***TOUKOtoiveet ma-ti***

Tulin vain pikaisesti toivottamaan hyvää ystävänpäivää teille kaikille ystävilleni! Teistä on paljon iloa ja apua.



Pikku-millille isot pahoittelut eilisen päivän takia. Muistakaa tukea toinen toisianne. Ja kyllä se uusi kotikin vielä löytyy. Rentouttavaa kylpyläreissua.



Ja toivottavasti amina palaa pian meidän muiden iloksi isoine mahoineen!



Lähden hipsimään kohti neuvolaa, kuulumiset sitten myöhemmin!



Dolosa + sintti 25+4

ihanaa kun viimeyönä ei jalat krampannu, sai nukkua siihen asti kunnes yläkerrassa ruova alkoi taas jumppaamaan kengät jalassa!!

vartin yli 7!!

se on liikunnanope ja ihan urheiluhullu.

onneksi mä en ole joutunu kärsiin vessareissuista yöllä.



pikku-millille hyvää kylpylälomaa! luulen että olis hyvä jos tapaamista siirrettäis sinne maaliskuun poulelle. vois olla paremmin aikaa äideillä!



ja aminalle lähetän täältäkin kautta voimia pitää pikkuruinen sisällä vielä vähän aikaa! kai sitä oikeesti pitäis jo henkisesti alkaa valmistautua että se lähtö voi oikeesti tulla koska vaan.



mun serkku sai sunnuntaina poikavauvan. eka hänellekkin. odotan innolla koska pääsee katsomaan.



rinnoista tääl jo aikasemmin valittaneena laitan taas kuppikokoni näytille niin ei tarvi d- kuppilaistenkaan kauhistella :)

eli mulla täl hetkellä F-kuppi ja ennen raskautta C-kuppi! kiva nähä millaset on sitten kun maito oikein nousee. ei taida imetysliivejä joka puljusta löytyäkkään.



joku nuhasta tuskaili. mulla jatkunu tällänen pieni nuhan poikanen koko raskaudn ajan. ei oikeestaan haittaa muulloin kun illalla nukkumaan mennessä ku nenä menee tukkoon ja suun kautta kun hengittää niin ei saa unta.



mitähän muuta piti kommentoida.



red_cat? tais puhua masennuksesta, piristystä!



ja (H_R) kyl sitä painoo tulee ja saa tullakin. mut lekurit ja hoitajat voi joskus olla julmia. mun sisko sai ainakin kuulla kunniansa kun kiloja alkoi tulla heidän mielestä liikaa. itkien sisko neuvolasta muutaman kerran tuli. ei se ole mikään huonon äidin merkki.



voipi olla ettei minusta kuulu tällä viikolla paljoa, jos kone lähtee huoltoon. joten sanon nyt jo hyvää loppuviikkoa varmuuden vuoksi.



pitäkäähän vaavit masussanne!

Joo, mulle sopii kyllä hyvin että tapaaminen olis maaliskuun puolella. On kummasti kertynyt kaikkee sälää tähän helmikuun lopulle...



Mä oon muuten nyt ihan vakuuttunut siitä, että mun vatsassani ei ole mitään vauvaa vaan hauki! Pakko olla... Liikkeet tuntuu ihan tasan siltä miltä kalan sätkiminen näyttää. Täytyy varmaan alkaa hankkimaan isoa akvaariota valmiiksi...

meikäläiseltä löytyy kans vedessä viihtyvä, elikkä mustekala tai joku kalmari, mitä ne nyt on! aika iso akvaario tarvittais. :)

tai sit meijän penikalla on ylimääräsiä jalkoja muuten vaan...



meppe81 ja ruoto29rv

Hieno homma, mitali tuli jälleen. Huh miten jännittävä kisa oli.



Galluppeja on ollut jos jonkinmoisia. Jos niihin vastailisin.

MIES on ollut sama 3.5v josta reilu vuosi oltu kihloissa.

RÖÖKIä vedin ennen raskautta askin päivään, lopetin miltei heti kun kuulin olevani raskaana. Muutama päívä siinä taisi mennä sauhutellessa, että yritti totuttautua ajatukseen. Kovasti tehnyt mieli koko raskauden ajan, mutta en ole ottanut savujakaan!!! Ihme! Uskon kyllä että tupakka maistuu taas kunhan saan kaverin ensin ulos pukattua.

RINNAT kasvaneet todella paljon. Tavallisesti olen aika lauta, eli kuppi on A. Nyt mennään D kupissa, ja mitähän mahtaa olla kun maito nousee. Kaiholla katselin pieniä rintaliivejäni kun siivosin ne sivuun vaatekaapista. Oli ne pienet niin kätevät... Nykyisten rintsikatkin on kuin laskuvarjot.

MASENNUSTA oli paljonkin tuossa 15-23 rv välillä, aivan kaikki otti päähän ja ihmiset oli ärsyttäviä. Nyt menee jo paremmin ja odotus sujuu ilman mahdotonta itsesääliä. PAINONNOUSU on ollut yksi pahimmista masentajista, mulla on varmaan noussut nyt 12-14kg. Huomenna neuvola, josta näkee " totuuden" . Vaikka vedin röökiä paljon, olen silti ollut tosi urheilullinen ennen raskautta. Nyt kaikki jäänyt, selkä kivun myötä. Lisäksi voimat häviää jo työpäivän läpiviemisessä, liikunta tuntuu ylivoimaiselta. Koirien kanssa kyllä käveleskelen päivittäin muutaman kilometrin pituisia lenkkejä, mutta siinä se. Paljon Sulla (H-R) oli noussu paino ja paljon sulla on viikot? Keväällä sitten aloitetaan heti painonpudotus, kun on ensin löytynyt yhteinen tahti vauvan kanssa...

Töihin täytyy nyt kammeta

Pikkumiina 27+

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ... tissiin on ilmestynyt ekat raskausarvet. EIIIIII.. =D elän toivossa, ettei muualle tulis. Äitillekin oli tullut vaan rintoihin

Kerrankin pääsee kehumaan Kelan virkailijoita. Äitiysavustuspäätös (ei siis otettu pakkausta) tuli tosi nopeasti, samoin vanhempainpäivärahapäätös. Ihan mukava summa tulee jäämään kuukausittain käteen, olivat vielä tarkistaneet indeksikorotuksella esikoisesta maksetun päivärahan. Tarpeeksi kauan tässä on kotihoidontuella jo kitkuteltukin...



(H-R), mulla oli esikoista odottaessa varmaan Etelä-Suomen korkein (...no melkein ainakin...) SF-mitta koko raskauden ajan. Ihan normaalin kokoinen reilu kolmikiloinen poika kuitenkin syntyi. Eli ei tarvii olla huolissaan isosta SF-mitasta, sehän kertoo vaan siitä että vauvelilla on tilaa uiskennella :). Mulla ainakin on tukivyöstä ollut apua liitos- ja selkäkipuihin, kannattaa kokeilla.



Parisuhteen hoitamisesta joku kirjoitteli viisaita sanoja tuossa edellä. Niinhän se on, että vanhempien hyvä parisuhde on vauvan ja isompienkin lasten kannalta hirmuisen tärkeä, itsestä puhumattakaan. Usein vaan pikkulapsiperheessä aika on niin kortilla, että se parisuhde jää paitsiolle vaikkei pitäisi.



Nyt soffalle tutkimaan uusinta Aromi-lehteä ja hemmottelemaan itseään irtokarkeilla...



Pampula 26+0

Kiitos Meppe, eiköhän tämä tästä. Varmaankin tämä on vaan väliaikainen olotila. :)



Kävin just lääkärillä. Kuten kerroin eilen mulla on ollut tätä nuhaa monta kuukautta, ja hermot jo meinaa mennä. Lääkäri meinasi että on varmasti tähän raskauteen liittyvä eikä oikeastaan mitään voi tehdä. Sarvikuonoa käski kokeilla, jos tiedätte mikä sarvikuono on (sellainen nenähuuhtelukannu). Pitänee miettiä sen hankintaa.

Vähän sain tuntojani purettua, kun on mahakipeä ja häntäluuhun sattuu jne. Sanoi vaan että ottaa rauhassa ja olla kotona jos tuntuu siltä että tarvii olla kotona. Pitänee sitten noita kotitoimistopäiviä alkaa ihan pitämään. Jospa ne vähän auttais.

Tuosta masennuksesta en maininnut mitään, puhun sitten neuvolassa jos vielä tarvetta on.



Oulussa on upea auringonpaiste, toivottavasti muuallakin!

PIKKUMIINA: No, viikkoja on täys 26+1 ja painoa on tullut ekasta neuvolakäynnistä 12,7kg, mutta mulla eka käynti vasta rv 13+ kun olin lapsettomuusklinikan seurannassa np-ultraan asti ja siellä ei puntarilla käydä. Mutta ihan tarkkaa alku lukemaa ei ole kun jo noit hormooni kuurit sai hyvän alun tälle painon nousulle, mutta kyllä sitä painoa on tullut sellaset ainakin 15-16kg jo!!!!=( Ai, kamala.....

No, mutta helpottavaa kuulla tuosta sf mitasta, kun se mua nyt enemmän alkoi huolestuttaa, että ei sitten ehkä mitään meinaakkaan. Niin ja onhan mulla viime synnytyksestä aikaa 2 vuotta, joten tuskin ne entisellään on kohdunkaan " raamit" .

Juu, ja kyllä tässä on jo vahva päätös tehty, että het kun Pikku2 on neljän kuukauden ja itse voi hyvin, niin Painonvartiat kutsuu, siellä ne on ennenkin lähteneet ja lähtee nytkin!!!!



Mutta kyllä tää on niin ihana paikka, kun saa heti kanssasisarilta tukea ja ennen kaikkea ymmärrystä, niin huolet haihtuu hetkessä!!!=)



TRE-tapaaminen, maaliskuu oikein hyvä ajankohta. Mutta pitäisikö vaan lyödä joku päivä lukkoon, niin vois varmistaa että pääsee mukaan, vai?



H-R

Pakko kommentoida vielä. pikku-milli, toivotaan että selviät vain muutamalla arvella. Ite kun odotin esikoista loppuvaiheessa olin aivan järkyttävän näköinen. Tissit täynnä arpia ja oli melkein kuin olisi housut tehty raskausarvista. Kiva oli ekan kerran synnytyksen jälkeen mennä uimaan... No, mutta onneksi niitä on muillakin. Vähän kerkesivät haalenemaan raskauksien välissä mutta nyt on taas niin violetit ja punaiset että!

Ja tosta painosta... Tähän mennessä tullut pyöreesti 13kg, viikkoja perjantaina tulee 29. sf-mitta on mennyt yläkäyrillä pitkän aikaa, sama kuin esikoisen aikana. Esikoinen painoi syntyessään 4,155kg, painoarvio oli aluksi 4,5kg. Keskimmäisen aikaan alkoi nousta yläkäyrille vasta loppuvaiheessa ja silloinkin katsastettiin paljon mahdollisesti painaisi, ihan ok oli arviot silloin, ja syntyessään painoi 3,645kg. 25kg pyöreästi aina tullut raskauksien aikana, nyt varmaan tulee tietysti vielä ennätykset... Toivottavasti imettämällä taas lähtisi pois kilot. Esikoinen oli niin kova tissiä vetämään että mies valitteli jo että näytän ihan luurangolta kun poika oli jotain 6-7kk ikäinen.

Mitä hyvää sitä illaksi keksisi että mies piristyisi vähäsen jos se autonrakkine ei lähekään liikkeelle?

Nyt on taas lääkärissäkäynti takana ja kaikki on hyvin, melkein paremmin kuin ennen!



Hemppa oli noussut 2 vkon rautakuurin jäljiltä jo 122. Kohonneet verenpaineet oli taas lepo laskenut ihannelukemiin 126/70. Hyvä niin. Sf-mitta saatiin laskettua 23 eli nyt ollaan eri mittaajan ansiosta ensimmäistä kertaa jollain käyrillä ja samantien kultaisella keskitiellä. Painoa on tullut koko aikana 5 kg lisää, mutta olen jo saanut 100 rikki eli ei olisi väliksi tulla enää yhtään lisää. Sain tuossa syksyllä (jo raskaana ollessani, mutta enhän minä sitä tiennyt) pudotettua 5 kg eli nyt ollaan taas tasoissa. Isona ihmisenä olen kyllä suhteellisen " sutjakka" eli liikun kyllä mutta ruokailut onkin sitten vääriin aikoihin ja vääränlaista ravintoa. Kyllähän kokki tietää mitä suuhunsa laittaa ;)



Ja se kipukohtaus parin viikon takaa taisi selvitä. Kun lääkärille kerroin tilantaan niin se sanoi heti että selvät virtsakiven oireet. Varoitti että virtsan mukana saattaa tulla verta mutta älä säikähdä. Jos kipu tulee yhtä voimakkaana takasin niin pitää mennä kuvauksiin ja mahdollisesti sitten murskataan. Tai voi olla että tulee virtsan mukana pois. Juoda pitäisi kuulemma tuhottomasti, mitä on kyllä tullut tehtyäkin.



Pahoittelen oma(.) jutuista. Joku kärsi masennuksesta. Minusta on tuntunut välillä aivan samalta. Enpä ole kyllä uskaltanut aiemmin asiaa sanoa ääneen enkä itselleni myöntää. Nyt on kyllä mennyt hyvin, joten toivotaan että se on ohitettu. Voimia itse kullekin!



Dolosa ja sintti 25+4

Pikku-Milli, otan osaa raskausarpien takia! Mulla ei kauheemmin rinnoissa oo, mut voi zeesus mun vatsa parkaa. Sellasia sentin levyisiä kraattereita:( Onneksi tässä raskaudessa ei oo niin paljon tullut lisää ku mitä ekassa tuli.

Arvatkaas mitä kivaa esikoinen oli keksinyt? Minuutti hiljaisuutta ja lähdin tarkistamaan, että mitä neiti touhuaa. Oli jostain saanut käsiinsä mun silmälasit ja väännellyt ne ihan vinkuroiksi. Vaikka kuinka yritin, niin en saanut väänneltyä niitä kehyksiä takasin muotoonsa, joten nyt kuljen sellasissa laseissa, jossa toinen linssi on sentin ylempänä ku toinen! Näyttää muuten aika typerältä!

My_selene, on joo kiva kun on muitakin samoilla viikoilla. Mäkin lunttasin ennen Hekustin rv:t, kun en meinaa muistaa viikkoja:)

H-R, vielä tosta painojutusta... Mullakin alkaa painonpudotus kun vauva on syntynyt. Mulla on nimittäin edelleen kaikki 7kg esikosta, jotka raskauden aikana tulivat:( Toivottavasti tällä kertaa imetys veisi kiloja. Viimeksi ei 6kuukauden täysimetys puottanut painoa yhtään:(



pricilla

Hei taas pitkästä aikaa!



Toivottavasti Amina pääsee pian kotiin, eikä synnytys käynnisty ihan lähiaikoina. Olikohan se juuri Amina, joka taannoin kirjoitteli edellisten vauvojensa menneen pari viiikkoa yli lasketun ajan, ja odotteli samaa tapahtuvan taas???



Red_Catille tsemppiä alakuloa vastaan. Itse olen nyt itkuherkässä vaiheessa tai sitten toinen vaihtoehto on olla pirun kiukkuinen. Kun ei nuku öitään kunnolla (siis minä), niin sitten päivät onkin sitä ärhäkämpiä...



H_R taisi kirjoitella painonnoususta. Töissä taas tädit päivittelivät meikäläisen kokoa ja kiloja (9). Ne ei taida muistaa, millaista silloin oli, kun olivat itse raskaana :( Välillä ottaa niin päästä kaikki asiantuntijalausunnot, mutta olen yrittänyt olla ymmärtäväinen. Sanoin niille, että joka muksusta on paino noussut melkein 20 kiloa eikä yksikään ole painanut neljää kiloa syntyessään. Emmä kyllä tarkkaan muista, paljonko on tullut kiloja, mutta jotain sellaista se on ollut. Malttoivat sitten jättää kommentoinnit sikseen.



Livautin tuossa omaa napaa aina mausteeksi, jottei tulisi pelkästään sitä kirjoitettua ;) En tiedä, onko kellään muulla ollut tässä energisessä keskiraskaudessa vaikeuksia jaksaa töissä, mutta itse olen ihan naatti. Huomenna olisi tiedossa töitä ysistä ysiin, tosin välillä on pari tuntia taukoa. Voin vaan kuvitella kuinka mahanahkaa kiristää, kun alkaa taas supistelemaan. No, päivä kerrallaan, vaikka motivaatiosta onkin nyt tosi kova puute.



Hyvää ja ihanaa ystävänpäivää toukotoiveiden äideille,



Kevis rv 26

Pikku-millille onnea uuden asunnon etsintään, jospa pian tärppisi..

Niin ja ihanaa kylpylälomaa!



Noihin gallupeihin.

En polta, eikä mieskään -urheilija kun on.. =)

Ja yhdessä ollaan oltu 6vuotta, esikoinen nyt 3-v =)



Samanmoisia tunteita on että masussa onkin jokin olio vauvan sijasta, jännää kuplimista ja melskaamista tosiaan.



Enää parisen viikkoa kun päästäänsinne Tukholman reissuun, opiskelua riittää mukavasti ja tehtäviäkin on sopivasti. Ihan kivaa siis.



Mutta tässä pikaiset kuulumiset, näkemisiin!

[color=fuchsia]Pid ja melkoinen mytty 27+3[/color]



Nyt tekemään muffinnseja! =9 nam!

Tuosta raskaudenaikaisesta painonnoususta H-R puhui. Tää on kyllä jotenkin mennyt ihan yli, millaisia vaatimuksia meidän naisten painoon kohdistetaan. Edes raskausaikana ei saa rauhassa lihoa. Muistan ekassa raskaudessa, kuinka neuvolantäti kehottii olemaan syömättä makeaa, ettei vain vauva kasva liikaa. Kiva, kun sitten kannoin huolta syömisistäni. Lapsi painoi himpun alta kolme kiloa syntyessään viikolla 38. Oma paino-indeksini ennen raskautta oli 19.5.



(Sitten alkoi se lapsen painon tarkkailu. Huh, sitäkin touhua! Painonpunnitusta toisensa perään, turhaa huolestumista yms. Lapsukaiseni vain nyt on saanut vanhempiensa geenit. Toisaalta tietysti ymmärrän, että tädeillä on velvollisuus tarkkailla. kai se on vastuukysymys, jos jotain olisikin... )



Tässäkin raskaudessa heti ekalla neuvolakäynnillä kysyttiin, miten pian pääsin lähtöpainooni.



Mä olen aina ollut suuriruokainen, ekä varmasti eläisi sellaisella rasvattomalla kevytravinnolla, mitä neuvolan ohjeissakin korostetaan. Nyt tässäkin raskaudessa makeanhimo on tajuton. Tänään normaalin terveellisen ruuan lisäksi olen syönyt täytekakkua töissä, irtokarkkeja ja kaksi Daimia. Kyllä mua nytkin on mietityttänyt, että kasvaakohan tämä asukas liikaa syömäni sokerimäärän takia. Meinaan tuossa piskuisessa tytössäkin oli viimeksi ihan tarpeeksi synnyttämistä.



Painoa mulle edellisessä raskaudessa tuli 15 kg, eikä siitä jäänyt kuin kolmasosa laitokselle. Imetys ei yhtään tiputtanut kiloja. Vasta vuode päästä olin lähtöpainossani.



Olen kyllä sitä mieltä, että tämä nykyinen kauneusihanne on julma naisia kohtaan. Ei kai ihminen voi synnyttää ilman, että se jättäisi jälkiä kehoon. Ja kai se laihuusihanne jollain tavalla vaikuttaa, vaikkei asiaa edes hirveästi pohtisi.



Toivottavasti kuulemme Aminasta pian. Kyllä tollainen mietityttää. Itse en ole vielä laittanut mitään kuntoon vauvaa varten, että riittää äippälomalla puuhaa. Täytynee miettiä uudestaan...



Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Tänään oli taas lääkäri ja kaikki oli ihan ok. Ultran mukaan meille olisi tulossa toinen tyttö. Vähän pöllämystynyt olo, kun olen koko ajan ollut ihan varma siitä, että tämä uusi tulokas on poika. Ei sen puoleen, tyttö on ihan yhtä tervetullut kuin poikakin :-). Hemppa oli laskenut lähelle 100, joten rautakuurille jouduin. Ilmankos on uni maistunut niin hyvin.



Tuolta alkuketjusta jäin mieleen AAMOS: Minkä ihmeen takia et saanut akupuntiohoitoa raskaanaollessasi? SAitko mitään tarkempaa selitystä? Mä olen ymmätänyt että nimen omaan akupunktiolla hoidetaan kaikenlaisia raskauteen liittyviä vaivoja, kuten liitoskipuja ja sen avulla kuulemma saa vauva käännettyä perätilasta ja nopeutettua synnytystä ja mitäköhän muuta vielä.



Galluppeja pukkasi: Me ollaan miehen kanssa oltu naimisissa aika tarkkaan neljä vuotta. Yhdessä ollaan oltu reilu viisi vuotta. Rinnat ovat ehkä vähän pienemmät kuin ihan alkuraskaudessa ja ainakin kiinteämmät, tälläisiksi voisivat jäädäkin ;-). Tupakasta vielä: Mäkin olin sellainen tuuripolttelija, eli poltin kun olin jotain ottanut. Joskus myös hermosauhut, kun joku asia oikein mätti. Oli helppo lopettaa plussauksen jälkeen, mutta todennäköisesti sama jatkuu kunhan imetys on ohi tämän uudenkin tulokkaan kanssa.



Jahas, velvollisuus kutsuu!



Tsemppiä kaikille!



Annkurinappi 28+5

Ärrinmurrin, nyt iski känkkäränkkä! Eihän se auto mihinkään käyntiin lähteny! Alkaa pännimään kyllä nyt ihan urakalla! Pitää alkaa varaamaan taksirahaa valmiiksi jos yhtäkkiä tuleeki lähtö niinkuin Aminalla. Toivottavasti he pääsisivät kotia jo pian.

Ei oo kyllä kivaa tällänen pelleily auton kanssa...

Tylsää, kun mies vaan kattelee jääkiekkoa:(

Kesämäki, toivottavasti saatte auton pian pelaamaan. Mekin jouduttiin olemaan viikko ilman autoa, kun meni ohjaustehoste. Tosi kurjaa oli koko ajan soitella kyytiapuja, kun ei täältä metiköstä oikeen mihinkään pääse ilman autoa. Meillä vaan on onnellisesti asiat auton suhteen, kun miehen isä on ollut autokorjaamossa:)

Liinanen tiivisti viisain sanoin just sen mitä mäkin olen monesti ajatellut. Nykyään oikeesti mitataan asioita ihan liikaa painon- ja ulkonäön perusteella! Mut kyllä tuntuu, että nykyään miehetkin joutuvat kokemaan samanlaista. Mun miehelle esim. kuittaillaan aina, että voi kun hän on laiha, ja saako kotona ollekaan syödäkseen!!! Ja sit katotaan merkitsevästi muhun ja leveään lantiooni.

Mut nyt lopetan tän terrorisoinnin ja siirryn pakkaamaan esikolle tavaroita mummolaan mukaan.



iltavirkku pricilla

...vaikka ilta jo onkin:).

Ei sitten haluttukaan sitä asuntoa mitä käytiin tänään katsomassa. Asunnon etsintä siis jatkuu...

Aminako se oli joka oli lähtenyt supistelujen takia sairaalaan..(?) Toivottavasti kaikki on hänellä hyvin!

Raskausarvista ollut puhetta...Mulla tuli esikoisesta raskausarpia lähinnä reisiin ja peppuun ja paljon! Onneksi ne ovat haalistuneet ja nyt ei ole vielä tullut uusia arpia. On ne arvet silti aika hurjan näköisiä, vaikka haalistuneet ovatkin. Muo ainakin häiritsee ne jatkuvasti:(. Mulla tuntuu nuo kilot muutenkin menevän heti reisiin, kun ensimmäisenä housut meinaa jäädä jumiin siihen kohtaan.

Kiloja mulla tuli esikoisesta jotain 20 ja kaiken sain pois puolessa vuodessa. Nyt oli lähtöpaino pienempi kuin viime kerralla, kun olin muutenkin saanut painoa tippumaan. Kiloja tullut tähän mennessä silti jo 7. En ota niistä stressiä...syön paljon hyvää ja sallin sen itselleni. Laihdutus alkaa sitten taas kun siihen on mahdollisuus. Uskon, että kilot taas tippuu. Odotan kyllä jo tosi paljon, että saisin laittaa entiset vaatteeni jo ylle!

Masennuksestakin on ollut juttua. Mä olin tässä viikko-kaks sitten tosi masentunut. Just ei arki huvittanut yhtään ja kaikki mätti. Itketti jatkuvasti ja mies ihmetteli kun pillahdin itkuun välillä ihan yllättäen. Oli kyllä kauhean ahdistunut olo, mutta nyt taas tuntuu paremmalle ja olo on normaali. Unettomuudesta kärsin tosin vieläkin. Viime yönäkin pyörin sängyssä kaksi-kolme tuntia ennen kuin nukahdin. Todella rasittavaa:(. Ihme kyllä en ole kauhean väsynyt sitten päivisin. Ihan hyvä tosin vaan.

T:äiskä-04 rv 25+2