Lue keskustelun säännöt.
Äideiltä vaaditaan nykyään jo liikaa
Provosoiva otsikko, mutta pyydän, lukekaa perustelutkin.
Juttelin tässä kahdeksankymppisen äitini kanssa. Hän on saanut meidät lapset 1950-60 -luvuilla, ja tehnyt palkkatöitä perheenhoidon ohella.
Moni arkiseen elämään liittyvä fyysinen asia on helpottunut. Enää ei tarvitse tiskata itse ja pyykkitorni vähentää paljon vaivaa.
Mutta kun koneistus lisääntyy, vaatimustasokin lisääntyy. 1950-luvulla ei pyykätty vaatteita yhden tai kahden käyttökerran päälle, alusvaatteitakin käytetiin puoli viikkoa samoja. Hienhaju oli normaali asia. Hiukset pestiin kerran viikossa tai kahdessa, ja kun ne alkoivat näyttää rasvaisilta, ne kietaistiin nutturalle tai liiskattiin brylkreemillä päätä myöten.
Ruoka oli tankkaamista, ei kulinaarista iloittelua. Vilkaiskaapa joskus 50-luvun reseptejä. Ok, aineksia oli vähän saatavilla, mutta ajattelukin oli toisenlaista: kukaan ei edes kuvitellut, että viikonloppuisin pitäisi tehdä monimutkaisia kolmen ruokalajin perheaterioita kotioloissa.
Lastenkasvatus perustui täysin toisenlaiselle ajettelulle kuin nykyään. Lapsentahtisuutta ei tunnettu, naisen tehtävä oli ennen kaikkea olla hyvä vaimo. Hyvää lastenkasvatusta oli hankkia lapsille kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ehjät vaatteet ja piiskaa, jos lintsasivat koulusta tai kiroilivat aikuisille. Virikkeistä tai lasten älyllisestä kehityksestä ei puhuttu, ja lapset temmelsivät omissa oloissaan valtosan päivästä (mikä näkyi järkyttävänä tapaturmien määränä ja lapsikuolleisuutena).
Naisten ei oletettu tekevän uraa tai edes käyvän töissä naimisiin mentyään. Toki monet alemman sosiaaliluokan naiset niin tekivät, koska miestä ei joko ollut tai miehen tulot eivät yksin riittäneet. Mutta samanlaisia paineita uran hankkimiseen ei silti ollut.
Entä nyt?
Naisen pitää hankkia hyvä koulutus ja oma ura. Naisen pitää olla seksikäs ja innostunut sängyssä, pitää kunnostaan huolta - kaikki asioita, joille ei 1950-60-luvuilla yksikään vaimo uhrannut ajatustakaan (naisten seksuaalisuus oli melko tuntematon käsite, ja kuntoilusta kävi arkinen työnteko).
Sosiaalisia suhteita pitää huoltaa, kuten piti silloin ennenkin.
Lastenkasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, ja siinä suorittaminen on tärkeää. Virikkeitä, harrastuksia, lasten taitojen hiomista... Lapsille pitää tehdä itse ruokaa alusta pitäen, vaikka todellisuudessa vain viidesosa kotitalouksista tekee arkisin ruoan alusta alkaen itse! Kunnon äiti ei vie lapsiaan mummolaan yökylään, monella sitä optiota ei edes ole. Ei tule kyseeseenkään, että lapset jätettäisiin naapurin kymmenvuotiaan hoiviin, ja vanhemmat lähtisivät ravintolaan tai teatteriin, kuten 1950-luvulla vielä yleisesti tehtiin - ylipäätään lastenhoitoapua on erittäin vaikea saada mistään edes rahalla.
Päivähoito on ilman muuta nykyään paremmalla tolalla, tosin perheiden valinnanvaraa ja hoidon tasoa ollaan nyt kovaa vauhtia leikkaamassa. Kukaan ei tunnu enää muistavan aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin töissäkäyvienkin perheiden saattoi olla vaikeaa saada lapselleen päivähoitopaikkaa. Varoitan, että tuohon suuntaan ollaan palaamassa ja kovaa vauhtia, kun kunnat säästöpaineissaan leikkaavat päivähoidon määrärahoja!
Alkoholia kunnon äiti ei tietenkään juo nykyään lainkaan, tupakkaa ei polteta jne. Kännisiä naisia ei suvaittu 1950-60-luvuillakaan, mutta juhlissa pidettiin silti itsestäänselvänä, että myös perheenäidit nostivat lasillisen. Lapset olivat kotona sen lapsenlikan hoivissa - nyt moni joutuu ottamaan lapset mukaan, ja takaraivossa soivat syyllistävät "anna lapselle raitis se-ja-se" mainokset.
Tähän enää vain yksi ESIMERKKI, siis huom. yksi lukuisten samankaltaisten joukossa. Some. Nykyään moni joutuu jo ihan työnsä takia olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Ennen riitti, kun piti yhteyttä sukulaisiin ja pariin ystäväperheeseen muutaman kerran vuodessa. Nyt pitää päivittää sometilejä ja vastata kavereiden, työtovereiden ja sidosryhmien viesteihin mielellän HETI, ettei saa laiskan tai epäsosiaalisen leimaa.
Mutta ei mene kauaa, kun aletaan syyllistää tuostakin. Kuulemma lapset eivät opi puhumaan ja sosiaalisia taitoja, kun ÄIDIT eivät ole henkisesti läsnä....
http://yle.fi/uutiset/puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmio__some_varas…
(Oiskohan nyt niin, että verrattuna vaikkapa 1950-60-lukuihin nykyäiti on lapsensa kanssa ja keskustelee tämän kanssa keskimäärin huomattavasti enemmän kuin ennen. Ääripäät varmaan ovat olemassa, mutta keskivertoäidit näin).
Toisin sanoen tiivistetysti: henkiset paineet ovat kovat, ja kasvavat koko ajan lisää. Äitien odotetaan olevan hyviä ja erinomaisia todella monessa roolissa yhtä aikaa. Ennen riitti paljon vähempi erinomaisuus, eikä naisilla ollut koko ajan silmien edessä verrokkeja ja moraalista paheksuntaa (mä väitän, että tällaiset av-palstat paitsi toimivat tietolähteenä ja tukena, myös luovat paineita ja koventavat ilmapiiriä).
Kommentit (394)
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt oikeasti otetaan 50 luvulla "ollut" perhe.
Mies kuoli sodassa,neljä lasta,yksi kuoli pesusoikkooon..kolme lasta saunassa syntyneitä..
ei nyt oikein voi verrata..
minä olen töissä ikäni käynyt kun 25-vuotiaana ekan lapseni sain..välissä töissä käynyt..nyt 4 lasta.
Hoitanut aina kodin perinteisten mallien mukaan..aikaa pitää lapsista huolta ja ulkoilla ja ressata harrastuksista ja lasten virikkeistä..
En ota mitään urapaineita kun ei nykyään uraa ole kuin ylemmillä toimihenkilöillä..kaupankassalla ei ole uraa..se on työtä.
Ei tartte pitää huolta kuin kissasta ja koirasta,ei oo lehmiä mistä sais maidon ja peltoa mistä sais leivän..
Kela maksaa (palkan mukaan) vanhempainvapaa korvausta..sillä saa ruokaa..
perinteisillä malleilla mennään mutta helpommalla..
toisaalta ei ole kylän tukea takana..
Niin, KAIKILLA suomalaisilla on nykyään taloudellisesti turvatumpaa. On sosiaaliturvaa ja eläkettä - vielä sotien jälkeen moni äiti joutui antamaan lapsiaan kasvatuslapsiksi, jos ei kyennyt itse heitä elättämään.
Mutta ihminen ei vertaa itseään mahdollisiin tulevaisuuden perheisiin, hän vertaa itseään aikailaisiinsa. Köyhä äiti ei 50-luvulla verrannut itseään 2010-luvun äitiin, josta ei tiennyt tietenkään mitään, vaan niihin 50-luvun muihin ihmisiin - ja siihen aikaan enemmistö kansalaisista eli materiaalisesti yhtä niukoissa oloissa.
Tosiasia nimittäin on, että lapsiperheiden taloidellinen tilanne - suhteellinen köyhyys - on taas lisääntymään päin.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1450245132353
"Köyhyys on tuttua yhä useammassa yksinhuoltajaperheessä. Vielä 20 vuotta sitten joka kahdeskymmenes yksinhuoltajaperhe oli Tilastokeskuksen mukaan pienituloinen, nyt joka viides. Kaikista perheistä pienituloisia on nyt hieman useampi kuin joka kymmenes."
Ja nyt tosiaan on enemmän niitä hyvätuloisia, joihin varsinkin lapset itseään vertaavat. Eikä siis niin, että melkein kaikilla on jotakuinkin yhtä köyhää.
Se, miten sinä nuorena neljän lapsen ilmeisen kouluttautumattomana äitinä elät on yksi asia ja se, miten media ja netin somekeskustelut haluaisivat sinun elävän on toinen asia. Hyvä, ette pode huonoa omaatuntoa tai paineita elämästäsi, ei kannatakaan. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö niitä rooliodotuksia olisi olemassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskon, että digitalisoituminen, some ja televisio on luoneet paineet äideille olla yhtä hyviä ja parempia, kuin toiset äidit, joka johtaa kilpavarusteluun ja lopulta huonoon itsetuntoon. Ennen ei ollut kuin radio ja musta-valkotelkkari (joillain onnekkailla). Silloin ei tullut joka tuutista "kuka on paras äiti"-telkkariohjelmia, mammablogeja kiillotetuilla perhepotreteilla tai instan "2 viikkoo synnytyksestä" vatsalihasten herutuskuvia. Kai sitä hölmömpikin äiti tuntee itsensä huonoksi, kun joka puolella komeilee kertomuksia ja kuvia "maailman parhaista ja jaksavimmista äideistä"! Totuus on varmasti kaukana tästä...
Itse olen syntynyt 1965 ja kyllä silloin oli vapaampaa.
Tehtiin siskon kanssa vaikka mitä ja kukaan ei ilmoittanut meistä mitään ls-suojeluun eikä kukaan haukkunut meidän äitiä huonoksi äidiksi.
Pihalla touhuttiin eikä kukaan katsonut perään. Nykyään lapsia pitää vahtia niin tarkkaan ja jos et vahdi niin kyllä siihen joku puuttuu.
Tänäpäivänä vaan ei pidä kertoa asioistaan muille niin voi elää vapaasti ilman arvosteluja.
Meidän äiti teki töitä ja ei kukaan meitä vahtinut. Mitään päivähoitoa ei ollut.
Silti pidän omaa lapsuuttani hyvänä. Se oli hyvin idearikasta ja ulkoiltiin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi ristus..hyppäätkö kalliolta jos toiset menee edeltä?
Mää oon kotona lasten kanssa..hoidan kodin ja pyykit ja ruoat..enkä tee mitään kulinaarielämyksiä vaan ruokaa!
kato kun mulla ei ole mitään tarvetta päteä kellekään!Koulutus ja työ on,sinne mennään kun lapset isompia.
Ja tässä somessa olen ihan puol tuntia päivässä huvikseni..muuten ei ole tarvinnut roikkua kun asiat hoituu nykyäänkin ihan perinteisesti..
Itse kukin päättää..ei olla mitään laumaeläimiä..täällä meitä jotka elää vieläkin ihan perinteisesti..
Ihan ystävyydellä sinulle ja kaikille muillekin ketjun persiiseen ammutuille naaraskarhuille: sanoinko minä ITSE kärsiväni? Kuvasin vaan tuossa median ja somen vaalimia ihannekuvia ja paineita. En puhunut minä-muodossa, kun kuvasin tilannetta.
Syntymävuosikymmenestäni voinette ihan itse päätellä, että minulla ei edes ole enää pieniä lapsia.Se on sitten tietysti hyvin yksilöllistä nyt kuten silloin ennenkin, millaisia paineita kukin kokee henkilökohtaisesti. Minä puhuin keskimääräisistä rooliodotuksista.
Ap, joka tässä välillä siivoili ja ehti lukea kommenttejanne vasta nyt
Eli koetko siis viittä vaille eläkeläisenä ja joskus 70-luvulla omat lapsesi kasvattaneena olevasi se paras henkilö kertomaan, että millaista se lasten kasvattaminen on 2010-luvulla?
Mistä moinen aggressio?
En minä väitä olevani paras kertomaan mitään, minä vaan keskustelen aiheesta.
Minä olen 48-vuotias, ja saanut lapseni 2000-luvun alussa. Ovat teinejä nyt.
Jos sinulla ei ole asiallista sanottavaa, ole kiltti ja mene muualle soittamaan suutasi.
Ap
..ja kyllä mustakin nykymamman elämä on helpompaa kuin koskaan jos ei ota paineita..taviksia meistä kuitenkin suurin osa joilla leviät perseet ja raskausarvet..jotkut istuu jääkiekkokentän laidalla hoitamassa työhommia vielä ilta yheksältä..toiset ollaan tälläsiä kotiäitejä jotka nysvää täällä kotona lapsinenn ja ne mukulat on jonkinlaisessa "hoidossa" mennessään eskariin..
Eiköhän noista mukuloista tule samanlaisia kun meistä 80-luvun lapsista..jotkut on kunnianhimoisempia ja älykkäämpiä kuin toiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, että digitalisoituminen, some ja televisio on luoneet paineet äideille olla yhtä hyviä ja parempia, kuin toiset äidit, joka johtaa kilpavarusteluun ja lopulta huonoon itsetuntoon. Ennen ei ollut kuin radio ja musta-valkotelkkari (joillain onnekkailla). Silloin ei tullut joka tuutista "kuka on paras äiti"-telkkariohjelmia, mammablogeja kiillotetuilla perhepotreteilla tai instan "2 viikkoo synnytyksestä" vatsalihasten herutuskuvia. Kai sitä hölmömpikin äiti tuntee itsensä huonoksi, kun joka puolella komeilee kertomuksia ja kuvia "maailman parhaista ja jaksavimmista äideistä"! Totuus on varmasti kaukana tästä...
Aivan samaa mieltä. Ristiriita on iso todellisuuden kanssa, ja se puolestaan lisää naisten stressiä ja huonoa omaatuntoa.
Ap
Miksi muuten ulkonäköpaineet kohdistuvat edelleen vain naisiin, eikä miehiin.
Tänä tasa-arvon aikana!?
Jopa naisten silmien etäisyyttä mittaillaan. Aivan kuin sillekkään asialle itse mitään voisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi ristus..hyppäätkö kalliolta jos toiset menee edeltä?
Mää oon kotona lasten kanssa..hoidan kodin ja pyykit ja ruoat..enkä tee mitään kulinaarielämyksiä vaan ruokaa!
kato kun mulla ei ole mitään tarvetta päteä kellekään!Koulutus ja työ on,sinne mennään kun lapset isompia.
Ja tässä somessa olen ihan puol tuntia päivässä huvikseni..muuten ei ole tarvinnut roikkua kun asiat hoituu nykyäänkin ihan perinteisesti..
Itse kukin päättää..ei olla mitään laumaeläimiä..täällä meitä jotka elää vieläkin ihan perinteisesti..
Ihan ystävyydellä sinulle ja kaikille muillekin ketjun persiiseen ammutuille naaraskarhuille: sanoinko minä ITSE kärsiväni? Kuvasin vaan tuossa median ja somen vaalimia ihannekuvia ja paineita. En puhunut minä-muodossa, kun kuvasin tilannetta.
Syntymävuosikymmenestäni voinette ihan itse päätellä, että minulla ei edes ole enää pieniä lapsia.Se on sitten tietysti hyvin yksilöllistä nyt kuten silloin ennenkin, millaisia paineita kukin kokee henkilökohtaisesti. Minä puhuin keskimääräisistä rooliodotuksista.
Ap, joka tässä välillä siivoili ja ehti lukea kommenttejanne vasta nyt
Eli koetko siis viittä vaille eläkeläisenä ja joskus 70-luvulla omat lapsesi kasvattaneena olevasi se paras henkilö kertomaan, että millaista se lasten kasvattaminen on 2010-luvulla?
Mistä moinen aggressio?
En minä väitä olevani paras kertomaan mitään, minä vaan keskustelen aiheesta.
Minä olen 48-vuotias, ja saanut lapseni 2000-luvun alussa. Ovat teinejä nyt.
Jos sinulla ei ole asiallista sanottavaa, ole kiltti ja mene muualle soittamaan suutasi.
Ap
Öh, mikä aggressio? :O
Aloituksesi vaan koostui niin puhtaista stereotypiosta ja uhriutumisen kliseistä, että sillä ei kyllä paljon ollut tosielämän kanssa tekemistä.
Ja itse olen syntynyt 80-luvulla..vanhempani ovat 40-luvulla syntyneitä..sukupolviharppaus on valtava siinä et heillä nyt pieniä lapsenlapsia vaikka ovat yli 70 vuotiaita..oma äitini oli hyvin moderni ja kävi työssä ja oli menevä..olin ja menin vapaasti..itse olen paljon vanhakantaisempi..
ei ole minulla paineita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta.
Toisaalta koveneva tahti, stressi ja kasvavat odotukset koskee kaikkia. Töissäkään ei riitä enää oikein mikään, pitäisi duunarin palkalla ideoida, kouluttautua omalla ajallaan ja kantaa pomon vastuuta tuloksesta ja työpaikkailmapiiristä.
Mä väitän, että tämä yksilöiden syyllistäminen on kehittynyt samaa tahtia kuin yhteiskunnan roolia on karsittu. Viedään esmes lapsiperheiden tukia ja palveluita ja vihjataan, ettek Kunnon Perheet niitä tarvitse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi ristus..hyppäätkö kalliolta jos toiset menee edeltä?
Mää oon kotona lasten kanssa..hoidan kodin ja pyykit ja ruoat..enkä tee mitään kulinaarielämyksiä vaan ruokaa!
kato kun mulla ei ole mitään tarvetta päteä kellekään!Koulutus ja työ on,sinne mennään kun lapset isompia.
Ja tässä somessa olen ihan puol tuntia päivässä huvikseni..muuten ei ole tarvinnut roikkua kun asiat hoituu nykyäänkin ihan perinteisesti..
Itse kukin päättää..ei olla mitään laumaeläimiä..täällä meitä jotka elää vieläkin ihan perinteisesti..
Ihan ystävyydellä sinulle ja kaikille muillekin ketjun persiiseen ammutuille naaraskarhuille: sanoinko minä ITSE kärsiväni? Kuvasin vaan tuossa median ja somen vaalimia ihannekuvia ja paineita. En puhunut minä-muodossa, kun kuvasin tilannetta.
Syntymävuosikymmenestäni voinette ihan itse päätellä, että minulla ei edes ole enää pieniä lapsia.Se on sitten tietysti hyvin yksilöllistä nyt kuten silloin ennenkin, millaisia paineita kukin kokee henkilökohtaisesti. Minä puhuin keskimääräisistä rooliodotuksista.
Ap, joka tässä välillä siivoili ja ehti lukea kommenttejanne vasta nyt
Eli koetko siis viittä vaille eläkeläisenä ja joskus 70-luvulla omat lapsesi kasvattaneena olevasi se paras henkilö kertomaan, että millaista se lasten kasvattaminen on 2010-luvulla?
Mistä moinen aggressio?
En minä väitä olevani paras kertomaan mitään, minä vaan keskustelen aiheesta.
Minä olen 48-vuotias, ja saanut lapseni 2000-luvun alussa. Ovat teinejä nyt.
Jos sinulla ei ole asiallista sanottavaa, ole kiltti ja mene muualle soittamaan suutasi.
Ap
Öh, mikä aggressio? :O
Aloituksesi vaan koostui niin puhtaista stereotypiosta ja uhriutumisen kliseistä, että sillä ei kyllä paljon ollut tosielämän kanssa tekemistä.
Totta!Sama tuli itselle mieleen.Meitä on täällä niin monta ihan tavallista mammaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi ristus..hyppäätkö kalliolta jos toiset menee edeltä?
Mää oon kotona lasten kanssa..hoidan kodin ja pyykit ja ruoat..enkä tee mitään kulinaarielämyksiä vaan ruokaa!
kato kun mulla ei ole mitään tarvetta päteä kellekään!Koulutus ja työ on,sinne mennään kun lapset isompia.
Ja tässä somessa olen ihan puol tuntia päivässä huvikseni..muuten ei ole tarvinnut roikkua kun asiat hoituu nykyäänkin ihan perinteisesti..
Itse kukin päättää..ei olla mitään laumaeläimiä..täällä meitä jotka elää vieläkin ihan perinteisesti..
Ihan ystävyydellä sinulle ja kaikille muillekin ketjun persiiseen ammutuille naaraskarhuille: sanoinko minä ITSE kärsiväni? Kuvasin vaan tuossa median ja somen vaalimia ihannekuvia ja paineita. En puhunut minä-muodossa, kun kuvasin tilannetta.
Syntymävuosikymmenestäni voinette ihan itse päätellä, että minulla ei edes ole enää pieniä lapsia.Se on sitten tietysti hyvin yksilöllistä nyt kuten silloin ennenkin, millaisia paineita kukin kokee henkilökohtaisesti. Minä puhuin keskimääräisistä rooliodotuksista.
Ap, joka tässä välillä siivoili ja ehti lukea kommenttejanne vasta nyt
Eli koetko siis viittä vaille eläkeläisenä ja joskus 70-luvulla omat lapsesi kasvattaneena olevasi se paras henkilö kertomaan, että millaista se lasten kasvattaminen on 2010-luvulla?
Mistä moinen aggressio?
En minä väitä olevani paras kertomaan mitään, minä vaan keskustelen aiheesta.
Minä olen 48-vuotias, ja saanut lapseni 2000-luvun alussa. Ovat teinejä nyt.
Jos sinulla ei ole asiallista sanottavaa, ole kiltti ja mene muualle soittamaan suutasi.
Ap
Öh, mikä aggressio? :O
Aloituksesi vaan koostui niin puhtaista stereotypiosta ja uhriutumisen kliseistä, että sillä ei kyllä paljon ollut tosielämän kanssa tekemistä.
Jos olet eri mieltä, olisi parasta kinata asiasta sen sijaan että alat haukkua henkilöönkäyvästi toisia. Ad hominem on kehnoa keskustelua.
Se aggressio.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Totta.
Toisaalta koveneva tahti, stressi ja kasvavat odotukset koskee kaikkia. Töissäkään ei riitä enää oikein mikään, pitäisi duunarin palkalla ideoida, kouluttautua omalla ajallaan ja kantaa pomon vastuuta tuloksesta ja työpaikkailmapiiristä.
Mä väitän, että tämä yksilöiden syyllistäminen on kehittynyt samaa tahtia kuin yhteiskunnan roolia on karsittu. Viedään esmes lapsiperheiden tukia ja palveluita ja vihjataan, ettek Kunnon Perheet niitä tarvitse!
Näinpä. Itse vihaan "uusavuttomuus-keskustelua", jossa mielestäni myös syyllistetään yksilöitä syyttä suotta samaan aikaan, kun olemassaolevia palveluita koko ajan karsitaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äideillä on helpompaa kuin koskaan. Jos lukee lehdestä keksittyjä vaatimuslistoja ja vielä uskoi ne, saa kyllä syyttää itseään.
vaatimukset ei ole mitään lehdestä luettuja listoja. ne syntyvät rajatromasta määräatä tietoa, joka on kaikkien saatavilla aina ja rajattomasta valinnan vapaudesta, joka johtaa siihen, että halutaan kaikki luopumatta mistään. itse olen tästä hyvä esimerkki.
esimerkkinä ruoka. lapsuudenkodissani tehtiin sitä ruokaa mihin oli totuttu, miettimättä ravintosisältöjä ja terveellisyyttä. perusterveellistä ruokaa oli riittävästi. nyt on liikaa vaihtoehtoja kaupassa, ei keksi mitä ostaisi, ja joka ruoka-aineesta on netti täynnä ristiriitaista tietoa. siis siten, että tiedän että kalaa pitäis syödä koska se on terveellistä, mutta toisaalta ei koska siinä on raskasmetallijäämiä.
toinen esimerkki on asetelma työ/lapset. on mahdollista sekä käydä työssä että olla perheellinen, mutt molempia ei voi toteuttaa sataprosenttisesti, koska ihmisellä ei ole 200% aikaa, resursseja ja voimia. vaan se 100% . jostain siis pitäisi osata luopua. ennen ei ollut tätä valinnan vapautta, vaan yhteiskunnassa oli roolit joihin oli sopeuduttava halusi tai ei. sillä tavalla oli helpompaa, ettei tarvinnut ajatella, että voi saavuttaa kaiken jos vaan tarpeeksi yrittää.
joku voi väittää, että itse olen paineeni luonut ja osittain näin myös on.mutta paineet eivät ole " lehdistä luettuja listoja" vaan niillä on yhteiskunnallisia syitä - joita ne lehtien listatkin sitten välillä kuvailevat.
Hyvä esimerkki on tosiaan nuo lastenhoitoon liittyvät asiat. Olen ollut lapsi 90-luvun alussa, ja vielä silloin oli ilmeisesti ihan sosiaalisesti hyväksyttävää, että vanhemmat menevät teatteriin tai ulos syömään ja lapsia hoitaa äidin kaverin rippikouluikäinen tytär. Nyt AV:lla kerää kymmeniä yläpeukkuja toteamalla, ettei ikimaailmassa voisi kuvitellakaan jättävänsä lastaan alaikäisen vahdittavaksi kuin korkeintaan vessareissun ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ulkonäköpaineet kohdistuvat edelleen vain naisiin, eikä miehiin.
Tänä tasa-arvon aikana!?
Jopa naisten silmien etäisyyttä mittaillaan. Aivan kuin sillekkään asialle itse mitään voisi!
Totta. On miestenkin ulkonäköpaineet kasvaneet, en sillä sano - mutta huomattavan paljon ne kohdistuvat naisiin ja vielä seikkoihin joille tosiaan ei itse voi mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki on tosiaan nuo lastenhoitoon liittyvät asiat. Olen ollut lapsi 90-luvun alussa, ja vielä silloin oli ilmeisesti ihan sosiaalisesti hyväksyttävää, että vanhemmat menevät teatteriin tai ulos syömään ja lapsia hoitaa äidin kaverin rippikouluikäinen tytär. Nyt AV:lla kerää kymmeniä yläpeukkuja toteamalla, ettei ikimaailmassa voisi kuvitellakaan jättävänsä lastaan alaikäisen vahdittavaksi kuin korkeintaan vessareissun ajaksi.
Näinpä! Ei tarvitse tosiaan mennä edes sinne 60-luvulle asti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äideillä on helpompaa kuin koskaan. Jos lukee lehdestä keksittyjä vaatimuslistoja ja vielä uskoi ne, saa kyllä syyttää itseään.
vaatimukset ei ole mitään lehdestä luettuja listoja. ne syntyvät rajatromasta määräatä tietoa, joka on kaikkien saatavilla aina ja rajattomasta valinnan vapaudesta, joka johtaa siihen, että halutaan kaikki luopumatta mistään. itse olen tästä hyvä esimerkki.
esimerkkinä ruoka. lapsuudenkodissani tehtiin sitä ruokaa mihin oli totuttu, miettimättä ravintosisältöjä ja terveellisyyttä. perusterveellistä ruokaa oli riittävästi. nyt on liikaa vaihtoehtoja kaupassa, ei keksi mitä ostaisi, ja joka ruoka-aineesta on netti täynnä ristiriitaista tietoa. siis siten, että tiedän että kalaa pitäis syödä koska se on terveellistä, mutta toisaalta ei koska siinä on raskasmetallijäämiä.
toinen esimerkki on asetelma työ/lapset. on mahdollista sekä käydä työssä että olla perheellinen, mutt molempia ei voi toteuttaa sataprosenttisesti, koska ihmisellä ei ole 200% aikaa, resursseja ja voimia. vaan se 100% . jostain siis pitäisi osata luopua. ennen ei ollut tätä valinnan vapautta, vaan yhteiskunnassa oli roolit joihin oli sopeuduttava halusi tai ei. sillä tavalla oli helpompaa, ettei tarvinnut ajatella, että voi saavuttaa kaiken jos vaan tarpeeksi yrittää.
joku voi väittää, että itse olen paineeni luonut ja osittain näin myös on.mutta paineet eivät ole " lehdistä luettuja listoja" vaan niillä on yhteiskunnallisia syitä - joita ne lehtien listatkin sitten välillä kuvailevat.
Erittäin hyvin muotoilit tuon liiallisen valinnanvapauden synnyttämän stressin. Tosiaan pitäisi kasvattaa jollain taikatempulla vuorokauteen toiset 24 tuntia lisää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten ulkonäköpaineet kohdistuvat edelleen vain naisiin, eikä miehiin.
Tänä tasa-arvon aikana!?
Jopa naisten silmien etäisyyttä mittaillaan. Aivan kuin sillekkään asialle itse mitään voisi!Totta. On miestenkin ulkonäköpaineet kasvaneet, en sillä sano - mutta huomattavan paljon ne kohdistuvat naisiin ja vielä seikkoihin joille tosiaan ei itse voi mitään.
Ap
Höpö höpö..harvassa on ne jotka bodaa ja kuntoilee..kyllä me näitä persjalkasia ollaan suurin osa..taidatte olla pk seudulta kun noin on mustista..täällä ollaan samanlailla kun 20-30 vuotta sitten..jumpassa käydään ja ulkoillaan..
ja miehet on miehisiä kun tekevät oman työnsä..ei tartte bodata..
No ihan sillä että tunnen yliopisto opiskelijoita ja "uran "luojia ja kuvittelevat todella olevansa liian hienoja ja kiireisiä tekemään lapsia.No ihmisiä ovat nuokin..
sitten kun ovat 30 vuotiaana päässeet sinne "uran" teko työpaikkaan ja saavat sen saman 1600 euroa kuussa niin eipä se 10 vuoden opiskelu enää katakkaan sitä että nyt aloitetaan siitä minkä amikset ovat tehneet samassa ajassa ja on lapset ja koti...
Se on ihmisen asenteesta kiinni..kuvitellaan että tehdään asioita seuraavcassa elämässä ja sitku sitku..
Itse huomannut 30 vuotiaana että töissä on käyty ja lapset on tehty ja talo ja perhe hoidettavana ja puolet elämästä menty..jotkut vasta aloittelee..
Tässä itse on kohtuullisessa kunnossa ihan työtä tekemällä..niinkuin oli mummonikin ja äitini..
ja terveellisesti elää ihan perheelämää elämällä niinkuin äitini ja mummoni..
ja luulen olevani onnellinen vielä 10 vuoden päästäkin vaikka kotiin hetkeksi jäinkin ja eläkkeestäni satasia menetin koska osaan tyytyä ja olla onnellinen koska tää on nyt mun työtä ja pysyn kasassa ihan samoilla prioriteeteilla kun noi vanhuksetkin..