Masennuslääkkeet raskauden aikana?
Olen 7. raskausviikolla ja ensi viikolla on ensimmäinen neuvola. Olen kärsinyt nuoresta asti paniikkihäiriöistä ja jännityksestä ja nyt viime aikoina ahdistuksesta sekäehkä masennuksesta. Taustalla saattaa olla pitkään kiireisenä jatkunut elämäntilanteemme ja oma alttius. Söin ennen raskautta kuukauden kuurin mielialankohennuslääkettä ja siihen tarvittaessa ahdistuslääkettä, ja mielestäni niistä oli apua. Kuuri oli vain kuukauden, koska sain sen akuuttiina ja keskustelimme että hakudun terapiaan ja lääkitystä katsotaan miten jatkettaisiin. Nyt kuitenkin tulin raskaaksi kahden vuoden yrittämisen jälkeen. Raskaus on kauan toivottu mutta huolettaa oma jaksaminen-pitäisi palata töihin 6 kuukaudeksi ja kotona myös 3-vuotias. En haluaisin aloittaa lääkitystä mutta ajattelen sen olevan kuitenkin tarpeen. Voiko raskauden aikana syödä masennus/mielialalääkkeitä/ahdistuslääkettä? Onko siitä suurta vaaraa sikiölle??
Entä miten neuvolassa suhtaudutaan tällaisiin asioihin? Olen käynyt yksityisellä mutta ajattelin jos saisin asian osittain tai kokonaan kunnalliselle puolelle.
Kaipaan kokemuksia lääkkeistä ja neuvolan suhtautumisesta sekä omasta kuntoutumisesta, mikä hyvä muoto? Itse olen ajatellut psykoterapiaa +(lääkkeet), koska taustalla käsittelemättömiä asioita sekä pitkään jatkunut uupumus, stressi, ahdistus ja nuo paniikkihäiriöt
Kommentit (2)
Kiitos viestistäsi, mukava kuulla, että voit jo paremmin ja että hoitoa jatkettiin.
Itse ajattelin pyytäälääkitystä yhdessä psykoterapian kanssa, koska huomasin jo tuon kuukauden kuurin aikana että olin paljon pirteämpi ja jaksavampi. Myös ahdistuneisuus helpotti. Meillä on myös tämän keväät aikana tapahtunut perheessämme ikäviä asioita mikä ehkä laukasi hoitamattomat omat ongelmani.
Lohduttavaa tietää, että on lääkkeitä, joita voi syödä sekä raskauden että imetyksen ajan. Odottelen ensi viikon neuvolaa:)
Itselläni tilanne oli sikäli eri, että olin masennuksen takia terapiassa ja käytin lääkkeitä raskauden alkaessa. Olin yksityisellä hoidossa ja koko homma hoidettiin siellä, vaikka kelan kuntoutuksesta osa maksettiinkin. Neuvolassa kerroin asiasta ja sovittiin, että hoidan asian oman psykiatrin kanssa koko raskauden ajan, toki tieto papereissa kulki koko ajan. Suhtautuminen oli asiallista, vaikkakin ehkä hiukan tietämäntöntä, mutta minulle sopi se, että asiaan ei pahemmin neuvolakäynneillä puututtu. Oman raskauteni aikana tapahtui vielä aika ikäviä asioita omassa perhepiirissä, jotka pahensivat masennusoireita. Yhdessä vaiheessa yritin olla "hyvä äiti", ja lopetin hetkeksi lääkkeet, mutta siitä ei tullut mitään, ja psykiatri oli ehdottomasti lääkkeiden jatkamisen kannalla, etenkin kun lääke oli sellainen, josta tiedettiin ,ettei ole vaikutusta vauvaan. Myös noiden perhetapahtumien yhteydessä ihan normilääkärit olivat vahvasti lääkityksen jatkamisen kannalla. Synnytyksessäkin vielä kätilöt varmistivat, että syön edelleen lääkkeitä, en sitten tiedä, oliko sillä jotain merkitystä vauvan kunnon seurannan kannalta, mitään muuten eivät asiaan kommentoineet.
Minulle raskaus ja lapsen syntyminen oli parasta terapiaa, koska lapsettomuus oli yksi syy masennuksen taustalla (ei toki ainoa). Varsinainen psykoterapiakin oli todella tarpeeseen, koska hormonit heittelivät tunteita ees taas, eli lisäsivät normaalia tunneskaalaa. Söin lääkkeitä myös koko imetyksen ajan, eikä tytössä ole näkynyt mitään oireita, jotka johtuisivat lääkkeistä.
Eli on ihan mahdollista ja erittäin suotavaa hoitaa masennusta raskauden aikana. Lapsen kannalta on tärkeää, että äiti voi hyvin myös henkisesti. Tietyistä lääkkeistä ei ole haittaa sikiölle, ja niitä määrätään ihan huoletta.
Toivottavasti löydät apua ja olo helpottaa! Itse odotan nyt toista lasta ja terapia ja lääkkeet on tässä välissä lopetettu, tai no terapeutin vastaanotolla käyn edelleen n. kerran kuussa, ja aion käydä niin kauan kuin tuntuu et siitä on apua.