Teinien kalliit lahjatoiveet

Meillä pelikoneen tasoisiin joululahjoihin joutuu lapsi laittamaan omaa rahallista panostusta, josta sovitaan etukäteen. Eihän kenenkään normaalin ihmisen rahat riittäisi kustantamaan Joulun varjolla kaikkea mitä teini keksii ihan välttämättä tarvitsevansa. Lisäksi en edes halua opettaa tälle, että maailma on sellainen paikka jossa päälle 1000 euroa tupsahtaa tyhjästä hankintaan kun vaan keksii haluta sitä.

Olen pitänyt sellaista periaatetta, että jos itse keksin lapselle kalliimman lahjan, niin se on mun asia ja persiin kestävyydestä kiinni. Jos esitetään tarkka "toive" siitä päälahjasta, niin sitten menee vähän asiasta riippuen raja tuolla 300-500 euron kieppeillä, jonka jälkeen joutuu osallistumaan kustannukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa perheessä teinit saavat pelikoneita, tabletteja, kännyköitä, merkkivaatteita yms pitkin vuotta. Vanhemmat  paukuttelevat tyytyväisinä henkseleitään, kun teinin joululahjatoive on villasukat ja suklaarasia. Joissain perheissä taas pitkin vuotta saa villasukkia ja suklaarasioita ja joululahjaksi toivotaan pelikoneita, tabletteja, kännyköitä, merkkivaatteita yms. Näiden vanhempien pitäisi ilmeisesti hävetä ahneita teinejään, jotka moisia lahjoja kehtaavat toivoa. 

No meillä on aika pitkälti juuri näin.

Ostan pitkin vuotta, mutta vain tarpeeseen. Tyyliin uusi kännykkä vain jos vanha on oikeasti rikki. Vanhimmalla (kohta 18v.) on ollut kohta 4 vuotta sama vanha iPhone 4, ei halua muuta, vaikka puhelin aika-ajoin reistailee jo. Toisella teinillä (16-v) ollut 1,5 vuotta iPhone5, sai rippilahjaksi isovanhemmilta ja hyvin toimii. Eli kun jokin laite tarvitaan, se ostetaan ja saa olla hintavakin, mutta turhaan ei ostella uusia, vanhat käytetään loppuun.

Sitten, kun on synttärit tai joulu, niin tarpeita ei useinkaan ole. Niinkun tänäkin jouluna kävi.

En sitten tiedä, mikä on "oikea" tapa...

Minusta oikea tapa on nimenomaan perheen oma tapa eikä pidä verrata omaa tapaansa muiden tapaan. Mutta ei myöskään taivastella, miksi joissain perheissä toimitaan eri tavalla kuin omassa.

Jos tulisi tosi törkeää vinkunaa teinin taholta, antaisin varmaan lahjaksi perinteisen säästöpossun ja tunkisin sinne max.  50€. Sanoisin että tässä on alku, voit alkaa säästää haluamaasi tavaraan. Joskus on sekin opittava, että raha ei tule ilmaiseksi ja joskus sen tavaran saamiseksi tarttee vähän ennakoida omaa rahankäyttöään ja tehdä hommiakin sen eteen. 

Vierailija kirjoitti:

Monessa perheessä teinit saavat pelikoneita, tabletteja, kännyköitä, merkkivaatteita yms pitkin vuotta. Vanhemmat  paukuttelevat tyytyväisinä henkseleitään, kun teinin joululahjatoive on villasukat ja suklaarasia. Joissain perheissä taas pitkin vuotta saa villasukkia ja suklaarasioita ja joululahjaksi toivotaan pelikoneita, tabletteja, kännyköitä, merkkivaatteita yms. Näiden vanhempien pitäisi ilmeisesti hävetä ahneita teinejään, jotka moisia lahjoja kehtaavat toivoa. 

Tämä on niin totta. Lapseni eivät ole vielä teinejä, mutta koska en osta heille leluja tai ylipäätään mitään muulloin (paitsi syntymäpäivinä), tulee itselle jouluna tunne, että nyt pitää antaa. Käytännölliset lahjatkin usein kasaantuvat jouluksi. Ostelen kuitenkin kohtuullisesti, mutta siitä huolimatta joku voisi täällä av:lla haukkua minut pystyyn kun kuulisi, että ostan yli 150€/lapsi joululahjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma on mennyt mahdottomaksi, yksi toivoo pelikonetta toinen tablettia. Kuulemma kaveritkin saavat-onkohan näin? olen puhunut asiasta että kaikilla ei ole varaa laittaa satasia lahjoihin. Miten teillä on toimittu?

Tuliko yllätyksenä, että lapset tulevat kalliiksi? Vai ei, eihän sitä voinut tietää, kun itsehän leikit käpylehmillä tietenkin. :)

Me ollaan ihan hyvin toimeentulevia ja velkaa 0€, mutta taloudessa on vain yksi läppäri ja tabletti, kaikkien yhteisessä käytössä, myös teinien. Eikä ole ollut mitään ongelmia tai teinien vaatimuksia. Ainoastaan puhelimet ovat jokaisella omansa. Ja hyvin on pärjätty, vaikka rahasta ei ole kiinni vaikka ostaisimme jokaiselle omansa. Elämää pitäisi olla teknologian ulkopuolella.

Aivan totta. Meillä esikoisen harrastus on valokuvaus ja digitaalinen kuvankäsittely, joten hänellä on oma laadukas järkkäri, läppäri sekä hyvät kuvankäsittelyohjelmat. Eihän jääkiekkoa harrastavakaan mene treeneihin ja peleihin faijan hokkareilla, vaikka elämää on kaukalon ulkopuolellakin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tulisi tosi törkeää vinkunaa teinin taholta, antaisin varmaan lahjaksi perinteisen säästöpossun ja tunkisin sinne max.  50€. Sanoisin että tässä on alku, voit alkaa säästää haluamaasi tavaraan. Joskus on sekin opittava, että raha ei tule ilmaiseksi ja joskus sen tavaran saamiseksi tarttee vähän ennakoida omaa rahankäyttöään ja tehdä hommiakin sen eteen. 

Tässä on muuten tosi hyvä idea. Oppisivat arvostamaan rahaa, kun joutuisivat tekemään valintoja sen suhteen, että tuhlaanko vai säästänkö viikkorahat.

Vierailija kirjoitti:

La

Lahjatoivelista ei ole mikään tilauslista, vaan jännitys ja yllätys toteutuvatko toiveet. Ja jokainen voi tietysti toivoa vaikka kuun taivaalta, mutta jo kasvatuksellisista syistä ne ovat vain toiveita, eikä toiveet toteudu.

Meillä teinit ovat tottuneet toivomaan vanhemmilta 30-50€ lahjaa ja tänä vuonna se oli kirja ja musiikkia. Jo äidinmaidossa ovat oppineet, ettei isovanhemmille ja kummeille esitetä lahjavaatimuksia ja se on toiminut hyvin.

Joululahjojen sijaan lapset odottavat joulutunnelmaa ja yhdessä oloa.

Tai sitten ovat salaa katkeria kun tietävät ettei ne todelliset toiveet kuitenkaan toteutuisi, mutta eivät uskalla sanoa sitä ääneen koska pelkäävät suututtavansa. Näin meillä kun olin lapsi/nuori. T: se joka ei toivonut mitään vaan odotti "jouluntunnelmaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

La

Lahjatoivelista ei ole mikään tilauslista, vaan jännitys ja yllätys toteutuvatko toiveet. Ja jokainen voi tietysti toivoa vaikka kuun taivaalta, mutta jo kasvatuksellisista syistä ne ovat vain toiveita, eikä toiveet toteudu.

Meillä teinit ovat tottuneet toivomaan vanhemmilta 30-50€ lahjaa ja tänä vuonna se oli kirja ja musiikkia. Jo äidinmaidossa ovat oppineet, ettei isovanhemmille ja kummeille esitetä lahjavaatimuksia ja se on toiminut hyvin.

Joululahjojen sijaan lapset odottavat joulutunnelmaa ja yhdessä oloa.

Tai sitten ovat salaa katkeria kun tietävät ettei ne todelliset toiveet kuitenkaan toteutuisi, mutta eivät uskalla sanoa sitä ääneen koska pelkäävät suututtavansa. Näin meillä kun olin lapsi/nuori. T: se joka ei toivonut mitään vaan odotti "jouluntunnelmaa"

Minuna taas huolestuttaa millaiset eväät nuori saa aikuisuuteen, kun saa kaikki toivomansa sitten kun siirtyy opiskelemaan tai työelämään, sillä Suomen palkkatasolla ei pidetä sellaista elintasoa mihin ovat lapsuudessa tottuneen.

Ja toisaalta ihmettelen, millä ihmeen rahalla vanhemmat täyttävät nämä toiveet, jos suomalaisten keskipalkka (brutto) on n.3000€ ja käteen jää reilusti alle 2000€ ja siitä maksetaan työmatkat. Ja entä pienituloiset, millä ihmeen rahalla he ostavat 500€ kännyköitä, joka on neljännes palkasta ja yli viikon työsuorituksen.

Vai ovatko vanhemmat valmiina avustamaan jo aikuisia lapsia, kun omat varat eivät riitä korkeaan elintasoon. Entä sitten kun ovat eläkkeellä ja keskim. eläke on vain1300€/kk miinus verot.

Sehän nyt on aivan varma, että kaikki nuoret eivät saa iphoneja, macbookeja, ipadeja jne.

Nuorilla on kumma luulo ja selitys, että kun kaikki saa, niin munkin on saatava.

Höpötihöö, mitään sellaista ei ole olemassakaan, että kaikilla on. Toki nuorelle voi ostaa tarvittaessa, tilanteen ja varojen mukaan kalliitakin vehjeitä, mutta ei pelkästään diivailun takia. Vanhemman homma, niin raskasta kuin se välillä onkin, on opettaa nuorelle tapoja ja itsevarmuutta olla oma itsensä. Siihen ei tarvita joka välissä hankittuja riistohintaisia turhakkeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

La

Lahjatoivelista ei ole mikään tilauslista, vaan jännitys ja yllätys toteutuvatko toiveet. Ja jokainen voi tietysti toivoa vaikka kuun taivaalta, mutta jo kasvatuksellisista syistä ne ovat vain toiveita, eikä toiveet toteudu.

Meillä teinit ovat tottuneet toivomaan vanhemmilta 30-50€ lahjaa ja tänä vuonna se oli kirja ja musiikkia. Jo äidinmaidossa ovat oppineet, ettei isovanhemmille ja kummeille esitetä lahjavaatimuksia ja se on toiminut hyvin.

Joululahjojen sijaan lapset odottavat joulutunnelmaa ja yhdessä oloa.

Tai sitten ovat salaa katkeria kun tietävät ettei ne todelliset toiveet kuitenkaan toteutuisi, mutta eivät uskalla sanoa sitä ääneen koska pelkäävät suututtavansa. Näin meillä kun olin lapsi/nuori. T: se joka ei toivonut mitään vaan odotti "jouluntunnelmaa"

Minuna taas huolestuttaa millaiset eväät nuori saa aikuisuuteen, kun saa kaikki toivomansa sitten kun siirtyy opiskelemaan tai työelämään, sillä Suomen palkkatasolla ei pidetä sellaista elintasoa mihin ovat lapsuudessa tottuneen.

Ja toisaalta ihmettelen, millä ihmeen rahalla vanhemmat täyttävät nämä toiveet, jos suomalaisten keskipalkka (brutto) on n.3000€ ja käteen jää reilusti alle 2000€ ja siitä maksetaan työmatkat. Ja entä pienituloiset, millä ihmeen rahalla he ostavat 500€ kännyköitä, joka on neljännes palkasta ja yli viikon työsuorituksen.

Vai ovatko vanhemmat valmiina avustamaan jo aikuisia lapsia, kun omat varat eivät riitä korkeaan elintasoon. Entä sitten kun ovat eläkkeellä ja keskim. eläke on vain1300€/kk miinus verot.

Minä olen varakkaasta perheestä ja kyllä jo teininä tiesin, että kaupan kassa tienaa vähemmän kuin toimitusjohtaja. Eivätkä vanhempani syöttäneet mulle kuukausikaupalla nuudeleita ja makaronia ketsupilla, jotta osaisin opiskelijanakin syödä niitä. Minusta kasvatus on hirveän paljon enemmän kuin lasten joululahjatoiveet. 

Jokaisen vanhemman on tietenkin toimittava varallisuutensa ja arvomaailmansa mukaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka Suomessa onkin paljon vähävaraisia, on myös paljon niitä, joilla pyyhkii ihan hyvin. Mulla on työkavereita, joiden mielestä vain Applen kännyköitä ja tietokoneita kannattaa ostaa. Mulle kelpaa ihan hyvin Samsung ja HP Microsoftin ohjelmineen, mutta ei ole millään tavalla minulta tai lapsiltani pois, jos kollegat ostavat Applea ja minä en. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

La

Lahjatoivelista ei ole mikään tilauslista, vaan jännitys ja yllätys toteutuvatko toiveet. Ja jokainen voi tietysti toivoa vaikka kuun taivaalta, mutta jo kasvatuksellisista syistä ne ovat vain toiveita, eikä toiveet toteudu.

Meillä teinit ovat tottuneet toivomaan vanhemmilta 30-50€ lahjaa ja tänä vuonna se oli kirja ja musiikkia. Jo äidinmaidossa ovat oppineet, ettei isovanhemmille ja kummeille esitetä lahjavaatimuksia ja se on toiminut hyvin.

Joululahjojen sijaan lapset odottavat joulutunnelmaa ja yhdessä oloa.

Tai sitten ovat salaa katkeria kun tietävät ettei ne todelliset toiveet kuitenkaan toteutuisi, mutta eivät uskalla sanoa sitä ääneen koska pelkäävät suututtavansa. Näin meillä kun olin lapsi/nuori. T: se joka ei toivonut mitään vaan odotti "jouluntunnelmaa"

Minuna taas huolestuttaa millaiset eväät nuori saa aikuisuuteen, kun saa kaikki toivomansa sitten kun siirtyy opiskelemaan tai työelämään, sillä Suomen palkkatasolla ei pidetä sellaista elintasoa mihin ovat lapsuudessa tottuneen.

Ja toisaalta ihmettelen, millä ihmeen rahalla vanhemmat täyttävät nämä toiveet, jos suomalaisten keskipalkka (brutto) on n.3000€ ja käteen jää reilusti alle 2000€ ja siitä maksetaan työmatkat. Ja entä pienituloiset, millä ihmeen rahalla he ostavat 500€ kännyköitä, joka on neljännes palkasta ja yli viikon työsuorituksen.

Vai ovatko vanhemmat valmiina avustamaan jo aikuisia lapsia, kun omat varat eivät riitä korkeaan elintasoon. Entä sitten kun ovat eläkkeellä ja keskim. eläke on vain1300€/kk miinus verot.

Minä olen varakkaasta perheestä ja kyllä jo teininä tiesin, että kaupan kassa tienaa vähemmän kuin toimitusjohtaja. Eivätkä vanhempani syöttäneet mulle kuukausikaupalla nuudeleita ja makaronia ketsupilla, jotta osaisin opiskelijanakin syödä niitä. Minusta kasvatus on hirveän paljon enemmän kuin lasten joululahjatoiveet. 

Jokaisen vanhemman on tietenkin toimittava varallisuutensa ja arvomaailmansa mukaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka Suomessa onkin paljon vähävaraisia, on myös paljon niitä, joilla pyyhkii ihan hyvin. Mulla on työkavereita, joiden mielestä vain Applen kännyköitä ja tietokoneita kannattaa ostaa. Mulle kelpaa ihan hyvin Samsung ja HP Microsoftin ohjelmineen, mutta ei ole millään tavalla minulta tai lapsiltani pois, jos kollegat ostavat Applea ja minä en. 

Ja voihan olla, että jos omat vanhemmat ovatkin asuntovelkaisia keskituloisia, niin isovanhemmat ovat jo velattomia hyvätuloisia.

Meillä 16v ei toivonut yhtään mitään, vaikka meillä olisi varaa ostaa vaikka kymmenen iphonea..

Mitähän sitä sitten ostaisi? :/

Meillä kalliimmat lahjat keskittyvät juuri jouluun ja syntymäpäiviin. Luksus- ja merkkituotteita ei ostella tuosta vaan ilman syytä, vaan sellaisia on mahdollista toivoa halutessaan jouluna. Varaa meillä olisi ostaa lapsille vaikka uusi iPhone joka kuukausi. Yleensä siinä kuitenkin käy niin, että kolmen vuoden välein per lapsi tulee toivetta uudesta puhelimesta, kun osaavat pitää huolta omaisuudestaan. Tänä vuonna lasten (13, 15, 17, 21) joulukirjeiltä löytyi muun muassa lentolaukkua, kahvikonetta, rannekelloa, nojatuolia, ja yhteiseksi kotiin ps4. Hintavampia, mutta käyttöön tulevia toiveita. Isoäidiltään taas toisaalta toivovat joka vuosi villasukkia ja uusia lapasia. 

Meillä ei myöskään mikään pelkkä lahjalista mene läpi, vaan joka iikan on laadittava kirje, jossa kertoo vuoden aikana tapahtuneista jutuistaan, kuulumisistaan ja kertoo, mitä olisi hauskaa saada lahjaksi. Jokainen joulupukin kirje on visusti säästössä aina ekasta alkaen :) Ne on ihania, ihan kuin yksi lahja meille vanhemmille <3

Meillä on aina ollut periaate että toivoa saa ihan mitä vaan, eri asia saako sen.

Samalla on koitettu opettaa pienestää alkaen että joulupukki tarvitsee apua ja joulu on antamisen juhla.

Nyt kun ovat nuoria aikuisia ei yhtään toivetta saa vaikka kuinka kyselee koko syksyn. Toinen toivoi että jouluna olisi coca-colaa ja toinen joulukinkun kanssa tiettyä sinappia.

Täytyy myöntää että nuorison ollessa murkkuikäisiä, tiesivät he olevansa etuoikeutettuja taloudellisesti ystäviinsä verrattuna ja usein muistutettiin että on noloa yrittääkään kehuskella tavaroilla tai matkoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin kaverin teinille lahjojen ostelun, kun hän tuhahti ja viskasi pöydälle marimekon meikkipussin, jonka ostin syntymäpäiväksi. Lusähuomautuksena, ettemme olleet synttäreillä, vaan muistun häntä "juhlien ulkopuolella". Itselle olisin hyppien keikkuen ottanut ko.pussin, teineille ei mikään riitä. Ja tämä tyttö saanut peruskasvatuksen, ja silti! Ei edes kiitosta tullut. Tästälähin tuhiskoot ihan muille.

Pitäiskö sen teinin toiveet ottaa huomioon? Kuka 15-vee osaa arvostaa jotain Marimekkokuoseja?

Opettele sisälukutaito. Emme olleet synttäreillä! Silloin olisin etukäteen kysynyt mistä hän pitää/onko toiveita. Spontaanina ajatuksena ajattelin ilahduttaa häntä meikkipussilla, joka on -googleta- räsymatto-kuosia, joka ei tietääkseni ole mummojen valinta. Juuri sinunkaltaisesi ihmiset pilaavat antamisen jalon ilon. T. Tämän viestin aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Meillä kalliimmat lahjat keskittyvät juuri jouluun ja syntymäpäiviin. Luksus- ja merkkituotteita ei ostella tuosta vaan ilman syytä, vaan sellaisia on mahdollista toivoa halutessaan jouluna. Varaa meillä olisi ostaa lapsille vaikka uusi iPhone joka kuukausi. Yleensä siinä kuitenkin käy niin, että kolmen vuoden välein per lapsi tulee toivetta uudesta puhelimesta, kun osaavat pitää huolta omaisuudestaan. Tänä vuonna lasten (13, 15, 17, 21) joulukirjeiltä löytyi muun muassa lentolaukkua, kahvikonetta, rannekelloa, nojatuolia, ja yhteiseksi kotiin ps4. Hintavampia, mutta käyttöön tulevia toiveita. Isoäidiltään taas toisaalta toivovat joka vuosi villasukkia ja uusia lapasia. 

Meillä ei myöskään mikään pelkkä lahjalista mene läpi, vaan joka iikan on laadittava kirje, jossa kertoo vuoden aikana tapahtuneista jutuistaan, kuulumisistaan ja kertoo, mitä olisi hauskaa saada lahjaksi. Jokainen joulupukin kirje on visusti säästössä aina ekasta alkaen :) Ne on ihania, ihan kuin yksi lahja meille vanhemmille <3

The humblebrag is strong here.

Vierailija kirjoitti:

Sehän nyt on aivan varma, että kaikki nuoret eivät saa iphoneja, macbookeja, ipadeja jne.

Nuorilla on kumma luulo ja selitys, että kun kaikki saa, niin munkin on saatava.

Höpötihöö, mitään sellaista ei ole olemassakaan, että kaikilla on. Toki nuorelle voi ostaa tarvittaessa, tilanteen ja varojen mukaan kalliitakin vehjeitä, mutta ei pelkästään diivailun takia. Vanhemman homma, niin raskasta kuin se välillä onkin, on opettaa nuorelle tapoja ja itsevarmuutta olla oma itsensä. Siihen ei tarvita joka välissä hankittuja riistohintaisia turhakkeita.

Uskoisin, että tavallisessa yläkoulussa luokkakavereista ehkä noin 1/3 omistaa iPhonet ja 2/3 jonkun muun kännykän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kalliimmat lahjat keskittyvät juuri jouluun ja syntymäpäiviin. Luksus- ja merkkituotteita ei ostella tuosta vaan ilman syytä, vaan sellaisia on mahdollista toivoa halutessaan jouluna. Varaa meillä olisi ostaa lapsille vaikka uusi iPhone joka kuukausi. Yleensä siinä kuitenkin käy niin, että kolmen vuoden välein per lapsi tulee toivetta uudesta puhelimesta, kun osaavat pitää huolta omaisuudestaan. Tänä vuonna lasten (13, 15, 17, 21) joulukirjeiltä löytyi muun muassa lentolaukkua, kahvikonetta, rannekelloa, nojatuolia, ja yhteiseksi kotiin ps4. Hintavampia, mutta käyttöön tulevia toiveita. Isoäidiltään taas toisaalta toivovat joka vuosi villasukkia ja uusia lapasia. 

Meillä ei myöskään mikään pelkkä lahjalista mene läpi, vaan joka iikan on laadittava kirje, jossa kertoo vuoden aikana tapahtuneista jutuistaan, kuulumisistaan ja kertoo, mitä olisi hauskaa saada lahjaksi. Jokainen joulupukin kirje on visusti säästössä aina ekasta alkaen :) Ne on ihania, ihan kuin yksi lahja meille vanhemmille <3

The humblebrag is strong here.

Sori, että sun lapset kirjoittaa sulle whatsappiin et haluun iphonen, macin ja vuiskan veskan. 

Itellä kallein lahja tais olla päälle satasen hiuspidennykset, muuta en toivonut, vaikka sainhan mä sitten muutakin. Ei tulis kyllä itelle mieleen pyytää paljon kalliita lahjoja, enkä usko et teinikään saa trumoja jos ei ihan kaikkia vempeleitään saa.... Yks isompi lahja on ihan ok, enkä tarkota mitään viidensadan laukkua. Toisaalta en voi verrata, itelle ei oo ikinä  ollut uusin elektroniikka tai muotilukut tärkeitä, oon ollu vähän runotyttö ja innostunut äitini tapaan enemmän kirjoista ja kirjottamisesta :s

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lahjan saajan pitäisi aina kiittää ja esittää tykkäävänsä lahjoista, se kuuluu ihan peruskäytöstapoihin, mutta kuka ostaa Marimekkoa teinille? Eihän sitä käytä kuin opettajat ja mummot.

Teini-ikäinen lapsenlapseni osti saamillaan lahjarahoilla ihan itse Marimekko-kynäkotelon. Eli kyllä Marimekko näyttää kelpaavan muillekin kuin minulle (mummo ja opettaja).

Pointti oli että jos ottaa lahjan saajan mieltymykset huomioon, niin ei voi mennä vikaan. Älä takerru lillukan varsiin

Ei saa palstalla haukkua marimekkoa.