Lue keskustelun säännöt.
Äideiltä vaaditaan nykyään jo liikaa
Provosoiva otsikko, mutta pyydän, lukekaa perustelutkin.
Juttelin tässä kahdeksankymppisen äitini kanssa. Hän on saanut meidät lapset 1950-60 -luvuilla, ja tehnyt palkkatöitä perheenhoidon ohella.
Moni arkiseen elämään liittyvä fyysinen asia on helpottunut. Enää ei tarvitse tiskata itse ja pyykkitorni vähentää paljon vaivaa.
Mutta kun koneistus lisääntyy, vaatimustasokin lisääntyy. 1950-luvulla ei pyykätty vaatteita yhden tai kahden käyttökerran päälle, alusvaatteitakin käytetiin puoli viikkoa samoja. Hienhaju oli normaali asia. Hiukset pestiin kerran viikossa tai kahdessa, ja kun ne alkoivat näyttää rasvaisilta, ne kietaistiin nutturalle tai liiskattiin brylkreemillä päätä myöten.
Ruoka oli tankkaamista, ei kulinaarista iloittelua. Vilkaiskaapa joskus 50-luvun reseptejä. Ok, aineksia oli vähän saatavilla, mutta ajattelukin oli toisenlaista: kukaan ei edes kuvitellut, että viikonloppuisin pitäisi tehdä monimutkaisia kolmen ruokalajin perheaterioita kotioloissa.
Lastenkasvatus perustui täysin toisenlaiselle ajettelulle kuin nykyään. Lapsentahtisuutta ei tunnettu, naisen tehtävä oli ennen kaikkea olla hyvä vaimo. Hyvää lastenkasvatusta oli hankkia lapsille kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ehjät vaatteet ja piiskaa, jos lintsasivat koulusta tai kiroilivat aikuisille. Virikkeistä tai lasten älyllisestä kehityksestä ei puhuttu, ja lapset temmelsivät omissa oloissaan valtosan päivästä (mikä näkyi järkyttävänä tapaturmien määränä ja lapsikuolleisuutena).
Naisten ei oletettu tekevän uraa tai edes käyvän töissä naimisiin mentyään. Toki monet alemman sosiaaliluokan naiset niin tekivät, koska miestä ei joko ollut tai miehen tulot eivät yksin riittäneet. Mutta samanlaisia paineita uran hankkimiseen ei silti ollut.
Entä nyt?
Naisen pitää hankkia hyvä koulutus ja oma ura. Naisen pitää olla seksikäs ja innostunut sängyssä, pitää kunnostaan huolta - kaikki asioita, joille ei 1950-60-luvuilla yksikään vaimo uhrannut ajatustakaan (naisten seksuaalisuus oli melko tuntematon käsite, ja kuntoilusta kävi arkinen työnteko).
Sosiaalisia suhteita pitää huoltaa, kuten piti silloin ennenkin.
Lastenkasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, ja siinä suorittaminen on tärkeää. Virikkeitä, harrastuksia, lasten taitojen hiomista... Lapsille pitää tehdä itse ruokaa alusta pitäen, vaikka todellisuudessa vain viidesosa kotitalouksista tekee arkisin ruoan alusta alkaen itse! Kunnon äiti ei vie lapsiaan mummolaan yökylään, monella sitä optiota ei edes ole. Ei tule kyseeseenkään, että lapset jätettäisiin naapurin kymmenvuotiaan hoiviin, ja vanhemmat lähtisivät ravintolaan tai teatteriin, kuten 1950-luvulla vielä yleisesti tehtiin - ylipäätään lastenhoitoapua on erittäin vaikea saada mistään edes rahalla.
Päivähoito on ilman muuta nykyään paremmalla tolalla, tosin perheiden valinnanvaraa ja hoidon tasoa ollaan nyt kovaa vauhtia leikkaamassa. Kukaan ei tunnu enää muistavan aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin töissäkäyvienkin perheiden saattoi olla vaikeaa saada lapselleen päivähoitopaikkaa. Varoitan, että tuohon suuntaan ollaan palaamassa ja kovaa vauhtia, kun kunnat säästöpaineissaan leikkaavat päivähoidon määrärahoja!
Alkoholia kunnon äiti ei tietenkään juo nykyään lainkaan, tupakkaa ei polteta jne. Kännisiä naisia ei suvaittu 1950-60-luvuillakaan, mutta juhlissa pidettiin silti itsestäänselvänä, että myös perheenäidit nostivat lasillisen. Lapset olivat kotona sen lapsenlikan hoivissa - nyt moni joutuu ottamaan lapset mukaan, ja takaraivossa soivat syyllistävät "anna lapselle raitis se-ja-se" mainokset.
Tähän enää vain yksi ESIMERKKI, siis huom. yksi lukuisten samankaltaisten joukossa. Some. Nykyään moni joutuu jo ihan työnsä takia olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Ennen riitti, kun piti yhteyttä sukulaisiin ja pariin ystäväperheeseen muutaman kerran vuodessa. Nyt pitää päivittää sometilejä ja vastata kavereiden, työtovereiden ja sidosryhmien viesteihin mielellän HETI, ettei saa laiskan tai epäsosiaalisen leimaa.
Mutta ei mene kauaa, kun aletaan syyllistää tuostakin. Kuulemma lapset eivät opi puhumaan ja sosiaalisia taitoja, kun ÄIDIT eivät ole henkisesti läsnä....
http://yle.fi/uutiset/puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmio__some_varas…
(Oiskohan nyt niin, että verrattuna vaikkapa 1950-60-lukuihin nykyäiti on lapsensa kanssa ja keskustelee tämän kanssa keskimäärin huomattavasti enemmän kuin ennen. Ääripäät varmaan ovat olemassa, mutta keskivertoäidit näin).
Toisin sanoen tiivistetysti: henkiset paineet ovat kovat, ja kasvavat koko ajan lisää. Äitien odotetaan olevan hyviä ja erinomaisia todella monessa roolissa yhtä aikaa. Ennen riitti paljon vähempi erinomaisuus, eikä naisilla ollut koko ajan silmien edessä verrokkeja ja moraalista paheksuntaa (mä väitän, että tällaiset av-palstat paitsi toimivat tietolähteenä ja tukena, myös luovat paineita ja koventavat ilmapiiriä).
Kommentit (394)
Eiköhän jokainen luo ne paineet ja vaatimukset siellä oman pääkopan sisällä. Hyvä äiti tai isä osaa karsia ja priorisoida tekemisiä jos ei meinaa jaksaa. Vanhemman hyvinvointi on tärkein asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen luo ne paineet ja vaatimukset siellä oman pääkopan sisällä. Hyvä äiti tai isä osaa karsia ja priorisoida tekemisiä jos ei meinaa jaksaa. Vanhemman hyvinvointi on tärkein asia.
Kuule kyllä ne tulee yhteiskunnalta.
Helsingissäkin sosiaaliviraston pomo partioi ratikassa ettei vaan äiti käytä kännykkää vaan on LÄSNÄ lapselleen 24/7.
Otetaan vaikka esimerkkinä koulujen loma-ajat.
Olen jutellut tästä aiheesta äitini kanssa. Äitini äiti oli kotiäiti ja myöhemmin satunnaisissa sihteerin tehtävissä, mutta kesä- ja joululomina äitini lähetettiin aina maalle mummolaan serkkujen kanssa. Viikko- ja kuukausikaupalla näkemättä vanhempiaan.
80- ja 90-luvulla omassa lapsuudessani tilanne oli jo eri, mutta niin vain loma-aikoina oltiin 1-3 viikon leireillä, yön yli, vanhemmat kävivät ehkä kerran käymässä vanhempien päivänä.
Omat lapset ovat muutaman päivän maksimissaan loma-aikoina mummilassa (ja olemme onnekkaita, harvalla asiat näinkään hyvin). Leirit ovat alakoululaisilla päiväleirejä, joten kuskaamme aamuisin ja iltaisin, ja yritämme välissä ehtiä käymään töissä.
Monella pätkätyöläisellä ei muutoinkaan ole normaaleja lomia, eivätkä täydetkään lomat riitä kattamaan koululaisten loma-aikoja. Julkisuudessa puhutaan jo siitäkin, että leirit eivät välttämättä ole lapselle hyväksi, mutta toisaalta lapsia ei saisi jättää yksinkään. Vanhempia ei saisi suosia työpaikoilla loma-asioissa, eikä isovanhempia käyttää hoitoautomaatteina.
T. Pienten koululaisten äiti, joka tätä lomapaljettia pyörittää, viimeksi nyt taas syyslomalla (joka töissä syksyn kiireisintä aikaa btw).
En ole koskaan kysellyt keneltäkään olenko hyvä äiti. Mun oma äiti sanoi joskus että "lapset ainakin olet osannut kasvattaa" ja kaikki lapset ovat olleet ihania, hyvin käyttäytyviä ja tykänneet koulunkäynnistä, avuliaita. Mutta juu, olen varmaan ollut patalaiska mutsi kun lapset ovat jo ennen kouluikää hakeneet jääkaapista viikonloppuisin aamupalat ja pitäneet itsensä iloisina kun äiti nukkuu kymmeneen...Vanhin sanoi aikanaan puolessa välissä ekaluokkaa että menee tästä lähin yksin kouluun koska haluaa siellä olla ajoissa. Koulu oli autotien toisella puolella. Olen välillä ollut kotiäitinä, välillä töissä. Mulla on hyvät suhteet mieheeni ja lapsiini ja muutama hyvä kaveri eikä mun tarvitse tietää mitä muut ajattelevat mun äitiydestä.
Ja sodan jälkeen naisilla oli rankkaa ja todellakin sitä miestä piti osata miellyttää ja olla aina vimpan päälle ja ruoka valmiina kun mies tulee töistä kotiin. "Mies ei halua tietää sinun ongelmistasi lasten tai kodinhoidon suhteen vaan vastaanota hänet hymysuin, ruoka valmiina ja lapset kiltteinä ja hiljaisina" Olen näitä sen ajan ohjeopuksia naisille lukenut useamman.
Aloittaja on aivan ulkona todellisuudesta. Lukekaapa esim. 50-luvulla ilmestyneitä Kotiliesi-lehtiä. Niissä syytetään jatkuvasti suomalaisia naisia rumiksi. "Mies on mennyt naimisiin sirkeäsilmäisen ja iloisen tytön kanssa, ja sitten tyttö muuttuukin rumaksi naiseksi, joka hymyilee liian harvoin. Espanjalaiset ja italialaiset naiset ovat kauniita. Miksi eivät suomalaiset naiset ole yhtä kauniita? Miksi suomalaiset naiset eivät pidä huolta ulkonäöstään?"
Naisen vaaditaan myös olevan tehokas kotitalouskone. Naisia, joilla on vaikeuksia jaksaa, sanotaan ihan suoraan laiskoiksi. Tuollaista tekstiä vanhat lehdet ovat täynnä. Naisilla oli todella suuret paineet olla hyvä perheenemäntä. Nykyaika on paljon sallivampaa ja armollisempaa.
Miehet toki haukkuvat naisten ulkonäköä ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta naistenlehdet ovat nykyään naisten puolella, niissä ei haukuta naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen luo ne paineet ja vaatimukset siellä oman pääkopan sisällä. Hyvä äiti tai isä osaa karsia ja priorisoida tekemisiä jos ei meinaa jaksaa. Vanhemman hyvinvointi on tärkein asia.
Kuule kyllä ne tulee yhteiskunnalta.
Helsingissäkin sosiaaliviraston pomo partioi ratikassa ettei vaan äiti käytä kännykkää vaan on LÄSNÄ lapselleen 24/7.
En kantas huolta tuosta pomosta kun ei nähtävästi oli tehtäviensä tasalla. Kannattaa myös tarkkailla kuinka paljon todellisuudessa käyttää kännykkää ja olla sen suhteen rehellinen itselleen jos käyttää liikaa. On myös hyvä tuntea itsensä ennen kuin niitä lapsia alkaa tekemään. Lapsiarkeen mahtuu pieniä hetkiä jolloin vanhempi ehtii tehdä hetken asioita joista nauttii, ja mistä saa vuorostaan voimia arkeen. Jos ei ehdi niin pitää tarkastella mihin kaikki aika menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen luo ne paineet ja vaatimukset siellä oman pääkopan sisällä. Hyvä äiti tai isä osaa karsia ja priorisoida tekemisiä jos ei meinaa jaksaa. Vanhemman hyvinvointi on tärkein asia.
Kuule kyllä ne tulee yhteiskunnalta.
Helsingissäkin sosiaaliviraston pomo partioi ratikassa ettei vaan äiti käytä kännykkää vaan on LÄSNÄ lapselleen 24/7.
En kantas huolta tuosta pomosta kun ei nähtävästi oli tehtäviensä tasalla. Kannattaa myös tarkkailla kuinka paljon todellisuudessa käyttää kännykkää ja olla sen suhteen rehellinen itselleen jos käyttää liikaa. On myös hyvä tuntea itsensä ennen kuin niitä lapsia alkaa tekemään. Lapsiarkeen mahtuu pieniä hetkiä jolloin vanhempi ehtii tehdä hetken asioita joista nauttii, ja mistä saa vuorostaan voimia arkeen. Jos ei ehdi niin pitää tarkastella mihin kaikki aika menee.
Se oli vain yksi, kuvaava, esimerkki.
Samanlaista vaatimusta tulee ihan kaikkialta koko ajan. Esim hammastarkastukseenkin pitää mennä keskellä päivää vielä 12-vuotiaankin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki riippuu siitä mihin viitekehykseen haluaa sijoittua. Tehkää valintoja, tai pää repeää.
Paineita luo eniten netti. Olen itse elänyt aikuisen naisen elämää parikymmentä vuotta ennen nettiä ja netin tulon jälkeen ja ero on huima ja syvenee koko ajan. Netti tuo ulottuvillemme roolimalleja ja vaatimuksia siihen tahtiin, että on helppo olla viiskymppinen, joka voi jo vähän luovuttaa, mutta kyllä tunnen myötätuntoa teitä nuoria naisia kohtaan, jotka elävät noissa vaatimusten ristiaallokoissa. Ap:n kirjoitus oli huikean hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeestä ap on keksinyt noi 50-60 lukujen hygieniatavat. Olin lapsi 60-luvulla ja kyllä meillä käytiin suihkussa päivittäin ja hiukset pestiin ja alusvaatteetkin vaihdettiin päivittäin kuten nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki on tosiaan nuo lastenhoitoon liittyvät asiat. Olen ollut lapsi 90-luvun alussa, ja vielä silloin oli ilmeisesti ihan sosiaalisesti hyväksyttävää, että vanhemmat menevät teatteriin tai ulos syömään ja lapsia hoitaa äidin kaverin rippikouluikäinen tytär. Nyt AV:lla kerää kymmeniä yläpeukkuja toteamalla, ettei ikimaailmassa voisi kuvitellakaan jättävänsä lastaan alaikäisen vahdittavaksi kuin korkeintaan vessareissun ajaksi.
Ja vuonna 1983 minä itse hoidin 17 vuotiaana päivätyökseni kahden perheen lapset ihan yksin. Ja kaikki kolme alle 4 vuotiaita. Ja hyvin pärjäsin, edes haavereita ei tapahtunut! Ja nautin todella påaljon työstäni.
Niin se maailma muuttuu. Ja näiden perheiden vanhemmat olivat korkeasti koulutettuja ja maksoivat kelpo palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä ap on keksinyt noi 50-60 lukujen hygieniatavat. Olin lapsi 60-luvulla ja kyllä meillä käytiin suihkussa päivittäin ja hiukset pestiin ja alusvaatteetkin vaihdettiin päivittäin kuten nykyäänkin.
Olen samaa ikäluokkaa kuin sinä ja minusta tuo teidän systeeminne oli pikemminkin harvinaista 60-luvulla.
Monissa ketjuissa täällä on ollut puhetta 60-70-luvun lapsuudesta ja aina uudestaan on niissä tuotu esiin kerran viikossa saunominen ja harva alusvaatteiden vaihtoväli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paineista pääsee helpolla. Mummoilla yökyläily ei ole suositeltavaa, koska mummottomat tulee kateellisiksi. Hyvä, jos on mahdollisuus levätä, kun lapsi on turvallusessa hoidossa saamassa huomiota. Itsensä huolehtimiseksi riittää puhtaus ja ulkoilu. Miksi hassata aikaa ruokalajeihin. Jos joku niitä haluaa, tehköön myös. Perusruoka on terveellistä. Pitää oppia ajattelemaan eikä mennä mukaan kaikkeen millä syyllistetään.
Aika outoa tuo täällä mainittu harva alusvaatteiden vaihtoväli.. Olen 70-luvun lapsi ja alusvaatteet vaihdettiin joka päivä. Muutenkin hygienia oli tarkka juttu, hammaspesut, suihkut...käsien pesu.
Mun äiti on 50-luvun lapsi ja mummun kanssa usein puhuttiin siitä millaista oli olla äiti ja nainen tuolloin. Mun mummua katsottiin melkoisen kieroon kun halusi neljän lapsen äitinä jatkaa töissä ja jatkoikin. Yleni tavallisesta ompelijasta pomon paikalle. Hän myös heitti pihalle miehensä joka petti häntä työmatkalla kun mummu odotti neljättä lasta viimeisillään. Ihmiset käänsivät selkänsä hänelle koska hän oli se paha avioliiton rikkoja eikä suinkaan isoisäni joka koko elämänsä oli kova häntäheikki;/ Naisen olisi pitänyt vain kestää ja hymyillä. Piti muuten olla hyvä huushollari, moni kävi talouskoulun että osasi hoitaa kodin ja tehdä ruokaa oikeaoppisesti. Tuli muuten joskus juttua siitäkin miten vauvan kanssa toimi kauppaan tai yhtään minnekään meno 50-luvulla talvella lumessa. Vauva oli joko sylissä tai pulkassa. Vaunut eivät olleet sellaiset että olisivat edes pienessä hangessa toimineet. Ja vaippoina tietty niitä rättejä:) Ei käy kateeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä ap on keksinyt noi 50-60 lukujen hygieniatavat. Olin lapsi 60-luvulla ja kyllä meillä käytiin suihkussa päivittäin ja hiukset pestiin ja alusvaatteetkin vaihdettiin päivittäin kuten nykyäänkin.
Olen samaa ikäluokkaa kuin sinä ja minusta tuo teidän systeeminne oli pikemminkin harvinaista 60-luvulla.
En minä tiedäkään miten asiat koko Suomessa ovat olleet, itse asuin itä-helsinkiläisessä lähiössä ja näin oli ainakin meillä ja minun tuntemillani kavereilla. Ihan tavallisia duunareita vanhempani olivat. Samoin sukulaisteni luona maaseudulla hygieniasta ja siisteydestä huolehdittiin. En tunne ketään joka peseytyy kerran viikossa.
Tavoitettavuus on nykyisin liian korostunut. Ennen riitti puhelu vaikka kotiin lankapuhelimella kerran viikossa ja nyt usutetaa kännykkää että koko ajan pitää olla vastaamassa, ei väliä vaikka olisit meressä
niin känny on oltava mukana. Enne riitto reissu vihko koulussa eikä todellakaan kirjoiteltu päivittäin että tänään Mikko oli väsyneen oloinen!
Jos töissäkin kirjoitettaisiin kaikista että työntekijä saapui krapulassa töihin tyyliin.
Ihmettelen miten opettajailla on aikaa kaikkien viestien lähettelyyn. Lisåksi vanhemmat joutuvat selaamaan erikseen tietoja sen sijaan että lapsi toisi kotiin paperiversion vaikka urheilupäivien tarvikkeista.
Ja nämä työpaikan kirjautumiset ovat asia toisensa. On vaikka mitä järjestelmää mihin kirjataan jotain työaikaa sun muuta.
Jos tämäkin aika menisi työhön niin varmaan tuloskin paranisi.
Koko ajan kirjataan kaikkea johonkin sen sijaan että tehtäisiin jotain järkevää.
Ja aina pitää olla tavoitettavissa. Ei riitä kun työsähköpostin kytkee pois lomalla, sitä selataan kuitenkin.
Ja kaikki tämä tulee sosiaalisesta paineesta kun muutkin tekee niin niin jos et itse tee, olet ihan pimennossa taas lomalta palattuasi.
Kannattaako sitä edes jäädä lomalle...
Ja kyllä, tämä haittaa muiden perheessä olevien lomaa kun yksi lukee työpostia lentokentällä.
Kiitos sos pa..ka median
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä ap on keksinyt noi 50-60 lukujen hygieniatavat. Olin lapsi 60-luvulla ja kyllä meillä käytiin suihkussa päivittäin ja hiukset pestiin ja alusvaatteetkin vaihdettiin päivittäin kuten nykyäänkin.
Olen samaa ikäluokkaa kuin sinä ja minusta tuo teidän systeeminne oli pikemminkin harvinaista 60-luvulla.
En minä tiedäkään miten asiat koko Suomessa ovat olleet, itse asuin itä-helsinkiläisessä lähiössä ja näin oli ainakin meillä ja minun tuntemillani kavereilla. Ihan tavallisia duunareita vanhempani olivat. Samoin sukulaisteni luona maaseudulla hygieniasta ja siisteydestä huolehdittiin. En tunne ketään joka peseytyy kerran viikossa.
En ehdi nyt etsiä, mutta näitä ketjuja on täällä ollut paljon, joussa nuo tuon ajan hygieniatavat kuvailtiin.
Vierailija kirjoitti:
Paineita luo eniten netti. Olen itse elänyt aikuisen naisen elämää parikymmentä vuotta ennen nettiä ja netin tulon jälkeen ja ero on huima ja syvenee koko ajan. Netti tuo ulottuvillemme roolimalleja ja vaatimuksia siihen tahtiin, että on helppo olla viiskymppinen, joka voi jo vähän luovuttaa, mutta kyllä tunnen myötätuntoa teitä nuoria naisia kohtaan, jotka elävät noissa vaatimusten ristiaallokoissa. Ap:n kirjoitus oli huikean hyvä.
Mikä siinä on että netissä jonkun mielipide saa ihmisen tuntemaan ahdistusta ja painetta olla jotain muuta kuin on? Tuntuu että netistä etsitään omat mielipiteetkin ettei tarvitsisi itse ajatella. Moni on hakoteillä koko elämässään kun sen pitäisi olla tietynlaista, sama pätee myös moniin perheisiin ym.
Osa otti, ja enemmistö ottaa nytkin.
En sanonut, että adhd olisi jotenkin alemman sosiaaliluokan ongelma. Synnynnäinen neurologinen ongelma ei valikoi tuloluokkia. Puhuin tuosta evvk-asenteesta koulunkäyntiin, jota sinä väitit yleiseksi ongelmaksi.
Ap