miten tunneside luodaan. Mä vain oon. Pitääkö sitäkin jotenkin yrittää? En ala mitään keinotekoista yrittämään. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa enemmän, kuin sättiä itseäni, niin se, että miten voi olla mahdollista, että jopa ahdistun kun pitää hoitaa omia lapsia ja olla yhtenä osana perheessä?

Ap

MInä ahdistun kun sinä et häviä linjoilta. Viet tilaa tuossa suositut ketjut listassa, monet kiinnostavammat vilahtavat piiloon. Ei tuota sinun itsesäälistä sontaa jaksa kukaan, märehdi yksin, miksi se pitää muille kaataa täällä? Ja PS jo vanha intiaaniviisaus: jokaisessa päässä taistelee positiivinen ja negatiivinen, se mitä ruokit voittaa. Ja neuropsykologinen selitys: aivoissa tietyt radat vahivistuvat kun niitä jatkuvasti käytetään, siksi aivot voi opettaa positiivisemmiksi jos haluaa. Ajattelee vaan positiivisemmin, vaikka pakolla. Eli ei se äiti niitä aivoja ole negatiiviseksi vääntänyt, itse sen on tehnyt jatkuvasti jauhamalla samoja paskoja. Nyt en aio enää koskaan vilkaista ap:n ketjuja, voi kun rekkaisit itsesi niin erottaisi ne seuraavatkin valitusvirret. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa enemmän, kuin sättiä itseäni, niin se, että miten voi olla mahdollista, että jopa ahdistun kun pitää hoitaa omia lapsia ja olla yhtenä osana perheessä?

Ap

Miltä mahtaa lapsistasi tuntua? He aistivat tuon. Tuntevat olevansa sinulle vastenmielisiä

Miten tämäkin asia kiinnostaa sinua vain sinun näkökulmastasi.

Olet kylmä ja paha. Empatiakyvytön. Siitä johtuu padka toimintasi.

No hei, aistisivat he sen, vaikka koittaisin peittääkin asiaa. Älä nyt itseäsi petä. En ole paha, silloin en miettisi, miksi tunnen kuin tunnen, sekuntiakaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa enemmän, kuin sättiä itseäni, niin se, että miten voi olla mahdollista, että jopa ahdistun kun pitää hoitaa omia lapsia ja olla yhtenä osana perheessä?

Ap

Miltä mahtaa lapsistasi tuntua? He aistivat tuon. Tuntevat olevansa sinulle vastenmielisiä

Miten tämäkin asia kiinnostaa sinua vain sinun näkökulmastasi.

Olet kylmä ja paha. Empatiakyvytön. Siitä johtuu padka toimintasi.

No hei, aistisivat he sen, vaikka koittaisin peittääkin asiaa. Älä nyt itseäsi petä. En ole paha, silloin en miettisi, miksi tunnen kuin tunnen, sekuntiakaan.

Ap

Siis peittää sen itseltäni. Ei asioiden myöntäminen yleensä pahenna niitä, vaan päinvastoin. En väitä ja osoita lapsille sitä, mitä tunnen muuten, kuin etten ole tämän parempi vanhempi. Oon siis se paska joka oon. Mutta silti se on minusta itsestäni järkyttävää.

Ap

Onko lapsissa jotain mittaria, josta tietää, että heillä on kaikki hyvin? Ja onko se oman vanhemmuuden mittari, miten he voivat? Lapsikin saattaa peittää vanhemmiltaan ahdistustaan, joten jos mitään ei näy, niin se ei ole kuitenkaan tae siitä, että kaikki on ok. Minä peitin lapsena ahdistuksen jopa itseltäni. En ole nähnyt lapsissa tällaista, mutta eniten minua huolestuttaa, tai mitä tarkkailen, vaikken pelkääkään sen esiintymistä, on lasten omien tunteiden piiloonjääminen heiltä itseltään.

Omat vaikeat tunteeni tulivat esille vasta siinä 16-17-vuotiaasta alkaen. Silloin äiti olikin mielestään tehnyt jo kaiken hyvin ja hienosti ja jätti koko roskan ja paskan minulle.

Ap

Onko sulla joku mielialalääkitys? Sun jutut kuulostaa tosi oudoilta. Masennusta tai jotain?

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsissa jotain mittaria, josta tietää, että heillä on kaikki hyvin? Ja onko se oman vanhemmuuden mittari, miten he voivat? Lapsikin saattaa peittää vanhemmiltaan ahdistustaan, joten jos mitään ei näy, niin se ei ole kuitenkaan tae siitä, että kaikki on ok. Minä peitin lapsena ahdistuksen jopa itseltäni. En ole nähnyt lapsissa tällaista, mutta eniten minua huolestuttaa, tai mitä tarkkailen, vaikken pelkääkään sen esiintymistä, on lasten omien tunteiden piiloonjääminen heiltä itseltään.

Omat vaikeat tunteeni tulivat esille vasta siinä 16-17-vuotiaasta alkaen. Silloin äiti olikin mielestään tehnyt jo kaiken hyvin ja hienosti ja jätti koko roskan ja paskan minulle.

Ap

Varmaan he näyttävät poissaolevalle tunteitaan. Kulkevat varpaillaan ja yrittävät miellyttää. Aiemmin sanoit, ettet kestä lapsilta mitään. Muuten taikina lentää seinään. Palstailet koko päivän. Niinkö niitä tunteita otetaan vastaan?

Tässäkin olet äitiädi pahempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet eilisestä jankannut täällä äidistäsi. Koko sen ajan kun olisit sitä täydellistä, omien vaatimustesi mukaista joulua voinut laittaa. Mutta mitä sitä, koska äiti! On paljon helpompaa istua perse homeessa kieriskelemässä itsesäälissä av:lle kirjoittaen, kuin oikeasti tehdä perheensä eteen jotain. Koska äiti.

Oon nyt luovuttanut toistaiseksi yrittämästä, kun se, siis yrittäminen, ei ainakaan tehnyt minua onnelliseksi. Lisäksi edelleen on miehen kanssa asia auki, että hän päätti yksimielisesti mennä harrastukseensa, joka vie kolme joulunaluspäivää häneltä. Tällaista juuri kun tämä "yhteiselo" on niin en osaa toimia.

Ap

Yrität siin ettei hän menisi.

Viimeksi menit siksi aikaa äidillesi, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Siis pitääkö lasten rakkaus jotenkin ansaita laittamalla ruokaa tms? Mietin vain. Entä jos olisin kuningatar, jolla on lastenhoitajat. Sittenkö en olisi lapsille rakas :D Onko rakkaus siis perheenjäsenten välillä aitoa rakkautta vai hyväksikäyttö- tai palvelusuhteeseen perustuvaa?

Ap

Kyllä se niin on. Suhde syntyy arkipäivän hoivaamisesta, läsnäolosta ja yhdessä tekemisestä.

Juuri oli kuvia Victoriadta leipomassa Estellen kanssa. Nykyajan kuninkaalliset haluaa tehdä asioita lastensa kanssa. Äiti haluaa palvella lastaan rakkauden vuoksi

Sä olet aikuinen ihminen. Helppohan se on varmaan sitä äitiäs mollata lopun ikää kuin ottaa jo pikkuhiljaa vastuu omasta elämästä ja onnesta. Et sä tuolla katkeruudella saa mitään muuta aikaan ku lisää katkeria.