Teinien kalliit lahjatoiveet

Vierailija kirjoitti:

Siis lahjan saajan pitäisi aina kiittää ja esittää tykkäävänsä lahjoista, se kuuluu ihan peruskäytöstapoihin, mutta kuka ostaa Marimekkoa teinille? Eihän sitä käytä kuin opettajat ja mummot.

Paitsi meidän teini.

Meidän teini ei pyydä mitään, hän tykkää joulusta vain jouluruan ja perheessä vieton takia. Ihan vaatimattomia lahjoja saa meiltä ja perheeltä eikä ikinä valita vaan kiittää jokaisesta aidosti.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin kaverin teinille lahjojen ostelun, kun hän tuhahti ja viskasi pöydälle marimekon meikkipussin, jonka ostin syntymäpäiväksi. Lusähuomautuksena, ettemme olleet synttäreillä, vaan muistun häntä "juhlien ulkopuolella". Itselle olisin hyppien keikkuen ottanut ko.pussin, teineille ei mikään riitä. Ja tämä tyttö saanut peruskasvatuksen, ja silti! Ei edes kiitosta tullut. Tästälähin tuhiskoot ihan muille.

Pitäiskö sen teinin toiveet ottaa huomioon? Kuka 15-vee osaa arvostaa jotain Marimekkokuoseja?

No, meillä on kiltti lapsi joka mielestäni ansaitsee sen yhden toivomansa (vaikka sitten vähän tyyriimmänkin) lahjan. Mieluummin pistää rahat siihen kuin ostaa samalla hinnalla läjän ei-toivottua roinaa. Ei ole oppinut kitisemään, eikä vaatimaan mahdottomia. Kultainen keskitie on paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin kaverin teinille lahjojen ostelun, kun hän tuhahti ja viskasi pöydälle marimekon meikkipussin, jonka ostin syntymäpäiväksi. Lusähuomautuksena, ettemme olleet synttäreillä, vaan muistun häntä "juhlien ulkopuolella". Itselle olisin hyppien keikkuen ottanut ko.pussin, teineille ei mikään riitä. Ja tämä tyttö saanut peruskasvatuksen, ja silti! Ei edes kiitosta tullut. Tästälähin tuhiskoot ihan muille.

Pitäiskö sen teinin toiveet ottaa huomioon? Kuka 15-vee osaa arvostaa jotain Marimekkokuoseja?

Minä

T. 15v

Monessa perheessä teinit saavat pelikoneita, tabletteja, kännyköitä, merkkivaatteita yms pitkin vuotta. Vanhemmat  paukuttelevat tyytyväisinä henkseleitään, kun teinin joululahjatoive on villasukat ja suklaarasia. Joissain perheissä taas pitkin vuotta saa villasukkia ja suklaarasioita ja joululahjaksi toivotaan pelikoneita, tabletteja, kännyköitä, merkkivaatteita yms. Näiden vanhempien pitäisi ilmeisesti hävetä ahneita teinejään, jotka moisia lahjoja kehtaavat toivoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin kaverin teinille lahjojen ostelun, kun hän tuhahti ja viskasi pöydälle marimekon meikkipussin, jonka ostin syntymäpäiväksi. Lusähuomautuksena, ettemme olleet synttäreillä, vaan muistun häntä "juhlien ulkopuolella". Itselle olisin hyppien keikkuen ottanut ko.pussin, teineille ei mikään riitä. Ja tämä tyttö saanut peruskasvatuksen, ja silti! Ei edes kiitosta tullut. Tästälähin tuhiskoot ihan muille.

Pitäiskö sen teinin toiveet ottaa huomioon? Kuka 15-vee osaa arvostaa jotain Marimekkokuoseja?

Minä

T. 15v

No se on kyllä kiva, mutta monen nuoren mielestä ne tosiaan tädeille/opettajille kuten joku jo sanoikin. Ottakaa lahjansaajan maku huomioon, riittää edullisempikin lahja

Vierailija kirjoitti:

Siis lahjan saajan pitäisi aina kiittää ja esittää tykkäävänsä lahjoista, se kuuluu ihan peruskäytöstapoihin, mutta kuka ostaa Marimekkoa teinille? Eihän sitä käytä kuin opettajat ja mummot.

Teini-ikäinen lapsenlapseni osti saamillaan lahjarahoilla ihan itse Marimekko-kynäkotelon. Eli kyllä Marimekko näyttää kelpaavan muillekin kuin minulle (mummo ja opettaja).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lahjan saajan pitäisi aina kiittää ja esittää tykkäävänsä lahjoista, se kuuluu ihan peruskäytöstapoihin, mutta kuka ostaa Marimekkoa teinille? Eihän sitä käytä kuin opettajat ja mummot.

Teini-ikäinen lapsenlapseni osti saamillaan lahjarahoilla ihan itse Marimekko-kynäkotelon. Eli kyllä Marimekko näyttää kelpaavan muillekin kuin minulle (mummo ja opettaja).

Pointti oli että jos ottaa lahjan saajan mieltymykset huomioon, niin ei voi mennä vikaan. Älä takerru lillukan varsiin

La

Lahjatoivelista ei ole mikään tilauslista, vaan jännitys ja yllätys toteutuvatko toiveet. Ja jokainen voi tietysti toivoa vaikka kuun taivaalta, mutta jo kasvatuksellisista syistä ne ovat vain toiveita, eikä toiveet toteudu.

Meillä teinit ovat tottuneet toivomaan vanhemmilta 30-50€ lahjaa ja tänä vuonna se oli kirja ja musiikkia. Jo äidinmaidossa ovat oppineet, ettei isovanhemmille ja kummeille esitetä lahjavaatimuksia ja se on toiminut hyvin.

Joululahjojen sijaan lapset odottavat joulutunnelmaa ja yhdessä oloa.

Meillä ostetaan kalliimmat jutut nimenomaan jouluna ja synttärinä. Jos teiniltä hajoaa oma puhelin, hän pärjää jouluun tai synttäreihin asti vanhalla varapuhelimellani ja saa lahjaksi uuden. Samoin on myös tietokoneiden kanssa eli pakolliset asiat saa hoidettua vanhempien vanhalla koneella ja uusi hieno kone tulee joululahjaksi. En osta kalliita merkkivaatteita tai -laukkuja teinille muulloin kuin lahjaksi. 

Meillä ei ole lapsia, ja joulu on mennyt aina sopuisasti ja ilman kitinöitä. Rahaa on myös säästynyt tärkeämpiin asioihin kuten ruokaan ja talven lomamatkoihin.

Miksi perheissä ei keskustella nuorten kanssa avoimesti perheen taloudellisesta tilanteesta? Väitän, että jos nuorilla olisi selkeä käsitys siitä, paljonko rahaa tulee ja mihin se menee, niin lahjatoiveetkin olisivat maltillisempia. Nyt monilla ei ole mitään käsitystä rahan arvosta tai perheen taloudesta. Ja kun joillakin kavereilla sitten on varakkaat vanhemmat, niin helposti kuvitellaan, että kyllä varmaan meilläkin olisi varaa, mutta kun vanhemmat ovat niin niuhoja ja pihejä. Minusta kalliit käyttötavarat kuten älypuhelimet ja tietotekniikka pitäisi hankkia muulloin kuin jouluksi. Lisäksi olisi kasvattavaa, jos nuori joutuisi kustantamaan osan hankinnasta omasta pussista. Luulen, että näitä laitteita arvostettaisiin paljon enemmän, jos niissä olisi kiinni myös omaa rahaa. Voisi myös sellaiset epäolennaisuudet kuin vaikka väri jäädä toissijaiseksi. Monilla nuorilla näyttää olevan nykyään aivan erilainen, korkeampi elintaso kuin vanhemmillaan, tai ainakin he tavoittelevat sitä. Ja valitettavasti jotkut vanhemmat siihen suostuvat - huonoa omaatuntoaan hiljentääkseenkö? Ei nuori mene siitä rikki, ettei saa kaikkea.

Meidän nuorin lapsi lopetti lukion vuosi sitten ja yläasteelta lähtien lukion loppuun penaalina toimi Marimekon silmälasipussukka mikälie. Käytti myös joitakin vuosia Marimekon meikkipussia, kunnes kului puhki. Varsinkin tuo penaali oli ihan "must" ja kaikilla oli se.

Vierailija kirjoitti:

Miksi perheissä ei keskustella nuorten kanssa avoimesti perheen taloudellisesta tilanteesta? Väitän, että jos nuorilla olisi selkeä käsitys siitä, paljonko rahaa tulee ja mihin se menee, niin lahjatoiveetkin olisivat maltillisempia. Nyt monilla ei ole mitään käsitystä rahan arvosta tai perheen taloudesta. Ja kun joillakin kavereilla sitten on varakkaat vanhemmat, niin helposti kuvitellaan, että kyllä varmaan meilläkin olisi varaa, mutta kun vanhemmat ovat niin niuhoja ja pihejä. Minusta kalliit käyttötavarat kuten älypuhelimet ja tietotekniikka pitäisi hankkia muulloin kuin jouluksi. Lisäksi olisi kasvattavaa, jos nuori joutuisi kustantamaan osan hankinnasta omasta pussista. Luulen, että näitä laitteita arvostettaisiin paljon enemmän, jos niissä olisi kiinni myös omaa rahaa. Voisi myös sellaiset epäolennaisuudet kuin vaikka väri jäädä toissijaiseksi. Monilla nuorilla näyttää olevan nykyään aivan erilainen, korkeampi elintaso kuin vanhemmillaan, tai ainakin he tavoittelevat sitä. Ja valitettavasti jotkut vanhemmat siihen suostuvat - huonoa omaatuntoaan hiljentääkseenkö? Ei nuori mene siitä rikki, ettei saa kaikkea.

Näinpä.

Mutta sitten tarvitaan vielä arvokeskustelu. Jollain pitää saada perille sekin ajatus, että vaikka olisi varaakin, niin yli 500€ jostain mukana kannettavasta, rikkoutuvasta ja varastettavasta omenasta ei sovi äidin ajatusmaailmaan kun samat toiminnot saa halvemmissakin kuorissa.

Jos toivojina on omat lapset, niin luulisi olevan helppo sanoa, ettei noin kalliita lahjoja tipu. Toiveet järkeviksi tai ei tule yhtään mitään suklaarasian lisäksi. Jos taas jotain vieraita, niin ei ole pakko ostaa mitään, jos ei huvita. En minä ainakaan käy töissä sen vuoksi, että ostelisin sukulaispennuille (joita ei edes näe muulloin kuin jouluna) kalliita lahjoja. En minä itsellenikään ostele ostamisen ilosta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi perheissä ei keskustella nuorten kanssa avoimesti perheen taloudellisesta tilanteesta? Väitän, että jos nuorilla olisi selkeä käsitys siitä, paljonko rahaa tulee ja mihin se menee, niin lahjatoiveetkin olisivat maltillisempia. Nyt monilla ei ole mitään käsitystä rahan arvosta tai perheen taloudesta. Ja kun joillakin kavereilla sitten on varakkaat vanhemmat, niin helposti kuvitellaan, että kyllä varmaan meilläkin olisi varaa, mutta kun vanhemmat ovat niin niuhoja ja pihejä. Minusta kalliit käyttötavarat kuten älypuhelimet ja tietotekniikka pitäisi hankkia muulloin kuin jouluksi. Lisäksi olisi kasvattavaa, jos nuori joutuisi kustantamaan osan hankinnasta omasta pussista. Luulen, että näitä laitteita arvostettaisiin paljon enemmän, jos niissä olisi kiinni myös omaa rahaa. Voisi myös sellaiset epäolennaisuudet kuin vaikka väri jäädä toissijaiseksi. Monilla nuorilla näyttää olevan nykyään aivan erilainen, korkeampi elintaso kuin vanhemmillaan, tai ainakin he tavoittelevat sitä. Ja valitettavasti jotkut vanhemmat siihen suostuvat - huonoa omaatuntoaan hiljentääkseenkö? Ei nuori mene siitä rikki, ettei saa kaikkea.

Tuosta keskustelusta olen aivan samaa mieltä,  joskaan en itse ole halunnut omien lasteni tietävän kovinkaan tarkkaan, kuinka varakas todellisuudessa olen. He tietävät kyllä, että meillä ei ole pulaa mistään, mutta eivät sitä, että voisin vaikka tänään käydä ostamassa heille sekä uudet tietokoneet, uudet puhelimet, uudet tabletit, läjän merkkivaatteita että samalla itselleni uudet keittiökalusteet. Elän huomattavasti vaatimattomammin kuin varallisuustasoni antaisi myöten. Mulla on lähipiiristä kokemusta, millaista on, kun noita kalliita käyttötavaroita saa pitkin vuotta. Näillä teineillä on aivan olematon kärsivällisyys odottaa. Omat lapseni, jotka ovat saaneet kalliimmat käyttötavaratkin vain lahjaksi, jaksavat hyvin odottaa puolikin vuotta ilman uutta iPhonea pärjäten oikein mainiosti mun 8 vuotta vanhalla varapuhelimellani. 

En mä ainakaan ole koskaan saanut yli 100e lahjaa. Nyt tänä jouluna tulen saamaan lahjan vanhemmiltani, joka on noin 50e arvonen. Vanhempani eivät myöskään koskaan ole ostanut minulle älypuhelinta, tablettia, tietokonetta jne. Niihin olen aina säästänyt rahat itse. Muakin ihmetyttää miten mun ikäkavereilla kaikilla on 600e puhelimet ja macin koneet jne. Mä olen siis 17v tyttö, enkä mitenkään köyhästä perheestäkään.

Itsellä 3 teiniä ja kyllä vaan niin omat ja teinien kaveritkin saa joululahjaksi niitä iphoneja, tietokoneita, merkkivaatteita, lahjakortteja ja tietenkin ihan rahaa. En tunne yhtäkään kuka saisi vain villasukat ja suklaata.

Ihan keskituloisia normaaleja perheitä ollaan kaikki. Miksi en ostaisi esim ps 4 yhteiseksi lahjaksi niille jos sitä eniten toivovat vaan jokaiselle 100€ krääsää saman se tulee maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma on mennyt mahdottomaksi, yksi toivoo pelikonetta toinen tablettia. Kuulemma kaveritkin saavat-onkohan näin? olen puhunut asiasta että kaikilla ei ole varaa laittaa satasia lahjoihin. Miten teillä on toimittu?

Tuliko yllätyksenä, että lapset tulevat kalliiksi? Vai ei, eihän sitä voinut tietää, kun itsehän leikit käpylehmillä tietenkin. :)

Me ollaan ihan hyvin toimeentulevia ja velkaa 0€, mutta taloudessa on vain yksi läppäri ja tabletti, kaikkien yhteisessä käytössä, myös teinien. Eikä ole ollut mitään ongelmia tai teinien vaatimuksia. Ainoastaan puhelimet ovat jokaisella omansa. Ja hyvin on pärjätty, vaikka rahasta ei ole kiinni vaikka ostaisimme jokaiselle omansa. Elämää pitäisi olla teknologian ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Monessa perheessä teinit saavat pelikoneita, tabletteja, kännyköitä, merkkivaatteita yms pitkin vuotta. Vanhemmat  paukuttelevat tyytyväisinä henkseleitään, kun teinin joululahjatoive on villasukat ja suklaarasia. Joissain perheissä taas pitkin vuotta saa villasukkia ja suklaarasioita ja joululahjaksi toivotaan pelikoneita, tabletteja, kännyköitä, merkkivaatteita yms. Näiden vanhempien pitäisi ilmeisesti hävetä ahneita teinejään, jotka moisia lahjoja kehtaavat toivoa. 

No meillä on aika pitkälti juuri näin.

Ostan pitkin vuotta, mutta vain tarpeeseen. Tyyliin uusi kännykkä vain jos vanha on oikeasti rikki. Vanhimmalla (kohta 18v.) on ollut kohta 4 vuotta sama vanha iPhone 4, ei halua muuta, vaikka puhelin aika-ajoin reistailee jo. Toisella teinillä (16-v) ollut 1,5 vuotta iPhone5, sai rippilahjaksi isovanhemmilta ja hyvin toimii. Eli kun jokin laite tarvitaan, se ostetaan ja saa olla hintavakin, mutta turhaan ei ostella uusia, vanhat käytetään loppuun.

Sitten, kun on synttärit tai joulu, niin tarpeita ei useinkaan ole. Niinkun tänäkin jouluna kävi.

En sitten tiedä, mikä on "oikea" tapa...